Kohti parempaa Suomea

Yleisradio julkaisi syyskuun puolukannatusmittauksensa, joka vahvistaa kaksi viimeaikaista trendiä. Niistä positiivisempi on Perussuomalaisten kannatuksen nousu jo 16,5 prosenttiin ja samalla Kokoomuksen ohi. Negatiivisempi on puolestaan se, että yhä suurempi osa suomalaisista kannattaa maan äärivasemmistiolaisinta eduskuntapuolueetta eli Vasemmistoliittoa, jonka kannatus nousi nyt jo 12.4 prosenttiin. 

Nähtäväksi tietenkin jää, miten puoluekannatusluvut kehittyvät seuraavien seitsemän kuukauden aikana eli huhtikuun eduskuntavaaleihin mennessä. Eli jatkuuko Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton nousu sinne asti – ja haastaako ensin mainittu SDP:n aseman maan suurimpana puolueena tai nouseeko jälkimmäinen jopa edeltäjänsä SKDL:n aikanaan saamiin kannatuslukemiin. 

* * *

Oleellista tässä gallupissa lienee kuitenkin se, että vihervasemmiston kannatus on edelleen selvästi pienempi kuin ei-vihervasemmistolaisten puolueiden suosio. Ensin mainittuja kannattaa 43,4 prosenttia mielipiteensä ilmaisseista ja jälkimmäisiä 54,5 prosenttia. Ryhmän "muut" kannattajiksi itsensä ilmaisi 1,9 prosenttia kyselyyn vastanneista. 

Toisin sanoen, vaikka SDP nousisikikin seuraavan eduskunnan suurimmaksi puolueeksi – ja Antti Lindtman (sd) ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi – se tuskin onnistuisi kokoamaan hallitusta. Siihen se tarvitsisi mukaan Kokoomuksen tai Keskustan. Niistä kumpikaan tuskin olisi halukkaita vihervasemmiston aisankannattajaksi. 

Näin siksi, että Kokoomus tulisi sellaisessa roolissa menettämään entistä enemmän kannatustaan Perussuomalaisille ja Keskustalla on puolestaan karvaassa muistissa Sanna Marinin (sd) hallituksen aika, jolloin velaksi otettua rahaa luultiin tuloiksi ja puolueen ministereitä vietiin kuin pässiä narusta kohti seuraavia vaaleja, joissa kansa rankaisi sitä kovalla kädellä.

* * *

Toisin sanoen juuri nyt näyttäisi siltä, että Suomi jatkaisi myös tulevan hallituskauden nykyisellä pohjalla, mutta pääministeriksi nousisi Petteri Orpon (kok) sijaan Riikka Purra (ps). Näin Suomen talouden kasvu saataisiin mitä todennäköisimmin entistä vahvemmalle pohjalle ja samalla jopa haitallisten maahanmuuttajien määrää saataisiin – ehkä – supistettua maassamme. 

Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ja siksi Orpon hallituksen on jatkettava määrätietoisesti hyväksi osoittautunutta politiikkaansa sekä tehtävä edelleen päätöksiä, jotka viitoittavat kansakuntamme tietä kohti sellaista Suomea, jossa ihmisten on nykyistä parempi yrittää, tehdä työtä ja sijoittaa – ja missä niin ulkoista kuin sisäistäkin turvallisuutta parannetaan tosiasioista johdetuilla määrätietoisilla päätöksillä ja toimilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäjät positiivisella mielellä

Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä
Hallituksen kannatus lähti nousuun

Juuri kukaan PK-yrittäjä ei kannata Antti Lindtmania pääministeriksi

Yleisradion eilinen pääuutinen oli kysely, jonka mukaan mikään hallitusvaihtoehto ei saanut suomalaisten enemmistön kannatusta. Suosituintakin kokoonpanoa kannatti vain 13 prosenttia suomalaisista. 

Juttu myytiin suomalaisille tekstillä "juuri kukaan ei halua nykyisen hallituksen jatkavan – eivät edes halli­tus­puolueiden omat kannattajat". Se on toki sinänsä tosi, mutta koska saman olisi voinut sanoa mistä tahansa hallituspohjavaihtoehdosta, on vaikea välttyä ajatukselta, että otsikon valinnalle oli poliittiset perusteet. 

* * *

Tänään oli – kokemukseni mukaan – Yleä monin verroin poliittisesti neutraalimman Uutissuomalaisen vuoro otsikoida hallituspohjakyselystä. Sen mukaan Perussuomalaisten Riikka "Purra on pk-yritysten suosikki seuraavaksi pääministeriksi". Jutun kuvituskuvan tekstinä oli "Pk-yritysten edustajista 45 prosenttia on tyytyväisiä Riikka Purran (ps.) toimintaan valtiovarainministerinä".

Purraa kannatti 20 prosenttia PK-yrittäjistä. Seuraavana tulivat Petteri Orpo (kok) 17, Antti Kaikkonen (kepu) 12 ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) seitsemän prosentin kannatuksella.

Juuri nyt odotan suurella mielenkiinnolla, miten Yle uutisoi saman kyselyn tulokset. Miten olisi "Juuri kukaan PK-yrittäjä ei kannata Antti Lindtmania pääministeriksi"?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon hallituksen ministerit ovat onnistuneet hallitustyössään – vain Multala ja Marttinen ovat poikkeuksia
Näin on, mutta olkoon!
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

35 prosenttia suomalaisista ei kannata osaamisen ja ahkeruuden palkitsemista

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi tulokset kysymyksestä, jossa ihmisten piti kertoa hyväksyvätkö he, että "myös samankaltaista työtä tekevien välillä pitää voida olla palkkaeroja, jotta työntekijöiden väliset erot osaamisessa ja ahkeruudessa voidaan huomioida. Heidän tiedotteensa oli otsikoitu "Suomalaiset hyväksyvät osaamiseen perustuvat tuloerot".

Tämä on sikäli perusteltua, että 26 prosenttia vastanneita oli täysin samaa mieltä ja 39 prosenttia jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa. Toisin sanoen 65 prosenttia ilmoitti hyväksyvänsä ihmisten palkitsemisen osaamisen ja ahkeruuden perusteella. 

Omalta osaltani ihmisten palkitseminen ahkeruudesta ja osaamisesta kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Silti suomalaisista on – EVA:n kyselyn perusteella – viisi ja 13 prosenttia täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän kanssa. Eikä 16 prosenttia osaa ottaa asiaan edes kantaa. 

* * *

Toki täytyy myöntää, etteivät nämä 35 prosenttia suomalaisista ole yksin ajatuksineen. Samalla tavalla ajateltiin muinaisessa Neuvostoliitossa, joka sovelsi niin sanottua tieteellistä sosialismia. 

Se johti katastrofiin ja 70-vuotisen sosialismikokeilun päättymiseen 25 vuotta sitten. Tänä päivänä tuota aatetta on sovellettu pisimpään Kuubassa, josta tuoreet uutiset ovat kertoneet sähköjen palailevan hiljalleen sen jälkeen, kun ne yhtäkkisesti katosivat. Kansalaisten keskipalkka vastaa 35 dollaria kuukaudessa.

Jotain luulisi kertovan myös sen, että Kiinakin sovelsi sosialismia puhemies Maon aikana. Siellä maan johtajat toki taitavat vannoa edelleen kommunistisen diktatuurin nimiin, mutta talous pyörii markkinavetoisesti tuottaen samankaltaista työtä tekevien ihmisten välille palkkaeroja. 

Niinpä maan talous on tunnetusti kasvanut vauhdikkaasti ja samaan aikaan palkkatason kehitys on sojottanut tukevasti kohti koillista, kuten alla oleva kuva (lähde) osoittaa. Ja sen seurauksena sosialistisen vallan aiheuttama köyhyys on nopeasti katoamassa.

* * *

Siksi on syytä kysyä, että mitä ajattelevat ne 35 prosenttia suomalaisista, jotka eivät kannata osaamisen ja ahkeruuden palkitsemista palkalla tai eivät osaa kertoa mielipidettään. He lienevät poliittisesti vasemmalla eli Vasemmistoliiton, Vihreiden tai SDP:n kannattajia, mutta entä itse työelämä. 

Onko heidän haaveenaan päästä nauttimaan hyvästä palkasta ilman osaamista ja ahkeruutta? Vai ovatko he jo nyt osaamattomia ja/tai laiskoja, joita harmittaa etevämpien kollegojen mojovampi palkkakuitti? Vai onko näiden ihmisten kohdalla kyse pelkästä ruusunpunaisesta ideologiasta, jossa kaikkien tasapalkkaisuus nähdään jonkinlaisena poliittisena tavoitteena?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Lähes neljännes oikeistolaisesti ajattelevista on älyllisesti epärehellisiä
Kovempaa verotusta haluavien suomalaisten määrä on hurjassa kasvussa

"Abdul B" ajoi Saksassa autolla

Saksalainen pride-väki sai tuntea konkreettisesti sen, miltä tuntuu elää seksuaalivähemmistönä islamistisessa kulttuurissa kun "Abdul B" ajoi heidän juhlaansa ja ryhtyi sen jälkeen riehumaan machete veitsellä. Sen seurauksena yksi nainen sai surmansa ja ainakin 15 vammoja.

Abdul B (kuva alla) tunnetaan virkavallan piirissä jo ennestään islamistisia ajatuksia omaavana henkilönä. Siitä huolimatta hän on saanut – monien kaltaistensa tavoin – elellä vapaasti Berliinissä. 

* * *

Pride-juhlaan kohdistunut terroriteko voidaan tietenkin luokitella yksittäistapaukseksi jos niin halutaan. Tai pikemminkin: koska niin halutaan. 

Yhtä hyvin sen voisi ajatella olevan vääjäämätön seuraus Saksassa harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta, jossa islamilaista ääriajattelua ei ole huomioitu millään tavalla. Tätä tukee erityisesti se, ettei kyse ole ainutkertaisesta tapahtumasta, vaan islamistit ovat aiemminkin kohdistaneet saksalaisiin terroritekoja (esimerkki, toinen, kolmas).

Viimeöisen terroriteon keskeisin seuraus lieneekin maahanmuuttokriittisen AfD-puolueen kannatuksen nouseminen Saksassa. Tällä hetkellä sitä kannattaa mielipidekyselyiden mukaan noin 28 prosenttia saksalaisista eli se on maan suosituin puolue. 

Lisäksi Saksassa vaikuttaa vasemmistolainen BSW-puolue, joka on niin ikään maahanmuuttokriittinen. Sen kannatus on kuitenkin vajonnut noin kolmeen prosenttiin oltuaan pari vuotta sitten peräti yhdeksässä prosentissa. Nähtäväksi siis jää, palaavatko vasemmistolaisesti taloudesta ajattelevat sen kannattajiksi "Abdul B":n ansiosta.

* * *

Berliinin uutista lukiessani en voinut olla ajattelematta, kuinka hyvä asia on ollut suomalaisen maahanmuuttopolitiikan järkevöityminen maamme nykyisen hallituksen – ministeri Mari Rantasen (ps) johdolla – tekemien toimien ansiosta. Nähtäväksi kuitenkin jää, saavatko sen tekemät uudistukset jatkoa seuraavan hallituksen valtakaudella vai ryhtyykö se perumaan saavutettua edistystä. 

Tämä on todellinen vaara, sillä Petteri Orpon (kok) hallituksen suosio on mielipidekyselyiden mukaan laskenut 39,1 prosenttiin ja vastaavasti suurimmasta oppositiopuolueesta SDP:stä on tullut ylivoimaisesti suosituin puolue. Tässä sitä on auttanut puolueen valtava kannatus vieraskielisten parissa, mikä on omiaan tukemaan puolueen vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa. 

Siksi olisi erinomaista, mikäli suomalaiset demareiden kannattajat pysähtyisivät hetkeksi pohtimaan sitä, minkälaisen Suomen he haluavat jättää jälkeläistensä elettäväksi. Olisiko se suomalaiseen kulttuuriin pohjautuvan oikeusvaltio, jossa vallitsee laki, järjestys ja ihmisten välinen tasa-arvo. 

Vai monikulttuurisen helvetin, jossa erilaiset järjestyshäiriöt ovat jatkuvia ja seksuaalivähemmistöjen sekä naisten asemaa uhkaavat 600-luvun ajatuksiin perustuvat ääri-islamilaiset motiivit. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismivaroitus
Väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden seuraukset
Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset

Talouskasvun vaikutukset

Tällä viikolla saamme luettavaksemme useiden yritysten toisen kvartaalin tulokset. Niiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten Suomen talouden orastava toipuminen on lähtenyt liikkeelle. 

Raportteja odotellessa voidaan toki tutkailla myös muita taloustilastoja. Aloittaa voi esimerkiksi Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemista varsin mielenkiintoisesta tiedoista. 

Ensimmäisen mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 toukokuussa 10,4 % vuoden 2025 toukokuusta. Hurjinta kasvua nähtiin kemianteollisuudessa, jonka liikevaihto nousi peräti viidenneksellä. Heikoimmin meni sähkö- ja elektroniikka- sekä metsäteollisuudella, mutta niidenkin osalta kasvulukemat olivat positiivisia. 

Toinen tilasto koski jo pitkään suossa tarponutta rakennustoimintaa. Aurinko näyttäisi paistavan myös siihen risukasaan, sillä rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi peräti 9,9 verrattuna edelliseen vuoteen. 

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten teollisuutemme liikevaihdon kasvu näkyy yritysten kvartaalituloksissa. Ja mikä vielä tärkeämpää – mikä vaikutus sillä on hartiavoimin Suomen taloutta kääntämään pyrkineen Petteri Orpon (kok) hallituksen suosioon. 

Tältä osin mielenkiintoa lisää vielä se, että kuukausi sitten julkaistun Ylen gallupin mukaan hallituksen kannatus oli laskenut hieman kuukautta aiemmasta. Lisäksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä näyttäisi tapahtuneen kannattajien siirtymistä pääministeripuolueesta valtiovarainministeripuolueen taakse. 

Ylen gallup-analyysin mukaan ensin mainitun kannatuksen lasku johtui lähinnä sitä kannattaneiden naisten siirtymisestä muiden puolueiden kannattajiksi. Siten jäljellä olevan vaalikauden aikana on syytä seurata erityisesti liikkeelle lähteneen talouskasvun vaikutusta tähän siirtymään. 

Sekä tietenkin vihervasemmistoa kannattavien naisten enemmistön ja – aivan erityisesti – nuorten naisten poliittisten näkemysten kehittymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla

Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön

Huomasin vasta nyt Tilastokeskuksen tiedotteen, jonka mukaan Suomen kansantalouden "kausitasoitetun bruttokansantuotteen ennakoidaan kasvaneen vuoden 2026 tammi-maaliskuussa 0,9 % edellisestä neljänneksestä. Työpäiväkorjatun sarjan mukaan bkt kasvoi 1,3 % vuoden 2025 ensimmäisestä neljänneksestä. Työllisten määrän ennakoidaan kasvaneen työpäiväkorjattuna 0,1 % vuodentakaisesta. Tehtyjen työtuntien määrän ennakoidaan laskeneen 0,1 % vastaavasta vuodentakaisesta neljänneksestä."

Saman päivän toinen tiedote puolestaan kertoi, että "kaupan työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 4,9 % vuoden takaisesta. Koko kaupan työpäiväkorjattu myynnin määrä, josta hintojen muutoksen vaikutus on poistettu, nousi 3,6 %."

Kolmas – edelleen samana päivänä julkaistu – tiedote totesi samansuuntaisesti, että "palvelualojen työpäiväkorjattu liikevaihto nousi vuoden 2026 maaliskuussa 5,4 % vuoden 2025 maaliskuusta. Palvelutuotanto eli volyymi, josta hintojen muutosten vaikutus on poistettu, nousi vastaavasti 3,5 %. Vuoden 2026 helmikuussa liikevaihto kasvoi 4,3 % ja volyymi 3,2 %. 

* * *

Näyttää siis hyvältä, mutta näyttäköön. Näin siitä huolimatta, ettei tämä mitä ilmeisimmin olekaan mieluinen uutinen talouselämämme vaikeuksien varaan ensi vuoden vaalikampanjaansa rakentavalle nykyiselle SDP-johtoiselle oppositiolle.  

Kaikille muille suomalaisille talouden kääntyminen sen sijaan on tietenkin hyvä uutinen. Eikä ainakaan hallituspuolueiden piirissä ole pantu pahaksi uutista, jonka mukaan Meyerin Turun telakka ilmoitti kahden jättimäisen risteilijäaluksen tilausvahvistuksesta. 

Puhumattakaan Koneen aikomuksesta nousta maailman suurimmaksi hissiyhtiöksi. Tai Nokian vuoden ensimmäisen neljännesvuoden vertailukelpoisen liikevoiton lähes käsittämättömästä 54 prosentin lukemasta ja AI- ja pilvimyynnin peräti 49 prosentin kasvusta. 

* * *

Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ei sen enempää Suomen talouden pysyvästä käänteestä kuin maan poliittisen tilanteen muutoksestakaan. 

Siitä huolimatta on todettava, että edelle kirjaamani talousluvut ovat viime vuosiin verrattuna aivan poikkeuksellisia. Ja siksi jään ainakin itse odottamaan – niin sanotusti kieli pitkällä – mitä Tilastokeskuksetn seuraavat talousraportit ja pörssiyhtiöiden toisen neljänneksen tulokset kertovat. 

Ja ennen kaikkea, näkyykö tämä muutos jollain tavalla tulevien poliittisten mielipidemittausten tuloksissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy
Himoverotus huolettaa suomalaisia
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Tytti Tuppuraisen maahanmuuttopoliittiset näkemykset eivät edusta suomalaisia eivätkä eurooppalaisia arvoja

Kiusaajaksikin väitetty SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen väitti eilen, että Yhdysvaltain ulkoministeri Marco "Rubio kutsuu Eurooppaa yhteistyöhön arvojen pohjalta, jotka ovat meille vieraita... Hän puhui vahvasti maahanmuutosta sivilisaatioiden rappeutumisen ilmiönä."

Tuppuraisen näkemystä voidaan arvioida esimerkiksi parin vuoden takaiseen Helsingin sanomien mielipidekyselyyn, jonka mukaan 40 prosenttia suomalaista haluaisi siirtää turvapaikanhaun EU-maiden ulkopuolelle ja 31 prosenttia vastusti ajatusta. 

Lisäksi sitä voidaan katsoa Maaseudun tulevaisuuden vuonna 2023 julkaiseman kyselyn perusteella. Siinä 42 prosenttia suomalaisista suhtautui kielteisesti maahanmuuton helpottamiseen ja vain 36 prosenttia suhtautui asiaan positiivisesti. 

Kun vielä huomioidaan, ettei jälkimmäisessä kyselyssä eroteltu työperäistä ja humanitaarista maahanmuuttoa, voidaan todeta, että Tuppuarainen on pihalla kuin lumiukko siitä, mitä. suomalaiset ajattelevat maahanmuutosta. Ja siksi on selvää, ettei hän edusta millään tavalla suomalaista, eikä myöskään eurooppalaista, näkemystä maahanmuutosta. 

Toivoa tietenkin sopisi, että tämän ymmärtäisivät myös ne suomalaiset, jotka ovat kannattaneet SDP:tä gallupeissa, sillä muussa tapauksessa on vaarana se, että vuoden 2027 vaalien jälkeen saamme demarivetoisen hallituksen, jonka maahanmuuttopolitiikka perustuu tuppuraismaisille näkemyksille ja arvoille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:llä on huikea kannatus vieraskielisten parissa
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa

Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Punamultahallitusta pukkaa

Yle julkaisi uuden puoluekannatuskyselyn. Sen merkittävintä antia olivat asiasta kertoneen uutisen mukaan Perussuomalaisia kannatuksen laskun putoaminen Keskustan suosiota vähäisemmäksi sekä Vihreiden kannattajien jatkuva siirtyminen Vasemmistoliiton taakse. 

Jälkimmäinen tarkoittaa vasemmistoblokin siirtymistä kohti äärivasemmistoa, mikä ei tietenkään ole hyvä uutinen Suomelle. Samalla hallituspuolueiden suosio on laskenut 39,3 prosenttiin, kun taas vasemmiston takana seisoo 44 prosenttia suomalaista. Punamultavaihtoehdon – mukaan luettuna RKP – kannatus on sen sijaan noussut jo peräti 62,1 prosenttiin.

Jos nämä lukemat toteutuisivat ensi vuoden eduskuntavaaleissa, olisi varsin todennäköistä, että Suomi saisi Antti Lindtmanin vetämän punamultahallituksen. Tämän seurauksena Suomen julkisen sektorin sopeuttaminen maamme taloudellisiin realiteetteihin jäisi tekemättä. Ja Suomen tie kohti takavuosien Kreikasta tuttua EU-vetoista saneerausta varmistuisi. 

Samalla Suomen maahanmuuttopolitiikka palautettaisiin entisille uomilleen, jolloin uussuomalaisten määrän kasvu nopeutuisi jälleen, koska tuleva hallitus pyrkisi epäilemättä edistämään etenkin humanitaarista maahanmuuttoa. Näin Suomen niin sanottu väestönvaihto kiihdyttäisi vauhtiaan. 

Onneksi vaaleihin on kuitenkin edelleen aikaa ja voimme siten toivoa, että hallituksen tekemät toimenpiteet alkaisivat näkyä maamme talouselämän virkistymisenä. Tätä uskoa vahvistaa se, että sellaisesta on viime aikoina ollut nähty pieniä merkkejä, jotka toteutuessaan saattavat hyvinkin johtaa talouskasvun pikaiseen käynnistymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työpaikkojen synnyttämisestä
Ilmeisen harhaanjohtava johtopäätös
Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?

Suomen tietotoimiston mukaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt epäasiallisesti avustajaan sekä kansanedustajia kohtaan. Päätoimittaja Minna Huotilaisen mukaan väitteen taustalla on sekä anonyyminä tehty kysely että viiden henkilön haastattelu.

Tytti Tuppurainen valitsi tässä tilanteessa taktiikakseen suoran hyökkäyksen uhkaamalla STT:tä oikeustoimilla. Häntä säesti puheenjohtaja Antti Lindtman vaatimalla Tuppuraisen käytöksestä ilmoittaneita henkilöitä julkisuuteen. 

Lindtman nosti esille pari – sinänsä irrelevanttia – kyselyssä esille noussutta väitettä, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Lisäksi suuri joukko demareita riensi puolustamaan Tuppuraista. 

Poikkeuksen teki puolueen kansanedustaja Pia Hiltunen, jonka mukaan "loppuvuoden tilanteessani äänestyksiin liittyneen painostuksen yhteydessä mentiin useaan kertaan henkilökohtaisuuksiin ja sanottiin suoraan, että 'ketään ei kiinnosta Pia Hiltunen, muista se'". 

* * *

Nähtäväksi jää, miten Tuppuraisen poliittinen ura jatkuu. Sitäkin kiinnostavampaa on kuitenkin se, millä tavalla nyt nähty episodi vaikuttaa hänen asemaansa puolueessa ja ennen kaikkea SDP:n kannatukseen suomalaisten parissa. Eli ostavatko suomalaiset puoluejohdon selitykset, vai siirtävätkö kannatustaan muille puolueille – tai ainakin siirtyvät katsomoon. 

Tämä nähdään seuraavissa mielipidekyselyissä ja uskoisin Tuppuraisen aseman riippuvan niiden tuloksista. Mikäli kyselyt osoittavat kannatuksessa notkahdusta, saattaa Lindtman hyvinkin uhrata Tuppuraisen ja siirtää hänet vähäisempään asemaan puolueessa. 

Lopuksi on todettava, että nyt nähty episodi on joka tapauksessa merkki Suomen Sosialidemokraattisen puolueen sisäisistä ongelmista. Siten joidenkin kansanedustajien lähtö puolueesta ei ole mahdotonta. Vaihtoehtoja on kaksi: uuden puolueen perustaminen tai yksittäisten kansanedustajien siirtyminen kilpailevaan poliittiseen liikkeeseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jani Kokko kysyi sosiaalisessa mediassa, että "oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?"
Miksi Tytti Tuppurainen on alkanut vaikuttaa järkinaiselta?
Kiitokset miehen työn tehneelle Tytti Tuppuraiselle!