Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

SAK:n jäsenliitot ilmoittivat eilen pyrkivänsä kymmenen prosentin palkankorotuksiin seuraavan kahden vuoden aikana. Sekä pienimpiin palkkoihin vieläkin suuremmat nostot, sillä liittojen mukaan korotusten tulisi olla vähintään 250 euroa.

Tässä on aika helppo nähdä revanssin hakeminen hallituksen aiempiin tekemiin työelämän muutoksiin. Eikä näkymä varmaankaan ole kokonaan väärä.

Toisaalta on myös totta, että Suomen inflaatio laukkasi kohtuullisen voimakkaasti Sanna Marinin hallituskaudella, mikä vähensi palkkojen ostovoimaa. Ja siten ammattiliittojen korkeille vaatimukselle on olemassa myös kiistatonta reaalitaloudellista perustaa.

Sitten on vielä kolmas asia, joka on - tai ainakin sen pitäisi olla - kumpaakin edellä mainitsemaani seikkaa tärkeämpi. Se on suomalaisten yritysten kilpailukyky, joka on viime vuosina heikentynyt suhteessa muihin maihin. 

On myös huomattava, että yrityksillä on eroa. Osalla menee edelleen hyvin (esimerkki) ja toiset elävät konkurssiuhan alla (esimerkki). Ja siksi niiden palkanmaksukyvyssä on suuria eroja. Siten kymmenen prosenttia kaikille palkansaajille veisi monelta työntekijältä työpaikan - ja yrityksiltä tulevaisuuden.

SAK:n liittojen ilmoitus herätti odotetusti kauhistelua työnantajaleirissä. Eikä eilinen Ylen A-studiossa käyty keskustelu Jarkko Elorannan ja Jyri Häkämiehen välillä tarjonnut juurikaan rakentavia aineksia sovun saamiseksi. 

Toivoa kuitenkin sopii, että molemmat osapuolet - siis työnantajien ja työntekijöiden edustajat - pystyisivät löytämään neuvotteluteitse ratkaisun, johon kaikki osapuolet pystyisivät tyytymään. Se edellyttäisi kuitenkin molemminpuolista tosiasioiden tunnustamista sekä käytettävien argumenttien rehellisyyttä ja niiden huomioon ottamista. Sekä järjen käyttöä.

Pahintahan Suomelle ja suomalaisille olisi tässä tilanteessa pitkällinen lakkosuma, joka pitkittäisi jo taittumassa olevaa taloudellista taantumaa sekä ajaisi heikoimmassa tilanteessa olevat yritykset ja alat suoranaiseen kaaokseen ja konkurssiin. Toivottavasti tämä ymmärretään molemmilla puolilla neuvottelupöytää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Kissaliitto huolestui

Kansainvälisten huippupoliitikkojen neuvonantajaksi ryhtyneen Sanna Marinin (sd) hallitus joutui kaudellaan kuittaamaan ison laskun koronaviruspandemiasta ja Ukrainan sodasta. Nämä ovat ymmärrettäviä menoja, joiden vastineeksi hänen kabinettinsa olisi pitänyt kyetä tinkimään muista julkisista menoista - ja jättää kokonaan toteuttamatta sellaisia, joita ei ennen sen hallituskautta ollut edes olemassa.

Suurin niistä oli hyvinvointialueuudistus. Se toteutettiin kustannuksia säästämättä, minkä seurauksena nämä alueet ovat nyt akuutissa kustannuskriisissä. Helsingin sanomien mukaan pääkaupunkimme pitäisi nipistää pelkästään soten peruspalveluista vuoden 2026 loppuun mennessä 100–200 miljoonaa, Vantaan ja Keravan 35 miljoonaa ja Länsi-Uusimaan vajaat 70 miljoonaa euroa. 

Päälle tulee vielä Husin menojen supistustarve - mikä tekee lehden mukaan kolmanneksen lisää. Taloustilanne on samankaltainen kaikilla muillakin hyvinvointialueilla

Tässä tilanteessa oli suorastaan irvokasta lukea MTV3:n tuoretta artikkelia, jossa kerrottiin Suomen kissaliiton olevan huolestunut eläinten aseman heikkenemisestä, koska Petteri Orpon (kok) hallitus on päättänyt lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen tehtävän. Ilmeisesti kyseisessä kansalaisjärjestössä ei vieläkään ymmärretä Suomen talouden nykytilan vakavuutta tai julkisten menojen tärkeysjärjestystä.

