Suomeen tarvitaan laadukas eutanasialainsäädäntö

Eduskunnan  sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenien enemmistö näyttäisi kannattavan armokuoleman eli eutanasian sallimista myös Suomessa. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, vaikka toki tarkoitukselliseen ihmisten surmaamiseen liittyy myös ongelmia. 

Oman elämäni aikana olen joutunut pohtimaan asiaa useammankin sellaisen ihmiskohtalon valossa, joissa elossa pysyminen ei ole ollut arvokasta tai edes henkilön itsensä mielestä toivottavaa. Enkä näe, että haluaisin missään tilanteessa joutua sellaiseen tilanteeseen. 

Toisaalta ymmärrän hyvin, että eutanasiaan saattaa liittyä monenlaisia väärinkäytöksiä. Samoin tiedostan sen, ettei lääkärin tai sairaanhoitajan ensisijainen tehtävä – saati kutsumus – ole ihmisten surmaaminen vaan heidän parantamisensa. 

* * *

Näistä syistä Suomeen mahdollisesti – toivottavasti – säädettävää eutanasilakia ei saa tehdä hutiloiden eikä juuttuen kylläpäs/eipäs-tyyppiseen väittelyyn. Eli ensin on päätettävä eutanasian sallimisesta, ja mikäli vastaus on kyllä, paneuduttava sen jälkeen huolehtimaan siihen liittyvän lainsäädännön mahdollisimman korkeasta laadusta.

Tässä prosessissa ensiarvoisen tärkeää on ottaa oppia niistä valtioista, joissa eutanasia on jo nyt sallittu. Ja tuoda niistä hyvät puolet suomalaiseen eutanasiaan ja samalla ehkäistä ilmenneet ongelmat.

Lopputulokseksi ei tule hyväksyä kuin sellainen laki, joka jättää päätösvallan yksiselitteisesti ja ainoastaan täydessä ymmärryksessä olevan ihmisen oman tahdon varaan. Eikä pakota yhtäkään terveydenhuollon työntekijää osallistumaan eutanasian täytäntöönpanoon vastoin hänen omaa – ilman painostusta annettua – suostumustaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikseivät suomalaiset saa eutanasiaa kotimaassaan?
Helsingin Sanomat Vihreiden ja Vasemmistoliiton asialla
Kuinka haluaisit kuolla?

Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle

Helsingin sanomat kertoi, että "HUS lykkää nykyisin myös kiireellisiksi luokiteltuja hoitoja. Parhaimmillaan vitkuttelu tarkoittaa turhaa stressiä kuolemansairaalle. Pahimmillaan syöpä ehtii levitä."

Tämä ei ole ihme maassa, jossa tällä hetkellä toimitusministeriönä jatkava hallitus on tuhonnut maan talouden syytämällä rahaa erilaisiin maailmanparannusprojekteihin ja luonut terveydenhuoltoon äärimmäisen kalliin hallintohimmelin.

Samaan aikaan terveydenhuollossa on tekijäpula, joka johtuu lääkäreiden edunvalvonnasta ammattiin koulutettavien ihmisten määrissä sekä hoitajien tyytymättömyydestä työoloihinsa. Lääkäreiden edunvalvonta näkyy lääkäripulan lisäksi heidän keskimääräisessä noin 77 000 euron keskipalkassaan ja hoitajien surkeat työolot heidän hakeutumisessaan muihin töihin. 

Siksi ehdotan hallitusneuvottelijoille seuraavia toimenpiteitä terveydenhuoltoon. 

1. karsitaan hyvinvointialueiden byrokratiaa oleellisesti
2. lisätään lääkäreiden koulutusta pysyvästi 
3. rajataan hoitajien tehtävät heidän ammattitaitoaan vastaaviin ja palkataan vähäisemmällä koulutuksella olevia ihmisiä hoitamaan tehtäviä, joihin ei tarvita sairaan- tai perushoitajan koulutusta
4. luovutaan ylimitoitetusta hoitajamitoituksesta
5. siirretään tarvittaessa budjettirahaa maailmanparannuksesta terveydenhuoltoon

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pilkkeitä
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Karu kommentti

Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta

Helsinki on niitä harvoja kaupunkeja, joissa Vihreät on merkittävä poliittinen voima. Ja sen seurauksena myös kaupungin toinen suuri puolue - Kokoomus - on vuosien mittaan muuttanut politiikkaansa yhä vihertävämmäksi. 

Tämän kehityksen yhtenä merkkinä on autoliikenteen vastaisuus, joka näkyy erilaisina autoiluun liittyvinä lisämaksuina, tieliikenteen rajoitteina ja suunnitelmina muuttaa tuloväyliä liikennevaloin hidastetuiksi kaduiksi. Jälkimmäisen seurauksia voi itse kukin käydä "ihailemassa" Laajasalon läpi kulkevalla väylällä. 

Tänä aamuna huomasin MTV3:n nettisivuilla pienen uutisen pääkaupungin vihreän politiikan seurauksista. On nimittäin käynyt niin, ettei Meilahden sairaalan työntekijöille ole riittävästi parkkipaikkoja, minkä seurauksena nämä joutuvat tulemaan töihin jopa tuntia ennen työvuoroaan saadakseen autonsa pysäköityä päivän ajaksi. 

Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet valmiita tähän, vaan ihmisiä on myös irtisanoutunut työmatkansa vaikeuttamisen seurauksena. Jutussa haastateltu erikoislääkäri totesikin, että "meillä on valmiiksi jo melkoinen hoitajapula ja osastoja suljettu sen takia, ja tämä tilanne ei varmasti hoitajien rekrytointia helpota". 

Kaupungin päättäjät kuitenkin suhtautuvat tilanteeseen poliittisesti oikeaoppisesti, eikä parkkipaikkoja ole luvassa lisää. Virallisestihan tarkoitus on suosia julkista liikennettä, josta sama erikoislääkäri totesi, että "yhteydet voivat olla huonoja ja työmatka voi venyä ajallisesti aika pitkäksi. Kesäaikaan kaikki kynnelle kykenevät pyöräilevät."

Tässä asiassa on vielä yksi mielenkiintoinen piirre. Nimittäin se, että Meilahden sairaalan vieressä on kyllä pysäköintitilaa eli Biomedicumin parkkitalo. Sen käyttö työpaikkaliikenteen pysäköintiin on kuitenkin sairaalan työntekijöiltä kielletty. 

Siten Meilahden sairaalan parkkipaikkapulasta ei voi syyttää edes tilan puutetta, vaan kyse on vain ja pelkästään kaupungin harjoittaman vihreän liikennepolitiikan seurausta. Eikä sen korjaamiseksi tarvittaisi muuta kuin yksi pieni poliittinen päätös, joka olisi vastoin kaupungin vihreää liikennepolitiikkaa. Helsingin fanaattisessa poliittisessa ilmapiirissä sekin näyttää kuitenkin olevan vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta.

* * *

Olen kirjoittanut useita kertoja Helsingin kaupungin vihreän liikennepolitiikan järjettömyydestä. Kaiken kaikkiaan se on yhtä toimivaa kuin 1900-luvun Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmiin perustunut suunnitelmatalous. 

Eikä ole syytä epäillä, etteikö vihreä politiikka toimisi yhtä kehnosti koko Suomen tasolla. Eikä edes sitä, ettei sen voi odottaa toimivan myöskään muilla politiikan aloilla. 

Tästä vakuuttuakseen riittää, että tutustuu edes pintapuolisesti vihreiden poliitikkojen poliittisiin kannanottoihin, joiden päätarkoituksena tuntuu olevan Suomen talouden alasajo ideologisin perustein. Eivätkä Vihreät ole yksin oman poliittisen linjansa kanssa, vaan Kokoomus tukee sitä vahvasti.

Sen merkkinä vanhan porvaripuolueen konservatiivisesta siivestä on alkanut käydä kato. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä puolueen entinen varapuheenjohtaja europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola ilmoitti eilen jättävänsä Kokoomuksen. Syyksi hän mainitsi muun muassa puolueen naiivin suhtautumisen ilmasto- ja energiapolitiikkaan.

Samalla Kokoomuksen suosio mielipidemittauksissa on kääntynyt laskuun, vaikka se onkin edelleen maan suosituin puolue. Ja samasta syystä punavihreän hallituksen tukipuolue Keskustan kannatus on ennätyksellisen alhaalla. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka moni äänestäjä ehtii havaita Vihreiden ja Kokoomuksen ajaman politiikan onttouden ennen kevään vaaleja. Ja kuinka moni heistä siirtää äänensä jollekin muulle puolueelle sen sijaan, että jäisi pettyneenä nukkuvien äänestäjien suureen massaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä
1 500 euroa parkkipaikasta?
Kauppapula kauppakeskuksessa

Karu kommentti

Helsingin sanomissa oli artikkeli, jossa sosiaalietiikan professorilta kysyttiin, kumpi on tärkeämpi, potilaiden henki ja terveys vai hoitajien oikeus lakkoon. Professorin mukaan kysymykseen ei ole vastausta. 

Hän sanoi kuitenkin, että "toinen on yleinen kansalaisoikeus ja toisessa on kyse ainutkertaisesta elämästä, joka mahdollisesti päättyy, jos hoitoa ei ole. Molemmat pitäisi ottaa huomioon, mutta yhteensovittaminen voi tarkoittaa, että joidenkin kohdalla oikeus ei toteudu täysin."

Olen valitettavasti eri mieltä kyseisen professorin kanssa. Kyllä omaan tilaansa viattoman ihmisen henki on monin verroin tärkeämpi kuin lisää liksaa vaativan hoitajan lakko-oikeus. Eikä sivistyneessä länsimaassa pitäisi olla tässä asiassa mitään epäselvää. 

Eikä tällä asialla ole myöskään mitään tekemistä hoitajien palkkavaatimusten kanssa. Niiden osalta ratkaisevia seikkoja ovat yhteiskunnan kyky ja halu maksaa hoitajilleen palkkaa. Ja sen taas ratkaisevat aivan muut asiat - ennen kaikkea kansalaisten julkiselle sektorille sekä sen koolle asettamat toiveet ja vaatimukset. Sekä heidän maksukykynsä niiden täyttämiseksi.

   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakkokenraali Rytkönen pelaa kovaa peliä
Lindén otti kantaa hoitajien työtaisteluun väläyttämällä veronkorotuksia
Sairaanhoitajien lakon ratkaisu koskee myös Sanna Marinin hallitusta

Lakkokenraali Rytkönen pelaa kovaa peliä

Hoitajat ovat näköjään päättäneet saada muita oleellisesti suuremmat palkankorotukset - vaikka väkisin. Sen merkkinä on heidän päätöksensä hylätä kunta-alan työehtokiistaa ratkovan sovittelulautakunnan eilen tarjoama ehdotus, joka kuitenkin kelpasi muille lakkoilijoille.

Seuraavassa vaiheessa jää nähtäväksi, kuinka asia etenee. Lakkokenraali Millariikka Rytkösen retoriikka on ainakin niin kovaa kuin tällaisessa tilanteessa sopii odottaakin. Hänen mukaansa esitys "oli kertakaikkisen luokattaman huono... joukkoirtisanoutumista lähdettiin valmistelemaan".

Mielenkiintoista kuitenkin, että tämä toimenpide alistettiin muiden ratkaisuille, eli Rytkösen mukaan "aikaisintaan joukkoirtisanoutumisia toteutetaan siinä vaiheessa, kun muut kuntapuolen työehtosopimukset on sovittu". 

Nähtäväksi siis jää, kuinka suuri osa hoitajista noudattaa kenraalinsa käskyä ja irtisanoutuu oikeasti. Ja kuinka moni on vieläkin taisteluhenkisempiä ja hakee hoitajanoikeuksiensa poistamista. 

Itse näen suuren ongelman hoitajien vaatimuksen rakenteessa. Hehän haluavat sitoa myös tulevien vuosien palkankorotuksena muiden palkkakehityksen siten, että hoitajien palkat nousisivat vuosittain 3,6 prosenttia enemmän kuin muiden. 

Tämä voisi toimia ehkä yhdelle alalle, mutta entäpä jos jo kunta-alan sovintoesitykseenkin happamasti suhtautunut teollisuusliitto lähtisi samalle tielle ja vaatisi vastaavasti omien jäsentensä palkkojen sitomista kunta-alan palkkakehitykseen? Ja sen tueksi pysäyttäisi maamme vientiteollisuuden.

Eilen nähdyn perusteella onkin todettava, että nyt nähty Rytkösen show vähensi omaa tukeani hoitajien palkkavaatimuksille. Heille annettu esityshän oli julkisen talouden rahoitustilanteen huomioon ottaen varsin antelias tarjotessaan käytännössä viiden prosentin korjausta suhteessa muihin palkansaajiin. Tämän osoittaa jo sekin, että muut lakkoilijat olisivat hyväksyneet tarjouksen.

Nähtäväksi jää myös se, kuinka maan hallitus suhtautuu asiaan. Se on kuitenkin vastuussa ihmisten terveydestä ja periaatteessa myös alueuudistuksen seurauksena maksumieheksi joutuvan valtion budjetista. Selvää on, ettei tilanne ole mieleinen etenkään Marinin kabinetin vasemmalle laidalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sairaanhoitajien lakon ratkaisu koskee myös Sanna Marinin hallitusta
Paperiteollisuus katoaa Suomesta
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta

Lindén otti kantaa hoitajien työtaisteluun väläyttämällä veronkorotuksia

Totesin toissapäivänä sairaan- ja perushoitajien työtaistelun ratkaisusta seuraavaa.

"Lienee kuitenkin kaikille selvää, ettei hoitajien mahdollisia ylimääräisiä korotuksia voi vain lisätä valtion (hyvinvointialueiden) menoihin, vaan Sanna Marinin (sd) hallituksen tulee löytää budjetistaan vastaavan suuruiset säästöt, joita se ei ilman hoitajalakkoa olisi tehnyt - ja joiden seurauksena sen saamat tulot eivät vähene eivätkä menot lisäänny.

Siten tämä asia ei ole pelkästään työmarkkinajärjestöjen välinen, vaan sen syntyvään ratkaisuun tarvitaan tueksi valtakunnallista päätöksentekoa. Nähtäväksi kuitenkin jää, ymmärretäänkö tämä myös Suomen keskustavasemmistolaisen hallituksen piirissä."

Eilen asiasta vastaava ministeri Aki lindén (sd) otti kantaa tähän asiaan. Hän on omien sanojensa mukaan "valmis mielellään maksamaan enemmän veroja, jotta meidän julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon työntekijät saisivat paremmat palkat".

Lindénin viesti voidaan lukea siten, että 1) hänen ja siten myös maan hallituksen mielestä työnantajan tulee taipua hoitajien vaatimukseen muita aloja korkeammista palkankorotuksista vuosiksi eteenpäin sekä 2) tämän korotuksen rahoitus hoidetaan kurittamalla suomalaisia yrityksiä ja/tai työntekijöitä entistäkin kovemmalla verotuksella. 

Tänään Helsingin sanomat puolestaan julkaisi oman puoluekannatuskyselynsä tulokset. Sen mukaan Kokoomus on kirimässä yhteen kaikkien aikojen vaalivoittoonsa, sillä ero kakkospuolueeseen eli Sosialidemokraatteihin on kasvanut jo noin viiteen prosenttiyksikköön. 

Mikäli tilanne säilyy samana, tulee Petteri Orposta (kok) maan seuraava pääministeri ja Kokoomuksesta sen suurin puolue. Valtiovarainministerin pesti on kuitenkin ollut tapana antaa hallituksen toiseksi suurimmalle puolueelle. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, käykö näin myös tulevassa hallituksessa, vai laistaako Kokoomuksen tuleva hallituskumppani tämä epätoivoisen ministerinpaikan tietäen, että sen hoitaminen tulee tappiinsa kiristetyn verotuksen ja rajusti kasvaneen julkisen velan seurauksena olemaan suorastaan epätoivoista - eikä ainakaan oman puolueen kannatusta nostattavaa. Ei ainakaan, mikäli Kokoomuksen tulevana hallituskumppanina on tavallisten työtä tekevien suomalaisten kannatukseen nojaava Lindénin oma puolue.

 Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sairaanhoitajien lakon ratkaisu koskee myös Sanna Marinin hallitusta
Venäjä pelaa Kokoomuksen pussiin
Sairaanhoitajille lisää liksaa

Sairaanhoitajien lakon ratkaisu koskee myös Sanna Marinin hallitusta

Sairaan- ja perushoitajien työtaistelu sai eilen uuden käänteen, kun heitä edustavan ammattiliitot peruivat suunnittelemansa lakon toisen vaiheen ja lähtivät pohtimaan joukkoirtisanoutumista. Sen tarkoituksena näyttäisi olevan suojelutyöstä välttyminen. 

Sosiaalidemokraattinen ministeri Aki Lindén on pahassa välikädessä, koska hänen ministerivastuuseensa kuuluu huolehtiminen suomalaisten turvallisuudesta. Siksi hän joutui panemaan alulle hoitajien taktiikan muuttaneen potilasturvallisuuslain. Sen avulla hoitajat olisi pakotettu tekemään sellaisia töitä, joista heidän oli tarkoitus kieltäytyä työtaistelutoimena. 

Hoitajien lakon toisen osan vaihtuminen irtisanoutumisuhkaukseen tarkoittaa pikemminkin panosten korottamista kuin laskemista. Sellaisessa tilanteessa Lindén voisi edelleen määrätä laillistetut hoitajat välttämättömiin töihin, joten lakkolaisista ainakin osa olisi halukas luopumaan sairaanhoitajaoikeuksistaan, jotta se ei olisi mahdollista. Tämä kertoo, etteivät he ole valmiita luopumaan tavoitteistaan helpolla - jos mitenkään.

Nähtäväksi jää, kuinka moni hoitaja lopulta lähtisi tuollaiseen irtisanoutumiseen. Selvää kuitenkin on, että mikäli määrä olisi suuri, vaarantuisi pikaista hoitoa tarvitsevien suomalaisten turvallisuus. Samalla ministeri syyllistyisi ministerivastuunsa rikkomiseen. 

Ongelmana on tietenkin julkisten varojen riittävyys kattamaan hoitajien vaatimus noin 3 300 euron kuukausittaisten palkkojensa korottamisesta useita vuosia 3,6 prosenttia yli muiden alojen saaman tason. Tämä siis tilanteessa, jossa valtio velkaantuu muutenkin huippuvauhtia.  

Nähtäväksi siis jää, kuinka tämä työtaistelu päättyy. Lienee kuitenkin kaikille selvää, ettei hoitajien mahdollisia ylimääräisiä korotuksia voi vain lisätä valtion (hyvinvointialueiden) menoihin, vaan Sanna Marinin (sd) hallituksen tulee löytää budjetistaan vastaavan suuruiset säästöt, joita se ei ilman hoitajalakkoa olisi tehnyt - ja joiden seurauksena sen saamat tulot eivät vähene eivätkä menot lisäänny.

Siten tämä asia ei ole pelkästään työmarkkinajärjestöjen välinen, vaan sen syntyvään ratkaisuun tarvitaan tueksi valtakunnallista päätöksentekoa. Nähtäväksi kuitenkin jää, ymmärretäänkö tämä myös Suomen keskustavasemmistolaisen hallituksen piirissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paperiteollisuus katoaa Suomesta
HS väitti JHL:n aikovan jättää lapset ja vanhukset ilman ruokaa
Lakko ja poliittinen lakko