Oikeudentaju koetuksella

Suomen Uutisten mukaan Helsingin poliisi on tehostanut maassa olevien ulkomaalaisten valvontaa. Tarkastusten määrä kasvoi 48 prosentilla ja niiden seurauksena maasta poistettiin alkuvuoden aikana 489 henkilöä, joilla ei ollut laillista oikeutta oleskella Suomessa. Tämä on 8,4 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. 

Pääkaupunkimme poliisin lisääntynyt aktiivisuus lienee yksi hallituksen aiempaa tiukemman maahanmuuttopolitiikan seurauksista. Toivon mukaan virkavallan aktiivisuus on lisääntynyt myös muualla, sillä vaikka Suomeen voi edelleen tulla – ja täällä olla – laillisin perustein, ei laiton maassamme oleskelu ole mikään ihmisoikeus vaan suomalaisten oikeudentajun vastainen rikos. 

* * *

Rikoksista puheen ollen oli mielenkiintoista huomata, että Vaasan poliisi kertoi kahdeksanvuotiaan pojan kiusanneen tyttöjä heittelemällä kiviä ja hiekkaa näiden päälle. 15- ja 16-vuotiaat pojat olivat käskeneet tätä lopettamaan, minkä seurauksena kahdeksanvuotias oli ottanut käsiinsä syövyttävää putkenavausnestettä sisältäneen pullon, jota vanhemmat nuoret yrittivät saada häneltä pois. 

Tämän seurauksena 8-vuotias roiskutti pullosta nestettä 15-vuotiaan pojan kasvoihin ja vaatteisiin, minkä seurauksena 16-vuotias otti pullon pois ja kaatoi sen 8-vuotiaan päälle. 16-vuotias oli ukrainalainen ja 8-vuotias eteläsudanilainen. 

* * *

Tapaus on monella tavalla mielenkiintoinen, eikä vähiten siksi, että siinä syyllisyys- ja moraalinen oikeudenmukaisuus ovat ristiriitaisia. Onhan selvää, ettei kivien ja hiekan heittely ihmisten päälle ole hyväksyttävää, mutta sellaiseen puuttuminen on lähtökohtaisesti oikein ja suorastaan toivottavaa.

Väärin on myös syövyttävän putkenavausnesteen roiskuttaminen ihmisen kasvoille ja vaatteille, mutta niin on myös koko pullollisen kaataminen ihmisen päälle. 

Kaiken kaikkiaan näkisin, että 8-vuotias oli – käytettävissä olevan tiedon mukaan – pääsyyllinen koko tapahtumaketjuun, eikä hänen toimissaan tapahtuman aikana ole ensimmäistäkään positiivista piirrettä. 15-vuotiaan toiminta on ollut pelkästään positiivista, mutta 16-vuotiaan toiminta sekä positiivista että negativista. 

* * *

Tapaus ratkaistaan aikanaan oikeudessa. Asiasta kertoneen uutisen mukaan 8-vuotiaan tekoa tutkitaan lievempänä rikoksena (pahoinpitely) kuin 16-vuotiaan (törkeä pahoinpitely), vaikka juuri hänen toimintansa oli syynä sekä koko tapahtumaketjun alkamiseen että myös sen eskaloitumiseen. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, mikä on oikeuden ratkaisu – ja tuntuuko se oikeudenmukaiselta. Etenkin kun ikänsä puolesta rikosoikeudellisessa vastuussa on vain 16-vuotias ukrainalaisnuori.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit
Yle teki jutun oslolaisesta rikollisuudesta
Outo tapaus Vantaan Pähkinärinteessä

YK:sta ei ole rauhan, turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden tai ihmisoikeuksien edistäjäksi

Yhdistyneet Kansakunnat eli YK perustettiin toisen maailmansodan jälkeen Kansainliiton seuraajaksi. Sen tarkoituksena on edistää rauhaa, turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia.

Yksi syy Kansainliiton epäonnistumiseen oli sotilaallisen voiman puuttuminen. Tästä syystä YK:lle annettiin mahdollisuus lähettää kriisialueille aseistettuja kriisinhallintajoukkoja. 

Juuri nyt näyttää kuitenkin, ettei YK lopultakaan ole sen kummempi järjestö kuin Kansainliitto. Siitä toimii parhaana esimerkkinä tietenkin olemassaolostaan taisteleva Ukraina, jonka puolustamisen YK-joukoilla Venäjä – turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä – pystyy estämään täsmälleen niin kauan kuin haluaa. 

Toinen esimerkki on Iran, jota YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Volker Türk vaati välittömästi lopettamaan väkivaltaisuudet mielenosoittajia kohtaan. Siitä Iranin johto luonnollisesti viis veisaa, sillä toisessa vaakakupissa on sen oma asema. 

Sen sijaan on mahdollista, että Yhdysvallat yksinään tai yhdessä muiden kanssa toteuttaa Iranissa väkivaltaisen vallanvaihdon. Sellaisen tavoitteena tuskin on sinänsä mielenosoitusten lopettaminen vaan yksinkertaisesti maan islamistisen johdon vaihtaminen länsimaille mieluisampaan hallintoon. 

Tässä suhteessa YK:lla ei ole – eikä voi olla – roolia, koska suuri osa sen jäsenmaista on nykyisin länsimaiden vastaisia. Ja ainakin Venäjällä – ehkä myös Kiinalla – on halu estää Iranin hallinnon vaihtuminen länsimieliseksi.

Siten Iranin kansan ainoa toivo kotimaansa hallinnon vaihtumiseksi on presidentti Donald Trumpissa, joka on kyllä puhunut asiasta ja lähettänyt Persianlahden suuntaan myös sotilaallista voimaa. Nähtäväksi kuitenkin jää käyttääkö hän sitä iranilaisten vapauttamiseen islamistivallasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maduron kausi loppu, eikä sen perään jäänyt haikailemaan kuin YK:n Antonio Guterrez
Kuka on syyllinen ihmisten ampumiseen?
YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?

Ottaako oikeus vastuun viattoman ihmisen kuolemasta?

Kirjoitin eilen Tampereella tapahtuneesta joukkopuukotuksesta, jossa suomalaismies haavoitti neljää ihmistä. Tämän päivän aikana tapauksesta on tullut lisätietoja, jotka panevat ajattelemaan suomalaisen oikeusjärjestelmän oikeudenmukaisuutta.  

Yleisradio on nimittäin kertonut, että rikoksesta kiinni otettu mies on jo aiemmin tuomittu useista aiemmista väkivallanteoista. Tätä oli syytetty kesäkuussa 2023 tapahtuneesta tapon yrityksestä, jossa mies oli iskenyt veitsellä nukkuvaa tuttua miestä vatsaan. 

Tuomio annettiin tammikuussa 2024 kuitenkin vain törkeästä pahoinpitelystä sekä toiseen mieheen kohdistuneesta pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta, kahdesta vahingonteosta ja haitanteosta virkamiehelle. Sen mukaan miehen olisi pitänyt istua telkien takana yhteensä kaksi ja puoli vuotta.

Viime kuussa puukottaja oli saanut myös toisen - puolen vuoden mittaisen - pahoinpitelytuomion lyötyään syksyllä 2021 uhriaan useita kertoja päähän, kuristanut tätä sekä hakannut lisäksi metalliputkella ylävartaloon. Mies oli tällöin ollut ehdonalaisen koeajalla. Hänet tuomittiin vain puolen vuoden vankeuteen, koska aiempi tuomio törkeästä pahoinpitelystä otettiin huomioon rangaistusta alentavana tekijänä. 

Lisäksi mies on tuomittu kolmesta vuonna 2020 tapahtuneesta kaupan ryöstöstä kolmen vuoden vankeuteen. Tuolloin mies oli ollut 18-vuotias. 

* * *

Kaiken tämän valossa on kysyttävä, että miten oikeus aikoo suhtautua miehen eilisiin tekoihin, kun ne aikanaan tulevat sen punnittavaksi. Annetaanko hänelle jälleen alennusta tuomioista ja päästetään vaarantamaan muiden ihmisten turvallisuuden lyhyen vankeusajan jälkeen. 

Vai ymmärtääkö oikeusistuin, että kyseessä on henkilö, joka lähes varmuudella tulee ennemmin tai myöhemmin tappaneeksi jonkun uhreistaan ja on siksi pidettävä suljettujen ovien takana loppuelämänsä ajan? Ja ellei ymmärrä, niin onko se valmis ottamaan vastuun viattoman ihmisen kuolemasta?

