Googlen investointi on sekä talous- että turvallisuusasia

Suomen taloudellinen käännös sai jättimäisen lisän kun Google ilmoitti rakentavansa Kajaaniin, Muhokselle ja Vaalaan isoja datakeskuksia. Investointi on peräti 13 miljardia euroa, mistä osalla yhtiö aikoo osallistua suomalaisen energiantuotannon kehittämiseen.

Vaikka investointi on maamme talouden kannalta melkoinen edistysaskel, piilee siinä omat vaaransa. Yksi sellainen on sähkön riittävyys, mikäli sen tuotannon rakentaminen ei pysy investointien rinnalla. Tai ainakin hirvittävät hintapiikit, mikäli maamme sähköntuotanto on jatkossakin yhtä riippuvainen säistä kuin nykyisin. 

* * *

Nämä tosiasiat on syytä ottaa vakavasti Suomessa, jonka energiantuotannosta yhä suurempi osa on riippuvaista tuulesta tai auringonpaisteesta. Ydinvoima olisi tietenkin datakeskuksia ajatellen erinomainen vaihtoehto, mutta sen lisärakentamien kestää kauan. Siksi me emme voi laskea pelkästään atomivoiman varaan, vaan on kehitettävä myös muita keinoja tasata energiapiikkejä. 

Siihen on onneksi monenlaisia vaihtoehtoja, joista nostan tässä esille kaksi. Ensinnäkin Suomen soista voidaan saada – niin haluttaessa – vaikka kuinka paljon ja suhteellisen nopeasti bioenergiaa eli turvetta. Viime aikoina sitä ei vain ole ympäristösyistä haluttu käyttää. Googlen ilmoituksen jälkeen on kuitenkin kysyttävä, että kannattaisiko nämä päätökset perua? 

Toinen optio on pumppuvoimaloiden rakentaminen. Sitä on toki ajettu Suomeen – Kemijärvelle – kuin käärmettä pyssyyn, mutta tämän pyrkimyksen lopputulos on toistaiseksi epävarma ympäristösyiden perusteella tehtyjen valitusten takia. Toivoa kuitenkin sopii, että järki voittaisi ja Suomeen saataisiin Kemijärvelle ja muuallekin joukoittain hyvin rakennettuja pumppuvoimaloita, joiden ideana on varastoida halvan sähkön aikaan vettä korkealle ja ohjata sitä hintahuippujen aikana pyörittämään voimalaitoksia

* * *

Lopuksi huomautan vielä siitä, ettei Googlen investointi tarkoita pelkästään rahan ja työpaikkojen tuloa maamme talouteen. Sen lisäksi se lisää oleellisesti amerikkalaisten kiinnostusta huolehtia Suomen turvallisuudesta. 

Siksi datakeskusten saaminen maahamme ei ole pelkästään talous- vaan myös turvallisuuskysymys. Eikä sellaista sovi vähätellä Suomessa, jonka raja sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä Vladimir Putinin kotikaupungista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia

Ainutlaatuisen arvokas ympäristö
Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Mari Rantanen ja Milan Jaff ovat samoilla linjoilla

Sisäministeri Mari Rantanen (ps) kävi Irakissa ja totesi, että sen turvallisuustilanne on nykyisin paljon parempi kuin aiemmin. Maa kehittyy nopeasti ja "siellä rakennetaan paljon ja siellä on vireää yritystoimintaa... maata on saatu vakautettua, yleinen järjestys ja turvallisuus on parantunut. Sinne ovat pystyneet myös suomalaiset yritykset investoimaan."

Toisin sanoen laittomien maahanmuuttajien ja muiden rikollisten palauttamiselle Irakiin ei ole asiallisia esteitä. Ministerin näkemyksen vahvisti myös Suomesta rikosten takia karkotettu Milan Jaff, joka oli kertonut olevansa hyvin tyytyväinen siitä, että maassa on hyvin turvallista.

* * *

On siis syytä toivoa, että irakilaisten rikollisten palauttaminen ja laillista perustetta vailla olevien ihmisten paluu sukujensa kotimaahan vilkastuisi jatkossa. Ja että myös ne, jotka eivät ole kyenneet hankkimaan Suomessa toimeentuloaan omalla työnteollaan – tai eivät muuten vain halua omaksua suomalaisia arvoja ja elämäntapaa – ymmärtäisivät oma-aloitteisesti palata kaksoisvirtain maahan. 

Lisäksi on tietenkin itsestään selvää, ettei irakilaisille turvapaikanhakijoille ole enää syytä myöntää oikeutta turvapaikkaan Suomessa. Puhumattakaan perheiden yhdistämisestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa

Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua

Suomalaisten usko siihen, että Petteri Orpon (kok) hallitus onnistuisi taittamaan maamme velkaantumisen on varsin kehno - edes hallituspuolueiden kannattajien enemmistö ei pidä sitä todennäköisenä. Tästä huolimatta valtioneuvosto kokoontuu tänään ja huomenna päättämään noin miljardin euron leikkauksesta valtion ensi vuoden menoihin, jotta ylikasvaneen Suomen julkisen sektorin taloudelle aiheuttamaa taakkaa saataisiin pienennetyksi edes vähän. 

Ihmisten epäluottamuksesta huolimatta on syytä toivoa, että hallitus saa nämä leikkauksensa sovituksi suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla. Ja että sen seurauksena maamme yksityinen sektori uskaltaisi jälleen investoida - sillä ilman sitä Suomen jo kohta kaksi vuosikymmentä jatkunut talouden pysähtyneisyys ei käänny kasvuksi. 

* * *

Pääministerin mukaan budjettiriihessä käsitellään lisäksi Perussuomalaisten johdon viimeaikaisia puheita, erityisesti varapuheenjohtaja Teemu Keskisarjan näkemyksiä maahanmuuttajista. Aihe on hallitusta repivä, sillä sekä Kokoomuksen arvoliberaali siipi että etenkin RKP haluavat nöyryyttää hallituskumppaniaan - ellei muuten, niin vaikka olkinukkea hakkaamalla. 

Siksi olisi hyvä, että kaikissa hallituspuolueissa rauhoituttaisiin ja hoidettaisiin - mahdollisimman siististi - asia pois päiväjärjestyksestä. Ja muistettaisiin mikä olisi hallituksen kaatumisen vaihtoehto. 

On nimittäin matemaattinen tosiasia, että nyt vallassa oleva nelikko on ainoa poliittinen kokoonpano, jonka voi odottaa edes teoriassa pystyvän keventämään julkista sektoriamme ja sitä kautta kääntämään Suomen velkaantuneen talouden terveelle pohjalle. Onhan koko poliittisen vihervasemmistomme – SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton – perimmäisenä tarkoituksen valtiollisen keskusjohtoisuuden kasvattaminen sekä tulonjaon tasaaminen; ja Keskustan eduskuntaryhmän koko taas on liian pieni Perussuomalaisten korvaamiseksi enemmistöhallituksessa. 

Toisin sanoen Orpon hallituksen kaatuminen johtaisi turmiollisen jakopolitiikan palaamiseen ja sitä kautta ennemmin tai myöhemmin Suomen joutumiseen ulkopuoliseen ohjaukseen. Eikä se olisi hyväksi sen enempää rikkaille, keskiluokkaisille kuin köyhillekään suomalaisille – ei ainakaan ennen, kuin talous olisi saatu käännetyksi.

Tämä voidaan päätellä siitä, mitä tapahtui kreikkalaisille heidän jouduttuaan vuoden 2010 jälkeen IMF:n, EU:n ja EKP:n ohjaukseen. Maassa nimittäin supistettiin reippaalla kädellä julkisia menoja, leikattiin palkkoja ja eläkkeitä sekä nostettiin veroja. Työttömyys nousi yli 25 prosenttiin - nuorilla jopa yli 50 prosenttiin - ja monilla perheillä tulot romahtivat siten, että köyhyys ja jopa kodittomuus lisääntyivät.

