Oras Tynkkynen ehdotti Irlannin mallin mukaista perustuloa

Lienee erinomaisesti tunnettua, että Suomen julkinen talous on velkaantumassa hyvin nopeasti. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Oras Tynkkyseltä on nyt tullut ehdotus, miten julkisiin menoihin merkittävästi vaikuttavaa työttömyysturvaa tulisi muuttaa. 

Hän nimittäin ehdotti maahamme perustulokokeilua perustellen sitä Irlannista saaduilla kokemuksilla. Siellä sellaista kokeiltiin 2 000 taiteilijalle, jotka saivat 1 300 euroa kuukaudessa ilman erillisiä ehtoja. 

Tämä tuli maksamaan saarivaltiolle 35 miljoonaa euroa vuodessa, josta kassaan kuitenkin palautui suuri osa taiteilijoiden lisääntyneen aktiivisuuden seurauksena. Näin ollen nettokustannus jäi 20 miljoonaan euroon. Siis noin 15 000 euroon per taiteilija. Lisäbonuksena irlantilaiset saivat aineettomia hyötyjä.

* * *

Suomessa on viimeisimmän tiedon mukaan noin noin 176 000 työtöntä. Jos näille kaikille nyt annettaisiin samanlainen etu kuin kokeiluun osallistuneille irlantilaisille taiteilijoille, tulisi kustannus yksinkertaisen kertolaskun perusteella olemaan noin 2,7 miljardia euroa. 

Tätä summaa voidaan verrata työttömyydestä valtiolle nykyisin aiheutuviin kustannuksiin, joissa ei huomioida ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Se on noin 1,9 miljardia euroa, joten Irlannin malli lisäisi työttömyydestä veronmaksajille aiheutuneita kuluja noin 40 prosentilla.

* * *

Toki voitaisiin ajatella, että tuen taso jätettäisiin pienemmäksi kuin irlantislaistaiteilijoilla. Tällöin taloudellisesti neutraalin tuen tasoksi tulisi noin 750 euroa kuukaudessa. Tämä on varsin vähän, mutta toisaalta melko pienikin ansiotulo sen päälle riittäisi nostamaan ihmisten tulotason kohtuulliseksi. 

Tästä pääsemme sitten siihen kysymykseen, että miten määritettäisiin kuka on perustulon piirissä. Omalta osaltani olen aina ajatellut, että perustuloksi pitäisi tulkita vain sellainen tuki, joka koskisi kaikkia ihmisiä. Tällöin kustannus olisi tietenkin jotain aivan muuta kuin edellä olevat laskelmat antavat ymmärtää. 

Tämän ongelman ratkaisemiseksi muistan joskus esitetyn, että perustulon voisi verottaa pois parempaa palkkaa saavilta. Eli kiristää veroruuvia nykyisestä – perustulon verran – silloin, kun tätä varten määritetty tuloraja on ylitetty. 

Nähtäväksi siis jää, eteneekö Tynkkysen ja muidenkin vihreiden lempilapsi suomalaiseen tukiverkostoon. Ja onko suomalaisilla veronmaksajilla halua rahoittaa sitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mätä järjestelmä
Ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu kaikille sen maksajille
800 euron perustulo?

Pitäisikö Suomen ottaa mallia Irlannista?

Entinen taistolainen ja nykyinen vasemmiston inhokki ja 700 miljoonan euron omaisuuden omistaja Björn Wahlroos on ottanut jälleen kantaa Suomen talouden ongelmiin. Hänen mukaansa "jos Suomessa olisi vain huonoja johtajia, suomalaisilla yhtiöillä menisi huonosti. Ongelma ei ole se, että suomalaiset yhtiöt tekisivät huonoa tulosta. Ongelma on se, että Suomi ei vedä puoleensa investointeja."

Tässä yhteydessä hän mainitsi Irlannin esimerkkinä siitä, mitä Suomessa pitäisi tehdä, koska "meitä yhdistää niin moni asia. Olemme molemmat EU:n ulkoreunalla. Meillä on vähän samanlainen suhtautuminen alkoholiin ja inhoamme itäistä naapuriamme."

* * *

Irlanti oli vielä 1980-luvulla suurissa vaikeuksissa, mutta sitten maa alkoi keventää yritysverotustaan ja laski sen vuoden 1987 peräti 50 prosentista 12,5 prosenttiin vuoteen 2003 mennessä. On siis katsottava, miten läntisen Euroopan saarivaltiolla on mennyt viime aikoina. 

Ensimmäisenä on katsottava perheiden kokonaisvarallisuuden kehittymistä viime vuosina. Eikä se näytä ollenkaan pahalta, kuten alla oleva kuva osoittaa.

Kuten arvoisa lukijani näkee, on irlantilaisille kertynyt varallisuutta melkoisesti vuodesta 2021 alkaen. Eikä tämä koske pelkästään vauraimpia perheitä, vaikka varallisuuserot ovatkin kasvaneet, sillä myös viiden alimmaisen desiilin omaisuudet ovat kasvaneet. 

Maan talouden yleistätilaa on tapana tarkastella myös bruttokansantuotteen kehityksellä. Siksi kopioin Maailmanpankin nettisivulta Irlannin (sininen) ja Suomen (vihreä) henkeä kohden lasketun bkt:n kehityksen 1980-luvulta nykypäivään.

Ero on suorastaan järkyttävä etenkin viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Siinä missä Suomen talous on madellut paikallaan, on irlantilaisilla pyyhkinyt todella hyvin. 

Näyttäisi siis siltä, ettei Wahlroosin ehdotus talousoppien hakemisesta saarivaltiosta ole yhtään pöllömpi idea. Ei ainakaan, ellei maamme poliitikoilla ole esittää – yhtä hyvin perusteltua – vaihtoehtoa sille, miten Suomen talous saataisiin nousuun ja tänne tehtävien investointien määrää kasvatettua. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastopaneelin toive toteutumassa
Miksi Suomesta ei löydy töitä?
Björn Wahlroos ja Javier Milei - kuin kaksi marjaa

Irlantilaiset ovat kyllästyneet turvapaikkasirkukseen

MTV3 kertoi, että Irlannin hallitus aikoo ruveta palauttamaan turvapaikanhakijoita Britanniaan. Lyhyessä ja varsin hämärässä uutisessa kerrottiin, että Iso-Britannian pääministerin mukaan tämä osoittaa maan niin sanotun Ruanda-lain toimivan. 

Lyhyt juttu jätti paljon kysymysmerkkejä ja siksi turvauduin google-hakuun löytäen artikkelin, jossa kerrottiin lain säätämisen johtaneen siihen, että parempaa elintasoa hakevien turvapaikanhakijoiden virta kääntyi kuin taikaiskusta Britanniasta Irlantiin. Niinpä lain läpimenon jälkeen Irlantiin saapuneista turvapaikanhakijoista peräti neljä viidestä on tullut Pohjois-Irlannista.

Suomessa on jäänyt uutispimentoon myös se, että irlantilaiset ovat muutenkin perin kyllästyneitä turvapaikkasirkukseen. Sikäläinen maahanmuuttokeskustelu on muuttunut ajoittain väkivallaksi ja ihmiset ovat pystyttäneet mielenosoituksellisia leirejä, joiden tarkoituksena on osoittaa irlantilaisten saaneen tarpeekseen. 

Viimeksi linkittämässäni jutussa yksi leiriläisistä kertoi, että "kyse ei ole rasismista. Kyse on siitä, millaisen rasituksen se aiheuttaa yhteisölle ja paikallisille palveluille tässä paikassa. Sitä se kaikki on, vanhempien huolestumista."

Jutussa mainitaan myös, että ihmiset pelkäävät poliisin käyttävän väkivaltaa heitä kohtaan. Huoli ei ole aiheeton, sillä näin on käynyt joissain muissa paikoissa, joissa ihmiset ovat protestoineet maassa tähän asti harjoitettua turvapaikkapolitiikkaa vastaan. 

Irlantilaisten mielenosoitukset ovat siitä huolimatta keränneet runsaasti osallistujia, kuten tämä video osoittaa. Se herättää kysymyksen siitä, että voisiko Eurooppa sittenkin herätä ja alkaa lopulta puolustamaan omaa sekä lastensa tulevaisuutta ja länsimaista kulttuuriaan? Niin Suomessa kuin muuallakin. 

Sivistynein tapa puolustautua on vaaleisssa äänestäminen. Siltä osin seuraava mahdollisuus on eurovaaleissa, joissa äänensä voi antaa joko elintasopakolais- tai eurooppalaismyönteiselle ehdokkaalle.

Irlannin osalta on huomattava, että maan johtava konservatiivipuolue Fine Gael on vaatinut eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan muuttamista samaan suuntaan kuin Iso-Britannia on juuri tekemässä. Tosin sillä erolla, ettei Irlanti aio brittien tapaan päättää yksinään, mikä maa on turvallinen käytettäväksi turvapaikanhakijoiden säilyttämiseksi. 

Fine Gael kuuluu EU-parlamentissa samaan EPP-ryhmään kuin Suomen Kokoomus ja Kritillisdemokraatit. Mutta turvapaikkapolitiikassa se on lähempänä meidän Perussuomalaisiamme kuin muita suomalaispuolueita. Ja tullee siten vaikuttamaan tulevan EU:n maahanmuuttopoliittisiin linjauksiin merkittävästi, koska EPP lienee parlamentin suurin ryhmä myös vaalien jälkeen.

Toisin sanoen eurovaalien tulos on tänä vuonna tärkeämpi kuin ehkä koskaan ennen. Ja siksi olisi tärkeää, että kaikki suomalaiset käyttäisivät äänioikeuttaan - siis myös ne, jotka eivät ole sitä syystä tai toisesta sitä tehneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan
Euroopan siirtyminen oikealle jatkui
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun

Björn Wahlroos ja Javier Milei - kuin kaksi marjaa

Verkkouutisissa oli juttu Björn Wahlroosin näkemyksistä. Se sisälsi melkoista ruoskaa viime aikojen suomalaisille päättäjille. Suosittelen lukemaan koko jutun, mutta kopioin tähän herkullisimmat palat. 

Taloustilanteesta. "Pidän tämänhetkistä taloustilannetta vakavampana kuin 1990-luvun alun talouskriisiä... Ei budjettitasapaino koskaan leikkauksilla korjaannu, vaan se korjaantuu talouskasvulla. Suuri probleema on, että meillä ei ole ollut talouskasvua 15 vuoteen."

Hallituksesta. "Meillä on nyt porvarihallitus, joka ensimmäistä kertaa vuosiin ymmärtää, että tilanne on vakava ja ymmärtää myös osin, miksi se on vakava ja suunnilleen, mitä pitäisi tehdä".

Ay-liikkeestä. "Yksittäiset ay-johtajat ymmärtävät, että tässä tarvitsisi tehdä jotain, mutta kun ne pannaan kaikki samaan huoneeseen, niin se johtava yhteinen näkemys on sitten jotain aivan muuta".

Perussuomalaisista. "Osa Perussuomalaisten johdosta on intellektuelleinta poliittista johtoa, mitä pystyt tänään suomalaisesta puoluekentästä löytämään. Perussuomalaisten johto on erittäin raikas tuuli ummehtuneessa suomalaisessa poliittisessa debattihuoneessa."

Euroopan Unionista. "Eurooppalainen regulaatiohulluus on kilpaillulle taloudelle kymmenen kertaa vaarallisempi kuin amerikkalaiset monopolit".

Liian korkeasta verotuksesta. "Kun joku varakas perhe tai yksilö alkaa suunnitella perintöään ja muuttaa ulkomaille, siinä ei mene pelkästään perintövero vaan siinä menevät pääoma- ja ansioverot samalla, jos henkilö on vielä töissä. Perintövero tuottaa sen efektin, että häipyy paljon muutakin verotusta."

Verokilpailusta. "Irlanti on vetänyt puoleensa valtavan määrän amerikkalaisia yhtiöitä ja niiden eurooppalaisia holdingyhtiöitä, joka on tuottanut Irlannille valtavan renessanssin... verokilpailu on entisestään koventunut. Suomi ei näytä edes ymmärtävän, että kilpailu on käynnissä."

Vihreästä siirtymästä. "Suurin osa tästä niin sanotusta vihreästä siirtymästä ja siihen liittyvistä investoinneista on täyttä huuhaata... Se tulee johtamaan katastrofiin tuulivoiman liian rakentamisen ja konkurssien kautta."

Talouselämän tukemisesta. "Lupaus siitä, että aletaan tukea osaa talouselämästä, kuten vihreää siirtymää, on kuin kärpäspaperi. Se tuo puoleensa kaikkein nopeimmin mutta myös kaikkein epäluotettavimmin toimivat kansainväliset sijoittajat."

* * *

Kun nyt sitten pääsin sitaattien makuun, niin otanpa vielä muutaman mehevän lainauksen Argentiinan tuoreelta presidentiltä Javier Milein puheesta, joka aiheutti sikäläisessä oppositiossa nikottelua. Suosittelen katsomaan koko edellä olevassa linkissä olevan englanniksi tekstitetyn videon, mutta tässä muutama herkkupala englannista vapaasti suomeksi käännettynä ja järjesteltynä loogisemmin kuin itse puheessa. 

Tästä hetkestä. "Vuosikymmenten epäonnistumisten, köyhtymisen, rappion ja anemian jälkeen aloitamme virallisesti jälleenrakennuksen polun".

Ideologiasta. "Ne ideat, jotka epäonnistuivat Argentiinassa, ovat samoja ideoita, jotka ovat epäonnistuneet koko planeetalla, koska kaikkialla missä niitä on kokeiltu, ne ovat olleet taloudellinen epäonnistuminen, sosiaalinen epäonnistuminen ja kulttuurinen epäonnistuminen. Lisäksi ne ovat vaatineet miljoonien ihmisten hengen. Sen opin jotkut voisivat nimetä vasemmistolaiseksi sosialismiksi, kommunismiksi, fasismiksi, mutta me kutsumme sitä kollektivismiksi. Se on ajattelutapa, joka laimentaa yksilön valtion vallan hyväksi... ja perustuu oletukseen, että valtio on tärkeämpi kuin kansakunnan yksilöt."

Uskomuksista. "Epäonnistumisen keskeinen osa on ollut valtion puuttuminen kansalaisten elämään. Tästä uskomuksesta, että poliitikot ovat ylemmän olennon asemassa ja heidän on hallittava jokaisen kohtaloa, nousee esiin institutionaalinen tukiranka, joka tekee mahdottomaksi työskennellä, käydä kauppaa, liikkua tai saada koulutusta ilman heidän lupaansa".

Historia. "Viimeisen 100 vuoden aikana poliitikot ovat olleet kiireisiä laajentamaan valtion valtaa argentiinalaisten kustannuksella. Tämä valtion laajeneminen on liittynyt historian suurimpaan valtion tuhoamiseen. Maassamme, joka oli 1900-luvun alussa vauraudessaan maailman ensimmäinen, on viimeisten 100 vuoden aikana ollut loputon kriisien kierto, joiden kaikilla juurilla on sama syy: valtion talousvaje."

Lopputuloksesta. "Tuloksena on maa..., joka tuhlaa niin paljon, ettei edes maailman korkein verotaakka riitä kattamaan kustannuksia."

