Petteri Orpon hallituksen budjetti muistuttaa Huittisten hullun miehen taloutta

Petteri Orpon hallitus sai budjettiriihensä valmiiksi, eikä lopputulos ollut kovin kaksinen. Pikemminkin se muistutti Huittisten hullun miehen taloutta, jossa rahaa käytetään enemmän kuin tienataan: Orpon kabinetin viimeisen tulo- ja menoarvion lopputulos on peräti 12,4 miljardia alijäämäinen. 

Valtion menoja on toki leikattu sieltä ja täältä, mutta minkäänlaista pohdintaa tarpeellisista ja tarpeettomista menoista ei näytetä tehdyn. Selkein esimerkki tästä on se, että kehitysapuun aiotaan edelleen syytää rahaa, vaikka sen avulla ei yksikään köyhä valtio ole koskaan noussut taloudellisesta alhostaan – vaikka toki niiden hallitsijoiden sveitsiläiset pankkitilit ovatkin lihoneet.

Positiivista nyt nähdyssä budjettiriihessä oli sinänsä on se, että kansalaisten työntekemisen motivaatiota edes yritettiin kohottaa pienillä veronalennuksilla, mutta nekin olivat lähinnä kosmeettisia. Ja lasku tulee perässä, koska nämäkin alennukset joudutaan viime kädessä kattamaan julkisella lainanotolla, koska kokonaisuutta ei ole edes yritetty saada tasapainoon, vaan se jäi 12,4 miljardin euron päähän. Näin valtio päätti ottaa korollista velkaa – entisten vastattavien lisäksi – jokaisen suomalaisen maksettavaksi 2 192 euroa per suomalainen. Siis vajaan kymppitonnin per nelihenkinen perhe.

* * *

Toki on tavallaan ymmärrettävää, että hallituspuolueiden on vaalivuonna ajateltava tulevaisuuttaan. Ja koska kansalaiset ovat sellaisia kuin ovat, ei edes Riikka Purran (ps) rohkeus riittänyt tekemään tasapainoista budjettia. Eikä sellainen olisi mennyt budjettiriihessä läpikään, koska koalitiohallituksen muilla jäsenillä ei ole sitäkään vähää uskallusta.

Näin siitä huolimatta, että viime vuodet ovat tarjonneet maapallon toisella puolella rohkaisevan esimerkin. Tarkoitaan Javier Milein Argentiinan talouteen – niin sanotusti moottorisahalla – tekemää kertakorjausta. Sen seurauksena maan köyhien määrä on laskenut 53 prosentista 28 prosenttiin ja 200 prosentin vuotuinen inflaatio pudonnut 33 prosenttiin – toki molemmat luvut ovat edelleen suomalaisittain korkeita, mutta eipä Milei ole vielä ollut vallassakaan kuin kolme vuotta. 

Tulevaisuuden kannalta edellä mainittuja lukuja oleellisempaa on kuitenkin se, että samalla Argentiinan talouskasvu on kääntynyt jälleen nousuun. Ja työllisyyskin on säilynyt entisellä tasollaan huolimatta julkisen sektorin voimakkaasta supistamisesta.

* * *

En toki tarkoita, että Suomen hallituksen olisi pitänyt lähteä samanlaiseen shokkihoitoon kuin toivottoman konkurssipesän edeltäjiltään perinyt Milei, koska sellaiseen ei täällä ole – ainakaan toistaiseksi – edes tarvetta. Ei kuitenkaan olisi ollut kohtuutonta, jos hallitus olisi tehnyt tässä vaiheessa tasapainoisen budjetin, jossa menoja olisi supistettu siten, ettei sen loppusumma olisi noussut vuoden takaisesta. Siis jätetty tekemättä inflaatiokorjaukset julkisiin menoihin, minkä seurauksena niiden loppusummaa kasvatettiin kuluvan vuoden budjetista 0,8 miljardilla eurolla, joka on otettava velaksi.

Tämä kaikki herättää vakavan kysymyksen. Jos edellä kuvaamani todellisuus on se, mihin oikeistohallitus kykenee, niin mitä on odotettavissa ensi kevään vaalien jälkeen, jos tuleva hallitus on demareiden vetämä. Onhan SDP ollut (ja on edelleen) läpi historian nimenomaisesti jakopolitiikan harjoittaja, jonka rahankylvölle tuskin löytyy mitään rajaa tilanteessa, jossa Suomen talous on mitä todennäköisimmin juuri lähtenyt vahvaan kasvuun?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen

Inka Hopsun puoliso, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue ja suomalainen korruptio

Helsingin sanomien mukaan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on tehnyt päätöksen tilata – ilman tarjouskilpailua – viestintäkonsultointia 290 000 eurolla vastaperustetulta Uncle Tell -yritykseltä, jonka omistaa kansanedustaja Inka Hopsun (vihr) puoliso eli Lääkäriliiton viestintäjohtaja Lauri Korkeaoja. Hopsu itse on yrityksen hallituksen varajäsen.

Korkeaoja on aiemmin työskennellyt muun muassa Heidi Hautalan (vihr) erityisavustajana, STTK:n alue- ja elinkeinopoliittisena asiantuntijana sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteerinä. Toisin sanoen hän on taustaltaan lähinnä poliittisesti vihervasemmistoon sitoutunut toimija ja vaikuttaja, jolla ei ole hyvinvointialueen ydintehtäviin liittyvää osaamista tai kokemusta. 

Hän on tosin ollut myös Terveystalon ja Attendon palkkalistoilla, mutta niissä hänen toimenkuvansa oli viestintää, mediasuhteiden hoitamista, yhteiskunnallista vaikuttamista ja sote-politiikkaa. Eikä siten liittynyt hyvinvointialueiden varsinaiseen toimintaan eli terveydenhuoltoon.

* * *

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen henkilöstöjohtaja Kimmo Sarekosken mukaan tällaisen umpipoliittisen konsultin palveluja tarvitaan yhteiskunnalliseen edunvalvontaan, etenkin valtion suuntaan. Tämän tulkitsen tarkoittavan rahoituksen kuppaamista verovaroista.

Lisäksi hän väitti, ettei hankinnan hinnan jääminen 10 000 euroa alle hankintalain kynnysarvon johtuisi tarkoituksellisesta lain kiertämisestä vaan perustuisi arvioon, jonka mukaan "tuo nyt voisi olla se aika ja summa". Että sillä lailla – savolaisittain sanoen: suattaahan se olla vuan suattaahan se olla olemmattakkii. 

Myös yrityksen omistaja Lauri Korkeaoja kiemurteli toimittajan kanssa keskustellessan väittäen, ettei hänen kansanedustaja­vaimollaan ole mitään tekemistä asian kanssa. Eikä tämä itse asiassa ole enää edes mukana yrityksen hallituksessa. Ja tuli jopa kertoneeksi toimittajalle poistaneensa tämän asemastaan tajuttuaan rekisterimerkinnän olevan julkinen.

* * *

Tapaus kieltämättä näyttää, haisee ja tuntuu niin sanotulta suomalaiselta korruptiolta. Ja siksi Länsi-Uudenmaan veronmaksajilla on hyvä syy kysyä aluetason päättäjiltään, miksi heidän hyvinvointialueensa tarvitsee kalliita konsultin palveluita vaikuttaakseen Suomen valtion toimintaan? 

Tapaus herätti itsessäni kysymyksen siitä, että kuinka yleistä suomalaisella julkisella sektorilla on konsulttien käyttäminen vaikuttamaan julkisen sektorin toimintaan? Onko se kovinkin yleistä? Ja jos on – kuten epäilen – niin mitä kaikkea sillä tavoitellaan? 

* * *

Itse pelkään pahoin, että konsulttien käyttäminen valtion lobbaamiseen ei ole harvinaista julkisella sektorilla, eikä sen tavoitteena ole mikään muu kuin verovarojen jakamiseen vaikuttaminen omaa lähipiiriä hyödyttävään suuntaan. Ellei sitten jopa verovarojen käytön lisääminen? Tai – kuten tämän kirjoituksen innoittaneessa tapauksessa vaikuttaisi olevan – jopa verovarojen kanavoiminen poliitikkojen omalle lähipiirille.

Nähtäväksi kuitenkin jää, ryhtyykö virkavalta selvittämään Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen toimintaa tai löytyykö siitä laittomuuksia – asianomaiset ovat toki kieltäneet sellaiset. Omalta osaltani totean vain, että olisi outoa, mikäli tapaus, joka näyttää, haisee ja tuntuu suomalaistyyppiseltä korruptiolta – vaikka olisi muodollisesti laillistakin – ei olisi sitä itseään. Ja siksi on hyvä, että HS nosti tapauksen kaiken kansan nähtäville. 

Samalla tapaus osoitti jälleen, etteivät vihreät poliitikot ole sen rehellisempiä kuin muutkaan. Vai ehtikö joku jo unohtamaan puolueen puheenjohtajan puolison metsäafäärit ja niiden selitykset?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
0,039 prosenttia valtion tämän vuoden budjetista
Jussi Halla-aho kutsui eduskunnan keskustelemaan suomalaisesta korruptiosta
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu

Raikas tuulahdus metsäpaloihin

Luonnonvarakeskuksen johtoporras kertoi tämän päivän Helsingin sanomissa, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan lisääntyneet metsäpalot johtuvat – ilmaston lämpenemisen lisäksi – suurelta osin metsien kymmeniä vuosia lisääntyneestä hiilivarastosta. Se on puolestaan seurausta kahdesta syystä: tehostuneesta metsäpalojen torjunnasta sekä metsien käytön (hakkuiden) vähenemisestä. 

Korjaussarjaksi lukelaiset ehdottavat metsäteollisuuden volyymin kasvattamista ja metsänpohjan hakkuiden jälkeen metsänpohjan siistimistä sekä kulotuksia. Siis samoja keinoja, joista presidentti Donald Trump mainitsi joitain vuosia sitten Kalifornian metsäpalojen yhteydessä.

Mutta hyvänen aika: tämähän tarkoittaisi samalla ihmisille töitä ja lisää verotettavaa tuloa julkiselle sektorille! Ei kai sellainen voi tulla kysymykseen! Vai voisiko sittenkin?

Lukelaisten kirjoittajien näkemys on joka tapauksessa kuin raikas tuulahdus luonnon- ja ympäristönsuojelijoiden hallitsemaan tunkkaiseen metsäkeskusteluun. Ja jo siksikin olisi hienoa, mikäli maailman – tai edes Suomen – poliittiset päättäjät ottaisivat sen tosissaan. 

* * *

Lukelaisten näkemys on tieteellisesti perusteltu, muttei kuitenkaan koko totuus. Siinä nimittäin unohdetaan ihmisten tyhmyyden rooli metsäpalojen syttymisesssä. 

Siitä tarjoavat esimerkin viime päivinä Ranskaa kohdanneet metsäpalot, joiden sytyttämisesssä ovat "kunnostautuneet" ihmiset – joko tahallaan tai huolimattomuuttaan. Itse asiassa suurin osa metsäpaloista on nimenomaisesti ihmisten aiheuttamia. 

Siihen ei puolestaan ole kuin yksi lääke eli järjen käyttö liikuttaessa luonnossa. Tämä taas edellyttää asian tiedostamista ja kykyä toimia rationaalisesti. Nähtäväksi siis jää, löytyykö Ranskan asukkailta sellaista, vai tuleeko laajoista metsäpaloista siellä säännöllisesti toistuvia tragedioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsätuhohypoteesi ja sen testaaminen
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen
Onko tyhmyydellä jokin raja?

Suomen julkinen sektori on EU:n kärjessä

Julkinen omistus on monessa asiassa hyvä työkalu, mutta liiallisesti nautittuna myrkkyä koko kansakunnalle. Jälkimmäisen on osoittanut koko sosialismin historia, johon ei sisälly yhtään – pitkällä aikavälillä – positiivista esimerkkiä. 

Päinvastoin, yhteiskunnan rakentaminen julkiselle yhteisomistukselle eli sosialismille on kerta toisensa jälkeen päätynyt enemmän tai vähemmän taloudelliseen katastrofiin. Tämän ovat tunnustaneet jo fiksuimmat kommunistitkin, kuten Kiinan johto, joka on vapauttanut taloutensa villiksi kapitalismiksi, minkä seurauksena se on ollut jo pitkään nopeassa kasvussa – ja vienyt samalla kolme maan kansalaista maailman 50 rikkaimman ihmisen listalle.  

* * *

Mitä pitäisi siis ajatella viime vuosikymmeninä hallinneista suomalaisista poliitikoista, jotka ovat yksi toisensa jälkeen kasvattaneet julkisen sektorin osuutta maamme taloudesta. Juuri nyt sen menojen suhde koko bruttokansantuotteeseen on EU-maiden korkein peräti 58,9 prosentin osuudella.

Tällä mittarilla tarkasteltuna Suomi on EU:n sosialistisin valtio. Eikä siksi ole ihme, että taloutemme on ollut jo yli puolitoista vuosikymmentä pysähtyneisyyden tilassa – päinvastoin, tämähän on kuin suoraan sosialismin historian oppikirjasta. 

Siksi olisi tärkeää, että nyt mitä ilmeisimmin lopultakin käyntiin lähtenyttä Suomen talouden kasvua ei ensi vuoden vaalien jälkeen horjutettaisi julkista sektoria kasvattavalla hallituksella. Siis sellaisella, jonka pääministerinä tai edes valtiovarainministerinä olisi Antti Lindtman (sd) tai hänen seuraajansa SDP:n johdossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Näin on, mutta olkoon!
Suhteellinen ja todellinen köyhyys

Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen

Petteri Orpon (kok) hallitus esitteli eilen ensi vuoden budjettinsa. En lähde tässä listaamaan sen sisältöä – ne ovat luettavissa täältä – mutta nostan esille jonkinlaisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen. 

Ja ei, se ei tule hallituksen piiristä vaan opposition kommenttien joukosta. SDP:n Tytti Tuppurainen nimittäin kommentoi esitystä sanomalla, että "kehyskauden lopulla alijäämä kasvaa yli 17 miljardiin euroon... [Se] on valtava määrä".

Näin siis sanoi eilen se sama Tytti Tuppurainen, joka on koko hallituskauden ajan haukkunut rakkikoiran lailla hallituksen yrityksiä rajoittaa julkisen sektorin velkaantumista. Ja jonka puolue ei ole monista pyynnöistä huolimatta antanut uskottavaa vaihtoehtoa. 

* * *

Jotta Tuppuraisen linja ei jäisi epäselväksi, niin tässä – arvoisat lukijani – muutamia Tuppuraisen kannanottoja tältä hallituskaudelta.

Marraskuu 2023: "Hallitus haluaa leikata kohtuuttomasti pienituloisten toimeentulosta ja heikentää yhteisiä palveluja. On jäänyt epäselväksi, hahmottaako hallitus itsekään tekojensa yhteisvaikutuksia."

Marraskuu 2024: "Hallituksen omat säästötoimet ovat syventäneet työttömyyttä". 

Helmikuu 2025: "Miksi te ette... kohtuullista hyvinvointialueiden menosäästöjen aikataulua, jotta ihmisten hoitoonpääsy voitaisiin turvata?"

Huhtikuu 2026: "Hallitus ei tunnu ymmärtävän, millaista kamppailua arki juuri nyt monissa kodeissa on kohoavien hintojen ja nousevien kustannusten keskellä... Nyt, kun hallitus on kokoontumassa viimeiseen kehysriiheensä, on paikallaan kysyä, millaisia päätöksiä hallitus aikoo tehdä pienituloisten tilanteen helpottamiseksi."

* * *

Ja nyt Tuppuraisella on siis otsaa moittia hallitusta kehyskauden alijäämän liiallisesta suuruudesta ikään kuin hän itse ei olisi koko hallituskauden ajan vastustanut Orpon kabinetin pyrkimyksiä rajoittaa sen holtitonta kasvua.

Siis kasvua, jonka lähtölaukaus ammuttiin edellinen hallituksen aikana. Eli hallituksen, jossa Tuppurainen oli itsekin ministerinä. Ja joka harjoitti vielä viimeisenä vuotenaankin täysin holtitonta verovarojen tuhlaamista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle
Hallituksen yhdenvertaisuusohjelma on yliopistolehtori Anna Rastaan mukaan epäonnistunut
Vihreät talouskasvua vastaan

Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen

Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen, jonka mukaan  EU- ja ETA-maiden ulkopuoliset opiskelijat maksavat jatkossa lukioissa ja ammattikouluissa koulutuksen kustannuksia vastaavan lukuvuosimaksun. Kyse ei ole ihan pienistä rahoista, vaan esimerkiksi lukiovuoden hinnaksi voi tulla yli 10 000 euroa.

