torstai 10. maaliskuuta 2022

Ydinsodan pelko ja sen seuraukset

Minun lapsuudessani maailma kävi ydinsodan partaalla, kun Neuvostoliitto toimitti omia ydinaseitaan Kuubaan, eikä Yhdysvallat hyväksynyt sitä, vaan uhkasi maihinnousulla. Tilanne ratkesi, kun USA uhkasi kostaa Kuubasta tehdyn ydinaseiskun suoraan Neuvostoliitolle, minkä jälkeen itäiset ydinaseet vedettiin pois läntiseltä pallonpuoliskolta ja Kuuban valloitusyritys jäi tekemättä.

Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta juuri nyt läntinen maailma katselee sen seuraajavaltion toimesta tapahtuvaa kansanmurhaa Ukrainassa. Huolimatta ilmiselvistä ja massiivisista siviileihin kohdistuvista veriteoista - kuten lastensairaalan tuhoamisesta - länsimaat eivät ole edes uhanneet Venäjää sotilaallisella väliintulla, vaan jopa kieltäneet sotilaidensa omaehtoisen osallistumisen demokraattisen maailman puolustamiseen. Eikä USA ole halunnut osallistua edes puolalaisten hävittäjäkoneiden lahjoittamiseen ukrainalaisille puhumattakaan sotatantereen ilmatilan sulkemisesta.

Syynä tähän passiivisuuteen on pelko täysimittaisen ydinsodan syttymisestä. Se on sikäli järkevää, ettei sellaisessa ole voittajia vaan lopputuloksena on vääjäämättä kaikkien tappio.

Samaan aikaan on mahdollista, että Venäjän heikosti edennyttä hyökkäystä veljeskansansa kimppuun vauhditetaan kemiallisten tai jopa taktisten ydinaseiden käytöllä. Todennäköistä on, ettei länsi ydinsodan pelossaan puutu myöskään tähän, vaan sallii näidenkin aseiden käytön eurooppalaisessa kansanmurhassa. 

Tämän kaiken me tiedämme Ukrainan sotauutisoinnista. Sen sijaan en ole nähnyt ensimmäistäkään journalistista pohdintaa siitä, mitä saattaa seurata siitä, että yhdelle ydinasemahdille annetaan nyt ilmiselvä lupa tehdä omille naapureilleen aivan mitä se itse haluaa. 

Eli mitä seuraa ukrainalaisten kansanmurhan jälkeen? Käydäänkö käsiksi Suomeen, johon on jo nyt kohdistettu hybridisodankäynnin toimia? Vai laskeeko Venäjän tsaarintekele, etteivät USA ja muut länsimaat pane viime kädessä kovaa kovaa vastaan edes NATO:n jäseniin - kuten Viroon, Latviaan ja Liettuaan - kohdistuviin hyökkäyksiin jos niitä vain uhkaa tarpeeksi uskottavasti ydinsodalla? 

Eli kuinka pitkälle länsimaat sallivat Venäjän toimia oman ydinsateenvarjonsa alla? Mihin vedetään raja? Ylitetäänkö se vasta siinä vaiheessa, kun itäisen suurvallan aggressio kohdistuu suoraan ydinasevaltioon - siis USA:an, Iso-Britanniaan tai Ranskaan?

Tässä vaiheessa meidän suomalaisten ainoa mahdollisuus on vain toivoa, että nyt asetetut talouspakotteet näivettävät Venäjän toimintakyvyn niin nopeasti, ettei se voi ukrainalaisten kansanmurhan jälkeen edes haaveilla uusista sotaretkistä. Ja ettei pidemmällä aikavälillä - maan talouden noustua uudelleen - sen johtoon nouse uutta putinia, joka 2020-luvun alun Ukrainan-tapahtumien perusteella olettaa länsimaiden katsovan kansanmurhia sivusta myös tulevaisuudessa.

9 kommenttia:

  1. Kun vallankahva on rakennettu, sitä tavoittelevat aina kaikkein raadollisimmat hyypiöt, jotka haluavat vain määrätä, mitä muut tekevät. Terveet ihmiset, jotka haluavat vain elää ja antaa elää, eivät halua tuhota omaa elämäänsä tarrautumalla vallankahvaan. Tämän takia vallan keskittäminen johtaa aina tuhoon.

    Vallankahvan voi siis rakentaa vain, jos ihmiset ovatkin enkeleitä, jolloin vältytään ihmispetojen nousemiselta valta-asemiin. Mutta tällöin sitä ei edes tarvittaisi, koska väkivallan monopolisointi valtiovallan alaisille organisaatioille perustellaan kansalaisten suojelemisella toisiltaan (poliisi) ja vierasmaalaisilta (armeija).

    Kuten on nähty, hyvin toimii: Koiviston konsiili 1990-luvulla möi 400 000 suomalaista velkavankeuteen luovuttamalla näiden valuuttavelat kymmenesosahintaan norjalaispankin tasetta pullistamaan. Lipponen lupaili, ettei devalvaatiota tule, mutta seuraavana päivänä sitten PAU, -30% markan ulkoiseen arvoon. Jyrki Katainen raivasi tiensä valtakunnan politiikkaan Pohjois-Savon Kokoomusnuorten väärennetyillä kokouspäiväkirjoilla ja poliisi teki tästä tutkimattajättämispäätöksen. Ja nykyhallitus on tehnyt kaikkensa tuhotakseen Suomen ja suomalaisuuden.

    Ei tässä mitään Putineja tarvita, tuho korjaa muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla Iiro Viinanen joka lupasi että devalvaatiota ei tule

      Poista
  2. Toivo siitä, että yksi Putin valtakunnan hirmuhallitsijana riittäisi, ei oikein saa tukea tosiasiasta, että venäjänmaan historia on tuhatvuotisesti ollut hirmuhallitsijoiden historiaa.

    Paljon katselukertoja jo saanut Martti J Karin esitelmä Ukrainan kriisin taustalla olevasta strategisesta ajattelusta, joka on kokonaan eriperusteista kuin se päämäärärationalismi joka länsimaista ajattelua hallitsee, auttaa meitä panemaan rajoja niille mahdollisuuksille, joilla eurooppalainen ajattelu koskaan voi slaavilaista uhrimentalitettia muuttaa.

    Kun kaikki mitä sen kulttuuripiirin ihmisten mielessä liikkuu palautuu syvään symbioottiseen uhriajatteluun, mikään maailman realiteetti ei koskaan tule saamaan otetta niistä mielenmaisemista. He osaavat kokea vain viattoman uhrin osaa, ja kaiken pohjalla on aina jonkinmuotoinen kokemus siitä että koko muu maailma uhkaa viatonta Venäjää.

    Eli tilanne siellä on läpi historian ollut suunnilleen sama kuin mitä se meillä länsimaailmassa olisi muutaman sadan vuoden kuluttua, jos omat intersektionaaliset feministimme ynnä muut vain uhriajatteluunsa käpertyvät voimat vakiinnuttaisivat poliittisen valtansa ja onnistuisivat sensuurinsa avulla lukitsemaan vapaan ajattelun.

    VastaaPoista
  3. Heikommille länsimaille tulisi suoda omat Simsonin Optionsa. Se on ainoa keino välttää rosvovaltioiden sikailut.

    VastaaPoista
  4. Hankala tilanne, kun diktaattori on ajettu nurkkaan. Länsimaitten suhteen putinilla ei taida olla jäjellä hävittävää. Ainoa vaara on enää maanmiehissään.

    VastaaPoista
  5. Putin taitaa jo tajuta, että häntä ei enää huolita muihin tuoleihin kuin sähkötuoliin, joten kysymys on enää siitä, pystyykö Putin yksin tekemnään hurmaavan joukkoitsarin.

    VastaaPoista
  6. Pakotteiden toimivuudesta ei ole takeita venäjän suitsimisessa - on olemassa useita esimerkkejä eristetyistä, mutta siltikin ihan toimivista valtioista.

    VastaaPoista
  7. Putinista puhuttaessa ei enää pitäisi käyttää sanaa diktaattori vaan tyranni. Tyranni on aina ilkeä. ja Neuvostoliitto/Venäjä ovat olleet tyrannioita.

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoista kuinka nuo lehtien toimittelijat ovat paheksuneet syvästi venäjän valheellista uutisointia, mutta eivät välitä yhtään omasta käytöksestään joka on aiheuttanut suuren osan suomen ongelmista ei pelkästään maahanmuuton vaan myös talouden ja viranomaistoiminnan rehellisyyden ongelmista, vääristelemällä, peittelemällä, osatotuuksia kertomalla, ja sitä puoluetta jossa on puhuttu hieman suorempaan mustamaalamalla.

    Siihenhän ei muutosta tule koska he ovat hyviä ihmisiä jotka tietävät mitä ihmisten pitää tietää ja mitä mieltä olla. He ovat sitoutuneet neuvostoliittolaiseen retoriikkaan ja sen edistämiseen: Yhdenvertaisuus, Tasa-arvo, Ysrävyys, Monikulttuurisuus ja näiden asioiden ajoon. Monikulttuurisuus ja vihapuhe sekä rasismi sanat korvaavat ennen käytössä olleen neuvostovastainen sanan tilanteesta riippuen.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!