* * *

Minulle jäi sellainen käsitys, että nämä kaksi herraa ovat kuin kaksi marjaa. Ja heillä molemmilla on meille kerrottavana vakava viesti. 

Kuten Wahlroos edellä kuvasi, on Suomi on viimeisen viidentoista vuoden aikana ajettu samaan pisteeseen kuin Argentiina oli ehkä joskus 1940-luvulla. Siis edelleen varsin vauras valtio, joka on holtittoman taloudenpidon seurauksena luisumassa taloudelliseen syöksykierteeseen. 

Siksi täällä Pohjantähden alla ei kannata enää jatkaa samojen virheiden tekemistä kuin Etelän ristin alla on tehty viimeisen sadan vuoden ajan. Lopputuloshan olisi epäilemättä täsmälleen samanlainen kuin presidentti Milein johtoonsa saamassa konkurssipesässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikan talous, maahanmuuttokriittinen vasemmisto ja houkuttelevasti pukeutuva adonis
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei
Järki voitti oudossa näytelmässä

Saksa on hiilidioksidipäästöjen suurvalta, mutta nielukääpiö

Ilmastomallien ennustaman globaalin lämpenemisen torjuntatoimet ovat luoneet monenlaisia järjestelmiä, joilla pyritään pakottamaan siihen halukkaat valtiot - kuten EU-maat - ohjaamaan niissä toimivat ihmiset ja yritykset toimimaan tavoitteen saavuttamiseksi. Siksi oli mielenkiintoista lukea Maaseudun tulevaisuudesta vertailuja eri EU-maiden välillä. 

Jutun mukaan EU-alueen hiilidioksidipäästöistä 34 prosenttia tuli tuotannosta ja 31 prosenttia energiasta. Energiapäästöjen osalta suurvaltoja ovat Saksa ja Puola, jotka tuottivat niistä 49,5 prosenttia. Se on 15,4 prosenttia kaikista EU-alueen päästöistä. 

Saksan hiilidioksidipäästöt vuosina 2012–2021 olivat yhteensä 6 269 miljoonaa tonnia, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin kakkossijaa 2 817 miljoonalla tonnillaan pitävällä Puolalla. Kylmän ilmaston Suomen osuus oli 423 miljoonaa tonnia eli EU-maiden kymmenenneksi pienimmät. 

Näitä lukuja voi verrata maiden hiilinieluihin. Suomessa ne söivät edellä mainituista kokonaispäästöistä noin 42 prosenttia, kun Puolassa nielut söivät vain noin 12 ja Saksassa noin kolme prosenttia. 

Jos sitten päästöt suhteutetaan väkilukuun, käy niin, että Puola, Hollanti, Luxemburg, Irlanti ja Tanska nousevat Saksan edelle. Siitä huolimatta koko EU:n osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli vain noin kahdeksan prosenttia ja sekin luku oli nopeasti pienenemässä. 

Taitaa olla niin, ettei edelle kirjoitettu vaadi minulta selvennystä. Loppujen lopuksihan kylmät luvut ovat selkeämpiä kuin yksikään bloginpitäjän selventäväksi tarkoitettu rautalankamalli.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Päästökauppa ja narun päässä oleva pässi
Timo Harakka valaisi demokratian alennustilan syitä
Hyviä uutisia Glasgowsta ja muualta

Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun

Ihmisen kulttuurievoluution varhaiset vaiheet ovat kiehtoneet mieltäni alakoululaisesta asti. Niinpä olen kirjoitellut aiheesta vaihtelevasti myös tässä blogissa. Tässä siis jatkoa aiheeseen.

Tällä kertaa uutta tietoa on saatu irlantilaisesta varhaishistoriasta. Tarkemmin sanottuna ihmisjäänteistä, jotka ovat löytyneet Newgrangen käytävähaudasta, joka on keinotekoiseen hautakumpuun tehty luolamainen megaliittihauta Irlannissa noin 40 kilometrin päässä Dublinista pohjoiseen.