Onneksi hallituksella näyttäisi olevan siitä käsitys. Siitä kertoo esimerkiksi se, että Ilkka-Pohjalaisen mukaan hallitus on eläinsuojeluasiamiehen palkanmaksun sijaan heltynyt leikkaamaan lapsiperheiden tuesta hiukan vähemmän kuin sen ohjelmassa oli suunniteltu. Tämä kuulosta järkevältä tilanteessa, jossa suomalaisnaiset synnyttävät lapsia vähemmän kuin kertaakaan sitten suurten nälkävuosien. 

Pelivara on kuitenkin ohut, sillä maan taloudessa tapahtuu nyt paljon negatiivisia asioita. Rakennusyrityksiä kaatuu ja tehtaita suljetaan, joten kesäisen talousennusteen mukainen lievä talouskasvu saattaa jäädä toteutumatta, vaikka viime päivinä on toki kuultu positiivisiakin uutisia. Toivoa sopii, että ne yhdessä julkisten menojen priorisoinnin kanssa johtavat Suomen kohti parempaa tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen
Hienoja tavoitteita
Kissauutinen

Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa

Päättyvä viikko jää historiaan sananvapauden kannalta surullisena. Näin siksi, että viestintäprofiililtaan maamme suurimmista valtamedioista poikkeava AlfaTV meni konkurssiin. 

Kanavan omistajista kansanedustaja Harry Harkimo (Liike) totesi lakonisesti, että "jos jotakin asiaa ei saa kannattavaksi, sitä ei saa kannattavaksi. Eihän sille mitään voi."

Seinäjokelainen autoalan yrittäjä Joni Nelimarkka puolestaan kertoi, että häntä "harmittaa koska kyseessä oli nousujohteinen kanava ja siinä oli hyvä imu päällä. Ajat ovat kuitenkin kovat ja tässä tilanteessa Suomesta ei löytynyt riittävää rahoitusta."

Kanavalla maan parasta poliittista keskusteluohjelmaa tehnyt Sanna Ukkola puolestaan maalasi synkkää kuvaa suomalaisesta mediakentästä. Hänen mukaansa se on Suomessa "hyvin keskittynyttä. AlfaTV teki paljon suomalaista ajankohtaisohjelmaa, ja nyt tämän genren määrä romahtaa. TV-ala on kallista ja etenkin viime aikoina meillä on ollut kriisiä kriisin perään ja mainoksistahan ne rahat lähtevät ensimmäisenä."

Tämä kaikki tarkoittanee jatkossa sitä, että Ylen ja Helsingin sanomien vetämä punavihreä tulkinta maailman tapahtumista saa - jos mahdollista - entistäkin hallitsevamman aseman suomalaisessa tiedonvälityksessä. Se ei tapahdu räikeästi, vaan salakavalasti valitsemalla kommentaattoreiksi pääsääntöisesti toimituksen näkemyksiä myötäileviä asiantuntijoita sekä jakamalla ruutuaikaa poliittisesti epätasaisesti sorsimalla toimituksissa epämiellyttäviksi koettujen puolueiden edustajia ja vastaavasti päästämällä toimituksen linjaa lähellä olevia poliitikkoja ääneen suhteettoman usein.

Niinpä päätin laskea jälleen Ylen A-studiossa ja A-talkissa esiintyneiden poliitikkojen määrän tältä syksyltä eli 1.9.-24.11. väliseltä ajalta. Saamistani luvuista laskin myös suhdeluvun sille, millä frekvenssillä kunkin puolueen poliitikot oli valittu esiintyjiksi suhteessa puoluekantaan. Lopputuloksena syntyi seuraava taulukko.

Taulukosta nähdään, että puolueista SDP:tä, Keskustaa ja Vihreitä kutsuttiin nauttimaan veronmaksajien kustantamaa TV-aikaa eniten suhteessa niiden kannatukseen (eli kansanedustajien määrään) viime vaaleissa äänestäneiden kesken. Näitä puolueita lähelle pääsivät myös Kokoomus ja Vasemmistoliitto. 

Perussuomalaiset jäivät jälleen muita suurpuolueita sekä äärimmäistä vihervasemmistoa vähemmälle TV-ajalle kuten myös Kristillisdemokraatit, Ruotsalainen kansanpuolue ja Liike Nyt. Huomioiden aiemmat selvitykseni samasta aihepiiristä (yksi, kaksi, kolme ja neljä), voitaneen todeta kiistatta osoitetuksi, että Ylen toimitus sorsii ajankohtaisohjelmissaan pienpuolueita pois lukien erityisesti Vihreät - mutta myös Vasemmistoliitto - sekä rajaa suurista puolueista Perussuomalaisille tarjottua näkyvyyttä. 

En tiedä kuinka monta kertaa minun on laskettava nämä luvut ennen kuin Ylen hallintoneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin ilmoittamalla yhtiön toimitukselle sen velvollisuudesta noudattaa Ylestä annetun lain  kirjainta ja tarkoitusta. Tällaiselle puuttumiselle on nimittäin selvät perusteet. 

Laissa nimittäin todetaan sanatarkasti, että "julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti... tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia" ja "ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat". Sekä lisäksi painotetaan, että "yhtiön on toiminnallaan edistettävä sananvapautta, korkeatasoista journalismia ja median monimuotoisuutta".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa
AlfaTV

Vihreän politiikan uhri(t)

Yle uutisoi sähkön olevan nyt niin kallista, että yksi sähköyhtiö kaatui. Asian taustaksi verorahoitteinen mediamme kertoi, että "pohjolaa koettelevat pakkaset, vähäinen vesivoima ja niukaksi jäänyt tuulivoima".

Ylen mukaan sähkön myyjä on kaatunut Suomessa vain kerran aikaisemmin. Se tapahtui tämän vuoden kesäkuussa. Epäselväksi tosin jäi, millä tavalla pakkaset, vähäinen vesivoima ja niukaksi jäänyt tuulivoima vaikuttivat sen kaatumiseen juuri kesällä. 

Tapauksiin saa kuitenkin hiukan lisävaloa, jos muistaa ministeri Mika Lintilän maininneen muutamia viikkoja sitten, että "ratkaisevaa on öljyn maailmanmarkkinahinta, joka on lähes nelinkertaistunut reilussa vuodessa". 

Vielä selkeämmäksi kuvion tekee se, jos tarkastelee energiapolitiikan viimeaikaista kehitystä. Lokakuun lopussa tulin tehneeksi juuri niin toteamalla, että "energian hinta on lähtenyt EU:ssa kiitolaukkaan, koska Saksa on aiemmin päättänyt ajaa oman ydinvoimansa alas ja joutuu nyt maksamaan fossiilisesta energiasta päästömaksujen takia aiempaa korkeampaa hintaa. Asiaa on kärjistänyt lisäksi se, että myös Aasiassa on vihreän siirtymän seurauksena syntynyt kasvava tarve Keski-Euroopan kannalta tärkeään maakaasuun, joka on niin ikään nostanut energian hintoja EU:ssa."

Toisin sanoen suomalaisen energiayhtiön kaatumisen perimmäinen syy on siinä, että ihmiskunta ja erityisesti Euroopan Unioni on lähtenyt rakentamaan tulevaisuuttaan sopeuttamalla elämänmenoaan vihreiden periaatteiden mukaiseksi. Ensin säikkymällä ydinvoimaa ja sittemmin kauhistelemalla kivihiiltä. 

Lopputuloksena energian hinta on kasvanut ja suomalaiset - ja epäilemättä monet muutkin - energiayhtiöt ovat joutuneet vaikeuksiin, koska sähkön myyntiyhtiön on maksettava tukkumarkkinoilta ostamansa sähkö heti, mutta omilta asiakkailtaan se saa maksut vasta myöhemmin. Toisin sanoen vihreiden energiaratkaisujen perinteistä energiatuotantoa suurempi epävakaus on tehnyt aiemmin toimineen sähkömarkkinan entistä vaikeammin hallittavaksi. 

Suomen osalta tilanne ei onneksi ole kovin paha. Me tosin elämme juuri nyt tuontienergian varassa, mutta tilannetta parantaa jatkossa lopultakin valmistunut ydinvoimala, energiaa tuottava uusi biotuotetehdas sekä nopeasti kasvava tuulivoima. Tosin samaan aikaan maamme hallituksella on kova tahtotila ajaa fossiilista energiantuotantoa alas muita maita nopeammin, mikä taas epävakauttaa tilannettamme.

Nähtäväksi siis jää, mitä jatkossa tapahtuu. Varmaa kuitenkin on, että halvan energian aika on ainakin toistaiseksi loppumassa meiltä suomalaisilta - eikä tavallinen kansalainen tule saamaan seuraavaa sähkösopimustaan edes likimain samaan hintaan kuin nykyistä. Ja mielenkiintoisinta se, kuinka tämä näkyy yhteiskuntamme vakaudessa ja poliittisten voimasuhteiden kehittymisessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Sosiaalinen ilmastorahasto tarkoittaisi 150 euron lahjoitusta jokaiselta suomalaiselta muulle Euroopalle
Suomeen tulee uusi moderni jättiläinen

Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee

Suomen hallituksessa vallitsee tunnetusti selvä marssijärjestys: vihervasemmisto vie ja Keskusta vikisee. Jälkimmäisestä saimme uuden esimerkin eilen, kun puheenjohtaja Annika Saarikko (kepu) valitti turpeen alasajon tapahtuneen liian nopeasti.

Oikeassahan Saarikko on itse asiassa, eli hallituksen täydellisessä epäonnistumisessa turpeen hallitussa alasajossa. Sen seurauksena turvealan yrittäjät ovat vaarassa joutua puille paljaille, kun tulovirta katkeaa ja käsiin jää turpeennostoon hankittu kalusto, jolle ei ole käyttöä millään muulla toimialalla. Pahimmillaan laitteiden ostamiseen otetut lainat ovat vielä maksamatta.

Sikäli Saarikon vikinä on kuitenkin aiheetonta, että itsehän hän ja hänen puolueensa ovat saaneet turpeen alasajon aikaiseksi. Vai unohtiko hän olevansa asiasta päättäneen hallituksen ministeri? 

Nähtäväksi jää miten turveasiassa käy. Helppoa turveyrittäjien auttaminen ei kuitenkaan ole, sillä Emma Kari (vihr) ehti jo viikko sitten sanoa, että "on tärkeää, että ihmisiä tuetaan, vaikka itse alaa ei tueta." 

Tällä hän tarkoitti esimerkiksi turveyrittäjien uudelleenkouluttautumisen tukemista. Ja painotti, ettei hallitus tule tekemään turpeen energiapolttoa tukevia päätöksiä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, onko Saarikolla puoluetovereineen lihaksia vihreiden ministereiden ylikävelyyn.

Koko tapaus on joka tapauksessa nykyistä hallitusta hyvin kuvaava. Ympäristö- ja maailmanparannusasiat on asetettu kaikessa toiminnassa etusijalle Keskustan vikinästä huolimatta. Laskun maksavat sitten aikanaan veronmaksajat. 

Jotain hallituksesta kertonee sekin, että ministeri Jussi Saramo (vas) totesi julkisen talouden tasapainottamisesta seuraavasti: "hallitus on sitoutunut siihen, että se tapahtuu tän vuosikymmenen loppuun mennessä". Kun toimittaja totesi, ettei nykyinen hallitus ole silloin enää vallassa, hän vastasi seuraavasti: "ei kyllä, mutta totta kai pitää aina vastuullisesti katsoa eteenpäin".

Aika mielenkiintoinen näkemys ministeriltä sitoutuneisuudesta ja vastuullisuudesta. Mutta tämäkään ei näyttäisi hillitsevän saarikkolaisten ministeriautohimoa. Tämä nähtäneen valitettavasti myös alkaneella viikolla, kun ministerit kokoontuvat päättämään valtion tulevasta rahankäytöstä - vaikka toivonkin hartaasti olevani tällä kertaa väärässä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voi että me naurettiin...
Ei-vasemmistolaisen Suomen johtava puolue
Punavihreä Suomi