* * *

Tässä tilanteessa oma neuvoni pääministerille onkin se, että hän yhdessä muiden hallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa toteaa, että koko maahanmuuttokohussa on ollut kyse vain varapuheenjohtaja Keskisarjan helposti tunteisiin käyvästä ja siitä syystä väärinymmärryksiin johtavasta retoriikasta. Siten hallituksella ei ole asiallisia erimielisyyksiä hallitusohjelmaan kirjatusta Suomessa harjoitettavasta maahanmuuttopolitiikasta, mihin kaikki puolueet ovat sitoutuneet.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Petteri Orpo moraaliposeerasi
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Ainutlaatuisen arvokas ympäristö

Ylen mukaan Espoon ympäristöyhdistys on huolissaan suunnitteilla olevan datakeskuksen vaikutuksista sille varattua 5,4 hehtaarin kokoista tonttia laajemmalle alueelle. Sen mielestä alue on ainutlaatuisen arvokas ja alueen rakentaminen tulisi välittömästi heikentämään sen tilaa.

Asiaa sen paremmin tuntematta en toki väitä, etteikö tällä Kehä III:n varrella olevalla alueella voisi olla ympäristöarvoja. Sen sijaan totean, että me puhumme nyt Suomen toiseksi suurimman kaupungin osasta ja sen läpi kulkevasta väylästä, jolla ajaa noin 80 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Enkä siksi usko hetkeäkään, että juuri tämä tontti tai sen välitön ympäristö olisi ympäristönsuojelullisesti mitenkään ainutlaatuisen arvokas. 

Sen sijaan on tosiasia, että mikäli Suomessa halutaan asua nyt ja tulevaisuudessa, tarvitsemme tähän maahan elinkeinoja, infrastruktuuria, teollisuutta, työpaikkoja, yrityksiä, vientiä, verotuloja, investointeja ja niin edelleen.  

Niiden hankkiminen puolestaan tahtoo aina ja kaikkialla rasittaa ympäristöä. Datakeskukset suurina rakennuksina tietenkin ennen kaikkea vähentävät rakentamatonta maa-alaa. Ja jos nyt oikein vakavasti mietin, niin ympäristön kannalta Espoo jo valmiiksi paljolti rakennettuna - ja vilkkaasti liikennöidyn Kehä III:n vierusta etenkin - on varmasti vähemmän haitallisia ympäristölle tai ihmisille kuin melkein mikään muu Suomen kolkka. 

Lisäksi investointien ja työpaikkojen kannalta on usein eduksi, että paikalla on hyvät liikenneyhteydet ja lähistöllä paljon asutusta. Eikä kai ole epäilystä, etteikö datakeskuksen suunniteltu sijainti täyttäisi näitä toiveita.

 

Ja siksi - jos se datakeskus rakennetaan joka tapauksessa - on vaikea nähdä sille sopivampaa rakennuspaikkaa kuin nyt puheena oleva. Enkä tämän takia voi pitää järjellisenä - vaan pikemminkin älyllisesti epärehellisenä - Espoon ympäristöyhdistyksen nurinaa, joka parhaimmillaankin johtaisi datakeskuksen siirtämisen paikkaan, josta luonto ja ympäristö kärsisivät nyt suunniteltua enemmän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen

Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Petteri Orpo (kok) kertoi eilen, ettei hallitus aio nostaa suomalaisten eläkeikää, mutta eläkkeitä tullaan tarkastelemaan yhtenä budjetin tasapainottamisen mahdollisuutena. Hänen mukaansa on kuitenkin niin, että "työeläkkeiden osalta ongelma on se, että... se ei... auta tähän akuuttiin budjettitalouden ongelmaan".

Tämä on varmaankin hyvä uutinen niille ihmisille, joiden työura alkaa olla lopuillaan tai nuorille jotka ovat juuri astumassa työelämään siirtyen eläkkeelle lähteviltä ihmisiltä vapautuviin työpaikkoihin. Tai ainakin sellaisiin tehtäviin, joista työurallaan pidemmälle ehtineet siirtyvät eläköityvien ihmisten tilalle.

Tämä pieni pala yhteiskunnallista keskustelua herätti mielessäni ajatuksia asioiden tärkeysjärjestyksestä. Jos ja kun valtion budjettia on tarve tasapainottaa, joudutaan arvottamaan erilaisia yhteismitattomia meno- ja tulopuolen asioita. Siis tietyllä tavalla valitsemaan kumpi on parempi: lihapulla vai hajuvesi.  

Esimerkkinä toimikoon se, että onko parempi pakottaa vanhenevat ihmiset työskentelemään pidempään tuottaakseen verotettavia työtuloja vai supistaa niitä palveluja, joita tarjotaan laittomasti maassa oleville ihmisille. Tai olisiko parempi vähentää kehitysmaiden diktaattoreiden pankkitileille päätyvää kehitysapua sen sijaan, että nostettaisiin suomalaisille myytävän ruuan arvonlisäveroa.

Toki edelle kirjaamissani esimerkeissä voidaan paperittomat maahanmuuttajat tai kehitysmaalaiset korvata myös kantasuomalaisia koskevilla julkisilla menoilla. Vaikkapa sellaisilla kuin ammattiyhdistysliikkeen veroedut, jotka pienentävät valtion verokertymää puolella miljardilla eurolla tai puolustusvoimien miljardihankinnat. 

Ihmisten näkemykset näihin kysymyksiin heijastavat luultavasti heidän poliittisia näkemyksiään. Eli arvoliberaali vasemmistolainen vastaa keskimäärin eri tavalla kuin arvokonservatiivi oikeistolainen. Eikä objektiivisesti oikeaa vastausta tietenkään ole edes olemassa. 

Oma näkemykseni on, että Suomi on olemassa suomalaisia varten ja siitä syystä suomalaisten tarpeiden tulisi olla päätöksenteon keskiössä. Toki julkista rahaa voidaan ohjata myös muualle, mikäli se voidaan osoittaa suomalaisten kannalta järkeväksi. Tästä esimerkkinä toimikoon Ukrainan tukeminen, koska Venäjän voitto käynnissä olevassa sodassa johtaisi erittäin suurella todennäköisyydellä Suomeen kohdistuvan aggression uhan kasvamiseen. 

Omaan näkemykseeni liittyy myös se, että viime kädessä suomalainen julkinen talous - eli hallituksen jakovara - määräytyy maamme yritysten kilpailukyvystä. Ja siksi yksi hallituksen keskeisistä tehtävistä on huolehtia sen säilymisestä - tai mieluummin kasvattamisesta - suhteessa kilpailijamaihin. 

Talouspoliittisen päätöksenteon onnistumisen näkee onneksi helposti, sillä sen seurauksena sekä kansainväliset että suomalaiset yritykset tekevät investointeja tänne Pohjantähden alle. Epäonnistumisiksi voidaan puolestaan kirjata esimerkiksi Luulajaan, Paso de los Torosiin tai Rotterdamiin suuntautuvat investoinnit, jotka olisi vaihtoehtoisesti voitu tehdä myös Suomeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle
Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä

Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle

Yleisradio julkaisi uuden puolueiden kannatuskyselyn. Sen mukaan suuri joukko suomalaisia naisia ja nuoria on siirtynyt maan suosituimmaksi puolueeksi nousseen SDP:n kannattajiksi. 

Toisin sanoen heillä on tahto velkaannuttaa Suomea entistä enemmän aina siihen asti, kunnes Euroopan Unioni ottaa meidät holhoukseensa. Ja samalla jättää yrittämisen ja työnteon kannusteet nykyiseen heikkoon taloustilanteeseen johtaneelle tolalleen, jonka seurauksista antoi viimeisimmän esimerkin SSAB:n päätös jätti-investointinsa tekemisestä Ruotsin Luulajaan suomalaisen Raahen sijasta.

Tämä naisten ja nuorten käyttäytyminen on sikäli mielenkiintoista, että juuri he tulevat kärsimään eniten siitä, jos Suomi joutuu Unionin holhoukseen. Sehän tarkoittaisi nimenomaisesti hyvinvointivaltion raakaa alasajoa, kuten siihen tilanteeseen aiemmin ajautuneesta Kreikasta on nähty. 

Siellä julkisen alan työntekijöiden palkkoja jäädytettiin, minimipalkkaa laskettiin, palkanlisiä leikattiin, veroja korotettiin, eläkeikää nostettiin, etuuksia leikattiin ja näistä toimenpiteistä huolimatta valtio myi omaisuuttaan. Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan ole vasemmiston kelkkaan lähteneiden naisten ja nuorten tiedossa tai he eivät vain välitä siitä jos vaihtoehtona on kulutusjuhlan jatkuminen vielä muutamalla vuodella.

Kaiken kaikkiaan on siis erittäin hyvät syyt toivoa, että hallitus ei anna nyt nähtyjen galluptulosten vaikuttaa liiaksi politiikkaansa. Näin siksi, että Suomen talous on joka tapauksessa saatava kuntoon, eikä se käy perinteisen vasemmiston harjoittamalla jakopolitiikalla. Ei edes silloin, jos sitä harjoittaisivat poliittisen kentän keskiviivan oikealla puolella olevat puolueet.  

* * *

Hallituspuolueista Kokoomus menetti eniten kannattajiaan ja sitä seurasivat järjestyksessä Perussuomalaiset ja Ruotsalainen kansanpuolue. Vain Kristillisdemokraattien kannatus nousi hiukan. Siten hallituspuolueiden yhteenlasketuksi kannatukseksi jäi 46,7 prosenttia.  

Oppositiossa menestyi vanha työväenliike eli SDP:n lisäksi myös Vasemmistoliitto nosti kannatustaan jonkin verran, mutta Vihreiden laski. Koko vasemmiston kannatus kasvoi 39,5 prosenttiin. 

Muista oppositiopuolueista Keskustan ja Liike Nytin kannatus laski. Tämä osoittaa, ettei ensin mainitun puolueen väistyvä puheenjohtaja ole onnistunut erityisen hyvin. Tai sitten keskustalaisen - ja myös vihreän - politiikan kulta-aika Suomessa alkaa olla ohi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylekö vihervasemmistolaisen opposition edunvalvoja?
Maahanmuuttoidealismi karilla Suomessa ja Ruotsissa
Kuinka sukupuolet eroavat toisistaan?

Ay-liike ja vasemmisto ajavat USA:n talouden tukemista suomalaisella rahalla

Länsi-Uusimaa julkaisi artikkelin, jossa oli haastateltu kotimaisen Finlandia-rahastoyhtiön toimitusjohtajaa. Juttu oli siinä suhteessa silmiä avaava, että se muistutti meitä siitä, miksi maamme talouskasvu tökkii ja valtio velkaantuu. 

Toimitusjohtajan mukaan Finlandia-rahasto myi kaikki kotimaiset osakkeensa vuoden 2023 alussa, eikä ole koskenut niihin sen jälkeen. Sen sijaan suomalaista rahaa on sijoitettu pääosin Yhdysvaltoihin, mutta vähän myös muuhun Eurooppaan sekä Japaniin, Etelä-Koreaan ja Taiwaniin.

Näin on tehty siitä syystä, että vuoden 2023 alusta lähtien Helsingin ja New Yorkin pörssien tuottoero - osingot mukaan luettuna - on ollut peräti 40 prosenttiyksikköä. Lisäksi koko tämän vuosituhannen ensimmäisen 24 vuoden aikana Suomen ja Yhdysvaltojen pörssien välillä on ollut totaalisen julma ja pysyvä ero investoidun rahan tuotossa.

* * *

Edelle kirjoitettu näkemys tarkoittaa selkokielellä sitä, että Finlandia-rahasto - ja todennäköisesti monet muutkin suomalaiset sijoittajat - tukevat rahoillaan mieluummin amerikkalaista talouselämää kuin suomalaista. Sen seurauksena suomalaisten yritysten rahoituspohja jää heiveröisemmäksi kun amerikkalaisten - ja lopputulos näkyy erityisesti tuotekehityksessä ja investoinneissa. 

Tämä olisi hyvä muistaa myös kovalla äänellä yritysten omistajien osinkoja kauhistelevissa ja pääomaverotuksen nostoa huutavissa poliittisessa vasemmistossa ja ammattiyhdistysliikkeessä. Näin siitä huolimatta, että se tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun maamme rikkaimmat ihmiset maksavat tuloistaan pienemmän osuuden veroina kuin hiukan köyhemmät, joilla on vain palkkatuloja.  

Yhtälö on periaatteessa varsin yksinkertainen. Palkansaajat saavat palkkaa työstään ja ne heistä, jotka ovat sitä - tai jotain muuta - kautta vaurastuneet etsivät rahoilleen sellaista sijoituskohdetta, jossa niiden arvo kasvaa tai ainakin säilyy. Tällä tavoin raha ohjautuu lopulta parhaiten tuottavien yritysten taseisiin ja mahdollistaa sitä kautta niiden uusiutumisen eli pitkän aikavälin menestymisen kansainvälisessä kilpailussa. 

Kilpailussa menestyminen taas mahdollistaa tavallisten ihmisten työllistämisen kilpailukykyisellä palkalla, omistajien palkitsemisen sijoittamiseen houkuttelevilla osingoilla sekä myös hyvinvointivaltion julkisten palveluiden rahoittamisen yritysten ja työntekijöiden maksamilla veroilla. Siksi on syytä kysyä ay-liikkeen johtajilta ja maamme vasemmistopuolueiden poliitikoilta, että onko niiden viime aikoina ajamansa politiikka järkevämpää kuin Suomesta muuhun maailmaan suuntautuvan pääomavirran kääntäminen tänne Pohjantähden alle? 

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
USA:ssa ennätys, Suomessa alakulo
Björn Wahlroos ja Javier Milei - kuin kaksi marjaa

Plug Power haluaa investoida miljardeja Suomeen

Eilisen päivän jymyuutinen oli amerikkalaisen Plug Power -yhtiön ilmoitus kolmen vetytehtaan mahdollisesta rakentamisesta Suomeen. Kyse olisi 3,9-7,3 miljardin euron investoinnista ja tuhansien uusien työpaikkojen syntymisestä maahamme. Siis erittäin merkittävästä asiasta. 

Helsingin sanomat ehtikin jo kertoa, ettei kyseinen yritys ole tuottanut voittoa yhtenäkään vuonna tällä vuosituhannella. Tarkemmin sanottuna sitten vuoden 1997. 

Sen sijaan investoijakandidaatti on tänä aikana onnistunut tekemään yhteensä 2 920 miljoonan dollarin tappiot, joista 680 miljoonaa dollaria viime vuonna. Siksi minun oli aivan pakko katsoa onko kyseessä täysi vitsi, jossa tarkoituksena on jollain tavalla hyötyä suomalaisten sinisilmäisestä innosta päästä maailman nopeimmaksi vihreäksi siirtyjäksi. 

Hyvää yrityksessä on ensinnäkin se, ettei sitä ole perustettu näitä investointeja varten, vaan se on ollut olemassa edellä mainitut 26 vuotta. Lisäksi Plug Power on ollut kovassa kasvussa ja arvelee liikevaihtonsa kasvavan kuluvana vuonna 1,4 miljardiin euroon.  

Kovin ristiriitaiselta siis näyttää. Ja siksi etsin yrityksen osakekurssin pidemmän ajan kehityksen, joka osoitti, että aikanaan lähes 67 dollarissa käyneen osakkeen nykyarvo on selvästi alle kymmenen dollarin - ja pudonnut äskettäin jopa alle kahdeksaan dollariin. 

Löysin myös tiedon, jonka mukaan yritys on viimeisten vuosineljänneksien aikana alittanut kerta toisensa jälkeen analyytikkojen ennusteet. Toisaalta nämä arvelevat sen tästä huolimatta kääntyvän voitolliseksi vuonna 2025.

Osinkoa yritys ei luonnollisesti ole maksanut ainakaan viime vuodelta, mutta jotain hyvää siinä kuitenkin näyttäisi olevan, koska analyytikkojen keskimääräinen arvio siitä oli kaikesta edelle kirjoittamastani huolimatta varovainen ostokehotus. Eli ainakin heidän mukaansa kyseessä olisi todennäköisesti kannattava sijoituskohde. 

Wikipedia puolestaan tiesi kertoa, että "maaliskuun 2. päivänä 2021 Plug Power ilmoitti... Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomissiolle..., ettei se pystynyt toimittamaan ajoissa vuosikertomustaan... Maaliskuun 16. päivänä 2021 yhtiö ilmoitti joutuvansa muuttamaan taloudellisia raporttejaan vuosilta 2018 ja 2019 sekä joitakin viimeaikaisia kvartaaliraportteja". 

Lisäksi saman lähteen mukaan yhtiötä "vastaan on meneillään osakkeenomistajien ryhmäkanne arvopaperihuijauksesta, jossa väitetään, että yhtiö on vääristellyt ja/tai jättänyt ilmoittamatta kyvyttömyytensä toimittaa vuoden 2020 vuosikertomus ajallaan ja että sillä on materiaalivajauksia sisäisissä taloudellisten raporttien valvontajärjestelmissään".

Näillä perusteilla sanoisin, että antaa Plug Powerin tulla Suomeen ja toivottakoon sille parasta, mutta pidättäydyttäköön veronmaksajien varojen käyttämisestä sen tänne saamiseksi. Tai täällä toimimisen tukemiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen
Terästehdas, hömötiainen ja Rydman
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

Putinin sodan taloudellinen hinta

"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle" todetaan Raamatun sananlaskujen kirjan 26 luvun 27 jakeessa. Tämä kuvaa erinomaisesti Vladimir Putinin toimintaa Ukrainassa sekä sen seurauksia Venäjälle. 

Enkä tarkoita nyt pelkästään Venäjän armeijan hyvin tunnettuja vastoinkäymisiä voimattomaksi luullun vihollisen kanssa, vaan myös niitä toimia, joihin bunkkerimies Putin on ryhtymässä pelastaakseen itsensä. Esimerkkinä siitä on uhkaus maasta poistuvien ulkomaalaisten yritysten omaisuuden kansallistamisesta. 

Sen seurauksena venäläiset voivat toki jollain tavalla voimaantua, mutta samalla Putinin valtakunta voi olla varma siitä, etteivät länsimaalaiset rahamiehet sijoita tulevaisuudessa rahaansa Venäjän markkinoille kovin helpolla. Ja että siitä seuraa vuorenvarmasti investointilama itänaapurissa. 

Samaan aikaan länsimaat etsivät keinoja päästä eroon erityisesti öljyn ja maakaasun tuonnista Venäjältä. Tämä vie epäilemättä jonkin verran aikaa, mutta lopputuloksena on joka tapauksessa venäläisten merkittävimmän vientituotteen elinkaaren oleellinen lyheneminen. Yhdessä investointilaman kanssa se tarkoittaa venäläisten elinolosuhteiden selvää heikkenemistä tulevina vuosikymmeninä.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Suomessa tiettyjen taloustoimien arvo tulee nousemaan oleellisesti, koska länsimaat pyrkivät eroon venäläisestä tuontitavarasta. Esimerkiksi Talvivaaran nikkelin arvo tulee nousemaan oleellisesti. 

Suomalaisen metsäteollisuuden lopettaessa venäläisen puun tuonnin, seuraa siitä suomalaisten metsien arvonnousu. Tämä tarkoittaa suoraa varainsiirtoa metsänomistajille eli suurelta osin maaseudulle. Samalla suomalaisen metsäteollisuuden kotimaisuusaste nousee entisestään, vaikka venäläispuulle toki haetaan korvaajaa aina Etelä-Amerikan eukalyptusta myöden. 

Tässä on tosin se riski, että venäläiset saattavat sulkea metsäteollisuuden tarvitseman maakaasun toimituksen. Se olisi toki suuri ongelma suomalaiselle teollisuudelle, mutta Venäjän ja sen vientitulojen kannalta vastaisi omaan jalkaan ampumista - ellei suorastaan venäläistä rulettia - eikä kaasuhanojen sulkeminen liene siitä syystä kovin todennäköistä.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Vladimir Putin on siirtämässä Venäjää laskevan talouden kaarelle, josta nouseminen vaatisi kokonaan uudenlaista politiikkaa ja sille johtajaa. Mutta jos sellainen löytyisikin, olisi edessä valtava tehtävä korjata se vahinko, jonka Putin on suurelle isänmaalleen tuottanut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjällä orastavaa kapinaa, Putinilla sairautta ja Bidenilla tapaaminen
Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen
Aikamme tyhmyyksiä

Björn Wahlroos: EU:n taksonomiapäätös perustuu väärinymmärrykseen

EU on hyväksynyt mm. metsiä koskevan kestävän rahoituksen ilmastoluokittelun, jota jopa Suomen punavihreä hallitus (vaikkakaan ei äärimmäinen vihervasemmisto) vastusti - samoin kuin EU:n toinen suuri metsätalousmaa Ruotsi. Voidaan tietenkin kysyä, millä viisaudella metsätalouden osalta vähäiset maat ajoivat läpi luokittelun, jota asianosaiset demokraattiset valtiot eivät halunneet? 

Asia häiritsi suomalaista metsäteollisuusyrityksiä jopa niin paljon, että ne julkaisivat englanninkielisen tiedotteen, jonka mukaan hyväksytty taksonomia luo kyllä byrokratiaa, mutta ei tuo oleellisia ilmastohyötyjä. Varsin rankkaa tekstiä.

Vielä rankemmaksi pani UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos. Hänen mukaansa "se perustuu väärinymmärrykseen. Suomalainen metsäteollisuus on sekä erittäin kestävällä pohjalla että itse asiassa rakentaa paljon tehokkaampia hiilinieluja kuin se tapa, jolla metsää hoidetaan tuolla Keski-Euroopassa."

* * *

Sivumennen sanoen Wahlroos totesi samassa yhteydessä eilen käsittelemääni aihetta sivuten seuraavasti: "luokanopettaja oli opettanut heidät laulamaan jonkun tällaisen lähes taistelulaulun omaisen ilmastonmuutosta vastustavan laulun, niin kyllä siinä ihan aitoa kunnon taistolaisperinnettä vietiin taas eteenpäin – en tarkoita spesifisti samassa asiassa, vaan että nuoria ja lapsia, joilla ei ole minkäänlaista edellytystä faktapohjaisesti tiedostaa tai ymmärtää, minkä kanssa ollaan tekemisissä, niin heille opetetaan joku laulu tai runo tai jotain muuta jonka he sitten esittävät – se on aina minua hyvin pitkään ainakin pelottanut, siinä on sellaista Hitler Jugendin tunnelmaa."

Tästäkös ilmasto- ja luontoväki pillastui. Esimerkiksi Twitterissä eräs luontotiedon alkutuottajaksi esittäytynyt henkilö kimpaantui kirjoittelemaan, että "Ei jumalauta nyt. Nuorten ilmastotoiminta vertautuu natsismiin?... Tämmöistä elävää stereotypiaa narsistisesta käppäukkoilusta olisi mahdoton edes parodioida mitenkään." 

Itse asiasta eli Suomen taloustilanteesta Wahlroos totesi samassa yhteydessä varsin realistisesti, että "talous ei kasva ja Suomeen ei investoida". Niinpä hän toivoi muutoksia mm. työnteon kannustavuuteen sekä siihen, että Suomen pitäisi olla myös sijoittajille houkutteleva maa.

Mitäpä tuohon lisäämään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronakriisi ja julkisten investointien vaikeus
Komission metsästrategia
EU ja Suomen metsävarat

Meidän tulee iloita Woltin kaupasta

Yksi kuluneen viikon kohutuimmista tapauksista on ollut ruokakuriirifirma Woltin myynti amerikkalaisille peräti seitsemän miljardin euron hinnalla. Se on paljon - etenkin kun huomioidaan ettei firma ole tähän mennessä tuottanut lainkaan nettotuloja.  

Kaikkien suomalaisten on syytä iloita kaupasta jo senkin takia, että se tuottaa nopeasti velkaantuvalle julkiselle sektorillemme 600 miljoonaa verotuloja, jotka muuten revittäisiin työtä tekevien suomalaisten selkänahasta - vai kuvitteleeko joku, että Marinin hallitus sopeuttaisi menojaan tulojen mukaan. Samalla voimme olla tyytyväisiä siitä, että Supercellin myyjänä taannoin kunnostautunut Ilkka Paananen osallistui aikanaan Woltin alkuunpanemiseen. 

Suurin toive meillä suomalaisilla - tai ainakin itselläni - on tässä asiassa se, että myös Woltin edunsaajat käyttäisivät miljarditulonsa suomalaisen yrityselämän rahoitukseen. Yksi maamme suurimmista ongelmistahan on ollut pääomaköyhyys, joka on rajoittanut investointeja. 

Tämä voisi tapahtua esimerkiksi siten, että myydyn firman perustaja ja toimitusjohtaja Miki Kuusi myisi kaupassa saamiaan amerikkalaisosakkeita ja sijoittaisi niitä joukkoon lupaaviksi katsomiaan pieniä suomalaisyrityksiä ja auttaisi niiden kasvupyrkimyksissä. Ja toivottavasti saisi rahansa takaisin korkojen kera, kun edes yksi niistä lähtisi edes vähän samantapaiseen lentoon kuin Wolt. 

Sillä se, mitä me suomalaiset tarvitsemme, on lisää miljonäärejä ja miljardöörejä - ja etenkin heidän panostaan suomalaisen talouselämän pääomittamisessa. Näin siitä huolimatta, että kateuden sanotaan olevan suomalaisten perisynti - ja että se lienee erityisesti poliittisen vihervasemmiston kannatuksen perimmäinen ajuri. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan

Suomestako rahoissa rypevä öljyvaltio?

Yle kertoi Nasan tutkimuksesta, jonka mukaan uusiutuva lentokonepolttoaine on ympäristön kannalta paljon parempi asia kuin perinteinen kerosiini. Niinpä Norja ja Ruotsi ovat ensimmäisinä maina päättäneet vaatia lentokoneilta uusiutuvan polttoaineen sekoittamista kerosiiniin. 

Meidän Pohjantähden alla elävien kannalta uutisessa oli parasta se, että suomalainen Neste on maailman suurin uusiutuvan lentopolttoaineen tuottaja, joten yhtiön tuotekehitys ja investoinnit ovat olleet järkeviä. Onko siis niin, että Suomesta on tulossa uusi Persianlahden sulttaani- ja emiirikuntiin tai Norjaan verrattava valtio, jonka väki suorastaan rypee öljymiljardeissa?

Sulttaanit ja emiirit tosin taitavat säännöllisesti varastaa kansansa öljymiljardit, mutta Norja on toiminut toisin. Sillä on yli tuhannen miljardin euron öljyrahasto, joka takaa maan kansalaisten talouden koko nähtävissä olevan tulevaisuuden ajan. Pelkästään viime vuonna tuo rahasto kasvoi sadalla miljardin eli lähes kahden Suomen valtionbudjetin suuruisella summalla. 

Nesteen uusiutuva polttoaine jalostetaan jätteistä ja tähteistä, kuten paisti- ja eläinrasvoista. Siten Suomen tulevaisuus öljypohattana riippuu näiden raaka-aineiden riittävyydestä ja niiden keräämisen kustannustehokkuudesta. Eli onnistuuko valtionyhtiömme kasvattamaan tuotantoaan tarvetta vastaavasti, vai onko riskinä suurempien pelureiden ajaminen suomalaisten ohi.

Asiaa voi tarkastella sitä kautta, että Neste on ilmoittanut kykenevänsä nostamaan uusien ulkomaille tehtävien investointiensa jälkeen tuotantokapasiteettinsa 1,5 miljoonaan tonniin. Lukua voi verrata yhden Helsinki - New York lennon polttoainekulutukseen, joka on noin 60 000 kiloa. Toisin sanoen Neste pystyy tuottamaan lähitulevaisuudessa uusiutuvan polttoaineen noin 25 000 lennolle yli Atlantin. 

Ennen Koronaa maailmassa lennettiin noin 46 miljoonaa lentoa vuodessa, toki niistä suurin osa oli lyhyempiä kuin mantereenväliset lennot. Jos ajatellaan lentojen keskipituudeksi vaikkapa 10 prosenttia valtameren yli suuntautuvista lennoista, vastaisi polttoaineen tarve silloin noin 1 800-kertaisesti Nesteen tuotantokapasiteettia. 

Näyttää siis siltä, että ennen kuin unelmoimme laiskanpulskeasta tulevaisuudesta öljymiljonääreinä, on Nesteen tehostettava tuotantoansa vielä aivan oleellisesti. Hyvä kuitenkin, että yhtiö on tällä hetkellä vahva juuri sellaisella alalla, joka näyttäisi ratsastavan poliittisten ratkaisujen luoman tulevaisuuden aallonharjalla - toivottavasti se onnistuu myös pysymään sillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voi että me naurettiin...
Epäonnistuiko Sanna Marinin hallitus tärkeimmässä tehtävässään?
Hallituksen tärkein tehtävä

Onko G7-maiden ehdotus yritysverotuksen minimitasosta Suomen etu vai uhka?

Yleisradio uutisoi peräti kolmessa jutussa (yksi, kaksi, kolme) G7-maiden sovusta yritysverotuksen suhteen. Kyse on tekeillä olevasta sopimuksesta, jonka mukaan yritysten pitäisi maksaa veronsa siihen maahan, jossa niiden toiminta tapahtuu - eikä tuo vero voisi olla alempi kuin 15 prosenttia. 

Verorahoitteinen mediamme välitti kansalaisille huolensa siitä, että uudistuksen seurauksena Suomi saattaa muiden maiden tavoin joutua laskemaan yrityksiin kohdistuvaa verotustaan mainitulle tasolle nykyisen 20 prosentin sijasta. Samalla saattaisi maamme verokertymä laskea sekä tästä syystä että suomalaisyritysten kansainvälisen toiminnan verotuksen siirtyessä muualla verotettavaksi. 

Ylen käyttämän asiantuntijan mukaan Suomessa toimivien kansainvälisten yritysten verotus ei riittäisi kompensoimaan tätä, mikäli veroprosentti tosiaan laskisi. Toisaalta saattaisi käydä niin, että sopimus koskisi vain aivan maailman suurimpia yrityksiä, joihin ei kuulu suomalaisia yhtiöitä.

Myös MTV3 teki aiheesta jutun. Sen sanoma oli kovin toisenlainen kuin verotulojen laskemista pelkäävän Ylen. Pöllökanavan uutisessa nimittäin kerrottiin OECD:n työkalun perusteella lasketun, että pelkkä siirtyminen 15 prosentin globaaliin minimiverotukseen lisäisi Suomen verotuloja vähintään 113 miljoonalla eurolla.

* * *

Oli varsin mielenkiintoista huomata, ettei suomalainen mediakenttä ainakaan vielä veisaa kaikissa asioissa samaa virttä. Omalta osaltani jäin kuitenkin ihmettelemään sitä, ettei kumpikaan media kiinnittänyt erityisemmin huomiotaan siihen, että yritysveron minimitason määrittävä sopimus tasaisi eri valtioiden kilpailukykyä kansainvälisestä liiketoiminnasta kilpailtaessa - ja toimisi nimenomaisesti veroparatiisien tappioksi. 

Viime kädessähän juuri tämä on G7-maiden tarkoitus ja kuten hyvin tiedämme, ei kotoinen Suomemme suinkaan kuulu veroparatiiseihin. Tosiasia kuitenkin on, että investointien saaminen tänne pohjolaan edellyttää yritystoiminnan kannusteiden kilpailukykyisyyttä muutenkin kuin yritysverotuksen kautta. 

Se tarkoittaa nopeasti toimivaa byrokratiaa, hyvää sisäistä turvallisuutta, julkisen talouden ennustettavuutta ja osaavan työvoiman tarjontaa. Siis yritysten kannalta ennakoitavia lupien käsittelyaikoja, yhteiskunnallisen polarisaation hallintaa, vastuullista talouspolitiikkaa sekä kansalaisille tarjottavaa koulutusta ja kilpailukykyistä henkilöverotusta.

Siksi olisi erityisen tärkeää, että juuri nyt istuva hallitus byrokratian lisähaaveineen, maailmanparannuskiihkoineen, jakopolitiikkoineen ja kansalaisten verotushimoineen olisi mennyttä siinä vaiheessa jos ja kun G7-maiden esittämä tavoite on valmis toteutettavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?
Kohti valoisampaa tulevaisuutta
Ohisalo kaipasi lisää veroja

Kohti eurooppalaista liittovaltiota

Eilen Suomi päätti hyväksyä EU:n elvytyspaketin eduskunnan yli kahden kolmasosan enemmistön päätöksellä. Määräenemmistö tarvittiin, koska päätökseen sisältyi merkittävä toimivallan siirto EU:lle.

Näin Suomi on omasta puolestaan astunut yhden askeleen eteenpäin tiellä eurooppalaiseen liittovaltioon. Mutta samalla tuo liittovaltio - mikäli kaikki muutkin jäsenmaat toimivat kuten Suomi - on kävellyt yli omien virallisten päätöstensä siirtämällä joidenkin jäsenmaiden taloudellista vastuuta toisille. 

Nähtäväksi jää, mikä on Suomen kohtalo liittovaltion osana. Ensi alkuun se on tietenkin ennen kaikkea maksajan rooli, kuten elvytyspaketin maksu-/rahanjako osoittaa. Meiltähän virtaa muihin jäsenmaihin miljardikaupalla riihikuivaa rahaa plus vielä mahdollisesti joskus laukeavia takauksia muille maille.  

Pidemmällä tähtäimellä vaarana on, että Suomesta tulee ajan myötä EU:n luontoreservaatti, jonka metsien sitomalla hiilinielulla voidaan kuitata eteläisempien maiden kivihiilen käyttö. Tämän edellytyksenä on suomalaisesta metsien museoiminen eli niiden taloudellisen hyödyntämisen sisältävästä monikäytöstä luopuminen. 

Tähän suuntaan vaikuttaa toteutuessaan myös valtiovarainministeriön eilinen polttoaineiden hinnan korotusehdotus. Sen mukaan dieselin verotusta nostettaisiin 26 senttiä litralta, mikä kasvattaisi vientiteollisuuden kuljetusten kustannuksia noin 26 miljoonaa euroa vuodessa. 

Ehdotuksen mukaan tätä voidaan kompensoida raskaalle kuorma-autoliikenteelle, mutta se ei muuta sitä, että suomalainen yhteiskunnan näkymä teollisuudelle muuttuu aiempaa epävarmemmaksi. Eli sijoittajia aiempaa vähemmän houkuttelevaksi. Siten kehityksen jatkuessa nyt nähtyyn suuntaan kohdistuu Suomeen yhä vähemmän teollisia investointeja. 

Käytännössä dieselveron nostaminen vaikuttaa ensimmäisenä sisämaan ja rannikoiden väliseen kiinnostavuuteen sijoittajien parissa ensin mainitun seudun tappioksi eli sinne kohdistuvien investointihalujen katoamisena. Samoin vaikutus tulee näkyviin välittömästi puutavaran kuljetuksissa nollarajan siirtyessä lähemmäs rannikkoseutuja.

Tässä tilanteessa tuntuu varsin huonosti perustellulta nähdä valopilkkuja Suomen tulevaisuudessa. Ehkä kuitenkin sen verran, että talouden pohjan pettäessä voimme toivoa sosiaaliturvan varassa elävien elintasopakolaisten siirtyvän kohti liittovation eteläisiä tai läntisiä osia, mikäli sieltä löytyy tulevaisuudessa parempia etuuksia jaettavaksi kuin vähitellen kuihtuvasta Suomesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?
Minne menet, Euroopan Unioni?
Lajityypillistä käytöstä

Voi että me naurettiin...

Pääministeri Sanna Marin (sd) nauratti eduskuntaa kertomalla, että Nesteen Rotterdamiin suuntautunut investointipäätös on osa vihreää siirtymää ja "sitä on syytä tukea". Edelleen pääministerin mukaan "me tarvitsemme ratkaisuja fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi, ja Neste on yksi maailman johtavia yhtiöitä sen suhteen, millä tavalla näitä ratkaisuja kehitetään".

Lähes samaan aikaan kansantaloustieteilijä Johnny Åkerholm varoitti Suomen heikon talouskasvun seurauksista. Hänen mukaansa Suomesta saattaa nykymenolla tulla niin sanottu banaanivaltio, joka vie lähinnä raaka-aineita ja niidenkin on suhteen riippuvainen vain muutamista tuotteista.

Åkerblom huomautti, että "kasvua pitäisi nyt saada aloille, jotka perustuvat ennen muuta osaamiseen". Siis juuri sellaiseen, jota Neste aikoo jatkossa harrastaa Hollannissa. 

Pääministerille ja muille Suomen päättäjille hän lähetti viestin, jonka mukaan "raaka-aineiden vienti on noussut jopa 88 prosenttia. Vastikään kuuntelin uutisista, että sahatavaran vienti olisi elpynyt hienosti. Iloitsemme siis siitä, että viemme ulos samaa tavaraa kuin 150 vuotta sitten."

Nämä ovat vakavia sanoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että viemällä lautojen, lankkujen ja sellun kaltaista bulkkitavaraa ulos syntyy Suomeen kuitenkin rahavirtaa, jonka varassa voidaan tehdä tutkimusta ja tuotekehitystä, joiden ansiosta bulkin viennistä voidaan aikanaan siirtyä arvokkaampien tuotteiden valmistukseen ja vientiin. 

Tälle on vain yksi rajoite: mikäli arvokkaampien tuotteiden valmistaminen ei ole Suomessa yhtä kannattavaa kuin muualla, ei niitä tulla jatkossakaan tekemään Suomessa, vaan me viemme myös jatkossa raaka-aineita investoijien kannalta kilpailukykyisempiin maihin. Pahimmillaan jopa niin, että niihin tehdyt investoinnit perustuvat Suomessa tehtyyn tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Näin yksinkertaista se on, rouva pääministeri. Eikä siinä auta railakaskaan naurattaminen, vaan maamme kilpailukyvyn nostaminen sellaiseksi, että jatkojalostusinvestoinnit kannattaa tehdä Suomeen - huolimatta maamme syrjäisestä sijainnista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epäonnistuiko Sanna Marinin hallitus tärkeimmässä tehtävässään?
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat
Uutta Nokiaa odotellessa

Epäonnistuiko Sanna Marinin hallitus tärkeimmässä tehtävässään?

Pääministeri Sanna Marin (sd) kehui taannoin Metsä Groupin Kemin biotuotetehtaan rakentamispäätöksen yhteydessä hallituksensa investointimyönteisyyttä. Totesin silloin, ettei kyseinen päätös osoita siitä mitään, koska investoija on käytännössä Suomessa sijaitsevien raaka-aineiden tuottajien omistuksessa, joten sillä on oma vahva intressinsä tehdä sijoitus juuri Suomeen. 

Sanoin myös, että hallituksen investointipolitiikan onnistumista osoittaa vasta se, mikäli "saamme Suomeen samankokoisia investointeja aidosti kansainvälisiltä yrityksiltä". Mainitsin siinä yhteydessä koetinkiveksi Nesteen uuden biojalostamon sijaintipaikan päätymisen Porvooseen Rotterdamin sijaan.   

Tuoreen ennakkotiedon mukaan nyt on kuitenkin käymässä siten, että Nesteen jalostamo päätyy sittenkin kohottamaan hollantilaisten elintasoa. Perusteluna Rotterdamin valinnalle yhtiö on maininnut jalostamohankkeen puoli miljardia euroa halvemman hinnan sekä raaka-aineiden paremman saatavuuden ja logistiikan verrattuna Porvooseen.

Sanon tässä nyt aivan suoraan pääministerille, että täällä Suomenniemellä me emme voi mitään logistiikalle, mutta investointien loppukustannuksiin maamme hallinnolla on suuri valta. Siten on selvää, että jos ja kun kotimainen yhtiö käyttää jälkimmäistä seikkaa perusteena rahojensa viemiseen ulkomaille, on hallituksen investointipolitiikka epäonnistunut täydellisesti. Toisin sanoen hallitus on munannut tärkeimmässä tehtävässään.

Tässä tilanteessa on juuri nyt toivottava, että eilen saatu ennakkotieto biojalostamon sijoittumisesta Rotterdamiin osoittautuisi uutisankaksi. Siinä suhteessa toivoa antaa se, että Neste ilmoitti pian ennakkotiedon julkaisun jälkeen, ettei se ole vielä tehnyt lopullista päätöstään jalostamon sijoituspaikasta. 

Toki on myös mahdollista, että Neste on kuunnellut elinkeinoministeri Mika Lintilää (kepu) - joka on luvannut panna "kaiken peliin", jotta jalostamo saataisiin Porvooseen - ja päättänyt päästää julkisuuteen perusteettoman uhkakuvan saadakseen hyväkseen ministerin lupaaman "kaiken". Tällöin on huomattava, että Nesteen suurin omistaja on valtioneuvoston kanslia eli Suomen valtio yli kolmanneksen omistusosuudella. 

Tällaisessa tapauksessa olisi siis käynyt niin, että valtio-omistaja olisi lähtenyt kiristämään itseään vuotamalla valheellisia tietoja vain saadakseen merkittäviä etuja. Jos näin on, on hallitus epäonnistunut pahasti Nesteen omistajaohjauksessa. Pidän kuitenkin todennäköisempänä, ettei tällaista ole tapahtunut. 

Joka tapauksessa, vaikka Nesteen lopullinen päätös olisikin Suomelle suopea, on suomalaisten syytä vaatia, että Marinin hallitus ymmärtää yhtiön käyttämien perustelujen vakavuuden. Ja huolehtii maamme investointipolitiikan korjauksista siten, ettei seuraavan kotimaisen yrityksen suurinvestoinnin yhteydessä tarvitse murehtia ainakaan Suomeen suunnitellun tuotantolaitoksen tolkutonta hintaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat
Hallituksen tärkein tehtävä
Ministerit kiukuttelivat kuin teinitytöt

Hyviä metsäuutisia

Suomen metsäteollisuus eli pitkään paperin varassa. Se perustui pitkäkuituiseen havuselluun ja tarjosi kohtuullisen voittomarginaalin. Vähän kuin olisi ollut lupa painaa rahaa. 

Sitten tuli tietotekniikka ja paperin kulutus alkoi vähentyä. Metsäklusteri reagoi tuotekehitykseen satsaamalla ja sulkemalla kannattamattomia tehtaita. Reagointi tapahtui kuitenkin sen verran myöhässä, että maamme muuttui ennen kaikkea sellunkeittokeitaaksi siltä osin kuin hakkuista kertyy tukkia pienempää puutavaraa.

Tosiasia kuitenkin on, että uusia tuotteita alkaa vähitellen tulla markkinoille. Yhtenä niistä ovat puusta tehdyt vaatekuidut, joiden uudesta läpimurrosta kertoi esimerkiksi MTV3. 

Uutisen mukaan jyväskyläläinen vaatekuituja valmistava Spinnova avaa teollisen mittakaavan kuitutehtaan tehtyään sopimuksen ruotsalaisen H&M:n kanssa. Suomalaisten metsänomistajien kannalta päätöksessä on kuitenkin pieni kupru, sillä tekstiilikuitu tehdään Iltalehden mukaan nimittäin eteläamerikkalaisesta sellusta. 

Ei kuitenkaan syytä huoleen. Tässäkin asiassa voi nähdä hyviä puolia. 

Sellainen on ainakin suomalaismetsien säästyminen hakkuilta: vuonna 2019 meillä hakattiin 71,8 milj. kuutiometriä puuta, joka on vajaat 70% metsiemme kasvusta. Siten koskemattomaksi jäi yli 30% metsänkasvusta, jonka voi halutessaan nähdä vastaavan Suomen osuutta EU:n suojelutavoitteesta. Tämän soisi myös maamme hallituksen ymmärtävän ja käyttävän hyväkseen neuvotteluissa ylikansallisen keskushallintomme kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Kohti muovitonta yhteiskuntaa

. 

Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat

Eilisen päivän suuri uutinen oli se kun Metsä Group ilmoitti 1,6 miljardin euron investoinnista Kemiin. Sen seurauksena nykyisen tehtaan 250 työpaikkaa säilyvät ja lisäksi suorassa arvoketjussa saa elantonsa noin 2 500 henkilöä eli 1 500 ihmistä enemmän kuin nykyisin.

Investoinnista ilmaisivat tyytyväisyytensä monet maamme johtavat poliitikot alkaen pääministeri Sanna Marinista (sd), joka linjasi etteivät metsäteollisuus ja luontoarvojen säilyttäminen ole ristiriidassa. Kyseessä on järkevin kannonotto, jota olen koskaan kuullut häneltä.

Marin väitti myös investoinnin osoittaneen hallituksen politiikan investointimyönteisyyden. Tosiasia kuitenkin on, että Metsä Group on suomalaisten metsänomistajien omistama, joten tehtaan rakentamispätöksen taustalla oli vahvasti näiden oma intressi saada puunsa myydyksi. 

Siten päämiinisterillä ja hallituksella on aihetta rehentelyyn vasta sitten, jos saamme Suomeen samankokoisia investointeja aidosti kansainvälisiltä yrityksiltä. Sen aika tulee - jos tulee - vasta sitten jos Neste tekee päätöksensä uuden biojalostamonsa sijaintipaikasta akselilla Porvoo - Rotterdam ensin mainitun eduksi.

Hallituksesta myös esimerkiksi Mika Lintilä (kepu), Annika Saarikko (kepu), Timo Harakka (sd) ja Paavo Arhinmäki (vas) kommentoivat positiivisesti investointipäätöstä. Vihreät olivat ensin hiljaa, mutta sisäministeri Maria Ohisalo tuli lopulta julkisuuteen ilmaisten varauksellisesti tyytyväisyyttä korostamalla tarvetta huolehtia hiilinieluista. Krista Mikkonen (vihr) meni vielä pidemmälle vaatien samassa yhteydessä jopa metsien lisäsuojelua valtion mailla, jotta jo nyt laajalti suojelun piirissä oleva pohjoinen metsäluonto ei vaarantuisi.

Vihreitä lähellä olevista organisaatioista Suomen luonnonsuojeluliitto on valittanut tehtaan ympäristöluvista. Greenpeace taas ilmaisi kantansa metsävastaavansa suulla seuraavasti: "kestävä ja ilouutinen? Ministeri iloitsee, kun ilmaston lämmittäminen nyt tällä päätöksellä kasvaa." Olisi mielenkiintoista kuulla, miten nämä kansalisjärjestöt elättäisivät pohjoissuomalaiset ihmiset: käpyjä keräämällä, lasketteluhissin kapuloita etelän turisteille ojentamalla vai työttömyyskorvauksilla?

Joka tapauksessa investointi on erinomainen asia Suomelle ja maan hallitukselle. Valmistuttuaan se tuottaa sellua noin 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa ja siinä sivussa 2,5 prosenttia Suomen sähköntarpeesta. Lisäksi tehtaassa valmistetaan biotuotteita, kuten mäntyöljyä ja tärpättiä. Uusia biotuotteita ovat myös tuotekaasu, biopelletit ja rikkihappo, jota jalostetaan tehtaan hajukaasuista.

Tämän saavuttamiseksi tarvitaan 7,6 miljoonaa kuutiometriä metsien harvennuksista ja tukkipuun latvuksista koostuvaa puutavaraa, joka on noin seitsemän prosenttia maamme vuotuisesta puunkasvusta ja 35 prosenttia nykyisin hyödyntämättömättä jäävästä metsänkasvusta. Siten metsämme jäävät edelleen selvästi alihyödynnetyiksi, mikä tarjoaa yhä mahdollisuuksia vihreän kullan lisähyödyntämiselle tai vaikkapa luonnonsuojelulle.

Suomessa on siten syytä olla erittäin tyytyväinen eiliseen investointipäätökseen. Se on kestävän kehityksen mukainen ja tuottaa vero- ja vientituloja, joita tarvitaan kipeästi koronapandemian jälkeisenä aikana taloutemme saattamiseksi jälleen kestävälle pohjalle.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen tärkein tehtävä
Suvaitsematonta fanatismia
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot

Hallituksen tärkein tehtävä

Eilisessä lehdessä käsiteltiin kahta Suomelle tarjolla olevaa miljardiluokan investointia. Metsäyhtiö UPM nimittäin pohtii uuden uusiutuvaa dieseliä valmistavan jalostamon rakentamista ja energiayhtiö Neste pähkäilee seuraavan uusiutuvan diesel-jalostamonsa sijoituspaikkaa. 

Kirjoituksessa käytiin ansiokkaasti läpi niitä seikkoja, jotka vaikuttavat investointien kohdemaahan. Jokainen voi lukea ne kyseisestä kirjoituksesta, joten en käy niitä tässä läpi, vaan sen sijaan tahdon tuoda esiin asian keskeisen poliittisen ulottuvuuden. 

Tarkoitan sitä, että talouselämän toimintaedellytysten turvaaminen on jokaisen Suomen hallituksen tärkein tehtävä ohi ihmisoikeuksien, ohi ilmastonmuutoksen, ohi EU-politiikan ja jopa ohi turvallisuuden. On nimittäin niin, ettei niitä ole mahdollista hoitaa, ellei sitä varten saada rahoitusta verotuloja tuovasta, kannattavasta ja jatkuvasti uudistuvasta talouselämästä. 

Nähtäväksi jää, onko Sanna Marinin (sd) hallitus ymmärtänyt tämän itsestäänselvyyden ja huolehtii siitä, että mainittujen kahden yrityksen investoinnit suuntautuvat kotimaahan. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että punavihreiden ministereidemme on kepulaisten ja ärkoopeeläisten kanssa tehtävä sellaisia päätöksiä, joiden seurauksena investointien riskit jäävän Suomessa pienemmiksi kuin kilpailijamaissa ja samalla edellytykset taloudellisen tuloksen tekemiseen ovat niitä paremmat tai vähintään yhtä hyvät. 

Yksi oleellinen seikka tässä on liiketoimintaympäristön ennustettavuus. Toisin sanoen sen perusedellytysten pysyvyys yli erilaisten poliittisten muotivirtausten. Tässä suhteessa meillä on monipuoluejärjestelmänä lähtökohtainen etulyöntiasema etenkin epästabiileihin hallintoihin ja kaksipuoluejärjestelmiin nähden, koska hallituksia muodostettaessa on aina soviteltava yhteen monenlaisia intressejä, mikä ehkäisee poliittisen intohimon vallassa tehtäviä radikaaleja poliittisia äkkikäännöksiä. 

Marinin kabinetilla on kuitenkin tässä suhteessa vaarallisia aikomuksia, koska se haluaisi noudattaa suomalaisten vähemmistön kannattamaa radikaalia punavihreää linjaa, jossa otetaan ympäristöpolitiikan perusteella talouden toiminnan suhteen suuria riskejä. Siitä kuuluu "kiitos" Marinin aisankannattajina toimiville edellä mainituille kahdelle pienehkölle porvaripuolueelle, joista suurempi on tunnettu siitä, että se pettää aina, ja pienempi on yhden asian liike, joka on valmis myymään vaikka naapurinsa äidin huolehtiakseen siitä.

Nähtäväksi siis jää, minkälaisia päätöksiä UPM ja Neste tekevät. Selvää on kuitenkin, ettei niiden päätöksissä juurikaan paina isänmaa tai kotiseutuhenki. Näin jo senkin takia, että sellaisten sekundaaristen argumenttien käyttäminen suurissa investointipäätöksissä vaarantaisi jokaisen kansainvälisen kilpailun puristuksessa toimivan yrityksen tulevaisuuden. Siksi Suomen ja suomalaisten edun avaimet ovat ennen kaikkea Sanna Marinin ja hänen ministereidensä taskussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ministerit kiukuttelivat kuin teinitytöt
Suomen talouden Feniks-lintu
Bengt Homström, nobelisti

Uutta Nokiaa odotellessa

Sanna Marinin (sd) hallitus on ottanut suruttomasti lainaa COVID-19-pandemian aikana. Niinpä Hypon pääekonomisti Juhana Brotheruksen mukaan Suomi tarvitsisi jonkinlaisen uuden Nokian selvitäkseen koronaviruksen jälkeisestä ajasta. 

Hän lienee tässä näkemyksessään oikeassa sekä siinä, että käytettävissä oleva raha olisi hyvä käyttää uusiin investointeihin, ei vanhan ylläpitoon. Toisaalta mikäli ns. vanha katoaa kokonaan, on varmaa, ettei maasta löydy rahaa minkäänlaisiin investointeihin. 

Suomessa ns. EU:n elvytysrahoilla tuetaan investointeja, jotka edistävät siirtymistä vähemmän hiilipäästöjä tuottavaan yhteiskuntaan. Samoin niillä pyritään parantamaan yhteiskuntamme kilpailukykyä. 

Elvytysrahasto on kuitenkin vain pieni puronen verrattuna siihen velkaantumisen valtavirtaan, jonka Marinin hallitus toteutti viime vuonna. Rahaa roiskittiin sinne sun tänne ja lisäksi harrastettiin kaikenlaista lahjoitustoimintaa. Lisäksi on pyritty aktiivisesti vaikeuttamaan teollisuutemme sopeutumista muuttuviin markkinatilanteisiin. 

Näin osa pelimerkeistämme on joko käytetty tai suorastaan kaadettu maahan ilman, että niillä olisi tuotettu uusia innovaatioita tai investointeja. Jatkossa on siten odotettavissa edelleen vyönkiristyksiä ja suoranainen romahdus, mikäli inflaatio lähtee yllättäen liikkeelle. 

Ongelmaa vaikeuttaa vielä sekin, että tieteellisesti keksinnöstä kestää jopa yli kymmenen vuotta ennen kuin perustuvat tuotteet ovat markkinoilla. Siten sinänsä pitkällä aikavälillä osaamisen kannalta oikeasuuntainen tutkimuksen tukeminen verovaroista ei ole nopea ratkaisu akuuttiin kriisiin, vaan se on ratkaistava käytettävissä olevilla pelimerkeillä. 

Tämä tarkoittaa sijoittajien motivoimista investointeihin, yrittäjien innostamista yrittämiseen ja työntekijöiden aktivointia entistä ahkerampaan työntekoon. Valitettavasti en ole havainnut hallituksen juurikaan edistävän yhtäkään näistä asioista. Siten edessämme saattaa olla pitkä korpivaellus vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. 

Mikäli se jotakuta lohduttaa, saattaa vielä pahempi korpivaellus olla edessä niissä maissa, joiden taloustilanne oli ennen pandemiaa vielä Suomeakin surkeampi. Mutta ainahan voimme toivoa, että jostain - kuin ihmeen kaupalla - ilmaantuisi lippu liehuen uusi Nokia, joka pelastaisi taloutemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n jakopolitiikka vs. suomalainen oikeusvaltio
Sanna Marin: luokkataistelija ja harhaanjohtaja
Yhteiskuntavastuu ja verokiila