Tuhoutuvatko koralliriutat lähivuosina?

Tuore tiedeuutinen kertoi, että 160 tutkijan allekirjoittaman raportin mukaan koralliriuttojen tuhoutuminen on nyt lähes varmasti peruuttamatonta. Sen mukaan suurin osa koralliriutoista kuolee, kun ilmaston lämpeneminen ylittää 1,5 asteen rajan esiteolliseen aikaan verrattuna. 

Juuri nyt ilmasto on tutkijoiden mukaan lämmennyt 1,4 astetta, joten riuttojen peruuttamattomaan tuhoutumiseen johtava lämpötila tulee nykyisten ennusteiden mukaan tapahtumaan lähivuosina. Silloin esimerkiksi Grönlannin ja Läntisen Etelämantereen jäätiköt romahtavat. 

Eikä siinä kaikki, sillä raportin johtavan tutkijan Tim Lentonin mukaan yksi keikahduspisteistä on nykyisten merivirtausten romahdus, millä olisi katastrofaalisia vaikutuksia. Jos se tapahtuisi Pohjois-Atlantin kiertoliikkeeksi (AMOC) kutsutun merivirtausjärjestelmän kohdalla, se mullistaisi globaalin ilmaston ja muun muassa viilentäisi Suomen ja muun Euroopan talvia.

* * *

Tartuin tähän aiheeseen siksi, että raportissa on selkeä ennuste, jota on mielenkiintoista – jos toki myös pelottavaa – seurata tulevina vuosina. Se on erityisen kiintoisa siksi, että aikajänne on "lähivuosina", mikä ainakin omissa korvissani kuulostaa pikemminkin alle kuin yli kymmenen vuoden aikajaksoa. Eikä ainakaan useiden vuosikymmenten odottelua, kuten alle kopioimani Berkleyn yliopiston pari vuotta sitten julkaisema kuva osoittaa.

Niinpä yritän muistaa seurata tätä asiaa tulevina vuosina. Ja raportoida siitä tässä blogissa, ellen sitten muutu vanhuudenhöperöksi ennen koralliriuttakatastrofin tapahtumista. 

* * *

Sitä ennen muistutan kuitenkin vuoden takaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan koralliriuttojen ennallistaminen vauhdittaa korallipeitteen ja karbonaattituotannon nopeaa elpymistä siten, että niiden nettokarbonaattibudjetit muistuttavat terveitä riuttoja jo neljän vuoden kuluessa. Ja tämä tapahtuu siis nykyisessä eli esiteolliseen aikaan verrattuna 1,4 astetta nousseessa ilmastossa. 

Eikä siinä kaikki, sillä tänä vuonna julkaistiin myös uusi tutkimus, jonka mukaan on olemassa myös sellaisia koralliriuttoja, jotka ovat tervehtymässä. Niitä on ainakin Chagos-saarilla, joiden eturiutalla ja laguunilla korallipeite kasvoi 59–67 % useiden vuosien vaalenemisen jälkeen. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, onko tämä suunnanmuutos vain väliaikaista, vai jääkö se pysyväksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste: 2040-2050-luvulla syntyy ilmasto- ja ympäristökriisien sarja
Jos tädillä olisi munat, hän olisi...
Diversiteettikeskusten kestävyys

Ääretöntä tyhmyyttä

Ihmisen järki ja sen avulla kehittynyt elintapamme ovat nostaneet meidät muun eliökunnan yläpuolelle. Tämä ajatus nousi mieleeni taannoin kun katselin luontodokumenttia Etelämantereen keisaripingviineistä, joiden koko elämä pyörii poikasten hankinnassa ja ruokkimisessa karussa ympäristössä.

Pingviinien elämän jatkumiseen tähtäävän elintavan sijaan monilla länsimaisilla ihmisillä on muita intressejä - siis sellaisia kuin työuran kehittäminen, varallisuuden lisääminen, trendikäs bilettäminen tai jopa ilman lapsentekotarkoitusta harrastetusta seksistä nautiskeleminen. Näitä kaikkia yhdistää se, että lapset nähdään niiden ongelmaksi. Ei siis ole ihme, että Suomessakin on syntyvyys pohjalukemissa.

Itse asiassa lapsikeskeisyyden katoaminen on nähtävä vain yhtenä seurauksena siitä, että korkea elintasomme on johtanut vieraantumiseen muistakin elämän tosiasioista. Tarkoitan sitä, että muodikkaat trendivirtaukset ja vahvat aatteet ohjaavat ihmisten elämää vahvemmin kuin elämän jatkumiseen liittyvät vaistotoiminnot.

Yhden hyytävän esimerkin tästä tarjosi Ilta-Sanomat, joka kertoi floridalaisesta vegaaniperheestä, jonka lapsi kuoli aliravitsemukseen. Kaksi muutakin lasta olivat aliravittuja ja vain naisen ensimmäisestä liitosta peräisin oleva normaalikunnossa saadessaan ajoittain liharuokaa käydessään biologisen isänsä luona.

Tämä palautti ajatukseni pingviinidokumenttiin. Kyllähän niidenkin poikasia kuoli, mutta vain siksi etteivät vanhempien kyvyt riittäneen jälkeläisten elämästä huolehtimiseen karussa ympäristössä - myös aikuisia kuoli kovissa lumimyrskyissä.

Siten itselleni jäi arvoitukseksi se, onko floridalainen vegaanipariskunta viime kädessä fiksumpi vai typerämpi kuin eteläisten lumikenttien suuri pingviini? Vai onko heidän kohdallaan kyse suorastaan äärettömästä tyhmyydestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaunis ajatus, mutta entä todellisuus?
Naisen evoluution uusi suunta
Tyhmyys pilasi neljän ihmisen elämän

Etelämantereen jäähyllyt sulavat, mutta lämpeneekö manner?

Helsingin Sanomat kertoo, että Antarktiksen rannikolla meren päällä olevat jäähyllyt sulavat nyt nopeasti. Osa on jo sulanutkin.

En epäile lainkaan itse sulamisuutista. Sen sijaan samassa jutussa kerrotaan Etelämantereen lämpötilan nousseen viime aikoina valtavan nopeasti: 2,5 astetta puolessa vuosisadassa. Asia kiinnosti minua, joten eipä muuta kuin katsomaan asiaa GISS:in sivuilta.

Ajattelin, että asia selviäisi yksinkertaisimmin katsomalla mantereen keskeltä, eli Amundsen-Scotin asemalta saatavissa olevia lämpötilatietoja. Nehän löytyvät täältä, josta seuraava kuvakaappaus.

Ainakaan mantereen keskiosan lämpötila ei siis näytä nousseen lainkaan vuodesta 1957. Pikemminkin päin vastoin. Uutinen koko mantereen lämpenemisestä on siis silkkaa potaskaa, kuten vähän arvelinkin jo HS:n uutista lukiessani ja päättäessäni tarkistaa sen lämpötilafaktat. Tai no, ei se ollut pelkkä arvelu, vaan pikemminkin muistikuva.

Itse sulamisuutisessa puhuttiin kuitenkin Larsen C -nimisestä jäähyllystä eikä mantereen keskiosasta. Se taas on yksi monista mannerta kiertävistä jäähyllyistä ja nimenomaisesti sen pitkän kohti Etelä-Amerikkaa kurottavan niemekkeen kyljessä.

Arvelinkin seuraavaksi uutisessa tarkoitetun, että Larsen C:n lämpötila on noussut nopeasti. Onneksi GISS:in sivustolla on oikein oma lämpötilasarja myös Larsenille, josta asian voi tarkistaa helposti. Seuraava kuvakaappaus on siis Larsenin lämpötilasarjasta GISS:in sivustolta.

Mitenkäs se menikään. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Näppäimistöni jäätyi.

Näppäimistöni toimintakyvyn palauduttua etsin vielä kolmatta lämpötilasarjaa tuolta alueella ja löysin Faraday-aikasarjan. Se on mitattu samalta niemimaalta ja osoittaa lämpötilan tosiaan nousseen, mutta vain 1990-luvulle asti. Sen jälkeen ilman lämpötila näyttää vakiiintuneen myös Faradaylla. Lisätään nyt tähän kuva vielä siitäkin.

Minusta on jännittävä huomata, kuinka kahden varsin lähellä toisiaan (noin 200 km) sijaitsevan mittausaseman lämpötilatiedot voivat poiketa niin hurjasti (noin kymmenen astetta) kuin kaksi edelle kopioimaani kuvaa osoittavat.

Yksinkertainen selitys lienee meren vaikutus, joka poikkeaa merkittävästi Larsenin ja Faradayn mittareiden sijoituspaikoissa. Tai sitten toisen aikasarjan lukuja on korjailtu jälkikäteen.

Vieläkin jähmeällä näppäimistöllä on tähän lopuksi kuitenkin todettava, että Helsingin Sanomain tiedetoimittaja ja mahdollisesti myös uutisen lähde Cryosphere näyttävät siis harrastaneen varsinaista laatujournalismia. Valitettavasti se ei viime aikoina ole ollut harvinaista ilmastosta puhuttaessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Hiilidioksidin vaikutus globaaliin ilmaston lämepenemiseen

Hiilidioksidi ja lämpötila seuraavat toisiaan

Olen tässä blogissa seuraillut hiilidioksidikonsentration ja maapallon ilmaston välistä riippuvuutta tilastotietojen avulla (viimeksi täällä). Nykyilmaston lisäksi asiaa voidaan tarkastella myös selvittämällä menneisyyden tapahtumia.

Yksi tärkeimmistä lähestymistavoista tässä suhteessa on Etelämantereen ja Grönlannin ikijään kairaaminen. Reilun kymmenen vuoden takaisten tutkimusten mukaan hiilidioksidi seuraa noin 800 vuoden viiveellä lämpötilaa.

Viiveen pituuden määrittämistä on kuitenkin häirinnyt se, että sen prosessin aikana kun lumesta muodostuu jäätä, pääsee ilma vielä pitkään diffundoitumaan. Siten jään sisälle jäänyt hiilidioksidi on nuorempaa kuin itse jää, jonka ikä määritetään vuosikerrosten perusteella hieman samalla tavalla kuin puun ikä vuosilustoista.

Tähän ongelmaan on nyt tarttunut eurooppalainen tutkijaryhmä, joka on pystynyt selvittämään viiveen suuruutta hyödyntämällä typen eri isotooppien suhdetta toisiinsa. Tulokset osoittavat, että hiilidioksidi ja antarktiksen lämpötila näyttäisivät seurailleen toisiaan hyvin tiiviisti viimeisen 18 000 vuoden ajan.

Nyt tutkittu kysymys on erittäin tärkeä, sillä 1900-luvulla alkaneen ja ennusteiden mukaan yhä kiihtyvän ilmaston lämpenemisen pääasiallinen aiheuttaja on teorian mukaan ilmakehän kasvihuonekaasut, joista hiilidioksidi on merkittävin. Yksi tämän hypoteesin hankalimmista ongelmista on ollut hiilidioksidin ja ilmaston lämpenemisen nurinkurinen suhde - siis se, että hiilidioksidi seuraa lämpenemistä eikä päin vastoin.

Valitettavasti uusi tutkimus ei ratkaise ongelmaa, vaan hiilidioksidin nousun ja ilmaston lämpenemisen välinen järjestys jää edelleen auki. Ilmastonmuutoskeskustelussa uusi tutkimus kuitenkin poistaa yhden sekptikoiden tärkeimmistä argumenteista, koska enää ei ole relevanttia tieteellistä tietoa siitä kumpi oli ensin, lämpeneminen vai hiilidioksidi.

Tämän huomioidessaan on kuitenkin syytä panna merkille, ettei argumentti tutkimuksen perusteella siirtynyt ilmastonmuutoshypoteesin tueksi, sillä tutkimusmenetelmien tarkkuus on tarkentuneenakin parinsadan vuoden luokkaa ja itse "muna vai kana" -kysymys jää näin avoimeksi.

Puutteistaan huolimatta uusi tutkimus osoittaa kuinka ymmärryksemme ilmaston kehityksestä etenee. Samalla se kertoo, ettei ilmastonmuutoshypoteesin kaikkia taustaoletuksia ole vielä ehditty osoittamaan oikeaksi (tai vääräksi), vaan tutkimus perusteista jatkuu edelleen. Näin siitä huolimatta, että ilmastonmuutoksen torjuntatoimet ovat jo meneillään.

Suomessa tämän alan vahvin osaaminen liittyy metsiin ja toisaalta puiden hyödyntämiseen ilmaston muutoksissa menneinä aikoina. Näillä kahdella tutkimusryhmällä näyttäisi olevan erilainen näkemys ennustetun ilmastonmuutoksen varmuudesta, mutta molempien tutkimukset yhdessä tulevat aikanaan johtamaan muun maailman tutkijoiden töiden kanssa jonkinlaiseen synteesiin, jonka perusteella meille syntyy varmuus ilmastonmuutoksen tulevaisuudesta sekä sen mekanismeista. Sitä odotellessa voimme kerta toisensa jälkeen nauttia näiden tiedemiesten kekseliäistä tutkimuksista ja niiden tuloksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hiilidioksidin vaikutus maapallon lämpötilaan on katoamassa
Ennakoiko lämmin syyskuu ilmastonmuutoksen paluuta?
Siirtyviä maalitolppia ja outoja ilmastomalleja