Tilastokeskuksen mukaan ammatillisen koulutuksen opintojen harjoittajista oli vuonna 2022 noin 35 000 ja lukiolaisista noin 3 400 ulkomaiden kansalaisia. Näissä luvuissa ovat mukana myös EU- ja ETA-maista tulleet, joita lainmuutos ei koske. Ammattikouluissa oli eniten virolaisia (non 4 500), venäläisiä (noin 4 500), irakilaisia (noin 3 500), afgaaneja (noin 2 200) ja filippiiniläisiä (noin 2 000).  

Esitystä vastaan äänestivät eduskunnassa laitavasemmiston eli Vihreiden ja Vasemmistoliiton lisäksi Keskusta. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä puolueen äänestäjät mahtavat ajatella asiasta aikana, jolloin julkisia palveluita on leikattu ja tullaan leikkaamaan jatkossakin kovalla kädellä – ellei ulkomaalaisten, niin sitten suomalaisten palveluista. 

Tätä ihmetteli myös kansanedustaja Joakim Vigelius, joka totesi lisäksi – aivan oikein – että "Suomi ei voi olla koko maailman koulutuskeskus eikä sen enempää globaali sosiaalitoimisto, terveyskeskus, hoivakoti tai vankilakaan. Rahat eivät riitä, jos palveltavien määrä laajenee jokaiselle rajat ylittäneelle vailla ehtoja, maksuja tai vastuita."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koulu on oppimista varten
Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?

Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan

Huvittavan yksinkertainen ratkaisu

Joskus ratkaisut ovat huvittavan yksinkertaisia. Sellainen sattui silmiini tänään kun huomasin, että hallitus on päässyt yksimielisyyteen määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottamisesta.

Uudistuksen tarkoituksena on madaltaa pienyrittäjien kynnystä palkata palkallista aputyövoimaa, sillä sen esteenä on tähän asti ollut pelko siitä, ettei pysyvään työsuhteeseen palkattavasta henkilöstä pääse helposti eroon, mikäli yrityksen taloustilanne vaikeutuu tai työntekijä osoittautuu odotuksia huonommaksi. Toisaalta työntekijöiden edustajat pelkäsivät, että uudistus johtaisi määräaikaisten työsuhteiden täyttämiseen aina eri henkilöillä. 

Ratkaisun avain oli yksinkertainen. Työministeri Matias Marttisen (kok) mukaan "jos työnantaja haluaa vuoden jälkeen jatkaa saman tai vastaavan työn teettämistä, työtä tulee tarjota samalle työntekijälle, joka on jo ollut vuoden määräaikaisuudessa. Näin samaa työtehtävää ei voi täyttää toistuvasti eri ihmisillä".

Nähtäväksi siis jää, onko määräaikaisten työsuhteiden helpottaminen se hopealuoti, joka avaa runsaasti työpaikkoja pienimmissä yrityksissämme ja kohentaa oleellisesti maamme työttömyyslukuja. Ja samalla nostaa vuodesta 2008 madelleen taloutemme lopultakin nousuun – sekä helpottaa samalla julkisen sektorin rahoitustilannetta.

Päivän aiempi merkintä:
Saksassa afgaani- ja syyrialaismiesten työllisyysaste on korkea, mutta miksei se kelpaa saksalaisille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Isojen kaupunkien väestökehityksen korrelaatio työllisyys- ja työttömyyasteen muutokseen on korkea
Viipalointia vai kasvatusta?

Hallitus karsii byrokratian kukkasia

Ilta-Sanomat valaisi eilen, minkälaista elämää vaikeuttavaa byrokratiaa Suomeen on luotu. Koko lista on järkyttävä, mutta liian pitkä käsiteltäväksi kokonaisuudessaan yhdessä blogikirjoituksessa. Siksi otan esimerkiksi vain muutamia kohtia.

IS:n listalla oli ensimmäisenä lakritsipiipun aseman selkeyttäminen muuna kuin tupakkatuotteena. Pienen Googlehaun jälkeen löysin viiden vuoden takaisen jutun, jonka mukaan "tupakkalakiin tuli muutos kaksi vuotta sitten, jonka myötä lakupiippu määriteltiin tupakkaa muistuttavaksi tuotteeksi. Kaupat eivät saa enää myöntää bonusta lakupiipusta, eikä niitä saa myydä itsepalvelukassoilla."

Tekstin luettuani jäin ihmettelemään, että mitä ihmettä tämän asian lainsäädäntöön vuonna 2017 vienyt ministeri tai hänen avustajansa on mahtanut ajatella. Tuskin ainakaan suomalaisen elintarvikeketjun toimivuutta ja tehokkuutta - saati julkisen hallinnon kustannuksia. Vallassa oli tuolloin - uskomatonta kyllä - Juha Sipilän (kepu) johtama porvarihallitus eikä suinkaan punavihreä valtioneuvosto. 

Viidentenä listalta löytyy kohta, jonka mukaan hallitus poistaa vaatimuksen toimittaa vuosittain lääkärinlausunto todisteeksi kehitysvammasta, jonka lääkäri on todennut elinikäiseksi. Tämän byrokratian kukkasen lainsäädäntöön toimittanutta hallitusta en löytänyt googlaamalla, eikä sitä tekoäly ChatGTP:n mukaan olekaan erikseen säädetty vaan kyse on siitä, että "käytännössä palveluiden myöntämisessä hyödynnetään lääkärinlausuntoja osana yksilöllistä tarvearviointia". 

Selvää kuitenkin on, ettei vuosittain toistuva turha vaatimus lääkärintodistuksesta elinikäisen vamman kohdalla ainakaan nopeuta julkisen terveydenhuollon sujuvuutta tai vähennä sen kustannuksia veronmaksajalle. Ja siksi on aivan erinomaista, että tämä käytäntö on nyt joutumassa historian roskatunkiolle.

Kohdassa yhdeksän taas myönnetään apteekin työntekijöille lupa kuljettaa potilaan vanhentuneet lääkkeet apteekkiin hävitettäväksi. Tämänkään säädöksen taustaa en löytänyt itse, mutta ChatGPT kertoi, että "käytäntö perustuu lääkejätteiden turvalliseen käsittelyyn liittyviin ohjeistuksiin ja lainsäädäntöön, ei erilliseen kieltoon". 

Joka tapauksessa on erinomaista, että hallitus antaa apteekin työntekijöille mahdollisuuden - ei siis velvollisuutta - ottaa matkaansa potilaiden lääkkeitä silloin, kun heiltä sitä pyydetään. Ja ties vaikka joku apteekki ottaisi tämän mahdollisuuden jopa yhdeksi liiketoimintansa osaksi?

* * *

Nämä - ja muut IS:n listaamat - esimerkit riittänevät osoitukseksi siitä, että Suomessa on valtava määrä tarpeetonta säätelyä, jonka tuottamiseen ja valvomiseen kuluu julkisen sektorin työntekijöiden aikaa. Samalla se lisää yritysten ja veronmaksajan kustannuksia sekä vähentää yrittäjien mahdollisuuksia kehittää liiketoimintaansa. 

Siksi on erinomaista, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tarttunut aiheeseen, vaikka listan jokainen kohta itsessään onkin vain vähäinen vaiva meille suomalaisille ja julkiselle sektorille. Tosiasia kuitenkin on, että jokainen suuri joki alkaa pienistä puroista. 

Näin on myös hallinnon ja byrokratian kohdalla, joiden jokaisella säädöksellä on pieni vaikutus ihmisten elämään ja talouden toimintaan. Ja joiden kertyminen vuosikymmenestä toiseen kerryttää taakkaa, jota olisi syytä tarkastella paljon useammin kuin suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut tapana tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen

Kirjoitin helmikuun lopulla demaripoliitikosta, jonka nimen Yleisradio salasi tämän jäätyä kiinni hallussaan olleesta lapsipornosta. Eilen verorahoitteinen mediamme sitten palasi asiaan, mutta vaikeni edelleen kyseisen poliitikon puoluetaustasta.

Näin siitä huolimatta, että SDP:n pitkäaikaisella vaikuttajalla, Riku "Pirisellä oli puhelimessaan 264 pornografista tiedostoa. Niistä 49 oli lapsipornoa esittäviä kuvia ja 215 lapsipornoa esittäviä videoita. Tiedostot sisälsivät muun muassa vauvoihin ja pieniin lapsiin kohdistuvaa törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä eri muodoissaan."

Arvoisalle lukijalleni lienee yhtä selvää kuin minulle itsellenikin, että kyse on Ylen poliittisesta vaikuttamisesta. Kunta- ja aluevaalit ovat jo lähellä, joten vasemmistolainen toimituskunta ei halua gallupien mukaan tulossa olevan SDP:n vaalivoiton sulavan ainakaan omaan uutisointiinsa. 

Siksi olisi vähintäänkin kohtuullista, että demareiden johto kiittäisi vaalien jälkeen reilulla tavalla Ylen toimitusta siltä saamastaan tuesta. 

* * *

Gallupeista sen verran, että minua ihmetyttää Keskustan kannatuksen nousu viime aikoina. Tänään julkaistun mittauksen mukaan puolue olisi säilyttämässä neljän vuoden takaisen kannatuksensa sekä kunta- että aluevaaleissa huolimatta siitä, että se toimi viime hallituskaudella Suomen taloutta ja sisäistä turvallisuutta kovalla kädellä tuhonneen poliittisen vihervasemmiston apupuolueena. 

Keskustan kannatus näyttää olevan erityisen korkea juuri aluevaaleihin liittyen. Niissä lähes joka viidennen suomalaisen aikeena on äänestää sitä - sen sijaan kuntavaaleissa Antti Kaikkosen joukkojen kannatus olisi jäämässä noin viiteentoista prosenttiin. 

Mielenkiintoista on myös SDP:n korkea kannatus: se on saamassa melkoisen vaalivoiton ja nousemassa maan suurimmaksi alue- ja kuntapuolueeksi. Lisäksi Vasemmistoliitto näyttäisi olevan ottamassa aiempaa suuremman osan laitavasemmiston äänisaaliista niistä kilpailevien Vihreiden kustannuksella. 

Sen sijaan molempien päähallituspuolueiden kannatus olisi putoamassa selvästi neljän vuoden takaisesta. Se todistaa jälleen kerran sen, ettei kansa palkitse vastuullisesta talouspolitiikasta vaan elää mieluummin velaksi vaikka julkisen sektorin konkurssiin asti. 

Toki tämä on tiedetty aina. Onhan meillä siihen liittyvä sanontakin eli "kiittämättömyys on maailman palkka". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen toimitus salasi pedofiilidemarin, mutta paljasti perheriitelijäpersun puolueen
Myyräntyötä Ylestä vai myyräntyötä Ylessä?
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä

Tutkimus osoitti julkisomisteisten yritysten tehottomuuden

Julkiselle sektorille eli valtiolle ja kunnille voidaan ostaa palveluita joko yksityisiltä toimijoilta tai valtion omilta - sitä varten perustetuilta - julkisomisteisilta yrityksiltä. Erona näiden välillä on omistuksen lisäksi se, että jälkimmäisiltä eli niin sanotuilta inhouse-yhtiöiltä tehtyjä hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa. 

Tämä tilanne tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, ettei inhouse-yhtiöihin kohdistu samanlaista kustannustehokkuuspainetta kuin yksityisiin toimijoihin. Ja siksi on tärkeää, että niiden tehokkuutta valvotaan sekä hallinnollisesti että tutkimuksen kautta. 

* * *

Jälkimmäiseen tehtävään on tarttunut Jyväskylän yliopisto, joka julkaisi kaksi tutkimusta, joiden mukaan inhouse-yhtiöiden kustannustehokkuus on selvästi heikompi kuin yksityisesti omistettujen yritysten. Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkasteltiin inhouse-yhtiön kulu- ja laskutusrakennetta ja vertailtiin sitä yksityiseen tilitoimistoon, joka oli ostanut inhouse-yhtiön liiketoiminnan. 

Yksityisen yrityksen hinnat olivat tutkimuksen perusteella keskimäärin 41 % alhaisemmat kuin inhouse-yhtiöllä. Siinä huomattiin myös, että työntekijöiden tehokkuus parani yksityistämisen jälkeen peräti 82,5 % ja työvoimakustannukset laskivat keskimäärin 8 %. 

Tutkimus osoitti lisäksi, että inhouse-yhtiöllä oli vähemmän laskutettavia asiakkaita ja siellä tehtiin vähemmän työtunteja kuin yksityisissä yrityksissä. Kuitenkin inhouse-yhtiössä työskenteleville maksettiin keskimäärin 14 % parempaa tuntipalkkaa.

Jyväskyläläisten toisen tutkimuksen mukaan yksityistäminen parantaa inhouse-yritysten kustannustehokkuutta ja sitä kautta myös säästää valtioiden ja kuntien kustannuksia. Siten markkinaehtoisten toimijoiden käyttö julkisen sektorin hankinnoille voisi - niiden liikevoittovaatimuksesta huolimatta - olla julkisyhteisöille huomattavasti kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin inhouse-yritykset.

* * *

Nämä Jyväskylän yliopiston tutkimukset aiheuttivat heti vastalauseen, jonka mukaan etenkin jälkimmäisessä tutkimuksessa olisi julkaistu vääriä tietoja. Valittajan mukaan tutkimus on harhaanjohtava muun muassa siksi, ettei inhouse-yhtiön ole tarkoituskaan tuottaa voittoa vaan kustannustehokasta palvelua omistajilleen. Lisäksi tutkimuksessa käytettyjen mittareiden on väitetty olevan sopimattomia vapailla markkinoilla olevien toimijoiden ja inhouse-yhtiöiden vertailuun.

Tutkimusten tekijä Reetta Ghezzi on puolestaan todennut, että "rakentava palaute ja kritiikki on aina tervetullutta. Jos tutkimuksesta löytyy selkeästi virheitä, niin totta kai me haluamme tietää siitä. Mutta jos tulokset eivät miellytä, se ei ole mielestäni asiallinen kritiikki."

Poliitikoista ainakin Kokoomuksen Tere Sammallahti on ottanut asiaan kantaan toteamalla, että jos inhouse-yrityksissä ollaan huolissaan tutkimuksen paikkansapitävyydestä, niin "helpoin tapa hälventää epäilyjä olisi antaa inhouse-yhtiöiden piilottelemat talousluvut tutkijoiden käyttöön. Aleksandr Solzhenitsyniä vapaasti mukaillen: He tietävät. Me tiedämme. He tietävät, että me tiedämme. Ja sitä rataa."

* * *

Nähtäväksi siis jää, mitä jyväskyläläisten tutkimuksista seuraa. Yleisenä periaatteena voidaan kuitenkin todeta, että tutkimusten tulokset ovat voimassa siihen asti, kunnes joku on osoittanut niissä kiistattomia virheitä tai on uudella tutkimuksella saavuttanut erilaisia tuloksia. 

Kumpikaan näistä ei ole toteutunut jyväskyläläisten tutkimusten osalta, vaikka asia on äärimmäisen tärkeä verovarojen käytön ja siten koko yhteiskunnan kannalta. Ja siksi soisi, että aiheesta tehtäisiin nopeasti lisätutkimuksia, jotka joko vahvistaisivat tai falsifioisivat tässä puheena olleiden tutkimusten tulokset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö
Jyväskylä ja luonnollinen monopoli
Hankintalaki on kallis, mutta haitallinen

Onko maallamme malttia vaurastua?

Markkinatalous johtaa eroihin ihmisten varallisuuteen - joskaan ei likimainkaan yhtä tehokkaasti kuin aikanaan teki 1600-luvun ruotsalainen feodaalivaltio. Tästä syystä perityt omaisuudet poikkeavat toisistaan huomattavasti, mikä näkyy myös valtiolle maksettavissa perintöveroissa. 

Tuoreen tiedon mukaan noin 42 prosenttia perinnönsaajista joutui vuonna 2021 maksamaan saamisistaan perintöveroa. Heistä vain alle kymmenen prosenttia sai vähintään 200 000 euron perintöosuuden, mutta he maksoivat vajaat 60 prosenttia kaikkien perintöverojen yhteenlasketusta arvosta. Jos katsotaan kaikista suurimpia perintöjä, niin noin 0,2 prosenttia kaikista perinnönsaajista maksoi 19 prosenttia perintöveroista. 

Alla olevaan kuvaan (lähde) on merkitty maksuosuudet ikäluokan mukaan jaoteltuna. Siitä nähdään, että suurimmat perinnöt ja siten myös kovimmat verot osuvat 45-64-vuotiaille suomalaisille. 

Toisin sanoen juuri nämä työelämän loppupuolelle ehtineet suomalaiset saavat sekä suurimmat perinnöt että maksavat niistä eniten rahaa valtion kassaan. Samalla he tulevat tasoittaneeksi suomalaisten välistä tulonjakoa.  

* * *

Veroista saatua rahaa käyttävät Suomessa ennen kaikkea valtio, hyvinvointialueet ja kunnat. Näistä ensimmäinen ja viimeinen keräävät menoihinsa veroja, mutta hyvinvointialueet elävät valtion budjettirahoituksella. 

Siksi juuri maan hallituksen johtamalla valtionhallinnolla on keskeinen asema julkisessa rahankäytössä. Siis sekä menojen hallinnassa, että myös verotettavien tulojen tuottamisessa. Viimeksi mainittujen osalta keskeistä on talouskasvu - joka hyvin hyrrätessään luo lisätuloja, mutta takkuillessaan aiheuttaa rahanpuutetta. 

Siksi on hyvä huomata, että nykyinen - Petteri Orpon hallitus - aloitti valtakautensa kesäkuun 20. päivänä vuonna 2023. Sekä nähdä alle kopioimani tuore tilastokuva, jonka mukaan Suomen työpäiväkorjattu talouskasvu syöksyi juuri silloin negatiiviseksi. 

Saman tilaston mukaan Suomen talous kääntyi lopulta jonkinlaiseen kasvuun kesäkuussa 2024. Näistä kahdesta käänteestä ensimmäinen johtui Sanna Marinin (sd) ja jälkimmäinen Orpon hallituksen aikaisista tapahtumista. Tämä on kiistämätöntä, joskin muutoksiin ovat vaikuttaneet muutkin seikat kuin näiden hallitusten toimet.

Nähtäväksi siis jää, miten nämä tilastot vaikuttavat suomalaisten sekä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen. Pysyykö maan talouden nenä pinnalla jatkossakin - kuten pääministeri eilen vakuutti - vai vaipuuko se uudelleen pinnan alle. 

* * *

Tässä suhteessa yksi keskeinen seikka on suomalaisten työllistyminen. Tilastojen mukaan työttömyysaste on kasvussa ja noussut viimeisen 12 kuukauden aikana 7,5 prosentista 8,4 prosenttiin. Talouden kannalta sitäkin merkittävämpi on kuitenkin työllisyysaste, joka on samana aikana laskenut 77,8 prosentista 76,4 prosenttiin - eivätkä lähiaikojenkaan odotukset ole kummoiset, vaikka julkisen sektorin keventäminen parantaakin yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä. 

Tämä kevennys on kuitenkin tärkeä parannus aiempaan, sillä työllisyystilastojen ja sitä kautta talouskasvun kannalta keskeistä osaa näyttelevät yritysten investoinnit sekä innovaatio- ja kilpailukyky. Niiden suhteen varsin oleellisia ovat myös alkaneet työmarkkinaneuvottelut, joissa määritetään suomalaisen työn kustannustaso lähivuosiksi. Sekä toisaalta myös työnteon motivaatio, jota osaltaan ylläpitää reilu tulonjako.

Jos lopputulos on linjassa yritysten tuottavuuden kanssa, saattaa muutos Suomen taloudessa tapahtua hyvinkin nopeasti. Ja päinvastoin, mikäli palkkataso nostetaan yli työn tuottavuustason tai ajaudutaan pitkiin työtaistelutoimiin, saadaan Suomen talouden nousua odottaa vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Siksi on kysyttävä presidentti Kekkosen tapaan, että onko maallamme malttia vaurastua. Tosin tällä kertaa keinona ei voi olla jo valmiiksi korviaan myöden velkaantuneen valtion rahoittama teollistaminen, vaan yksityisen sektorin toimintaedellytyksistä huolehtiminen. Ja suomalaisten yhteen hiileen puhaltaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihme on tapahtunut
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta

Yle julkaisi eilen uutisen, jonka mukaan Suomen talouden kasvu on bruttokansantuotteella mitattuna koko maailman kymmenenneksi heikointa. Itse asiassa kasvua ei ole ollut lainkaan, vaan BKT on supistunut 0,3 prosentilla eli Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta.

Arvion tehneen Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan Suomi on kärsinyt erityisesti Venäjälle suuntautuvan kaupan hyytymisestä. Siitä huolimatta se suhtautuu positiivisesti maamme tulevaisuuteen, koska hallituksen - paljon sisäpoliittista porua herättäneet - budjettileikkaukset ovat tasapainottaneet tilannetta. 

Kaiken kaikkiaan IMF arvelee, että Suomen talous on kyllä jo nousemassa taantumasta, mutta lyhyen aikavälin kasvu jatkuu edelleen vaimeana. Erityisesti julkisen talouden alijäämä syvenee edelleen ja siksi sitä pitää sopeuttaa edelleen julkisen velan vähentämiseksi. 

Myös työmarkkinoilla tarvitaan lisätoimia työllisyysasteen nostamiseksi ja koulutusta tulisi suunnata vastaamaan tarkemmin työelämän tarpeita. Lisäksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia yritysten innovaatiokyvyn ja kasvun vahvistamiseksi sekä palvelusektorin tuottavuuden lisäämiseksi. 

IMF näki myös pankkisektorilla kehittämisen tarvetta, jotta esimerkiksi ihmisten ja yritysten korkea velkaantuneisuus, kyberhyökkäykset tai laitosten omat likviditeettikriisit eivät johtaisi vaikeuksiin. Toki pankkien varautuminen erilaisiin uhkiin sai myös kiitosta.  

* * *

Tässä yhteydessä oli jossain määrin outoa, ettei IMF tuonut esille yhtä keskeistä Suomen talouteen liittyvää ongelmaa. Eli maamme kuulumista eurojärjestelmään, vaikka monella talouden alalla kanssamme kilpaileva Ruotsi luottaa omaan valuuttaansa. 

Ero näkyy siinä, että naapurimaamme keskuspankki teki pari päivää sitten päätöksen jo neljännestä ohjauskoron laskemisesta tänä vuonna ja se oli suurin sellainen yli kymmeneen vuoteen. Samalla se ilmoitti laskevansa korkoa vielä tämän jälkeenkin, jos maan muutenkin positiivinen talouskasvu sitä vaatii. Suomen pankilla taas ei ole koronlaskuoikeutta, vaan se noudattaa tässä asiassa Euroopan keskuspankin päätöksiä, johon pienen pohjoisen valtion talousongelmat eivät vaikuta sitä eikä tätä.

Lisäksi on syytä huomata, että kruunun kurssi on kymmenessä vuodessa laskenut eli devalvoitunut siten, että yhdellä eurolla saa silloisen 9,2:n sijasta nykyisin 11,5 kruunua.  Tämä tarkoittaa kotimaan kulujen osalta ruotsalaisyrityksille noin 25 prosentin alennusta suhteessa euromaihin, mikä suomalaisten kilpailijoiden olisi pitänyt pystyä tuottamaan jollain muulla tavalla. 

Ei siis ihme, että esimerkiksi ruotsalais-suomalaisessa metsäyhtiössä Stora-Ensossa ruotsalaisille tehtailla menee mukavasti, mutta suomalaiset kyntävät syvällä. Tai että SSAB:n investoi fossiilivapaaseen teräksen tuotantolaitokseen Luulajassa eikä Raahessa. 

Tai että Suomen talouskasvu on negatiivista ja Ruotsin kasvaa - humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamista ongelmista huolimatta - lähes prosentin vuosivauhtia ilman, että maa olisi velkaantumassa Suomen tapaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä
Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain

Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?

Silloin kun raha on yhteistä - mutta joillakin henkilöillä on oikeus käyttää sitä - saattaa syntyä tilanne, jossa sen käyttö muuttuu holtittomaksi. Uusin tällainen tapaus julkaistiin Iltalehdessä, jonka mukaan puistoon tulevan keinun "kustannusarviossa on annettu hinta leikkivälineelle ja leikkivälineen asennukselle, ja ne ovat yhteensä 274 000 euroa".

Kuten arvoisa lukijani epäilemättä muistaa, on julkisuudessa ollut viime aikoina muitakin vastaavia tapauksia. Siis sellaisia kuin kahden miljoonan euron savusauna tai 600 000 euron pulkkamäki. Tai 100 000 euron jumppakepit. 

Tätä seikkaa ei ole myöskään huomattu Sanna Ukkolan esille nostaman Yleisradion uuden rekrytointeja ja poliittisesti vinoutunutta koulutusta sisältävän monimuotoistamis- eli DEI-puuhastelun yhteydessä. Kysehän ei ole pelkästään henkilöstöpolitiikasta, vaan myös julkisen rahan käytön vastuuttomuudesta. 

Tarkoitan sitä, että jos ja kun verovaroja poltetaan julkisessa mediayhtiössä, jonka ainoa oikeutus on puolueettoman tiedon ja koko kansalle suunnatun korkealaatuisen ohjelmiston tuottaminen, poliittisesti motivoituun toimintaan, on kyse aivan samanlaisesta holtittomasta rahankäytöstä kuin edellä mainituissa keinu-, savusauna-, pulkkamäki- tai jumppakeppitapauksissa. 

Ylen toimintaa ja edellä mainittuja hankintoja sekä niistä päättäneitä julkisen sektorin työntekijöitä on toki yleisesti kauhisteltu, mutta en ole huomannut missään pohditun näiden tapausten yleisempää poliittista merkitystä. Näin siitä huolimatta, että juuri nämä tapaukset osoittavat sen, miksi erilaisten asioiden siirtäminen julkiselle sektorille - siis sosialismin lisääminen yhteiskunnassa - heikentää rahankäytön kontrollia ja tuottaa sitä kautta tehottomuutta. 

Toisin sanoen yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole huomattu sitä, että juuri tämä seikka on perussyy sille, miksi erilaiset sosialismikokeilut Neuvostoliitosta Venezuelaan ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen umpikujaan. Ja tulevat tekemään näin myös jatkossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan
Kissaliitto huolestui

Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä

Riikka Purra (ps) on ollut poikkeuksellisen tiukka valtiovarainministeri. Siksi oli mielenkiintoista lukea hänen pitkä haastattelunsa Ilta-Sanomista. Hän paljasti siinä näkemyksiään omasta poliittisesta ajattelustaan - ja ne ovat mielenkiintoisia.

Hän toteasi siinä, että maahanmuuttopolitiikka on edelleen tärkein poliittinen teema perussuomalaisille, mutta toisaalta Perussuomalaiset on Suomen ainoa puolue, jolla ei ole sidoksia talouselämän etujärjestöihin, joten se "voi puuttua julkisen talouden ongelmiin". Ja siksi juuri hänen on puolueen puheenjohtajana toimittava akuuttiin kriisin ajetun suomalaisen julkisen sektorin ja talouselämän korjaajana.

Hän ei tee sitä kuitenkaan kamreerimaisesti yksityiskohtia paikkailemalla, vaan ravistelemalla koko "talouden narratiivia ja politiikan kulttuuria. Sitä, jossa ajatellaan, että poliitikon peruskoodistoon kuuluu aina rahan jakaminen ja sen lupaaminen". Tällainen ajattelu on kieltämättä varsin poikkeuksellista suomalaisessa politiikassa. 

Purra otti kantaa myös käynnissä oleviin poliittisiin lakkoihin kysymällä ay-johtajilta - vähintäänkin aiheellisesti - että "mitä he tällä tavoittelevat? Koska uskon, että heidän lähtökohtainen strategiansa on ollut hallituksen perääntyminen. Se ei näytä toimivan, niin mikä nyt sitten on se plan b?"

Tätä asiaa olen itsekseni miettinyt minäkin. Eli kuinka kauan kestää, että ay-liike ymmärtää lakkoilevansa turhaan ja aiheuttavansa sillä ainoastaan tolkuttomia taloudellisia tappioita suomalaiselle yhteiskunnalle. Ja vieläpä väärän asian takia. 

Näin siksi - kuten Purra selitti haastattelussaan - että "me huolehdimme taloudesta ja viemme pahasti velkaantunutta Suomea kohti parempia aikoja... Se nimenomaan on huolehtimista niistä huono-osaisista... sosiaaliturvaa joudutaan leikkaamaan oikeasti paljon. Siksi me tätä julkista taloutta korjaamme, että meillä olisi tulevaisuudessakin mahdollisuus huolehtia niistä, jotka itse eivät siihen pysty... siksi, että meidän järjestelmä pysyisi hyvänä."

Valtiovarainministeri nosti haastattelussaan esille myös pari muuta älyllistä epärehellisyyttä. Yksi niistä liittyi Iso-Britannian entiseen pääministeriin Margaret Thatcheriin, joka "yksin naisena ui tiensä huipulle erittäin miehisessä, maskuliinisessa maailmassa. Jostain kumman syystä nykyfeministit eivät häntä kuitenkaan tahdo nostaa ikoniksi."

Outoa tosiaan. Mutta ei ehkä sittenkään ottaen huomioon sen, ettei feministinen liike ole enää kiinnostunut naisista tai heidän asemastaan yhteiskunnassa vaan pikemminkin yhteiskunnan moraalisen perustan muokkaamisesta kohti äärimmäistä arvoliberalismia.

Kolmas älyllisen epärehellisyyden havainto koski ay-liikkeen ja yleisesti poliittisen vasemmiston näkemystä maahanmuutosta. Purran mukaan "yksi suurimpia suomalaista ja pohjoismaista duunaria uhkaavista asioista on halpamaahanmuutto, johon toivoisin ay-liikkeeltä huomattavasti terävämpiä kantoja... Onneksi nyt olen huomannut hieman terästäytymistä, kun olemme hallituksessa."

Kaiken kaikkiaan Riikka Purran haastattelusta välittyi kuva, jossa Suomella on nyt - poikkeuksellisen vaikeana aikana yhteisen rahapussin vahtina juuri sellainen henkilö, jollainen siihen tarvitaankin. Nähtäväksi jää ainoastaan se, milloin myös poliittinen vasemmisto ymmärtää tämän ja ryhtyy tukemaan suomalaisen yhteiskunnan tervehdyttämistä vastaamaan tulevaisuuden haasteita. 

Niistä aivan keskeinen on kantaväestön syntyvyyden romahdus, joka päälle jäädessään pudottaisi maamme väkiluvun seuraavan sadan vuoden aikana murto-osaan nykyisestä, tai johtaisi väestörakenteen oleelliseen muuttumiseen maahanmuuton kautta. Jälkimmäinen tarkoittaisi jopa sellaisesta mittakaavaa, josta puhuttaessa termi "väestönvaihto" on erittäin kuvaava - eikä vaadi taakseen minkäänlaisia salaliittoteorioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oppositio ja hallitus kiistelevät tarkastettavissa olevista faktoista
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn

Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä

Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn vaati Suomelle lakisääteistä velkakattoa. Taustalla lienee se tosiasia, etteivät Suomen hallitukset ole vuoden 2008 jälkeen halunneet rajata julkisia menoja tulojen mukaan, vaan maamme on elänyt tämän ajan suurelta osin velaksi. 

Tilanne on pahentunut vuosi vuodelta ja kuluvan vuoden 87,6 miljardin euron budjetista katetaan velalla 11,5 miljardia euroa eli noin 13 prosenttia. Kuten arvoisa lukijani ja Petteri Orpon (kok) hallitus hyvin ymmärtävät, ei kehitys voi jatkua samanlaisena ilman, että maamme joutuu Kreikan tavoin holhoukseen. 

Positiivista tässä tilanteessa on se, ettei Suomen velka ole - vielä - bruttokansantuotteeseen suhteutettuna yhtä suuri kuin 1990-luvun laman aikana. Mutta - ja se on iso mutta - nykyisellä kehityksellä tuo taso saavutettaisiin vielä tällä vuosikymmenellä, kuten alla olevasta kuviosta näkyy.

Tästä syystä on välttämätöntä, ettei Suomen taloudessa jatketa elämistä vanhaan malliin eli viime vuosikymmenen "business as usual" on saatava käännetyksi. Se voi tapahtua kolmella tavalla tai niiden yhdistelmällä. 

Niistä ensimmäinen ja paras on talouselämän tuottojen - ja sitä kautta verotulojen - kasvattaminen. Tähän hallitus pyrkii tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioihin sekä työelämään liittyvillä muutoksilla. Näistä jälkimmäiset ovat saaneet ay-liikkeen ja poliittisen vihervasemmiston takajaloilleen ja tekemään kaikkensa, jotta Suomen velkakehitys jatkuisi tai jopa kiihtyisi.

Toinen mahdollinen keino voisi olla verotulojen kasvattaminen sosialisoimalla yrityksiltä ja työntekijöiltä entistä suurempi osa heidän työnsä tuloksista. Jos Suomessa olisi alhainen veroaste, tämä vihervasemmiston lempikeino saataisi hyvinkin olla käyttökelpoinen, mutta valitettavasti maassamme on jo valmiiksi yksi maailman korkeimmista veroasteista. 

Siten tämän keinon käyttämisellä ei ole mahdollista saavuttaa suuria tuloja. Ja pahimmassa tapauksessa seurauksena voisi olla jopa talouden aktiivisuuden heikentyminen yrittäjien ja työntekijöiden riskinottoon ja ahkeruuteen kannustavan ekonomisen insentiivin heiketessä entisestään. Siis joutuminen ojasta allikkoon.

