torstai 3. syyskuuta 2026
Israelilaisministereiden kansanmurha- ja väestönvaihtopuheet kohentavat palestiinalaisterroristien asemaa
lauantai 8. elokuuta 2026
Mielipiteenvapaus ja virkavastuu ristiriidassa
torstai 21. toukokuuta 2026
Erävoitto aktivisteille
sunnuntai 8. helmikuuta 2026
Häiriköt Milanossa ja Suomessa
Milanon-Torinon talviolympialaiset saivat omat härikkönsä. Paikalle nimittäin raahautui viitisen tuhatta USA-vastaisuudesta ja ympäristöaatteista hurmaantunutta mielenosoittajaa, joista osa ryhtyi ampumaan ilotulitteita ja heittelemään kiviä poliiseja kohti.
Näyttää siis siltä, että tälle väestöryhmälle on mahdotonta pitäytyä laillisuuden puitteissa, mikäli heille tarjoutuu jonkinlainen syy – tai minun nähdäkseni pikemminkin tekosyy – julkiselle riehumiselle ja egotrippailulle.
* * *
Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on myös meillä Suomessa nähty kaikenlaista egotrippailua ja riehumista erilaisista syistä. Yksi niistä liittyy niin sanottuun metsänsuojeluun.
Tähän asiaan otti kantaa UPM:n pääjohtaja Massimo Reynaudo, joka ihmetteli Suomen äärimmäisen kriittistä keskustelua metsien käytöstä. Hänen mukaansa sellaista ei ole muualla ja muistutti, että "kyseessä ovat kymmenet tuhannet työpaikat. Niiden menettäminen koskettaisi koko Suomea."
Tämä ei tietenkään vähennä ympäristöaktivistien touhuilua, kuten ei sekään, että Suomen metsäpinta-alasta on suojeltu jo 18 prosenttia. Ja loppujenkin käyttöä on rajoitettu sekä metsänomistajan omilla suojelupäätöksillä että erilaisin sertifikaatein.
Taitaakin olla niin, että positiivisin asia Reynaudon haastattelussa oli lopulta se, että hänen johtamansa yhtiö tekee hyvää tulosta Uruguayssa, jossa se saa raaka-aineen itse hallinnoimistaan eukalyptusmetsistä. Ja jakaa kertyneitä liikevoittoja yhtiön suomalaisille omistajille, joista kerättyjen verojen kautta niistä osa kanavoituu myös suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
torstai 13. marraskuuta 2025
Amazonin pedofiiliset seksilelut
maanantai 6. lokakuuta 2025
Syömälakko Hamasin puolesta
Greta Thunberg and Renaz Ebrahimi in Search of Publicity
Ida Korhonen ja Aura Kinnunen tieteen vapautta vastaan
Vääriä profeettoja
tiistai 18. helmikuuta 2025
Kirjolohenkasvattajat eivät ymmärtäneet, että on turha itkeä kun maito on jo maassa
Oikeutta eläimille oli kuvannut kalankasvattamoilta materiaalia, jota Yleisradion MOT-ohjelma näytti kaikelle kansalle. Tapaus oli sikäli mielenkiintoinen, että se osoitti suomalaisessa kirjolohenkasvatuksessa olevan sellaisia ongelmia, joita siinä ei saisi olla ja tukee samalla Euroopan kalantuotantoa hallitsevaa ja maailman laajinta norjalaista pussilohenkasvatusta.
Itselleni hämmästyttävintä ohjelmassa olivat suomalaisten kalankasvatusta valvovan viranomaisen laiminlyönnit. Erityisen käsittämätöntä oli se, ettei aluehallintovirastoilta löytynyt raportteja kalankasvattamoille tehdyistä hyvinvointitarkastuksista, jollaisia olisi tullut tehdä kaikissa niissä tapauksissa, joissa eläinlääkäri on ilmoittanut viranomaisille puutteita eläinten hyvinvoinnissa.
Ruokaviraston virkamiehen mukaan "tarkastuksia kuitenkin tehdään satoja vuosittain. Pidän epätodennäköisenä, etteikö olisi ollut tilanteita, jotka olisivat edellyttäneet hyvinvointia koskevan tarkastuslomakkeen täyttämistä."
Onko suomalaiseen kalankasvatukseen siis pesiytynyt korruptoitunut järjestelmä, jossa yrittäjä on toimivinaan vastuullisesti ja virkamies on valvovinaan huolellisesti?
* * *
Nähtäväksi joka tapauksessa tulee se, mitä MOT-ohjelmasta seuraa. Virkamiehen mukaan kalankasvatuksen toimijoiden koulutukseen ja sitä valvovan viranomaisen toiminnan puutteisiin tullaan jatkossa paneutumaan entistä paremmin.
Se olisikin merkillistä, mikäli näin ei tehtäisi. Valitettavasti nyt ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jota vanha kansa on kuvannut sanonnalla "on turha itkeä kun maito on jo maassa".
MOT-ohjelman jälkeen suomalainen kirjolohenkasvatus ehti nimittäin jo saamaan negatiivisen leiman, jonka ennaltaehkäiseminen olisi ollut paljon helpompaa kuin vahinkojen korjaaminen. Ja monet närkästyneet suomalaiset tulevat ostamaan suomalaisen kirjolohen sijaan norjalaista kassilohta, joka muutenkin hallitsee maailman ruokakalamarkkinoita. Eikä se ole yhtään sen eettisempää kuin suomalainenkaan tuotanto - pikemminkin päinvastoin.
Tästä syystä jokaisen suomalaisen kirjolohenkasvattajan ja valvovan virkamiehen olisi syytä katsoa sekä peiliin että kollegoihinsa. Ja miettiä, että miten tämä asia meni noin niinkuin omasta mielestä.
* * *
Tarkoitan sitä, että kalataloussektorin ja viranomaisten olisi ollut syytä huomata ne varoitukset, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on saatu niin turkistarhoilta kuin karjankasvatuksestakin. Eli ymmärtää, kuinka aktivistit eivät kaihda keinoja nostaakseen eläintuotannon ongelmia kaiken kansan nähtäville.
Ja etteivät he kaihda sen jälkeen kaikkien löydöstensä käyttämistä hyödyksi mustamaalatakseen koko tuotannonalan piittaamatta sen seurauksista yrittäjien taloudelle tai koko suomalaiselle ruuantuotannolle. Eivätkä edes tunnetusti terveellisen kalan käytölle osana suomalaista ruokavaliota.
Niinpä nyt nähdyn MOT-ohjelman jälkeen jää nähtäväksi, parantaako suomalaisen kalankasvatuksen mainetta kalankasvattajaliiton edustajan vakuuttelu siitä, että suomalainen kalankasvatus on kaiken kaikkiaan vastuullista ja kestävää elintarviketuotantoa. Tai se, että kalankasvattajat itse ovat kyselyissä sanoneet pitävänsä kirjolohien hyvinvointia ja terveyttä ykkösasianaan.
Eikä kirjolohibisnekselle taida tehdä hyvää sekään, että ihmisten silmissä on jo saattanut syntyä epäilys sen suhteen, että onko suomalaisten kasvattamoiden kalakuolleisuus niin vähäistä kansainvälisessä vertailussa, kuin meille on kerrottu.
Sen sijaan on varmaa, että norjalaiset ovat valmiita korvaamaan suomalaisen kirjolohen kauppojen kalatiskeiltä, mikäli kansa päättää boikotoida sitä nyt esille tulleiden laiminlyöntien takia. Eikä menetettyä markkinaosuutta ole helppo saada enää takaisin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Turkistalous vakavan paikan edessä
tiistai 15. lokakuuta 2024
Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan
Rasistisen väkivallan juurisyyt
perjantai 21. kesäkuuta 2024
Tärkeämpiä asioita
tiistai 21. toukokuuta 2024
Ylen toimitus näytti keskisormea
sunnuntai 10. maaliskuuta 2024
Vandaalien vaatimukset
sunnuntai 24. syyskuuta 2023
Suomalaiset eivät halua sosialismia - eivätkä vasemmiston eduskuntaperformansseja
Minusta on mielenkiintoista, että vasemmiston hallitsema ammattiyhdistysliike ryhtyy kerta toisensa jälkeen ulkoparlamentaarisiin toimiin ehkäistäkseen demokraattisen päätöksenteon toteutumista kun valtaan pääsee poliittinen oikeisto. Erityisen mielenkiintoista tämä on siksi, että suomalaiset ovat äänestäneet vasemmiston (mukaan lukien Vihreät) viimeksi eduskunnan enemmistöasemaan vuonna 1966. Siis 57 vuotta sitten.
Tämä jos joku osoittaa, etteivät suomalaiset halua maahansa sosialismia. Siitä huolimatta kansan suuren osan rahoilla - ja verovapaudesta nauttien - toimivat työntekijäjärjestöt katsovat asiakseen painostaa hallituksia ja eduskuntaa tekemään vasemmistolaista politiikkaa.
Esimerkiksi tulevalla viikolla ne aikovat sabotoida hallituksen pyrkimyksiä Suomen talouden nostamiseksi jaloilleen Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen - ja sen edeltäjien - harjoittaman jakopolitiikan jälkeen. Näin siitä huolimatta, ettei maamme jatkuva velkaantuminen ole sen enempää omistavan kuin työtä tekevänkään väestönosan kannalta järkevää.
* * *
Yksi vaikeimmista Petteri Orpon (kok) hallituksen ratkaistavaksi tulevista kysymyksistä on Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena rapautuneen sisäisen turvallisuuden korjaaminen. Sen osalta vastuuministerinä toimii Mari Rantanen (ps), jonka voi olettaa tekevän parhaansa ongelman ratkaisemiseksi.
Tämän päivän uutinen katujengien vastaisen toiminnan organisoimisesta osoittaa kuitenkin kuinka vaikeaa nykyisessä näennäishumanistisessa ilmapiirissä tehokkaiden toimien toteuttaminen on. Vaikka kaikki tietävät näiden porukoiden koostuvan lähinnä etnisesti ei-suomalaisesta väestöstä, voidaan odottaa vihervasemmistolaisten "ihmisoikeusasiantuntijoiden" vahtivan silmä kovana, ettei torjuntatoimien kohdistamisessa noudateta "etnistä profilointia".
Tämän ongelman ministeri Rantanen muotoili siten, että "varmaankin" henkilötarkastukset "kohdennettaisiin sen perusteella, mikä meillä on tieto kyseiseltä alueelta - mitä siellä on tapahtunut, keitä ollut uhreina ja tekijöinä. En ajattele, että tästä tulisi suoranainen etnisen profiloinnin malli, mutta ei se myöskään voi toimia niin, että kääntäisimme vaikkapa jonkin vanhuksen laukut tai taskut tilanteessa, jossa vaikkapa nuoriso on tehnyt paljon rikoksia viime aikoina. Siinä ei ole mitään järkeä."
Nähtäväksi siis jää, millä tavalla poliisi pystyy tehostamaan toimiaan etnisistä vähemmistöstä koostuvien jengien torjumiseksi. Ja kuinka kovaa huutoa mahdollisiin tarkastettavien valikointitoimiin kohdistavat vasemmistoon kallellaan olevat "ihmisoikeusaktivistit".
Toivoa sopii, että järki lopulta voittaisi tässäkin asiassa, eikä poliisin tarvitsisi käyttää aikaa tai resursseja sellaisten ihmisten kiusaamiseen, joilla ei lähtökohtaisesti ole mitään tekemistä itähelsinkiläisten tai espoolaisten jengien kanssa. Eikä ministeri Rantasen tarvitsisi käyttää aikaansa ja energiaansa tähän asiaan liittyviin vasemmiston performansseihin televisiossa näytettävien eduskunnan kyselytuntien aikana.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto pyrkii heikentämään köyhemmän kansanosan elinolosuhteita
Hallituksella on kansan vahva tuki
Imaamin viesti lauttasaarelaisille
sunnuntai 5. kesäkuuta 2022
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
maanantai 20. joulukuuta 2021
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr) on päässyt syksyllä mieleiseensä tehtävään eli EU-parlamentin ympäristövaliokunnan pääneuvottelijaksi hiilinieluja koskevassa, niin sanotussa Lulucf-asetuksessa. Tätä mandaattiaan hän on käyttänyt tekemällä ehdotuksen maankäyttösektorin hiilinielun kokonaistavoiteen nostamiseksi 490 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin vuonna 2030.
Se on 58 prosenttia enemmän kuin komission heinäkuussa antamassa esityksessä, jossa tavoite oli 310 miljoonaa tonnia. Suomen osuus kasvaisi 17,8 miljoonasta tonnista 30 miljoonaan tonniin eli yli 68 prosenttia.
Niinistö siis haluaisi asettaa Suomelle muita EU-maita tiukemman tavoitteen ja siten vaikeuttavan entisestään metsänhoitoa ja maataloutta täällä pohjoisen ankarissa oloissa. Näin siitä huolimatta, että Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja totesi viime viikolla, etteivät muut toimialat pystyisi korvamaan metsäsektorin alasajoa. n
Uutta tuotantoa ei hänen mukaansa syntyisi riittävän paljon eikä riittävän nopeasti, koska ongelmana ei ole pelkästään metsäsektorin uusien innovaatioiden syntyminen riittävän nopeasti, vaan myös sen arvonlisän aleneminen, jota nykyiset tuotteet synnyttävät. Hänen mukaansa metsäsektorin toimintaedellytysten raju heikentäminen vaarantaisi nykytuotteitakin.
Uusien tuotteiden osaltakin EU on asettanut erilaisia kapuloita suomalaisten rattaisiin. Yhden esimerkin nosti tänä aamuna esille VTT:n tutkimusprofessori, joka kertoi puusta tehtyjen muovia korvaavien tuotteiden tulleen EU:ssa luokitelluksi yhtä haitallisiksi kuin fossiilisista raaka-aineista tehdyt muovit.
Maatalous on Suomessa puolestaan ruokaturvan tuoja. Ilman toimivaa maataloutta olisimme ruuan osalta tuonnin varassa, ja kuten tämän syksyn sähkön hintojen nousu on osoittanut, sellaisella saattaa olla ikäviä seurauksia.
Nähtäväksi siis jää, miten Ville Niinistön kannattajat reagoivat hänen toimiinsa ja miten suomalaiset ylipäänsä suhtautuvat EU:n edesottamuksiin suomalaisten hyvinvoinnin perustan alasajajana. Jatkammeko entiseen malliin nyökyttelemällä päätämme mitä erilaisimpiin meille haitallisiin direktiiveihin, vai ryhdymmekö jossain vaiheessa puolustamaan myös omaa etuamme?
Entä kuinka käy vihreän siirtymän, jos kansalaisten elämä siihen liittyvine muutoksineen käy sietämättömäksi? Reagoivatko siihen ainoastaan ranskalaiset, vai nähdäänkö myös Suomessa aiempaa vahvempaa kansalaisaktivismia?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
tiistai 23. maaliskuuta 2021
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?
Punavihreä kenttäoikeus
Edistyksellinen osuuskauppa kompastui punavihreään kuplaan
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
maanantai 24. elokuuta 2020
Onko Elokapina menossa kohti poliittista väkivaltaa?
Nälkälakko on tietenkin jokaisen oma asia, kunhan ei saata itseään sellaiseen tilaan, että joutuu turvautumaan yhteiskunnan maksamiin terveydenhoitopalveluihin. Elokapinajutussa kerrottiinkin mukana ollutta tutkijaa viehättäneen sen, että "liike on väkivallaton ja arvoissa korostetaan ihmisten itsemääräämisoikeutta".
Tosiasia kuitenkin on, että vaikka Elokapina lienee vielä toiminut ilman fyysistä väkivaltaa, on se kuitenkin jo tehnyt tavoitteitaan ajaakseen poliittis-taloudellista haittaa esimerkiksi pyrkimällä estämään ministeriautojen liikkumista sekä menemällä kanooteillaan häiriköimään risteilijäliikennettä. Sellaisesta kansalaistottelemattomuudesta on enää vain yksi askel fyysiseen väkivaltaan.
Pohtiessani tätä Elokapinan ja vastaavien liikkeiden kehitystä, olen ollut taipuvainen näkemään seuraavanlaisen loogisen kehityskulun.
- Ns. vakavasti otettava poliittinen liike - kuten Elokapinan tapauksessa vihreät - julistaa johonkin ihmisjoukkoon vetoavaa katastrofismi-ideologiaa.
- Noiden julistusten ja käytännön politiikan välisen mahdottomuuden ilmeinen ristiriita johtaa samoja asioita ajavien, mutta suuria poliittisia puolueita äärevämpien liikkeiden syntyyn.
- Näiden rauhanomaiset kannanotot eivät edelleenkään riitä samanmielisten keskinäisessä kuplassa syvenevässä katastrofitodellisuuskäsityksessä elävien ihmisten mielenmaisemassa riittävältä tuntuviin poliittisiin muutoksiin.
- Liikkeen sisälle syntyy entistä fanaattisempia ryhmittymiä, jotka ryhtyvät joko itse liikkeen nimissä tai siitä irtauduttuaan toteuttamaan entistä radikaalimpia mielenilmauksia, joiden kiihkeä tunnelma johtaa helposti - eli ennemmin tai myöhemmin - väkivaltaisiin yhteydenottoihin joko virkavallan tai mahdollisesti paikalla olevien vastakkaisen aatesuunnan ryhmittymien kanssa.
Nähtäväksi siis jää, synnyttääkö myös tässä puheena olevan äärijärjestön toiminta fyysistä väkivaltaa. Toivon toki, että tältä vältyttäisiin, mutta suhtaudun tähän toiveeseeni valitettavan skeptisesti.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maan ystävien puolustusdoktriini jäi epäselväksi
WWF valeuutisten sylttytehtaana
Muutama kysymys Elokapinasta
perjantai 24. huhtikuuta 2020
Viisi kysymystä irakilaismiehen ylösnousemuksesta Ohisalon tulevaisuuteen
Yle nimittäin kertoi, että irakilaiset viranomaiset ovat vahvistaneet kuolleeksi väitetyn irakilaismiehen kuolintodistuksen väärennetyksi, joten on yhä todennäköisempää, että hän on "ylösnoussut kuolleista". Samalla uutisessa kerrottiin myös, että aiemmin kerrottu pidätys on tapahtunut Suomessa. Ja mikä mielenkiintoisinta, poliisi arveli, että pidätyksiä on todennäköisesti tulossa lisää.
Tämä kaikki herätti mielessäni joukon kysymyksiä.
Niistä ensimmäinen koskee pidätetyn henkilön henkilöllisyyttä: onko kyseessä kuolleeksi väitetyn irakilaismiehen tytär, joka oli tehnyt valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen? Poliisi ei ole lausunut tästä asiasta juuta eikä jaata, mutta jos näin oli, oliko hänen motiivinaan turvapaikan saaminen Suomesta vai pelkästään rahallisen korvauksen saaminen? Joka tapauksessa on hyvä, ettei EIT:n määrämiä korvausrahoja ole ehditty maksaa, joten takaisinperintäänkään ei tule aihetta.
Toinen ja vielä mielenkiintoisempi kysymys on se, keitä ovat mahdolliset muut pidätettävät henkilöt. Ovatko hekin irakilaisia, vai voisiko olla mahdollista, että operaatiossa on ollut mukana suomalaisia turvapaikka-aktivisteja tai oikeudellisia neuvonantajia?
Kolmantena kysymyksenä mieleeni nousi se, että myöntääkö sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) jossain vaiheessa, että hän on ollut turhan sinisilmäinen turvapaikanhakijoiden suhteen. Ainakin oppositiojohtaja Jussi Halla-aho (ps) on kysellyt tätä asiaa häneltä saamatta vastausta. Toistaiseksi sisäministeri on kuitenkin esiintynyt julkisuudessa uhmakkaasti vedoten maahanmuuttoviraston kelvottomiin prosesseihin, joista ei kuitenkaan juuri tässä puheena olevassa tapauksessa ole osoitettu virheitä.
Neljäntenä kysymyksenä haluan nostaa esiin sen, että vaikuttaako nyt nähty farssi Maria Ohisalon ja hänen puolueensa kannatukseen lyhyellä aikavälillä. Tosin ainakin Vihreiden kannatus on mielipidekyselyjen valossa ollut joka tapauksessa murenemassa, joten mahdollisen laskutrendin syytä voi olla vaikea päätellä, ellei joku sitten innostu tutkimaan asiaa erillisellä selvityksellä.
Lienee kuitenkin selvää, että jos Vihreiden kannatuksen laskutrendi jatkuu kovin pitkään, alkaa Ohisalon asema puolueensa johdossa horjua. Olkoon viides kysymys siten se, että missä vaiheessa spekulaatiot hänen asemastaan nousevat päivälehtien sivuille?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veikö irakilainen Suomen hallitusta ja EIT:tä kuin pässiä narussa?
EIT:n päätös ajoi Maria Ohisalon paniikkiin
Miksi media pallottelee irakilaisen murhalla?
maanantai 27. tammikuuta 2020
Hämeenlinnan murha on monesta syystä merkittävä
Tosin sekä haastateltu läheinen että murhamies olivat joutuneet kokemaan Hämeenlinnassa väkivaltaa. Vuonna 2017 murhamiestä oli pidelty pahoin ravintolan edessä, mutta käräjäoikeus oli hylännyt pahoinpitelysyytteet, koska ei voitu varmuudella osoittaa, kuka miehen kimppuun oli käynyt.
Tällä hetkellä MTV3:n haastattelema läheinen murehtii sitä, saako tapaus ja sen uutisointi turvapaikanhakijoiden ja kantaväestön välisen vihan leimahtamaan. Oikea media puolestaan kertoi, että tekijä oli ilmeisesti palestiinalaistaustainen ja murhattu aktiivinen monikulttuurisuusaatteen kannattaja ja sateenkaariaktivisti.
Mikäli kaikki edellä kerrottu pitää paikkansa, on tapaus monesta syystä merkittävä.
Ensinnäkin murha liittyy niihin hirmutekoihin, jotka alleviivaavat maamme johdon epäonnistumista vuoden 2015 kansainvaelluksen edessä. Vastuussa olleet ministerit eivät silloin halunneet noudattaa Dublinin sopimusta, vaan päästivät turvallisesta Ruotsista meille ohjatut kehitysmaalaiset maahamme.
Toiseksi se osoittaa maamme johdon epäonnistumista vuoden 2015 tapauksen jälkihoidossa. Maastamme ei ole onnistuttu vieläkään poistamaan niitä elintasopakolaisia, jotka väärinkäyttivät vapaata turvapaikanhakuoikeutta. Murhaaja oli yksi heistä.
Kolmanneksi murha kertoo niistä riskeistä, joille maahanmuuttoaktivistit ymmärtämättömyyttään altistavat itsensä. Uhrihan oli yksi niistä ihmisistä, jotka olivat toimineet aktiivisesti sen puolesta, että maamme muutenkin löperö maahanmuuttopolitiikka olisi vielä avoimempaa.
Selvyyden vuoksi: tämä ei tarkoita, että uhri olisi syyllinen omaan kuolemaansa. Ei, vaan syyllinen on itsensä tappanut murhamies. Ja hänen assistenttejaan ne tahot, jotka ovat vaikuttaneet maamme maahanmuuttopolitiikan löperyyteen niin politiikassa, hallinnossa kuin mediassakin ja samalla jättäneet vähälle huomiolle ne riskit, jotka tällaiseen politiikkaan väistämättä liittyvät.
Oma toiveeni on, että edes tämä tapaus avaisi maamme poliittisten ja hallinnollisten päättäjien sekä myös median silmät ja johtaisi muutokseen, jonka seurauksena vuoden 2015 kaltaisen kansainvaelluksen toistuminen voitaisiin estää. Ja jolla vuoden 2015 kansainvaelluksen jälkeen maahamme jääneet laittomat maahanmuuttajat saataisiin lopultakin palaamaan kotimaihinsa tai edes eristettäisiin muusta väestöstä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rinteen hallitus on marokkolaisen enon ja turkkilaisen espoolaismiehen kaltaisten asialla
Muslimien maahanmuutto on kytkettävä työllisyys ja rikostilastoihin
Oulun tapahtumia ei saa käyttää vihan lietsontaan, vaan maahanmuuttopolitiikan perusteena
perjantai 27. syyskuuta 2019
Muutama kysymys Elokapinasta
Mediatempauksista ehkä merkittävimmät ovat liittyneet ruotsalaisteinin, joka on päässyt puhumaan jopa Maailman talouskokoukseen ja YK:n ilmastokokoukseen. Molemmat tapaukset on uutisoitu erittäin näyttävästi.
Sen sijaan, että kaikki ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat henkilöt olisivat tyytyväisiä tapahtuneeseen, on meillä syntynyt Elokapinaksi itseään kutsuva porukka, joka on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja tähän mennessä pyrkinyt pysäyttämään suuren risteilyaluksen ja pannut Helsingin keskustan liikenteen sekaisin.
Yle uutisoi molemmista suomalaisporukan tempauksista varsin neutraaliin ellei suorastaan positiiviseen sävyyn. Ja ilman sen suurempaa kritiikkiä uutisoi liikkeen edustajan väitteen, jonka mukaan "klassisia ilmastomarsseja on järjestetty kymmeniä vuosia, on kirjoitettu adresseja ja vähennetty saastutusta yksilötasolla, mutta se ei ole vaikuttanut tuonne ylös. Koemme, että häiriön aiheuttaminen on valitettavasti viimeinen keino."
Koska henkilön väite - ja siis Elokapina-liikkeen peruste oikeuden ottamiselle omiin käsiin - on ilmiselvästi väärä, nousi mieleeni muutama kysymys, joihin minulla ei ole vastausta. Mutta joihin haluaisin sellaisen kuulla.
Miksei Ylen jutuissa sen toiminnasta ollut sen kummempaa pohdintaa liikkeen todellisista motiiveista oman käden oikeudelle?
Mikä on liikkeen todellinen motiivi: onko kyse todella ilmastonmuutosasioista vai kenties vain sen käyttämisestä anarkismin tai yleisen riehumisen tekosyynä?
Vai onko kyse yksinkertaisesti ns. egotrippailusta eli huomion hakemisesta omalle itselle keinolla millä hyvänsä?
Jos liikkeen motiivina on huoli ilmastonmuutoksesta, onko viime aikojen ilmastonmuutosuutisointi sekoittanut heidän mielensä ja pitäisikö heidät siten saattaa mielenterveydelliseen hoitoon?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Me suvaitsemme
Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
maanantai 23. syyskuuta 2019
Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?
Mutta ennen grönlantilaisten nuorten näkemyksiä haluan muistuttaa toisesta eilisestä jutusta. Se oli Helsingin Sanomissa ja kertoi Stalinin uudesta elämänkerrasta eli siitä ajasta Neuvostoliitosta, jolloin 29 vuoden aikana pidätettiin keskimäärin miljoona ihmistä vuodessa. Tämän mahdollisti isä aurinkoisen luoma totalitaristinen järjestelmä, jota kutsutaan sosialismiksi.
Grönlantilaisissa nuorissa minua hätkähdytti nuoren naisen kaipuu totalitarismiin. Vai mitä arvoisa lukijani tuumii seuraavasta suorasta lainauksesta.
"Kävin Kööpenhaminassa kesäkuun vaalien alla, tapasin politikkoja. Minulle jäi erityisesti mieleen eräs poliitikko. Hän oli hyvin pelottava. Hän sanoi, ettei hän aio pakottaa ihmisiä tekemään mitään eri tavalla ilmaston takia. Mutta jos aiot muuttaa asioita, miten muuten voit tehdä sen?"
Ehkä vieläkin hätkähdyttävämpi oli kuluneella viikolla ilmastoguruksi nostetun Greta Thunbergin lausahdus, jossa hän tuntui väläyttävän niin ikään stalinistiselta kuulostavia keinoja. Vai mitä arvoisa lukijani mahtaa ajatella seuraavasta suorasta lainauksesta hänen Twitter-viestistään?
"If you belong to the small number of people who feel threatened by us, then we we have some very bad news for you: This is just the beginning. Change is coming - like it or not" eli "jos kuulut niihin lukumääräisesti vähäiseen määrään ihmisiä, jotka tuntevat itsensä uhatuksi meidän taholtamme, silloin meillä on sinulle erittäin huonoja uutisia: tämä on vasta alkua. Muutos on tulossa - pidit siitä tai et".
Edelle kirjoittamieni huomioiden jälkeen jäin miettimään, että mikäli tämä nuorten naisten joukko todellisuudessa saisi päättää tulevaisuudesta, minkälaiseksi paikaksi tämä meidän maailmamme muodostuisi.
Voisiko lopputuloksen luonnetta etsiä parhaiten nyt julkaistun Stalinin elämänkerran sivuilta? Entä olisivatko edellä lainatut aktivistit tyytyväisiä aikaansaannoksestaan? Vai söisikö vallankumous jälleen kerran omat lapsensa?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta
Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?
Kirsi Liimatainen uskoo edelleen sosialistiseen utopiaan
