Vastuutonta rahankäyttöä EU:ssa ja Tampereella

Europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen (ps) kertoi käyneensä Ghanassa tutustumassa rokotetehtaaseen, jonka rakentamiseen oli käytetty kymmeniä miljoonia euroja EU:n varoja. Hänen mukaansa "näky paikan päällä oli lohduton. Rokotevalmistuksesta ei ollut tietoakaan. Paikan päällä ei ollut edes valmista rakennusta, saatikka työmiehiä mailla halmeilla."

Ghanalaiset olivat vuonna 2023 kertoneet, että projekti saataisiin valmiiksi vuonna 2024 ja ensimmäiset rokotteet saataisiin valmistettua tämän vuoden aikana. Näin ei tule käymään, mutta europarlamentaarikolle oli vakuutettu, että kaikki asiat ovat hyvin, kunhan vain EU:sta saataisiin lisää rahaa. 

Kyseessä on EU:n Global Gateway -strategian niin sanottu lippulaivahanke, joten sitä on pidetty erityisen tärkeänä osana kehitysyhteistyötä. Valitettavasti näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että toivottujen tulosten sijaan lopputuloksena näyttäisi olevan korruption kukkasen kukoistus. 

Tämä ei tietenkään ole mitään uutta Afrikassa eikä muissakaan kehitysmaissa. Sen sijaan kyse on pikemminkin vakiintuneista toimintatavoista, jotka ovat yksi tärkeä syy sille säännönmukaiselle ilmiölle, jossa kehitysmaihin viety ilmainen raha johtaa pikemminkin eliitin rikastumiseen kuin kansan elinolosuhteiden paranemiseen. Lahjoittaja puolestaan saa palkakseen hyvän omantunnon – jos saa.

Ikävintä on, ettei tämä ole mitenkään uusi asia – tai ainakaan sen ei pitäisi olla. Uusi tieto ei ole myöskään se, ettei kymmeniä vuosia jatkununut kehitysapu länsimaista Afrikkaan ole nostanut siellä ensimmäistäkään valtiota kukoistukseen. Eli kyse on ollut pikemminkin veronmaksajien varojen vastuuttomasta käytöstä kuin humanitaarisesta avusta.

* * *

Toki julkista rahaa käytetään vastuuttomasti myös Suomessa. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että Joakim Vigelius (ps) kertoi sosiaalisessa mediassa kovia leikkauksia varojensa käyttöön tehneen Tampereen lähettävän pormestarinsa Ilmari Nurmisen (sd) päätöksellä 50 000 euroa Gazaan. 

Kokoomuslaisen valtuutetun Mats Uotilan mukaan avustus maksetaan pormestarin harkinnanvaraisesta määrärahasta, jonka käytöstä pormestari tekee viranhaltijapäätöksen. Hänen mukaansa "avun myöntäminen Gazaan luo ennakkotapauksen kaupungin toiminnan laajentumisesta humanitäärisen avun antamiseen. Tämä toiminta ei kuulu kaupunkien vastuulle, vaan on vakiintuneesti Suomen valtion tehtävä, jollaisena se tulisi pitää."

50 000 euroa ei tietenkään ole mitenkään merkittävä summa suuren kaupungin varainkäytössä. Toisaalta se on summa, joka vastaa suunnilleen yhden kaupungin äskettäin irtisanotun työntekijän vuosipalkkaa. Jäin vain miettimään, että mitähän irtisanotut mahtavat tästä ajatella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskottavantuntuista propagandaa
Poliittinen peli
Hyvän omantunnon ostamisesta

SS-ryhmä

S-ryhmän osuuskaupoilla oli vuonna 2024 yhteensä 2 653 671 jäsentä eli asiakasomistajaa. Tämä määrä on niin suuri, että se sisältää epäilemättä kaikenlaisia ihmisiä rikkaista renttuihin ja äärimmäisistä oikeistolaisista vallankumouksesta haaveileviin kommunisteihin.

Tästä syystä on selvää, ettei S-ryhmän kannattaisi missään tilanteessa ryhtyä politikoimaan – ei ainakaan ketään tai mitään vastaan. Ja kuitenkin tämän osuusliikkeen piirissä on tehty syyskuussa päätös, jonka mukaan israelilaista alkuperää olevien tuotteiden hankinta lopetetaan toistaiseksi.

Päätöksen sanotaan olevan – älyllisen epärehellisyyden antamalla varmuudella –  epäpoliittinen. Ja siksi sitä perustellaan Euroopan komission näkemyksellä Israelin ihmisoikeustilanteesta – mitä ikinä jälkimmäinen sitten tarkoittaakaan nyt, kun palestiinalaisterroristien terrori-iskusta alkanut Gazan sotakin on edennyt tulitaukoon ja rauhanneuvotteluihin. 

* * *

 

On kuitenkin tosiasia, että S-ryhmän päätös on provokaatio Suomen juutalaisia ja Israelia Jumalan valittuna kansana pitäviä fundamentalistikristittyjä vastaan. Lisäksi se on tuen osoitus palestiinalaisten tekemälle terroriteolle, jolla oli yli tuhat tapettua, raiskattua ja kidutettua uhria ja joka oli jatkoa kymmeniä vuosia harjoitetulle pienimuotoisemmalle terrorismille (esimerkki ja toinen). Ja siksi puheena olevalle osuuskaupalle annettu pilkkanimi "SS-ryhmä" on kaikessa mustassa huumorissaan surullisen osuva.

* * *

Meille muille osuuskaupan asianomistajille tällä päätöksellä ei liene sen suurempaa merkitystä kuin ärtymys siitä, että käyttämämme kotimainen kauppaliike on ehdoin tahdoin halunnut ottaa kantaa politiikkaan – ja vieläpä valehtelee, ettei olisi muka tehnyt näin. Tätä alleviivaa se, että politiikka boikotin perusteena kielletään, vaikka siinä vedotaan EU:n komissioon, joka on nimenomaisesti Unionin poliittiset päätökset toimeenpaneva elin.

Siksi on erinomaista, että perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen ja Wille Rydman sekä kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ovat nostaneet asian esille. Ja toivottavaa, että S-ryhmän päättäjät ymmärtäisivät tehneensä boikotilla itsestään idiootteja ja saaneet monien ihmisten mielissä jopa antisemitistisen "SS"-leiman.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi ulos Euroviisuista!
Kumpi pitäisi sulkea olympialaisista?
Edistyksellinen osuuskauppa kompastui punavihreään kuplaan

Poliittista kiihotusta

Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on poliittinen väkivalta tavallista epädemokraattisissa valtioissa. Historiallisia "klassikkoja" tässä suhteessa ovat satojen tuhansien tai jopa miljoonaluokan uhreihin yltäneet Hitlerin Saksa, Leninin ja Stalinin Neuvostoliitto, Pol Potin Kamputsea, Idi Aminin Uganda ja Maon Kiina. 

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä historiasta, vaan tänäkin päivänä ihmisiä putoilee ikkunoista Putinin Venäjällä. Ja Al-Assadin Syyriassa ainakin 105 000 ihmistä katosi jäljettömiin. Suomen viimeinen poliittinen murha tapahtui vuonna 1922, jolloin Edistyspuolueen ministeri Heikki Ritavuori ammuttiin.

Nämä tapaukset tulivat mieleeni eilisen päivän ykkösuutisen yhteydessä. Siis sen, kun kansanedustaja Krista Kiuru (sd) joutui toissapäivänä kohtaaman väkivaltaa. 

Siinä näyttäisi kuitenkin syyllisenä olleen satunnainen hörhö. Eikä kyseessä siis olisi ainakaan ensisijaisesti poliittisesti motivoitunut hyökkäys - kuten ehdin itsekin pitää mahdollisena heti asiasta luettuani. 

Ennen syyllisen kiinni ottamista tapaus ehti kuitenkin saada paljon palstatilaa suomalaismedioissa. Yksi asiallisimmista jutuista julkaistiin Ylen nettisivuilla, jonne oli koottu kansanedustajien kohtaamia väkivaltatapauksia viime vuosilta.

Siinä kokoelmassa pisti silmään erityisesti se, että jutussa mainituista uhreista Zyskowicz (kok), Soini (ps), Tynkkynen (ps), Sipilä (kepu) ja Stubb (kok) joutuivat vihreästi tai vasemmistolaisesti ajattelevien ihmisten väkivallan kohteiksi. Vasemmistolaisia oli vain Suldaan Said Ahmed (vas), joka oli kertonut - ilman muita todisteita - joutuneensa hyökkäyksen uhriksi. 

Toisin sanoen tämän vuosituhannen suomalainen poliittinen väkivalta on ollut lähes pelkästään vihervasemmistolaisesti motivoitunutta sekä kohdistunut miehiin. Siksi Kiurun tapauksen varjolla poliittista kiihotusta harjoittaneen poliittisen vihervasemmiston (esimerkki) ja sen kannattajien (esimerkki) olisi syytä katsoa peiliin todetakseen, ettei sieltä näkyvä kuva ole rehellinen, tasapuolinen eikä siten myöskään suomalaista demokratiaa tukeva. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Krista Kiurun tapauksesta
HS:n uutistuottaja Jukka Huusko twiittasi Jussi ´ihmissaasta´ Halla-ahosta bunkkerissaan
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät

Yleisradion toimitus on tunnetusti kallellaan vasemmalle. Asiaa ovat tuoneet esille monetkin Ylellä työskennelleet henkilöt sekä viimeksi Sanna Ukkola kertomalla yhtiön työntekijöille pakollisesta amerikkalaisen äärivasemmiston ideologioita myötäilevästä pakollisesta koulutuksesta.

Tähän soppaan toi eilen oman viestinsä europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen (ps). Hänen sosiaalisen median viestinsä mukaan "pelkästään minulle 3 eri tekniikan puolen henkilöä on käynyt lähtöä tehdessäni nopeasti huikkaamassa, että vaikka eivät ole PS-jäseniä, niin kannattavat näitä ajatuksia".

"Jokainen on omin sanoin sanonut saman asian: vannottanut, etten kertoisi yksilöitävästi heistä julkisesti, koska pelkäävät menettävänsä työt Ylessä. Ylessä kun voi heidän kokemuksensa mukaan olla vapaasti vihervasemmistolainen, muttei persu."

"Surullisinta on ollut nähdä se pälyilevä, nopea pyrähdys luokseni ja hiljainen, melkein kuiskaava ääni, kun nämä ihmiset ovat omalla työpaikallaan näitä asioita minulle kertoneet".

Tämä kertoo karua kieltä koko kansan Yleisradiosta. Jos ja kun Tynkkysen viesti on todenmukainen, verorahoitteinen mediamme ei  ole pelkästään vasemmalle kallellaan, vaan sitä on syytä epäillä myös lainvastaisesta toiminnasta.

Näin siksi, että yhdenvertaisuuslaissa todetaan, että "ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen."

Nähtäväksi jää, tarttuuko joku suomalaismedia Tynkkysen viestiin? Vai hyväksytäänkö koko suomalaisessa mediakentässä se, että perussuomalaisia kannattavat työntekijät joutuvat pelkäämään veronmaksajien kustantamalla työpaikalla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Demokratia ei näytä olevan kovin suosittua poliittisen vasemmiston piirissä. Tästä saatiin aiemmin tänä vuonna paljonkin näyttöä, kun SDP:n talutusnuorassa tallusteleva ay-liike järjesti kansakunnan taloudelle kalliiksi tulleita poliittisia lakkoja. 

Eilen saatiin asiasta vielä vakavampaa näyttöä, kun kaksi punalippua heilutellutta miestä lähestyi Oulussa pidetyssä vaalitilaisuudessa kansanedustaja Sebastian Tynkkystä (ps) niin aggressiivisesti, että poliisi joutui puuttumaan tilanteeseen. 

Tynkkynen kertoi sosiaalisen median päivityksessään, ettei häneen kohdistunut väkivallan kokemus ollut ainutkertainen, vaan "yhden kerran on vihervasemmistolainen tyttö kohdistanut minuun Lahdessa poliittista väkivaltaa lyöden nyrkillä päähän ja saaden siitä pahoinpitelytuomion. Elokapinan puitteissa päälle on käyty kolme kertaa."

Toivoa sopiikin, että vasemmistopoliitikot tuomitsevat poliittisen väkivallan yleisesti ja Oulun tapahtumat erityisesti ennen kuin heidän kannattajiensa teot eskaloituvat peruuttamattomiksi vahingoiksi. 

Lisäksi olisi suotavaa, ettei politiikan vasemmalta laidalta kuultaisi enää sellaista agitaatiivista retoriikkaa kuin esimerkiksi SDP:n vapputilaisuudessa esitettiin puolitoista viikkoa sitten. Näin siksi, että moni vähäisemmällä ymmärryksellä varustettu - joita vasemmiston kannattajissa kyllä riittää - saattaa kiihottua sellaista kuunneltuaan ja siirtyä sanoista tekoihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus
Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?

Sebastian Tynkkynen on väärässä Yle-asiassa

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) otti kantaa Ylen journalistiseen linjaan. Sitä voi toki kuka tahansa - myös poliitikko - arvostella, mutta medioiden journalistiset valinnat eivät kuulu sen enempää Suomen hallituksen kuin eduskunnankaan tehtäviin.

Tuo valta kuuluu toimittajille itselleen - ja viime kädessä siitä vastaa kunkin median päätoimittaja. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää myöskään Tynkkyselle. 

Mitalin toinen puoli liittyy medioiden toimeentuloon. Jos jonkin median linjaukset miellyttävät ihmisiä, sen käyttäjäkunta kasvaa ja sitä kautta myös toimituksen mahdollisuudet toteuttaa journalistista linjaansa.

Yle on tässä suhteessa tietenkin hiukan erikoinen media, koska sen rahoittamiseksi on säädetty erillinen vero, jonka tason määrittää poliittinen valtakoneistomme - eli viime kädessä hallituksen esityksestä päätöksen tekevä eduskunta. Ja siinä pelissä on Tynkkysellä luonnollisesti täsmälleen samanlainen vaikutusvalta kuin muillakin kansanedustajilla.

Käytännössä Yle on kansan omistama media, jonka tehtävät on määritetty laissa. Sen mukaan "yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Edellä mainittuja ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja tulee tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti."

Edelle kopioimaani tekstiä seuraa tarkennus, jonka mukaan Ylen tulee

1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia

2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä; 

3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia; 

4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;

5) tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille; 

6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;

7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.

Siten Tynkkysen kaltaisten poliittisten päättäjien tulee seurata, kuinka hyvin kansallinen mediatalomme hoitaa näitä tehtäviä. Ja mikäli niitä ei noudateta, ottaa asia esille sekä vaatia lain noudattamista. 

Poliitikoilla on myös oikeus Ylen palveluista maksavien suomalaisten edustajana päättää siitä rahoitustasosta, jolla kyseistä mediaa rahoitetaan. Tähän vaikuttaa tietenkin Ylen toiminnan laadukkuus suhteessa sitä ohjaavaan lainsäädäntöön, mutta myös kansalaisten maksukyky. 

Siksi on tärkeää, että nämä molemmat seikat huomioidaan nyt käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. Omalta osaltani olen kantanut tässä suhteessa vastuuta selvittämällä ja raportoimalla Ylen tärkeimmän ajankohtaisohjelmasarjan eli A-studion (ja A-talkin) toimintaa suomalaisen kansanvallan edistäjänä - eivätkä tulokset ole ainakaan lisänneet omaa maksuhalukkuuttani, vaikka havaitsemani epäkohta poistuikin juuri ennen vaaleja. 

Myös kansanedustaja Tynkkynen näyttää havainneen jonkinlaisia epäkohtia Ylen toiminnassa. Siten hän voi hyödyntää niitä määritellessään omaa kantaansa Yle-veron suuruuteen, mutta hänen tehtäviinsä ei kuulu - poliittisen päättäjän roolissa - ottaa yksityiskohtaista kantaa siihen, mitä ohjelmia verorahoitteinen mediamme tuottaa jatkossa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen A-studio lopetti Perussuomalaisten syrjimisen
Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

104-vuotias Suomi viettää tänään itsenäisyyspäiväänsä vakaana ja turvallisena demokratiana, jossa kaikilla kansalaisilla on hyvä olla ja yhteisten asioiden hoitaminen on turvallista. Vai onko sittenkään?

Meillähän on ollut viime aikoina erilaisia väkivallantekoja politiikantekijöitä kohtaan. Esimerkiksi entinen pääministeri Juha Sipilä (kepu) joutui vajaa vuosi sitten aggression kohteeksi ja pari vuotta sitten Suldaan Said Ahmed (vas) kertoi ikävistä tapahtumista Helsingin Itäkeskuksessa. 

Sunnuntain vastaisena yönä näin oli käynyt myös Sebastian Tynkkyselle (ps), jota oli lyöty yökerhossa suoraan kasvoihin henkilöllisyyden varmistamisen jälkeen. Näiden kaikkien tapausten luulisi suomalaisessa yli satavuotiaassa demokratiassa tulevan yksimielisesti tuomituiksi riippumatta kenenkään poliittisista arvomaailmoista.

Todellisuudesta saa kuitenkin kovin ikävän kuvan, kun lukee esimerkiksi Twitteristä tämän tuoreimman tapauksen saamia kommentteja. Seuraavassa muutama esimerkki.

Nimimerkin takaa joku vähätteli tapahtunutta ilmoittamalla hyväksyvänsä naisten tekemän väkivallan ja halusi yhdistää Kankaanpään mahdollisen terroristiryhmän maan kannatukseltaan toiseksi suurimpaan puolueeseen: "Nyt on kova! Sebu saanut yöllä turpiinsa joltain naiselta. Klo 8 aamulla jo uutisissa. Rikosilmo kun poliisi herää. Katse pois Kankaanpäästä ja Katajasta. #Kankaanpää #persut Säälittävää."  

Toinen henkilö halusi rajoittaa Tynkkysen liikkumisvapautta ihmettelemällä, että "Kannattaako Tynkkysen mennä yöllä Lahes yökerhoon? Puuttuuko itsesuojeluvaisto kokonaan vai elätkö persujen värisessä kuplassa? Höh"

Kolmas henkilö taas ilmaisi suorasukaisesti, että "Sitä saa mitä tilaa. Väärän värinen paita riittää."

Neljännen mukaan teko oli ilmeisesti oikeutettu, koska hänen mukaansa "#Perussuomalaiset lietsovat jopa vaalimainoksissa suoraan vihaa maahaanmuuttajia kohtaan. Te olette se puolue, joka agitoi ihmisiä #väkivalta'an."

Ja vielä yksi lainaus, jossa Tynkkysestä ja hänen puolueestaan oltiin tekemässä terroristeja. Sen mukaan "Uskottavuutesi on nolla. Jos naamaan lyödään, kyllä siihen jälki jää. Tässä päivitetty persujen hokema: Kaikki muslimit ja persut eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeita tai persuja."

Toki on paljon myös väkivallan tuomitsevia kommentteja. Esimerkkinä SDP:n maahanmuuttajataustainen Kamal Jafi tai Keskustaa edustava ministeri Antti Kurvinen, joista jälkimmäinen muotoili sanomansa oivallisesti näin: "Asioista saa&pitää olla erimieltä (minäkin hänen kanssa monesta), mutta kaikki väkivalta ja laittomuus politiikan välineenä ehdottoman väärin." 

Kurvisen kommentin toivoisikin toimivan ohjenuorana kaikille 104-vuotiaan maamme asukkaille, sillä ei kai kukaan oikeasti ajattelemaan kykenevä ihminen kaipaa sen kaiken uusiutumista, jonka itsenäisen Suomen demokratia joutui käymään läpi ensimmäisenä vuotenaan, kun väkivalta ja laittomuus nousivat politiikan välineenä kaiken muun edelle - ensin yhden poliittisen laidan kapinana, omaisuuden ryöstöinä ja terroritoimina sekä myöhemmin toisen laidan kostona, kenttäoikeuksina, teloituksina ja vankileireinä? 

Vai onko noista sisällisotamme surullisista ajoista jo kulunut liian kauan, jotta sivistymättömimmät suomalaiset ymmärtäisivät, mitä poliittisen väkivallan oikeuttamisesta seuraa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Järjestö esitti järjettömän vaatimuksen
Me ollaan sankareita kaikki
Kiakkovieraat ja itsenäisyys

Tynkkysen tuomiosta tosiasioiden perusteella

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) tuomittiin eilen sakkoihin oikeudessa. Tuomion perusteissa todettiin hänen viestiensä lukijan jäävän siihen johtaneiden tekstien perusteella "sellaiseen käsitykseen, että kirjoituksissa viitatuilla asioilla kuten ahdistelulla, häirinnällä ja seksuaalirikoksilla on selvä yhteys maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin".

Mitähän tuosta nyt sanoisi tuoreen tilastotiedon tai vaikkapa vähän vanhemman selvityksen valossa. Kas kun niistäkin saa "sellaiseen käsitykseen, että kirjoituksissa viitatuilla asioilla kuten ahdistelulla, häirinnällä ja seksuaalirikoksilla on selvä yhteys maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin". 

Saati sitten niiden tapahtumien perusteella, jotka johtivat Tynkkysen sakon arvoisiksi oikeudessa arvioituihin kirjoituksiin. Tai ajatellen sitä, että niihin osallistuneet turvapaikanhakijoina maahamme ja Ouluun saapuneet muslimimaahanmuuttajat saivat useiden vuosien mittaisia vankeustuomioita seksuaalirikoksista. 

Tynkkynen itse totesi tuomioonsa johtaneesta laista, että "se on mielivaltaisen epätarkkarajainen. Ihmisten on mahdoton tietää, missä menee laillisuuden raja. En olisi ikinä uskonut, että myös kansalaisten hädän esiintuonti on rikollista". 

Omalta osaltani jäin ihmettelemään yhtä sanaa, joka sisältyy tuomion perusteena olleen rikoslain 10§ aloittavaan tekstiin "joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin...". Tarkoitan sanaa "tiedon", sillä näin tutkijana tuntuu perin oudolta, että tiedon levittäminen olisi rikollista. 

Tämä on omituista etenkin Suomessa, missä yksi kansakunnan suurista ikoneista eli presidentti Paasikivi perusteli vuonna 1944 maamme politiikan reivaamista uuteen suuntaan sillä, että "kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen". Tynkkysen tuomio kuitenkin muistutti meistä siitä, että nykypoliitikkojen - tai ainakin vuonna 2011 rikoslakia muokanneiden kansanedustajien -  mukaan tosiasioiden tunnustaminen on sittenkin rikos. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suvaitsevaisten puolue
Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi
Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynti rajaa sananvapautta

Suvaitsevaisten puolue

Perussuomalaiset valitsi eilen puheenjohtajakseen valtiotieteiden maisteri Riikka Purran. Varapuheenjohtajaksi nousi puolestaan kansanedustaja ja varatuomari Leena Meri. Molemmat siis korkeasti koulutettuja naisia puolueessa, jonka äänestäjäkunta on tähän asti koostunut enimmäkseen miehistä. 

Vasta toisen ja kolmannen varapuheenjohtajan paikalta löytyy miehiä: keskipohjalainen yrittäjä ja kansanedustaja Mauri Peltokangas sekä seksuaalivähemmistöjä edustava Sebastian Tynkkynen. Puoluesihteerin paikan otti yliopistonlehtori Arto Luukkanen. 

Jatkossa perussuomalaisia voidaan edellä esitettyjen valintojen valossa pitää Suomen sukupuolineutraaleimpana, ellei suorastaan henkilöprogressiivisimpana puolueena. Asiasta ei kuitenkaan ole syytä nostaa sen kummempaa haloota, sillä selitys lienee yksinkertaisesti siinä, että puolueen jäsenistö valitsi kuhunkin tehtävään mielestään pätevimmän henkilön piittaamatta näiden sukupuolesta tai seksuaalisen kiinnostuksen kohteista. 

* * *

Puheenjohtaja Riikka Purra oli mielestäni paras vaihtoehto Jussi Halla-ahon työn jatkajaksi. Näin siksi, että hänen valintansa "ainakin poistaisi puolueeseen liitetyn äijäleiman ja joka naisena vaikeuttaisi suoraa vertailua isot saappaat jälkeensä jättäneeseen edeltäjään".

Jatkossa näemme, olinko tässä asiassa oikeassa vai väärässä. Joka tapauksessa Purran itsensä lisäksi puolueen koko johtoporukan valinta vaikeuttaa jatkossa äijäleiman käyttämistä Perussuomalaisia vastaan ja madaltanee naisten kynnystä antaa puolueelle äänensä tulevissa vaaleissa. Juuri nythän puoluetta kuvaamaan sopiva termi voisi olla esimerkiksi suvaitsevaisten puolue.

Oleellisempaa kuin henkilökysymykset, on kuitenkin puolueen tuleva poliittinen linja, johon ei liene tulossa suuria muutoksia. Näin siksi, että Purra on ollut suunnittelemassa jo nykyisiä linjauksia. Puolueen kannalta keskeistä tässä on se, että voiko näiden linjausten pohjalta nousta hallituskoalitioon muiden puolueiden kanssa. 

Tästä uusi puheenjohtaja ehti jo todeta, että maahanmuutto on hyvä indikaattori siitä, minkälaiseen hallitukseen Perussuomalaiset voisi osallistua - hallitusohjelman tulisi sisältää siihen liittyen selviä kiristyksiä. Purra totesi myös, että ilmastopolitiikassa hallituksen tulisi olla realisti ja asettaa Suomen asema globaaliin mittakaavaan. Nämä sulkevat ainakin Vihreät ja Vasemmistoliiton ulos samasta hallituksesta.

Maahanmuuton osalta Purra tarkensi, että Suomi tarvitsee "rajavartio- ja ulkomaalaislakiin pykälät, jotka mahdollistavat meidän sulkea rajan silloin, kun turvallisesta maasta haetaan turvapaikkaa... Sen lisäksi on hyvin oleellista kiristää kansalaisuuden saamisen ehtoja ja perheen yhdistämistä." 

Nämä seikat jäävät äänestäjien ja muiden puolueiden pohdittavaksi, kunnes nykyinen vihervasemmistohallitus kaatuu. Sen jälkeen katsotaan puolueiden koko eduskunnassa ja sovitellaan niiden vaatimuksia ja toiveita yhteen - ja muodostetaan hallitus, mikäli löytyy riittävä sopu ja yhteisymmärrys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho pudotti pommin
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista
Naisen ja miehen logiikka

Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?

Niin sanottu cancel-kulttuuri on nakertanut jo pitkään sananvapautta myös Suomessa ilman, että asiaan on sen kummemmin puututtu. Tästä muistamme erityisesti Päivi Räsäsen (krist) vainon valtionsyyttäjän taholta, mutta myös Sebastian Tynkkysen (ps) joutumisen fantasian uhriksi, Kari Peitsamon (vas) keikan peruuntumisen ja Matti Reinikan dokumentin väliaikaisen hyllyttämisen. 

Cancel-kulttuurin eteneminen otti jälleen uuden pienen askeleen Trumpin kannattajien osoitettua mieltään USA:n kongressissa. Mukana oli Suomessa aiemmin esiintyneen Iced Earth-orkesterin jäsen. Niinpä Helsingin Sanomien toimittaja keksi kysyä keikkojen järjestäjältä, miten hän aikoisi toimia sen suhteen jatkossa. 

Tavastian toimitusjohtaja ja Ruisrockin sekä esimerkiksi Ankkarockin monivuotinen johtohahmo otti varovaisen cancel-myönteisen kannan toteamalla, että ”en lähtisi Iced Earth -yhtyettä näillä tiedoilla buukkamaan, mutta ei sen tarvitse ikuista olla. Katsotaan miten tilanne kehittyy ja markkinat reagoivat.”

Toisin sanoen suomalainen keikkojen järjestäjä katsoi asialliseksi - joko omasta tahdostaan tai cancel-terroristien pelosta - evätä amerikkalaiselta orkesterilta työmahdollisuuksia Suomessa tämän omassa kotimaassaan tekemän poliittisen demonstraation takia jo ennen kuin tämä oli saanut (mahdollista) oikeudellista tuomiota teostaan. 

Cancel-kulttuuri puolestaan liittyy laajempaan intersektionaalisen feminismin liikkeeseen, jota esimerkiksi Suomen nykyinen hallitus katsoo edustavansa. Siinä perusajatuksena on jakaa ihmiset erilaisiin identiteettiryhmiin, joiden uhristatus vaihtelee siten, että eri identiteettien oikeudet vaihtelevat.

Äärimmillään tämä ajattelutapa on johtanut siihen, että ihmisille vaaditaan erilaisia turvatiloja tai suojaa heitä järkyttäviä faktoja vastaan. Tämän seurauksista kirjoitti eilen Sanna Ukkola valaisevan kolumnin, jota suosittelen luettavaksi. 

Samaan vyyhtiin on luettava se, että hyväksymme kaikki seksuaalisuuden poikkeavuudet vain normaalin vaihteluksi. Siten ihminen, joka tuntee vetoa samaan sukupuoleen on tämän mukaan normaali. Samoin henkilö, joka on syntynyt pojan ulkokuoreen, mutta tuntee olevansa nainen. 

Tässä asiassa kyse ei kuitenkaan ole sanan "normaali" tavanomaisesta käytöstä, vaan sen orwellilaisesta uudelleenmäärittelystä. Homoseksuaalisuudesta puhuttaessa voimme vielä ehkä nähdä sen tulleen synonymoiduksi sanan "yleinen" kanssa, mutta harvinaisempien seksuaalisten taipumusten osalta pikemminkin tosiasioiden kieltämisestä. Toki samasta on kyse myös silloin, kun väitetään miehen synnyttäneen lapsen - kyllä synnyttäminen on tosiasiassa edelleen fyysisten naisten yksinoikeus eli edellyttää synnytyselimiä.

Jälkimmäisestä kirjoitin aikanaan pitkähkön parhaaseen tieteelliseen tietoon perustuvan kirjoituksen, joka osoittaa näiden uusien normaalien taustalla olevan usein - tai ehkä jopa aina - varsin erikoisia kehityshäiriöitä. Siten nämä ihmiset eivät ole normaaleja sen enempää kuin vaikkapa 21-trisomiaa sairastava ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei heillä olisi samaa ihmisarvoa kuin muillakin ihmisillä - aivan samaan tapaan kuin 21-trisomiaa sairastavilla henkilöillä on.

Samaan sukuun huonosti perusteltuja poliittisia väitteitä ja uusorwellilaista kieltä kuuluu myös ihmisryhmien välisten älykkyyserojen kategorinen kieltäminen. Toki älykkyyttä on vaikea mitata yksiselitteisesti ja ymmärtääkseni voidaan tehdä älykkyystesti, jossa esimerkiksi nigerialaiset pärjäävät keskimäärin paremmin kuin me suomalaiset. 

Tämä ei kuitenkaan muuta muuksi sitä tosiasiaa, että eurooppalais- tai itäaasialaistaustaisten ihmisten rakentamat yhteiskunnat ovat keskimäärin huomattavasti paremmin menestyviä kuin esimerkiksi afrikkalaistaustaisten ihmisten. Lisäksi ensin mainitut ryhmät menestyvät jälkimmäisiä paremmin jopa niissä yhteiskunnissa, jotka ovat jo pitkään olleet jälkimmäisten hallinnoimia (esimerkki), eikä sovi unohtaa, että pahnanpohjimmaisena ovat valtiot, joista valkoiset on poistettu kansanmurhan keinoin (esimerkki) tai joissa sellaisia ei edes asu (esimerkki).  

Ellei edellisessä kappaleessa esitettyjen tosiasioiden syynä ole erot älykkyydessä, on sen oltava jossain muualla. Usein tähän rooliin esitetty 1960-luvulla päättynyt imperialismin kausi ei sellaiseksi kuitenkaan enää käy, koska monet muut valtiot ovat samassa ajassa nousseet köyhyydestä kukoistukseen - viimeisimpinä monet entisen Neuvostoliiton ikeen alta vapautuneet kansat.

Tämän pitkän tajunnanvirran yhteenvetona totean, että viime aikoina lähinnä punavihreään ideologiaan liittyvät ajatustavat ovat vailla rationaalista perustetta, eivätkä siten kelpaa toimivan yhteiskunnan perustaksi. Siten ns. tuhannen taalan kysymys on se, millä tämä harhainen kultti saataisiin poistetuksi vaikuttamasta omassa punavihreässä kuplassaan elävien ihmisten - ja heitä pelkäävien potentiaalisten cancel-uhrien - todellisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Seksuaalisuuden uusi normaali
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

1984 ja nykyaika

Helsingin Sanomien Kyösti Niemelä kirjoitti arvostelun Orwellin 1984-kirjan filmatisoinnista. Sen otsikosta löytyi väite, jonka mukaan "filmatisointi osoittaa, miten hyvin asiat meillä nykyään ovat".

Niemelän teksti oli lievästi sanottuna hämmentävä, joten käyn omasta näkökulmastani läpi sen keskeiset johtopäätökset. Siis ensin johtopäätös ja sen jälkeen omat kommenttini.

"Elokuvassa kulutustavaroista on jatkuva pula ja esimerkiksi suklaan ja lihan saantia rajoitetaan. Nykyään länsimaissa todellinen ongelma on se, että kaikenlaisia tavaroita valmistetaan ympäristön näkökulmasta turhankin paljon, ja ihmiset syövät liikaa suklaata ja lihaa."

Tämä kommentti siis tilanteessa, jossa lapsia ja vanhuksia yritetään pakottaa syömään kasvisruokaa ja jopa opiskelijoiden käyttämä kaupallinen kahvila ratsastaa vihreällä aatteella asettamalla naudanlihan boikottiin. Tämä siitä huolimatta, että etenkin pojat jättävät kasvisruokapäivinä terveellisen lounaan syömättä korvaten sen ties millä.

On siis syytä kysyä, että mistä muustakaan tässä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista? Ja miksei kriitikolle tullut tämä lainkaan mieleen hänen kirjoittaessaan George Orwellin merkkiteoksesta, vaan ainoastaan sinänsä kiistaton ylensyöntiongelma länsimaisissa yhteiskunnissa?

"Elokuvan joukkokohtauksessa kansalaisia kiihotetaan ilmaisemaan rakkauttaan suurelle myyttiselle johtajalle. Tätä nykyä poliittisiin johtajiin saa valtiovallan puolesta suhtautua hyvinkin ironisesti ja kriittisesti, kunhan äänestää ja tekee mitä odotetaan."

Lienee totta, ettei valtiovaltamme kehota ilmaisemaan rakkauttaan suomalaisille poliitikoille, mutta ainakin se pyrkii suitsemaan mielipiteen ilmaisuja asioista, jotka eivät ole nykyisen poliittisen valtalinjan mukaisia. Vai mitä pitäisi ajatella tuomioista, joiden perusteissa mainitaan, että "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä."

Tai että meillä on poliisiin palkattu henkilöitä, joiden tehtävänä on etsiä netin syövereistä ns. vihapuhetta. Siis toimintaa, jota ei ole yksiselitteisesti - tai ylipäänsä lainkaan - määritetty maamme lainsäädännössä. Viimeisin esimerkki tällaisesta vihapuheesta oli Sebastian Tynkkysen tuomio, jossa hän totesi sen itsestäänselvyyden, ettei muslimien islamin nimissä tekemiä terroritekoja voi olla liittämättä islamiin.

Sen sijaan ilman tuomiota jäi valtavirtaa edustava poliitikko kirjoitettuaan, että "kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja". Tämä ei oikeuden mukaan ollut vihapuhetta.

Näiden Niemelän väitteen mieleeni tuomien tapausten perusteella on syytä kysyä, että mistä muustakaan niissä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista eli siitä kuinka kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset? Ja samalla ihmetellä, kuinka erilainen täytyy kyseisen kriitikon ajatuksenjuoksun olla kuin omani, ettei hän edes Orwellin keskeistä teosta arvioidessaan huomaa yhteiskuntamme ajautuvan kiihtyvällä tahdilla kohti teoksen 1984 mukaista maailmaa? Vai olenko minä itse väärässä ja näen piruja siellä missä niitä ei ole?

Näihin kysymyksiin minulla ei tietenkään ole vastausta, mutta juuri se on erityisen tärkeää, sillä tämä ymmärtämättömyys puolin ja toisin on ehkä tärkein selitys sille, miksi poliittiset aatteet ajautuvat konfliktiin. Tämän kuplautumisongelman nosti suomalaisessa mediatodellisuudessa esille Marko Hamilo muutama vuosi sitten, eikä siihen ole sen jälkeen tullut korjausta kuten tämän kirjoitukseni laukaissut elokuvakritiikkikin osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Husu ei kiihottanut
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi

Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen sai rangaistuksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan julkaistuaan twiitin, jossa oli muslimiterroristien kuvia ja maininta siitä, että kaikki kuvissa olevat "palvelevat Allahia". Tuomio on lievästi sanottuna käsittämätön, sillä sen perusteluna todettiin, että "teksti on kohdistunut yleisesti islaminuskoa tunnustaviin, ja siinä yleistäen tosiasiassa väitetään islaminuskoa tunnustavia rikollisiksi. Tynkkysen päivityksessä näin ollen panetellaan tai solvataan islaminuskoa tunnustavaa ihmisryhmää".

Asiaa voi tarkastella analogian kautta. Kuvitellaanpa, että Tynkkynen olisi tehnyt kuvakollaasin Utøyan saaren, El Pason, Christchurchin ja Hallen äärioikeistolaisista terroristeista ja kirjoittanut siihen totuudenmukaisesti, että "nämä kaikki henkilöt ovat länsimaalaisia".

Ja kysytään sitten, että olisiko hänet siinä tapauksessa tuomittu siitä, että "teksti on kohdistunut yleisesti länsimaisiin ihmisiin, ja siinä yleistäen tosiasiassa väitetään länsimaisia ihmisiä rikollisiksi. Tynkkysen päivityksessä näin ollen panetellaan tai solvataan länsimaiseen kulttuuriin kuuluvaa ihmisryhmää"?

En siis oikein osaa tulkita oikeuden ajatuskulkua, koska twiitissä puhuttiin eksplisiittisesti kuvassa olleista muslimeista, eikä missään kohdassa puhuttu kaikista muslimeista. Sen sijaan siinä kyllä annettiin tosiasioiden mukaisesti ymmärtää, että suuri osa tämän päivän terroriteoista liittyy islamiin toisin kuin Tynkkynen oli kuullut yleisesti väitettävän.

Kuten jo tuomiolauselman sanoista "yleistäen tosiasiassa väitetään" selvästi nähdään, on tuomioistuin antanut tuomionsa oman tulkintansa eli kuvitelmansa - ellei suorastaan fantasiansa - perusteella sen sijaan, että se olisi pitäytynyt tosiasioissa. Tämä on yksiselitteisesti kelvotonta logiikkaa ja oikeudenkäyttöä, ja siksi on tärkeää, että Tynkkynen valittaa tuomiosta.

On mielenkiintoista nähdä, millä tavalla hovioikeus suhtautuu asiaan. Toivottavasti se välttää käräjäoikeudessa nyt toteutuneen kuvittelun twiitin sisällöistä, vaan sen sijaan perustaa päätöksensä tosiasioihin ja niistä tehtäviin loogisiin päätelmiin. Eli että islamia tunnustavat terroristit tosiaankin "palvelevat Allahia", vaikka kaikki islamia tunnustavat ihmiset eivät olekaan terroristeja.

Aivan lopuksi haluan muistuttaa suomalaista oikeuslaitosta siitä, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus. Tämä olisi hyvä muistaa myös silloin kun tulkitaan poliitikkojen puheita yhteiskunnan kannalta merkittävistä asioista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Husu ei kiihottanut
Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynti rajaa sananvapautta
Tynkkynen ulos, entä sitten?

Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynti rajaa sananvapautta

Sebastian Tynkkysen (ps) oikeudenkäynti jatkoi eilen keskustelua suomalaisesta sananvapaudesta. Sen aiempia vaiheita ovat olleet esimerkiksi Jussi Halla-ahon ja Teuvo Hakkaraisen oikeudenkäynnit.

Eilisessä oikeudenkäynnissä Tynkkynen nosti esille keskeisen kysymyksen. Eli kuuluuko islamin ja muslimien arvostelu sananvapauden piiriin Suomessa?

Tynkkynen joutui oikeuteen todettuaan, että "islam pitää kitkeä Suomesta pois" sekä "mitä vähemmän meillä on muslimeja, sitä turvallisempaa. Nyt vain palautusautomaatti pyörimään täyttä häkää ja eroon samalla islamista".

Ensimmäinen toteamuksista oli poliittisen näkemyksen ilmaisu. Jälkimmäisen alkuosa oli puolestaan tilastojen ja Euroopan viimeaikaisten tapahtumien tukema tosiasia ja loppuosa sen perusteella tehty johtopäätös.

Merkille pantava oli myös syyttäjän näkemys, jonka mukaan Tynkkysen tekstistä syntyi käsitys, jonka mukaan islaminuskoiset pitää poistaa maasta, ja nimenomaan kollektiivina kaikki muslimit. Hän saattoi olla oikeassa käsityksen syntymisen mahdollisuudesta, mutta tässä on keskeistä varmistaa sanojan oma tarkoitus sekä tulkitsijan mahdollinen ylitulkinta.

Lisäksi on huomattava, että jos islam päätettäisiin poistaa Suomesta, olisi aivan eri asia jos se tehtäisiin käännyttämällä, vetovoimatekijät poistamalla, turvapaikkatarvetta uudelleen arvioimalla tai väkivaltaisesti. Tynkkysen kommenteista ei voi syntyä käsitystä, että hän olisi esittänyt natsi-Saksan mukaista väkivaltaratkaisua.

Vielä merkittävämpi oli syyttäjän näkemys, jonka mukaan "poliitikon on päinvastoin olennaisen tärkeää välttää ilmaisuja, jotka ovat omiaan herättämään ja ylläpitämään suvaitsemattomuutta". Tätä perustelua ei voi nähdä muuten kuin vakavana poliitikkojen sananvapauden rajoittamisena. Jos sille tielle lähdetään, päädytään orwellilaiseen yhteiskuntaan, jossa yhden mielipiteen kannattajat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Edelle kirjaamistani syistä oikeuden on tässä tilanteessa syytä olla hereillä ja nähdä päätöksensä seuraukset sananvapauden ja poliittisen päätöksenteon perusteiden kannalta. Samalla islamiin liittyvistä riskeistä tai holtittomasta maahanmuutosta huolestuneiden kannattaisi harkita argumentaationsa tyylilajia.

Tarkoitan jälkimmäisellä sitä, että esimerkiksi Tynkkysen kommentit olisi voinut muotoilla seuraavasti: "koska islamilaiseen maailmankatsomukseen liittyy vakavia ongelmia, on todennäköistä, että myös Suomeen syntyy vakavia turvallisuusriskejä muslimien määrän lisääntymisestä maassamme. Tämä on otettava huomioon myönnettävien turvapaikkojen määrissä ja kotouttamistoimien laadussa siten, ettei humanitaarinen maahanmuutto vaaranna yhteiskuntarauhaa. Juuri nyt näyttää siltä, että tämä raja on ylitetty"

Tässä on huomattava myös ns. vastuullisen median merkitys. Räväköillä kannanotoilla saatetaan pyrkiä julkaisukynnyksen yli. Siksi vastuullisen median tulee huolehtia siitä, että asiallinen argumentointi uutisoidaan vähintään yhtä näyttävästi kuin sellaiset muotoilut, joista sekä Teuvo Hakkarainen että Sebastian Tynkkynen ovat joutuneet oikeuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi maahanmuuttajauutista
Islam on riski myös kantasuomalaiselle nuorisolle
Tynkkynen ulos, entä sitten?

Tynkkynen ulos, entä sitten?

Suomen Uutiset pudotti tänä aamuna poliittisen pommin. Sen mukaan Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen on erotettu puolueestaan. Syynä on hänen toimintansa ns. tuuletuskokouksen järjestämiseksi. Tarkalleen ottaen erottamisen syyksi on eritelty nimilistan kerääminen kokouksen järjestämistä kannattavista henkilöistä.

Tynkkysen erottaminen perustuu lehden mukaan siihen, että nimien keruu ja niiden käsittely loukkasivat lakia. Ottaen huomioon Tynkkysen aseman puolueen johtotehtävissä on tekoa lehden mukaan pidettävä erityisen moitittavana. Ja siksi hänet siis erotetaan.

Tynkkynen on puolueessaan edustanut maahanmuuttokriittisen siiven kiihkeätä osaa. Taustaltaan hän on kuitenkin arvokonservatiivisessa puolueessaan varsin erikoinen persoona: tositv-tähti ja biseksuaali.

Tynkkysen kohdalla arvokonservatiivisuuteen viittaa miehen uskovaisuus. Erottaminen puolueesta herättää kuitenkin kysymyksen siitä, kuinka suuri osa Tynkkysen biseksuaalisuudella on katolisen puheenjohtajan Timo Soinin johtaman puolueen päätöksessä erottaa tämä.

En tarkoita, että erottamisen syynä olisi varsinaisesti jokin muu kuin julkisuuteen ilmoitettu, mutta pidän mahdollisena, että seksuaalinen suuntautuneisuus (vai pitäisikö sanoa suuntautumattomuus) on ehkä vähentänyt miehen puolesta puhujien määrää. Se on myös lähes varmasti saanut puolueen ääriuskovaisimmat tarttumaan tilaisuuteen päästä eroon jumalattomana pitämästään puoluetoverista. Tämän kaiken tietävät vain asianosaiset itse, joten en spekuloi henkilöistä enkä koko asiasta sen enempää.

Tynkkysen erottamisen jälkeen mielenkiintoiseksi seurannan kohteeksi nousee puolueen maahanmuuttokriittisimpien jäsenten ja soinilaisten välisten suhteiden kehittyminen. Tynkkysen erottamiselle on hyvä syy (olettaen, että väitetty laittomuus on todella tapahtunut), mutta toisaalta hän ei ole ensimmäinen puolueesta kenkää saanut maahanmuuttokriittinen.

Ja toisin kuin aiemmissa tapauksissa, tällä kertaa erottamisen syy liittyy nimenomaisesti puolueen eli hallituksen maahanmuuttopolitiikkaan, joka on herättänyt paljonkin närää sosiaalisessa mediassa. Niinpä moni maahanmuuttokriittinen saattaa kokea Soinin ja muun puoluehallituksen lyöneen itseään märällä rätillä päin kasvoja.

Minä kuitenkin toivon, ettemme nähneet Tynkkysen tapauksessa ensimmäistä askelta maan ainoan maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan eduskuntapuolueen kahtiajakoon johtavaa täsmäiskua. Toivon myös Timo Soinin ymmärtävän asian, ja ajavan hallituksessa läpi sellaiset toimenpiteet, joilla Suomeen suuntautuva turvapaikanhakijavirta lopultakin supistuisi niin merkittävästi, ettei se enää muodostaisi uhkaa Suomen heikoissa kantimissa olevalle taloudelle, eikä myöskään Suomen tulevaisuudelle luottamukseen perustuvana demokraattisena ja kaikille turvallisena yhteiskuntana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä tarkoittaa enemmistö maahanmuuttoasioissa
Ohjeita maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi realistiseksi
Perussuomalaiset kyllästyi nimittelyyn