Kolmas keino korjata tilannetta olisi katsoa julkisen sektorin toimintoja ja poistaa sieltä turhia kustannuksia aiheuttavat osat. Sellaisesta saimme yhden esimerkin tuoreesta uutisesta, jonka mukaan neljän vuoden ajan toiminnassa olleella elintarvikemarkkinavaltuutetun toimistolla ei ole ollut mitään sovittuja valvonnan tuloksellisuus- tai vaikuttavuustavoitteita, eikä se ole tehnyt yhtään päätöstä. Valtuutetun kuukausiansio on noin 9 000 euroa kuukaudessa.

Toisen hyvän esimerkin löydämme terveydenhuollosta, jossa toimivat lääkärit toivat äskettäin esille sen, kuinka hyvinvointialueille rakennettu tolkuton byrokratia syö leijonanosan heidän ja muun henkilöstön työajasta. Näistä esimerkeistä huolimatta on selvää, että jokainen julkisen sektorin toiminto ja työpaikka on syntynyt jonkinlaisin perustein ja tarkoitettu täyttämään jonkinlainen tarve. Tai ainakin kuviteltu sellainen.

Joka tapauksessa liika on liikaa ja Suomen julkisen sektorin toiminnot tulisi perata kaikilta osiltaan läpi sillä ajatuksella, että saadaanko niissä tehdyille töille kustannukset ylittävä hyöty. Ja ellei saada, onko noiden toimien ylläpitämiselle jokin muu välttämätön syy. Tämän tarkastelun lopuksi tulisi vielä poistaa julkisista budjeteista kaikki tarpeettomiksi tai kannattamattomiksi osoittautuneet toimet ja toimijat. 

Tämän kaiken voisi kuvitella olevan itsestäänselvää, mutta näin ei näytä olevan. Ja ilmeisesti tämä on nyt selvinnyt myös Suomen pankin pääjohtajalle, kun hän ehdotti valtion menoille lakiin säädettävää velkakattoa. Näin tulevat hallitukset ja eduskunnat pakotettaisiin noudattamaan edes jonkinlaista rotia yhteisten varojemme käytössä. 

Tällainen velkakatto on käytössä Ruotsissa. Ja sen seurauksena länsinaapurimme velkasuhde suhteessa bruttokansantuotteeseen on noin 30 prosenttia - toisin kuin Suomessa - jossa se on yli 75 prosenttia.

Siten pääjohtaja Rehnin esitys näyttää tosiasioiden valossa varsin hyvältä, vaikka epäilemättä vallan riistäminen poliitikoilta olisikin näille varsin karvasta lääkettä. Näin siitä huolimatta, että riistämisen syynä olisi heidän ilmeinen kyvyttömyytensä käyttää tuota valtaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Velkakatto vai neliraajajarrutus: siinäpä vasta kysymys vihervasemistolle
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen
Vakaa kallio ja turvallinen tila paljastivat sekä tietämättömyyden että tietoisen valinnan

Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon

Sanna Marinin (sd) hallitus perusti Suomeen 21 hyvinvointialuetta. Niiden suuren määrän taustalla oli erityisesti Keskustan pyrkimys ankkuroida oma valtansa tästä ikuisuuteen suomalaisella maaseudulla. 

Ilmeisesti siitä syystä aluehallinnon pyörittämiseen rakennettiin valtavan suuri keskushallinnolta rahansa saava hallintobyrokratia. Siinä ylintä valtaa käyttää vaaleilla valittava aluevaltuusto, joissa istuu hyvinvointialueen asukasluvusta riippuen 59–89 poliitikkoa.

Lisäksi on rakennettu valtava virkakoneisto, joka koostuu aluehallituksesta ja tarkastuslautakunnasta sekä kaksikielisisllä alueilla kansalliskielilautakunnasta ja Lapissa Saamen kielen lautakunnasta. Niiden jäsenistä päättää aluevaltuusto.

* * *

Hyvinvointialueet ovat olleet perustamisestaan lähtien kroonisessa rahapulassa, mikä ei kuitenkaan ole estänyt aluehallinnossa olevia poliitikkoja ja byrokraatteja mittaamasta itselleen maksimaalisia etuuksia. Sellaisista kertoivat eiliset uutiset. 

Ylen mukaan aluehallintojen rahankäyttö on nimittäin ollut täysin posketonta. Pelkästään kokouspalkkioihin on käytetty kutakin valtuutettua kohden pahimmillaan jopa noin 19 000 euroa vuodessa. Niistä kertyy koko maan tasolla 14 miljoonan euron potti - ja sen päälle tulevat vielä matkakulujen ja ansionmenetysten korvaukset. 

Oman elintason kohottaminen ei kuitenkaan ole riittänyt aluevaltuutetuille, vaan lisäksi hyvinvointialueiden rahaa on jaettu yhteensä 5,5 miljoonaa euroa myös heidän taustallaan oleville poliittisille puolueille niin sanottuna ryhmätukena eli demokratiarahana.  Näin ihmisten terveyden edistämiseen ja sairaanhoitoon tarkoitettuja varoja on käytetty sekä poliitikkojen leivän leventämiseen, että heidän taustallaan toimivien poliittisten liikkeiden rahoittamiseen. 

Kärsijöinä tästä poliittisten päättäjien ahneudesta ovat olleet erityisesti vanhukset ja sairaat ihmiset. Tämä jos joku on moraalitonta. Ellei suorastaan sikamaista.

* * *

Koska aluehallinnon rahankäyttö on ollut holtitonta valtuutettujen - siis alueiden ylimpien päättäjien - omassa joukossa, ei ole yllätys, että tämä joukko on harjoittanut vähemmän tiukkaa rahapolitiikkaa myös yleisellä tasolla. Tästä uutisoi esimerkin MTV3, jonka mukaan Keski-Uudenmaan aluejohtaja on irtisanouduttuaan saanut erorahaa 120 000 euroa. 

Kyseessä ei siis ole korvaus erotetulle johtajalle, vaan henkilölle, joka päätti itse jättää hommansa. Kyseisen aluehallituksen puheenjohtaja on ilmoittanut, ettei tule kommentoimaan asiaa, mutta MTV3:n julkaisemasta pöytäkirjasta ilmenee kyseessä olleen sopimuksen, jonka tarkoituksena on ollut välttää johtajan irtisanominen. 

Irvokkaaksi asian tekee se, että tällaisesta erorahasta oli sovittu eronneen johtajan kanssa jo työsopimuksessa. Eli tälle oli jo rekrytointitilanteessa annettu subjektiivinen oikeus kuitata itselleen vastikkeeton 120 000 euron potti veronmaksajilta kerättyä rahaa.

Tämä kaikki osoittaa, että julkinen eli isännätön raha on halpaa. Ja demonstroi vastaansanomattomasti, kuinka se johtaa eräänlaiseen lailliseen korruptioon, jossa kyllä toimitaan lakien kirjaimen mukaisesti, mutta maksimoiden oma ja kavereiden etu. Eikä ketään kiinnosta, miten rahan varsinainen käyttötarkoitus - tässä tapauksessa hyvinvointialueiden varsinainen toiminta - tulee hoidetuksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itsestäänselvyyksiä
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista

Julkinen raha synnyttää aina väärinkäytöksiä ja korruptiota

Eilen kohistiin siitä, kuinka suurta palkkaa maksetaan Kansainvälisen olympiakomitean leivissä työskenteleville. Eikä syyttä, sillä kukin kymmenestä parhaiten palkatusta järjestön urheilupomosta saa vuodessa yli puolen miljoonan euron palkan. 

Palkka on toki suuri ja siitä joutaakin kohista ottaen huomioon, että nämä henkilöt ratsastavat elämänsä urheilulle pyhittävillä nuorilla ihmisillä. Se on tietenkin epäkohta, joka joutaa korjattavaksi, mutta nyt esille tullut kohu kertoo itse asiassa paljon laajemmasta ongelmasta. 

Se on kansainvälisten järjestöjen syvällinen epädemokraattinen korruptoituneisuus, jolle vetää vertoja vain totalitarististen maiden hallinto. Viittaan tällä siihen, että nämä järjestön ovat muotoutuneet pienten klikkien temmellyskentäksi. 

Asiaa voi tarkastella esimerkiksi KOK:n puheenjohtajaluettelolla. Siinä tehtävässä on nimittäin istunut vuodesta 1894 kaikkiaan vain yhdeksän henkilöä, eli keskimääräinen vallassaoloaika järjestön johdossa on yli neljätoista vuotta - tosin nyttemmin aikaa on rajattu maksimissaan kahteentoista vuoteen. 

Tänä aikana  järjestöä on moitittu muun muassa korruptiosta Olympialaisten järjestäjämaiden valinnassa ja leväperäisestä suhtautumisesta Venäjän valtiojohtoiseen dopingiin. Toisin sanoen juuri niissä asioissa, joita varten järjestöä tarvittaisiin. Lisäksi KOK on ollut välinpitämätön Kiinan ihmisoikeusloukkauksien suhteen ja myötäillyt Venäjää Ukrainan sodan suhteen. 

Voidaankin kysyä, että mikä on ollut KOK:n korkeiden johtajien motiivi näihin liittyen. Toivottavasti ei perusteltu pelko laillisten - eikä ainakaan pöydän alta ojennettavien - tulojen tai etujen menetyksestä?

Kuten alussa kirjoitin, ei ilmeinen korruptoituneisuus koske pelkästään KOK:ta vaan on oleellinen osa ylikansallisten mahtiorganisaatioiden kulttuuria. Esimerkkinä tästä toimikoon jokin aika sitten esille tullut palestiinalaisia palvelevan UNRWA:n toiminta Gazan alueella, joka johti Suomenkin lopettamaan järjestön rahoituksen. 

Siksi juuri nyt olisi paikallaan, että näiden kansainvälisten järjestöjen rahoittajat - siis käytännössä länsimaat - vähentäisivät niille maksamiaan varoja sen verran, että voisivat kustantaa jatkuvan prosessin, joka kävisi läpi kansainvälisten järjestöjen toimintaa ja nostaisi esille niiden toiminnassa löytämiään epäkohtia. 

Tämä on välttämätöntä siksi, että säännöllisesti jaettu julkinen raha johtaa aina väärinkäytöksiin ellei siihen liity riittävää pelkoa kiinni jäämisestä. Siis pelkoa, joka juuri nyt loistaa poissaolollaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Gazan hätäapua varten tarvitaan uusi järjestö ja Israelin tuki
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä
Auttaako oma kokemus johtajana?

Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä

Suomalainen terveydenhuolto on kriisissä ja sen ratkaisemiseksi ovat hyvä neuvot kalliita. Sellaisesta vihjaisi entinen HUS:in päällikkö Eero Hirvensalo. 

Hän nimittäin itsestäänselvyyden sanomalla, ettei "hyväksy sitä, että meidän ydintehtävästämme, potilaan hoidosta, joudutaan säästämään ja hallinto toimii samalla normaalisti". Toisin sanoen hän totesi, että lisäresursseja ihmisten hoitamiseen olisi saatavissa hyvinvointialueiden monikerroksista hallintoa supistamalla.  

Toivottavasti hyvinvointialueiden hulppeasti palkatut johtajat ymmärtävät asian ja ryhtyvät hallintohimmeleidensä saneeraamiseen. Ja suuntaavat siitä vapautuvat resurssit potilastyöhön. Vasta kun se on tehty, on mahdollista arvioida pitäisikö myös Petteri Orpon (kok) hallituksen avata rahahanoja.

* * *

Terveydenhuollosta kirjoittaessani tuli mieleeni nykyinen poliitikko ja aktiivinen sosiaalisen median vaikuttaja Aki Lindén. Tämä entinen kommunisti ja nykyinen sosiaalidemokraatti toimi nimittäin vuosina 2010–2018 - eli eläköitymiseensä asti - HUSin toimitusjohtajana.

Hänen kirjoituksiaan seuratessa alkaa nimittäin ymmärtää, miksi suomalainen terveydenhuolto on ajautunut vaikeuksiin. Otan vain kaksi esimerkkiä. 

Lindén julkaisi eilen viestin, joka paljasti turhankin selvästi hänen kyvyttömyytensä ymmärtää edes talouden perusasioista. Eli "palkkojen hyvä nousu turvasi loppuvuonna ostovoimaa. Ja se on puolestaan yksinomaan palkansaajajärjestöjen ansiota, jotka ovat taistelleet korotukset jäsenilleen. Nyt @PetteriOrpo hallitus halua heikentää ay-liikettä. Sen seurauksena vaikeutuu palkkojen nostaminen."

Tästä ei voi päätellä muuta kuin sen, että Lindénin maailmassa palkat maksaa ilmeisesti ay-liike eikä työnantaja. Ilmeisesti tälle koko uransa julkisella sektorilla työuransa tehneellä eläkeläispoliitikolle ei ole koskaan tullut mieleen, että suomalaisten elintason - ja samalla julkisten palveluiden laadun - määrittävät viime kädessä yksityiset yritykset suorina veroina ja työntekijoidensä verotettavina palkkoina. 

* * *

Siltä varalta, että arvoisa lukijani epäilisi edelle kirjaamani sosiaalisen median viestin olleen Lindénille lapsus, joka ei oikeasti kuvaisi hänen ajatteluaan, otettakoon siitä malliksi myös hänen toissapäiväinen viestinsä.

Sen mukaan "henkilöstövajetta käytetään nyt perustelemaan sairaalaverkon supistamista ja julkisten menojen säästöä. @PetteriOrpo Nurinkurista. Tällä ajattelulla ei ole uskottavaa, että henkilstövaje helpottuisi. Ja juuri sen puolesta pitäisi nyt tehdä kaikki mahdollinen."

Sairaalaverkoston supistaminen olisi toki sikäli ikävää, että se kasvattaisi etenkin syrjäseuduilla asuvien matkoja terveyspalveluihin. Mutta Lindén ei tässä kritisoinut sitä, vaan väitti, ettei sairaalarakennusten ylläpitokustannuksista säästyvillä varoja voitaisi käyttää lisähenkilöstön palkkaamiseen. 

Kuitenkin juuri resurssien nykyistä tehokkaampi kohdentaminen on ääneen lausuttu peruste hallituksen suunnitelmille. Ja perustuu sellaisena ministeriöiden asiantuntijoiden parhaalle mahdolliselle tiedolle ja ymmärrykselle. 

* * *

Tosiasiassa suomalaisen terveydenhuollon kriisin taustalla on kaksi vaikeasti ratkaistavaa perustekijää. Yksi on ikäluokkien supistuminen, joka tarkoittaa kaikille aloille pienempää työntekijämäärää. Ja toinen on lääketieteen jatkuva kehittyminen, joka mahdollistaa yhä useampien ja vakavampien sairauksien hoitamisen. Usein vielä suurella kustannuksella, joka tarkoittaa jatkuvasti kasvavaa taakkaa julkiselle sektorille eli veronmaksajille. 

Tästä syystä terveydenhuollon kestävä ratkaisu edellyttäisi näiden ongelmien korjaamista. Maahanmuutosta voisi ainakin periaatteessa olla apua ikäluokkien supistumiseen - eli väestörakenteen ikääntymiseen - mutta valitettavasti Suomeen muuttaminen ei ole maailman ammattitaitoisille työntekijöille ensisijainen haave. 

Asiaa voisi auttaa korkeampi palkkataso tai ainakin nykyistä suurempi käteen jäävä ansio. Valitettavasti puolitoista vuosikymmentä velkaantunut suomalainen julkinen sektori ei pysty sellaisia tarjoamaan. Eikä humanitaarisista maahanmuuttajista - ehkä ukrainalaisia lukuun ottamatta - taida olla tekijöiksi yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. 

Pientä toivoa on kuitenkin nähtävissä. Tieteen kehittyessä saattaa nimittäin olla mahdollista löytää terveydenhuollon työvoimapulaan apua sen robotisoimisesta. Ainakin se on yksi horisontissa yhä selvemmin siintävä ratkaisumalli.

Varsinaisen lääketieteen kehityksen osalta ratkaisu olisi periaatteessa helpompi. Eli määritettäisiin budjettiperusteisesti ne palvelut, jotka hoidettaisiin kaikille kansalaisille - ja erikseen muille maassa asuville - ne palvelut, jotka kustannettaisiin heille. Ja loput hoidot olisivat sitten saatavissa omalla kustannuksella yksityiseltä sektorilta. 

On kuitenkin selvää, ettei tällainen periaateratkaisu saisi puolisosialistiseen hyvinvointivaltioonsa tottuneiden suomalaisten kannatusta - vaan jo sellaisen ehdottaminen olisi kenelle tahansa poliitikolle tai puolueelle itsemurha. Ja siitä syystä lääketieteen kehityksen tuottama ongelma ei ole ratkeamassa, vaan eskaloituu tutkimus tutkimukselta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista