Elon Musk oikeuteen? Donald Trump presidentiksi?

Tämän blogin otsikon alla lukee teksti, jonka tulin aikanaan kirjoittaneeksi Hommafoorumille viestiin, jota en enää löytänyt. Sen mukaan "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sanavapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Tämä ajatus on tullut jälleen ajankohtaiseksi, koska - yksi PayPalin perustajista, SpaceX-yrityksen perustaja ja kantorakettien kehittäjä, sähköautovalmistaja Teslan toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja osaomistaja sekä X:n eli Twitterin omistaja - Elon Musk otti ja kertoi Euroopan komission tarjonneen X:lle salaista sopimusta, mikäli se ryhtyisi sensuroimaan ihmisten viestejä kertomatta siitä kenellekään. Palkkioksi kyseisen sosiaalisen median ei tarvitsisi maksaa sakkoja siitä, että sen käytännöt ovat rikkoneet EU:n digipalvelusäädöstä. 

Miljardöörin mukaan muut sosiaalisen median alustat ovat hyväksyneet vastaavanlaisen tarjouksen, mutta hän lupasi harkita asian viemistä oikeuteen. Mikäli Musk todella tekee näin, saamme seurataksemme todellisen jännitysnäytelmän sananvapaudesta. 

EU:n päätöksen taustalla on luonnollisesti sosiaalisessa mediassa leviävä disinformaatio, jota etenkin Venäjä on suoltanut sinne valtavia määriä. Ja nyt kansalaiset halutaan digipalvelusäädöksen avulla suojata siltä. 

Tämä pyrkimys on tietenkin hyvää tarkoittava, mutta kuka takaa sen, ettei sensuuri ulotu vaarallisen disinformaation lisäksi esimerkiksi mielipidekysymyksiin? Tai ettei se olisi jo ehtinyt tehdä niin?

Tiedämmehän me, että erityisesti poliittisella vasemmistolla on intohimoja tähän suuntaan. Eihän Peppi Pitkätossunkaan isä ole enää neekerikuningas. Eikä meille ole kerrottu lukemattomissa rikostapauksissa syylliseksi epäiltyjen maahanmuuttajien etnisestä taustasta vaikka vastaavissa teoissa kantaväestöön kuuluminen muistetaan yleensä mainita. 

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan lähteekö Musk oikeuteen. Ja jos lähtee, niin kuinka oikeus ratkaisee asian.

* * *

Samaan aikaan presidenttipeli kovenee Yhdysvalloissa. Sen viimeisenä käänteenä oli ehdokkaan murhayritys, jonka seurauksena yksi todennäköinen Donald Trumpin äänestäjä kuoli, samoin kuin ampuja. Lisäksi ainakin kaksi henkilöä loukkaantui vakavasti. 

Lienee kuitenkin todennäköistä, että murhayrityksen seurauksena korvaansa haavan saaneen Trumpin kannatus pikemminkin kasvoi kuin väheni äänestäjien joukossa. Näin jo siitäkin syystä, että kuumentuneen vaalikampanjan aikana on demokraattien joukosta lausuttu varomattomasti toiveita Trumpiin kohdistuvasta väkivallasta - eivätkä tämän kannattajat ujostele tuoda asiaa esille. 

Tapaus on vakava myös sananvapauden kannalta. Siinä keskeinen kysymys on, että olisiko viime yön ampuminen jäänyt tapahtumatta ilman demokraattien väkivaltapuheita. Vai olivatko ne lopulta merkityksettömiä ja ampujan motiivi olisi sittenkin syntynyt "tavanomaisen" poliittisen keskustelun seurauksena. Sehän on joka tapauksessa äärimmäisen polarisoitunutta Yhdysvalloissa.

Näihin kysymyksiin me emme saa koskaan varmaa vastausta, koska ampuja ei ole sitä kertomassa. Eikä tämä asia muutu, vaikka tapauksen taustoja pohdiskelisi minkälainen poliittisten kommentaattoreiden asiantuntijakaarti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian

Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus

Hallitusneuvotteluissa on ollut kova vääntö maahanmuutto- ja ilmastoasioista. Ensin mainitun osalta kyse on ollut erityisesti työperäisten maahanmuuttajien tulorajoista. Nyt vääntö tästä asiasta on kuitenkin ohi, sillä neuvottelupöydässä on saavutettu ratkaisu (huhujen mukaan tällainen). 

Se ei kuitenkaan tarkoita, että hallitus olisi valmis, sillä RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on alistanut neuvottelutuloksen eduskuntaryhmänsä käsittelyyn. Ja siksi joudumme tänään odottamaan vastausta siihen, hyväksyykö se saavutetun neuvottelutuloksen - ja muut sovitut asiat - jotta neuvottelut voivat jatkua vähäisemmistä asioista nykyisellä neljän puolueen kokoonpanolla.  

Sitä odotellessa palautan arvoisan lukijani mieleen, kuinka suuri osa suomalaisista on nettoveronmaksajia. Se on vain noin 20 prosenttia kun taas 80 prosenttia saa enemmän tulonsiirtoja kuin maksaa veroja. Toisin sanoen suurin osa suomalaisista elelee viime kädessä parempituloisten elättinä.

Tämä tosiasia ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö suomalaiset tekisi yhteiskunnan kannalta arvokasta työtä tai etteikö Suomeen kannattaisi palkata ulkomaalaisia työntekijöitä pyörittämään taloutta huomattavasti pienemmällä palkalla kuin vaaditaan 20 suurituloisimman prosentin kerhoon pääsemiseen. Syntyyhän työntekijän työstä joka tapauksessa tulosta, josta vain osa maksetaan työntekijälle palkkana lopun jäädessä vaurastuttamaan työnantajaa. Ja molemmat joutuvat pulittamaan osuutensa veroina julkisen sektorin ahnaaseen kitaan poliittisten päätöksentekijöiden jaettavaksi.

Siten on ihan mahdollista, että vaikka työntekijä onkin omassa taloudessaan tukien saaja, voi hänen työpanoksensa hyöty kuitenkin ylittää hänen saamansa tukien määrän. Ja näin ollen hänen nettovaikutuksensa suomalaiseen talouteen saattaa hyvinkin olla positiivinen.

Ja juuri tästä on ollut kyse perussuomalaisten ja ruotsalaisten neuvotteluissa: mikä palkkatulo olisi sellainen, että sen tekijän nettovaikutus suomalaiseen talouteen olisi positiivinen. Laskelma ei ole yksinkertainen eikä luullakseni edes yksiselitteinen, joten tulkinnoille on paljon tilaa. Ja sitä vapautta ovat käyttäneet niin perusuomalaiset kuin ruotsalaisetkin tukemaan omia näkemyksiään.  

Nähtäväksi siis jää, mitä RKP:n eduskuntaryhmä päättää. Ja ellei päätös ole myönteinen, marssiiko Perussuomalaiset ulos hallitusneuvotteluista kuten puheenjohtaja Riikka Purra on uhannut. Tiedossa on siten poikkeuksellisen jännittävä poliittinen päivä.

JK kello 21:50: Näyttää siltä, että saamme neljän puolueen porvarihallituksen. Toivottavasti kansa muistaa vielä vajaan neljän vuoden kuluttua, että tulevina vuosina omalle kohdalle osuvat edunleikkaukset johtuvat siitä, että maan talous on edellisen hallituksen aikana ajettu tuhon partaalle. Eikä palauta seuraavissa vaaleissa kansantalouden tuhoamista ajavia ja sisäisen turvallisuuden kanssa venäläistä rulettia pelaavia puolueita valtaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta
Porvarihallitusta pukkaa
Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma

Ruotsalainen paperitiikeri pullistelee

Yhteiskunnalla on paljon sellaisia toimia, joista ei ole akuuttia hyötyä vaan pelkkää rahanmenoa. Suurin niistä on armeijan eli puolustusvalmiuden ylläpitäminen. 

Suomessa tähän toimintaan kuluu vakinaisten sotilaiden ja äärimmäisen kalliin sotakaluston ylläpitäminen sekä lähes kaikkien nuorten miesten ja vapaaehtoisten naisten elämästä 6-12 kuukauden uhraaminen varusmiespalveluun. Tämä kaikki näkyy epäilemättä valtion vauraudessa. 

Tämä lienee ollut syy siihen, että Ruotsi päätti lopettaa yleisen asevelvollisuuden vuonna 2010 ja suunnata voimansa lähinnä kriisienhallintaan. Tämän linjauksen seurauksena maasta alkoi kadota koulutettu reservi, jollainen tekee Suomen asevoimista maamme kokoa merkittävästi suuremman voiman.

Ruotsi havaitsi nopeasti tehneensä virheen asevelvollisuuden lopettamisessa ja se palautettiin osittain vuodesta 2018 alkaen. Vahinko on kuitenkin pitkäaikainen, sillä kestää kauan, ennen kuin ruotsalaisten puolustuskyky saavuttaa edes kohtuullisen tason suhteessa maan pinta-alaan. 

Tätä taustaa vastaan on ymmärrettävä ruotsalaisten viime päivien näyttävät toimet Gotlannissa. Keino on vanha ja tunnettu kaikenlaisista paperitiikereistä: tosiasiallinen heikkous halutaan peittää suuriin puheisiin ja aseiden näyttävään kalisteluun. 

Syynä ruotsalaisten aktivoitumiseen Itämeren keskellä sijaitsevassa saaressa on luonnollisesti venäläisten viime aikana kasvanut aktiivisuus Itämerellä ja laajemminkin. Eikä merkityksetöntä liene sekään, että osa ruotsalaisjoukoista siirrettiin Gotlantiin amerikkalaisella kuljetuskoneella - signaali on selvä: länsinaapuri haluaa ilmaista, ettei se ole aggression sattuessa yksin.

Tiedä sitten, mitä amerikkalaiset tekisivät tositilanteessa. Selvää on kuitenkin, ettei Ruotsi joudu sotilaallisten aggressioiden kohteeksi ilman, että ne ulottuvat myös Suomeen. 

Venäläisten uhka on Suomessa ollut kautta historian paljon Ruotsia konkreettisempi ja maassamme on juuri siksi uhrattu niin paljon oman puolustuskyvyn ylläpitämiseen. Ja se puolestaan selittää suomalaisten matalan profiilin armeijan liikkeistä - ei tarvitse uhota, jos voi luottaa oman puolustuksen pelotuskykyyn, joka tunnustetaan myös muualla. Eikä vähiten Venäjällä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maan ystävien puolustusdoktriini jäi epäselväksi
Pienen ei kannata leikkiä turvallisuudella
Ammattisotilas, kestävyysvaje ja tulevaisuuden haasteet