Venäjän armeija palasi panssarijunien aikaan

Tuore uutinen kertoi, että Venäjällä on käytössään raskaasti aseistettuja panssarijunia. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että luulin sellaisten vaipuneen jo aikoja sitten historiallisiksi anekdooteiksi. 

Vuonna 1918 Suomen sisällissodan alussa maan eteläosien rataverkko ja suurin osa junaliikenteeseen liittyvistä konepajoista jäivät punaisten haltuun. Niinpä vallankumouksen tavoittelijat aloittivat panssarijunien valmistamisen ja hankkivat venäläisiltä kokemuspohjaista tietoa niiden käytöstä.

Rautateihin sidottujen junien sotilaallinen hyöty jäi kuitenkin toivottua pienemmäksi, vaikka bolsevikki-Venäjältä tuli ammattitaitoisia panssarijunan käyttäjiä, jotka opastivat ja antoivat vinkkejä, millä tavalla niitä pitää käyttää. Merkityksettömiä ne eivät kuitenkaan olleet, joten asetta kehitettiin myös Suomessa edelleen ennen toista maailmansotaa. 

Sen alettua kävi kuitenkin selväksi, että ilmavoimien kehitys oli tehnyt panssarijunista helposti haavoittuvia, joten niiden käyttöarvo jäi olemattomaksi jo 1940-luvulla. Niinpä ne muutettiin jo vuonna 1942 tärkeitä joukkojen ja materiaalin kuljetuksia, purkausasemia ja ratapihoja suojaaviksi ilmatorjuntapattereiksi sijoittamalla niihin ilmatorjuntatykkejä. 

Panssarijunien vanhenemista ei ilmeisesti ole kuitenkaan havaittu Venäjällä, koska siellä ne ovat edelleen käytössä. Tai sitten maan armeija arvelee hallitsevansa ilmatilaa riittävän suvereenisti, jotta rautatiekiskoihin sidotut "hirviöjunat" voisivat toimia edelleen ainakin turvaamassa kotilinjoja kaukana varsinaisesta taistelurintamasta.

On toki toinenkin mahdollisuus. Nimittäin se, että panssarijunien ilmaantuminen Venäjän armeijan käyttöön kertoisi vain niistä hankaluuksista, joiden voittaminen alkaa käydä venäläisille yhä hankalammaksi mies- ja kalustotappioiden kasvaessa ja ukrainalaisten iskiessä yhä kauempana sijaitseviin infrastruktuurikohteisiin. 

Tässä mielessä Putinin erikoisoperaatiota toteuttavan armeijan tilannetta ei ainakaan helpota se, että USA:n presidentti Donald Trump on ilmoittanut asettavansa sanktioita kahdelle suurimmalle venäläiselle öljy-yhtiölle, Rosneftille ja Lukoilille. Eikä tämän toimen tehokkuutta vähennä ainakaan se, että päivä päivältä lähestyy jäisen kylmä ja pimeä Venäjän talvi, jonka aikana ihmiset ovat tavallistakin riippuvaisempia toimivasta energianjakelusta. 

Päivän aiempi merkintä:
Pitäisikö Suomen ottaa mallia Irlannista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Verinen sisällissota

Venäjän hybridisota alkoi - mutta se ei alkanut kuin Strömsössä

Peskov reagoi Venäjän erikoisoperaation heikkoon edistymiseen

Putinin äänitorvi Dmitri Peskov on kommentoinut länsimaiden verbaalisia lausuntoja niiden ilmatilaa ilmeisen tahallisesti loukanneista venäläisistä hävittäjistä. Hänen mukaansa "lausunnot venäläisten lentokoneiden pudottamisesta ovat vähintäänkin edesvastuuttomia, ja niillä on vaarallisia seurauksia". 

On vaikea sanoa, mitä nuo seuraukset olisivat, sillä on varsin selvää, ettei Venäjä pärjää länsimaille tosipaikassa, sillä eihän se tahdo pärjätä edes Ukrainalle. Enkä tällä tarkoita sitä, että Länsi-Eurooppa olisi varustautunut kunnolla venäläisten hyökkäystä vastaan. 

Tosiasia kuitenkin on, että EU-maista Puola ja Suomi ovat varustautuneet hyvin, eikä ole epäilystäkään siitä, että tiukan paikan tullen myös Yhdysvallat asettuu Länsi-Euroopan tueksi. Lisäksi länsimailla on selkeä teknologinen ja taloudellinen ylivoima Venäjään nähden. 

Niinpä Peskovin kommenttia voi pitää pikemminkin kotirintamalle suunnattuna propagandana kuin länsimaihin suunnattuna uhkauksena. Sekä – koko ilmatilaloukkausten sarjan tavoin – keinona siirtää ihmisten huomiota pois Ukrainan tapahtumista.

Tämä on ymmärrettävää siksi, että sodan viime aikojen merkittävin tapahtuma on ollut ukrainalaisdroonien iskujen aiheuttama polttoaineiden loppuminen venäläisiltä huoltoasemilta. Eli Venäjän armeijan heikon sotamenestyksen siirtyminen ihmisten arkeen, minkä mahdolliset seuraukset syystäkin pelottavat Vladimir Putinia, sillä kaatuihan myös maan viimeinen tsaari maan armeijan surkean sotamenestyksen seurauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäläinen koettelee, mutta miten sille pitäisi vastata?
Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää
Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu

Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu

Donald Trumpin Intialle määräämä 50 prosentin tulli näyttäisi täyttävän tarkoituksensa. Näin ainakin Uutissuomalaisen mukaan, sillä se kertoi venäläisöljyä viedyn elokuussa Intiaan vain noin 400 000 tynnyrin päivävauhdilla, kun vielä kesä-heinäkuussa määrä oli kolminkertainen. 

Tullien lisäksi venäläisöljyn vientiä ovat vähentäneet Intian kolmanneksi suurimman öljynjalostajan päätyminen Euroopan Unionin ja Yhdysvaltain pakotelistalle sekä mahdollisesti myös EU:n heinäkuussa tekemä päätös, jonka seurauksena jäsenmailta kiellettiin venäläisestä raakaöljystä kolmansissa maissa jalostettujen polttoaineiden ostaminen. Tosin viimeksi mainittu määräys astuu virallisesti voimaan vasta vuodenvaihteessa.

Nämä ovat toki hyviä uutisia, mutta nähtäväksi jää, miten venäläisille Intian kautta virtaavan öljyrahan supistuminen vaikuttaa Ukrainan tapahtumiin. Tai minkälaiseksi muodostuu Ukrainan Venäjän energiatuotannon infrastruktuuriin (esimerkki) tekemien iskujen vaikutus sotaan. 

Oman käsitykseni mukaan näillä seikoilla ei liene suoraa merkitystä itse Venäjän armeijan toimintaan. Sen sijaan öljytulojen supistumisella saattaa olla suuriakin vaikutuksia kotirintamalla, sillä sodankäynnin alkaessa toden teolla vaikuttaa kansalaisten elintasoon vähentää se myös heidän tyytyväisyyttänsä maan johtoon - eli Vladimir Putiniin ja hänen hallintoonsa.

* * *

Tuoreimpien tietojen mukaan Ukrainan joukot ovat viime aikoina edenneet Sumyn alueen pohjoisosassa sekä Lymanin ja Pokrovskin lähellä, kun taas venäläisjoukot ovat vallanneet alueita Kupyanskin, Lymanin, Toretskin, Novopavlivkan ja Velykomyhailivkan lähellä sekä Zaporižžjan alueen länsiosassa. Toisin sanoen sota muistuttaa edelleen ensimmäistä maailmansotaa, jossa rintamalinjat pysyivät pitkiä aikoja lähes paikallaan, vaikka molempien osapuolien sotilaita kuoli kuin kärpäsiä.

Venäjän armeija on ilmeisesti myös luopunut pyrkimyksistä hyödyntää Dobropilljan suuntaan tapahtuvaa tunkeutumistaan. Tämä johtuu siitä, että se on epäonnistunut pysyvien asemien luomisessa aiemmin valloittamilleen alueille.

Jotain ehkä kertoo myös se, että viranomaiset ovat pidättäneet ukrainalaisten hyökkäysten kohteena olleen Kurskin alueen virkaa tekevän varakuvernöörin. Syytä ei ole ilmoitettu, mutta taustalla saattaa olla Kremlin pyrkimys syyttää häntä ja muita paikallisviranomaisia ​​Venäjän rajaturvallisuuden puutteista. 

Tämä voisi kertoa Moskovan ja erityisesti Vladimir Putinin pelosta kansaansa kohtaan. Näin siitä huolimatta, että hänen otteensa valtakunnastaan on edelleen vahva - mutta niin on myös hänen tietoisuutensa siitä, että venäläiset ovat ennenkin syrjäyttäneet brutaalilla tavalla sodissa epäonnistuneita hallitsijoitaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moraaliposeerauksen sijaan rautaa rajalle
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa
Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin

Peli kovenee

Euroopan Unioniin suuntautuva massamaahanmuutto on saanut uuden piirteen Kreikan ja Turkin välisellä rajalla. Yle nimittäin kertoi, että kreikkalaiseen rajavartijaan osui Turkin puolelta ammuttu luoti. Ampujaksi arveltiin kehitysmaalaisilla ihmisillä rahaa tekevää salakuljettajaa. 

On aivan selvää, ettei rajavartijoiden ampumista voi hyväksyä millään tasolla. Ei sen enempää salakuljettajan kuin salakuljetettavan tekemänä. Eikä se ole minkään ihmisoikeussopimuksen mukaista.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla EU reagoi tapaukseen. Katsotaanko sekin sormien välitse - kuten maahanmuuttajien Unionin alueilla tekemät muut rikokset - vai ryhdytäänkö kehitysmaalaisten kansainvaellukseen lopultakin suhtautumaan vakavana uhkana koko eurooppalaiselle kulttuurille. 

Venäläiset ovat puolestaan huomanneet, ettei sotiminen Ukrainassa ole riskitöntä kotirintamalle. Ilta-Sanomien välittämän Meduzan uutisen mukaan sodasta palanneet ovat nimittäin syyllistyneet monenmoisiin rikoksiin. Näin erityisesti ne, jotka ovat jo aiemmin harjoittaneet rikollisuutta ja liittyneet armeijaan vapaaehtoisina päästäkseen vankilasta.

Kremlissä uskotaan jutun mukaan jopa niin, että Ukrainasta palaavat sotilaat ovat maan suurin poliittinen ja sosiaalinen riskitekijä Vladimir Putinin valtakauden aikana. Olisi tietenkin hienoa, mikäli tämä johtaisi lopulta mainitun diktaattorin kaatumiseen ja Venäjän vetäytymiseen Ukrainasta. 

Itse kuitenkin epäilen, ettei venäläisistä ole nousemaan Putinin hallintoa vastaan. Hehän ovat tottuneet satojen vuosien aikana siihen, ettei maan johtajia kiinnosta kansan hyvinvointi, vaan pelkästään oman maineen ja omaisuuden kartuttaminen. 

Kaikesta huolimatta edellä mainitsemani uutiset kertovat, että peli kovenee sekä kehitysmaista Eurooppaan kohdistuvan maahanmuuton että Venäjän niin sanotun erikoisoperaation suhteen. Nähtäväksi siis jää, mikä vaikutus sillä on maanosamme tulevaisuuteen. 

Tällä asialla on myös Suomen kannalta suuri merkitys, koska se on Ukrainan lailla Venäjän naapuri, ja Vladimir Putin on harjoittanut sitä vastaan kehitysmaalaisia aseina käyttäviä hybridioperaatioita. Parhaassa tapauksessa venäläiset säikähtävät sotimisensa seurauksia kotirintamallaan ja lopettavat koko hybridioperaationsa Suomen rajoilla. 

Toisaalta sekään ei liene mahdotonta, että järjenkäytön sijaan venäläiset soveltaisivat Kreikan ja Turkin rajalla nähtyä rikollista toimintaa vaarantaen suomalaisten rajavartioiden turvallisuuden. Myös tähän on syytä varautua rajavartijoiden koulutuksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Impotenssi, häpeä ja nöyryytys
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt