Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste työkalu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työkalu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. lokakuuta 2026

Miksi Suomi on joukosta poissa?

Tuoreen uutisen mukaan Saksa, Hollanti, Kreikka, Itävalta ja Tanska ovat edenneet palautuskeskusten perustamisessa muita EU-maita nopeammin ja pääsevät vuoden loppuun mennessä sopimukseen sellaisten perustamisesta Unionin ulkopuolelle. Keskuksiin voitaisiin lähettää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita maahanpyrkijöitä.

Suomi ei ole tuossa joukossa, vaan selvittelee palautuskeskuksen perustamista yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Sisäministeri Mari Rantasen (ps) mukaan tämä johtuu siitä, ettei hallituksessa ole tehty linjausta suhtautumisesta palautuskeskuksiin, vaikka sellaiset sopisivat yhtenä työkaluna erinomaisesti ainakin Perussuomalaisille.

Syynä lienee se, että hallituksessa on muita puolueita tai ainakin ministereitä, jotka vastustavat laittoman maahanmuuton torjuntaa. Jag säger inte att jag vet, mutta epäilen sellaiseksi ainakin yhtä hallituksen pienpuoluetta. Toki voi olla, ettei se ole ainoa.

* * *

Palautuskeskuskysymys nostaa jälleen kerran esille sen, että suomalaisen politiikan pirstoutuneisuus peräti yhdeksän eduskuntapuolueen teemmellyskentäksi vaikeuttaa monien tärkeiden asioiden hoitamista. Näin siksi, että jokainen niistä luonnollisesti vahtii omia erityisiä intressejään, ja hallitukseen päästessään estää niiden kanssa ristiriitaisten uudistusten tekemisen. 

Siten demokratiamme toimii tavallaan toinen käsi selän taakse sidottuna, koska enemmistöhallitusten pystyyn saaminen edellyttää aina useamman puolueen koalitiota. Tässä tilanteessa erityisen menestyksellisiä ovat yhden asian pienpuolueet, jotka omien pääintresseidensä ajamiseksi ja säilyttämiseksi ovat valmiita tukemaan melkein mitä tahansa itselleen tärkeitä politiikan linjauksia. 

Merkittävin – mutta ei ainoa – tällainen puolue on RKP, jonka poliittisena päätavoitteena on menneisyydestä periytyvä suomenruotsalaisten erityisoikeuksien säilyttäminen. Ja sitä tukevan kaikenkarvaisen yhteiskunnallisen monimuotoisuuden puolustaminen jopa silloin, kun se on ilmiselvästi haitallista suomalaiselle yhteiskunnalle. 

tiistai 20. elokuuta 2024

Yleisradio ja feministinen dramaturgi

Sattuipa silmiini Ivan Puopolon viesti sosiaalisessa mediassa. Sen mukaan "WIFT-järjestön (Women in Film & Television Finland) mukaan Yle Draama tilasi vuonna 2020 'käsikirjoitustyökalun, jonka tarkoituksena on kehittää tulevaisuuden elokuva-, TV- ja radiotuotantoja tasa-arvoisemmaksi ja tiedostavammaksi´. Työkalun nimi on Feministinen taskudramaturgi."

En puutu tässä itse työkalun sisältöön, vaikka Puopolo esittikin siitä valittuja paloja. Sen sijaan totean, että Yle näyttäytyy veronmaksajalle yhä oudompana ilmiönä, joka näyttäisi vapaan tiedonvälityksen ja taiteen sijaan suosivan jonkinlaista sensuuria ellei suorastaan ennakkosensuuria. 

Kun huomioidaan viime aikoina esille tulleet muut omituisuudet Ylen toiminnassa, lienee syytä - siis erittäin paljon syytä - Ylen hallituksen herätä syvästä unestaan ja ottaa tarkasteluun toimitusjohtaja Merja Yli-Anttilan pätevyys ja kyvykkyys tehtävänsä hoitamiseen. Sekä tehdä sen jälkeen päätös hänen erottamisestaan, mikäli esille ei nouse erittäin painavia syitä tämän tekemättä jättämiseen.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!