SDP:n välikysymyksen aihe on melkein nerokas

Oppositiopuolue SDP on esittänyt koko hallitukselle epäluottamusta "poukkoilevan Lähi-idän politiikan vuoksi". Aiheenvalinta on siksi mielenkiintoinen, että teidän – arvoisat lukiijani – kannattaa pohtia hetki Antti Lindtmanin (sd) ja Tytti Tuppuraisen (sd) motivaatiota.

En nimittäin hetkeäkään usko, että se olisi Lähi-idän politiikkaan liittyvät käänteet, kuten demarit esittävät. Sen sijaan olen varma, että kysymys on sisäpolitiikasta.

* * *

Tarkemmin sanottuna siitä, että demareiden pelkäämä talouskäänne sysimustasta alamäestä kohti valoisampaa tulevaisuutta näyttää alkaneen – puolueen kannalta – liiankin reippaasti. Ja siksi ihmisten huomio on saatava käännetyksi johonkin muualle.

Ja mikäpä muu siihen sopisi paremmin kuin Israelin ja palestiinalaisten välinen "ikuinen kiista" Pyhän maan omistuksesta, sillä se herättää jostain syystä ihmisten parissa paljon enemmän intohimoja kuin mikään muu maailman kriisi. Ja lisäksi vaalikarja jakautuu tässä asiassa varsin tarkasti poliittisen vasemmiston ja oikeiston välistä jakolinjaa pitkin.

Samalla aiheenvalinta kosiskelee häpeämättömästi nykyaikaisen kansainvaelluksen maahamme tuomia muslimeita. Ja saattaa siten varmistaa heidän pysymisensä demareiden äänestäjinä Vasemmistoliiton tai Vihreiden sijasta.

Näistä syistä demarijohdon valintaa välikysymyksen aiheesta voi pitää melkein nerokkaana. Paitsi että... niin... paitsi että saattaa hyvinkin käydä niin, että tavallinen etnisesti suomalainen perusduunari saattaa alkaa pohtia kymmeniä vuosia kannattamansa puolueen prioriteetteja.

* * *  

Eli alkaa ihmetellä miksi SDP:llä on niin kiire kaatamaan hallitusta yhdentekevästä ulkopoliittisesta syystä juuri silloin, kun koko suomalaisen poliittisen koneiston pitäisi pyrkiä varmistamaan juuri alkaneen talouskasvun jatkuminen. Ja erityisesti työntekijöiden poliittisten edustajien pitäisi varmistaa, että myös tavallinen ahkerasti työtä tekevä duunari pääsee mahdollisimman nopeasti osalliseksi talouskasvun hedelmistä.

Siis huolehtimaan työn verotuksen pysymisestä kohtuullisena ja edistämään uusien työpaikkojen syntymistä. Sekä varmistamaan niiden säilyminen ammattitaitoisilla suomalaisilla työntekijöillä ja heidän jälkeläisillään sen sijaan, että ne täytettäisiin ulkomaisella halpatyövoimalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto murehti työllisyystilanteen kohenemista
Petteri Orpon hallituksen budjetti muistuttaa Huittisten hullun miehen taloutta
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

Valaisevaa marjanpoimintaa

Suomalaisilla marjayrityksillä on edessään hankala paikka. Niiden tuotannon raaka-aine kasvaa metsiin ja pelloille omia aikojaan, joten työvoiman tarve on lyhytaikainen, mutta silloin erittäin akuutti, koska sato on saatava talteen ennen kuin se mätänee pelloille tai metsiin.

Nämä syyt ovat vuosien ja vuosikymmenten kuluessa johtaneet siihen, että marjanpoiminta on siirtynyt ulkomaisen kausityövoiman harteille, koska Suomesta ei ole löytynyt tekijöitä – ja niistäkin, jotka ovat aloittaneet, aivan liian monet ovat kyllästyneet pikaisesti. 

* * *

Uutissuomalaisen mukaan tänä kesänä Suomeen on tulossa aivan liian vähän thaimaalaisia poimijoita. Tarve olisi nimittäin noin 3 200 poimijaa, mutta hakemuksia hommaan ryhtymiseksi on jätetty ulkoministeriölle vain 2 000 kappaletta. Toisin sanoen kotimaasta olisi löydettävä yli tuhat ihmistä paikkaamaan vajetta. 

Toisaalta marjayritykset itse ovat takavuosina toimineet laittomasti ja työvoimaa riistäen. Siitä on tosin sittemmin opittu, mutta menneisyyden haamut elävät edelleen – ainakin viranomaisten mielissä. Ja siksi lupien käsittelyt tehdään nykyisin Thaimaassa kasvokkain, jolloin käsittely on hidasta. Lisäksi kielteinen päätös on herkässä.

Kun sellainen iskee, se on tappio suomalaisille marjayrittäjille, mutta myös thaimaalaiselle työnhakijalle, joka on laskenut hankkivansa Suomessa – kotimaansa palkkatasoon nähden – hyvät rahat. Ja suunnitellut tulevaisuuttaa niiden varaan.

Tämä ongelma osoittaa todeksi vanhan sanonnan, jonka mukaan "minkä taaksensa jättää, sen edestään löytää". Olisi varmaan ollut koko marja-alalle hyväksi, mikäli takavuosien ulkomaalaisten marjanpoimijoiden asiat olisi hoidettu siten, ettei niistä tarvitsisi nyt käydä oikeutta.

* * *

Toisaalta ongelmaa ei myöskään olisi, mikäli suomalaisten leipä olisi kiinni pelkästää palkkatyöstä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan yhteiskunta tukee työttömiä – hallituksen paljon parjatuista leikkauksista huolimatta – edelleen varsin runsaskätisesti. Eivätkä kesälomalla olevat koululaiset ja opiskelijatkaan taida olla sen innokkaampia tai ainakaan raskasta työtä kestävämpiä kuin aiemminkaan. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka Suomen pelloilla ja metsissä kasvavat marjat saadaan tänä vuonna talteen. Tässä vaiheessa on selvää vain se, että niiden poiminta ja siihen liittyvät ongelmat valaisevat varsin kouriintuntuvasti sitä, miten yhteiskunnan erilaiset interventiot vaikuttavat työmarkkinoiden ja sitä kautta koko talouden toimintaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra vilautti
Miksi Suomesta ei löydy töitä?
Ihme on tapahtunut

Himoverotus huolettaa suomalaisia

Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi mielipidekyselyn, jonka tulokset olivat poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Sen mukaan peräti puolet suomalaisista olisi valmiita alentamaan veroja, jotta osaajat ja omistajat eivät muuttaisi pois Suomesta. Vain runsas neljännes oli eri mieltä.

Saman kyselyn vastaajista 60 prosenttia oli myös sitä mieltä, että omistajuutta pitäisi arvostaa enemmän, koska ilman omistajia ei olisi yritysten tarjoamia työpaikkoja. Päinvastaista mieltä oli vain kymmenen prosenttia näkemyksensä ilmaisseista. Toisaalta kaksi kolmesta vastaajasta oli huolissaan omistamisen keskittymisestä harvojen käsiin. 

* * *

Kyselyn mukaan näyttäisi siltä, että Suomessa ymmärretään laajasti sekä taloudellisen toimeliaisuuden merkitys että himoverotuksen luomat riskit yhteiskunnan kestävälle kehitykselle. Tämä on tietenkin maamme tulevaisuuden kannalta erinomainen asia, mutta herättää samalla ajatuksia voittoa ensi vuoden vaaleissa odottavan vihervasemmiston tilanteesta. 

Siksi veikkaan, että talous, verotus ja yrittäjyys nousevat tavanomaista suurempaan rooliin vuoden kuluttua käytävissä vaalikampanjoissa. Ja tietenkin myös medioiden välittämissä vaalikeskusteluissa. 

Jos ja kun näin käy, on mielenkiintoista seurata miten nyt mielipidekyselyissä etenevän opposition kannatus kehittyy juuri ennen vaaleja kiihtyvän kampanjoinnin aikana. Eli pystyvätkö demarit säilyttämään tukenaan neljänneksen äänestäjäkunnasta ja nouseeko maamme kahden laitavihervasemmistolaisen puolueen kannatus yli kymmenen prosentin? 

* * *

Tässä mielessä oli hauska lukea aamun Helsingin Sanomista, että demareiden puheenjohtaja Antti Lindtman ehdotti Suomelle opin ottamista Espanjan vasemmistolaisesta talouspolitiikasta, jota on tuettu miljardeilla euroilla EU-maiden – osin suomalaisilta veronmaksajilta verotettua – rahaa. Lieneekö tämä se kortti, jolla Lindtman arvelee nousevansa kalifiksi kalif... ei kun pääministeriksi pääministerin paikalle? 

Vai käykö jälleen kerran niin, että suomalaisten mieli muuttuu vaalikeskusteluiden aikana ja eduskunnan suurimman puolueen paikasta käydään jälleen kerran tasaväkinen kamppailu? Vieläpä sellainen, jossa joko viime aikoina kannatustaan nostanut Keskusta tai Perussuomalaiset nousevat uhkaamaan SDP:n ja Kokoomuksen asemaa pääministeripuolueena. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko ensi vuonna syntyä ei-sosialistinen hallitus?
SDP vaaransi Suomen turvallisuuden
Vihreät talouskasvua vastaan

Häiriköt Milanossa ja Suomessa

Milanon-Torinon talviolympialaiset saivat omat härikkönsä. Paikalle nimittäin raahautui viitisen tuhatta USA-vastaisuudesta ja ympäristöaatteista hurmaantunutta mielenosoittajaa, joista osa ryhtyi ampumaan ilotulitteita ja heittelemään kiviä poliiseja kohti.

Näyttää siis siltä, että tälle väestöryhmälle on mahdotonta pitäytyä laillisuuden puitteissa, mikäli heille tarjoutuu jonkinlainen syy – tai minun nähdäkseni pikemminkin tekosyy – julkiselle riehumiselle ja egotrippailulle. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on myös meillä Suomessa nähty kaikenlaista egotrippailua ja riehumista erilaisista syistä. Yksi niistä liittyy niin sanottuun metsänsuojeluun. 

Tähän asiaan otti kantaa UPM:n pääjohtaja Massimo Reynaudo, joka ihmetteli Suomen äärimmäisen kriittistä keskustelua metsien käytöstä. Hänen mukaansa sellaista ei ole muualla ja muistutti, että "kyseessä ovat kymmenet tuhannet työpaikat. Niiden menettäminen koskettaisi koko Suomea."

Tämä ei tietenkään vähennä ympäristöaktivistien touhuilua, kuten ei sekään, että Suomen metsäpinta-alasta on suojeltu jo 18 prosenttia. Ja loppujenkin käyttöä on rajoitettu sekä metsänomistajan omilla suojelupäätöksillä että erilaisin sertifikaatein. 

Taitaakin olla niin, että positiivisin asia Reynaudon haastattelussa oli lopulta se, että hänen johtamansa yhtiö tekee hyvää tulosta Uruguayssa, jossa se saa raaka-aineen itse hallinnoimistaan eukalyptusmetsistä. Ja jakaa kertyneitä liikevoittoja yhtiön suomalaisille omistajille, joista kerättyjen verojen kautta niistä osa kanavoituu myös suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään

Huvittavan yksinkertainen ratkaisu

Joskus ratkaisut ovat huvittavan yksinkertaisia. Sellainen sattui silmiini tänään kun huomasin, että hallitus on päässyt yksimielisyyteen määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottamisesta.

Uudistuksen tarkoituksena on madaltaa pienyrittäjien kynnystä palkata palkallista aputyövoimaa, sillä sen esteenä on tähän asti ollut pelko siitä, ettei pysyvään työsuhteeseen palkattavasta henkilöstä pääse helposti eroon, mikäli yrityksen taloustilanne vaikeutuu tai työntekijä osoittautuu odotuksia huonommaksi. Toisaalta työntekijöiden edustajat pelkäsivät, että uudistus johtaisi määräaikaisten työsuhteiden täyttämiseen aina eri henkilöillä. 

Ratkaisun avain oli yksinkertainen. Työministeri Matias Marttisen (kok) mukaan "jos työnantaja haluaa vuoden jälkeen jatkaa saman tai vastaavan työn teettämistä, työtä tulee tarjota samalle työntekijälle, joka on jo ollut vuoden määräaikaisuudessa. Näin samaa työtehtävää ei voi täyttää toistuvasti eri ihmisillä".

Nähtäväksi siis jää, onko määräaikaisten työsuhteiden helpottaminen se hopealuoti, joka avaa runsaasti työpaikkoja pienimmissä yrityksissämme ja kohentaa oleellisesti maamme työttömyyslukuja. Ja samalla nostaa vuodesta 2008 madelleen taloutemme lopultakin nousuun – sekä helpottaa samalla julkisen sektorin rahoitustilannetta.

Päivän aiempi merkintä:
Saksassa afgaani- ja syyrialaismiesten työllisyysaste on korkea, mutta miksei se kelpaa saksalaisille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Isojen kaupunkien väestökehityksen korrelaatio työllisyys- ja työttömyyasteen muutokseen on korkea
Viipalointia vai kasvatusta?

Maahanmuuton harvoin mainittu kuluerä

On ollut jo kauan hyvin tiedossa, että maahanmuutto aiheuttaa Suomessa monenlaisia ongelmia. Tänä aamuna huomasin kuitenkin yhden sellaisen, josta en ole huomannut juurikaan puhuttavan. 

Iltalehti nimittäin kertoi, että Vantaan vankilassa on vakavia ongelmia siksi, että vankien määrä on selvästi suurempi kuin sen kapasiteetti, sillä laitos on suunniteltu maksimissaan vain noin 205 rangaistustaan kärsivälle. Sen päivittäinen vankiluku on kuitenkin noin 300.

Niinpä pulaa on sekä tilasta että henkilöstöstä. Eikä ongelmaan ole olemassa nopeaa ratkaisua, vaikka vankilaan on yritetty saada rekrytoiduksi lisää henkilöstöä. 

Juuri tälläkin hetkellä Vantaalle on haettavana seitsemän vartijan virkaa, kaksi erityisohjaajan virkaa, psykologin virka, sosiaalityöntekijän virka, opinto-ohjaajan virka sekä kaksi rikosseuraamusesimiehen virkaa. Lisäksi vankilarakennusta on remontoitu siten, että vankikapasiteetti voidaan loppuvuodesta nostaa noin 345:een.

* * *

Iltalehti ei kertonut syytä vankien määrän nopeaan kasvuun. On kuitenkin selvää, että – jos ja kun – vankiloissamme oli heinäkuussa peräti 834 ulkomaalaista, mikä vastaa 24 prosenttia koko vankimäärästä, on Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka yksi perussyy myös edellä kuvaamaani Vantaan vankilan ylitäyttöön. 

Ongelma ei kuitenkaan koske pelkästään kehitysmaataustaisia vankeja, sillä ulkomaalaistaustaisista vangeista 112 oli virolaisia, 65 irakilaisia, 64 ruotsalaisia, 44 albanialaisia, 43 liettualaisia, 42 romanialaisia ja 29 somaleita. Venäläisiä vankeja oli 23, iranilaisia 20 ja nigerialaisia 20. 

Toisin sanoen ulkomaalaisissa vangeissa korostuvat kolmannen maailman tulijoiden lisäksi myös naapurimaamme. Tosin luulen tilastoitujen "ruotsalaisten" joukossa olevan paljon tosiasiallisesti kehitysmaataustaisia henkilöitä. 

Tämä tarkoittaa, että Suomen ulkomaalaistaustaisen väestönosan kasvaessa kehitys tulee olemaan sen suuntainen, että myös vankiloihimme sijoitettavien ihmisten määrät kasvavat nopeasti. Ja siksi heille tarvitaan yhä lisää sekä vankipaikkoja että vartijoita. Eikä tämä tietenkään tapahdu ilmaiseksi, vaan kaiken tämän rahoittaminen jää lähinnä meidän tavallisten kantasuomalaisten veronmaksajien kuitattavaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimeihin kohdistuvaa syrjintää, lasten salakuuntelua ja imaamin ratkaisu
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Kielitilastot paljastavat positiivisen yllätyksen, mutta alleviivaavat tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kelvottomuutta

Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan hallituksella on aikomus alentaa korkeimpia marginaaliveroja. Lisäksi palkkojen verotusta alennettaisiin kautta linjan. 

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majasen mukaan taloustieteen perusteella verotusta kannattaisi keventää eniten juuri korkeimmissa tuloluokissa. Se on kuitenkin hänen mukaansa poliittisesti hankalaa siitä huolimatta, että "tämä hallitus on jo aiemmin tehnyt pieni- ja keskituloisille veronkevennyksen".

Joka tapauksessa "korkeimpien marginaaliveroasteiden alentaminen on kustannustehokkain toimi. Kirjallisuuden mukaan se saattaa jopa maksaa itsensä takaisin."

Toisin sanoen kansliapäällikkö näyttäisi pitävän verotuksen progression alentamista kustannusneutraalina toimena, jonka seurauksena lisääntyvä taloudellinen aktiivisuus johtaisi verotettavan tulon kasvuun siten, että valtio ja kunnat saisivat veroista saman määrän tuloja kuin nykyisellä ylikorkealla veroprosentilla (pienemmäksi jäävästä verotettavasta tulosta).

Toisin sanoen suurituloisimpien suomalaisen elintasoa on leikattu himoverotuksella ilman, että sen seurauksena julkisella sektorilla olisi ollut käytettävissä yhtään enempää rahaa. Ja samalla on vähennetty vientituloja sekä kasvatettu työttömien määrää. 

Siksi on kysyttävä - olettaen että kansliapäällikkö on oikeassa - että miksi ihmeessä suomalaisten tuloihin kohdistuvaa verotusta ja sen progressiota on kasvatettu nykyisiin mittoihin. Ei kai vain maamme rikkaimpaan väestönosaan kohdistuvan kateuden takia?

* * *

Punavihreä oppositio ja ilmastopaneeli ovat kovaan ääneen vaatineet metsähakkuiden vähentämistä ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Sekä painottaneet erityisesti sitä, että hakkuiden jatkaminen entisellä tasolla johtaisi miljardien laskuun, koska joutuisimme EU-sitoumustemme takia ostamaan hiilinieluja. 

Nyt on sitten saatu laskelma, mitä hakkuiden rajoittaminen tulisi maksamaan meille suomalaisille. Tehdyn selvityksen mukaan hakkuurajoitukset laskisivat puunmyyntituloja kuudella miljardilla eurolla, valtion tuloja 5,5 miljardilla eurolla ja yritysten maksamia palkkoja 7,5 miljardilla eurolla vuosien 2026–2035 aikana. Lisäksi Suomesta katoaisi lähes 9 000 työpaikkaa.

Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään lisättävää, sillä numerot puhuvat puolestaan. Jos on hiilinielujen maksaminen kallista, niin sitä olisi myös niiden vältteleminen. Tosin sillä erolla, että ensin mainittua laskua tuskin tarvitsee koskaan maksaa, mutta jälkimmäinen toteutuisi varmasti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?
Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää

Korkeakouluopetus ei tue Suomen talouskasvua

Arvostetun emeritusprofessori Matti Pohjolan mukaan Suomen talouden kasvun puute johtuu yritysten innovaatioiden puutteesta. Ja siksi ongelmaa voitaisiin korjata tukemalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa, lisäämällä korkeakoulutusta erityisesti matematiikan, tekniikan ja luonnontieteen aloilla sekä edistämällä korkeasti koulutetun työvoiman maahanmuuttoa. 

Hänen mukaansa "näistä keinoista Suomessa hyödynnetään nyt tutkimus- ja kehitysrahoituslain myötä vain ensimmäistä. Kaksi muuta olisivat vielä käytettävissä."

Pohjolan listan toista kohtaa on mielenkiintoista verrata siihen, mitä suomalaisissa korkeakouluissa opetetaan. Vuoden 2021 tilaston perusteella eniten tutkintoja suoritettiin kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden alalla. Määrä oli noin 6 500. Toisena tulivat humanistiset ja taidealat, joilla suoritettuja tutkintoja oli noin 5 800. Ja kolmantena yhteiskunnalliset alat noin 4 700 tutkinnolla.

Luulisin että jopa sokea näkisi kepillään, ettei suomalainen koulutusjärjestelmä tue mitenkään erityisesti maan talouskasvua. Sen sijaan se ohjaa opetukseen käytettäviä resursseja Suomen tulevaisuuden kannalta sekundaarisille oppialoille. 

Siksi on kysyttävä, että kannattaisiko hallituksen keskustella yliopistojen kanssa koulutuksen suuntaamisesta ja kannustaa niitä ottamaan opetusohjelmissaan huomioon suomalaisen yhteiskunnan talouden turvaaminen. Ja tarvittaessa sitoa yliopistojen määrärahat nopeaa muutosta kannustavaksi.

Pohjolan listalla kolmantena oleva korkeasti koulutetun työvoiman maahanmuutto onkin sitten visaisempi juttu. Sitä kyllä virtaa maahamme, mikäli täkäläiset yritykset näin haluavat ja pystyvät tarjoamaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä työpaikkoja. 

Sen sijaan narulla työntäminen ei liene tässä suhteessa kovin tehokas menetelmä. Toisin sanoen, valtiovallan mahdollisuudet vaikuttaa asiaan rajautuvat mahdollisten maahanmuuton esteiden poistamiseen - joskin epäilen vahvasti, ettei sellaisia ole käytännössä sen enempää kuin muuallakaan.

Itse asiassa asia on ehkä jopa päinvastoin, sillä Suomi on maailmalla näkynyt paljon positiivisessa valossa. Olemmehan olleet esillä muun muassa maailman onnellisimpana kansana ja peruskoulutuksemmekin oli vielä jokin aika sitten kansainvälisten vertailujen kärkikastia. Jälkimmäisen osalta paluun maailman huipulle ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa, koska pitkälle voidaan päästä jo pelkästään perumalla viime vuosikymmeninä tehdyt virheet. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman
Ihme on tapahtunut
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta