Unkarilainen vallanvaihto nosti esille kysymyksiä

Unkarilaiset päättivät sunnuntain vaaleissa vaihtaa maan poliittista linjaa vaihtamalla pitkään hallinneen Victor Orbánin johtaman Fidesz-puolueen Péter Magyarin Tiszaan. Tämä tarkoittaa maan paluuta normaaliksi EU-maaksi. 

Tämä tuskin tarkoittaa oikeisto-vasemmisto-akselilla kovin suuria muutoksia, koska Magyar on aiemmin edustanut Fidesziä. Sen sijaan arvoasteikolla tullaan näkemään siirtymä orbanilaisista arvokonservatismista kohti -liberalismia, vaikkei siirtymää äärilaitaan olekaan odotettavissa. 

Meidän muiden eurooppalaisten kannalta on joka tapauksessa erinomaista, että Unkarin EU- ja ulkopolitiikka irtautuu vaalituloksen jälkeen Venäjän talutusnuorasta ja sitä kautta erityisesti Ukrainan tukeminen EU:n kautta helpottuu. Ja samalla Putinin kolmen päivän erityisoperaation onnistuminen käy entistäkin epätodennäköisemmäksi. 

Tässä suhteessa on erityisen oleellista se, miten Unkarin energiantarve järjestetään: jos maan siirtymä tavalliseksi EU-demokratiaksi halutaan varmistaa, on asia hoidettava kuntoon hyvin ja nopeasti. Nähtäväksi kuitenkin jää, pystyykö EU:n tunnetusti kyvytön poliittinen apparaatti saamaan tässä asiassa parempia tuloksia kuin jo kauan sitten tragikomediaksi ja samalla koko Unionin huonoksi vitsiksi muuttaneessa kesäaika-kysymyksessä.

Koko Unkarin poliittisen muutoksen ja maan tulevaisuuden kannalta oleellisin kysymys liittyy kuitenkin vaalit voittaneen Tisza-puolueen maahanmuuttopolitiikkaan. Eli avaavatko unkarilaiset rajansa kehitysmaalaisten kansainvaellukselle vai toimivatko he rationaalisesti jatkaen Orbánin nuivalla linjalla?  

Lopuksi on syytä huomata, ettei amerikkalaisten lobbaus Orbánin tueksi vaikuttanut tämän kannatusta lisäävästi, vaan pikemminkin päinvastoin. Tämä olisi hyvä muistaa niin rapakon toisella puolella kuin myös EU:n komissiossakin – ja pidättäytyä jatkossa sotkeutumassa kansallisvaltioiden politiikkaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ystävämme Donald Trump
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Balkanin ruutitynnyri kytee jälleen

Ystävämme Donald Trump

Aamun uutisten mukaan presidentti Donald Trump ja Iran olisivat sopineet kahden viikon tulitauosta. Samalla – Iranin mukaan – USA olisi hyväksynyt seuraavat ehdot.

Yhdysvallat ei jatkossa hyökkää Irania vastaan.

Iran pitää jatkossakin Hormuzinsalmen hallinnassaan.

Uraanin rikastaminen sallitaan.

Kaikki ensi- ja toissijaiset pakotteet poistetaan.

Kaikki YK:n ja atomienergiajärjestön päätökset perutaan.

Iranille maksetaan sotakorvauksia.

Yhdysvaltojen joukot vedetään alueelta.

Sota päättyy kaikkialla, mukaan lukien Libanonissa.

Mikäli tämä pitää paikkansa, olisivat Iranin islamistit ottamassa rökelevoiton amerikkalaisista. Ja sen lisäksi Trump olisi pettänyt tavalliset iranilaiset jättämällä heidät maan hallinnon terrorisoitaviksi myös jatkossa. 

* * *

Eilisen uutisen perusteella Trumpin hallinnon edustaja – James D. Vance – kävi Unkarissa haukkumassa eurooppalaiset johtajat. Hänen mukaansa "byrokraatit Brysselissä ovat yrittäneet tuhota Unkarin talouden. He ovat yrittäneet heikentää Unkarin energiariippumattomuutta. He ovat yrittäneet nostaa kustannuksia unkarilaisille kuluttajille. He ovat tehneet tämän kaiken, koska he vihaavat tätä miestä."

Taustalla on tietenkin Orbánin toiminta Vladimir Putinin kolmen päivän erityisoperaation tukemiseksi estämällä – tai ainakin jarruttamalla – EU:n päätöksentekoa Ukrainan tukemiseksi (esimerkki). Ja tietenkin myös EU-maiden haluttomuus osallistua USA:n sotatoimiin Irania vastaan. 

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, syntyykö USA:n, Israelin ja Iranin välille viimeksi mainitun valtion islamistihallintoa suosiva rauha seuraavan kahden viikon aikana. Tai voittaako Orbán ensi sunnuntain vaalit Vancen vetoavulla, sillä ainakin  gallupien perusteella hän olisi häviämässä selvästi.

Tässä vaiheessa on syytä todeta ainoastaan se, että jos meidän ystävämme ovat sellaisia kuin USA:n nykyhallinto – sillä ystävänä sitä kai kaikesta huolimatta täytyy pitää – en edes halua tietää, millaisia ovat vihollisemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johanna Vuorelman mielikuvat ja todellisuus
Pitäisikö hallituksen suojella kansalaisiaan laittomilta maahanmuuttajilta?
Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet

Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille

USA:n ja Ukrainan presidenttien tapaaminen johti varsin mielenkiintoisiin näkemyksiin, sillä Donald Trump pyysi lopettamaan sodan nykyisille rintamalinjoille ja Volodymyr Zelenskyi näytti hyväksyvän ajatuksen. Jälkimmäisen mukaan "meidän täytyy pysähtyä siihen, missä olemme, hän on oikeassa, presidentti on oikeassa".

Samalla Trump ilmoitti, ettei ole valmis antamaan Ukrainalle Tomahawk-ohjuksia, joilla voitaisiin tuhota venäläisiä sotilas- ja infrastruktuurikohteita kaukana maan sisäosissa. Ei ainakaan ennen kuin on tavannut Vladimir Putinin Unkarissa.

Zelenskyi kertoi ennen tapaamista, että Ukrainan kannalta turvatakuut ovat kaikkein tärkein asia. Ainakaan suomalaismediat, BBC, USA Today tai CBS eivät kuitenkaan kertoneet mitä presidentit puhuivat niistä. Suomen presidentin, Alexander Stubbin mukaan tuki Ukrainalle jatkuu vahvana ja se "sisältää sotilaallisen ja taloudellisen avun, turvatakuut, tulitauon ja rauhanprosessin". 

Nähtäväksi siis jää, miten Putin suhtautuu Unkarissa rauhantekoon, jonka lopputuloksen hän voisi halutessaan esitellä jonkinlaisena voittona kansalleen. Mutta joka hänen aiempiin puheisiinsa verrattuna olisi kuitenkin ilmiselvä epäonnistuminen, jonka seurauksena yli miljoona venäläistä on kuollut tai invalidisoitunut. 

Siten rauha nykyisille rintamalinjoille olisi Putinille ilmiselvä riski, sillä etukäteen lienee mahdotonta sanoa, kumpi kanta – voitto vai epäonnistuminen – lopulta voittaisi venäläisten mielissä. Ja mitä siitä seuraisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
When Ukraine’s Drones Fly 2,000 km, Putin’s Confidence Shakes
Why Do Russians Tolerate Broken Infrastructure?
Peskov reagoi Venäjän erikoisoperaation heikkoon edistymiseen

Balkanin ruutitynnyri kytee jälleen

Aloitan tämän aamun blogimerkintäni katsauksella 111 vuoden taakse. Silloin Itävallan kruununprinssi Frans Ferdinand ja hänen vaimonsa Sophie murhattiin 28. kesäkuuta 1914 Itävalta-Unkariin tuolloin kuuluneessa Sarajevossa, Bosniassa. 

Syynä oli se, että Bosnian serbit halusivat liittyä Serbiaan ja toteuttivat tätä pyrkimystä poliittisen murhan avulla. Sen seurauksena Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle 28. heinäkuuta 1914. 

Serbia sai pian liittolaisekseen Venäjän ja Itävalta-Unkari Saksan, joka välttääkseen kahden rintaman sodan hyökkäsi Ranskaan Belgian kautta. Tämä taas johti Iso-Britannian liittymiseen mukaan sotaan, josta näin muodostui ensimmäinen maailmansota. Siinä menetti henkensä noin 16 miljoonaa ihmistä.

* * *

Eläköityneen kenraalimajuri Harri Ohra-ahon tuore kolumni varoitti suomalaisia Balkanin kytevästä ruutitynnyristä. Hänen mukaansa Bosnia ja Hertsegovina horjuu syvän kriisin reunalla, jonka ytimessä on liittovaltion toisen osan eli Serbitasavallan presidentti Milorad Dodikin toiminta serbien itsenäistämiseksi. 

Dodikin johdolla Serbitasavalta on säätänyt lakeja, jotka estävät valtion viranomaisten toiminnan alueellaan. Lisäksi hänen hallintonsa on vaatinut serbeille omaa perustuslakia, joka olisi askel Bosnia ja Hertsegovinan hajoamiselle kahdeksi valtioksi. 

Taustalla on varsinaisen Serbian ja sen takana lymyilevän Venäjän vahva tuki - ja ikävä kyllä joukkoon on liittynyt myös EU-maa Unkarin presidentti Victor Orbán, joka on lähettänyt erikoisjoukkojaan harjoittelemaan serbien kanssa. Toisin sanoen kyse on osasta Vladimir Putinin laajempaa strategiaa, jonka pyrkimyksensä on siirtää läntisen Euroopan huomio Ukrainasta Balkanille.

Toistaiseksi tilanne on kuitenkin rauhallinen ja suurin osa niin bosniakeista, kroaateista kuin serbeistäkin toivoo vakautta ja näkee tulevaisuutensa EU:ssa, eikä Dodik saa yksimielistä kannatusta edes Serbitasavallan alueella. Mutta kuten hyvin tiedetään, ihmisten näkemyksiin on helppo vaikuttaa sopivalla propagandalla. 

* * *

Meidän suomalaisten kannalta asia on monella tavalla merkittävä. Ensinnäkin jokainen Putinin sotilaspoliittinen voitto lisää riskiä siitä, että Venäjä testaisi jonkun NATO:on kuuluvan rajamaan sotilaallista valmiutta tarkoitukseen sopivalla erikoisoperaatiolla. Ei ehkä välttämättä juuri Suomen rajalla, mutta luultavimmin kuitenkin lähialueillamme. 

Toiseksi Bosnia-Herzegovina on ollut yksi humanitaarisen maahanmuuton kulkuväylä, joten sen joutuminen sekasorron kohteeksi saattaisi hyvinkin lisätä EU:n alueelle saapuvia ihmisvirtoja. Ja sen seurauksena edistää niistä eniten kärsivien EU-maiden - kuten Saksan, Ranskan, Hollannin tai Ruotsin - sisäistä epävakautta. 

Näistä syistä Ohra-aho päätti kolumninsa toiveeseen, jonka mukaan "Euroopan on siksi toimittava viisaasti mutta päättäväisesti. Sanoista on siirryttävä tekoihin: lisää tukea Bosnian rakentaville voimille, selkeä viesti separatismia vastaan ja konkreettisia askelia kohti Nato- ja EU-integraatiota. Vakaus ei synny itsestään, ja Balkanilla sen arvo ymmärretään usein vasta silloin, kun se on jo menetetty."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?

Paavo Rautio osoittaa syvällistä ymmärtämättömyyttä

Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Helsingin sanomat haastatteli Vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa lyhyeen artikkeliin. Sen mukaan tämä haluaisi siirtää verotuksen painopistettä saastuttamiseen ja samalla keventää työn ja yrittämisen verotusta.

Se olisikin aikamoinen muutos, sillä nykyisin 116 325 miljoonan euron verotuloista 43 004 miljoonaa kertyy tulo- ja pääomaveroista. Se on noin 37 prosenttia. 

Muita suuria veroeriä ovat pakolliset sosiaaliturvamaksut 32 439 miljoonaa euroa (28 %) sekä arvonlisäverot 25 833 (22 %). Niistä vain jälkimmäistä voitaisiin käyttää saastuttamisen verottamiseen - tosin sitäkin vain siltä osin, kuin kyse on saastumista aiheuttavista verotuskohteista.

Sen sijaan esimerkiksi energiaverojen suuruus sekä autoveron ja ajoneuvoveron yhteenlaskettu määrä ovat vain 4063 ja 1 348 miljoonaa euroa eli 4,3 prosenttia ja hiukan yli yksi prosentti koko verokertymästä.  Niinpä Sofia Virran linjaus painopisteen muutoksesta tarkoittaisi lähinnä arvonlisäveron korottamista. 

Jos Virta kuitenkin tarkoitti verotuksen painopisteen siirtämisellä sekä arvonlisä-, energia-, auto- että ajoneuvoveron kertymän kasvattamista suuremmaksi kuin työn ja yrittämisen verottamista, tulisi näitä verolajeja nostaa noin 5 880 miljoonalla eurolla eli hiukan noin 19 prosentilla, minkä lisäksi esimerkiksi työn ja yrittämisen verotusta pitäisi laskea samalla summalla. Tämä tarkoittaisi 44,5 prosentin yleistä arvonlisäkantaa eli sen nostamista noin 17,5 prosenttiyksikköä korkeamaksi kuin EU-alueen korkeinta arvonlisäprosenttia yläpitävässä Unkarissa. 

Todellisuudessa kaikki arvonlisäverotus ei liity millään tavalla saastuttamiseen, joten käytännössä Virran tarkoittamien tavaroiden ja palveluiden arvonlisäveroa tulisi kiristää vielä yllä esittämäni laskutoimituksen lopputulostakin enemmän. Siksi kuulisin mielelläni puheenjohtaja Virralta, että sanoiko hän tositarkoituksella sen mitä sanoi.

* * *

Sofia Virta kertoi myös, että Vihreillä on tavoitteena, että jokaisesta ikkunasta näkyy vähintään kolme puuta. Tässä tavoitteessa on Virran mukaan kyse viheralueiden riittävän määrän varmistamisesta ja lähiluonnon saavutettavuudesta.

Kaikista oman asuntoni ikkunoista näkyy kokonainen metsä, joten tavoite on minun kohdallani irrelevantti. Jäin kuitenkin pohtimaan, että miten mahtaa olla aivan Helsingin keskustassa. Sieltä varmaankin löytyisi sellaisia ikkunoita, joista ei näy kolmea puuta. Näin etenkin tiiviiden kaupunkikortteleiden keskeltä ja talojen alimmista kerroksista. 

Sen sijaan en ole ihan varma, että miten puuntaimet menestyisivät sellaisissa kohteissa. Tai mihin kohtaan katua tai jalkakäytävää ne sijoitettaisiin. Vai olisiko Virran tarkoitus yksinkertaisesti purkaa nämä kadut ja istuttaa niiden tilalle puurivejä?

* * *

Lopuksi maahanmuuttajavaltaisella alueella oman kertomansa mukaan asunut puheenjohtaja Virta kertoi pitävänsä typeränä kysymystä siitä, että olisiko hän itse valmis asumaan maahanmuuttajavaltaisella alueella segregaation torjumiseksi ja laittamaan lapsensa sellaisen alueen päiväkotiin tai kouluun, jotta kantaväestön lasten osuus näillä alueilla ei pienenisi liikaa. Näin siksi, ettei hän pidä ajatuksesta, jonka mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset olisivat vähemmän toivottavaa leikkiseuraa.

Kaiken kaikkiaan sain Helsingin sanomien jutun luettuani hyvän käsityksen Vihreiden puheenjohtajan loogisen ajattelun kyvyistä ja hänen edustamansa puolueen politiikasta. Ja mikä tärkeintä, pystyin sen pohjalta päättämään ilman vaikeuksia, että annanko puolueelle ja sen puheenjohtajalle kannatukseni ensi viikonloppuna järjestettävissä alue- ja kuntavaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljastava näytelmä
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?

Seksuaalirikollisten aateli löytyy pohjoismaista!

MTV3 julkaisi Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tekemään kyselyyn perustuvan jutun, jonka mukaan "Eurooppa ja Suomi keikkuvat naisiin kohdistuvan väkivallan tilastoissa surullisen korkealla... Suomessa asuvista 18–74-vuotiaista naisista 53 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa, seksuaalista väkivaltaa ja/tai psykologista väkivaltaa parisuhteessaan elämänsä aikana...  EU-maista vain Unkarissa vastaavat kokemukset ovat yleisempiä kuin Suomessa".

Myös lääkärilehti on kirjoittanut samasta aiheesta. Sen mukaan yliopistonlehtori Heli Siltala Oulun yliopistosta on kertonut, että "esiintyvyysluvut ovat kasvaneet, kun henkisestä väkivallasta on alettu kysyä väestöpohjaisissa tutkimuksissa... Suurella osalla ei ole fyysisiä vammoja, vaan epämääräisempää oireilua kuten vatsakipuja, pääsärkyä tai unettomuutta". 

* * *

Kaivoinpa siis kyseisen raportin esille ja löysin sieltä taulukon, johon oli koottu eri maista saadut tulokset. Sen mukaan naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on yleisintä Ruotsissa (41,0 %), Suomessa (37,3%) ja Tanskassa (33 %). 

Toisin sanoen juuri pohjoismaiset miehet ovat EIGE:n raportin mukaan varsinaisia seksuaalisen väkivallan hirviöitä. Sen sijaan fyysisen väkivallan tai sen uhan suhteen he eivät erotu muiden EU-maiden uroista. 

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että  samaisen instituutin tekemän tasa-arvokyselyn mukaan naiset ovat Unionin tasa-arvoisimpia Ruotsissa ja Tanskassa ja Suomikin on kahdeksantena. Tarkoittaako tämä siis sitä, että naisten tasa-arvo johtaa seksuaaliseen väkivaltaan ja sen uhkaan? 

Vai voisiko sittenkin olla niin, että Euroopan tasa-arvoisimmat naiset kokevat seksuaaliseksi väkivallaksi sellaiset teot, jotka epätasa-arvoisemmissa maissa ohitetaan olan kohautuksella? 

* * *

Tähän asiaan kysely ei anna vastausta, mutta sen mukaan naisten kohtaama seksuaalinen väkivalta on vähäisintä Bulgariassa (3,4 %), Puolassa (5,0 %) ja Portugalissa (6,4 %). Siis maissa, jotka sijoittuvat tasa-arvokyselyn mukaan sijoille 18, 19 ja 16 eli Euroopan alempaan keskikastiin. 

Sen sijaan EU:n epätasa-arvoisimmissa maissa Romaniassa (13,9 %), Unkarissa (17,9 %) ja Kreikassa (18,1 %) naiset eivät ole kertoneet erityisen alhaisista - jos ei korkeistakaan - seksuaalisen väkivallan määrästä. 

Lopuksi todettakoon, että suomalaiset ovat EU-maiden kansalaisista tyytyväisimpiä elämäänsä. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat puolestaan sijoilla 11 ja 9 (linkin kuvassa näyttää olevan virhe eli Saksa on siinä kahteen kertaan, karttakuvan perusteella sija 9 näyttäisi kuitenkin kuuluvan Tanskalle). 

Toisaalta naisten kokeman seksuaalisen väkivallan suhteen paras kansa - eli bulgarialaiset - on koko listan viimeisenä ja portugalilaisetkin sijalla 23. Sen sijaan puolalaiset ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä eli sijalla kahdeksan. 

Näyttäisi siis siltä, että olipa selitys Euroopan tasa-arvoisimpien pohjoismaisten naisten kyselyssä antamalle kuvalle miestensä hirvittävästä väkivaltataipumuksesta mikä tahansa, se ei ainakaan näyttäisi heijastuvan heidän yleiseen tyytyväisyyteensä omaan elämäänsä. Ja hyvä näin, sillä olisihan se järkyttävää, mikäli pohjoismaiset miehet onnistuisivat tuhoamaan heidän onnellisuutensa seksuaalisella väkivallalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita
Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Muslimien maahanmuutto hyödyttää Putinin Venäjää

Itävallan hallitusneuvottelut päätyivät umpikujaan. On siis tullut aika katsoa, mitä tähän asti hallitusneuvotteluista ulkona pidetyllä Vapauspuolueella on tarjottavana muille puolueille. Ja tarkkailla sitä, että hyväksyvätkö maan poliitikot kansalaisten päätöksen nostaa puolue sikäläisen parlamentin suurimmaksi. 

Wikipedia muistuttaa meitä siitä, että Vapauspuolue menestyi hyvin Itävallan parlamenttivaaleissa jo vuonna 1999 saaden 26,9 % äänistä. Silloin se muodosti hallitukseen nyt parlamentin toiseksi suurimman ryhmittymän eli Kansanpuolueen kanssa. Toisin sanoen näiden kahden puolueen hallituskoalitio ei olisi mitenkään uusi asia.

Sikäli tilanne on kuitenkin muuttunut, ettei Itävalta luultavasti joutuisi nyt neljäntoista Euroopan maan julistamaan boikottiin. Eikä Suomessa olisi enää Paavo Lipposen tapaista epädemokraattista pääministeriä tekemään boikottipäätöstä yksinään ja kuulematta muita ministereitä, presidenttiä tai edes eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, kuten neljännesvuosisata sitten tapahtui.

* * *

Tässä yhteydessä on huomattava, että muslimien ja muiden kehitysmaalaisten kansainvaelluksella on tässäkin suhteessa valtava vaikutus Euroopan kehitykseen. Näin siksi, että Itävallassa elää sen seurauksena noin 750 000 muslimia, mikä on epäilemättä tärkein syy sille, että Vapauspuolue on maan suurin poliittinen liike. 

Valitettavasti Vapauspuolue ei ole ulkopoliittisesti mikään Perussuomalaiset, vaikka vastustaakin holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa. Europarlamentissa se nimittäin kuuluu Euroopan patriootit -ryhmittymään yhdessä muun muassa Unkarin Fideszin kanssa, ja suhtautuu sen mukaisesti myönteisesti Venäjään ja vastustaa Ukrainan tukemista. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos Vapauspuolue onnistuu hallituksen kokoamisessa, tulee EU-maiden yhtenäisyys Venäjän hybridi- ja muita operaatioita vastaan olemaan entistäkin heikompaa. Ja se taas tulee aikanaan näkymään myös Venäjän Suomeen kohdistuvassa toiminnassa. 

Siten on selvää, että eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka on hyödyttänyt - ja hyödyttää jatkossa vieläkin enemmän - Putinin Venäjää. Eikä se ole meidän suomalaisten kannalta hyvä asia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Onko FPÖ:n Strache valtavirtaa vai mätä omena?

Tärkeämpiä asioita

Suomessa mediahuomio on ollut Oulun natsihörhöjen tekemissä puukotuksissa ja Helsingin sanomien Rydman-väitteiden seurauksissa. Siksi on syytä nosta hiukan katsetta ja huomata maailmalla tapahtuneen myös tärkeämpiä asioita. 

Aloitetaan sosialismiin vannovasta Venezuelasta. Siellä diktaattori Nicolás Maduro on allekirjoittanut kahdeksan muun ehdokkaan kanssa asiakirjan, jossa presidenttiehdokkaat lupaavat kunnioittaa ensi kuun vaalien tulosta. Hänen tärkein haastajansa Edmundo González Urrutia ei ole sitä kuitenkaan allekirjoittanut. 

Syy on selvä, sillä Urrutialle ei kerrottu allekirjoitustilaisuudesta. Näin siksi, että sinne oli kutsuttu vain Maduro ja hänen kätyrinsä. Näin toimii sosialistinen hallinto, jollaista EU-vaalien tuloksen perusteella kovin monet kaipaavat myös Suomeen. 

* * *

EU:sta puheenollen. Ennen vaaleja kohkattiin kovasti siitä, kuinka Unkarin Venäjän myötäilemisestään tunnetun Victor Orbanin Fidesz-puolueen mahdollinen liittyminen Perussuomalaisten ECR-ryhmään olisi ongelma suomalaispuolueelle. Nyt sitten kävi niin, että Orbania ei hyväksyttykään ECR:n osaksi.

Asiasta ei ole nostettu suurempaa haloota suomalaisessa lehdistössä. Kuten ei siitäkään, että vaalien suurvoittajan eli Vasemmistoliiton sosialistiseen EU-ryhmään on ainakin aiemmin kuulunut Venäjämielistä joukkoa sekä suoranaisia kommunisteja ja putinisteja. 

Johtuukohan vaikeneminen suomalaisen lehdistön korkeasta tasosta vai sen missiosta luotettavan ja ajankohtaisen tiedon välittäjänä? Vai ovatkohan tunnetusti perussuomalaisvastaiset ja vasemmalle kallellaan olevat toimittajat pelanneet omaa peliään?

Niin tai näin, jään joka tapauksessa jännityksellä odottamaan, että jatkaako äänikuningatar Li Andersson tovereineen kommunistien ja putinistien kanssa myös nyt valitussa EU-parlamentissa. Ja jos jatkaa, niin uutisoivatko suomalaismediat asiasta kritisoiden Vasemmistoliittoa paheksuvasti.

* * *

Otanpa vielä kolmannenkin pienen uutisen. Sen mukaan viime lokakuussa kotoaan kaapattu 75-vuotias rauhanaktivistinainen on menettänyt uskonsa Hamasiin. 

Hän kertoi vapauduttuaan, että "en usko rauhaan, anteeksi vain, en vain usko. Käsitykseni on, ettei Hamas halua sitä, arabian ja heprean opettajana toiminut nainen toteaa".

Tällaiseen tilanteeseen meillä suomalaisilla on oma sanontakin: "kyllä Siperia opettaa". Rauhanaktivistin Siperia tosin ei ollut kylmä eikä laaja, mutta näköjään oppi meni perille.

Näiden uutisten myötä toivotan arvoisille lukijoilleni Hyvää Juhannusta! Ja samalla muistutan kaikkia miehiä sekä peniksellisiä transnaisia tärkeimmästä eli vetoketjun kiinni pitämisestä veneessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Äärivasemmistolle kaikkien aikojen vaalivoitto
Tyhmistä johtajista kärsii koko Palestiinan kansa
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?

Ukrainan vaikeuksista on otettava oppia myös Suomessa

Aamun uutistarjonnan perusteella Ukrainan vaikeudet lisääntyvät jatkuvasti. Länsimaiden avun kangertelu on presidentti Volodymyr Zelenskiyn mukaan johtamassa siihen, että "ohjukset saattavat loppua" ja maa joutuu valitsemaan yhä tarkemmin mitä kohteita se suojelee ilmahyökkäyksiltä.

Suurin syyllinen asiaan on Yhdysvaltain kongressi, joka on jo lähes puoli vuotta estänyt Bidenin hallinnon suunnitteleman reilun 60 miljardin dollarin apupaketin toimittamisen Ukrainalle. Presidentti Vladimir Putin on luonnollisesti äärimmäisen tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kuten myös eurooppalaisten maiden harjoittamaan parikymmentä vuotta jatkuneeseen omien puolustusvoimiensa laiminlyönteihin, joiden seurauksena niiden kyky korvata USA:n avun takertelu on vajavainen. 

Tämä kokonaisuus on syytä panna merkille myös Suomessa. Mehän olemme nyt läntisen puolustusliiton jäsenmaa ja sikäli oletamme saavamme mahdollisen Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa riittävän avun puolustustoimillemme. 

Ukraina ei tietenkään ole NATO:n jäsenmaa, eikä länsimailla siinä mielessä ole velvoitetta auttaa sitä taistelussaan Putinin sotajoukkoja vastaan. Mutta toisaalta eurooppalaisten NATO-maiden fundamentaalinen kyvyttömyys Ukrainan tukemiseksi koskee yhtä lailla Suomea kuin sitäkin.

Siksi Suomen on NATO-maana edistettävä sitä, että jokainen jäsenmaa huolehtii omasta sotilaallisesta kyvykkyydestään. Ja muistuttaa siinä yhteydessä myös siitä, että niiden resurssien on riitettävä tarvittaessa oman puolustautumisen lisäksi myös helpottamaan mahdollisen hyökkäyksen kohteena olevien jäsenmaiden taistelua oli kyseessä sitten Suomi tai jokin muu sotilasliiton jäsenmaa. 

* * *

Slovakiassa käytiin presidentinvaalit, joiden voittaja Peter Pellegrini suhtautuu negatiivisesti Ukrainan tukemiseen sen puolustustaistelussa Venäjän hyökkäystä vastaan. Näin entisen Tshekkoslovakian pienemmän puoliskon kansa jatkoi suomettumispolitiikkaansa Venäjän suhteen huolimatta siitä, että se on myös NATO:n ja EU:n jäsenmaa.

Me suomalaiset luonnollisesti tiedämme mitä suomettuminen tarkoittaa. Ja mihin se voi pahimmillaan johtaa. Nähtäväksi siis jää minkälaisia lieveilmiöitä Slovakiaan syntyy sen seurauksena.

Ukrainan osalta pääkysymys on kuitenkin se, että asettuuko Slovakia jossain vaiheessa vastustamaan Euroopan Unionin yhteisiä toimia Ukrainan auttamiseksi. Ja saako se siihen tukea esimerkiksi Unkarin samanmieliseltä hallitukselta.

Slovakia on kuitenkin demokratia ja vaalit olivat rehelliset, joten vaalitulosta on sikäli kunnioitettava myös täällä Suomessa. Samalla on kuitenkin syytä ymmärtää, että myös se korostaa tarvetta huolehtia Suomen oman puolustuskyvyn riittävyydestä ehkäisemään jo ennalta Venäjän mahdolliset aiheet loukata omaa suvereniteettiamme. 

Onneksi tästä asiasta vallitsee kohtuullisen suuri yhteisymmärrys suomalaispoliitikkojen kesken. Toivottavasti näin on myös jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä
Lännen väsymys, Ukrainan saamattomuus ja Venäjän voiton hinta
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Onko Unkari diktatuuri vai EU Neuvostoliiton reinkarnaatio?

Eilisen kahden (ensimmäinen, toinen) blogimerkinnän päivän jälkeenkin näyttää uutisvirrassa olevan aiheita, joita on syytä kommentoida myös täältä näppäimistön takaa. Yksi niistä on Unkarin pääministerin Victor Orbanin näkemys siitä, että Euroopan Unioni on kuin Neuvostoliitto.

Hänen näkemyksensä voi halutessaan kuitata sillä, että hän pitää läheisiä yhteyksiä sotarikollisen johtamaan Venäjään ja tukee sen hyökkäystä Ukrainaan ostamalla sieltä fossiilista energiaa. Tämä on tietenkin tuomittavaa, mutta mikäli EU - tai jokin muu taho - haluaisi tosissaan muuttaa tätä asiaintilaa, tulisi sen järjestää Unkarille vaihtoehtoinen energianlähde. 

Toinen EU:n johtoa ärsyttävä seikka on Unkarin taipumattomuus eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä suhteessa sen politiikka on muuttumassa yhä vähemmän muusta Unionista poikkeavaksi. 

Tässä suhteessa viimeisimpänä herättäjänä on toiminut EU:n muslimiväestön avoimesti osoittama antisemitismi palestiinalaisten tehtyä pari viikkoa sitten laajamittaisen terroritekonsa, jossa se tappoi nelinumeroisen lukumäärän israelilaisia siviileitä. Eivätkä maahanmuuttopolitiikan muuttamisen paineita ole ainakaan vähentäneet toistuvat islamistiset terroriteot ympäri Eurooppaa.

Myös Orbanin negatiivinen suhtautuminen wokellukseen on ärsyttänyt EU-poliitikkoja, mutta hänen taannoinen veto-oikeuden käyttönsä osoitti, että unkarilaisilla on myös aitoa tahtoa pitäytyä konservatiivisessa ihmiskäsityksessä. Ja kuten arvoisa lukijani tietää, on demokratian tarkoituksena se, että valtion hallinto ja sitä ohjaava lainsäädäntö heijastaisivat asukkaidensa näkemyksiä. 

Siten päädymme siihen oleelliseen kysymykseen, että onko Unkari demokratia? Vai onko se Orbanin yksinvaltaisesti hallitsema diktatuuri. 

Yksinkertaisimmillaan vastaus on selvä: maassa järjestetään vapaat vaalit, joten se on demokratia. EU-parlamentti on kuitenkin äänestyksen kautta ilmaissut näkemyksensä, ettei Unkaria voi pitää demokratiana.  Sen mukaan maassa järjestetään kyllä vaaleja, mutta ei kunnioiteta demokratian normeja ja standardeja.

Tässä se viittaa ainakin siihen, että Orbanin hallinto on sulkenut hänelle vastenmielisen radiokanavan ja perustanut parlamentaarisen elimen valvomaan oikeuslaitosta vaarantaen sen riippumattomuuden. Lisäksi häntä on syytetty korruptiosta, jonka seurauksena presidentti lähipiireineen on kerännyt satumaisen omaisuuden. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei Orbanin ole havaittu manipuloineen vaalituloksia. Hän on myös hävinnyt vaalit pääministerinä, mikä osoittaa Unkarin demokratian kaikesta kritiikistä huolimatta toimivan - kuten se toimi äskettäin myös Puolassa, vaikka sen vaalit hävinnyttä johtoa arvosteltiin hyvin samankaltaisesti kuin Orbania. 

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella minusta EU:n tulisi ottaa vakavasti Orbaniin kommentti, jonka mukaan Unkarin oli tanssittava Neuvostoliiton viheltäessä ja "myös Bryssel viheltää, mutta me tanssimme, jos tahdomme, ja me emme tanssi, jos emme halua tanssia". Onhan myös meillä kokemusta siitä, kuinka EU tekee päätöksiä, jotka täältä Pohjantähden alta katsottuna ovat järjettömiä - kuten parhaillaan käsiteltävänä oleva silakan kalastuskielto, joka toteutuessaan tuhoaisi suomalaisten ammattikalastuksen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irtopisteiden keräämistä isänmaan asialla
Pitäisikö laki ja oikeuslaitos siirtää demokraattisen päätöksenteon saavuttamattomiin?
Paremman Euroopan, terveen talouden, itsenäisten kansakuntien ja lisääntyvän subsidiariteetin puolesta

Irtopisteiden keräämistä isänmaan asialla

Suomen hakemus liittymisestä NATO:on lähestyy päivä päivältä, niin nopeasti kuin parlamentaarisen demokratian synnyttämä tahmeus vain sallii. Samalla tasavallan johto varmistelee, että maamme ilmaus kiinnostuksesta sotilasliittoon ei kohtaa vastustusta. 

Eilen saavutettiinkin yksi tärkeimmistä etapeista tällä matkalla. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli nimittäin selvittänyt, että Unkari tulee puoltamaan maamme kutsumista NATO:n jäseneksi. 

Erityisen merkille pantavaa on ollut kotimaisten poliitikkojemme sopuisuus käydyssä keskustelussa. Tosin aina löytyy joku, joka ei voi vastustaa irtopisteiden keruuta edes isänmaan turvallisuuden kannalta keskeisissä asioissa. 

Tästä antoi esimerkin Vasemmistoliiton ryhmänjohtaja Jussi Saramo, joka syytti perussuomalaisia siitä, että nämä olisivat olleet aiemmin Venäjän suurimpia tukijoita ja nyt siis takinkääntäjiä. Tämä sai Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran toivomaan, "ettei salissa haukuttaisi ketään putinisteiksi tai sotahulluiksi. Mutta mikäli näitä termejä joku kokee välttämättömäksi käyttää, niin toivoisin, että niitä silloin edes käytettäisiin oikein."

Myös Sari Essayah (krist) otti kantaa Saramon käytökseen. Hänen mukaansa "kun eduskunta nyt aloittaa tämän ajankohtaisselonteon käsittelyn, niin varmasti meidän tässä salissa tulee ennen kaikkea näyttää esimerkkiä siitä kansallisesta yhtenäisyydestä ja miettiä sanavalintojamme".

Nähtäväksi jää, saavuttiko Saramo kommentillaan kannatusta omiensa keskuudessa, vai ymmärrettiinkö jopa siellä, ettei isänmaan asioilla kannata yrittää keräillä ylimääräisiä pisteitä. Selvää on kuitenkin se, ettei hän kommentillaan ainakaan vähentänyt oman puolueensa ja purralaisten välistä polarisaatiota. 

Näin etenkin, kun Vasemmistoliitolla on ollut ja on suuria vaikeuksia ymmärtää Venäjän aiheuttamaa uhkaa Suomelle siinä, missä perussuomalaiset ovat olleet sen suhteen jakautuneina. Vasemmistoliitto sen sijaan on edelleen vahvasti NATO-vastainen, vaikka sielläkin on nähty säröilyä. 

Perussuomalaisten osalta analyysi on sen sijaan ollut tilanteen muuttuessa analyyttistä, kuten jokainen voi havaita Jussi Halla-ahon juuri ennen Naton kannatuksen rajua nousua eli Venäjän hyökkäystä esittämästä näkemyksestä. Emmekä toki ole unohtaneet sitä ryöpytystä, jonka Halla-aho sai vain puolitoista kuukautta sitten lausuttuaan ajatuksia, jotka tällä hetkellä olisivat puhdasta valtavirtaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset poliitikot asettuivat vastahankaan kun Halla-aho pyysi länsimaita pelastamaan ukrainalaissiviilit
Halla-aho älyllisesti rehellisenä
Jussi Saramo puhui muunneltua totuutta

Pitäisikö laki ja oikeuslaitos siirtää demokraattisen päätöksenteon saavuttamattomiin?

Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja pohdiskeli muutama päivä sitten sitä, että pitäisikö lakiin sisällyttää sellaisia kohtia, joita ei voisi muuttaa lainkaan demokraattisesti. Jo aiemmin asiaa oli pohdiskellut professori Tuomas Ojanen, jonka näkemykset olivat saaneet tukea myös ministeri Anna-Maja Henrikssonilta (ruots). 

Pohdiskelun taustalla on ainakin Unkarin ja Puolan monien EU-poliitikkojen vastenmielisteksi kokemien hallitusten saavuttama kansansuosio, jonka seurauksena Unionille on kasaantunut roppakaupalla yhtenäisyysongelmia. Sekä oikeusoppineiden huoli poliitikkojen halusta puuttua oikeusistuimien toimintaan.

Ajatukseen palasi tänä aamuna historian professori Jukka Korpela, joka totesi ajatuksen demokratian vastaiseksi ja ettei se toteutuneen historian valossa kuulu länsimaiseen maailmaan. Sen sijaan siinä on nähtävissä yhtäläisyyksiä itämaiseen sharian ajatukseen jumalan laista.

Olen Korpelan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kansanvallan sitominen nykyiseen ajatusmaailmaan on ylimielinen ajatus, jonka mukaan juuri nyt olisi sellainen hetki, jolloin meidän tietämyksemme riittää myös tulevaisuuden näkemiseen. 

Lisäksi haluan nostaa jälleen esille toisen nimenomaisesti oikeusoppineisiin liittyvän tosiasian. Lienee nimittäin niin, että myös juristit ovat ihmisiä omine poliittisine mielipiteineen. 

Siksi myös heillä on poliittisia ambitioita, jotka näkyvät oikeuskäytännössä ja käytännössä korruptoivat osittain Montesquieulaisen vallan kolmijako-opin. Ja tämä tapahtuu sitä varmemmin, mitä suurempi autonomia oikeuslaitoksella on. 

Suomessahan ylin tuomiovalta on korkeimman oikeudella, johon kuuluvan presidentin ja oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti. Tämä linkki lieventää jonkin verran riskiä siitä, että oikeusjärjestelmä ajautuisi jonkin poliittisen klikin valtaan - mutta vain siinä tapauksessa, että presidentti on tietoinen tällaisesta riskistä. 

Käsittääkseni juuri korkeimman oikeuden kokoonpanoon puuttuminen Puolassa on ollut eniten muita EU-maita hiertävä seikka. Puolalaisia voidaan tietenkin arvostella, koska he lyhensivät päätöksellään istuvien tuomareiden työssäoloaikaa, mutta nyt käsiteltävän ehdotuksen kannalta huolestuttavampaa on se, että Unkarin tapauksessa monet EU-poliitikot ovat olleet näreissään siitä, kun maan parlamentti normaalin työjärjestyksen mukaan nimitti korkeimman oikeuden johtoon hallitusta miellyttävän tuomarin. 

Jälkimmäisessä tapauksessa on nähtävä kaksi huomionarvoista seikkaa. Ensinnäkin EU-poliitikot puuttuvat siinä jäsenmaan täysin legitiimiin toimeen, jossa istuva hallitus käyttää valtaansa lakien mukaisesti.

Ja toiseksi se saattaa kertoa siitä, että EU:ssa poliitikot - mahdollisesti korkeiden oikeusoppineiden ohjaamana - saattavat haaveilla oikeuslaitoksen ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän täydellisestä erottamisesta. Eivätkä siis ymmärrä sitä, että tämän loogisena seurauksena oikeuslaitos alkaisi täydentää itseään prosessissa, jonka loogisena seurauksena olisi ennemmin tai myöhemmin johonkin poliittiseen aatesuuntaan kallistuvan klikin nouseminen ehdottomaan valtaan oikeuslaitoksessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita
KHO:n presidentti yllytti poliisia laittomuuksiin; entä sitten?

Paremman Euroopan, terveen talouden, itsenäisten kansakuntien ja lisääntyvän subsidiariteetin puolesta

Kovasti on pohdiskeltu Britannian eroa Euroopan Unionista. On epäilty maan talouden romahtavan ja pahimmillaan koko valtakunnan hajoavan Skotlannin irtautuessa siitä. Tosin vuoden 2021 talouskasvusta näyttäisi tulevan nopeinta sitten vuoden 1941. Eikä Skotlantikaan ole vielä eronnut, vaikka saattaa sen hyvinkin tehdä.

MTV3 julkaisi kuitenkin pienen uutisen, joka nostatti omia kulmakarvojani. Sen mukaan Englannin kanaalista oli pelastettu yli sata kehitysmaalaista elintasopakolaista, joiden joukossa oli 29 lasta. Merkittävää tässä episodissa oli se, että kaikki pelastettiin Ranskan puolelle, eikä tarjottu Välimereltä tuttua taksipalvelua määränpäähän. 

Jos taksiliikenteen estäminen on mahdollista kanaalissa, on merkillistä, että se sallitaan Välimerellä. Syy ei ole pakolaisissa eikä lähtömaissa, vaan vastaanottavassa tahossa eli EU:ssa.

Toiveikkaasti voi tietenkin ajatella, että myös EU on muuttumassa nyt kun Tanska on lopettamassa turvapaikkamenettelyä väärinkäyttävien spontaanien elintasopakolaisten sijoittamisen maaperälleen. Lisäksi ruotsalaisen poliisin ampuminen saattaa lisätä paineita tehdä ongelmalle lopulta jotain.

Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka, eivätkä kaikki EU-maat ole valmiita näkemään tosiasioita ihmisoikeushössötyksen läpi. Siksi tarvitaan lisää poliittista voimaa Unionin tasolle - eli järkevää maahanmuuttopolitiikkaa ajavien tahojen yhteistoimintaa.

Yhtenä askeleena tätä tavoitetta kohti on europarlamenttiin syntymässä entistä voimakkaampi kansallismielisten ryhmittymä, johon tulevat kuulumaan muun muassa Perussuomalaiset ja Unkarin valtapuolue Fidesz. Toivoa sopii, että se pystyy toimimaan yhtenäisesti paremman Euroopan, terveen talouden, itsenäisten kansakuntien ja lisääntyvän subsidiariteetin puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa
Brexit uudessa valossa
Kanaalin yli pyrkijät muistuttivat hallitusneuvottelijoita

EU:n jakopolitiikka vs. suomalainen oikeusvaltio

Samaan aikaan kun Suomessa tehtiin oikeusvaltiokäsitteen suhteen vuosituhannen pohjanoteeraus saavutti EU sopimuksen pohjoisten ja koillisten kansakuntien rahavarojen siirtämisestä eteläisiin ja itäisiin jäsenmaihin. Siinähän ongelmaksi oli muodostumassa rahanjaon kytkeminen oikeusvaltioperiaatteeseen. 

Asia ei luonnollisesti koske Suomea, koska me olemme maksumiehen roolissa. Mutta saamapuolella olevien Unkarin ja Puolan osalta jouduttiin käymään vääntö, jonka seurauksena tuo kytky tehtiin. Tosin Saksan esittämässä kompromississa sitä ei oteta käyttöön, mikäli jokin EU maa haastaa sääntöjen laillisuuden EU-tuomioistuimessa.

Lisäksi EU-maat antavat julistuksen, jossa vakuutetaan, ettei sääntöjä ole suunnattu mitään yksittäistä maata vastaan ja että niiden tarkoitus on vain turvata EU-rahojen käyttöä. Ehtoja ei myöskään uloteta tukiin, joista on päätetty jo joskus aiemmin.

Käytännössä ratkaisu tarkoittaa sitä, että Puola ja Unkari saavat rahansa (lue "rahamme") ja voivat jatkaa pari vuotta entiseen malliin. Tosin pääministerimme Sanna Marin (sd) ei usko näiden maiden käyttävän tätä optiota, mutta itse epäilen vahvasti, että hän on väärässä.

Mielenkiintoiseksi meidän suomalaisten kannalta asian tekee europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok) linjaus, jonka mukaan "oikeusvaltioperiaatteen keskeisin tunnusmerkki on tuomioistuinlaitoksen ehdoton riippumattomuus poliittisesta vallankäytöstä... Tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus on tämän asian ytimessä". 

Näin siksi, että juuri tätä asiaa maamme hallituspuolueet haastoivat Haaviston tapauksessa painostamalla perustuslakivaliokuntaa voimakkaasti vaihtamaan oikeudellisesti perustellun johtopäätöksen poliittisesti ohjattuun ja ilmaisemalla rikoksen toteamisen jälkeen vahvan tukensa juuri valtaansa väärin käyttäneeksi todetulle ministerilleen. Tässä tilanteessa onkin syytä kääntää katse maamme perustuslakiin ja siinä nimenomaisesti poliittisista päättäjistä koostuvan perustuslakivaliokunnan asemaan. 

Tässä asiassa presidentti Sauli Niinistö on tehnyt aloitteen, joka olisi syytä ottaa harkintaan. Se ei poistaisi perustusvaliokunnan keskeistä roolia, mutta lisäisi prosessiin lainopillisten asiantuntijoiden kuulemisten lisäksi myös korkeimpien oikeuksin lausunnot. 

Näissä on se ero, että ensimmäiset ovat lähinnä henkilökohtaisia (lue "usein lausujan oman poliittisen agendan mukaisia") näkemyksiä (joihin sisältyvä poliittinen vaikuttamispyrkimys nähtiin varsin selvästi Haavistonkin asiassa) kun taas jälkimmäiset lausunnot annettaisiin virkavastuulla, mikä velvoittaa totuudessa eli neutraalissa laintulkinnassa pysymiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset EU:n tukipaketin asialla
EU:ta ohjaa tosiasioiden sijasta haihattelu ja älyllinen laiskuus
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

Perussuomalaiset EU:n tukipaketin asialla

Kuten arvoisa lukijani on varmasti ymmärtänyt näitä ajatuksia lukiessaan, olen maahanmuuttopolitiikassa pitkälti samaa mieltä Perussuomalaisten kanssa. Eli kannatan humanitaarisessa politiikassa varovaisuusperiaatetta, jonka keskeisenä ajatuksena on rajoittaa kehitysmaista tulevaa ihmisvirtaa niin paljon, ettei se synnytä ongelmia. Tämä tarkoittaa ainakin yhden kertaluokan vähennystä viime vuosien tulijamäärissä.

Kannatan myös Perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-ahon aikana tapahtunutta talouspoliittista siirtymää selkeän ja vastuullisen markkinatalouden kannattajiksi. Se tarkoittaa sellaista näkemystä, jossa ihmisiä motivoidaan ahkeruuteen kohtuullisella veropolitiikalla, jonka mahdollistamiseksi julkisen sektorin tehtävät on rajattava tulojen ja niiden hyödyllisyyden mukaan. 

Myös EU-politiikassa ajatukseni ovat olleet lähellä Perussuomalaisten unionin federaatioksi kehittämisen suhteen kriittistä linjaa. Kannatan vahvaa talousliittoa, mutta pidän eurojärjestelmää epäonnistuneena, koska siihen kuuluvien valtioiden taloudellinen suorituskyky on liian erilainen. 

Lisäksi Suomen talous kärsii kohtuuttomasti siitä, ettei euro reagoi meidän pienen taloutemme erityistarpeisiin ja siten kaivaa vientiteollisuudeltamme maata alta tarjoten kruunussaan pysyvälle Ruotsille vaikeina aikoina valtavan kilpailuedun. Tämä koskee erityisesti metsäteollisuuttamme.

Minun on kuitenkin täysin mahdoton ymmärtää Perussuomalaisten eilen eduskunnan suuressa valiokunnassa esittämää näkemystä, jonka mukaan EU:n tukipaketti irrotettaisiin siihen kytketystä oikeusvaltioperiaatteesta. Mikäli esitys olisi mennyt läpi Suomen eduskunnassa ja myöhemmin EU:ssa, olisi se tarkoittanut EU:n oman veronkeruun sekä suomalaisen veronmaksajan rahojen syytämistä Etelä-Euroopan vauraisiin - mutta taloutensa sössineisiin - maihin.

Tämä johtuu siitä, että kytkemällä rahoituspaketin ja veronkeruuoikeuden oikeusvaltioperiaatteeseen on EU:n federalistinen enemmistö pelannut riskipeliä ajatellessaan, että Puolan ja Unkarin hallinnot taipuvat antamaan EU:lle oikeuden puuttua sisäpolitiikkaansa saadessaan vastineeksi kasapäin rahaa. Samalla se kuitenkin synnytti niille motiivin ja keinon kaataa koko esitys, minkä ne myös aikovat tehdä. 

Mitä tulee itse oikeusvaltioperiaatteeseen, pidän sen tärkeinpänä ominaisuutena sitä, että maassa tai valtioliitossa noudatetaan kaikkien tiedossa olevia lakeja. Tämä ei valitettavasti toteudu EU:n elvytyspaketissa, eikä sitä tulisi senkään takia hyväksyä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?
Suomi, Unkari ja oikeusvaltioperiaate
EU:ta ohjaa tosiasioiden sijasta haihattelu ja älyllinen laiskuus

EU:ta ohjaa tosiasioiden sijasta haihattelu ja älyllinen laiskuus

Euroopan Unionissa näytellään outoa näytelmää, josta ei oikein osaa sanoa onko sen komedia vai tragedia. Tarkoitan EU:n budjetin ja 750 miljardin euron tukipakettia, joka on mm. Suomen vaatimuksesta sidottu oikeusvaltiomekanismiin siitä huolimatta, että tämä kytkös tiedettiin jo etukäteen sellaiseksi, etteivät kaikkien jäsenmaiden hallinnot tule sitä hyväksymään. Näin siksi, että se on suunnattu nimenomaisesti niitä vastaan. 

Nyt sekä Unkari että Puola ovat odotetusti ilmoittaneet kaatavansa paketin ja EU:n päätöksenteko on jälleen solmussa. Ja tämä vain siksi, ettei näiden valtioiden hallintojen jo etukäteen tiedettyjä kantoja halututtu huomioida, vaan ajettiin ideologisin perustein niitä vastaan suunnattua vaatimusta.

Käynnissä oleva näytelmä vahvistaa sitä käsitystäni, jonka mukaan EU "on kehnosti toimiva ylikansallinen apparaatti". Edellä lainaamassani kirjoittaessa kyse oli kyvyttömyydestä lopettaa haitalliseksi osoitettu kellonsiirtely tai rakentaa toimiva rajavalvonta - ja nyt siis kyvyttömyys tunnustaa tosiasiat ja toimia niiden mukaisesti. 

Suomalaisen veronmaksajan kannalta kyseessä toki on tukipaketin osalta tervetullut hallinto-ongelma, koska maamme tulisi olemaan selkeä nettomaksaja tälle pohjoisesta etelään suunnattavalle rahavirralle. Tosiasia kuitenkin on, että vielä paljon kalliimmaksi meille tulee se, että elämme sellaisen valtaa hamuavan ylikansallisen hallinnon alaisuudessa, jonka toimia ohjaa ideologinen haihattelu ja älyllinen laiskuus tosiasioihin perustuvan päätöksenteon sijasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Suomalaisten tahdon mukaista politiikkaa
Kelvoton ja poliittisten toimijoiden arvoa alentava näytelmä

Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita

Suomessa ja Euroopan Unionissa on viime aikoina kovasti moitiskeltu Puolan ja Unkarin demokratioita. Siksi oli mielenkiintoista seurata viikonlopun vaaleja.

Puolassa niissä valittiin parlamentti, joka käytössä olevien tietojen mukaan jatkaa vanhalla linjalla. Eli suurimmaksi puolueeksi - todennäköisesti yksinkertaisella enemmistöllä - nousee Laki ja oikeus eli maan viime vuosien valtapuolue ja arvostelun kohde. Äänistä se kuitenkin sai alle puolet.

Näin valitessaan puolalaiset antoivat luottamuksensa maassa viime vuodet harjoitetulle politiikalle EU:n silmätikuksi nostamia tuomioistuinten eläke-ikää koskevia muutoksia myöden. Demokratiahan tarkoittaa sitä, että poliittiset päätökset alistetaan kansalaisten hyväksyntään vaaleissa ja mikäli ne eivät kansaa miellytä, pudottaa se päättäjät vallasta.

Tätä olisi myös EU:ssa syytä kunnioittaa ja lopettaa Puolan arvostelu vanhojen neuvosto-aikaisten tuomareiden oikeusistuimien huipulta pudottamisesta eläköitysmisikärajaa alentamalla.

Toisessa EU:n silmätikussa eli Unkarissa käytiin puolestaan pääkaupunki Budapestin pormestarinvaalit. Niissä voiton vei opposition ehdokas syrjäyttäen maassa ehdotonta valtaa pitänyttä Fidesziä edustavan entisen pormestarin vallasta.

Epädemokraattisuudesta moititun valtapuolueen ehdokas on tunnustanut tappionsa ja onnitellut voittajaa ja maan hallitus on sanonut kunnioittavansa vaalitulosta. Näin Budapest siirtyy punavihreään valtaan, jonka ansiot jäävät seuraavina vuosina nähtäväksi.

EU:n ja Suomen kannalta oleellista on oivaltaa, että vaalitulos vahvistaa Unkarin demokratian toimivuuden. Siten myös Unkarin demokratian arvostelun soisi vaientuvan, vaikka maan valtapuolueen politiikan arvostelu voi toki jatkua ainakin seuraaviin parlamenttivaaleihin asti. Silloinhan nyt toimivaksi osoitettu unkarilainen demokratia antaa joko hyväksynnän tai hylkäyksen Fideszin harjoittamalle politiikalle.

Kolmannet viikonlopun vaalit käytiin Tunisiassa eli siinä ainoassa, maassa, jossa arabivallankumous ei johtanut sekasortoon. Voittajaksi selvisi islamisti, joka on kannattanut kuolemantuomiota, homoseksuaalisuuden kriminalisointia ja lakia, joka kieltää julkiset hellyydenosoitukset naimattomien pariskuntien kesken.

Myös Tunisian vaalit osoittavat demokratian toimivan ja tulosta on syytä kunnioittaa EU:ssa ja Suomessa. Näin siitä huolimatta, etteivät voittajan näkemykset näyttäisi vastaavan suomalaisten enemmistön näkemyksiä.

Samalla on kuitenkin syytä panna merkille, ettei islamismi ole edes Tunisiassa mikään merkityksetön poliittinen voima. Sen sijaan se on valtavirtaa, joka pystyy nousemaan valtaan myös kiistatta demokraattisissa olosuhteissa. Siten tämä uskonnon ja politiikan sekasikiö on syytä huomioida myös suomalaisessa sisäpolitiikassa; erityisesti sen monikulttuurisuuden hallintaan tähtäävissä toimissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänikoikeus vaati ihmishenkiä, mutta sen käyttäminen ei kiinnosta
Suomi, Unkari ja oikeusvaltioperiaate
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Suomi, Unkari ja oikeusvaltioperiaate

Suomen ja Unkarin välit ovat nopeasti heikentyneet. "Kiitos" siitä kuuluu Suomen uuden eli Antti Rinteen (sd) hallituksen moralistiselle pyrkimykselle johtaa EU:ta, kuten Iltalehden näkökulma-artikkeli asian maalaili. Tarkemmin sanoen Suomen ja EU:n agendalla on kysymys siitä, että noudattaako Unkari oikeusvaltioperiaatetta ja mikäli näin ei ole, pitäisikö sitä rangaista esimerkiksi vähentämällä EU:n maksamia tukia.

Asiaa selvensi aamun Helsingin Sanomat. Sen mukaan Unkarin suurlähetystö on väittänyt, ettei oikeusvaltiota olisi edes määritelty kunnolla, vaan se on pikemminkin hämärä poliittinen väline.

Tämän kiisti kuitenkin emeritusprofessori Kaarlo Tuori, jonka mukaan oikeusvaltioperiaatteen "keskeisiä asioita ovat muun muassa tuomioistuinten riippumattomuus, mielivaltaisen hallinnollisen vallan estäminen ja perusoikeuksien kunnioittaminen". Oman näkemykseni mukaan oikeusvaltioperiaatteen keskeisimpiä sisältöjä ovat lainkäytön ennustettavuus (mikä sisältynee Tuorin mainitsemaan hallinnollisen mielivallan estämiseen) ja syyttömien tuomitsemisen välttäminen mahdollisimman pitkälle.

Koko jutun ja Suomen hallituksen (ja EU:n) asema tässä keskustelussa kulminoituu tuohon hallinnollisen mielivallan estämiseen eli lainkäytön ennustettavuuteen. HS:n samassa jutussa Suomen EU-edustuston erityisasiantuntija kertoi, että komission alustavassa esityksessä ei ole tehty tarkkaa listausta siitä, millaisin kriteerein jäsenmailta voitaisiin evätä rahoitusta.

Toisin sanoen Suomen hallituksella (ja sen taustapiruilla Saksassa ja Ranskassa) on pyrkimys nimenomaisesti hallinnolliseen mielivaltaan. Tämä ilmenee siinä, että Suomen hallitus ja unioni pyrkivät saattamaan Unkarin vastuuseen asioista, joita ei ole määritetty EU:n nykyisessä sopimuksessa eikä edes komission esityksessä - ja jotka voivat parhaimmillaankin olla toteutettavissa vain oikeusvaltioperiaatetta rikkovalla taannehtivalla lainsäädännöllä. Suomi ja EU ovat siis itse tragikoomisesti rikkomassa oikeusvaltioperustetta suhteessaan Unkariin.

Asiaa ei muuta se, että oikeusvaltion määritelmiä on löydettävissä ns. Venetsia-toimikunnan listauksesta tai EU-tuomioistuimen oikeusvaltioperiaatetta koskevista päätöksistä, joilla EU-asiantuntijamme pyrki HS:lle antamassaan lausunnossaan paikkaamaan edelle kirjoittamaani ongelmaa. Oikea tapa toimia tässä asiassa olisi ajaa oikeusvaltioperiaatteiden ja rahanjaon kytkentä EU:n lainsäädäntöön mainitsematta yksittäisiä jäsenmaita ja sen jälkeen ryhtyä noudattamaan tätä periaatetta - mikäli se saataisiin voimaan EU:n vallitsevan lakiensäätämisjärjestelmän perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeusturvaa ei saa unohtaa raiskauslakia uudistettaessa
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"

Unkarissa on uutisoitu pääministeri Sipilän uudenvuodentervehdyksestä tavalla, joka herätti Helsingin Sanomien huomion. Näin siksi, että maan yleisradioyhtiön kanavalla väitettiin Sipilän sanoneen "ettei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä".

Unkarilaisuutisoinnin suhteen oleellista tuossa Sipilän tervehdyksessä oli seuraava kohta.

"Ensinnäkin jokaisen tänne tulevan on noudatettava Suomen lakeja ja kunnioitettava jokaisen ihmisen koskemattomuutta. Tästä emme tingi tippaakaan. Rikoksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan oikeusvaltion periaatteiden mukaan. Vakavat rikokset vaikuttavat lisäksi kielteisesti pysyvän oleskeluluvan saamiseen.

Toiseksi on syytä korostaa, että epäiltyihin rikoksiin ovat tässäkin tapauksessa syyllistyneet yksilöt, eivät väestöryhmät. Poliisi tutkii ja riippumaton oikeuslaitos tuomitsee. Vetoan, että tapahtumia ei käytetä vihan lietsontaan pakolaisia tai ulkomaalaistaustaisia henkilöitä vastaan. Muistutan, että omankädenoikeuden käyttö on oikeusvaltiossa rikos, kuten myös vihapuheen viljeleminen."

Toisin sanoen Sipilä halusi, ettei joidenkin yksilöiden tekemien rikosten seurauksena syntyisi vihan motivoimia kostotoimia heiden viiteryhmäänsä kuuluvia syyttömiä kohtaan, vaikka itse teot ansaitsevatkin rangaistuksen. Oleellista unkarilaisuutisen suhteen on siis se, ettei pääministerimme puhunut mitään siitä, saako itse raiskaajia tai joitakin maahanmuuttajaryhmiä kohtaan tuntea vihaa, vaikka varoittikin vihan lietsonnasta, vihapuheesta ja omankädenoikeudesta. 

Suomen suurlähetystö luonnollisesti reagoi asiaan ja käänsi Sipilän uudenvuodentervehdyksen unkariksi. Sen jälkeen uutinen Sipilästä maahanmuuttajien raiskaamisen hyväksyvänä poliitikkona ei ole HS:n uutisen mukaan levinnyt eteenpäin.

Kirjoitin myös itse Sipilän uudenvuodenpuheesta. Totesin tuolloin kiistattomin perustein, että "väestöryhmät eivät ole merkityksettömiä Oulun vastenmielisten tapahtumien taustalla. Eivätkä ne tule vähenemään, mikäli näihin väestöryhmiin kuuluvien ja omasta kulttuuristaan kiinni pitävien ihmisten ihmisten määrä kasvaa maassamme."

Myös pääministerin ja maamme hallituksen olisi ymmärrettävä, etteivät Oulun tapahtumat olleet sattumaa vaan ennakoitavissa ollut vääjäämätön seuraus maassamme vuodesta 1990 alkaen harjoitetusta turvapaikkapolitiikasta. Siksi olisi ollut vähintäänkin kohtuullista, että pääministeri olisi tervehdyksessään todennut tämän tosiasian, pyytänyt suomalaisilta anteeksi oman ja sitä edeltäneiden hallituksen maahanmuuttolinjauksia sekä ilmoittanut korjaavansa maamme politiikan suuntaa tässä suhteessa mahdollisimman pikaisesti (kuten vaikkapa Itävallassa ja Tanskassa on jo tehty). Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Tosiasia lienee joka tapauksessa se, että Oulun tapahtumat ovat lisänneet suomalaisten keskuudessa vihaa tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Koska Sipilä ei asiasta maininnut, emme tiedä hyväksyykö hän tämän ihmisten kokeman tunteen, vai vaatiiko sen tukahduttamista.

Toivottavasti ei jälkimmäistä, sillä tunteiden tukahduttamisen poliittinen vaatimus on epäinhimillistä ja viittaa totalitaarisen hallintoon - eikä ainakaan vapaaseen demokratiaan. Tässä yhteydessä on tietenkin ymmärrettävä, ettei vihan hyväksyminen tarkoita vihan vallassa tehtyjen rikosten hyväksymistä, vaan korkeintaan selittää niiden motivaatiota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentin puheen tärkeimmät kohdat
Oulun tapahtumia ei saa käyttää vihan lietsontaan, vaan maahanmuuttopolitiikan perusteena
Maatamme johtaa epärealistinen pääministeri

Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä

Helsingin Sanomien Kaius Niemi nosti tänä jouluaattoaamuna esille lukutaidon tärkeyden. Asiasta ei voisi olla enempää samaa mieltä: ilman kansalaisten hyvää lukutaitoa minkä tahansa valtion kehitys pysähtyy ja talous taantuu ennemmin tai myöhemmin. Ja tarjoaahan kaunokirjallisuus itse kullekin tien haaveiden, tarinoiden, jännityksen tai vaikka satujen maailmaan.

Niemen analyysi jäi kuitenkin puolitiehen. Tämän totuuden jälkeisen ajan myötä on varsinaisen lukutaidon ohella myös luetun ymmärtämisen merkitys kasvanut. Enkä tarkoita luetun ymmärrystä sen perinteisessä merkityksessä vaan rivien välienkin hahmottamista.

Siis niitä asioita, joista luettavan kirjoituksen laatija ei halua kertoa. Ne kun ovat joskus jopa tärkeämpiä kuin paperille painettu - tai näytölle ilmestyvä - teksti itsessään.

Hyvän vaikkakin väsyneen esimerkin tarjosi tänä aamuna minunkin verovaroillani toimiva Yleisradiomme yhdessä Suomen tietotoimiston kanssa. Ne kertoivat niistä kauhuista, joita lapset olivat kohdanneet Unkarin rajalla.

Juttu kertoi Pelastakaa lapset -järjestön laatimasta tiedotteesta, jonka mukaan 14-vuotiaan afgaani kertoi, että "poliisi otti meidät kiinni ja he laittoivat meidät istumaan. Ennen kuin he pakottivat meidät takaisin Serbian puolelle, meitä pahoinpideltiin väkivaltaisesti ja nöyryytettiin 4–5 tuntia. He kaatoivat kylmää vettä päällemme, suihkuttivat pippurisumutetta ja yllyttivät koirat puremaan."

Tämän kertomuksen riveiltä puuttui se tieto, joka jokaisen lukutaitoisen tulisi pystyä hahmottamaan. Ensinnäkin on tuskin luultavaa, että poliisi olisi suihkuttanut pippurisumutetta ja yllyttänyt koiria puremaan kiinnioton jälkeen, vaan mitä luultavimmin sitä ennen, eli laittoman maahantulon yhteydessä ottaessaan vastustelevia tulijoita kiinni. Sama saattaa koskea myös kylmällä vedellä kastelua.

Sen sijaan istuttaminen 4-5 tunnin ajan lienee tapahtunut lähes varmasti kiinnioton jälkeen - syy istuttamiselle jäi kuitenkin avoimeksi. Ehkäpä tulijoilta otettiin sormenjälkiä ja muita tietoja talteen ja istuminen liittyi siten näiden toimenpiteiden odotteluun. Ja Serbiaan palauttamisen järjestämiseen.

Toiseksi on varsin epätodennäköistä, että poliisi olisi ottanut kiinni pelkkiä lapsia. Joukon pääosa lienee kuitenkin ollut aikuisia raavaita miehiä - sitä ei elintasopakolaisten maahanmuuttoa puoltavassa propagandakirjoituksessa kuitenkaan kannata korostaa.

Niin tai näin. En ollut paikalla enkä tiedä mitä siellä tosiasiassa tapahtui. Ottaen kuitenkin huomioon Ylen yleisen linjan maahanmuuttouutisoinnissa olen täysin varma siitä, että edelle täydentämäni kuva on oikeampi kuin se, mikä syntyy pelkän Ylen tekstin lukemalla.  Siis että rauhallisesti kiinni otettuja lapsia olisi rangaistukseksi istutettu sekä samalla pahoinpidelty pippurisumutteella, koirilla purettamalla ja kylmällä vedellä kastelemalla.

Seuraavaksi lähden haudoille muistelemaan kuolleita läheisiäni, minkä jälkeen kuuntelen joulurauhan julistuksen ja jään jälleen kerran miettimään tuon keskiaikaisen perinteen merkitystä nykyihmiselle. Sen jälkeen siirryn jouluaaton viettoon yhdessä läheisimpieni kanssa nauttien lasten ilosta ja turvallisuutta luovista ylisukupolvisista joulun traditioista.

Ja ehkäpä Joulupukin kontista löytyy illansuussa myös minulle sellaista lukemista, jossa ei tarvitse erikseen keskittyä ymmärtämään rivien välejä, vaan niiden sijaan voi keskittyä pelkästään sanojen merkitykseen ja niiden yhdessä luoman tarinan tunnelmaan. Samaa toivon myös Kaius Niemelle ja Yleisradion/STT:n anonyymeille toimittajille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaius Niemi taisi vahvistaa totuuden (Pravda po-russki)
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja