Israelilaisministereiden kansanmurha- ja väestönvaihtopuheet kohentavat palestiinalaisterroristien asemaa

Eilisillan uutiset kertoivat israelilaisministereiden palestiinalaisia koskevien puheiden koventuneen. Päähallituspuolue Likudia edustava ulkoministeri Israel Katz kertoi maan tyhjentävän Gazan asukkaista heti kun Yhdysvallat osoittaa paikan, mihin nämä voi karkottaa. 

Nämä puheet eivät ole minkään kansainvälisen lain mukaisia, päinvastoin. Siitä huolimatta ne ovat kevyempiä kuin Katzin ministerikollegan ja Otzma Yehudit -puolueenjohtajan Itamar Ben-Gvirin haaveilu 30-40 gazalaisen salamurhaamisesta joka yö.

* * *

Molemmissa tapauksissa ministereiden ääneen ajattelun lopputulos kansainväliseen politiikkaan on yksiselitteinen: ne heikentävät Israelin asemaa. Ja vahvistavat siten palestiinalaisiin muualla maailmassa kohdistuvaa sympatiaa eli voimaannuttavat heitä tukevaa aktivismia. 

Toki on selvää, että Katzin puheet ovat todellisuudessa paljon vakavammin otettavia kuin Ben-Gvirin salamurhahaaveet. Näin jo siksi, että hän on valtapuolue Likudin eikä minkään pienen ääripuolueen edustaja. 

Lisäksi Katzin puheille tuo uskottavuutta se, ettei Gazan ongelmaan ole edes kymmenien vuosien aikana löydetty Israelin turvallisuudeen takaavaa ratkaisua – kuten vuoden 2023 terrori-isku kiistatta osoitti. Tämä epäilemättä turhauttaa juutalaisvaltion kaikkia niitäkin päättäjiä, jotka haluaisivat löytää rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun niin sanotun Pyhän maan kahden kansan ongelmaan.   

Toisaalta on aivan selvää, että edellä manitujen ministereiden ääneen ajattelu on kuin lottovoitto Hamasille, jonka asema oli jo ehtinyt heikentyä 7. lokakuuta 2023 tehdyn terrori-iskun ja sen seurausten jälkeen. Eihän kukaan merkittävä länsimainen poliitikko voi asettua puolustamaan tai tukemaan kansanmurha- tai edes kansan pakkosiirtopuheita demokraattisen hallituksen ministereiltä. Ei nyt, eikä tulevaisuudessa.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Israelin ja palestiinalaisten tilanne kehittyy jatkossa. Nyt kuullut kannanotot eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan kertovat Israelin juutalaisten syvästä turhautumisesta palestiinalaisongelman vuosikymmenestä toiseen jatkuneeseen ratkaisemattomuuteen ja sen terroristisiin seurauksiin. 

Valitettavasti vain ratkaisut ovat kortilla tilanteessa, jossa kumpikaan osapuoli ei luota toisiinsa. Eikä palestiinalaishallinnolle kelvannut aikanaan edes itsenäisyys, vaikka sitä tarjottiin. 

Sitä paitsi, ainakaan Hamasilla ei ole tänä päivänäkään todellista tahtoa luopua haaveestaan ulottaa valtansa – kuten he itse sanovat – "from the river to the sea" eli koko nykyisen Israelin alueelle. Ja samalla tyhjentää koko alue juutalaisista.

Siksi minusta näyttää siltä, että Pyhän maan väestöjen vastakkainasettelu ja väkivaltaisuudet tulevat jatkumaan vielä kymmeniä, ellei suorastaan satoja, vuosia. Enkä ihmettelisi lainkaan, mikäli – joskus kuitenkin väistämättä vastaan tuleva – ratkaisu noudattaisi tässä käsiteltyjen israelilaisministereiden ajatuksia. Tai vaihtoehtoisesti palestiinalaisterroristien haaveita juutalaisten syöksemisestä Välimereen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei oikeudenkäyntiä, eikä valitusoikeutta
Lisääkö terrorismin tukeminen Ruotsin vasemmistopuolueen kannatusta?
Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen

Mielipiteenvapaus ja virkavastuu ristiriidassa

Helsingin Uutiset kertoi Annamaija Hakamasta, joka on valmis maksamaan jopa Elokapinan nuorten aktivistien sakkoja, jos nämä tuomitaan kansalaistottelemattomuudesta. Hakaman mukaan esimerkiksi liikenteen tilapäinen pysäyttäminen on pieni haitta verrattuna ilmastonmuutoksen aiheuttamiin tappaviin helteisiin.

Hän on maksellut elokapinalaisten sakkoja aiemminkin ja päässyt sen seurauksena jopa oikeuteen epäiltynä rikokseen kiihottamisesta. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteet. 

* * *

Suomen kansalaisena Annamaija Hakamalla on tietenkin oikeus poliittisiin mielipiteisiin ja sakkojen maksamiseen muiden puolesta. Ja tätä oikeutta hän aikoo HU:n jutun mukaan käyttää jälleen seuraavassa Elokapinan mielenosoituksessa. 

Silti on kysyttävä, että vaikuttavatko Hakaman mielipiteet ja osallistuminen kiistanalaisen äärijärjestön toimintaan hänen työhönsä Opetushallituksessa, jossa hän toimii viestinnän asiantuntijana tehtävänään välittää oikeaa ja puolueetonta tietoa suomalaisen poliittisen päätöksenteon tueksi. En löytänyt pikaisella haulla tietoa, onko hän virka- vai työsuhteessa, mutta mikäli ensimmäisessä, on hänellä jopa erityinen velvollisuus tähän.

* * *

Toki Hakama on vain yksi poliittisesti sitoutuneista ministeriöiden työntekijöistä. Erityisesti korkeimpien virkamiesten nimitykset tapahtuvat yleensä poliittisin perustein, jolloin he epäilemättä palvelevat erinomaisesti virkaan asettajaansa, mutta voidaan toki kysyä, että kuinka motivoituneesti ja arvovapaasti vaikkapa vasemmistoliittolaisen ministerin virkaansa asettama henkilö toteuttaa seuraavan ministerin – vaikkapa kokoomuslaisen – antamia toimeksiantoja.

Virallisen totuuden mukaan virkavelvollisuus ratkaiseen asian. Sen perusteella henkilö voi – ja hänen suorastaan pitää – toimia riippumatta henkilökohtaisista näkemyksistään ja sitoutumistaan, sekä tuottaa päätöksentekijälle kaikki kulloiseenkin asiaan liittyvä tieto ilman poliittisperusteisia painotuksia. 

* * *

Otetaan kuviteltu esimerkki, jossa Elokapinan toimintaan osallistuvan viranomaisen tehtäväksi annetaan selvittää mitä seurauksia ärhäkästä kansalaisaktivismista on tavalliselle ihmiselle. Raportoiko hän silloin varmasti kaikki asiaan mahdolliset liittyvät seikat, vai "unohtaako" tai vähätteleekö niistä ympäristöaktivismin kannalta kiusallisimpia. Tai painottaako ilmaisunvapauden ja sivullisten oikeuksien suhteessa ensin mainittua?

Tämä on aihe, joka ansaitsisi varmasti yhden ellei useammankin korkeatasoisen väitöskirjan verran tutkimusta. Mahtaisikohan sellaiseen löytyä rahoittajaa Suomen Akatemialta, ministeriöiltä tai vaikkapa yksityisiltä säätiöiltä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommentti ministeri Rydmanin rahoituspäätökseen
Helsinki tuottaa asukkailleen sutta ja sekundaa – ilman huolta huomisesta
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?

Erävoitto aktivisteille

Gazalaisten tilanne Hamasin järjestämän massiivisen terrori-iskun jälkeen on saanut punavihreitä länsimaalaisia – niin sanottuja ihmisoikeusaktivisteja – hakemaan julkisuutta pyrkimällä laivoilla muka avustamaan sikäläisiä ihmisiä. Aluksi nämä laivastot saivatkin paljon julkisuutta, mutta sittemmin näkyvyys on ollut hiipumaan päin. 

Viimeisin laivue pysäytettiin muutama päivä sitten ilman sen suurempaa julkisuutta, kunnes Israelin kansallisen turvallisuuden ministeri Itamar Ben Gvir julkaisi videon, jossa Gazaan matkalla olleelta niin sanotulta avustuslaivueelta kiinni otettuja henkilöitä kohdellaan epäasiallisesti. Tämä oli suuri palvelus palestiinalaisaktivisteille, jotka nousivat jälleen otsikoihin. 

Onhan selvää, ettei suurin osa ihmisistä hyväksy nähdyn kaltaista kovakouraista ihmisten kohtelua ja näiden säilyttämistä polvillaan, kädet sidottuna ja pää maahan painettuna. Ei sittenkään, vaikka nämä olisivat itse lähteneet hakemaan konfliktia ja julkisuutta.

* * *

Aktivistien kohteluun on herännyt uutisten mukaan ainakin Italia, jonka pääministeri Giorgia Meloni on vaatinut kiinni otettujen vapauttamista ja Israelilta anteeksipyyntöä. Myös Suomen ulkoministeriö on pyytänyt selvitystä tapahtuneesta. 

Näiden kannanottojen seurauksena Israelin hallituksessa on herätty huomaamaan tehty julkisuusvirhe. Sen seurauksena maan ulkoministeri Gideon Saar tuomitsi kollegansa toiminnan viestimällä sosiaalisessa mediassa, että "olet tahallasi aiheuttanut vahinkoa valtiolle tällä häpeällisellä esitykselläsi".

Tosiasia kuitenkin lienee, ettei tapahtuneella ole pidemmällä aikavälillä muuta merkitystä kuin erilaisten aktivistiryhmien – konfliktiteollisuuden – voimaantuminen yhä näyttävämiin tempauksiin, joissa toivotaan saavutettavan samankaltaisia julkisuusvoittoja kuin olen edellä kuvannut. Onhan sen saama palsta- ja bittitila epäilemättä pantu merkille palestiinalaismielisten lisäksi myös niin sanottujen luonnonsuojelu- ja eläinoikeusliikkeiden parissa – ja ehkäpä myös poliittisen aktivismikentän toisella äärilaidalla. 

Nähtäväksi siis jää, millaisiin "urotekoihin" omaa asiaansa ajavat liikkeet yltävät tulevina viikkoina ja kuukausina. Ja miten paljon ne keräävät julkisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen yhdenvertaisuusohjelma on yliopistolehtori Anna Rastaan mukaan epäonnistunut
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa
Syömälakko Hamasin puolesta

Häiriköt Milanossa ja Suomessa

Milanon-Torinon talviolympialaiset saivat omat härikkönsä. Paikalle nimittäin raahautui viitisen tuhatta USA-vastaisuudesta ja ympäristöaatteista hurmaantunutta mielenosoittajaa, joista osa ryhtyi ampumaan ilotulitteita ja heittelemään kiviä poliiseja kohti.

Näyttää siis siltä, että tälle väestöryhmälle on mahdotonta pitäytyä laillisuuden puitteissa, mikäli heille tarjoutuu jonkinlainen syy – tai minun nähdäkseni pikemminkin tekosyy – julkiselle riehumiselle ja egotrippailulle. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on myös meillä Suomessa nähty kaikenlaista egotrippailua ja riehumista erilaisista syistä. Yksi niistä liittyy niin sanottuun metsänsuojeluun. 

Tähän asiaan otti kantaa UPM:n pääjohtaja Massimo Reynaudo, joka ihmetteli Suomen äärimmäisen kriittistä keskustelua metsien käytöstä. Hänen mukaansa sellaista ei ole muualla ja muistutti, että "kyseessä ovat kymmenet tuhannet työpaikat. Niiden menettäminen koskettaisi koko Suomea."

Tämä ei tietenkään vähennä ympäristöaktivistien touhuilua, kuten ei sekään, että Suomen metsäpinta-alasta on suojeltu jo 18 prosenttia. Ja loppujenkin käyttöä on rajoitettu sekä metsänomistajan omilla suojelupäätöksillä että erilaisin sertifikaatein. 

Taitaakin olla niin, että positiivisin asia Reynaudon haastattelussa oli lopulta se, että hänen johtamansa yhtiö tekee hyvää tulosta Uruguayssa, jossa se saa raaka-aineen itse hallinnoimistaan eukalyptusmetsistä. Ja jakaa kertyneitä liikevoittoja yhtiön suomalaisille omistajille, joista kerättyjen verojen kautta niistä osa kanavoituu myös suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään

Amazonin pedofiiliset seksilelut

Ihmettelin eilisiltana sitä, ettei Yle vihjannut millään tavalla sitä, minkälainen ihminen oli syyllistynyt viiteentoista alaikäisiin kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Tänä aamuna huomasin myös Uutissuomalaisen tehneen asiasta jutun, joka niin ikään vaikenee tämän rikollisen taustoista. 

Lisäksi Uutissuomalainen näytti julkaisseen artikkelin, jonka mukaan Ruotsin hallitus on nostanut esille kansainvälisen nettikaupan jättiläisen Amazonin kauppaamat lasta esittävät seksinuket. Tämän toimenpiteen taustalla oli lasten oikeuksia ajavan ChildX-järjestön rikosilmoitus, jonka mukaan nukkekauppa normalisoi lasten hyväksikäyttöä.

* * *

Jäin jälkimmäisen uutisen huomattuani itsekseni miettimään, että mitä on mahtanut liikkua niiden ihmisten parissa, jotka ovat osallistuneet siihen prosessiin, joka johti näiden seksilelujen ottamiseen Amazonin myyntivalikoimaan.

Tässä pohdinnassani päädyin kolmeen mahdollisuuteen. Ensimmäinen on se, että nämä ihmiset ovat itsessään pedofiileja - tai ainakin tuntevat kiinnostusta lapsiseksiin. Toinen on kiilusilmäinen ahneus, jonka seurauksena minkäänlaisesta moraalista ei ole väliä silloin, kun kauppatavaralle löytyy ostajia.

Kolmas mieleeni juolahtanut vaihtoehto on silkka tyhmyys. Ehkäpä nämä ihmiset - tai ainakin jotkut heistä – ovat niin ymmärtämättömiä, etteivät he ole ymmärtäneet seksilelujen esittävän lapsia – tai ainakaan sitä, että sellaiset lelut edistävät pedofiliaa. 

* * *

Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että kaupaksi käyvä tavara löytää aina myyjänsä ja myyjä ostajansa. Ja siksi lasta imitoivien seksilelujen valmistajat ja myyjätkin epäilemättä löytävät asiakkaansa myös tulevaisuudessa täysin riippumatta siitä, mitä Ruotsin hallitus tai Amazon tekevät. 

Tästä huolimatta Amazonin lapsiseksilelu-episodi johti omalla kohdallani siihen, että tein päätöksen olla hankkimatta puheena olevasta verkkokaupasta yhtään minkäänlaisia tuotteita. Ymmärrän kyllä, etten näin toimimalla – moraaliposeerauksella – pysty estämään lasten hyväksikäyttöä, mutta ainakin voin tuntea mielihyvää siitä, että vältyn päätökseni seurauksena tukemasta sellaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pojat seksuaalisen väkivallan kohteena
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
Vihreää kauhukomediaa

Syömälakko Hamasin puolesta

Greta Thunbergin kööri saavutti tavoitteensa ja tuli otetuksi kiinni lähestyessään Gazan rannikkoa. Nyt he ovat viranomaisten hallussa Israelissa ja lähettelevät sieltä viestejä maailmalle. Niiden mukaan heitä on kohdeltu peräti ikävästi. 

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että joukko on saavuttanut erinomaisesti tavoitteensa päästä julkisuuden valokeilaan. Eikä menestystä ainakaan vähennä se, että osa porukasta – tai ainakin yksi suomalainen – on ryhtynyt syömälakkoon. 

Kyseessä on sinänsä melko yleinen ja varsin vaaraton tapa saada julkisuutta. Sitä voi jatkaa ainakin noin parin kuukauden ajan, joten nyt syömisestä kieltäytyvä suomalaisaktivisti ehtii lähes täydellisellä varmuudella päästä takaisin Suomeen, ennen kuin hänelle ehtii tapahtua mitään sen dramaattisempaa. 

Suomalaisporukka on hakenut julkisuutta myös yrittämällä vetää suomalaiset viranomaiset mukaan demonstraatioonsa vaatimalla siltä "kunnollista demonstraatiota". Näyttää kuitenkin, ettei tämä onnistu, koska ulkoministeriön konsulipäällikkö Jussi Tanner on kertonut, että aktivisteille on tarjottu allekirjoitettavaksi vapaaehtoisen poistumisen asiakirjaa, eikä tilanteessa ole sikäli mitään erikoista tai vaarallista.

* * *

Nähtäväksi siis jää, kuinka kauan maailma – siis kaiken maailman lehtimiehet ja bloggarit – jaksaa tällä kertaa olla kiinnostunut Gretan ja hänen seuraajiensa elättämisestä julkisuudessa. Itse Gazan tilanteeseenhan heidän toimillaan ei ole mitään vaikutusta, sillä se ratkaistaan Kairossa juuri käynnistyneissä neuvotteluissa, joissa ratkaisun avaimet ovat Hamasilla, jonka tulee luopua muun muassa panttivangeistaan ja aseistaan rauhan ehtona. 

Valitettavasti Greta, suomalainen nälkälakkolainen tai heidän kumppaninsa eivät ole ymmärtäneet, että heidänkin olisi gazalaisten asiaa auttaakseen tullut suunnata painostustoimensa Israelin sijasta Hamasia kohtaan. Vai ymmärsivätkö he sittenkin, mutta päättivät vaieta, koska sellainen olisi saattanut olla vaarallista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Greta Thunberg and Renaz Ebrahimi in Search of Publicity
Ida Korhonen ja Aura Kinnunen tieteen vapautta vastaan
Vääriä profeettoja

Kirjolohenkasvattajat eivät ymmärtäneet, että on turha itkeä kun maito on jo maassa

Oikeutta eläimille oli kuvannut kalankasvattamoilta materiaalia, jota Yleisradion MOT-ohjelma näytti kaikelle kansalle. Tapaus oli sikäli mielenkiintoinen, että se osoitti suomalaisessa kirjolohenkasvatuksessa olevan sellaisia ongelmia, joita siinä ei saisi olla ja tukee samalla Euroopan kalantuotantoa hallitsevaa ja maailman laajinta norjalaista pussilohenkasvatusta. 

Itselleni hämmästyttävintä ohjelmassa olivat suomalaisten kalankasvatusta valvovan viranomaisen laiminlyönnit. Erityisen käsittämätöntä oli se, ettei aluehallintovirastoilta löytynyt raportteja kalankasvattamoille tehdyistä hyvinvointitarkastuksista, jollaisia olisi tullut tehdä kaikissa niissä tapauksissa, joissa eläinlääkäri on ilmoittanut viranomaisille puutteita eläinten hyvinvoinnissa. 

Ruokaviraston virkamiehen mukaan "tarkastuksia kuitenkin tehdään satoja vuosittain. Pidän epätodennäköisenä, etteikö olisi ollut tilanteita, jotka olisivat edellyttäneet hyvinvointia koskevan tarkastuslomakkeen täyttämistä." 

Onko suomalaiseen kalankasvatukseen siis pesiytynyt korruptoitunut järjestelmä, jossa yrittäjä on toimivinaan vastuullisesti ja virkamies on valvovinaan huolellisesti?

* * *

Nähtäväksi joka tapauksessa tulee se, mitä MOT-ohjelmasta seuraa. Virkamiehen mukaan kalankasvatuksen toimijoiden koulutukseen ja sitä valvovan viranomaisen toiminnan puutteisiin tullaan jatkossa paneutumaan entistä paremmin.  

Se olisikin merkillistä, mikäli näin ei tehtäisi. Valitettavasti nyt ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jota vanha kansa on kuvannut sanonnalla "on turha itkeä kun maito on jo maassa". 

MOT-ohjelman jälkeen suomalainen kirjolohenkasvatus ehti nimittäin jo saamaan negatiivisen leiman, jonka ennaltaehkäiseminen olisi ollut paljon helpompaa kuin vahinkojen korjaaminen. Ja monet närkästyneet suomalaiset tulevat ostamaan suomalaisen kirjolohen  sijaan norjalaista kassilohta, joka muutenkin hallitsee maailman ruokakalamarkkinoita. Eikä se ole yhtään sen eettisempää kuin suomalainenkaan tuotanto - pikemminkin päinvastoin.

Tästä syystä jokaisen suomalaisen kirjolohenkasvattajan ja valvovan virkamiehen olisi syytä katsoa sekä peiliin että kollegoihinsa. Ja miettiä, että miten tämä asia meni noin niinkuin omasta mielestä. 

* * *

Tarkoitan sitä, että kalataloussektorin ja viranomaisten olisi ollut syytä huomata ne varoitukset, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on saatu niin turkistarhoilta kuin karjankasvatuksestakin. Eli ymmärtää, kuinka aktivistit eivät kaihda keinoja nostaakseen eläintuotannon ongelmia kaiken kansan nähtäville. 

Ja etteivät he kaihda sen jälkeen kaikkien löydöstensä käyttämistä hyödyksi mustamaalatakseen koko tuotannonalan piittaamatta sen seurauksista yrittäjien taloudelle tai koko suomalaiselle ruuantuotannolle. Eivätkä edes tunnetusti terveellisen kalan käytölle osana suomalaista ruokavaliota. 

Niinpä nyt nähdyn MOT-ohjelman jälkeen jää nähtäväksi, parantaako suomalaisen kalankasvatuksen mainetta kalankasvattajaliiton edustajan vakuuttelu siitä, että suomalainen kalankasvatus on kaiken kaikkiaan vastuullista ja kestävää elintarviketuotantoa. Tai se, että kalankasvattajat itse ovat kyselyissä sanoneet pitävänsä kirjolohien hyvinvointia ja terveyttä ykkösasianaan. 

Eikä kirjolohibisnekselle taida tehdä hyvää sekään, että ihmisten silmissä on jo saattanut syntyä epäilys sen suhteen, että onko suomalaisten kasvattamoiden kalakuolleisuus niin vähäistä kansainvälisessä vertailussa, kuin meille on kerrottu. 

Sen sijaan on varmaa, että norjalaiset ovat valmiita korvaamaan suomalaisen kirjolohen kauppojen kalatiskeiltä, mikäli kansa päättää boikotoida sitä nyt esille tulleiden laiminlyöntien takia. Eikä menetettyä markkinaosuutta ole helppo saada enää takaisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Turkistalous vakavan paikan edessä

Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan

Italia on alkanut siirtää turvapaikanhakijoita Albaniaan. Se tapahtuu maan merivoimien laivalla, jonka kyydissä on kymmenen bangladeshilaista ja kuusi egyptiläistä miestä, jotka olivat lähteneet veneellä Libyasta kohti saapasmaan rannikkoa.

Turvapaikanhakijoita kuljettavan Italian laivaston aluksen on tarkoitus saapua perille keskiviikkona, minkä jälkeen kehitysmaalaiset siirretään jonkinlaiseen keskukseen. Heidän hakemuksensa käsitellään kuitenkin Italiassa, mutta ilman heidän fyysistä läsnäoloaan. Sen sijaan miehet pääsevät ääneen videolinkin kautta. 

Niin sanotut ihmisoikeusaktivistit ovat protestoineen Italian järjestelyä vastaan ja väittäneet epäilevänsä näiden turvallisuutta Albaniassa. Väite on ihmeellinen, sillä vastaanottokeskuksen henkilökunta on italialaista, joten miehet eivät joudu albanialaisten kanssa tekemisiin kuin omasta tahdostaan eli poistumalla sijoituspaikkansa ulkopuolelle.

Toivon mukaan Italian järjestelyllä on hillitsevä vaikutus Välimeren yli tulevaan kehitysmaalaisten toiviomatkailuun. Liikenne käy nimittäin varsin kuumana, sillä kuluvan vuoden aikana Italiaan on saapunut yli 52 000, Kreikkaan yli 42 000, Espanjaan lähes 12 000 ja Kyproksellekin yli 5 000 kotiseutuaan korkeampaa elintasoa vaativaa ihmistä. 

* * *

Suomessa on julkaistu kirja, jonka mukaan maassamme ei ole ruotsalaistyyppisiä katujengejä. Sen sijaan täällä on kaveripiirejä, joiden kokoonpanot vaihtelevat. Ja joihin kuuluvien verivihollistenkin äiditkin saattavat tuntea toisensa.

Näillä usein 1990-luvulla Suomeen muuttaneilla henkilöillä on syviä ulkopuolisuuden ja rasismin kokemuksia. Ja siksi epäluuloa valkoisia suomalaisia kohtaan. 

Yksi kirjan kirjoittajista kertoi, että "vaikka nämä miehet ovat olleet rikollisuudessa tosi pitkään ikäänsä nähden, kaikki he haluavat lopulta elää tavallista elämää". Eivätkä he enää ihannoi jengimaailmaa.

Kirjasta kertoneen jutun luettuani jäin miettimään mistä johtui, ettei aikanaan maahamme saapuneilla chileläisillä tai vietnamilaisille ollut sellaisia ulkopuolisuuden ja rasismin kokemuksia kuin 1990-luvulla saapuneilla - siis lähinnä somaleilla. 

Enkä usko, että se johtuisi pelkästään siitä, että Suomen taloustilanne oli vietnamilaisten saapuessa 1980-luvulla parempi kuin seuraavalla vuosikymmenellä. On nimittäin niin, että chileläisten saapuessa 1970-luvulla Suomi oli köyhä maa, joka muiden valtioiden tavoin kärsi öljykriisistä, jonka aikana kansalaisia kehotettiin muun muassa alentamaan asuntojensa lämpötila 20 asteeseen ja moottoriteiden valaistus sekä kauppojen ikkunat pimennettiin yön tunneiksi sähkön säästämiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistisen väkivallan juurisyyt

Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Välimerellisiä tunnelmia Lampedusalta

Tärkeämpiä asioita

Suomessa mediahuomio on ollut Oulun natsihörhöjen tekemissä puukotuksissa ja Helsingin sanomien Rydman-väitteiden seurauksissa. Siksi on syytä nosta hiukan katsetta ja huomata maailmalla tapahtuneen myös tärkeämpiä asioita. 

Aloitetaan sosialismiin vannovasta Venezuelasta. Siellä diktaattori Nicolás Maduro on allekirjoittanut kahdeksan muun ehdokkaan kanssa asiakirjan, jossa presidenttiehdokkaat lupaavat kunnioittaa ensi kuun vaalien tulosta. Hänen tärkein haastajansa Edmundo González Urrutia ei ole sitä kuitenkaan allekirjoittanut. 

Syy on selvä, sillä Urrutialle ei kerrottu allekirjoitustilaisuudesta. Näin siksi, että sinne oli kutsuttu vain Maduro ja hänen kätyrinsä. Näin toimii sosialistinen hallinto, jollaista EU-vaalien tuloksen perusteella kovin monet kaipaavat myös Suomeen. 

* * *

EU:sta puheenollen. Ennen vaaleja kohkattiin kovasti siitä, kuinka Unkarin Venäjän myötäilemisestään tunnetun Victor Orbanin Fidesz-puolueen mahdollinen liittyminen Perussuomalaisten ECR-ryhmään olisi ongelma suomalaispuolueelle. Nyt sitten kävi niin, että Orbania ei hyväksyttykään ECR:n osaksi.

Asiasta ei ole nostettu suurempaa haloota suomalaisessa lehdistössä. Kuten ei siitäkään, että vaalien suurvoittajan eli Vasemmistoliiton sosialistiseen EU-ryhmään on ainakin aiemmin kuulunut Venäjämielistä joukkoa sekä suoranaisia kommunisteja ja putinisteja. 

Johtuukohan vaikeneminen suomalaisen lehdistön korkeasta tasosta vai sen missiosta luotettavan ja ajankohtaisen tiedon välittäjänä? Vai ovatkohan tunnetusti perussuomalaisvastaiset ja vasemmalle kallellaan olevat toimittajat pelanneet omaa peliään?

Niin tai näin, jään joka tapauksessa jännityksellä odottamaan, että jatkaako äänikuningatar Li Andersson tovereineen kommunistien ja putinistien kanssa myös nyt valitussa EU-parlamentissa. Ja jos jatkaa, niin uutisoivatko suomalaismediat asiasta kritisoiden Vasemmistoliittoa paheksuvasti.

* * *

Otanpa vielä kolmannenkin pienen uutisen. Sen mukaan viime lokakuussa kotoaan kaapattu 75-vuotias rauhanaktivistinainen on menettänyt uskonsa Hamasiin. 

Hän kertoi vapauduttuaan, että "en usko rauhaan, anteeksi vain, en vain usko. Käsitykseni on, ettei Hamas halua sitä, arabian ja heprean opettajana toiminut nainen toteaa".

Tällaiseen tilanteeseen meillä suomalaisilla on oma sanontakin: "kyllä Siperia opettaa". Rauhanaktivistin Siperia tosin ei ollut kylmä eikä laaja, mutta näköjään oppi meni perille.

Näiden uutisten myötä toivotan arvoisille lukijoilleni Hyvää Juhannusta! Ja samalla muistutan kaikkia miehiä sekä peniksellisiä transnaisia tärkeimmästä eli vetoketjun kiinni pitämisestä veneessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Äärivasemmistolle kaikkien aikojen vaalivoitto
Tyhmistä johtajista kärsii koko Palestiinan kansa
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?

Ylen toimitus näytti keskisormea

Yleisradion budjetista ollaan leikkaamassa jonkinlaista siivua. Se johtuu lähinnä siitä, että Suomi on elänyt yli varojensa, minkä seurauksena laskun kuittaavien veronmaksajien taakka on pyrittävä helpottamaan.

Mutta saattaa olla, että jo pitkään vasemmalle kallellaan olevan mediayhtiön linja innoittaa joitakin ministereitä - nimiä tai puolueita arvailematta - pikemminkin maksimoimaan kuin minimoimaan Yleen kohdistuvia budjettisupistuksia. Ja siksi sen olisi järkevää pyrkiä pidättäytymään ilmiselvästä keskisormen nostelusta maan hallituspuolueita vastaan. 

Siis sellaisesta, joka nähtiin eilen. Silloinhan verorahoitteinen mediamme teki jutun vaalikonevastauksista kysymykseen, jossa tiedusteltiin ehdokkaiden näkemyksiä siitä, pitäisikö turvapaikanhakijoiden asia käsitellä jossain muualla kuin EU:n rajojen sisällä.

Ja sisällytti siihen osion, jossa aiheesta haastateltiin tutkijaksi tituleerattua Erna Bodströmiä, joka toki on siirtolaisinstituutin tutkijatohtori, mutta myös sosiaaliturvaperusteista turvapaikanhakua tukeva kansalaisaktivisti. Siis kaikkea muuta kuin neutraali henkilö, jollaisina tutkijoilta tavataan kysyä näkemyksiä. 

Lisäksi muistamme, että Bodström on aiemmin valehdellut samassa asiassa silmää räpäyttämättä. Ja levitellyt muutenkin omia virheellisiä kuvitelmiaan siitä, miksi monilla suomalaisilla on negatiivinen suhtautuminen joihinkin turvapaikanhakijaryhmiin.

Koska tämä(kin) tapaus osoittaa, ettei Ylen toimitus näytä ymmärtävän omaa parastaan, annan sille yhden vihjeen: kannattaisi siirtyä poliittisesti motivoidusta propagandasta asialliseen uutisointiin, jossa mahdolliset aktivistit esiintyvät neutraalin asiantuntijan sijasta asiaa ajavina aktivisteina. Jos siis halutaan kutsua haastateltavaksi asiantuntijoiksi tutkijoita, olisi syytä huomioida heidän mahdolliset asiaan liittyvät poliittiset intohimonsa, jotta ne eivät vaarantaisi kommenttien neutraaliutta.  

Näin siksi, että Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen olemassaolon ainoa kestävä peruste on luotettavan ja poliittisesti neutraalin tiedon tuottaminen Suomen kansalaisille. Eikä Erna Bodströmin kaltaisen ensisijaisen aktivistin kutsuminen tutkijaksi ole sellaista, vaikka hänellä onkin tutkijan titteli ja tohtorin tutkinto.

* * *

JK kello 7.15: Huomasitteko muuten - arvoisat lukijani - että Yle jätti uutisoimatta Suomeen tehtävän miljardin euron investoinnin ihan kuin sellaisia satelisi maahamme päivittäin. Syitä voimme vain arvailla. Oma veikkaukseni on, että yhtiön toimituksessa pelätään ihmisten tulkitsevan tämän jättipotin nykyisen hallituksen ansioksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Miksi valehtelet, Erna Bodström?

Vandaalien vaatimukset

Huomasin tänään pienen uutisen, jonka mukaan palestiinalaisia tukevat aktivistit vandalisoivat historiallisen maalauksen Englannissa, Cambridgen yliopistossa. Vuonna 1914 maalattuun tauluun oli kuvattu Ison-Britannian entinen pääministeri lordi Arthur Balfour, joka muistettaneen parhaiten vuoden 1917 Balfourin julistuksesta, jossa Britannia ilmoitti tukevansa ”kansallisen kodin” perustamista juutalaisille Palestiinaan.

Balfour ei tietenkään enää elä, eikä hänellä ole siksi minkäänlaista merkitystä päivän politiikassa. Siten aktivistien vandalismi ei vaikuta piiruakaan käynnissä olevaan sotaan Israelin ja palestiinalaisten välillä. 

Taulun tuhoaminen kuitenkin hävitti yhden korvaamattoman taideteoksen ja oli siten kulttuurivihamielinen teko. Lisäksi se osoitti tekijöidensä olevan fanaattisia henkilöitä, joiden käyttäytymistä ohjaavat primitiiviset vaistot samaan tapaan kuin pikkulasta tämän heittäytyessä huutaen maahan, mikäli ei saa tahtoaan läpi.

Vertaus on siinäkin mielessä osuva, ettei järkevä ihminen noudata maahan huutamaan heittäytyvän lapsensa vaatimusta. Eikä sellainen myöskään taivu tässä puheena olevien fanaattisten aktivistien mahdollisiin poliittisiin toiveisiin, vaan jättää ne omaan lapselliseen arvoonsa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministinen paljastus
Yhteiskunnan kuplautumisen advokaatit Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?

Suomalaiset eivät halua sosialismia - eivätkä vasemmiston eduskuntaperformansseja

Minusta on mielenkiintoista, että vasemmiston hallitsema ammattiyhdistysliike ryhtyy kerta toisensa jälkeen ulkoparlamentaarisiin toimiin ehkäistäkseen demokraattisen päätöksenteon toteutumista kun valtaan pääsee poliittinen oikeisto. Erityisen mielenkiintoista tämä on siksi, että suomalaiset ovat äänestäneet vasemmiston (mukaan lukien Vihreät) viimeksi eduskunnan enemmistöasemaan vuonna 1966. Siis 57 vuotta sitten.

Tämä jos joku osoittaa, etteivät suomalaiset halua maahansa sosialismia. Siitä huolimatta kansan suuren osan rahoilla - ja verovapaudesta nauttien - toimivat työntekijäjärjestöt katsovat asiakseen painostaa hallituksia ja eduskuntaa tekemään vasemmistolaista politiikkaa. 

Esimerkiksi tulevalla viikolla ne aikovat sabotoida hallituksen pyrkimyksiä Suomen talouden nostamiseksi jaloilleen Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen - ja sen edeltäjien - harjoittaman jakopolitiikan jälkeen. Näin siitä huolimatta, ettei maamme jatkuva velkaantuminen ole sen enempää omistavan kuin työtä tekevänkään väestönosan kannalta järkevää.

* * *

Yksi vaikeimmista Petteri Orpon (kok) hallituksen ratkaistavaksi tulevista kysymyksistä on Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena rapautuneen sisäisen turvallisuuden korjaaminen. Sen osalta vastuuministerinä toimii Mari Rantanen (ps), jonka voi olettaa tekevän parhaansa ongelman ratkaisemiseksi. 

Tämän päivän uutinen katujengien vastaisen toiminnan organisoimisesta osoittaa kuitenkin kuinka vaikeaa nykyisessä näennäishumanistisessa ilmapiirissä tehokkaiden toimien toteuttaminen on. Vaikka kaikki tietävät näiden porukoiden koostuvan lähinnä etnisesti ei-suomalaisesta väestöstä, voidaan odottaa vihervasemmistolaisten "ihmisoikeusasiantuntijoiden" vahtivan silmä kovana, ettei torjuntatoimien kohdistamisessa noudateta "etnistä profilointia".

Tämän ongelman ministeri Rantanen muotoili siten, että "varmaankin" henkilötarkastukset "kohdennettaisiin sen perusteella, mikä meillä on tieto kyseiseltä alueelta - mitä siellä on tapahtunut, keitä ollut uhreina ja tekijöinä. En ajattele, että tästä tulisi suoranainen etnisen profiloinnin malli, mutta ei se myöskään voi toimia niin, että kääntäisimme vaikkapa jonkin vanhuksen laukut tai taskut tilanteessa, jossa vaikkapa nuoriso on tehnyt paljon rikoksia viime aikoina. Siinä ei ole mitään järkeä."

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla poliisi pystyy tehostamaan toimiaan etnisistä vähemmistöstä koostuvien jengien torjumiseksi. Ja kuinka kovaa huutoa mahdollisiin tarkastettavien valikointitoimiin kohdistavat vasemmistoon kallellaan olevat "ihmisoikeusaktivistit". 

Toivoa sopii, että järki lopulta voittaisi tässäkin asiassa, eikä poliisin tarvitsisi käyttää aikaa tai resursseja sellaisten ihmisten kiusaamiseen, joilla ei lähtökohtaisesti ole mitään tekemistä itähelsinkiläisten tai espoolaisten jengien kanssa. Eikä ministeri Rantasen tarvitsisi käyttää aikaansa ja energiaansa tähän asiaan liittyviin vasemmiston performansseihin televisiossa näytettävien eduskunnan kyselytuntien aikana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto pyrkii heikentämään köyhemmän kansanosan elinolosuhteita
Hallituksella on kansan vahva tuki
Imaamin viesti lauttasaarelaisille

Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella

On totta, että välinpitämättömyys erilaisista asioista aiheuttaa ongelmia. Otetaan nyt vaikka teollisuuden alkuaikojen saasteet. Suomessakin vesistöt pilattiin paperiteollisuuden tuoman hyvinvoinnin takia niin näyttävästi, että aihe pääsi jopa Irwin Goodmanin esittämään lauluun Lievestuoreen Liisa. Siinähän todetaan naishenkilön suulla, että "tehdas haiskoon, leipää tuo se vain".

Tosiasia kuitenkin on, että hengitysilman ja vesistöjen pilaaminen oli epämiellyttävää myös tuolloisille poliitikoille, jotka painostivat puunjalostusteollisuuden pamput 1970-luvulta alkaen ohjaamaan tehtaiden jätevedet kulkemaan yksi toisensa jälkeen jätevedenpuhdistamojen kautta. Samalla myös savupiipuista tupruavia hajuhaittoja ryhdyttiin vähentämään. 

Vain hiukan aiemmin myös tavallisten ihmisten paskavesiä oli alettu puhdistaa, vaikka asiasta ei olekaan tehty sen suurempaa numeroa. Ei ainakaan teollisuuden syyllistämiseen verrattuna. 

Ympäristön vähitellen parantuneesta tilanteesta huolimatta aiheeseen liittyvä aktivismi teki vahvaa nousua saavuttaen aika ajoin fanatismin piirteitä. Suomessa - ja muuallakin - ympäristöaktivismi saavutti huippunsa vasta 1980-luvulla, jolloin poikkeukselliset - sääolot johtivat niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin metsissä näkyviin muutoksiin, joita väitettiin happosateiden aiheuttamiksi. Sitä ne eivät kuitenkaan olleet, koska metsissä näkyvät muutokset katosivat ilmojen palattua normaaleiksi. 

Tämän huippukohdan jälkeen ympäristöjärjestöt katosivat pitkälti julkisuudesta. Asiaan lienee vaikuttanut myös 1990-luvun lama, joka nosti politiikan keskiöön huolen akuutimpi huolia ihmisten toimeentulon jatkumisesta ja velkaantuneiden ahdingosta. 

Tätä historiallista taustaa vastaan on ollut mielenkiintoista huomata, että ilmaston lämpenemiseen liittyvät mallit ovat vähitellen nostaneet ympäristöliikkeet jälleen politiikan ehdottomaan keskiöön. Ja samalla äärevoittänyt niiden toimintaa aina fanatismiin saakka - ja samalla saanut valtamediassa lähes yhtä vahvan aseman kun aikanaan 1980-luvulla saivat ns. happosateet. 

Tästä antoi esimerkin toimittaja Maria Alander Helsingin sanomissa, joka kirjoitti positiiviseen sävyyn kulttuurihistoriallisen aarteen tuhoamisesta ympäristöfanatismin nimissä. Kotimaiseksi ihailun kohteeksi hänelle valikoitui erityisesti Elokapinan toiminta, joka pyrkii saamaan huomiota tavallisten ihmisten elämää mahdollisimman tehokkaasti hankaloittamalla - vaikka heidän vaatimansa asiat ovat olleet jo pitkään poliittisen päätöksenteon keskiössä ilmastotieteilijöiden ja päättäjien välisen vuorovaikutuksen seurauksena.

Tämä näyttäisikin olevan tyypillinen tilanne todellisuuden ja fanatismin välillä. Elokapinalla tuskin on minkäänlaista vaikutusta siihen, millä tavalla ilmastopolitiikka etenee länsimaissa, koska se on hypännyt jo liikkuvaan ja yleisen hyväksynnän saaneeseen - ja siten myös fanaatikkojen kannalta turvalliseen - junaan. 

Toki historiassa on olemassa esimerkkejä myös tilanteista, joissa liikkuvaan junaan hypännyt fanatismi on saanut vallan. Tästä hyvänä - mutta harvoin tältä kantilta katsottuna esimerkkinä - toimivat kansanvallan varjolla vallan ottanut Leninin bolshevikit, jotka pystyttivät oman 70 vuotta kestäneen hirmuvaltansa tilanteessa, jossa työläisten elinolot olivat nopeasti paranemassa ympäri maailmaa - näin myös Venäjällä, missä sosiaalidemokraatit olivat ottaneet vallan vain puoli vuotta ennen Leninin vallankaappausta. 

Tämä kaikki poliittiseen fanatismiin liittyvä on ilmeisesti tuntematonta - tai ainakin jäänyt ymmärtämättä - toimittaja Maija Alanderin mielessä. Niinpä hän antaa varauksettoman tukensa oman aikamme valtafanatismille sillä varmuudella, jonka vain täydellinen ymmärtämättömyys voi antaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:  

Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Suvaitsematonta fanatismia
Fanatismi on vaarallista

Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita

Europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr) on päässyt syksyllä mieleiseensä tehtävään eli EU-parlamentin ympäristö­valiokunnan pääneuvottelijaksi hiilinieluja koskevassa, niin sanotussa Lulucf-asetuksessa. Tätä mandaattiaan hän on käyttänyt tekemällä ehdotuksen maankäyttösektorin hiilinielun kokonais­tavoiteen nostamiseksi 490 miljoonaan hiilidioksidi­ekvivalentti­tonniin vuonna 2030. 

Se on 58 prosenttia enemmän kuin komission heinäkuussa antamassa esityksessä, jossa tavoite oli 310 miljoonaa tonnia. Suomen osuus kasvaisi 17,8 miljoonasta tonnista 30 miljoonaan tonniin eli yli 68 prosenttia. 

Niinistö siis haluaisi asettaa Suomelle muita EU-maita tiukemman tavoitteen ja siten vaikeuttavan entisestään metsänhoitoa ja maataloutta täällä pohjoisen ankarissa oloissa. Näin siitä huolimatta, että Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja totesi viime viikolla, etteivät muut toimialat pystyisi korvamaan metsäsektorin alasajoa. n

Uutta tuotantoa ei hänen mukaansa syntyisi riittävän paljon eikä riittävän nopeasti, koska ongelmana ei ole pelkästään metsäsektorin uusien innovaatioiden syntyminen riittävän nopeasti, vaan myös sen arvonlisän aleneminen, jota nykyiset tuotteet synnyttävät. Hänen mukaansa metsäsektorin toimintaedellytysten raju heikentäminen vaarantaisi nykytuotteitakin.

Uusien tuotteiden osaltakin EU on asettanut erilaisia kapuloita suomalaisten rattaisiin. Yhden esimerkin nosti tänä aamuna esille VTT:n tutkimusprofessori, joka kertoi puusta tehtyjen muovia korvaavien tuotteiden tulleen EU:ssa luokitelluksi yhtä haitallisiksi kuin fossiilisista raaka-aineista tehdyt muovit. 

Maatalous on Suomessa puolestaan ruokaturvan tuoja. Ilman toimivaa maataloutta olisimme ruuan osalta tuonnin varassa, ja kuten tämän syksyn sähkön hintojen nousu on osoittanut, sellaisella saattaa olla ikäviä seurauksia.

Nähtäväksi siis jää, miten Ville Niinistön kannattajat reagoivat hänen toimiinsa ja miten suomalaiset ylipäänsä suhtautuvat EU:n edesottamuksiin suomalaisten hyvinvoinnin perustan alasajajana. Jatkammeko entiseen malliin nyökyttelemällä päätämme mitä erilaisimpiin meille haitallisiin direktiiveihin, vai ryhdymmekö jossain vaiheessa puolustamaan myös omaa etuamme? 

Entä kuinka käy vihreän siirtymän, jos kansalaisten elämä siihen liittyvine muutoksineen käy sietämättömäksi? Reagoivatko siihen ainoastaan ranskalaiset, vai nähdäänkö myös Suomessa aiempaa vahvempaa kansalaisaktivismia? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä

Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?

Vaatevalmistaja Makia on sanonut irti yhteistyönsä tavarataloketju Kärkkäisen kanssa, koska sen omistajilla on - Makian johdon mukaan - mielipiteitä, joita ei voi hyväksyä. Tällä tarkoitettaneen Juha Kärkkäisen erilaisia salaliittohöpinöitä, joilla on yhtäläisyyksiä Hitlerin Saksassa vallinneiden ajatusten kanssa.

Olen samaa mieltä siitä, etteivät kauppias Kärkkäisen mielipiteet ole täysjärkisen puheita, mutta en siitä huolimatta aio ryhtyä boikotoimaan hänen kauppaansa. Näin siksi, että kannatan sananvapautta myös silloin, kun joku on kanssani eri mieltä. 

Tarkalleen ottaen sananvapaudella on kuitenkin rajansa. Se kulkee siinä, kun ihmisiä uhkaillaan erilaisilla vakavilla toimilla, kuten tappamisella, pahoinpitelyllä tai toimeentulon menetyksellä.

Tässä suhteessa Makian - ja jo aiemmin esimerkiksi Tammen, Finlaysonin, Fiskarsin ja Otavan - toiminta on nähtävä sananvapauden rajoja hipovana. Näin siksi, että eihän sen tekemän päätöksen taustalla voi nähdä muuta kuin pyrkimyksen kaventaa Kärkkäisen tuloja tämän mielipiteiden takia.

Toisaalta, kyllähän kaikenlaisten tavaroiden valmistajilla on oikeus kaupata tuotteitaan siellä missä haluavat. Tai olla kauppaamatta. Siinä mielessä en tuomitse itse Makian päätöstä yhteistyön lopettamisesta vaan ainoastaan sen perustelun.

Tapaukselle antaa oman värinsä myös siitä syntynyt juupas-eipäs-väittely, jossa Kärkkäinen väittää päätöksen taustalla olleen Makiaan kohdistunutta painostusta, jonka tämän omistajat taas kieltävät kiivaasti. En tietenkään ole perillä siitä, kumpi on oikeassa, mutta ilman painostusta Makian toimet olisivat loogisesti täysin käsittämättömiä. 

Ja joka tapauksessa Makialla ei tässä vaiheessa ole muita vaihtoehtoja kuin kiistää ulkopuolinen painostus. Muutenhan olisi vaara siitä, että myös se itse joutuisi jonkinlaisen vihervasemmiston taloudellisen boikotin kohteeksi.

Laajassa mielessä Makian ja Kärkkäisen tapaus on osa ns. cancel-kulttuuria, jossa ihmisiä pyritään rankaisemaan vihervasemmiston näkemysten suhteen väärien mielipiteiden esittämisestä - tästähän on myös Suomessa lukuisia esimerkkejä (yksi, kaksi, kolme). Hämmästyttävintä meidän oloissamme tässä on se, ettei kyseistä tuontikulttuuria näytetä kritisoitavan juuri millään lailla julkisessa sanassa, vaan se näköjään hyväksytään silmää räpäyttämättä. 

Siis toistan: suomalainen lehdistö näyttää hyväksyvän ilman varauksia sen, että punavihreät aktivistit tekevät kaikkensa tuhotakseen heidän kanssaan erilaisia mielipiteitä lausuneen ihmisen mahdollisuuden hankkia toimeentulonsa laillisella yrittämisellä tai työnteolla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreä kenttäoikeus
Edistyksellinen osuuskauppa kompastui punavihreään kuplaan
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen

Onko Elokapina menossa kohti poliittista väkivaltaa?

Seppo Oikkonen totesi eiliseen kirjoitukseeni liittyneessä kommentissaan usein unohdettavan sen, että "uhrirooleihin samaistuminen johtaa myös omankädenoikeuteen". Siitä tuli mieleeni aiemman päivän uutinen, jonka mukaan Elokapinana tunnettuun kansainväliseen ilmastonmuutosaktivistijoukkoon kuuluvat henkilöt olivat olleet nälkälakossa, koska punavihreä hallituksemme ei ollut - kiitos SARS-CoV-2 pandemian - ehtinyt toteuttaa taloutemme ja kansalaisten tasa-arvon kannalta totaalisen katastrofaalista ilmasto-ohjelmaansa.

Nälkälakko on tietenkin jokaisen oma asia, kunhan ei saata itseään sellaiseen tilaan, että joutuu turvautumaan yhteiskunnan maksamiin terveydenhoitopalveluihin. Elokapinajutussa kerrottiinkin mukana ollutta tutkijaa viehättäneen sen, että "liike on väkivallaton ja arvoissa korostetaan ihmisten itsemääräämisoikeutta".

Tosiasia kuitenkin on, että vaikka Elokapina lienee vielä toiminut ilman fyysistä väkivaltaa, on se kuitenkin jo tehnyt tavoitteitaan ajaakseen poliittis-taloudellista haittaa esimerkiksi pyrkimällä estämään ministeriautojen liikkumista sekä menemällä kanooteillaan häiriköimään risteilijäliikennettä. Sellaisesta kansalaistottelemattomuudesta on enää vain yksi askel fyysiseen väkivaltaan.

Pohtiessani tätä Elokapinan ja vastaavien liikkeiden kehitystä, olen ollut taipuvainen näkemään seuraavanlaisen loogisen kehityskulun.

1. Ns. vakavasti otettava poliittinen liike - kuten Elokapinan tapauksessa vihreät - julistaa johonkin ihmisjoukkoon vetoavaa katastrofismi-ideologiaa.
2. Noiden julistusten ja käytännön politiikan välisen mahdottomuuden ilmeinen ristiriita johtaa samoja asioita ajavien, mutta suuria poliittisia puolueita äärevämpien liikkeiden syntyyn.
3. Näiden rauhanomaiset kannanotot eivät edelleenkään riitä samanmielisten keskinäisessä kuplassa syvenevässä katastrofitodellisuuskäsityksessä elävien ihmisten mielenmaisemassa riittävältä tuntuviin poliittisiin muutoksiin.  
4. Liikkeen sisälle syntyy entistä fanaattisempia ryhmittymiä, jotka ryhtyvät joko itse liikkeen nimissä tai siitä irtauduttuaan toteuttamaan entistä radikaalimpia mielenilmauksia, joiden kiihkeä tunnelma johtaa helposti - eli ennemmin tai myöhemmin - väkivaltaisiin yhteydenottoihin joko virkavallan tai mahdollisesti paikalla olevien vastakkaisen aatesuunnan ryhmittymien kanssa. 

Nähtäväksi siis jää, synnyttääkö myös tässä puheena olevan äärijärjestön toiminta fyysistä väkivaltaa. Toivon toki, että tältä vältyttäisiin, mutta suhtaudun tähän toiveeseeni valitettavan skeptisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maan ystävien puolustusdoktriini jäi epäselväksi
WWF valeuutisten sylttytehtaana
Muutama kysymys Elokapinasta

Viisi kysymystä irakilaismiehen ylösnousemuksesta Ohisalon tulevaisuuteen

Kirjoitin eilen kuolleeksi väitetyn irakilaismiehen tapauksesta. Kuluneen vuokauden aikana hänestä on saatu lisätietoa, joten minukin oli syytä palata asiaan vielä tänä aamuna.

Yle nimittäin kertoi, että irakilaiset viranomaiset ovat vahvistaneet kuolleeksi väitetyn irakilaismiehen kuolintodistuksen väärennetyksi, joten on yhä todennäköisempää, että hän on "ylösnoussut kuolleista". Samalla uutisessa kerrottiin myös, että aiemmin kerrottu pidätys on tapahtunut Suomessa. Ja  mikä mielenkiintoisinta, poliisi arveli, että pidätyksiä on todennäköisesti tulossa lisää.

Tämä kaikki herätti mielessäni joukon kysymyksiä.

Niistä ensimmäinen koskee pidätetyn henkilön henkilöllisyyttä: onko kyseessä kuolleeksi väitetyn irakilaismiehen tytär, joka oli tehnyt valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen? Poliisi ei ole lausunut tästä asiasta juuta eikä jaata, mutta jos näin oli, oliko hänen motiivinaan turvapaikan saaminen Suomesta vai pelkästään rahallisen korvauksen saaminen? Joka tapauksessa on hyvä, ettei EIT:n määrämiä korvausrahoja ole ehditty maksaa, joten takaisinperintäänkään ei tule aihetta.

Toinen ja vielä mielenkiintoisempi kysymys on se, keitä ovat mahdolliset muut pidätettävät henkilöt. Ovatko hekin irakilaisia, vai voisiko olla mahdollista, että operaatiossa on ollut mukana suomalaisia turvapaikka-aktivisteja tai oikeudellisia neuvonantajia?

Kolmantena kysymyksenä mieleeni nousi se, että myöntääkö sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) jossain vaiheessa, että hän on ollut turhan sinisilmäinen turvapaikanhakijoiden suhteen. Ainakin oppositiojohtaja Jussi Halla-aho (ps) on kysellyt tätä asiaa häneltä saamatta vastausta. Toistaiseksi sisäministeri on kuitenkin esiintynyt julkisuudessa uhmakkaasti vedoten maahanmuuttoviraston kelvottomiin prosesseihin, joista ei kuitenkaan juuri tässä puheena olevassa tapauksessa ole osoitettu virheitä.

Neljäntenä kysymyksenä haluan nostaa esiin sen, että vaikuttaako nyt nähty farssi Maria Ohisalon ja hänen puolueensa kannatukseen lyhyellä aikavälillä. Tosin ainakin Vihreiden kannatus on mielipidekyselyjen valossa ollut joka tapauksessa murenemassa, joten mahdollisen laskutrendin syytä voi olla vaikea päätellä, ellei joku sitten innostu tutkimaan asiaa erillisellä selvityksellä.

Lienee kuitenkin selvää, että jos Vihreiden kannatuksen laskutrendi jatkuu kovin pitkään, alkaa Ohisalon asema puolueensa johdossa horjua. Olkoon viides kysymys siten se, että missä vaiheessa spekulaatiot hänen asemastaan nousevat päivälehtien sivuille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veikö irakilainen Suomen hallitusta ja EIT:tä kuin pässiä narussa?
EIT:n päätös ajoi Maria Ohisalon paniikkiin
Miksi media pallottelee irakilaisen murhalla?

Hämeenlinnan murha on monesta syystä merkittävä

MTV3 oli haastatellut viime viikolla Hämeenlinnassa tyttöystävänsä murhanneen ja itsemurhan tehneen laittoman maahanmuuttajan läheistä. Tämän mukaan turvallisesta Turkista Hämeenlinnaan vuonna 2015 saapuneella miehellä oli ollut kaikki hyvin ennen hänen hirmutekoaan.

Tosin sekä haastateltu läheinen että murhamies olivat joutuneet kokemaan Hämeenlinnassa väkivaltaa. Vuonna 2017 murhamiestä oli pidelty pahoin ravintolan edessä, mutta käräjäoikeus oli hylännyt pahoinpitelysyytteet, koska ei voitu varmuudella osoittaa, kuka miehen kimppuun oli käynyt.

Tällä hetkellä MTV3:n haastattelema läheinen murehtii sitä, saako tapaus ja sen uutisointi turvapaikanhakijoiden ja kantaväestön välisen vihan leimahtamaan. Oikea media puolestaan kertoi, että tekijä oli ilmeisesti palestiinalaistaustainen ja murhattu aktiivinen monikulttuurisuusaatteen kannattaja ja sateenkaariaktivisti.

Mikäli kaikki edellä kerrottu pitää paikkansa, on tapaus monesta syystä merkittävä.

Ensinnäkin murha liittyy niihin hirmutekoihin, jotka alleviivaavat maamme johdon epäonnistumista vuoden 2015 kansainvaelluksen edessä. Vastuussa olleet ministerit eivät silloin halunneet noudattaa Dublinin sopimusta, vaan päästivät turvallisesta Ruotsista meille ohjatut kehitysmaalaiset maahamme.

Toiseksi se osoittaa maamme johdon epäonnistumista vuoden 2015 tapauksen jälkihoidossa. Maastamme ei ole onnistuttu vieläkään poistamaan niitä elintasopakolaisia, jotka väärinkäyttivät vapaata turvapaikanhakuoikeutta. Murhaaja oli yksi heistä.

Kolmanneksi murha kertoo niistä riskeistä, joille maahanmuuttoaktivistit ymmärtämättömyyttään altistavat itsensä. Uhrihan oli yksi niistä ihmisistä, jotka olivat toimineet aktiivisesti sen puolesta, että maamme muutenkin löperö maahanmuuttopolitiikka olisi vielä avoimempaa.

Selvyyden vuoksi: tämä ei tarkoita, että uhri olisi syyllinen omaan kuolemaansa. Ei, vaan syyllinen on itsensä tappanut murhamies. Ja hänen assistenttejaan ne tahot, jotka ovat vaikuttaneet maamme maahanmuuttopolitiikan löperyyteen niin politiikassa, hallinnossa kuin mediassakin ja samalla jättäneet vähälle huomiolle ne riskit, jotka tällaiseen politiikkaan väistämättä liittyvät.

Oma toiveeni on, että edes tämä tapaus avaisi maamme poliittisten ja hallinnollisten päättäjien sekä myös median silmät ja johtaisi muutokseen, jonka seurauksena vuoden 2015 kaltaisen kansainvaelluksen toistuminen voitaisiin estää. Ja jolla vuoden 2015 kansainvaelluksen jälkeen maahamme jääneet laittomat maahanmuuttajat saataisiin lopultakin palaamaan kotimaihinsa tai edes eristettäisiin muusta väestöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rinteen hallitus on marokkolaisen enon ja turkkilaisen espoolaismiehen kaltaisten asialla
Muslimien maahanmuutto on kytkettävä työllisyys ja rikostilastoihin
Oulun tapahtumia ei saa käyttää vihan lietsontaan, vaan maahanmuuttopolitiikan perusteena

Muutama kysymys Elokapinasta

Ilmastonmuutos on saanut valtavasti huomiota viimeisten vuosien aikana. Eikä se ole ollut ilman vaikutuksia: maailman eri valtiot ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimuksissa leikkaamaan päästöjään ennennäkemättömällä tavalla.

Mediatempauksista ehkä merkittävimmät ovat liittyneet ruotsalaisteinin, joka on päässyt puhumaan jopa Maailman talouskokoukseen ja YK:n ilmastokokoukseen. Molemmat tapaukset on uutisoitu erittäin näyttävästi.

Sen sijaan, että kaikki ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat henkilöt olisivat tyytyväisiä tapahtuneeseen, on meillä syntynyt Elokapinaksi itseään kutsuva porukka, joka on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja tähän mennessä pyrkinyt pysäyttämään suuren risteilyaluksen ja pannut Helsingin keskustan liikenteen sekaisin.

Yle uutisoi molemmista suomalaisporukan tempauksista varsin neutraaliin ellei suorastaan positiiviseen sävyyn. Ja ilman sen suurempaa kritiikkiä uutisoi liikkeen edustajan väitteen, jonka mukaan "klassisia ilmastomarsseja on järjestetty kymmeniä vuosia, on kirjoitettu adresseja ja vähennetty saastutusta yksilötasolla, mutta se ei ole vaikuttanut tuonne ylös. Koemme, että häiriön aiheuttaminen on valitettavasti viimeinen keino."

Koska henkilön väite - ja siis Elokapina-liikkeen peruste oikeuden ottamiselle omiin käsiin - on ilmiselvästi väärä, nousi mieleeni muutama kysymys, joihin minulla ei ole vastausta. Mutta joihin haluaisin sellaisen kuulla.

Miksei Ylen jutuissa sen toiminnasta ollut sen kummempaa pohdintaa liikkeen todellisista motiiveista oman käden oikeudelle?

Mikä on liikkeen todellinen motiivi: onko kyse todella ilmastonmuutosasioista vai kenties vain sen käyttämisestä anarkismin tai yleisen riehumisen tekosyynä?

Vai onko kyse yksinkertaisesti ns. egotrippailusta eli huomion hakemisesta omalle itselle keinolla millä hyvänsä?

Jos liikkeen motiivina on huoli ilmastonmuutoksesta, onko viime aikojen ilmastonmuutosuutisointi sekoittanut heidän mielensä ja pitäisikö heidät siten saattaa mielenterveydelliseen hoitoon?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Me suvaitsemme
Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen

Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

Yle teki eilen jutun ilmastonmuutoksesta huolissaan olevien grönlantilaisten nuorten näkemyksistä. Juttu oli sen verran hätkähdyttävä, että päätin tarttua siihen tänä aamuna. 

Mutta ennen grönlantilaisten nuorten näkemyksiä haluan muistuttaa toisesta eilisestä jutusta. Se oli Helsingin Sanomissa ja kertoi Stalinin uudesta elämänkerrasta eli siitä ajasta Neuvostoliitosta, jolloin 29 vuoden aikana pidätettiin keskimäärin miljoona ihmistä vuodessa.  Tämän mahdollisti isä aurinkoisen luoma totalitaristinen järjestelmä, jota kutsutaan sosialismiksi.

Grönlantilaisissa nuorissa minua hätkähdytti nuoren naisen kaipuu totalitarismiin. Vai mitä arvoisa lukijani tuumii seuraavasta suorasta lainauksesta.

"Kävin Kööpenhaminassa kesäkuun vaalien alla, tapasin politikkoja. Minulle jäi erityisesti mieleen eräs poliitikko. Hän oli hyvin pelottava. Hän sanoi, ettei hän aio pakottaa ihmisiä tekemään mitään eri tavalla ilmaston takia. Mutta jos aiot muuttaa asioita, miten muuten voit tehdä sen?"

Ehkä vieläkin hätkähdyttävämpi oli kuluneella viikolla ilmastoguruksi nostetun Greta Thunbergin lausahdus, jossa hän tuntui väläyttävän niin ikään stalinistiselta kuulostavia keinoja. Vai mitä arvoisa lukijani mahtaa ajatella seuraavasta suorasta lainauksesta hänen Twitter-viestistään? 

"If you belong to the small number of people who feel threatened by us, then we we have some very bad news for you: This is just the beginning. Change is coming - like it or not" eli "jos kuulut niihin lukumääräisesti vähäiseen määrään ihmisiä, jotka tuntevat itsensä uhatuksi meidän taholtamme, silloin meillä on sinulle erittäin huonoja uutisia: tämä on vasta alkua. Muutos on tulossa - pidit siitä tai et".

Edelle kirjoittamieni huomioiden jälkeen jäin miettimään, että mikäli tämä nuorten naisten joukko todellisuudessa saisi päättää tulevaisuudesta, minkälaiseksi paikaksi tämä meidän maailmamme muodostuisi. 

Voisiko lopputuloksen luonnetta etsiä parhaiten nyt julkaistun Stalinin elämänkerran sivuilta? Entä olisivatko edellä lainatut aktivistit tyytyväisiä aikaansaannoksestaan? Vai söisikö vallankumous jälleen kerran omat lapsensa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta
Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?
Kirsi Liimatainen uskoo edelleen sosialistiseen utopiaan