Päivän aiempi merkintä:
Haastaako Nasima Razmyar Wille Rydmanin oikeuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus
Laillinen puskaraiskaus ja toivottavasti väärä epäilys
22-vuotias tummahiuksinen mies saanee rikosvyyhdistään paljousalennuksen

Sosiaalinen oikeudenmukaisuuden ajatus perustuu vihaan, epätasa-arvoiseen kohteluun lain edessä ja varkauteen

Argentiinan presidentti Javier Milei antoi haastatelun amerikkalaismedialle. Se kannattaa toki lukea kokonaisuudessaan, mutta päätin kääntää tähän kuitenkin vain siihen sisältyvän vertauskuvallisen selityksen siitä, mitä sosialismi on ja miksi se saavuttaa suosiota poliitikkojen ja äänestäjien parissa. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani.

"Oletetaan, että juoksemme kilpaa. Meitä on 20, mutta kuinka moni voi voittaa? Vain yksi. 

Mitä sosialismi siis tekee? Se keskittyy jäljelle jääviin 19 juoksijaan, puhuen salajuonesta, jonka mukaan joku voitti ja alistaa muita. Se ruokkii ja vaalii kaunaa ja vihaa. On helpompi uskoa, että kyseessä oli salaliitto kuin hyväksyä, että toinen oli parempi. 

Juuri tästä on kyse kulttuuritaisteluissa. Osoittaa, että nämä moraaliset arvot ovat vastenmielisiä ja että ne johtavat hirvittäviin instituutioihin, ja että kun näitä instituutioita toteutetaan, valtiot romahtavat ja vajoavat kurjuuteen."

Näiden sanojensa jälkeen Milei otti esimerkin omasta kotimaastaan: "Argentiina omaksui vapauden ajatukset vuonna 1860 oltuaan barbaarien maa. Ja 35 vuodessa siitä tuli maailman rikkain kansakunta. 

1900-luvun alussa Argentiina omaksui sosialistiset ideat ja siitä tuli kurja maa, joka tuottaa ruokaa 400 miljoonalle ihmiselle, mutta verorasitus on 70 prosenttia kyseisellä sektorilla. Tätä roskaa sosialismi on. 

Ja miten he tekivät tämän? Istuttamalla 'sosiaalisen oikeudenmukaisuuden' ajatuksen, joka perustuu vihaan, epätasa-arvoiseen kohteluun lain edessä ja varkauteen. Ja tämä moraalisten arvojen rappeutuminen johtaa lahoamiseen. 

Meidän on siis taisteltava sekä taloudellisella, poliittisella että kulttuurisella rintamalla. Jos epäonnistut jollakin näistä osa-alueista, sosialismi hiipii sisään ja voittaa."

* * *

Arvoisat lukijani: edelle kääntämäni teksti avaa erinomaisesti sitä, mitä sosialismi on ja miksi se on suosittua. Mutta kertoo myös sen, miten siitä voidaan päästä eroon. Ja miksi se on välttämätöntä, mikäli haluamme Suomen ja Euroopan olevan hyvä paikka asua ja elää myös tulevaisuudessa. 

Ja jotta tämä ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, muistutan siitä, mihin Suomen historiallinen nousu 1800-luvun aikana ja jälkeen perustui. Ensin Johan Snellman johdolla ja valistuneen keisarin suostumuksella ja tuella luotiin suuriruhtinaskuntaan liberalistinen lainsäädäntö, joka salli vapaan taloudellisen toiminnan, mutta sitoi hallinnon ja lainkäytön lakiin. Ja lopulta vuonna 1879 toteutettiin elinkeinovapaus. 

Näin Suomen talous kasvoi nopeasti ja saavutti ja jopa ohitti 2000-luvun alkuvuosina entisen emämaan, kunnes lopulta tukehtui omien hallitusten - erityisesti Jäätteenmäen, Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen/Stubbin - sekä Euroopan Unionin johdolla rakennettuun keskusjohtoiseen ja yhä byrokraattisempaan taloudenpitoon, jossa poliittista suosiota ostettiin yhä hulppeammilla verovaroin kustannetuilla palveluilla. 

Ja kuten tiedämme, ei Suomi ole vieläkään pystynyt nousemaan siitä suosta, johon se ajettiin. Päinvastoin, vuosina 2019-2023 hallinnut Rinteen/Marinin kabinetti käänsi Sipilän hallituksen aloittamien oikeansuuntaisten toimien vaikutukset uudeksi ja entistä vaikeammaksi stagnaatioksi, jonka seurauksena suomalaisten taloudellinen toimeliaisuus ja rahavirrat ovat suurelta osin suuntautuneet Suomesta muuhun maailmaan.  

Tässä työssä kauniin ex-pääministerimme työtä auttoi samaan suuntaan puhaltanut Ursula von der Leyenin johtama brezhneviläistä byrokratiaa ilmeisenä esikuvanaan pitänyt "greenpeace-komissio". Ja siksi olisi äärimmäisen tärkeää, että myös tuleva europarlamentti ja komissio lukisivat ja ymmärtäisivät edelle kääntämäni Javier Milein ajatuksen sosialismin syistä ja vaaroista. Ja että ne palauttaisivat Euroopan Unionin kansallisvaltioiden hyvinvointia tukevaksi vapaan kaupan liitoksi sen sijaan, että se toimii brezhneviläisen stagnaation sylttytehtaana.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ay-liike ja vasemmisto ajavat USA:n talouden tukemista suomalaisella rahalla
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

Ennallistamisasetus kaatui epäreiluun taakanjakoon

Vuonna 2011 käytiin kovaa keskustelua konkurssiin ajautumassa olevan Kreikan pelastamisesta. Siinä pelissä oli näkyvästi mukana myös Suomi silloisen valtiovarainministerinsä Jutta Urpilaisen (sd) johdolla.

Kirjoitin elokuussa 2011 seuraavasti: "tänään aamulla minulle sitten selvisi, että suomalaisten lainojen takauksiksi olisi tulossa kreikkalaisten pankkien osakkeita. Muuten hyvä, mutta ongelman muodostaa se, ettei Kreikka mitä todennäköisimmin selviä kuiville edes euromaiden tuella. Sen annettaneen mennä konkurssiin välittömästi, kun saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajien riskit on sosialisoitu eurooppalaisten veronmaksajien maksettavaksi.

Tässä yhteydessä saattaa sitten käydä niin, että Kreikan valtion ohella selvitystilaan joutuvat myös maan pankit, jolloin Suomen takuut muuttuvat arvottomiksi. Nähdäkseni siis varsin arveluttavia takuita meille nyt tarjotaan."

Olin onneksi väärässä eikä Kreikka ole suistunut selvitystilaan eivätkä Suomen saamat vakuudet ole menettäneet koko arvoaan. Sen sijaan - Iltalehden pääkirjoituksen mukaan - "vuonna 2011, kun Suomi vaati silloisen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen johdolla ainoana euromaana Kreikka-vakuuksia, oli lopputulos heikko. Vakuuden sijoitustuotto on pakkasella ja pankin palkkiot ovat nousseet 1,5 miljoonaan euroon."

Onni onnettomuudessa on se, että Kreikka tulee ilmeisesti selviämään tilanteestaan ja pystyy loppujen lopuksi maksamaan Suomelta saamansa lainan takaisin. Ikävää siinä on parhaassakin tapauksessa kuitenkin se, että Suomi saa vakuuksiensa takia lainaosuudestaan alempaa korkoa kuin muut lainanantajat.

* * *

Edelle kirjoittamani historia on sikäli ajankohtaista, että yllä linkittämäni Iltalehden pääkirjoituksen mukaan Suomi on herännyt puolustamaan omia etujaan EU:ssa. Tämä näkyi muun muassa siinä, että maamme asettui vastustamaan komission Greenpeace-myyrän eli Frans Timmermansin johdolla junailtua ennallistamisasetusta yhdessä muutaman muun jäsenmaan kanssa. 

Vastustuksen taustalla ei ole se, ettei Suomi haluaisi suojella ympäristöään, vaan meille kaavaillun maksuosuuden kohtuuttomuus. Ministeri Kai Mykkäsen (kok) mukaan Suomen osuudeksi olisi tullut 700 miljoonaa euroa, joka olisi ollut asukaslukuun nähden Unionin korkein, vaikka ympäristömme tila on lähes kaikkia muita jäsenmaita parempi. 

Tätä taustaa vastaan on outoa se yksisilmäisyys, jonka Suomen päätös on herättänyt ympäristöväessä. Tämä on näkynyt esimerkiksi Helsingin sanomien yleisönosastolla ja etenkin sosiaalisessa mediassa. 

Jälkimmäisestä esimerkkinä käyköön Suomen ympäristökeskuksen Seppo Knuuttilan kannanotto, jonka mukaan "Meillä toden totta on #hallitus, jota #ympäristö'n tila ei voisi vähempää kiinnostaa" ja Jyväskylän yliopiston lehtori Panu Halmeen kommentti siitä, että "Mikä on ennallistamisasetuksen hylkäämisen merkittävin seuraus? Se, että EU menettää loputkin natsansa siinä, että voisi puhua indonesian ja Brasilian hallituksille sademetsien pelastamisesta."

Eivätkö nämä ihmiset ymmärrä, ettei sille tule ikinä loppua, jos ryhtyy maksamaan asioita toisen puolesta. Näin siksi, että kyllä vastikkeettomalle irtorahalle on aina ottajia - niin ihmiselämässä kuin valtioiden kesken.

Siksi myös ympäristöväen tulisi ymmärtää, että jos EU:n komissio haluaa ihan oikeasti viedä läpi ennallistamisasetuksen, sen tulisi jakaa kustannukset oikeudenmukaisesti. Eli suurimmat maksuosuudet tulisi kohdistaa niille, joiden ympäristössä on eniten korjattavaa - ja Suomen kaltaisten kuitenkin suhteellisen hyvin asiansa hoitaneiden maiden kustannusten tulisi jäädä vähäisemmiksi. 

Ilmeisesti tämä on myös isojen EU-maiden poliitikoille liian vaikea ymmärtää. Tai ainakin toteuttaa, sillä tällainen oikeudenmukainen ja hyvin perusteltu ratkaisu maksaisi niiden asukkaille paljon enemmän kuin nyt esitetty taakanjakomalli.

Tämä on sikäli ikävää, että minun nähdäkseni EU olisi paljon parempi kokonaisuus asukkailleen, yrityksilleen ja jäsenmailleen, jos sen toiminta perustuisi asiasta riippumatta oikeudenmukaisuuteen. Tämä olisi myös paras vaihtoehto koko Unionin tulevaisuuden kannalta - eikä pelkästään tässä vaan kaikissa muissakin vastaan tulevissa asioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio
Onnea ja ohjeita komissaarillemme vaikeaan tehtävääänsä

Sanna Marinin virhe

Sanna Marinin (sd) mukaan Perussuomalaiset on "selkeästi ja aidosti ollut myös puheiltaan – kun katsotaan kansanedustajien puheita – avoimesti rasistinen puolue". Toisin sanoen hän teki tunnetun argumentointivirheen yleistämällä joidenkin henkilöiden - omasta mielestään - tuomittavan käytöksen koko tämän viiteryhmään.

Tämä herätti mielessäni kysymyksen siitä, että onko SDP puheenjohtajansa mielestä islamistis-homofobinen puolue? Tällainen johtopäätöshän voitaisiin pääministerin logiikalla tehdä ainakin joidenkin SDP:n jäsenten puheiden perusteella. 

Entä pitääkö pääministeri SDP:tä myös juutalaisvastaisena puolueena. Sen kansanedustaja Hussein Al-Taeehan tuli aikanaan kirjoitelleeksi antisemitistisiä, vaikka onkin sittemmin pyytänyt puheitaan anteeksi. 

Ottaen huomioon pääministerin tehneen eilen tunnetun argumentointivirheen, oli mielenkiintoista huomata hänen vielä alleviivanneen sitä jatkamalla, että "kun katsotaan perussuomalaisten yksittäisten kansanedustajien puheenvuoroja vaikkapa eduskuntasalissa tai julkisuudessa, niin kyllä, nämä puheet ovat olleet rasistisia". 

* * *

Pääministerin ilmiselvä perussuomalaisten arvojen halveksunta on sikälikin mielenkiintoista, että koko Suomen kansan pääministerinä hän tuli arvostelleeksi näkemyksiä, jotka vastaavat varsin suurta osaa hänen "alamaisistaan". Perussuomalaisethan ovat maan toiseksi suosituin puolue ja lisäksi sen kannatus on suurinta vaaleissa nukkuvien parissa. 

Siksi oli hyvä, että puheenjohtaja Riikka Purra (ps) kommentoi Marinin näkemystä kertomalla, että "arvopohjassamme ei ole salattavaa, hävettävää, hämärää. Olemme kansallismielinen ja isänmaallinen puolue; puolustamme Suomea ja suomalaisuutta."

Ja jatkoi vielä olevansa "hyvin ylpeä perussuomalaisesta ihmiskäsityksestä ja arvopohjasta. Niillä, jotka sitä vääristelevät, kalvaa ehkä omassa sydämessä." 

Siksi on hyvä lopettaa tämä kirjoitus lainaamalla Suomeen muuttaville ihmisille tarkoitetun opassivun luonnehdintaa suomalaisista arvoista, jotka muodostavat perustan perussuomalaisille arvoille. Se kuuluu seuraavasti. 

"Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat suomalaisille tärkeitä arvoja. Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikki ovat tasa-arvoisia, ja kaikkia tulee kohdella oikeudenmukaisesti."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä
Sanna Marinin valinta vahvisti äärivasemmistolaisen maailmankuvan
Hussein Al-Taeen elämän atomit on tutkittava

Pitäisikö maahanmuuttajat rokottaa ennen kantasuomalaisia?

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) toimitusjohtaja Juha Tuomisen mielestä ulkomaalaistaustaisten suosimat asuinalueet tulisi nostaa etusijalle koronarokotejärjestyksessä. Näin siksi, että juuri niissä koronavirus on levinnyt kaikista tehokkaimmin: pääkaupunkiseudun koronatartunnoista noin 40 prosenttia on todettu muilla kuin suomen- tai ruotsinkielisillä. Ongelma koskee erityisesti viron-, somalin-, kurdin- ja arabiankielisiä.

Tämä herätti mielessäni muutaman ajatuksen. Niistä ensimmäinen on se, ettei noita ryhmiä voi niputtaa millään tavalla yhteen. Virolaiset ovat Suomessa tekemässä työtä, kun taas muihin mainittuihin ryhmiin kuuluvat ovat maassamme pikemminkin vain kuluttamassa verovaroja - toki huomaten kurdien aktiivisuus kebabyrittäjinä. 

Siten olen sitä mieltä, että jos ihmisiä aletaan jaottelemaan taustansa mukaan, eivät somalit, arabialaiset tai kurdit todellakaan ansaitse paikkaa etuoikeutettujen joukossa. Päinvastoin, heidän rokottamisestaan viimeiseksi olisi vähiten haittaa yhteiskunnan taloudelle. 

Tässä yhteydessä teen kuitenkin selväksi, etten kannata minkäänlaista diskriminaatiota etnisen tai kulttuurisen taustan suhteen. En positiivista enkä negatiivista.

Toinen ajatus on se, että jos ja kun Suomessa annettavat rokotteet kustantaa lähinnä suomalainen veronmaksaja - siis suomea tai ruotsia puhuva väestö - olisi heidän sijoittamisensa rokotusjärjestyksen hännille kaukana oikeudenmukaisuudesta. Ja sitä kautta epäilemättä lisäisi suomalaisten tyytymättömyyttä verovarojen käyttöön ja yleisemminkin yhteiskuntamme toimintaan. 

Kolmanneksi on muistettava, että virus on sitä vaarallisempi, mitä iäkkäämpi tartunnan saanut ihminen on. Siksi Suomen käyttämä ikäluokittain etenevä rokotusjärjestys on perusteltua kuolemantapausten minimoimiseksi. Jos siitä poiketaan, tulisi ensin osoittaa kiistattomin tutkimuksin tällä säästettävän ihmishenkiä tai saavutettavan muuta erittäin suurta yhteiskunnallista hyötyä.

Neljänneksi on selvää, että jokainen ihminen voi omin toimin vähentää sairastumisriskiään. Näin erityisesti silloin, jos hän ei elantonsa hankkimisen eli työnsä takia joudu hakeutumaan riskitilanteisiin. Edellä mainituista ihmisryhmistä vain yhden voi ajatella kuuluvan tähän ryhmään - etenkään somalit tai arabiankieliset eivät siihen pääsääntöisesti kuulu, eikä heidän vastuutonta toimintaansa ole syytä tukea antamalla etuoikeuksia rokotusjonoissa.

Viidenneksi on joka tapauksessa selvää, että koronavirus SARS-CoV-2 on tappavana taudinaiheuttajana lähestymässä loppuaan. Viimeistään ensi syksystä alkaen voimme elää Suomessa mitä todennäköisimmin jälleen normaalia elämää, jossa koronavirus on pahimmillaankin "vain" kausi-influenssan tapainen riesa - ja todennäköisesti vähäisempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsissa maksetaan nyt älyllisen epärehellisyyden hintaa
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu kaikille sen maksajille

Blogin pitäminen on helposti negatiivisluontoista. Arvostellaan sitä ja kritisoidaan tätä, mutta harvemmin ollaan positiivisella mielellä.

Näin on valitettavasti tämänkin blogin kanssa. Niinpä ilahduin, kun sain hyvän syyn kehua suomalaisia puolueita.

Tuo kiitos on ansaittu siitä, että kaikki maamme puolueet ovat yhtä mieltä työmarkkinoihin liittyvän vääristymän poistamisesta. Siis pääosin kaikkien veronmaksajien kustantaman ansiosidonnaisen päivärahan jakamisten lopettamista pienen työttömyyskassoille maksettavan kynnysrahan perusteella.

Toistaiseksi puolueiden yhteisymmärrys ei ole ulottunut mainitun vääryyden korjaamisen keinoihin, mutta olisi peräti merkillistä, mikäli puheena oleva uudistus jäisi nähdyn yksimielisyyden jälkeen toteutumatta. Niinpä suhtaudun varsin luottavaisesti siihen, että tulevina vuosikymmeninä kenenkään ei tarvitse kustantaa sellaista työttömyysturvaa, josta ei itse pääse nauttimaan töiden syystä tai toisesta loppuessa.

Oikeastaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamisen kaikille työntekijöille voisi kaatua ainoastaan ammattiyhdistysliikkeen oman ansaintalogiikan varjelemiseen. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, ettei etujärjestöillä ole parlamentaarisessa demokratiassa veto-oikeutta mihinkään asiaan. Ei etenkään silloin kun koko poliittinen kenttä on muutoksen tarpeesta yksimielinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SAK oikein nauratti
Demokratian ja korporatismin yhteenotto - kansa maksaa
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa

Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

EU:n komissio esitti eilen 750 miljardin euron elpymisrahastoa, jonka kautta jäsenmaat voisivat saada lainoja ja suoraa tukea koronaviruksen aiheuttamasta talouden seisahduksesta toipumiseen. Tämän toteuttamiseksi Unioni ottaisi elpymisrahastoa varten lainan, jonka jäsenmaat maksaisivat takaisin samassa suhteessa kuin maat yleensä osallistuvat unionin budjettiin.

Ylen lainaaman uutistoimisto Reutersin tietojen mukaan Italian osuus olisi 173 miljardia, josta tukea olisi 82 miljardia ja 91 miljardia lainaa. Espanjan osuus olisi 140 miljardia, josta tukea olisi 77 miljardia ja 63 miljardia lainaa. Suomen osuus tuista olisi noin 3,5 miljardia euroa, joiden saamiseksi maksuosuudeksemme muodostuisi noin 8,5 miljardia euroa plus osuutemme lainan koroista.

On tietenkin totta, että Suomen talous nojaa vahvasti EU-maihin suuntautuvaan vientiin ja siksi elpymisrahaston nettovaikutus ei olisi edellisistä luvuista laskettu 5 miljardin + korkomenojen suuruinen tappio. Parhaassa tapauksessa komission ehdottama manööveri saattaisi muodostua Suomelle jopa kannattavaksi, vaikka asian osoittaminen jääkin jälkikäteiseksi - ja silloinkin epävarmaksi tutkimustulokseksi.

Käytännössä komission ehdotuksen taustalla on pyrkimys pelastaa Italiaan leväperäisiä sijoituksia tehneet ranskalaiset pankit sekä Espanjaan huolettomasti sijoitetut saksalaisvarat kaikkien EU-kansalaisten yhteisellä solidaarisuustaksvärkillä vähän samaan tapaan kun torpparit saattoivat aikanaan menettää varallisuuttaan isäntätilan kulujen ylitettyä käytettävissä olleet varat. Jälkimmäisestä on hyvä kuvaus esimerkiksi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla teoksessa.

Iltalehden jutun mukaan suomalaispuolueista SDP näyttäisi olevan varsin kritiikittä komission linjausten takana, vaikka puheenjohtaja Antti Rinne kiemurtelikin Iltalehden haastattelussa. Myös Keskusta on valmis noudattamaan komission tahtoa. Sen sijaan Perussuomalaiset katsovat, ettei ranskalaisten ja saksalaisten varojen pelastaminen suomalaisten veronmaksajien selkänahasta kerätyillä verovaroilla ole oikein.

Tilanne on hyvin samantapainen kuin Kreikan kaaduttua EU-maiden syliin. Silloinkin pelastusoperaation päämääränä oli ennen kaikkea saksalaisten ja ranskalaisten pankkien pelastaminen. Erona on oikeastaan vain se, että Kreikan yhteydessä suomalaisia harhautettiin luulemaan, että kreikkalaiset maksaisivat lainansa joskus takaisin - nyt ei sen sijaan kainostella, vaan eteläeurooppaaisille ollaan tarjoamassa riihikuivaa rahaa saksalais- ja ranskalaisvarallisuuden pelastamiseksi.

Kreikkapaketin yhteydessä totesin, että "tutkimusten mukaan ihmiset ovat myös valmiita rankaisemaan niitä, jotka eivät noudata yhdessä sovittuja pelisääntöjä. Näin myös silloin, kun rankaisemisesta seuraa rankaisijalle kustannuksia, mutta ei hyötyä. Erityisesti halutaan rangaista sellaisia, jotka pyrkivät hyötymään muiden yhteistyöstä kantamatta itse kortea kekoon. Tätä taustaa vastaan katsottuna suomalaiset EU-tukien vastaisesti ajattelevat ihmiset käyttäytyvät lajillemme tyypillisesti. Tosiasiahan on, etteivät ongelmiin joutuneet maat" - tällä kertaa lähinnä Italia ja Espanja - "joutuneet luonnonkatastrofin tai sodan runtelemiksi, vaan ajoivat itse itsensä vaikeuksiin holtittomalla taloudenhoidollaan". 

Erityisesti on syytä huomata, että etenkin Italian, mutta myös Espanjan, julkiset taloudet ovat olleet jo pitkään vaikeuksissa. Siten nyt puheena olevan tukipaketin laukaisemaa koronavirusta ei voi pitää niiden ongelmien perimmäisenä syynä vaan pikemminkin sinä kortena, joka katkaisi kamelin selän. 

Ja siksi myöskin ranskalaisten ja saksalaisten sijoituksiin liittyvän riskin on täytynyt olla sikäläisten pankkien ja sijoittajien tiedossa - ja niiden tuoton sen mukaista eli turvallisiin maihin tehtyjä sijoituksia parempituottoista. Toisin sanoen olemme juuri nyt matkalla pelastamassa ahneuksissaan suuria riskejä ottaneiden toimijoiden sijoituksia koronaviruksen varjolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova

Korona valaisee valuuttaunionin luonnetta

Ei se hullu ole joka pyytää...

ISIS-vaimojen ja muiden ihmisoikeudet

Tämän aamun lehdessä ISIS-vaimon äiti arvosteli sitä, ettei Suomi aio auttaa hänen tytärtään ja lapsiaan pois Syyriasta ja pohtii jopa jälkeläisten huostaanottoa. Kritiikki meni jopa niin pitkälle, että hän kyseenalaisti Suomen aseman oikeusvaltiona.

Ihan ensiksi tunnustan ongelman, eli sen ettei kaikkien ISIS-vaimojen osallisuudesta terroritekoihin ole tietoa. Siten heitä tulisi kohdella oikeusvaltioperiaatteen mukaan syyttöminä kunnes laittomat teot on osoitettu.

On kuitenkin useita syitä, jotka oikeuttavat Suomen hallituksen toiminnan.

Ensinnäkin tässä ovat vastakkain ISIS-vaimojen ja meidän tavallisten suomalaisten oikeudet. Koska on selvää, että radikalisoituneet naiset ovat vaaraksi ympäristölleen, aiheuttaisi heidän Suomeen paluunsa turvallisuusriskin muille suomalaisille. Ovatko siis vapaaehtoisesti terroristien joukkoon lähteneen naisen ihmisoikeudet suuremmat kuin meidän muiden ihmisoikeus turvallisuuteen?

Sama koskee heidän lapsiaan. Mikäli äidit tunnustavat edelleen jihadistista islamia, on suuri vaara siitä, että myös heidän lapsensa radikalisoituvat. Etenkin kun heidän lapsuutensa on jo viitoittanut sellaisen käyttäytymisen syvälle minäkuvaan, kuten Anonyymi totesi edellisen blogimerkinnän kommentissaan.

Lasten osalta on myös selvää, että nämä aikuiset naiset ovat laiminlyöneet jälkeläistensä turvallisuuden. Jo yksin se - eli lasten oikeus turvalliseen elämään - oikeuttaa heidän huostaanottonsa. Vai väittävätkö nämä ISIS-vaimot ja heidän sukulaisena, että aikuisten omasta tahdostaan toimineiden naisten ihmisoikeudet ajavat lasten ihmisoikeuksien edelle?

Lopuksi totean, että yleisen turvallisuuden suhteen saimme jälleen muistutuksen Ranskasta. Siellä toistaiseksi tuntematon mies asensi ja räjäytti pommin haavoittaen 13 ihmistä, joista 11 joutui sairaalaan. Oli tekijä muslimi tai ei, on selvää, että yhteiskunnalla on oikeus - ei vaan velvollisuus - suojella kansalaisiaan tämäntapaiselta turvallisuusriskiltä.

Onneksi Suomi on demokratia ja kansa pääsee äänestämään tulevaisuudestaan. Seuraavan kerran huomenna sunnuntaina, jolloin voimme antaa äänemme turvallisemman Euroopan ja Suomen puolesta. Sitä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin
Hiukkasen säälittäviä jihadisteja
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Ilta-Sanomat kertoi eilen suomalaisten viranomaisten näkemyksistä siitä, kuinka Suomeen palaavat jihadistit tulisi palkita. Sisäministeriön mukaan "taistelualueelta palaavan yhteiskuntaan integroitumisen kannalta on keskeistä saada hänen elämäänsä liittyvät perusasiat, kuten asunto ja toimeentulo, kuntoon".

Tämä ei riitä Vantaan kaupungin virkamiehille, vaan he ovat huomauttaneet, että palvelujärjestelmästä puuttuu taistelualueelta palaaville tarvittava erityispalvelu ja erityiskohtelu. IS:n jutussa vantaalainen virkamies tarkensi näkemyksenään, että vierastaistelijoiden radikalisoitumisen uhka voisi olla joskus perusteltu syy saada muita nopeammin asunto ja että pitäisi tietenkin olla muutakin tukea.

Asiaa ovat kommentoineet ainakin Jussi Halla-aho (ps) Facebookissa. Hänen mukaansa "ei ole kovin suuri ihme, että Suomi tuottaa väkilukuunsa nähden poikkeuksellisen paljon jihadisteja, jos terroristijärjestöön kuulumisesta rankaisemisen sijaan palkitaan". Jaan tämän käsityksen, mutta huomautan, että halutaanhan meillä palkita myös niitä, jotka hävittävät henkilöllisyystodistuksensa maahan saapuessaan.

Jihadistien palkitsemista kommentoi Oikeassa Mediassa myös Mika Niikko (ps), joka kiinnitti huomion siihen, että "tämä on iskun vasten kasvoja niitä tuhansia Vantaan asunnottomia kohtaan, jotka ovat jo vuosia jonottaneet omaa asuntoa. Verovaroin maata rakentaneiden asettaminen eriarvoiseen asemaan tällaisessa tilanteessa on käsittämätöntä." Olen samaa mieltä.

Niikko totesi myös, että "lähtökohtaisesti meidän tulisi ymmärtää, että lähtijät eivät ole uhreja, vaan vaarallisia rikollisia, jotka ovat rikkoneet yhteiskuntasopimuksen Suomen kanssa. Jo yksistään terroristisessa tarkoituksessa tehty matka on rikos, puhumattakaan terrorismiin osallistuminen... Taistelualueilta palaavat tulee saattaa oikeuden eteen vastuuseen teoistaan, eivätkä he sillä välin saa liikkua vapaasti kaduillamme, varsinkaan ilman valvontaa, hetkeäkään."

Niikon mukaan Vantaan kaupungin lausunnossa todetaan palkitsemisen lisäksi, että hallituksen tulisi "lainsäädännön keinoin vaikuttaa siten, että taistelualueelta tulevan henkilön palaaminen Suomeen estettäisiin, mikäli henkilön arvioidaan vaarantavan kansallista turvallisuutta". Hyvä näin: hallituksen on syytä aloittaa välittömästi lainvalmistelu ehdotuksen toteuttamiseksi, ellei työ sitten jo ole käynnissä kuten suotavaa olisi.

Itse kaipaisin muidenkin kuin perussuomalaisten poliitikkojen kannanottoja. Erityisen kiinnostunut olisin hallituksen mahtiministereiden Juha Sipilän (kepu) ja Petteri Orpon (kok) näkemyksistä tähän asiaan - eli mikä on hallituksen ja heidän puolueidensa tavoitteena maahan palaavien jihadistien suhteen. Myös sisäministeri Paula Risikko (kok) voisi kertoa oman näkemyksensä. Eli haluavatko he palkita, rangaista vai poistaa maasta jihadistiset terroristit.

Eikä olisi pahaksi, jos myös opposition edustajat ottaisivat näyttävästi kantaa asiaan. Olisivatko esimerkiksi Li Andersson (vas) tai Touko Aalto (vihr) suopeita jihadistien palkitsemiselle samaan tapaan kuin he ovat ilmaisseet haluavansa palkita papereiden hävittämisestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mosulin valloitus alkoi, entä sitten?
Marko Hamilo ja islamin seuraukset
Paula Risikko avasi suomalaista turvallisuusajattelua

Maahanmuutto seurannaisilmiöineen hallitsee suomalaisten pelkoja

Yleisradio julkaisi kyselytutkimuksen, jonka mukaan Tukholman terrori-isku on vaikuttanut syvällisesti suomalaisten pelkoihin. Tulosten mukaan viisi tärkeintä ihmisten kokemaa uhkaa ovat satunnaisen väkivallan lisääntyminen, terrori-iskujen lisääntyminen, huono-osaisuuden lisääntyminen, ääriliikkeiden vahvistuminen ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvu.

Kyselyn viidestä kärkiuhasta neljä liittyy joko suoraan tai epäsuorasti Afrikasta ja islamilaisesta Aasiasta Suomeen suuntautuvaan humanitaariseen maahanmuuttoon. Toivon Suomen eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen ymmärtävän tämän ja ryhtyvän toimiin, jotta kansalaisten kokemat uhkakuvat eivät toteutuisi.

Tässä mielessä on erinomaista, että yhden hallituspuolueen, eli Perussuomalaisten johtoon on astumassa selkeästi tiukempaa turvapaikkapolitiikkaa ajava henkilö - oli hän nimeltään sitten Halla-aho tai Terho. Muutoksen voisi olettaa näkyvän myös hallituksen toimissa.

* * *

Tänään Helsingin Sanomat puolestaan julkaisi mielipidesivullaan nimimerkkikirjoituksen, jossa Belgiassa asuva suomalainen vaati huolehtimaan siitä, että maahanmuuttajat voivat luottaa lakien koskevan ja suojelevan myös heitä. Kirjoituksen taustana oli HS:n aiempi kirjoitus, jonka mukaan turvapaikanhakijoita ja laittomia maahanmuuttajia käytetään hyväksi harmaan talouden ilman oikeuksia olevana työvoimana. Kirjoittajan mukaan heidän tilanteensa lisää terrorismiriskiä.

Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Laittomasti Euroopassa oleskelevat on tavalla tai toisella palautettava kotimaihinsa aiheuttamasta pelkoa kantaväestölle ja laillisesti tänne saapuneille maahanmuuttajille. Samalla on huolehdittava, että lakeja noudatetaan kaikilla työpaikoilla mukaan lukien maahanmuuttajien omistamat ravintolat.

Näin viestitämme tulijoille, ettei Euroopassa eletä lähi-itäläis-afrikkalaisittain vaan noudattaen eurooppalaista elämäntapaa. Sen alleviivaamiseksi on puututtava myös muihin tulijoiden ongelmallisiin tapoihin kuten sukupuoliseen syrjintään, uskomusperusteisiin "oikeuskäytäntöihin" tai seksuaaliseen väkivaltaan.

Toimiin on ryhdyttävä välittömästi. Nykyisen maahanmuuttopolitiikan vallitessa on vain ajan kysymys milloin meilläkin tapahtuu terroriteko. Se ei voi olla maassa harjoitetun politiikan tavoitteena eikä edes tarkoituksettomana sivutuotteena etenkään nyt, kun riski näyttäisi olevan yleisesti kansalaisten tiedossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksikäytön kääntöpuoli
Rasismia vai tosiasioihin liittyvää pelkoa
Pelko sulkee silmät ja korvat

Yksi asia, mutta monta näkökulmaa

Luin juuri uutisen, jonka mukaan hallitus kaavailee muutoksia työttömyysturvaan. Uutinen herätti minussa ajatuksen, jonka haluaisin jakaa lukijoideni kanssa.

Jutun mukaan suunnitteilla on kaksi muutosta. Ensimmäinen koskee sellaisen työn vastaanottovelvoitetta, joka ei vastaa työttömän ammattitaitoa tai kokemusta. Nykyisin sellaista ei tarvitse ottaa vastaan työttömyyden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana, mutta jatkossa näin tulisi tehdä.

Toinen taas koskee työnsaannin vaikutusta työttömän elintasoon. Toisin kuin nykyisin, olisi jatkossa otettava vastaan tarjottu työ, vaikka siitä saatava palkka olisi huonompi kuin työttömyysturva.

* * *

Ensimmäinen näkökulma on hallituksen oma, mutta voisi sopia myös työnantajien retoriikkaan. On nimittäin niin, että joillakin matalapalkkaisilla aloilla on vaikeuksia saada tekijöitä, vaikka työttömiä on satoja tuhansia. Ongelmaa on toistaiseksi hoidettu ulkomaisella halpatyövoimalla, mutta eikö olisi koko yhteiskunnan kannalta parempi, jos sekin raha käytettäisiin ulkomaalaisten sijaan suomalaisten palkkaamiseen?

Toinen näkökulma uutiseen on puolestaan perinteinen vasemmistolainen: tässä lyödään taas lyötyä ja pannaan köyhät kyykkyyn. Eikö ole tarpeeksi paha, että on jäänyt ilman työtä. Joutuuko sen seurauksena vielä vaihtamaan leipäpuun vähäpalkkaisempaan ja täysin epäkiinnostavaan työhön?

Kolmas näkökulma on oikeudenmukaisuus. Jos veronmaksaja kustantaa vaikeuksiin joutuneen ihmisen elämän, eikö ole vain kohtuullista, että tämä lopettaa ilmaisen rahan varassa elämisen välittömästi, kun hänelle syntyy mahdollisuus ottaa oman elämänsä kustannukset omiin käsiinsä? Tässä on muistettava, että työttömyysturvasta vain osan kustantavat työntekijät itse.

Neljäs näkökulma on taloudellinen, mutta liittyy myös maahanmuuttopolitiikkaan. Kun talous yskii ja tänne vyöryvät ihmismassat ovat lisänneet vielä entisestään julkisia kuluja, on jostain saatava uusia säästöjä ja verotuloja. Ensimmäisiä tulee työttömät töihin pakottamalla saavutettavasta työttömien määrän vähenemisestä ja jälkimmäisiä entistä useamman työllisen veroista.

* * *

Näkökulmia voisi keksiä helposti paljon lisääkin. Nähdäkseni kaikki edelle kirjoittamani ovat kuitenkin myös kohtuullisen hyvin argumentein perusteltavissa - mutta myös helposti kritisoitavissa. Mitä me tästä kaikesta siis opimme?

Ehkäpä sen, etteivät yksinkertaisetkaan asiat ole aina mustavalkoisia. Siksi myös yhteiskunnan ratkaisut monissa asioissa riippuvat paremminkin poliittisesta näkökulmasta ja tahdosta kuin loogisista ja faktapohjaisista analyyseistä. Ei siis ihme, että aika usein menee myös pieleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Kiinalainen pääoma tuo Kemiin tullessaan sekä hyvää että huonoa
Miksi meillä on tekemätöntä työtä?

Kelvotonta juridista toimintaa

Kun puhutaan kansan oikeustajun vastaisista lievistä tuomioista, tuodaan niitä puolustavien taholta usein esille, ettei länsimaisen oikeusjärjestelmän tarkoituksena ole kostaa, eikä kovilla tuomioilla ole juuri edes vaikutusta rikosten määrään. Nyt on kuitenkin rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen muotoillut julkisesti sen, mikä vastaa myös omaa käsitystäni rikosten rankaisemisesta.

"Voi olla, etteivät kovat tuomiot ole kovin tehokkaita estämään tuomitun uusia rikoksia, mutta silti raskaista rikoksista pitää tuomita raskaasti. Kyseessä on rangaistusjärjestelmän uskottavuuden takaaminen."

Juuri tästähän on kysymys. Jos rikollinen selviää teostaan helposti, mutta uhri joutuu sen seurauksena kärvistelemään loppuelämänsä joko henkisten tai ruumiillisten ongelmien kanssa, ei kansan käsitys oikeudenmukaisuudesta toteudu. Eikä järjestelmä ole siksi myöskään uskottava.

Asiaa on myös tutkittu ja tutkimuksen keinoin osoitettu ihmisten kaikkialla maailmassa olevan valmiita maksamaan oikeuden toteutumisesta. Jopa tutkimustilanteessa ja ihan selvää rahaa. Rangaistusasteikkojen pelkän alapään käyttämisessä vakavista rikoksista on siis ihmisten oikeustajua loukkaavaa, ja siksi kelvotonta juridista toimintaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ehkäisevätkö puukottajien ja raiskaajien tuomioiden paljousalennukset rikoksia?
Iloinen veronmaksaja?
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin

Ehkäisevätkö puukottajien ja raiskaajien tuomioiden paljousalennukset rikoksia?

Suomalainen oikeusjärjestelmä vaikuttaa eriskummalliselta. Iltapäivän uutisen mukaan hovioikeus nimittäin päätti alentaa 14-vuotiasta teiniä hyväksikäyttäneen  ja raiskanneen miehen tuomiota noin puoleen (27 kuukaudesta 14 kuukauteen) siksi, että tämä oli tullut samoihin aikoihin puukottaneeksi velallistaan ja saanut siitä erillisen tuomion. Tapahtumat sattuivat samoihin aikoihin, mutta eivät samalla kerralla.

Itse raiskauksesta sen verran, että se ei todennäköisesti ollut tapahtumana väkivaltainen, vaan alaikäinen tyttö oli itse halukas tapahtumiin. Ainakin yhdessä tapauksessa myös pientä korvausta vastaan. Tämä ei tietenkään tee raiskauksesta vähemmän vahingollista teinille, jonka seksuaalisen identiteetin ja muunkin persoonallisuuden muokkautumiseen tapahtunut lienee vaikuttanut pysyvästi.

Raiskaajapuukottajavelanperijä puolestaan oli toiminut yhteistuumin viiden muun miehen kanssa käyttäen tyttöä seksilelunaan. Sitä en kuitenkaan tiedä, onko tämä raiskausrinki ollut sama kuin velanperintä- ja puukotusrinki muilta kuin tässä puheena olevan miehen osalta.

* * *

Nostan tapauksen esiin vain siksi, ettei yhden tuomion alentaminen toisen tuomion perusteella ole minun oikeustajuni mukaista.

Päinvastoin, näen tällaisen oikeuskäytännön rikoksiin yllyttävänä, koska ilmeisesti sinänsä lain mukaisesti tuominnut hovioikeus on käyttäytynyt samalla periaatteella kuin kauppamies, joka houkuttelee kuluttajia ostamaan olutta 24 purkin erissä, koska niin ostettuna jokainen purkillinen tulee merkittävästi halvemmaksi kuin yksin ostettuna.

Tiedän jälkimmäisen houkuttimen toimivan, koska se vaikuttaa omiin oluenhankintapäätöksiini. Ja aina tarjolla oleva olut myös sen kulutukseeni. Samalla tavoin ajattelevat ja toimivat monet muutkin, koska periaate on ulotettu oluen lisäksi mitä erilaisimpiin tavarahankintoihin.

Edelle kirjoitetun perusteella alennusten antaminen lisärikoksista on myös vastoin yleistä oikeudenkäytön periaatetta, jonka mukaan tuomioilla ei pyritä kostamaan, vaan kannustamaan ihmisiä lain kunnioittamiseen. Kysymys kuuluukin, että onko lainsäätäjällä tai hovioikeudella olemassa rangaistusten paljousalennusten rikoksia ehkäisevästä vaikutuksesta painavampaa tutkimusnäyttöä kuin käytännössä oikeaksi osoitetut kauppiaiden paljousalennukset?

Ellei ole, on lakia ja oikeuskäytäntöä syytä muuttaa mitä pikimmin, jotta niiden vaikutukset muuttuisivat rikoksiin kannustavista niitä ehkäiseviksi. Tai ainakin käynnistettävä tutkimus rangaistusten paljousalennusten vaikutuksista rikollisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käräjäoikeuden tuomari hoiti virkatehtävänsä kelvottomasti
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi

Iloinen veronmaksaja?

Luin Helsingin Sanomien yleisönosastosta Sirkka-Liisa Rautioahon kirjoituksen otsikolla "veroja maksaa mielellään, kun tietää, mihin ne menevät". Otsikko ei kuitenkaan vastannut kirjoituksen sisältöä, jota voisi kuvailla näin: veroja maksaa mielellään, kun tietää rahojen menevän järkeviin tarkoituksiin.

Tämä asettaa poliitikoille kovan haasteen useistakin syistä. Ensimmäinen ja vaikein on varmasti se, että ihmiset ovat erimielisiä siitä, mitkä verojen käyttömuodot ovat oikeutettuja. Klassinen liberaali hoitaisi verotuksen kautta vain julkisten palvelujen vähimmäistason, kun taas klassinen sosialisti haluaisi järjestää lähes koko yhteiskunnan julkisten palvelujen kautta.

Suomessa vallitsee vain vähän erimielisyyttä esimerkiksi koulutuksen, perusterveydenhuollon ja turvallisuuden tarpeellisuudesta. Siten niihin maksettaneen veroa hyvinkin mielellään. Sen sijaan esimerkiksi monenlaisten maailmanparannuskulujen maksuhalukkuuteen hyvin monet suhtautuvat varsin kriittisesti.

Pohditaanpa hetki koulutusjärjestelmämme rahoitusta. En usko Suomesta löytyvän montaakaan ihmistä, jonka mielestä koulutuksen Suomessa ei tulisi olla mahdollisimman hyvää. Kuitenkin meilläkin halutaan valtion rahapulassa säästää juuri koulutusmenoista. Vaihtoehto olisi ainakin periaatteessa suuremman rahasumman investoiminen koulutukseen.

Jos näin tehtäisiin, olisi meillä jälleen kaksi vaihtoehtoa. Joko tekisimme budjetissa sisäisiä siirtoja, jolloin koulutukseen panostettu lisämääräraha olisi pois jostain muusta - vaikkapa maailmanparannuksesta.

Tähän ajattelutapaan liittynee hallituksen päätös vähentää kehitysyhteistyövaroja. Näin suomalaisten tärkeimmiksi kokemat palveut tulevat priorisoiduksi vähemmän tärkeiden edelle.

Yksi verotukseen liittyvä mielenkiintoinen seikka liittyy ajatukseen varallisuuden alkuperästä ja siis viimekätisestä omistusoikeudesta. Sosialistisesti ajattelevan mielestä kaikki yhteiskunnassa liikkuva raha on viime kädessä yhteiskunnan omaa, jolloin verotuksella voi kerätä rahaa niin paljon kuin tarvitaan. Tämä ajattelutapa on taustalla esimerkiksi silloin kun yhteiskuntasopimuksen osaksi on vaadittu suurituloisten verotuksen kiristämistä, koska heidän osallistamisensa tulonsiirtojen ulkopuolisina on muilla tavoilla vaikeaa.

Liberaali puolestaan ajattelee siten, että yhteiskunnan varallisuus ja siis myös verotettava tulo syntyy ihmisten ahkeruuden tuloksena ja kaikki raha on viime kädessä siis ihmisen omaa. Niinpä hän pitää verotusta maksuna, jonka vastineeksi yhteiskunta järjestää häntä varten tietyt palvelut. Tällöin hän saattaa katsoa, että hyväksi katsomiensa palveluiden yli menevä veronkeruu on oikeastaan varkautta.

Verotukseen liittyy myös tasapaino sen välillä, mikä osa kunkin hankkimista varoista pysyy hänen omassa päätösvallassaan sen sijaan että se annettaisiin yhteiskunnan käytettäväksi. Tässä asiassa näemme jälleen ääripäinä klassisen liberaalin ja sosialistin, joista ensimmäinen haluaa oikeuden omien varojensa käyttämiseen ja jälkimmäinen haluaa elämänsä järjestyvän yhteisesti rahoitettavien palvelujen kautta.

* * *

Tämä kirjoitus on ollut enemmän tajunnanvirtaa kuin suurin osa muista kirjoituksistani. Tahdon kuitenkin lopuksi pohtia parilla sanalla verotuksen alkuperäistä luonnetta. Esimerkiksi keskiajan Suomessa ihmiset elivät hajallaan pienissä kyläyhteisöissä viljellen ja kaskeamalla maata sekä metsästäen ja kalastaen.

Kun Ruotsin kuningas käännytti esi-isämme kristinuskoon, hän ei tehnyt sitä pelkästään uskonnollisesta innosta. Päin vastoin, hän halusi saada osuutensa suomalaisten työn hedelmistä. Niinpä Suomeen järjestettiin nopeasti verotusjärjestelmä sekä kirkon että kuninkaan hyväksi.

Vastineeksi kuningas lupasi ennen kaikkea suojelua venäläisiä vastaan. Ja kirkko iankaikkisen elämän. Ainakin kuninkaan lupaus jäi kuitenkin pitkälti sanahelinäksi, kuten Suomen historia iso- ja pikkuvihoineen karusti osoittaa. Ja onhan ensimmäinen sisällissotamme, eli Nuijasotakin, katsottava kohtuuttoman verotuksen takia syntyneeksi.

Verokarhun karhean käden ja siitä saatavien vähäisten vastapalvelusten seurauksena iso osa suomalaisista tympääntyi veronmaksuun ja siirtyi asumaan erämaihin veronkeruun tavoittamattomiin. Näin Suomi siirtyi kokonaisuudessaan vakituisen asutuksen pariin. Verottaja kuitenkin seurasi perässä ja kuninkaan tulot sen kuin kasvoivat.

Anekdoottina kerrottakoon, että silloisella Uudenmaan Pyhäjärvellä tiedetään Jaakon, Juhanin ja Annan vielä vuoden 1750-paikkeilla muuttaneen keskelle korpea verotusta karkuun. Kruunun pitkä käsi tavoitti veropakolaiset kuitenkin jo viiden vuoden kuluttua, jolloin heidänkin tehtäväkseen tuli yhteisen kuninkaan kassan kartuttaminen.

Edelle kirjoitetusta näemme, että historian perusteella verot ovat rahojen pakko-ottoa niiden omistajilta. Kuten tämän kirjoituksen alkupuolelta näemme, niitä käytetään nykyisin paljolti maksajan kannalta hyödyllisiin tarkoituksiin, joten maahamme on syntynyt sellainenkin ilmiö kuin "iloinen veronmaksaja", jollaiseksi tämän kirjoituksen innoittanut henkilökin tunnustautuu.

Toisaalta verotuksen historian valossa minusta olisi oikeutettua, että verovaroja kerättäisiin ainoastaan niihin tarkoituksiin ja sellaisina määrinä, joihin maamme väestön enemmistö antaa suostumuksensa. Siksi kannatan nykyisen hallituksen pyrkimystä keskittyä verotuksessa kansan kannalta oleellisten palvelujen rahoittamiseen ja maailmanparannusmenoista tinkimiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita
Lääkäreiden veronkierto
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää

Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin

Länsimaat lähettävät usein virallisia tai vapaaehtoisia avustusjoukkoja maailman kriisipesäkkeisiin. Esimerkiksi äskeinen Nepalin maanjäristys on järkyttänyt syvästi turvalliseen länteen tottuneita ihmisiä. Niinpä lännestä on virrannut apuaan tarjoavia niin paljon, että Nepalin hallitus on pyytänyt ettei heitä tulisi enää lisää.

Toinen päivän pikku-uutinen kertoo siitä, kuinka ranskalaiset lähettivät sotilaitaan turvaamaan keskiafrikkalaisia lapsia pakolaisleireihin. Nyt YK epäilee näiden syyllistyneen "suojelemiensa" poikien seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Ei voi kuin ihmetellä perverssien ihmisten häikäilemättömyyttä. Kun pedofiilien toiminta on vaikeaa länsimaissa, keksivät nämä homopedofiilit värväytyä armeijaan päästäkseen toteuttamaan sairaita taipumuksiaan maailman heikoimpien kustannuksella.

Edelle kommentoimani uutiset osoittavat mielestäni kaksi asiaa. Ensinnäkin länsimaista löytyy valtavan paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita panemaan itsensä likoon maailman parantamiseksi. Valitettavasti tämän toiminnan kääntöpuolena lännestä löytyy myös ihmisiä, jotka kaikessa hiljaisuudessa ovat valmiita riskeeraamaan tulevaisuutensa käyttääkseen hyväksi maailman hädänalaisimpia eli katastrofialueiden lapsia.

Jälkimmmäinen on yököttävää, mutta ei pelkästään länsimaiden ihmisille tyypillistä. Kaikkihan muistamme varmasti, kuinka Haitin viiden vuoden takaista maanjäristystä seurasi ryöstelyaalto, jonka taltuttamiseksi tarvittiin joukoittain länsimaisia sotilaita.

Vähemmän puhuttiin siitä, että jopa 12-vuotiaat tytöt myivät itseään saadakseen edes sillä tavalla ruokaa ja tavaroita. Toisin sanoen Haitilta löytyi katastrofin aikana pedofiileja, jotka toteuttivat määrätietoisesti fantasioitaan äärimmäisessä hädässä olevien lasten kustannuksella. Toivottavasti niiden joukossa ei ollut länsimaista varta vasten Haitiin matkanneita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttobisneksestä malli koko julkiselle sektorille?
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla
Miksi emme myöntäisi turvapaikkaa kaikille vainoa ja hätää kärsiville?

800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

Ylen uutinen kertoo, että Pekka Haaviston mielestä suomalaislla on melko realistinen kuva kehitysyhteistyöstä. Hänen mukaansa: "ehkä suomalaiset ajattelevat näistä aika realistisesti. Kehitysyhteistyössä on riskejä ja valitettavasti joillakin alueilla sodat ja konfliktit uusiutuvat. Se ei kuitenkaan vähennä sen arvoa, että koitetaan vaikeimmissakin tilanteissa auttaa."

Samalla hän iloitsee suomalaisten positiivisesta suhtautumisesta kehitysyhteistyöhön. Näin siksi, että ulkoministeriön teettämässä kyselyssä 82 prosenttia vastaajista pitää kehitysyhteistyötä erittäin tärkeänä tai melko tärkeänä.

* * *

Yle kertoi myös itse ulkoministeriön kyselyn tuloksista. Sen mukaan vihreiden, kristillisdemokraattien ja ruotsalaisten kannattajat pitivät  kehitysyhteistyötä tärkeänä. Sen sijaan perussuomalaisia äänestävistä peräti kolmannes piti kehitysyhteistyötä yhdentekevänä tai vähämerkityksellisenä.

Kun mennään itse substanssiin, pitää kehitysyhteistyössä keskittyä suomalaisten mielestä kaikkein tärkeimpiin maan kehitystä edistäviin perusasioihin, joista koulutus nousee ykkössijalle. Ykkössijaan on minunkin helppo yhtyä; tosin sillä tarkennuksella, ettei juuri missään muussa kehitysyhteistyössä sitten olekaan mitään järkeä.

* * *

Kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta lähes 60 prosenttia suomalaisista arvioi, että sillä on vaikutusta, vaikkei riittävästi. Joka neljäs ajattelee, että kehitysyhteistyöllä voidaan lievittää välitöntä hätää, vaikka sillä ei saadakaan aikaan pysyvää kehitystä. 

Tuohon jälkimmäiseen on myös minun helppo yhtyä. Ensimmäisenkin alkuosasta olen sikäli samaa mieltä, että pidän monien kehitysapuluokkien vaikutusta pelkästään negatiivisena, koska ne edesauttavat väestöräjähdystä ja sitä kautta vain pahentavat monien kehitysmaiden ongelmia.

* * *

Kuten kaikki tietävät, on YK asettanut tavoitteeksi, että rikkaat maat auttaisivat köyhiä vaatimattomalla 0,7% osuudella bruttokansantuotteestaan. Eikä Suomi kanna vastuutaan edes tuolla summalla.

Tästä huolimatta suomalaiset eivät haluaisi lisätä kehitysapua nykyisestä, vaan hoitaa ensin oman maan asiat kuntoon. Itse asiassa vain 14% olisi halukkaita nostamaan kehitysavun määrää - tosin uutinen ei kerro siitä, kuinka moni heistä tietää, että kehitysapuun käytetään yli miljardi euroa tänäkin vuonna. Siis parisataa euroa per nokka tai 800 euroa per kaksilapsinen perhe. 

Kun ulkoministeriö nyt tekee näitä kyselytutkimuksia joka tapauksessa myös jatkossa, kannattaisi minusta kysyä myös sitä, kuinka monta euroa per kansalainen ihmiset olisivat valmiita sijoittamaan kehitysapuun. Saattaa olla, että tällaisen kyselyn vastaukset poikkeaisivat niistä vastauksista, joissa vastuuta kannetaan prosentin kymmenesosina bruttokansantuotteesta.

* * *

Entä minä? 

Myös minä pidän kehitysyhteistyötä periaatteessa tärkeänä eli kuulunen tuohon 82% enemmistöön. Haluaisin kuitenkin karsia nykyisestä kehitysavusta kaiken muun paitsi kehitysmaalaisille suunnatun koulutuksen, jonka varassa he voisivat jonain päivänä nostaa itse istensä vaurauteen samaan tapaan kuin vaikkapa Suomi teki aikanaan. 

Tai no, myös naisen aseman kohentamista kannattaisi tukea, sillä sen kautta voisi kehitysmaiden väestöräjähdys taittua. Tässä vain taitavat monen kehitysmaan macho-kulttuuri ja naiset toisen luokan kansalaisiksi alentava uskonto toimia vahvana vastavoimana. Mitähän niille pitäisi tehdä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?
Auta siinä sitten

Onko lapsilla oikeus elää omana itsenään?

Kiinnitän tällä kirjoituksella arvosan lukijani huomion Kyuu Eturautin esille nostamaan aloitteeseen lasten suojelemiseksi pahoinpitelyltä. Näin siksi, että lasten oikeudet ovat tärkeitä.

Toivottavasti myös mahdollisimman moni muu äänioikeutettu Suomen kansalainen kokee lasten asian kannatuksen arvoiseksi, sillä kaikilla Suomessa elävillä lapsilla tulisi olla oikeus elää ilman pelkoa sukupuolielimiin kohdistuvasta silmittömästä väkivallasta. Ja elää lapsuutensa kokonaan sellaisena, miksi luonto on heidät luonut.

Elintään voi toki jokainen täysi-ikäisyyden saavuttanut sitten aikanaan silpoa kuten haluaa, mikäli kokee siihen syystä tai toisesta tarvetta.

Aloitteen voi siis allekirjoittaa täällä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/726

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkistarhaus on kiellettävä!
Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi
Älyllisesti epärehellistä kirjoittelua

Hyvä veli!

Veljeni, tunnen etuni uhatuksi Sveitsin kansanäänestyksen ja Euroopan unionin päätöksen jälkeen. Jos hyvien veljesten välistä keskinäistä etujenjakoa häiritään jatkossakin näin törkeästi, en millään voi ymmärtää kuka haluaa enää työskennellä erilaisten yhtiöiden hallituksissa ja toimivina johtajina. Onhan selvää, ettei kuukausipalkalla tehdä töitä, vaan se riittää ainoastaan töihin raahautumiseen. Bonukset ne miehen työssä pitää.

Tuntiessani oloni näin uhatuksi, tahdon kiittää veli Nallea siitä, että hän on asettunut julkisesti puolustamaan hyvä veli -etujamme. Olisihan se suorastaan kommunismia tai fasismia, mikäli yrityksen omistajat saisivat itse päättää yrityksensä todellisten vallankäyttäjien palkkioista. Heidän tehtävänään on vain maksaa ne - ellei muuten, niin luopumalla osingoistaan. Sitä paitsi myös tavallisen työntekijän kunniatehtävänä on tinkiä palkastaan meidän veljesten hyväksi.

Hyvä veli. Minua pelottaa, ettemme tulevaisuudessa ehkä voi enää jakaa kaikkea hyvää keskenämme kuten ennen. Jos niin käy, niin mistä sitten saadaan yrityksille omistajien ja työntekijöiden etuja luotettavasti vartioivia hallitusten puheenjohtajia ja taloon sitoutuneita toimitusjohtajia?

Mutta toisaalta, ainahan sitä voi vaihtaa työpaikkaa tai nostaa maataloustukea; kyllä niilläkin keinoin joitain roposia saa. Tai jos lähtisikin vaihteeksi kiertämään mualimaa sopimalla Jyrki-boyn kanssa jonkinlaisen selvityksen tekemisestä?

Lopuksi tahdon sanoa sinulle, hyvä veliseni, ettei kannata ryhtyä opiskelemasta historiaa. Se saattaa aiheuttaa ikäviä ajatuksia, eikä sivistys muutenkaan ole meille kovin tärkeää.

Mukavaa kevään jatkoa,
Veljesi Hyväkäs

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hei, me tehdään laivoja!
Hyvä veli iski jälleen!
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset