Asiantuntemusta?

Tänään luin uutisen, jonka mukaan entinen pääministeri ja nykyinen OECD:n apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi valitteli sitä, etteivät jäsenmaat noudata järjestön suosituksia. Jutussa todettiin esimerkiksi järjestön asiantuntijoita pidettävän besserwissereinä, joilla ei ole kokemusta käytännön politiikasta.

En osaa sanoa onko kritiikki aiheellista, sillä ainakin Marilla entisenä Suomen pääministerinä on politiikan kokemusta paljonkin. Sen sijaan hänellä on aika niukasti kokemusta taloustieteen tutkimuksesta. 

Pääjutun yhteydessä olleesta  tietolaatikosta selvää, että entinen pääministerimme "on opiskellut kansantaloustiedettä". Wikipediasta löytyy vielä takennus, että hän on tehnyt opinnäytteensä aiheesta "Optimaalinen patenttijärjestelmä teknisen kehityksen edistäjänä". 

OECD kertooo omilla sivuillaan antavansa suosituksia "faktojen ja tosielämän kokemusten perusteella". Sivuilta ei löydy mainintoja varsinaisista tutkijoista, vaan järjestön henkilöstö koostuu ammattilaisista (ekonomisteja), kielen kääntäjistä, tuki- ja teknisestä henkilöstöstä sekä muusta väestä. 

Edelle kirjoittamieni faktojen perusteella näyttäisi siis siltä, ettei OECD:n ongelmana ole ainakaan istuminen tieteellisen norsunluutornin huipulla. Sen sijaan sen henkilöstö on hyvinkin käytännönläheistä porukkaa, joka on vahva "tosielämän kokemuksissa", mutta paljon heikommilla "faktojen" kanssa.

Tämän pintapuolisen analyysini perusteella voinkin todeta, etten ymmärrä miksi minkään vastuullisen maan pääministerin tai presidentin kannattaisi ottaa kovin vakavasti OECD:n suosituksia. Ei niin, että kannattaisi luottaa sokeasti puhtaasti taloustieteen tutkijoihinkaan - tämän estää jo pelkästään talouselämän monimutkaisuus, mikä estää luonnontieteellistyyppiset koejärjestelyt ja niiden tuottaman kohtuullisen luotettavan tiedon.

Erityisesti aikasarjoihin perustuvat tilastolliset analyysit ovat usein varsin heikosti käytännön tarpeisiin sopivia, kuten Petri Korhonen kolumnissaan osuvasti osoittaa. Eikä luottamusta kotimaiseen politiikan nauttimaan taloustieteen tukeen ole omiaan nostamaan VATT:in ylijohtajan Juhana Vartiaisen höpinät työvoiman tarjonnan niukkuudesta tilanteessa, jossa maassa on satoja tuhansia työttömiä, käyttäen esimerkkinä levottomuuksiin hukkumassa olevaa Ruotsia.

Tosin voiko Vartiaista pitää varsinaisena tutkijana? Wikipedian mukaan hän on julkaissut kaikkiaan kuusi tutkimusartikkelia. Vertailuksi todettakoon, että omalla alallani kuusi julkaisua löytyy yleensä tutkijanaluilta, jotka ovat väitelleet pari vuotta aikaisemmin.

Mutta koska tieteenalojen välillä on eroja, verrattakoon lukemaa ensimmäiseen netissä silmiini osuneeseen taloustieteen Curriculum Vitaeen eli Helsingin yliopiston metsäekologian professorin Markku Ollikaisen ansioluetteloon, jonka mukaan hänellä on kaikkiaan 126 tieteellistä paperia, joista 50 vertaisarvioitua julkaisua. Aika iso ero Vartiaiseen....

Tästä kirjoituksesta tuli enemmän tajunnanvirtaa kuin tavanomaista toivoakseni järjellistä analyysiä selkeine johtopäätöksineen. Mutta ehkäpä tämän pohjalta itse kukin voi pohtia, minkälaisella asiantuntemuksella maailman ja myös Suomen taloudelle annetaan neuvoja ja suosituksia. Toivottavasti kaikki ei ole sitä miltä näyttää, eikä Axel Oxenstierna ole edelleen ajankohtainen lausuttuaan kerran "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita
Konsultokratia tulee kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille
Onko ruotsalainen oikeassa?