Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan

Italia on alkanut siirtää turvapaikanhakijoita Albaniaan. Se tapahtuu maan merivoimien laivalla, jonka kyydissä on kymmenen bangladeshilaista ja kuusi egyptiläistä miestä, jotka olivat lähteneet veneellä Libyasta kohti saapasmaan rannikkoa.

Turvapaikanhakijoita kuljettavan Italian laivaston aluksen on tarkoitus saapua perille keskiviikkona, minkä jälkeen kehitysmaalaiset siirretään jonkinlaiseen keskukseen. Heidän hakemuksensa käsitellään kuitenkin Italiassa, mutta ilman heidän fyysistä läsnäoloaan. Sen sijaan miehet pääsevät ääneen videolinkin kautta. 

Niin sanotut ihmisoikeusaktivistit ovat protestoineen Italian järjestelyä vastaan ja väittäneet epäilevänsä näiden turvallisuutta Albaniassa. Väite on ihmeellinen, sillä vastaanottokeskuksen henkilökunta on italialaista, joten miehet eivät joudu albanialaisten kanssa tekemisiin kuin omasta tahdostaan eli poistumalla sijoituspaikkansa ulkopuolelle.

Toivon mukaan Italian järjestelyllä on hillitsevä vaikutus Välimeren yli tulevaan kehitysmaalaisten toiviomatkailuun. Liikenne käy nimittäin varsin kuumana, sillä kuluvan vuoden aikana Italiaan on saapunut yli 52 000, Kreikkaan yli 42 000, Espanjaan lähes 12 000 ja Kyproksellekin yli 5 000 kotiseutuaan korkeampaa elintasoa vaativaa ihmistä. 

* * *

Suomessa on julkaistu kirja, jonka mukaan maassamme ei ole ruotsalaistyyppisiä katujengejä. Sen sijaan täällä on kaveripiirejä, joiden kokoonpanot vaihtelevat. Ja joihin kuuluvien verivihollistenkin äiditkin saattavat tuntea toisensa.

Näillä usein 1990-luvulla Suomeen muuttaneilla henkilöillä on syviä ulkopuolisuuden ja rasismin kokemuksia. Ja siksi epäluuloa valkoisia suomalaisia kohtaan. 

Yksi kirjan kirjoittajista kertoi, että "vaikka nämä miehet ovat olleet rikollisuudessa tosi pitkään ikäänsä nähden, kaikki he haluavat lopulta elää tavallista elämää". Eivätkä he enää ihannoi jengimaailmaa.

Kirjasta kertoneen jutun luettuani jäin miettimään mistä johtui, ettei aikanaan maahamme saapuneilla chileläisillä tai vietnamilaisille ollut sellaisia ulkopuolisuuden ja rasismin kokemuksia kuin 1990-luvulla saapuneilla - siis lähinnä somaleilla. 

Enkä usko, että se johtuisi pelkästään siitä, että Suomen taloustilanne oli vietnamilaisten saapuessa 1980-luvulla parempi kuin seuraavalla vuosikymmenellä. On nimittäin niin, että chileläisten saapuessa 1970-luvulla Suomi oli köyhä maa, joka muiden valtioiden tavoin kärsi öljykriisistä, jonka aikana kansalaisia kehotettiin muun muassa alentamaan asuntojensa lämpötila 20 asteeseen ja moottoriteiden valaistus sekä kauppojen ikkunat pimennettiin yön tunneiksi sähkön säästämiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistisen väkivallan juurisyyt

Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Välimerellisiä tunnelmia Lampedusalta

Miljardeja EU:sta etelään

Humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan on kuvattu olevan kuin kalevalaisen sammon, joka tuo maahan osaamista, degneroituneihin perintötekijöihimme geneettistä terveyttä ja yrityksiin sammuvia suomalaissukuja korvaavia työntekijöitä. Hienoa, jos asia on todellakin näin. Mutta onko se?

Jäin nimittäin ihmettelemään Ylen uutista, jonka mukaan EU haluaa maksaa Tunisialle peräti miljardi euroa siitä, ettei se päästäisi näitä hyvän tuojia Välimeren yli. Onkohan Unionimme johto päättänyt saattaa Euroopan lopullisen katoon, vai tulisiko meidän sittenkin suhtautua edelle kirjoittamiini kuvauksiin kriittisesti ellei peräti epäuskoisesti? 

Lisäksi Unionilla on jo samankaltaiset miljardeja maksavat sopimukset Turkin, Libyan ja Nigerin kanssa ja Italialla on kahdenvälinen sopimus Libyan kanssa tulijoiden palauttamisesta Välimeren yli. Toisin sanoen humanitaarinen maahanmuutto on EU:n näistä sopimuksista pääteltävän arvion mukaan äärimmäisen haitallista koko Unionille. 

Tähän johtopäätökseen voi hakea tukea myös esimerkiksi eilisestä kirjoituksestani tai tämän päivän Helsingin sanomista, joissa on kerrottu EU:n ja Suomen harjoittaman maahanmuuttopolitiikan seurauksena maassamme vaikuttavien Abdinashirin ja Jamshidin rikollisista edesottamuksista. Mikäli heidän tapansa ovat maahanmuuttajien parissa selvästi yleisempiä kuin kantaväestön - ja nehän ovat - on selvää, että tässä puheena ollut miljardien rahavirta EU:sta kehitysmaihin on kannattava sijoitus. 

Tosin vielä kannattavampaa olisi, mikäli EU yksinkertaisesti poistaisi alueelleen tulevalta elintasopakolaisuudelta kannusteet eli huolehtisi siitä, etteivät heidän etunsa Unionin alueella ylittäisi sitä, mihin nämä ihmiset ovat tottuneet kotimaissaan. Ei ainakaan ennen kuin he ovat saaneet oikeuden oleskella unionin alueella - eikä tuota oikeutta annettaisi ennen, kuin niiden hakija olisi itse kiistattomasti osoittanut turvapaikan tarpeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Monikulttuurisia uutisia
Lisää rahaa etelään - vastikkeeksi syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia

Meritaksi rulaa ja Putin kiittää

MTV3 kertoi eilen kuinka Italiaan oli saapunut yli 1 000 ihmistä etsimään parempaa elintasoa EU:n korkean sosiaaliturvan maista. Uutisen mukaan tänä vuonna on saapunut jo puolet enemmän ihmisiä kuin koko vuoden 2020 aikana. Se tarkoittaa 34 000 ihmistä.

Uutisessa kuvattiin selkeästi, kuinka keskeisessä roolissa tässä liikenteessä ovat kansalaisjärjestöt, jotka houkuttelevat kehitysmaalaisia EU:n alueelle tarjoamalla näille ilmaisia meritaksipalveluja Välimeren yli. Esimerkiksi "Sea Watch -kansalaisjärjestön mukaan sen aluksella on 428 ihmistä odottamassa pääsyä maihin, kun taas SOS Mediterranean -järjestö kertoi pelastaneensa Libyan edustalta merikelvottomasta aluksesta 87 ihmistä, joista valtaosa oli alaikäisiä". 

Kansalaisjärjestöjen toiminnan kääntöpuolena on niiden resurssien riittämättömyys, minkä seurauksena Välimereen on hukkunut tänä vuonna jo lähes tuhat ihmistä, jotka lähtivät merelle kelvottomissa aluksissa tullakseen järjestöjen "pelastamaksi" merihädästä, mutta jääden ilman odotettua meritaksipalvelua. Nämä kuolonuhrit eivät kuitenkaan ole johtaneet sen enempää järjestöjen itsetutkiskeluun kuin rikossyytteisiinkään. Niinpä Välimeren meritaksitoiminta tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa.

Tässä suhteessa jää nähtäväksi, kuinka Venäjän hyökkäys Ukrainaan saa ihmisiä liikkeelle kohti EU:ta. Eilenhän Venäjä vakuutteli ainakin Egyptille huolehtivansa sen viljansaannista. Mutta kuten me suomalaiset hyvin tiedämme - Venäjän hallituksen retoriikalla ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä tosiasioiden kanssa - ei etenkään sotimisen yhteydessä. 

Tässä asiassa on vielä huomattava sekin, että ukrainalaisen viljantuonnin pysäyttäminen ja sitä seuraavan kansainvaellus kohti pohjoista saattaisi olla juuri se keino, jolla Putinin hallinto voisi saada eurooppalaiset luopumaan maahansa kohdistuvista pakotteista. Tämän option toteutumisen todennäköisyyttä voi itse kukin pohdiskella sen valossa, että Venäjä teki pari päivää sitten ohjusiskun Odessan satamaan. 

Jääkäämme siis odottamaan, millä tavalla Välimeren taksiliikenne ja Putinin toimet tukevat toisiaan EU:n lannistamiseksi. Ja millä tavalla EU reagoi estääkseen tämän epäpyhän liiton toiminnan - vai reagoiko se ylipäänsä millään tavalla? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren meritaksiliikenteen suurimmat asiakasrymät tulevat turvallisista Bangladeshistä ja Tunisiasta
Valko-Venäjä käyttää irakilaisia EU:ta vastaan
Välimeren pelastuspalvelu toimi jälleen

Mistä humanitaarisessa maahanmuutossa tapahtuneet muutokset kertovat?

Ilta-Sanomat julkaisi pienen uutisen, jonka mukaan Välimeren siirtolaisvirrat ovat muuttaneet kulkureittiään. Siinä missä aiemmin lähdettiin liikkeelle kaukaa Libyasta, kulkee kansainvaellus nykyisin Tunisiasta Italiaan.

Lehdessä kerrottiin, että syynä muutokseen olisi Libyan reitin vaarallisuus: jutun mukaan sieltä lähtevistä henkensä menettää joka kymmenes. Ja siksi olisi siis siirrytty lyhyemmälle reitille.

On kuitenkin ilmeistä, ettei Ilta-Sanomat kertonut koko totuutta. Näin siksi, että "Repubblica-lehden mukaan valtaosa Italiaan tänä vuonna saapuneista siirtolaisista on tullut maahan rajavartioston huomaamatta ja tarvitsematta partioalusten tai hyväntekeväisyysjärjestöjen kustantamien pelastusalusten apua".

Toisin sanoen epäilen kansainvaeltajien reitinmuutoksen varsinaiseksi syyksi Välimeren meritaksitoiminnan hiipumista Italian edellisen hallituksen toimien seurauksena. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu nyt kun Italiassa on hallitus vaihtunut aiempaa leväperäisempää maahanmuuttopolitiikkaa noudattavaksi.

* * *

Yleisradio kertoi puolestaan eilen, että Suomeen tulee aiempaa vähemmän turvapaikanhakijoita. Jutun mukaan syynä on monien Euroopan maiden aiempaa tiukempi sisärajavalvonta.

Tämä on varmasti osatotuus, mutta nähdäkseni on selvää, että myös tämän muutoksen taustalla vaikuttaa Välimeren meritaksiliikenteen hiipuminen Italian edellisen hallituksen toimien seurauksena. Ja tässäkin tapauksessa jää nähtäväksi mitä tapahtuu nyt kun Italiassa on hallitus vaihtunut aiempaa leväperäisempää maahanmuuttopolitiikkaa noudattavaksi.

* * *

Koska edellä mainitsemani kaksi lehtijuttua - IS:n ja Ylen - jättivät molemmat mainitsematta Italian edellisen hallituksen toimet uutisoimiensa ilmiöiden taustalla, syntyi mieleeni epäilys siitä, ettei kyse ollut mistään lapsuksesta vaan tarkoituksellisesta lukijakunnan harhauttamisesta. Onhan EU:n alueelle tulleiden kehitysmaalaisten määrä pudonnut rajusti viime vuodesta: silloin tänne tuli sitä kautta yli 140 000 parempaa elintasoa etsivää kun taas tänä vuonna tässä tarkoituksessa tulijoita on ollut vain vajaat 67 000.

Ottaen huomioon, että olemme ylittäneet jo syyskuun puolivälin, voidaan laskea, että tasaisen vauhdin taulukon mukaan vuoden saldoksi jää hiukan yli 100 000 kehitysmaalaista. Siten heidän määränsä on vähentynyt noin 25 prosentilla.

Ylen jutun mukaan Suomeen saapuu tänä vuonna noin 2 200 tulijaa kun viime vuonna heitä oli yli 2400. Se tarkoittaa, että heidän määränsä pienenee noin yhdeksällä prosentilla eli oleellisesti vähemmän kuin koko EU:n alueelle tulevien määrä. Siten Ylen johtopäätös, että "Suomella ei ainakaan näytä tällä hetkellä olevan mitään erityisiä vetovoimatekijöitä, minkä takia maa olisi muita Euroopan maita houkuttelevampi paikka jättää turvapaikkahakemus" ei saa tukea hakijamäärien kehityksestä.

* * *

Looginen johtopäätös kaikesta edellisestä on siten se, että Suomen aiempaa pienemmät turvapaikanhakijamäärät johtuvat EU:n alueelle saapuneiden tulijoiden vähenemisestä (eikä maamme houkuttavuuden vähenemisestä). Ja että kansainvaellusreitin lähtöpisteen muuttuminen Libyasta Tunisiaan osoittaa sekä Välimeren meritaksiliikenteen suuren roolin Libyan reitin aiemman suosion takana että myös tulijapaineen säilyneen ennallaan.

Avoimeksi kysymykseksi jää se, miksi maamme valtamedia ei halua kertoa koko kuvaa meneillään olevasta kansainvaelluksesta. Johtuuko se poliittisesta vehtaamisesta - kuten arvelen - vai jonkinlaisesta kyvyttömyydestä ymmärtää tosiasioita ja niiden loogisia seurauksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valmistellaanko Välimerellä uutta pakolaisvyöryä?
EU-poliitikkojen toimet johtavat radikalisoitumiseen
Johtiko EU:n, Rinteen ja Ohisalon aktiivisuus kuolonuhreihin?

EU-poliitikkojen toimet johtavat radikalisoitumiseen

Eurooppalaisten poliitikkojen kuten Emmanuel Macronin, Angela Merkelin, Antti Rinteen (sd) ja Maria Ohisalon (vihr) aktiivisuus ihmissalakuljettajien auttamiseksi on jälleen tuottanut tuloksia. Välimerellä ranskalais-norjalainen yhteistyö on nimittäin jälleen johtanut suuren Eurooppaan pyrkijöiden joukon noutamiseen Libyan rannikolta Ocean Viking -nimiseen alukseen.

Seuraava jakso tässä näytelmässä näytellään EU:n sisällä, kun Ocean Viking etsii rantautumispaikkaa. Italian Matteo Salvini on nimittäin kieltäytynyt päästämästä siirtolaisia maihin, jos muut EU-maat eivät suostu auttamaan ja ottamaan heitä vastaan. Nähtäväksi jää, ryhtyykö Suomen hallitus jälleen ihmissalakuljettajien rengiksi ottamalla jälleen nipun tulijoita kotimaahamme.

Tulijat ovat ilmiselviä elintasopakolaisia, sillä heidän lähtömainaan mainitaan mm. Senegal, Sudan ja Norsunluurannikko, joista he ovat lähteneet Libyaan työskentelemään. Libyan valtataistelun seurauksena he eivät kuitenkaan ole palanneet rauhallisiin kotimaihinsa, vaan ovat lähteneet leveämmän leivän perässä kohti pohjoista.

Nähtäväksi jää kuinka kauan eurooppalaiset poliitikot haluavat tukea Välimeren ihmissalakuljettajia. Varmaa on kuitenkin, että meritaksiliikenne uhreineen jatkuu yli Välimeren täsmälleen yhtä kauan kuin sen tukeminen jatkuu.

Samalla on selvää, että saamme yhä enemmän maahanmuuttajien tekemiä rikoksia raiskauksista terrorismiin sekä sen vastareaktiona eurooppalaisten joukossa tapahtuvaa poliittista polarisoitumista, jonka ääri-ilmiönä tullaan näkemään myös äärimmäistä radikalisoitumista. Näiden molempien ehkäisemiseksi olisi hyvä ymmärtää, että perimmäisiä syyllisiä molempiin ilmiöihin ovat johtavien eurooppalaisten poliitikkojen maahanmuuttopoliittiset linjaukset. Ja että näillä on myös vapaat kädet lopettaa tämä kehitys kieltäytymällä tukemasta Välimeren ihmissalakuljettajien toimintaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johtiko EU:n, Rinteen ja Ohisalon aktiivisuus kuolonuhreihin?
Kahdeksasta tuli kolmetoista
Vihervasemmiston hallitus ryhtyi tukemaan ihmissalakuljettajia

Johtiko EU:n, Rinteen ja Ohisalon aktiivisuus kuolonuhreihin?

Suomi ja muut EU-maat lähtivät kesäkuun lopulla tukemaan Välimeren ihmissalakuljettajien toimintaa. Sama toistettiin vakuudeksi vielä heinäkuun alkupäivinä, vaikka ainakin pääministeri Antti Rinteen (sd)  tiedossa oli, että se johtaa uusiin hukkumiskuolemiin.

Näin tehtiin siitä huolimatta, että Italian ja muun EU:n nihkeys meren ylittäjien vastaanottamiseksi oli romahduttanut taksiliikenteen ja samalla mereen kuolleiden ihmisten määrän. Tämä näkyy hyvin tilastoista: vuonna 2018 Välimereen oli kuollut 2 217 henkeä, vuonna 2017 heitä oli 3 139 ja vuonna 2016 peräti 5 096. Tänä vuonna on juuri nyt näkyvien tilastojen mukaan mereen kuollut vain 669 hukkunutta.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Suomen ja muiden EU-maiden uusi into tarjota meren ylittäjille elämä Euroopassa on käynnistänyt kuolemanmatkat jälleen. Helsingin Sanomien mukaan Libyan rannikolle pelätään nimittäin hukkuneen kertaheitolla noin 150 ihmistä.

Tässä tilanteessa haluaisin kysyä pääministeri Antti Rinteeltä ja asiaa ajavalta ministeriltä Maria Ohisalolta (vihr), että kuinka tämän asian hoitaminen on sujunut niinkuin omasta mielestä. Sekä vielä, että miltäs nyt tuntuu? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kahdeksasta tuli kolmetoista
Vihervasemmiston hallitus ryhtyi tukemaan ihmissalakuljettajia
Ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa Libyan rannikkovartiostolle

Yllättäviä käänteitä

Pääsiäisen suuri uutinen oli islamistien srilankalaisia kristittyjä vastaan suuntaama terrori-iskujen sarja. Tapausten taustasta antoi uskottavan selityksen suomensrilankalainen Rajkumar Sabanadesan.

Hänen mukaansa kyse ei ollut Sri Lankan sisällissodan seurauksena syntyneistä jännitteistä vaan osasta kansainvälisten muslimimilitanttijärjestöjen jäsentenkeruuta. Perusteeksi Sabanadesan totesi, ettei sisällissota ollut kristittyjen ja muslimien välinen, eikä näiden välillä ole aiemmin ollut edes jännitteitä.

Sen sijaan terroristitekojen kautta sellaisia saatiin aikaan ja todennäköisten vastatoimien seurauksena myös uusia radikalisoituneita jäseniä islamistisille järjestöille. Varsinaiseksi hyödylliseksi idiootiksi hän maalasi tässä pelissä länsimaisen median, joka on piirtänyt kuvan tapahtumien paikallisesta luonteesta, joka ruokkii srilankalaisten radikalisoitumista.

* * *

Jo pääsiäistä ennen otsikoihin nousi myös Libyan tilanne. Siellä kyse lienee puhtaasta paikallisesta valtataistelusta, jossa maan itäosia jakanut kenraali Khalifa Haftari yrittää valloittaa myös pääkaupungin ja yhdistää koko Libyan valtansa alle.

Helsingin Sanomat kirjoitti taisteluiden yhdestä mahdollisesta seurauksesta pitkän jutun. Siinä ennustettiin uutta pakolaiskriisiä, jonka seurauksena myös Eurooppaan suuntautuisi valtava ryntäys.

Jutun lopussa mainitaan, että edellisen kriisin aikana "ihmissalakuljettajat myivät siirtolaisille merikelvottomissa kumiveneissä, ja pyrkijät jäivät usein vapaaehtoisten meripelastuspartioiden armoille (huom. outo kielioppimuotoilu HS:n toimittajan)." Ja juuri tässä virkkeessä piilee ratkaisumalli Euroopan Unionille.

Libyan tilanteen takia on pidettävä entistä parempi huoli siitä, ettei salakuljettajien käyttöön synny uutta meritaksiliikennettä, vaan pakolaiset jäävät Afrikan puolelle. Se edellyttää ns. hyväntekeväisyysjärjestöjen pois pitämistä Välimereltä, heidän alustensa maihin pääsyn estämistä EU:n satamiin ja samalla mahdollisten Afrikan puolelle syntyvien pakolaisleirien tehokasta tukemista.

Sekä poliittista realismia eli voitolle pääsevän sotivan osapuolen poliittista tukemista sillä ehdolla, että tämä pitää voitettuaan siirtolaisvirrat kurissa Libyan nykyisen hallituksen tavoin. Tyhmintä olisi hirttäytyä tukemaan etenkään sotilaallisesti tappiolle jäävää osapuolta, minkä seurauksena taistelut vain pitkittyisivät, pakolaismäärät kasvaisivat ja paine lähteä koti pohjoista kasvaisi.

Viimeinen hetki osapuolen valinnalle on silloin, jos Yhdysvallat ryhtyy tukemaan sotilaallisesti toista osapuolista - siis käytännössä Haftarin joukkoja, joille presidentti Trump on antanut tukensa. Toki voi olla, ettei sotilaallinen interventio ole väistämätöntä, eikä ehkä tarpeellistakaan, mutta joka tapauksessa EU:ssa tarvitaan nyt realistisia poliittisia päätöksentekijöitä, jotka osaavat asettaa tosiasiat kauniiden haaveiden edelle ja asettaa EU:n edun kaiken muun edelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elintasopakolaisten merimatka päätyi Libyaan
Maailmanpolitiikan keskeisin kysymys
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä

Elintasopakolaisten merimatka päätyi Libyaan

Yle kertoi eilen, että "Välimerellä seilanneelta laivalta pelastettiin ensin yli 140 siirtolaista ja sitten heidät vietiin Misrataan Libyaan pidätyskeskukseen". Uutinen ei kuitenkaan kertonut kuka heidät palautti. Sen sijaan se kertoi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n toivoneen, ettei ketään palautettaisi Libyaan.

Al-Jazeera puolestaan tarkensi, että Italian sisäministeri Matteo Salvini oli järjestön kanssa eri mieltä: "pelastat heidät, kuten Libyan rannikkovartiosto teki, ja viet takaisin... näin toimien ihmiset lakkaavat maksamasta ihmiskuljettajille matkasta jolla ei ole tulevaisuutta, koska se päätyy kuolemaan tai oleskeluun Italian kaduilla".

Ensinnäkin olen samaa mieltä Salvinin kanssa Libyaan palauttamisen seurauksista. Samalla muistutan ehdottaneeni Nobelin rauhanpalkintoa Libyan rannikkovartiostolle, jonka toiminta on saanut Välimerelle kuolleiden määrän putoamaan jo alle puoleen siitä (5 096:sta 2 275:een), mitä se oli vuonna 2016. Olen edelleen samaa mieltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:n ihmisoikeuksien julistus täytti 70 vuotta
Ihmissalakuljettajille ja elintasopakolaisille karvaita tappioita
Ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa Libyan rannikkovartiostolle

Maailmanpolitiikan keskeisin kysymys

Yle teki uutisen Libyaan hakeutuneiden afrikkalaissiirtolaisten ahdingosta. Verorahoitteisen median otsikon mukaan nämä "siirtolaiset viettävät jopa kuukausia varastoissa epäinhimillisissä oloissa".

Jutusta selviää, että kyse ei ole sotaa ja vainoa pakenevista vaan puhtaista elintasopakolaisista, jotka - uutisen viimeisen virkkeen mukaan - valitsevat "mieluummin työskentelyn nälkäpalkalla kuin työttömyyden kotimaassa". Toisin sanoen Libyan siirtolaiset ovat "epäinhimillisissä oloissa" vapaasta tahdostaan ja rahanhimosta.

Siitä samasta syystä meillä täällä pohjoisessa ei ole syytä olla huolissaan heidän oloistaan Libyassa. Sen sijaan meillä on syytä olla huolissaan niistä syistä, miksi he haluavat Libyaan ja sieltä edelleen Eurooppaan.

Tässä yhteydessä on syytä tiedostaa, että tärkeimmät niistä syistä ovat Afrikan väestön infernaalinen kasvu sekä osin siitä ja osin paikallisista kulttuureista sekä niiden välisistä ristiriidoista johtuen lähes koko maanosan takapajuisuus. Siksi yksi maailmanpolitiikan keskeisistä kysymyksistä on näiden ongelmien ratkaiseminen. Tai ainakin sen pitäisi olla.

Asiassa ei kuitenkaan päästä eteenpäin ennen kuin lopetamme edellä mainituista syistä vaikenemisen. Toisin sanoen EU:n Afrikka-politiikan keskiöön tulisi nostaa ensinnäkin väestönkasvun pysäyttäminen ja toiseksi sikäläisten kulttuurien muuttaminen nykyistä järkiperäisemmiksi ja keskenään paremmin yhteensopiviksi.

Valitettavasti tällä tiellä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin eurooppalaiset potevat edelleen imperialismikrapulaa, joka estää puuttumasta todellisiin ongelmiin tai niiden syihin ja sen sijaan ohjaa resursseja ns. kehitysyhteistyöhön, joka ei ole lähes sadan vuoden historiansa aikana nostanut ensimmäistäkään maata kurjuudesta hyvinvointiin.

Toiseksi afrikkalaiset itse eivät liene halukkaita tai kykeneviä tunnustamaan omien kulttuureidensa ja yhteiskuntiensa surkeutta. Eivät ainakaan niistä hyötyvät kansakuntiensa enemmän tai vähemmän korruptoituneet johtajat. Eivätkä pelkästään kansakuntiensa, vaan myös omien heimojensa, klaaniensa tai uskontojensa päämiehet.

Siksi Afrikan tulevaisuus ei näytä erikoisen hyvältä. Eikä myöskään Euroopan, koska täällä ei näyttäisi olevan juurikaan halua tai edes kykyä sen enempää afrikkalaisten edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseen kuin omien yhteiskuntiemme tai elämäntapamme suojelemiseen afrikkalaiselta invaasiolta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruuasta on ehkä pula, mutta ei sentään lapsista
Kehitysavusta on kuin onkin hyötyä
Afrikkalainen paljasti juurisyyt

Media seuraa tarkoin muutaman tuhannen elintasopakolaisen marssia kohti pohjoista

Suomalainen media on viime päivinä nähnyt tarpeelliseksi seurata tarkoin hondurasilaisjoukon marssia kohti Yhdysvaltoja. Ylen uutisen mukaan matkaajat "kertovat kokeneensa laajaa väkivaltaa, köyhyyttä ja korruptiota".

Jutussa haastateltu nainen kertoi, että hänen tavoitteenaan "on löytää työtä ja parempi tulevaisuus tytärilleni". Toisaalta presidentti Donald Trump aikkoo käännyttää heidän pois Meksikon vastaiselta rajalta.

Googlaamalla löytämäni englanninkielisen VICE-Newsin jutun mukaan toinen nainen kertoi, että hänen poikansa on 16-vuotias ja ihmetteli minkälainen tulevaisuus tätä odottaisi kotimaassaan, jossa on niin paljon rikollisuutta ja jengejä. Toinen nainen taas kertoi, että hän olisi jäänyt Hondurasiin, mikäli hänellä olisi ollut paljon ruokaa siellä.

Jutun mukaan liikkeellä on 3000 ihmisen sijasta 2000. Ja joku liikkeelle lähtenyt on tullut myös katumapäälle.

Käytännössä lukemieni juttujen perusteella kyseessä on elintasopakolaisten joukko, joka poikkeaa Eurooppaan virtaavasta väestä siinä, että liikkeellä on paljon myös naisia ja lapsia. Ja he haaveilevat rehellisistä töistä sosiaalietuuksien sijaan. Nähtäväksi jää, mitä tälle hondurasilaisjoukolle tapahtuu Yhdysvaltain rajalla.

Käännytetäänkö heidät takaisin, vai saavatko he USA:sta turvapaikan. Hakemuksia on ilmeisesti ainakin tarkoitus jättää.

Kirjoitin tämän jutun siksi, että samaan aikaan kun meidän mediamme seuraa tarkasti pienen hondurasilaisjoukon liikkeitä Amerikan mantereella on pelkästään Libyassa odottelemassa Eurooppaan pääsyä 700 000 ihmistä, joista ei ole kovin näkyvästi kirjoiteltu. Ja viimeisen puolen vuoden aikana yksin Suomessa jätti turvapaikkahakemuksen 2 156 ihmistä ilman sen suurempaa mediahuomiota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi EU-kansalaiset eivät halua lainkaan muslimeita kotimaihinsa?
Humanitaarinen maahanmuutto ja sammakko kattilassa
Pauli Juuselalle maailma on jo täällä

Onko eurooppalaisten elätettäväksi pääseminen suurin ihmisoikeus?

Helsingin Sanomat uutisoi, että Libyasta Välimeren yli Italiaan tulevien kehitysmaalaisten määrä putosi vuonna 2017 noin kolmannekselle verrattuna edelliseen vuoteen 2016. Vähennystä tuli erityisesti loppuvuonna sen jälkeen kun Italia ja Libya pääsivät yhteisymmärrykseen ihmissalakuljetusongelman hoitamisesta.

HS ei olisi HS, ellei se olisi sisällyttänyt juttuunsa kritiikkiä nähtyä ja omasta mielestäni positiivista kehitystä kohtaan. Lehden mukaan ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet sopimusta siitä, että ihmissalakuljetuksen vastainen työ Libyassa vain jättää siirtolaiset jumiin Libyaan vaikeisiin oloihin.

Näkemys vaatii muutaman kommentin. Ensinnäkin siksi, että HS:n uutisen lopussa mainittiin Välimerellä kuolleen vuonna 2017 "vain" 2 833 ihmistä, kun vielä vuonna 2016 siellä kuoli 4 581 henkilöä. Näyttäisi siltä, että Italian ja Libyan sopimus - sekä siitä seurannut muutos ihmisoikeusjärjestöjen toimintaedellytyksissä - on säästänyt vuodessa lähes 2000 ihmistä hukkumiskuolemalta.

Toiseksi lienee selvää, että jos matka Eurooppaan päättyy eurooppalaisten lihapatojen ääreen pääsemisen sijasta epäinhimillisiin oloihin Libyassa, ei kotipuoleen kantautuva tieto siitä ainakaan kannusta uusia tulijoita lähtemään vaaralliselle matkalle. Sen seurauksena myös Välimeren kuolemat vähenevät ja kantaväestön ylivoimaisen enemmistön vastustama eurooppalaisten yhteiskuntien muutosprosessi hidastuu.

Tuosta yhteiskunnan muutoksestahan saimme joulun aikaan yhden sinänsä vähäpätöisen esimerkin kun maahanmuuttajataustainen nainen syytti satojen vuosien ajan jouluumme kuulunutta tiernapoikaesitystä rasistiseksi, koska näytelmässä murjaanien kuninkaan kasvot maalataan esitystä varten mustiksi. Surulliseksi tapauksen teki se, että tavaratalo Stockmann poisti henkilökuntansa tekemän esityksen yhden kulttuurin monimuotoisuudesta ja perinteistä ymmärtämättömän maahanmuuttajan purkauksen seurauksena.

Nähtäväksi jää katoaako tiernapojat suomalaisesta kulttuuriperimästä tapahtuneen seurauksena. Pidän sitä mahdollisena, koska asialla ei juurikaan ole merkitystä useimpien suomalaisten kannalta ja ihmisten näkemyksiä ohjaileva media on täynnä perinteistä kulttuuriamme vastustavia toimittajia. Siten tälle kulttuurimme pitkälle perinteelle ei mahdollisesti löydy puolustajia senkään vertaa kuin toiselle vanhalle perinteellemme eli suvivirrelle, jota myös monet uskonnottomat ihmiset puolustivat.

Jäin miettimään, että voiko tästä kaikesta vetää sen johtopäätöksen, että ihmisoikeusjärjestöjen mielestä eurooppalaisten veronmaksajien elätettäväksi pääseminen on suurempi ihmisoikeus kuin hengissä säilyminen. Tai että se on suurempi ihmisoikeus kuin eurooppalaisten ihmisten oikeus säilyttää elinympäristönsä sellaisena kuin he itse haluavat. Tai että se on suurempi ihmisoikeus kuin kantaväestön oikeus omaan kulttuuriinsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä
Yhteiskunnan muutoksessa uusi askel
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä

Amnesty International oli aikanaan arvostettu järjestö piikkinä erilaisten diktatuurien lihassa. Nykyisin se on lähinnä vitsi, jota luonnehtii kaksi y-alkuista luonnehdisntaa: ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys.

Saimme lukea hyvän esimerkin tästä Amnestyn yy-luonteesta tämän aamun Helsingin Sanomista. Siellä julkaistun journalismin kukkasen mukaan Amnesty on syyttänyt EU:ta osallisuudesta "siirtolaisten" kidutukseen ja hyväksikäyttöön Libyassa, koska ne yhdessä Libyan kanssa eivät päästä kaikkia halukkaita EU.n alueelle.

Yllätyksettömyyttä Amnestyn lausunnossa edusti se, että järjestön toimijoiden näköpiiri ei tälläkään kertaa ulottunut tätä hetkeä kauemmas, vaan puheena oleva asia näyttäisi taas olevan lyöty lukkoon kukkahattutätimäisellä sinisilmäisyydellä ja kritiikittömällä maailmanparannushengellä, joka tuottaa lausujalleen runsaasti ns. moraalisäteilyä. Kuten järjestön kannanotot viime aikoina muutenkin.

Sinisilmäisyys ja kritiikitön maailmanparannushenki puolestaan perustui toiseen y:hyn eli ymmärtämättömyyteen. Sitä osoittaa se, ettei lausunnossa viitattu lainkaan siihen, että Välimeren avaaminen johtaisi ainoastaan uuteen ihmisryntäykseen kohti EU:ta, monenlaiseen tulijoita hyödyntävään rikollisuuteen, ihmisten hukkumisiin ja pidemmällä aikavälillä koko EU:n kehitysmaista tuttuun sekasorron tilaan, jossa etenkin naisten ja lasten elämänpiiri ja turvallisuus pienenisivät vääjäämättä.

Tämä kaikki on harmillista, sillä maailma on valitettavasti täynnä oikeitakin rikkomuksia ihmisoikeuksia vastaan. Olisi hienoa, mikäli Amnesty ei tuhoaisi uskottavuuttaan taistellessaan niitä harvoja valtiota vastaan, joissa ihmisoikeuksien loukkauksia tapahtuu kohtuullisen vähän, sen sijaan että keskittyisi oleelliseen. Tästä voimme kiittää järjestön nykyistä yy-luonnetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Oikeusvaltion puolesta" -vetoomuksesta
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
Jussi Förbom - puolueeton asiantuntija vai aktiivinen poliittinen toimija?

Helsingissä äly sumeni, mutta Norsunluurannikolla järki näyttäisi valaisevan pimeyden

Helsingin valtuusto päätti laajentaa laittomasti maassa oleville tarjottavia terveyspalveluita. Apulaispormestari Sanna Vesikansa (vihr) valotti Ylen uutisessa päätöstä seuraavasti.

"Tarjoamme välttämättömät sosiaali- ja terveyshuollon palvelut myös kaikille paperittomille. Heillä on mahdollisuus hakea perusterveydenhuollossa hoitoa ennaltaehkäisevästi esimerkiksi pitkäaikaissairauksiin kuten diabetekseen eikä odottaa, kunnes joutuu päivystykseen... Jokainen Helsingissä oleva paperiton voi tarvittaessa hakeutua perusterveydenhuoltoon... puhutaan lyhytkestoisesta oleskelusta, ..., joten hoitoon eivät kuulu kaikki palvelut. Mutta lääkäri katsoo, mikä on sen sairauden hoitoon välttämätöntä ja silloin... esimerkiksi antibiootteja ei käytetä vain sairaalan sisällä, vaan lääkkeitä voidaan antaa myös mukaan."

Helsingin Uutiset kertoi lisäksi, että "paperittomilla on jatkossa oikeus Helsingissä muun muassa kroonisten sairauksien hoitoon ja rokotuksiin, suun terveyden hoitoon ja hätä- ja kriisimajoitukseen, oikeudelliseen neuvontaan ja psykososiaaliseen tukeen... Heille taataan valtion puolesta muun muassa asuminen, päivittäinen ruoka, käyttörahaa sekä alaikäisille koulunkäynti".

Minun nähdäkseni edelle kokoamani tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että Suomesta tulee täällä laittomasti oleskelevan kannalta entistäkin houkuttelevampi vaihtoehto kotimaahan palaamiselle. Samoin päätös saattaa hyvinkin houkuttaa laittomasti muualla EU:ssa olevia ihmisiä suomalaisen järjestelmän hoivattavaksi. Eikä ole pois suljettu, etteikö päätös houkuttaisi maahamme ihan uusiakin tulijoita EU:n (sisä- tai) ulkopuolelta.

Nähtäväksi kuitenkin jää, mihin päätös lopulta johtaa. Valitettavasti maahanmuuttovirasto ei tilastoi laittomasti maassa elävien määrää, joten sen osalta en pysty antamaan lukua, jonka kehitystä voisimme seurata.

Todettakoon kuitenkin, että viimeisen 12 kk aikana maastamme on hakenut kansainvälistä suojelua yhteensä 4 301 ihmistä. Nähtäväksi jää kasvaako tämä luku tulevina kuukausina.

* * *

Päivän uutistarjonta on muutenkin ollut mielenkiintoinen. Yllä olevan kaupunkilaisjärjen sumenemisuutisen vastapainoksi Ylen tarjonnasta silmiini sattunut uutinen oli kuin kirkkaudellaan sokaiseva järjen ääni menossa olevan kansainvaelluksen pimeyden keskellä. Se kertoi suurimpien EU-maiden, viiden Afrikan maan ja YK:n Norsunluurannikolla tekemästä päätöksestä hajottaa Libyan salakuljetusverkostot ja palauttaa Eurooppaan pyrkivät kehitysmaalaiset kotimaihinsa.

Toivottavasti nyt uutisoitu suunnitelma toteutetaan onnistuneesti ja juuri kuten edelle kirjoitin. Eikä siteeraamastani uutisesta ole puuttunut osiota, jonka mukaan salakuljettajien palkkiorahoja Libyassa tienaavia aiotaan sittenkin pelastaa Eurooppaan.

Tämäkin jää jännitettäväksi, sillä Ylen uutisen mukaan lisätietoa pitäisi olla saatavilla huomenna. Jääkäämme siis odottelemaan suurella jännityksellä huomisia kuulumisia Norsunluurannikolta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa Libyan rannikkovartiostolle
Poliisi poisti tammikuussa 419 turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttäjää
Maahanmuuttajien laittomat bisnekset

Ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa Libyan rannikkovartiostolle

Pohdin helmikuussa syitä sille, miksi viime vuonna Välimerellä kuoli ennätysmäärä ihmisiä. Listasin niitä kolme: "ensimmäinen on... ihmissalakuljettajien bisneksensä edistämiseksi levittämä propaganda mahdollisuuksista Euroopassa, toinen ihmissalakuljettajien liiketoimintaa tukeva eurooppalainen turvapaikkapolitiikka...  Kolmas - ja erityisesti Välimereen liittyvä - syy on eurooppalaisten järjestöjen ja viranomaisten Libyan rannikolle järjestämä meripelastuspalvelu, joka houkuttaa ihmisiä hakeutumaan merihätään."

Elokuun alussa kuulimme, että Tunisian kalastajat ja satamatyöläiset olivat ryhtyneet boikotoimaan alusta, joka tarkkaili tuon meritaksitoiminnan laillisuutta. Epäilin boikottien syyksi toimintaan liittyviä rahavirtoja ja ehdotin tutkivaa journalismia asian selvittämiseksi. En kuitenkaan ole havainnut sellaista.

Italia puolestaan uhkaili kesän aikana sulkevansa satamansa pakolaisia rahtaavilta meritakseilta. Siis ns. kansainvälisten järjestöjen pakolaisia Afrikan rannikolta ihmisiä mukaan poimivilta laivoilta.

Lopulta Libyan rannikkovartiosto kyllästyi tilanteeseen. Järjestöjen mukaan se on käyttäytynyt uhkaavasti meritakseja kohtaan ja monet toimijat ilmoittivat sen seurauksena lopettavansa "pelastustyöt".

Mahdollisena syynä toiminnan lopettamiselle pidän jäämistä sivuun meritaksitoiminnan rahavirroista. Näin voisi päätellä ainakin rannikkovartioston tiedottajan kommentista, jonka mukaan "emme vastusta avustusjärjestöjen läsnäoloa yleisellä tasolla, mutta vaadimme heiltä tiukempaa yhteistyötä Libyan valtion kanssa. Heidän tulisi osoittaa suurempaa kunnioitusta Libyan suvereenisuudelle."

Vaihtoehtoisesti paine Euroopasta kävi liian vahvaksi. Esimerkiksi europarlamentaarikko Jussi Halla-aho (ps) on jo pitkään vaatinut meritaksitoiminnan lopettamista. Pidän tätä kuitenkin taloudellisia syitä epätodennäköisempänä vaihtoehtona.

Lääkärit ilman rajoja reagoi asiaan antamalla julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan "keskeytämme toimintamme, koska Libyan rannikkovartioston tuoma uhka on mielestämme erittäin vakava. Emme voi asettaa kollegoitamme vaaraan."

Niin tai näin. Nyt näyttäisi siltä, että Libyan rannikkovartiosto on tehnyt yhden vuoden merkittävimmistä ihmishenkiä pelastavista teoista. Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n mukaan elokuun 9. päivän jälkeen ei Välimerellä ole menetetty yhdenkään pakolaisen henkeä (Suomen Uutisten juttu aiheesta löytyy täältä).

Sitä ennen tänä vuonna Välimerellä oli kuollut samaisen järjestön mukaan 2410 henkeä. Siis yli 300 henkeä kuukaudessa eli noin kymmenen henkeä päivässä. Ja nyt siis parin viikon aikana pyöreä nolla. Se ei voi olla sattumaa.

Seuraavaksi jään odottamaan valtamedian uutisointia aiheesta. Ehkäpä Helsingin Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksen, jossa se ylistää Libyan rannikkovartioston toimia. Ja iltalehdet kirjoittavat lööppejä isoilla kirjaimilla.

Yle saattaisi tehdä aiheesta tunnin mittaisen erikoisdokumentin, jossa se pohtisi pakolaisvirtaan liittyviä rahavirtoja ja hyvää tarkoittavien järjestöjen älyllistä epärehellisyyttä. Saisimme tutkivaa journalismia ja punnittuja faktoja verojen vastineeksi.

Ja mikäli tilanne säilyy samanlaisen kuin viimeisten viikkojen aikana, Norjan Nobel-komitean tulisi antaa rauhanpalkinto Libyan rannikkovartiostolle. Näin sekin saisi taloudellista tuloa meritaksitoiminnan perusteella, ja ainakin roppakaupalla kaipaamaansa kunnioitusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Italian uhkailusta ja Ugandan esimerkillisyydestä
Tässäkö EU:n ja Suomen poliittisen johdon tärkeimmät arvot ja tavoitteet?
Ihmissalakuljetus Välimerellä

Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?

Mikä yhdistää Afganistania, Irakia, Syyriaa, Egyptiä, Libyaa ja Jemeniä? No tietenkin länsimaiden avulla tehty sekasortoon johtanut "demokraattinen vallankumous".

Afganistanissa Taleban-hallintoa seurannut länsimielinen hallitus pitää valtaa suurimmissa kaupungeissa. Maaseutu lienee paikallisten heimopäälliköiden ja äärimuslimien hallussa. Maan uusi presidentti pyysikin pari viikkoa sitten amerikkalaisia harkitsemaan maasta lähtemistä.

Irakissa länsimielinen hallitus on saanut massiivista apua länsimailta ja hallitsee pientä osaa maasta. Nyt vallassa olevat shiiat aloittivat kostamalla aiemman maallistuneen sunni-hallinnon vääryyksiä ja lopulta tätä eripuraa käytti hyväkseen ääri-islamistinen ISIS-järjestö, joka otti viime kesänä valvontaansa laajoja alueita.

Kun kansa nousi Assadin hallintoa vastaan Syyriassa oli jälleen länsimaiden optimisteilla aika iloita. Seurauksena ei kuitenkaan ollut demokratia, vaan pitkittynyt sisällissota, jonka pyörteisiin on sekaantunut myös islamilaisisten kiihkoilijoiden synnyttämä ISIS.

Egyptissä käytiin diktaattorin kaatumisen jälkeen jopa demokraattiset vaalit, joissa kansa osoitti olevansa ääri-islamilaista äänestäessään muslimiveljeskunnan valtaan. Maan siirtämistä kohti keskiaikaa kesti hetken, kunnes armeija puuttui peliin ja otti vallan.

Maahan on nyt luvattu uudet demokraattiset vaalit, joihin muslimiveljeskunnalla ei tule olemaan osanotto-oikeutta. Aina näyttää löytääkö maan ääri-islamia edellisellä kerralla äänestänyt enemmistö uuden edustajan näkemyksilleen - tai ovatko vaalit edes rehelliset.

Libyassa länsimaat osallistuivat näyttävästi entisen diktaattorin kaatamiseen. Voittajat kiittivät ja julistivat maahan sharian. Tosin jäljelle jäi joukko aseistettuja porukoita, jotka nyttemmin ovat käyneet sisällissotaan Gaddafin jälkeistä hallitusta vastaan - mukaan on liittynyt myös ISIS.

Ja tänään saimmekin lukea Jemenistä, jossa myös kaadettiin arabikevään pyörteissä vanha diktatuurihallitus. Myös siellä on valta lähiaikoina siirtymässä äärimuslimeille, mutta ei ISIS:ille vaan Al-Qaidalle.

Arabikevään demokratiavallankumouksen tähtimaista vain Tunisia ei kuulu joukkoon. Siellä käytiin vaalit ja maltillisten islamilaisten voitettua valta näyttää pysyneen yksissä käsissä. Tai ainakaan maa ei ole joutunut sekasorron valtaan, vaikka sielläkin on esiintynyt poliittisia vaikeuksia.

Edelle lyhyesti referoimieni tapahtumien, eli länsimaiden tuella toteutettujen vallankaappausten, seurauksena olemme saaneet länteen islamistiterrorismin. Syyskuun 11 päivän terrori-iskujen syyksi Al Qaida ilmoitti amerikkalaisten läsnäolon muslimimaissa. Madridin vuoden 2004 junahyökkäys lienee motivoitunut Irakin sodan tapahtumilla ja seuraavan vuoden Lontoon metro-iskut länsimaiden läsnäololla Irakissa ja Afganistanissa.

Toisaalta pilakuviin ja taiteeseen liittyvät terrori-iskut lienevät liittyneet lähinnä muslimien vaikeuteen hyväksyä länsimaista sananvapauskäsitettä. Jäädessään verbaalisesti ja taiteellisesti länsimaalaisten jalkoihin, muslimimaahanmuuttajat pyrkivät ratkaisemaan ongelmaa siten kuin heidän kulttuuripiirissään on totuttu tekemään; siis väkivallalla.

Suomalaisena ihmisenä näen tässä asiassa kaksiosaisen ratkaisun. Ensin länsimaiden tulisi lopettaa sekaantuminen muslimien hallitsemien maiden politiikkaan ja toiseksi sulkea rajat länsimaiden poistuessa todennäköisesti entistä sekasortoisemmiksi muuttuvia oloja pakenevilta.

Jälkimmäinen on välttämätöntä sekä meidän sisäisen turvallisuutemme kannalta, että osoittaaksemme länsimaiden poistuvan muslimimaista rationaalisista syistä. Terroristejahan ei kannata palkita myöntämällä heidän voittonsa, vaikka se onkin de facto tässä tapauksessa järkevää.

En kuitenkaan odota, että ehdottamaani kaksiosaista ratkaisua tultaisiin näkemään nyt tai tulevaisuudessa. Sen sijaan yksi kaikkien aikojen suurimmista kansainvaelluksista tulee jatkumaan ja aiheuttamaan turbulenssia pitkälle tulevaisuuteen.

Syntyykö sen jälkeen seesteisempiä aikoja jää nähtäväksi, mutta varmaa lienee, ettei sellainen turvallinen ja tasa-arvoinen yhteiskuntajärjestelmä, joka nähtiin 1980-luvun pohjoismaissa tule aivan pian palaamaan. Ruotsista se on monin paikoin jo kadonnut, ja myös Tanskassa, Norjassa ja Suomessa on syntymässä uskonnollis-etnisesti leimautuneita sosiaalis-taloudellisesti erottuneita asuinalueita ja ihmisryhmiä.

Rikkaimmat siirtynevät muurien ja vartijoiden taakse jo lähiaikoina Ruotsin suurimmissa kaupungeissa ja myöhemmin myös täällä. Samalla uskonnollis-etnisesti leimautuneiden köyhien katkeruus valtaa pitäviä kohtaan kärjistyy; rikkaan valkoisen yläluokan epäluottamus etnistä alaluokkaa kohtaan kohtaan kasvaa ja köyhiin oloihin syntyneiden nuorten mahdollisuus yhteiskunnalliseen nousuun omin ansioin vaikeutuu entisestään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuton kustannuseriä lisättäväksi kannattavuuslaskelmiin
Angela Merkel tivaa selitystä imaameilta ja muita kysymyksiä
Atte Kaleva johtaa vaalikarjaa harhaan kertomalla totuuden islamista

Libyan hallitsijat valitsivat tien kohti parempaa tulevaisuutta

Arabikevät nostatti myös Libyassa toivon maan kehityksen muuttamisesta paremmaksi. Benghazista liikkeelle lähtenyt kapina näytti alkumenestyksen jälkeen joutuvan vaikeuksiin, mutta sitten länsimaat riensivät kaatamaan pitkään inhoamaansa diktaattoria. Apu tuotti tulosta, ja välillä vaikeuksissa ollut vallankumous johti kuin johtikin lopulta Gaddafin kukistumiseen ja kuolemaan.

Lännessä oltiin tyytyväisiä. Gaddafin kuolema sopi oikein hyvin läntisen maailman johtajille ja Libyan voittajat saattoivat keskittyä muodostamaan uutta hallitusta ohjaamaan Libyaa menneestä diktatuurista kohti parempaa tulevaisuutta. Meillä lännessä tämän toivottiin epäilemättä tarkoittavan länsimaistyyppistä demokratiaa, kuten koko hässäkän aloittaneessa Tunisiassa saattaa hyvinkin käydä.

Myös Libyan uusilla hallitsijoilla on omat ajatuksensa paremmasta tulevaisuudesta. Ensimmäisen toiminpiteenä sillä tiellä he ilmoittivat uuden uljaan yhteiskunnan perustaksi Sharia-lain.

Aika yksin näyttää mihin Libyan uusi valta maansa vie. Ainakin varhaiskeskiajalta kotoisin oleva lakikokoelma tarjoaa luovia käyttömahdollisuuksia, joiden avulla uuden vallan ote saattaa hyvinkin nopeasti vahvistua. Tästähän on aiemmin antanut esimerkkiä Ajatollah Khomeinin valta Iranissa ja Taleban-liike Afganistanissa. Samaa oikeusjärjestystä yrittävät puolestaan Somaliaan viedä Al-Shabaab-liikkeen taistelijat.

Tämän hetken kuuma kysymys kuuluukin, että ovatko Libyan uudet hallitsijat nyt valinneet tiensä ja esikuvansa? Ja mikäli ovat, tyydyttääkö valinta heidän läntisiä liittolaisiaan?

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gaddafi ja ihmisoikeudet
Gaddafin poika ja lapsenlapset kuolivat - entä sitten?
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?

Gaddafi ja ihmisoikeudet

Koin tänään jonkinlaisen Déjá-vu-ilmiön; länsimaat nimittäin tappoivat yhden islamilaisen vastustajansa. Ihan kuin olisin kuullut sellaisesta jo aiemmin. Ja sitäkin aiemmin.

Libyan entinen diktaattori sai siis hyvin ansaitsemansa lopun. Mediatapahtumassa voittajia olivat Libyan uudet valtiaat ja Barack Obama. Ehkäpä pienelle osingolle pääsevät myös islamistiterroristit. Nämä kaikki saivat tapahtuneesta energiaa tuleville pyrkimyksilleen. Kapinalliset pääsivät kiusallisesta vastustajastaan, Obama sai tukea haaveilleen toisesta presidenttikaudesta ja terroristit ainakin pyrkivät saamaan käyttövoimaa tulevaan rekrytointiinsa.

Mielenkiintoisen Gaddafin murhasta tekee se, että ensin hänen uutisoitiin jääneen kiinni, ja hetken kuluttua sittenkin kuolleen pommituksessa. Ja kaikki tämä hyvin pian sen jälkeen kun ulkoministeri Clinton oli ilmoittanut haluavansa tappaa Gaddafin.

Tietenkin on erinomainen asia, että Gaddafi saatiin kiinni; mies kun epäilemättä oli rikollinen ja terroristi. Mutta toisaalta oli erittäin surullista, että edellä kuvaamani tapahtumien järjestys ja niiden uutisointi viittaavat vahvasti siihen, ettei Gaddafi suinkaan kuollut pommituksessa, vaan hänet tapettiin kiinnijäämisen jälkeen; ja suorastaan Yhdysvaltain ulkoministerin toivomuksesta.

Mikäli edelle kirjoittamani kuitenkin on totta (kuten minusta on syytä uskoa), on länsi siis edelleenkin valmis myymään kaikki ihmisoikeusperiaatteensa suoriutuakseen vihollisistaan mahdollisimman kivuttomasti. Pitkälti samaa rataahan kulki jokin aika sitten myös Osama Bin-Ladenin murha. 

Ja vaikka olisinkin edellä syyllistynyt väärään johtopäätökseen, ja Gaddafi olisikin kuollut jo pommituksessa, ei se poista sitä tosiasiaa, että maailman johtavan länsivallan ulkoministeri halusi murhata hänet. Siis murhata.

Tässä tilanteessa jään tyhmänä kysymään, että ellemme länsimaisina ihmisinä ja valtioina itse noudata omia periaatteitamme, niin uskommeko niihin oikeasti edes itse? Ja ellemme usko, niin miksi sitten haluamme markkinoida niitä koko muulle maailmalle jotenkin parempina kuin joitain muita periaatteita?

Aiempia kirjoituksia samasta aihepiiristä:
Terrorismirikos-epäily Suomessa
Osaman ansaittu loppu
Gaddafin poika ja lapsenlapset kuolivat - entä sitten?

Gaddafin poika ja lapsenlapset kuolivat - entä sitten?

Libyan johto väittää kansainvälisen liittouman tappaneen ilmavoimien iskulla yhden Gaddafin pojista sekä tämän kolme lasta ja siten syyttää liitoumaa siviilikohteisiin hyökkäämisestä. Tukea Gaddafi näyttää saavan ainakin Venäjältä, jonka suunnalta mahdollinen Gaddafiin kohdistuva isku tuomittiin jo etukäteen YK:n valtuutuksen vastaisena. Brittien pääministeri puolestaa kieltää liittouman iskeneen siviilikohteisiin. Samoin Nato. Ja kapinalliset juhlivat uutista.

Blogistina en tietenkään voi tietää totuutta tässä asiassa, mutta toivon Naton ja brittien puhuvan totta ja toisaalta Gaddafin ja venäläisten höpöjä.

Käytännön tasolla iskun tärkein ja pitkäaikaisin seuraus on mitä todennäköisimmin Gaddafin saaman sympatian lisääntyminen. Näin tullee käymään erityisesti muslimimaailmassa. Uskon, että mikäli sota pitkittyy, kuten tällä hetkellä näyttää, tulee islamilaisten maiden väestön länsimaihin kohdistuva viha kasvamaan entisestään. Näin eristyisesti siinä tapauksessa, ellei sodasta seuraa kansalle yhteiskunnan rauhoittumista, töitä, hyvinvointia ja vakaita oloja.

Näyttää siis entistä enemmän siltä, että länsi on jälleen kerran ajautumassa vaikeaan tilanteeseen islamilaisessa maailmassa; ja sitä kautta lisäämässä polttoainetta länsivastaisen terrorismin liekkeihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Libyan sisällissota
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?

Libyan sisällissota

Afrikan maat ovat tehneet rauhanehdotuksen Libyan tilanteeseen. Gaddafi on ilmoittanut hyväksyvänsä ehdotuksen, mutta kapinalliset eivät.

Osapuolten reagoinnille on varsin yksinkertainen selitys. Sotimisen - oletettavasti väliaikainen - lopettaminen sopii erinomaisesti Gaddafille, joka rauhan tultua saisi liittouman lentokoneilta rauhassa siirtää asevoimansa sinne minne haluaa. Ja sitten aikanaan jatkaa sotatoimia tilanteessa, jossa länsimaiden ilmaylivoimalla ei olisi nykyisenkaltaista merkitystä.

Tämä Afrikan maiden rauhanehdotus kertookin enemmän Zumasta ja muista ehdotuksen tehneistä kuin rauhan mahdollisuuksista. Sinänsä ikävää, että Etelä-Afrikkakin on tässä pelleilyssä mukana. Maassa kuitenkin vallitsee aito demokratia - toivottavasti tämä ei viittaa siihen, että se olisi uhattuna Zuman laillisen valtakauden aikanaan loppuessa.

Itse pidän myös länsimaiden osallistumista Libyan diktattorin kaatamiseen lyhytnäköisenä. Liittouman olisi kannattanut joko olla menemättä kokonaan, tai sitten mennä sellaisella rytinällä, että Gaddafi olisi tällä hetkellä vankisellissä odottelemassa pääsyä Haagin sotatuomioistuimeen.

Nyt nähdyn puolittaisen väliintulon seurauksena näyttää olevan pitkittynyt sota, jonka seurauksena Libya ajautunee taloudelliseen ja inhimilliseen kurimukseen. Niiden ja hävinneisiin mitä todennäköisimmin kohdistuvan vainon seurauksena jomman kumman puolen soturit ja johtajat lähtenevät jossain vaiheessa hakemaan pakolaisstatusta Euroopasta tai jostain muualta lisäten samalla entisestään myös Suomeen suuntautuvaa kansainvaellusta samaan tapaan kuin kävi Afganistanissa. Ja jos sota vielä pitenee vuosiin, unohtuu paikallisilta ehkä jopa länsimaiden alkuperäinen hyvää tarkoittava tarkoitus, ja koko onnettomuus muuttuu Libyan kansan (tai ainakin sen osan) silmissä länsimaiden syyksi. Sillä taas on omat seurauksensa.

Länsimaisittain ajatellen Libyassa on siis menossa kerrassaan ikävä sota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?
Onko Etelä-Sudanilla malttia kehittyä?

Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?

Libyassa on kriisi: maasta virtaa yhä kiihtyvällä tahdilla turvallisuutensa puolesta pelkääviä ihmisiä. Ainakin toistaiseksi he jäävät Libyan naapurimaihin ja on odotettavissa, että he palaavat takaisin kotimaahansa mikäli rauha palaa nopeasti. Siitä huolimatta Eurooppa pelkää jo nyt valtavaa pakolaisaaltoa.

Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Osa libyalaisista on nykyisessä kriisissä asettunut johtajansa puolelle, ja surmannut sumeilematta maanmiehiään. Tällä tosiasialla voi olla länsimaiden kannalta nykyistä pakolaisaaltoa suuremmat seuraukset.

Jos ja kun Gaddafi kaatuu, joutuvat hänen puolellaan taistelleet täysin kestämättömään tilanteeseen. Heidän turvallisuutensa on koston koittaessa mitä todennäköisimmin täysin olematon ja heidät tullaan surmaamaan tavattaessa. Eikä syyttä.

Niinpä Gaddafin puolesta nyt taistelevien on tappion tullessa paettava Libyasta mahdollisimman kauas. Eurooppa on heille varmasti ykkösvaihtoehto. Mikäli kostoa janoava kansanoikeus saa Libyassa vallan ja verenvuodatus kaikkia Gaddafin puolella olleita kohtaan alkaa, tulevat myös monet veritöihin syyllistymättömät joutumaan vainotun kansan koston kohteeksi. Niinpä kaikki Gaddafia kannattaneet libyalaiset voivat hakea Länsi-Euroopasta turvapaikkaa aivan erinomaisin syin.

Näin tulemme saamaan joukkoomme myös juuri niitä murhamiehiä, joiden tekoja nyt kauhistelemme. Heille on varmasti syntynyt vahvoja traumoja, jotka vaikeuttavat integroitumista länsimaiseen yhteiskuntaan. Hävinneinä ja huonosti kotoutuvina he ovat alttiita radikalisoitumiselle ja voivat siten muodostaa uhan Länsi-Eurooppalaisten yhteiskuntien turvallisuudelle.

Shakespearea mukaillen ongelma kuuluukin: ottaako vai eikö ottaa vastaan näitä kiistatta oman turvallisuutensa takia pakenevia? Kas siinäpä vasta kysymys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluaako sisäasiainministeriö rikolliset Suomen kansalaisiksi?
Etninen tilastointi parantaisi maahanmuuttajien sopeutumista
Miksi työnnämme pään pensaaseen?