Onko Donald Trump häviämässä Iranin islamisteille omaa tyhmyyttään?

Kirjoitin eilisessä tekstissäni, että Kaarle Suuren valtakunnan laajeneminen "oli mahdollista, koska Kaarle kävi jatkuvasti sotia eikä antanut vihollisille aikaa toipua". Tämä tuli mieleeni nyt aamulla, kun luin lehdestä, ettei Donald Trumpin ja Iranin johdon neuvotteluista tullut mitään, koska jälkimmäisen edustajat olivat poistuneet neuvottelupaikalta.

Amerikkalaiset olivat kuitenkin saaneet jo uuden neuvottelutarjouksen, jossa Iran olisi Trumpin mukaan "tarjonnut paljon, mutta ei vielä riittävästi". Eikä hän ollut ajatellut vielä sodan jatkamista. 

Minun nähdäkseni tämä on tyhmää, sillä Iranin taktiikka vaikuttaa siltä, kuin se olisi suunniteltu Kaarle Suuren valtakunnan historian perusteella. Ja sen seurauksena – jos ja kun on selvitty Yhdysvaltain ja Israelin ensihyökkäyksestä – pyritään käynnissä olevaa rauhanprosessia venyttämään, jotta omaa sotilaallista kyvykkyyttä voitaisiin kohottaa ja kehittää. 

* * *

Iranin johtoa epäilemättä rohkaisee se, että vaikka heidän armeijansa ei pystynyt puolustautumaan juuri lainkaan USA:n ja Israelin viime kesän hyökkäyksen aikana, se on nykyisten sotatoimien aikana kyennyt aiheuttamaan paljonkin tuhoa – etenkin USA:n liittolaismaissa, mutta myös USA:n ilmavoimille. Tämä osoittaa, että Iranin islamistijohdolla on kyky tehostaa oman armeijansa taistelukykyä ja selviytyä nykyisestä hyökkäyksestä, mikäli sille annetaan siihen mahdollisuus. 

Nähtäväksi siis jää, mikä on lopulta sodan loppusaldo. Onko se sittenkin islamistisen Iranin vahvistuminen sen sijaan, että maahan nousisi maltillisempi hallinto tai jopa demokratia? 

* * *

Siksi on ollut surullista huomata, ettei Donald Trump selvästikään tunne maailmanhistoriaa ja sen opetuksia, vaan lähti soitellen sotaan ilman, että olisi varautunut sen takkuamiseen nyt nähdyllä tavalla. Jos ja kun näin on, tulevat suurimpia kärsijöitä olemaan iranilaiset naiset, jotka alistetaan entistä tiukemmin keskiaikaiseen helvettiin ja tapetaan tarvittaessa. 

Mutta eivät ainoita kärsijöitä ole iranilaiset, vaan  häviäjien joukkoon kuuluu myös maailmanlaajuinen turvallisuus. Onhan Iran tunnetusti ollut islamilaisen terrorismin merkittävin taustavoima. 

Eikä ole syytä epäillä, ettei se jatkaisi sillä linjalla – vieläpä entistäkin päättäväisemmin – mikäli USA:n poliittinen johto ja/tai sen armeija osoittautuvat kyvyttömäksi viemään hyökkäystään loppuun. Eli sodan lopputuloksesta tulee juuri sellainen, miltä tällä hetkellä näyttää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ystävämme Donald Trump
Uhkauksia ja huumoria
Tarttuvako iranilaiset tilaisuuteen?

Onko Trumpilla ässäkortteja hihassaan?

Venäjän ja Ukrainan välisen sodan ajankohtaisesta tilanteesta on vaikea saada selkoa, vaikka sosiaalisissa medioissa on paljon sotaa seuraavia tilejä. Valitettavasti ne ovat kuitenkin valinneet puolensa ja kirjoittavat päivityksiään oman puolen menestystä korostaen ja vastustajaa vähätellen. 

On kuitenkin hyvin selvää, että juuri nyt on tapahtumassa jotain merkittävää, koska tuoreen uutisen mukaan Venäjän duuma on hyväksynyt kolmannessa ja lopullisessa käsittelyssä lain, joka mahdollistaa kansalaisten kutsumisen asepalvelukseen koko kalenterivuoden ajan eli 1. tammikuuta – 31. joulukuuta.

Tämä on asia, jossa Vladimir Putin ottaa valtavan riskin, mikäli kutsuttuja viedään Ukrainan rintamille. Se voisi johtaa tavallisen kansan nousemaan protesteihin ja jopa vallankumousyritykseen. Tai ainakin yleisen tyytymättömyyden kasvuun nyt, kun talvi on lähestymässä Ukrainan tuhotessa yksi kerrallaan Venäjän energiainfrastruktuuria (yksi ja toinen esimerkki).

* * *

Putinin asemaa ei helpota myöskään se, että Yhdysvaltojen ja Kiinan presidentit Donald Trump ja Xi Jinping tapaavat torstaina Etelä-Koreassa. Näin siksi, että Aleksanteri-instituutin johtajan – Markku Kangaspuron – mukaan "Kiinalla on valtavat taloudelliset houkutukset heittää Putin bussin alle, jos Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasota sitä vaatii". 

Tämä johtuu siitä, että talouden kannalta USA – ja myös Eurooppa – ovat paljon Venäjää merkittävämpiä valtioita Kiinalle. Toisaalta myös Kiina on kaupallisesti äärimmäisen tärkeä Yhdysvalloille, eikä vähiten sen tuottamien ja teknologian kannalta välttämättömien raaka-aineiden takia. 

Lisäksi on huomattava, että Kiinan on lähentynyt Pohjois-Koreaa ja vaatii sisällisodassaan kommunisteilta valloittamatta jäänyttä Taiwania itselleen entistäkin pontevammin. Ehkä Xi Jinping ja Trump keskittyvätkin Ukrainan ja Venäjän sijasta siihen, ja unohtaa meitä lähempänä olevan eurooppalaisen kriisin sikseen. Elleivät he sitten päädy käyttämään Ukrainaa jonkinlaisena vaihtorahana ajaessaan omia intressejään.

* * *

Presidentti Trumpista voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta luulisin yhden asian tulleen tähän mennessä selväksi koko maailmalle: hän on yllätysten mies, jolla tuntuu olevan kerta toisensa jälkeen jonkinlaisia ässäkortteja hihassaan. 

Nähtäväksi siis jää, minkälainen lappu hänen hihastaan sujahtaa Kiinassa. Onko se valttiässä? Ja jos on, niin näkyykö siinä Putinin vai Zelenskyin kuva? 

Vai kenties kartta, jossa Taiwan on merkitty Kiinan tasavallan autonomiseksi osaksi, jonka sisäisen autonomian on luvattu jatkuvan esimerkiksi vuoteen 2099 asti? Ja vastineeksi siitä Xi on luvannut lopettaa Venäjän tukemisen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän armeija palasi panssarijunien aikaan
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Donald Trumpin kiinalaiset jutut

Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille

USA:n ja Ukrainan presidenttien tapaaminen johti varsin mielenkiintoisiin näkemyksiin, sillä Donald Trump pyysi lopettamaan sodan nykyisille rintamalinjoille ja Volodymyr Zelenskyi näytti hyväksyvän ajatuksen. Jälkimmäisen mukaan "meidän täytyy pysähtyä siihen, missä olemme, hän on oikeassa, presidentti on oikeassa".

Samalla Trump ilmoitti, ettei ole valmis antamaan Ukrainalle Tomahawk-ohjuksia, joilla voitaisiin tuhota venäläisiä sotilas- ja infrastruktuurikohteita kaukana maan sisäosissa. Ei ainakaan ennen kuin on tavannut Vladimir Putinin Unkarissa.

Zelenskyi kertoi ennen tapaamista, että Ukrainan kannalta turvatakuut ovat kaikkein tärkein asia. Ainakaan suomalaismediat, BBC, USA Today tai CBS eivät kuitenkaan kertoneet mitä presidentit puhuivat niistä. Suomen presidentin, Alexander Stubbin mukaan tuki Ukrainalle jatkuu vahvana ja se "sisältää sotilaallisen ja taloudellisen avun, turvatakuut, tulitauon ja rauhanprosessin". 

Nähtäväksi siis jää, miten Putin suhtautuu Unkarissa rauhantekoon, jonka lopputuloksen hän voisi halutessaan esitellä jonkinlaisena voittona kansalleen. Mutta joka hänen aiempiin puheisiinsa verrattuna olisi kuitenkin ilmiselvä epäonnistuminen, jonka seurauksena yli miljoona venäläistä on kuollut tai invalidisoitunut. 

Siten rauha nykyisille rintamalinjoille olisi Putinille ilmiselvä riski, sillä etukäteen lienee mahdotonta sanoa, kumpi kanta – voitto vai epäonnistuminen – lopulta voittaisi venäläisten mielissä. Ja mitä siitä seuraisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
When Ukraine’s Drones Fly 2,000 km, Putin’s Confidence Shakes
Why Do Russians Tolerate Broken Infrastructure?
Peskov reagoi Venäjän erikoisoperaation heikkoon edistymiseen

Syntyykö rauha vai palataanko lähtötilanteeseen?

Tämän aamun suomalaisessa kansainvälisten uutisten tarjonnassa oli kaksi ylitse muiden. Niistä Suomen kannalta merkittävämpi liittyi Iso-Britannian konservatiivipuolueeseen, mutta sitä suuremman kansainvälisen huomion saanee Gazan rauhanneuvotteluissa saavutettu yhteisymmärrys. 

Sen mukaan Israel ja Hamas ovat päässeet sopuun siitä, että 20 vielä elossa olevaa juutalaista panttivankia vaihdetaan kahteen tuhanteen vankiloissa istuvaan palestiinalaiseen rikolliseen. Vaihto on tarkoitus tehdä 72 tunnin sisällä aseleposopimuksen voimaantulosta. Samalla sovittiin siitä, että Israelin armeija vetäytyy osittain Gazan alueelta. 

Sopimus on tarkoitus allekirjoittaa tänään torstaina, mutta ilmeisesti sitä ennen Israelin parlamentin on hyväksyttävä sen sisältö. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsevät panttivangit vapauteen todennäköisesti maanantaina. Palestiinalaisvankien vapauttaminen sen sijaan alkaisi mahdollisesti jo sunnuntaina, koska siihen aiotaan ryhtyä 72 tunnin sisällä sopimuksen toimeenpanosta. 

Valitettavasti vielä ei ole sovittu terroristien eli Hamasin aseistariisunnasta eikä Gazan hallinnon tulevaisuudesta, vaan molemmat asiat ovat yhä auki. Siten rauhan syntyminen Pyhälle maalle ei suinkaan ole vielä varmaa. 

Ja rehellisesti sanottuna, vaikka aivan kaikki asiat sujuisivat erinomaisesti, jää kuitenkin nähtäväksi, millaiseksi Israelin ja palestiinalaisten tulevaisuus kehittyy. Tässä suhteessa erityisen epäselvää on, että mahtavatko kaikki palestiinalaiset malttaa mielensä, ja pidättäytyä terroriteoista odotellessaan kansansa hitaasti paranevia elinolosuhteita. 

Vai palataako nyt tekeillä olevasta rauhasta sittenkin tulevien vuosien aikana takaisin lähtötilanteeseen, josta eivät hyödy muut kuin rikastuvat terroristijohtajat – tosin hekin vain henkensä uhalla.

Päivän aiempi merkintä:
Kannatuksen katoamisella on seurauksensa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?
Miten tämä voi olla liian vaikeaa Timo Miettiselle ja Katariina Mustasillalle?
Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy

Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua

Suomalaisten usko siihen, että Petteri Orpon (kok) hallitus onnistuisi taittamaan maamme velkaantumisen on varsin kehno - edes hallituspuolueiden kannattajien enemmistö ei pidä sitä todennäköisenä. Tästä huolimatta valtioneuvosto kokoontuu tänään ja huomenna päättämään noin miljardin euron leikkauksesta valtion ensi vuoden menoihin, jotta ylikasvaneen Suomen julkisen sektorin taloudelle aiheuttamaa taakkaa saataisiin pienennetyksi edes vähän. 

Ihmisten epäluottamuksesta huolimatta on syytä toivoa, että hallitus saa nämä leikkauksensa sovituksi suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla. Ja että sen seurauksena maamme yksityinen sektori uskaltaisi jälleen investoida - sillä ilman sitä Suomen jo kohta kaksi vuosikymmentä jatkunut talouden pysähtyneisyys ei käänny kasvuksi. 

* * *

Pääministerin mukaan budjettiriihessä käsitellään lisäksi Perussuomalaisten johdon viimeaikaisia puheita, erityisesti varapuheenjohtaja Teemu Keskisarjan näkemyksiä maahanmuuttajista. Aihe on hallitusta repivä, sillä sekä Kokoomuksen arvoliberaali siipi että etenkin RKP haluavat nöyryyttää hallituskumppaniaan - ellei muuten, niin vaikka olkinukkea hakkaamalla. 

Siksi olisi hyvä, että kaikissa hallituspuolueissa rauhoituttaisiin ja hoidettaisiin - mahdollisimman siististi - asia pois päiväjärjestyksestä. Ja muistettaisiin mikä olisi hallituksen kaatumisen vaihtoehto. 

On nimittäin matemaattinen tosiasia, että nyt vallassa oleva nelikko on ainoa poliittinen kokoonpano, jonka voi odottaa edes teoriassa pystyvän keventämään julkista sektoriamme ja sitä kautta kääntämään Suomen velkaantuneen talouden terveelle pohjalle. Onhan koko poliittisen vihervasemmistomme – SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton – perimmäisenä tarkoituksen valtiollisen keskusjohtoisuuden kasvattaminen sekä tulonjaon tasaaminen; ja Keskustan eduskuntaryhmän koko taas on liian pieni Perussuomalaisten korvaamiseksi enemmistöhallituksessa. 

Toisin sanoen Orpon hallituksen kaatuminen johtaisi turmiollisen jakopolitiikan palaamiseen ja sitä kautta ennemmin tai myöhemmin Suomen joutumiseen ulkopuoliseen ohjaukseen. Eikä se olisi hyväksi sen enempää rikkaille, keskiluokkaisille kuin köyhillekään suomalaisille – ei ainakaan ennen, kuin talous olisi saatu käännetyksi.

Tämä voidaan päätellä siitä, mitä tapahtui kreikkalaisille heidän jouduttuaan vuoden 2010 jälkeen IMF:n, EU:n ja EKP:n ohjaukseen. Maassa nimittäin supistettiin reippaalla kädellä julkisia menoja, leikattiin palkkoja ja eläkkeitä sekä nostettiin veroja. Työttömyys nousi yli 25 prosenttiin - nuorilla jopa yli 50 prosenttiin - ja monilla perheillä tulot romahtivat siten, että köyhyys ja jopa kodittomuus lisääntyivät.

* * *

Tässä tilanteessa oma neuvoni pääministerille onkin se, että hän yhdessä muiden hallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa toteaa, että koko maahanmuuttokohussa on ollut kyse vain varapuheenjohtaja Keskisarjan helposti tunteisiin käyvästä ja siitä syystä väärinymmärryksiin johtavasta retoriikasta. Siten hallituksella ei ole asiallisia erimielisyyksiä hallitusohjelmaan kirjatusta Suomessa harjoitettavasta maahanmuuttopolitiikasta, mihin kaikki puolueet ovat sitoutuneet.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Petteri Orpo moraaliposeerasi
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa

Toisen maailmansodan aikana suomalaiset tekivät vastustajan armeijan yksiköiden saartamisesta motista suoranaista taidetta. Sen tunnetuin esimerkki lienee Raatteen tien taistelu, jossa suomalaiset estivät vastustajan huollon ja avun saamisen sekä paloittelivat puna-armeijan hyökkäyskiilan osiin, jotka tuhottiin yksi kerrallaan.

Tämä tulee kieltämättä mieleen eilisestä uutisesta, jonka mukaan Venäjän nopeasti kapealla sektorilla Ukrainan Pokrovskin suunnalla edelleiden joukkojen kärki on saarrettu eli eristetty Venäjän pääarmeijasta. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tiedossa, pystyvätkö ukrainalaisjoukot pitämään näin syntyneen motin suljettuna. 

Tatarigami_UA:n sosiaalisessa mediassa julkaiseman uutisen mukana olevan kartan mukaan ukrainalaiset pyrkisivät katkaisemaan hyökkäyskiilaa myös sen tyveltä - siis aivan Raatteen tien taistelun tavoin - ja siten paloittelemaan sen pienempiin osiin. Mikäli tämä onnistuu, muuttuu venäläisten asema entistä tukalammaksi. 

Jostain syystä suomalaiset mediat eivät  ole uutisoineet Pokrovskin suunnan tapahtumista, vaan ovat keskittyneet (esimerkki, toinen) siihen kansainvälispoliittiseen kehitykseen, jonka pyrkimyksenä on lopettaa Ukrainan sota. Omalta osaltani epäilen, ettei sillä rintamalla saada tulosta ennen kuin Venäjän armeijan asema käy tukalaksi. 

Tässä suhteessa Pokrovskin tilanteen kehittyminen on aivan oleellinen tekijä, ja ukrainalaisten onnistuminen siellä mitä todennäköisimmin lisäisi aivan huomattavasti Vladimir Putiniin kohdistuvaa painetta sodan lopettamiseen eli rauhan tekemiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
Ajatus talvisodan ihmeestä ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan

Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin

Vladimir Putinin vierailu Donald Trumpin vieraana Yhdysvaltain Alaskassa ei ensimmäisten arvioiden (Yle, MTV3, HS, Uutissuomalainen) mukaan päättänyt Ukrainan sotaa. Sen sijaan se siirsi USA:n tullien korotuksia Venäjältä öljyä ostaville maille ainakin pari viikkoa eteenpäin. Toisin sanoen kokous ei ainakaan vaikeuttanut hyökkääjän sodankäyntiä. 

Käytännössä tapaamisen suurimmaksi anniksi jäi sen osoittaminen, ettei Eurooppalaisista valtioista ole merkittäväksi osapuoleksi edes Euroopassa käytävässä sodassa. Sekä tietenkin Ukrainan ja sen kansalaisten kärsimysnäytelmän jatkuminen.

Ukrainan sotaa kommentoiva Pekka Kallioniemi piirsi neuvottelujen jälkeen kuvan, jossa näkyy Putinin ja Trumpin suhteen dynamiikka. 

Sen mukaan Trump asettaa Venäjälle aikarajan sodan jatkamiseksi -> tuo raja ylitetään -> Putin ehdottaa turhia neuvotteluita -> neuvottelut eivät johda mihinkään, koska Venäjän vaatimukset ovat mahdottomia. Ja sitten aloitetaan taas alusta. Näin sota voi jatkua niin kauan kuin Venäjän diktaattori haluaa. 

Donald Trumpin toiminta muistuttaa läheisesti Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlainin johtamaa Euroopan länsivaltojen toimintaa ennen toista maailmansotaa, kun Adolf Hitler liitti yksi toisensa jälkeen alueita Kolmanteen valtakuntaan. Lopputuloksena oli natsi-Saksan sotilaallinen vahvistuminen, Führerin röyhkeyden lisääntyminen ja lopulta toinen maailmansota.

Onni onnettomuudessa nykyisessä tilantessa on se, ettei Venäjällä ole edellytyksiä nousta todelliseksi muuta maailmaa uhkaavaksi suurvallaksi. Sen sijaan sillä on Ukrainan sodan päättymisen jälkeen kyky uhata sotilaallisesti pieniä rajanaapureitaan, kuten Viroa, Latviaa ja Liettuaa.

Niiden turvallisuus on kiinni ennen kaikkea siitä, miten NATO:n viidettä artiklaa tulkitaan sotilasliiton isoissa maissa. Eli katsotaanko sen velvoittavan niitä täysimittaiseen tukeen hyökkäyksen kohteelle, vai noudatettaisiinko sellaisessakin tapauksessa edelle kopioimani Pekka Kallioniemen kuvan logiikkaa.

Mikäli ratkaisuna on jälkimmäinen, muuttuu Venäjä uhaksi myös Suomelle ja mahdollisesti jopa Puolalle. Samalla maamme NATO-jäsenyys menettäisi merkityksensä yhtä tehokkaasti kuin länsimaiden lupaamalle tuelle Puolalle - ja myös Suomelle Stalinin Neuvostoliittoa vastaan - kävi toisen maailmansodan alussa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Border Residents Concerned Over NATO’s Article 5 Interpretation
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
USA:n päätöksen seuraukset

Venäläisneuvottelijat voivat nyt pyyhkiä peräpäänsä

Eilen tuskin kukaan saattoi välttyä uutiselta, jonka mukaan Ukraina oli tuhonnut tai ainakin vaurioittanut suurta osaa venäläisistä strategisista pommikoneista. Se tapahtui kuljettamalla lentokenttien lähistölle vaivihkaa drooneja ja iskemällä sitten niiden avulla lentokoneisiin. 

Tapaus oli suorastaan ennenkuulumaton, sillä näin suurta osaa suurvallan pommikoneista ei ole luultavasti koskaan tuhottu yhdellä kertaa. Eikä ainakaan toisen maailmansodan jälkeen. 

Asian tekee entistäkin merkittävämmäksi se, että Venäjän kyky korvata tuhoutuneita pommittajia on heikko, kuten europarlamentaarikko ja kenraali Pekka Toveri totesi. Se nimittäin tarkoittaa käytännössä maan ydinasepelotteen heikkenemistä epämääräisen pitkäksi ajaksi. 

Johns Hopkins-yliopiston professori Sergei Ratshenko puolestaan huomautti, että iskun ajoitus juuri ennen Istanbulissa alkavia neuvotteluita ei ollut vahinko. Hän lienee tarkoittanut sitä, että nyt nähdyn jälkeen venäläisetkin joutuvat tosissaan pohtimaan erikoisoperaationsa mielekkyyttä, koska ukrainalaisten isku osoitti Venäjän valtavien maantieteellisten etäisyyksien olevan riittämättömiä varmistamaan maan strategisen sotakaluston turvallisuuden.

Tällä tosiasialla on suora vaikutus Istanbulissa alkaviin rauhanneuvotteluihin, joissa Venäjä on aikonut tänään esitellä muistion, jossa on listattu Venäjän ehtoja rauhalle. Lienee sanomattakin selvää, että nyt nähdyn iskun jälkeen kyseisellä - mitä todennäköisimmin uhkavaatimukseen verrattavissa olevalla - paperilla venäläiset neuvottelijat voivat niin sanotusti pyyhkiä peräpäänsä. 

Yöllä saapunut tieto kertoi, että myös Ukraina on toimittanut paperin venäläisille. Se sisältää luonnoksen rauhansopimuksesta, jonka sisältö lienee kovin erilainen kuin venäläisten muistion. Eikä venäläisillä liene - edellä käyttämääni kielikuvaa mukaillen - varaa pyyhkiä siihen peräpäätänsä, kuten he olisivat varmasti tehneet ilman eilisiä iskuja.

* * *

Näistä syistä on syytä toivoa, että Istanbulin neuvotteluissa saavutettaisiin lopultakin edistystä rauhan suhteen. Näin siitäkin huolimatta, että Vladimir Putinilla tuskin on halua osoittaa heikkoutta tällaisena hetkenä, vaan pikemminkin suunnaton halu kostaa ukrainalaisten isku tavalla tai toisella. Toivottavasti ei kuitenkaan ydinaseilla. 

Siksi lienee selvää, kuten esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes totesi, ettei Istanbulissa eli lähipäivinä synny minkäänlaista sopimusta edes tulitauosta. Näin siinäkin tapauksessa, että jopa Kremlissä ymmärrettäisiin sodan päättämisen olevan kaikkien kannalta järkevää - siis myös venäläisten itsensä. 

Osoittihan nyt nähty isku sen, että ukrainalaiset kykenevät yllättämään Venäjän armeijan mitä moninaisimmilla keinoilla ja missä tahansa. Sekä tekemään sellaista tuhoa, jota Putin tuskin saattoi aavistaa aloittaessaan Ukrainan sotaretkensä vuonna 2022. 

Eikä liene mitään syytä uskoa - edes Kremlissä - että Zelenskyin armeijan sotilaiden mielikuvitus jumittuisi nyt nähdyn iskun jälkeen. Päinvastoin, onnistuminen vain innostaa heitä!

JK kello 16:00. Päivän mittaan tihkuneiden tietojen (esimerkki) mukaan Ukraina olisi tuhonnut vain kymmenkunta venäläistä strategista pommikonetta. Itse kyllä laittaisin lainausmerkit sanan "vain" yhteyteen, sillä kymmenenkin tuhottua ydinaseiden laukaisualustaa on todella kova isku Venäjän sotakoneistolle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset
Ukrainasta on löytynyt kiinalaisia sotilaita - mutta löytyykö Putinin taskusta jotain?
Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma

Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

SAK:n jäsenliitot ilmoittivat eilen pyrkivänsä kymmenen prosentin palkankorotuksiin seuraavan kahden vuoden aikana. Sekä pienimpiin palkkoihin vieläkin suuremmat nostot, sillä liittojen mukaan korotusten tulisi olla vähintään 250 euroa.

Tässä on aika helppo nähdä revanssin hakeminen hallituksen aiempiin tekemiin työelämän muutoksiin. Eikä näkymä varmaankaan ole kokonaan väärä.

Toisaalta on myös totta, että Suomen inflaatio laukkasi kohtuullisen voimakkaasti Sanna Marinin hallituskaudella, mikä vähensi palkkojen ostovoimaa. Ja siten ammattiliittojen korkeille vaatimukselle on olemassa myös kiistatonta reaalitaloudellista perustaa.

Sitten on vielä kolmas asia, joka on - tai ainakin sen pitäisi olla - kumpaakin edellä mainitsemaani seikkaa tärkeämpi. Se on suomalaisten yritysten kilpailukyky, joka on viime vuosina heikentynyt suhteessa muihin maihin. 

On myös huomattava, että yrityksillä on eroa. Osalla menee edelleen hyvin (esimerkki) ja toiset elävät konkurssiuhan alla (esimerkki). Ja siksi niiden palkanmaksukyvyssä on suuria eroja. Siten kymmenen prosenttia kaikille palkansaajille veisi monelta työntekijältä työpaikan - ja yrityksiltä tulevaisuuden.

SAK:n liittojen ilmoitus herätti odotetusti kauhistelua työnantajaleirissä. Eikä eilinen Ylen A-studiossa käyty keskustelu Jarkko Elorannan ja Jyri Häkämiehen välillä tarjonnut juurikaan rakentavia aineksia sovun saamiseksi. 

Toivoa kuitenkin sopii, että molemmat osapuolet - siis työnantajien ja työntekijöiden edustajat - pystyisivät löytämään neuvotteluteitse ratkaisun, johon kaikki osapuolet pystyisivät tyytymään. Se edellyttäisi kuitenkin molemminpuolista tosiasioiden tunnustamista sekä käytettävien argumenttien rehellisyyttä ja niiden huomioon ottamista. Sekä järjen käyttöä.

Pahintahan Suomelle ja suomalaisille olisi tässä tilanteessa pitkällinen lakkosuma, joka pitkittäisi jo taittumassa olevaa taloudellista taantumaa sekä ajaisi heikoimmassa tilanteessa olevat yritykset ja alat suoranaiseen kaaokseen ja konkurssiin. Toivottavasti tämä ymmärretään molemmilla puolilla neuvottelupöytää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Israelin armeijan mukaan Hamasia ei voi voittaa

Israel on juuttunut sotaansa Gazan alueella. Sen seurauksena se on joutunut myös myöntämään, ettei terrorilla ja terrorista elävää Hamasia voi tuhota ideologisesti.

Maan armeijan tiedottajan mukaan "Hamas on idea, Hamas on puolue. Se on juurtunut ihmisten sydämiin. Ne, jotka ajattelevat, että voimme tuhota Hamasin, ovat väärässä."  Sekä teki johtopäätäksen, jonka mukaan ainoa keino nujertaa palestiinalainen terrori on löytää sille idologinen vaihtoehto. 

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista, että Tel Avisissa nähtiin eilen hallituksenvastainen mielenosoitus, johon osallistui ehkä peräti 150 000 ihmistä. Siellä esiintyi myös Israelin sisäisen tiedustelupalvelun entinen johtaja, joka ilmoitti pitävänsä Netanjahua maan historian huonoimpana pääministerinä. 

Suomesta katsoen varsin villejä tilanteita sisältäneessä mielenosoituksessa vaadittiin kahta asiaa: uusia vaaleja sekä panttivankien vapauttamista. Siis nykyisen Israelin hallituksen kaatamista sekä hyväntahtoisuutta terroristeilta. 

Asiasta kertoneessa uutisessa ei kerrottu keitä mielenosoituksen osallistujat olivat, mutta kuvien perusteella kyseessä olisivat olleet Israelin kansalaiset. Siten juutalaisvaltion yhtenäisyys vihollista vastaan näyttäisi olevan murtumassa yhä vakavammin. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla se vaikuttaa nyt käynnissä olevaan sotaan ja sen lopputulokseen niin palestiinalaisten, Israelin valtion kuin panttivankien osalta. Selvää kuitenkin lienee, ettei sodan lisääntyvä vastustus paranna Netanjahun asemaa aikanaan käytävissä rauhanneuvotteluissa. Eikä siten myöskään panttivankien tilannetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyhmistä johtajista kärsii koko Palestiinan kansa
Euroviisujen aikana paljastui EU:n korkean virkamiehen kyvyttömyys
Jälkeenjääneet islamistit

Lakko aiheuttaa tuhoa perheyrityksissä, mutta osoittaa myös säröilyn merkkejä

Perheyritysten liitto selvitti käynnissä olevien poliittisten lakkojen vaikutusta jäseniinsä. Syksystä asti pidetyt poliittiset lakot ovat aiheuttaneet puolelle näistä Suomen talousmenestyksen avaintekijöistä vähintään jonkin verran haittaa ja lähes viidennestä ne ovat haitanneet melko paljon ja viittätoista prosenttia erittäin paljon.

Käytännössä hallituksenvastainen lakkoilu on heikentänyt yritysten tulosodotuksia ja kasvunäkymiä sekä vaikeuttanut toimitusketjuja. Tämä ei ole vähäinen asia, sillä perheyritykset työllistävät yksityisen sektorin työvoimasta yli kaksi kolmasosaa ja koko maamme  työvoimasta 48 prosenttia.

Perheyritysten toimitusjohtajan mukaan "poliittiset lakot, jotka kohdistuvat satamien sulkemiseen, ovat erityisesti vientiä tekeville perheyrityksille haitallisia. Kansainvälisessä kaupassa luotettavuus on todella tärkeää. Jos tilauksia ei pystytä lakkojen vuoksi toimittamaan, luottamus on mennyttä."

Näin AKT:n johtomiesten ja muiden ay-mafiosojen vaikutusvallan tulevaisuudesta tulee pahimmillaan näkymään pitkälle tulevaisuuteen. Ja siksi olisi tärkeää, että SAK:n puheenjohtaja Jarmo Elorannan ja työministeri Arto Satosen (kok) välisissä neuvotteluissa löydettäisiin tänään yhteisymmärrys siitä, miten työtaistelu saataisiin loppumaan ilman, että Suomen kroonisesti konkurssikypsän talouden tervehdyttämistoimista tingittäisiin.

Tässä suhteessa toiveikkuuteen on sikäli syytä, että Yle julkaisi eilen uutisen, jonka mukaan osa Oulun sataman työntekijöistä on ottanut järjen käteen ja jättänyt lakkoilun sikseen. Toivottavasti he näyttävät esimerkkiä myös muille vastuullisille AKT:n jäsenille, jotta lakkorintamaan syntyisi enemmänkin säröjä, jotka ajaisivat ay-johtajat umpikujaan ja sitä kautta pakottaisivat ne - oman valtansa puolesta taistelun sijaan - keskustelemaan hallituksen kanssa työelämään tehtävien uudistusten yksityiskohdista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Korporaatiovallan väärinkäyttö oikeuttaa veropohjan laajentamisen
Silmiä avaava keskustelu
Ylen johto on saatettava vastuuseen eilen nähdystä performanssista

Petteri Orpo opasti Anna Maja Henrikssonia

Kuten arvoisa lukijani tietää, on porvarihallituksen syntyminen kiinni siitä, saadaanko perussuomalaisten ja RKP:läisten maahanmuuttopoliittiset linjaukset sovitettua yhteen. Perussuomalaisten osalta kysymys on etukäteen ilmoitetusta kynnyskysymyksestä, joten ilman siihen tulevia merkittäviä muutoksia nyt neuvottelussa olevalta pohjalta ei hallitusta synny. 

Myös pääministerikokelas Petteri Orpo (kok) tietää tämän. Ja ilmeisesti siitä syystä hän lähetti eilen RKP:n hallitusneuvottelijoille viestin. Sen mukaan vaalituloksen on näyttävä maahanmuuttoa koskevassa linjassa jollain tavalla - ja "se varmasti tuo oman lähtökohdan neuvottelulle".

Samalla Orpo nähdäkseni vihjaisi Anna-Maja Henrikssonille (rkp), ettei reilun neljän prosentin kannatuksella voi kiristää määräänsä enempää etuja hallitusohjelmaan, vaikka olisikin vaa´ankieliasemassa, kuten RKP näyttäisi olevan. Toivoa sopii, että viesti meni perille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kepun petokselle on tulossa kova hinta
Tähtääkö Eva Biaudet hallitusneuvotteluiden kaatamiseen?
Perussuomalaisten ja Kokoomuksen traumat

Yhdysvalloilla on hyviä ja huonoja vaihtoehtoja

Turkin sulttaanintekele Recep Tayyip Erdogan oli sunnuntaina sanonut, että Ruotsin ja Suomen on luovutettava 130 terroristia Turkkiin, jotta se hyväksyisi maiden jäsenyyden sotilasliitto NATO:on. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että Ruotsin parlamentin olisi tehtävä lakimuutoksia ennen kuin Turkki voisi ratifioida Ruotsin Nato-jäsenyyden.

Erdogan ei ilmeisesti ymmärrä, että vaikka Ruotsi taipuisikin lakimuutoksiin, ei oikeusvaltiossa ole mahdollista soveltaa lakeja takautuvasti. Eikä sellaiselle olisi Ruotsin kansalaisten tukea. 

Ei etenkään siksi, että Erdoganin Turkki on prosessin aikana osoittautunut epäluotettavaksi neuvottelukumppaniksi muutellessan vaatimuksiaan. Siten ruotsalaisilla ei ole mitään takeita siitä, etteivätkö vaatimukset lisääntyisi, mikäli niihin ruvetaan taipumaan. 

Siksi olemme tulleet Suomen ja Ruotsin NATO-hakemusten suhteen mielenkiintoiseen tilanteeseen, jonka tulkinta on vaikeaa. Siinä suhteessa keskeinen kysymys liittyy siihen, kuinka tosissaan Erdogan pitäisi ottaa. 

Eli onko Erdoganin kommentti suunnattu Ruotsille ja Suomelle, vai onko sittenkin kyse vain Turkin sisäpolitiikasta. Eli ovatko sulttaanintekeleen vaatimukset suunnattu ensisijaisesti sikäläiselle vaalikarjalle, jotta Erdogan voittaisi Turkissa kesäkuussa järjestettävät vaalit.

Tässä tilanteessa ratkaisun avaimet ovat erityisesti Yhdysvalloilla. Mikäli se haluaa tosissaan Suomen ja Ruotsin NATO:n jäseneksi, asettaa sen Erdoganin asekaupoille ehdoksi näiden hakemusten ratifioinnin. Ja päinvastoin, ellei aseta, voimme päätellä Bidenin hallinnon pitävän pohjoismaita Yhdysvaltain kannalta toissijaisina verrattuna Ottomaanien valtakunnan seuraajaan. 

Niinpä juuri nyt näyttää siltä, että NATO-hakemukset ratkeavat parhaassa tapauksessa siten, että Erdogan ratifioi Suomen ja Ruotsin hakemukset vaaliensa jälkeen ja tekee samalla asekaupat amerikkalaisten kanssa. Ja hänen nyt synnyttämänsä haavat maiden suhteissa korjaantuvat ajan myötä. 

Kohtuullisessa tapauksessa USA hylkää Suomen ja Ruotsin sekä tekee asekaupat Turkin kanssa ilman, että Erdogan hyväksyisi sotilasliittoon uusia jäseniä. Tällöin jonkinlaisena pohjoismaisena turvallisuusratkaisuna voisi olla kolmiliitto USA:n ja NATO:sta rannalle jätettyjen välillä, mutta suhteet Turkkiin jäätyisivät pitkäksi ajaksi. 

Suomen kannalta jollain tavalla kohtuullinen ratkaisu olisi sekin, jos Turkki hyväksyisi NATO:n jäseneksi Suomen, mutta ei Ruotsia. Se kuitenkin aiheuttaisi kitkaa pohjoismaiden välille ja vaikka ei aiheuttaisikaan, heikentäisi maamme sotilaallista asemaa suhteessa suureen itänaapuriin verrattuna molempien hakemusten hyväksyntään.

Kehnoimmassa tapauksessa USA jättäisi tekemättä Turkin kanssa asekaupat, mutta Erdogan ei siltikään taipuisi, vaan jättäisi Suomen ja Ruotsin rannalle sekä hakisi liittolaissuhdetta Putinin Venäjään. Tämä rampauttaisi NATO:n ja asettaisi erityisesti Ukrainan - ja sen myötä koko vapaan maailmaan - entistä hankalampaan asemaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pragmatisimia vai oikeusvaltioperiaatteen nuodattamista
Sulttaanin tyydyttämisestä
Hyväksyisikö Suomi NATO:n jäsenyyden, jos Ruotsi jätettäisiin ulkopuolelle?

Neuvotteluapua Tuppuraiselle

Venäjän hyökkäys Saksaan näyttäisi osuvan myös Suomeen, koska Fortum osti puoli vuosikymmentä sitten sikäläisen kaasunjakeluyhtiö Uniperin ja Venäjä on päättänyt vastata EU-maiden pakotteisiin rajoittamalla kaasunsa vientiä. 

Tässä tilanteessa uhkana ovat Uniperin ajautuminen konkurssiin, sen kansallistaminen Saksan valtion omaisuudeksi tai yhtiön kaasutoimintojen "myyminen" - siis lahjoittaminen tai jopa siitä maksaminen - Saksaan. Näistä suomalaiselle veronmaksajalle halvimmaksi tulisi kaasutoimintojen irrottaminen.

Vaihtoehtona tälle kaikelle on tietenkin se, että Saksa sallisi Uniperille irtautumisen pitkistä halpahintaisista toimitussopimuksista - minkä sikäläinen laki kyllä sallisi - josta seuraisi kaasun hintojen reagoiminen markkinaehtoisesti eli nouseminen aivan oleellisesti nykyisestä. Tätä taas eivät halua saksalaispoliitikot, koska silloin saattaisivat äänestäjät pahastua.

Asiasta on fortumlaisten lisäksi neuvottelemassa ministeri Tytti Tuppurainen (sd). En tiedä minkälaista neuvottelukokemusta, -koulutusta tai -ymmärrystä hän omaa. Selvää on kuitenkin, että tässä tilanteessa saksalaisten vastapuoleksi neuvotteluihin tarvitaan parasta osaamista, mitä Suomesta löytyy. 

Olisiko siis mahdollista, että Tuppuraiselle saataisiin matkaan yritysmaailmamme kovan luokan neuvotteluammattilaisia ja/tai kauppakorkeakoulujen neuvottelustrategiaa opettavia professoreita? Siis sellaisia henkilöitä, jotka tietäisivät kuinka Fortumin takavuosien seikkailupolitiikan ja saksalaisten typerän ydinvoimapäätöksen seurauksena syntyneestä tilanteesta päästäisiin mahdollisimman vähin vaurioin. 

Minulla kun on sellainen käsitys, ettei Tuppurainen ole oikein ymmärtänyt ministerinpestinsä luonnetta suomalaisten edunvalvojana. Ja tulee siitä syystä yksin tai tavanomaisten avustajinsa opastamana saksalaisten kanssa neuvottelupöydässä istuessaan viedyksi kuin sika teuraalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson nettoveronmaksajien kukkarolla
Vihreä siirtymä Kazakstanista Saksaan
Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova

Venäjällä orastavaa kapinaa, Putinilla sairautta ja Bidenilla tapaaminen

Venäläinen oligarkki Vagit Alekperovin johtama öljy-yhtiö Lukoil on käytettävissä olevien tietojen mukaan vaatinut sotilaallisen konfliktin välitöntä päättämistä ja kertonut tukevansa sodan ratkaisua neuvotteluiden ja diplomatian kautta. Näin se on astunut samalle tielle, jolla kaksi oligarkkia oli jo aiemmin. 

Sosiaalisessa mediassa oli puolestaan Venäjällä toimineen amerikkalaisjournalistin kommentti, jonka mukaan hän on lähtenyt Venäjältä, sillä raporttien maan rajat saattavat sulkeutua. Hänen mukaansa lähdössä oli myös paljon muita ihmisiä, jotka pelkääsivät jäävänsä loukkuun Venäjälle, joutuvansa pidätetyksi tai lähetettäväksi sotaan, jota he eivät tue. 

Nämä kaksi uutista ovat sikäli tärkeitä, että ne kertovat bunkkerimies Putinin kannatuksen rapisemisesta sotatoimien seurauksena. Tosiasia kuitenkin on, ettei paine häntä kohtaan liene vielä kovin suuri, eikä sota ole siksi loppumassa.

Sen sijaan oli mielenkiintoista huomata, että maailmalla on kuultu myös spekulaatioita Putinin terveydentilasta. Yksi merkittävimmistä oli väite, jonka mukaan hän kärsisi Parkinsonin taudista. 

Siihen liittyy tämän mukaan "autonomisen hermoston oireita eli äkillistä verenpaineen vaihtelua, ummetusta, hikoiluhäiriöitä, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja impotenssia. Lisäksi voi kehittyä puheentuoton vaikeutta, nielemisongelmia, hajuaistin heikentymistä, mikä usein voi edeltää muita oireita, sekä ihon rasvoittumista ja syljen valumista. Lisäksi sairauteen liittyy joskus unihäiriöitä, päiväaikaista uneliaisuutta ja voimakasta uupumusta. Myös muistihäiriöitä, ajatustoiminnan hidastumista ja masennusta voi ilmaantua. Harvoin kuitenkaan yksi ihminen saa näitä kaikkia oireita."

Meidän suomalaisten kannalta eilispäivän suuri uutinen oli Sauli Niinistön matkustaminen neuvottelemaan USA:n presidentin Joe Bidenin kanssa asioista, joita meille tavallisille kansalaisille ei kerrottu. Nähtäväksi siis jää, tuleeko hän takaisin Suomelle annettujen turvatakuiden tai NATO-kutsun kanssa. Vai kävikö hän vain antamassa tietoja ja ohjeita maailman suurimman sotilasmahdin johtajalle. 

Eilistä A-studiota katsoessa syntyi kuitenkin väkisinkin käsitys, jonka mukaan ainakin osa ohjelmassa mukana olleista poliitikoista olisi ollut hyvinkin perillä tulossa olevista puheenaiheista, mutta kieltäytyi kertomasta asiasta julkisuuteen. 

Nähtäväksi siis jää, mitä Washingtonissa tapahtuu. Samoin kuin se, miten tilanteet muuttuvat Ukrainassa tai Venäjällä. Sekä kuinka paljon meille kerrotaan tuoreeltaan Niinistön ja Bidenin tapaamisen tuloksista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ajatus talvisodan ihmeestä ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan
Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä
Putin sulki Ukrainan NATO-oven