Hevoset ovat olleet ihmisen historiassa äärimmäisen tärkeä työjuhtia ja liikkuvien sotajoukkojen "ajoneuvoja". Puhumattakaan niiden roolista myös Härmän häjyjen ajopeleinä, joilla ajettiin Härmän seutuvilla komiasti vaikka kamariin asti tai särjettiin talon portaat, jotta kansa muistaisi pelätä ohjaksissa olleita puukkomiehiä.
Tosin nykyiset hevoset säästyvät - ainakin länsimaissa - työnteosta ja häjyjen ajeluilta, ja ovat niiden sijaan muuttuneet erilaisten ravi-, laukka-, kouluratsastus- rodeo- ja muiden kilpailujen urheiluvälineiksi sekä erityisesti pikkutyttöjen rakkaiksi lemmikeiksi. Ja tietenkin vedonlyöjien riskipelien kohteeksi.
Ehkäpä juuri näistä syystä näitä eläimiä on syytä käsitellä tässäkin blogissa. Tai tarkemmin ottaen kertoa uusinta tieteellistä tietoa niiden evoluutiosta jo siitäkin syystä, että blogin nimessä esiintyy sana "professori", joka on Suomessa kunkin tieteenalan johtavan tutkijan virkanimike.
* * *
Mutta mennäänpä asiaan: Yvette Running Horse Collin - eli lakotakielen mukaisesti Tašunke Iyanke Wiƞ - ja kumppanit ovat tehneet monitieteisen ja alkuperäiskansojen tietoihin perustuvan tutkimuksen hevosten evoluutiosta. Se vahvisti hevosten kehittyneen Pohjois-Amerikassa, ja osoitti, että jäätiköiden pohjois- ja eteläpuoliset populaatiot eriytyivät toisistaan voimakkaasti viimeisen jääkauden aikana.
Jäämassojen pohjoispuoliset hevoset liikkuivat Pohjois-Amerikan ja Aasian välillä Beringian ollutta maakannasta pitkin noin 50 000 - 13 000 vuotta sitten, kunnes meri valtasi ilmaston lämmetessä kyseisen alueen ja sen eri puolille jääneiden hevospopulaatioiden välinen yhteys katkesi.
Samalla ilmaston lämpeneminen avasi Beringian hevosille jäätiköttömän käytävän etelään päin, ja ne levisivät aina Keski-Amerikkaan asti. Tästä levinneisyysalueen kasvusta huolimatta hevoset kärsivät ravinnon niukkuudesta - ja varmaankin myös metsästyksestä - mikä rajoitti laumojen kasvua ja ajoi ne lopulta sukupuuttoon oman evoluutionsa kehdossa.
Niinpä Amerikassa ei enää nähty hevosia ennen kuin eurooppalaiset valloittajat kuljettivat niitä mukanaan vallatakseen koko mantereen sitä asuttaneilta alkuperäiskansoilta. Heiltä pääsi karkuun eläimiä, jotka levisivät vapauden saatuaan Pohjois-Amerikan tasangoille lisääntyen niin, että parhaimmillaan karkureista kehittyi miljoonapäisiä villihevoslaumoja, jotka vaeltelivat pitkin preerioita.
Nykyisin hevoslaumat ovat kuitenkin kutistuneet siten, että koko mantereella elää vain noin 37 000 vapaata mustangia. Enkä usko, että yksikään niistä tiedostaa olevansa oman lajiryhmänsä evoluution syntysijoilla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonsuojelu ja eliöiden sopeutuminen
Russakan ihmeelliset seikkailut
Saksalaista paskatietoa
Noista hepoista en tiedä, mutta oma Mustangi on tallissa, käsivaihteilla ja tehoja on....
VastaaPoistaHevonen, kaunis katsella, kallis ylläpitää.
VastaaPoistaSaman voi sanoa niistä isoista heppatytöistäkin:))
PoistaKauniita katsella vaan ylläpito hirmu kalllista:)
Nämä jalot eläimet ovat monesti säälittäneet minua ihmisten moninaisiin tarpeisiin alistettuina, kuten sodankäyntiin tai meillä talvella vanhoina aikoina tukkikuormien vetämiseen umpihangessa. Tänä päivänä säälittää pienissä peltikopperoissa hevosten vetäminen maanteillä raveista ja paikkakunnasta toiseen. Monet eivät myöskään kohtele eläimiä, edes lemmikkejä hyvin. Ei ole esim. vihaista koiraa ilman luonnevikaista isäntää, emäntää tai muita kiusaavia ihmisiä.
VastaaPoistaProfessorin pieni historiikki oli hyvin mielenkiintoinen. Kiitos siitä.
Eipä kestä. Yritän aina julkaista näitä tiedejuttuja, jos vain huomaan jotain sellaista, jolla olisi yleistä mielenkiintoa tai josta seuraisi jotain yleisempiä ajatuksia herättävää. Tämä menee tuohon ensimmäiseen kategoriaan.
PoistaMuuan, jo edesmennyt hevosammattilainen sanoi, että alle viisi prosenttia hevosista tienaa kauransa.
VastaaPoistaTänään monen tytön "poikakaverina" on hevonen.
VastaaPoistaSuomenhevosista oli varsinkin talvisodassa korvaamatonta apua. Omasta lapsuudenkodistanikin oli hevonen sotatantereilla, onneksi pääsi takaisin kotiin hengissä ja haavoittumattomana.
VastaaPoistaSuomenhevonen on kuin isäntänsä: rauhallinen ja sitkeä. Siis juuri sopiva auttamaan sotilaita, vaikka kova paikka se oli varmasti myös hevoselle.
PoistaAno klo 14.47: samat sanat.
VastaaPoistaTunnen suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta suomenhevosta kohtaan!
Vähän ihmetyttää, miksi hevonen hävisi Amerikan mantereelta siihen asti, kunnes Euroopasta tuotiin uutta vanhaa rotua. Amerikan preerioilla on ollut ihanteelliset olosuhteet vaikka miljoonille hevosille. Onko ne tosiaan metsästetty siellä aikoinaan sukupuuttoon? Ilmeisesti alkuperäiskansat eli intiaanit eivät osanneet käyttää niitä työjuhtina ja oliko esim. ratsastuksesta mitään tietoa. Ilmeisesti täytyy olla joku muu syy kuin metsästys. Tauti tai valtavat susilaumat. Onkohan kukaan tutkinut syitä hevosen sukupuuttoon kuolemiselle Amerikan mantereella?
VastaaPoista