Newgrangen käytävähauta on massiivinen 200 000 tonnia maata ja kiviä sisältävä rakennelma. Sen rakentaminen noin 5 200 vuotta sitten on siis vaatinut valtavan voimainponnistuksen. Itse rakennelman avulla on ilmeisesti määritetty talvipäivän seisauksen ajankohta.

Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin 44 varhaisten irlantilaisen perimää. Yksi tutkittavista ihmisistä oli Newgrangen rakennelmasta löytynyt miespuolinen vainaja.

Tutkimuksessa havaittiin tämän henkilön olevan äärimmäisen sukurutsan tulos: hän oli joko vanhemman ja lapsen tai vaihtoehtoisesti sisarusten jälkeläinen. Näin siitä huolimatta, ettei muista tutkituista saman ajan ihmisistä löytynyt merkkejä tämäntapaisesta käyttäytymisestä, mikä osoittaa sukurutsan olleen sanktioitu tuonaikaisten irlantilaisten keskuudessa.

Tutkijoiden mukaan tällaista sukurutsaa ei juurikaan tavata muualla kuin jumalankaltaiseksi kohonneiden itsevaltiaiden joukossa - esimerkkinä tästä olivat muinaisen Egyptin faaraot. Tämä tarkoittaisi, että Irlannissa oli jo yli 5 000 vuotta sitten äärimmäisiä "verensä puhtautta" vaalivia johtomiehiä, toisin kuin aiemmin oli ajateltu.

Tutkimuksessa selvitettiin myös analysoimalla käytävähaudasta löytyviä jätöksiä, jotka viittasivat runsaaseen lihansyöntiin. Se poikkesi muiden tuonaikaisten irlantilaisten ruokavaliosta ja sopi käsitykseen siitä, että löydetyllä vainajalla olisi ollut erityisen merkittävä asema yhteisössään.

Tätä käsitystä vahvisti vielä se, että 150 kilometrin päässä sijaitsevasta toisesta megaliittisesta löytöpaikasta löytynyt ihminen oli Newgrangen miehen sukulainen. Kyse ei siis ollut vain yksittäisestä mahtimiehestä vaan aikansa mahtisuvusta, jonka jäsenet hallitsivat laajoja alueita.

Näyttää siis siltä, että heti kun ihmiset siirtyivät pois metsästäjä-keräilykulttuurista maanviljelyyn, muodostivat he myös äärimmäisen epätasa-arvoisia yhteisöjä. Newgrangen osalta valta on saattanut perustua kykyyn ennustaa talven kääntymiseen kevääksi - ja sitä kautta uskonnollis- tai magiatyyppiseen vallankäyttöön.

Niin tai näin. Löydös vahvistaa ihmisten epätasa-arvolla olevan hyvin vanhat juuret. Samaa osoittivat jokin aika sitten julkaistut - ja täällä välittämäni - tiedot Tonavan sivujoen yhteisöstä, jossa tietyt suvut hallitsivat maita sukupolvesta toiseen ja heitä palvelevat henkilöt vaihtuivat jokaisessa sukupolvessa.

Nähtäväksi siis jää onko nykymaailmassa kovasti kaikenlaista tasa-arvoa vaativilla poliittisilla liikkeillä voimaa muuttaa tämä monituhatvuotinen epätasa-arvon perinne. Vai käykö sittenkin niin, että lopulta vain koirat haukkuvat ja valta sekä hyvinvointi jakautuvat myös tulevaisuudessa epätasaisesti ihmisten kesken?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhat vuotta integroitumatonta maahanmuuttoa
Suurmiehiä maahanmuuton avulla
Viikinkien retket perustuivat teknis-taloudelliseen vallankumoukseen

Sodassa, rakkaudessa ja tiedonvälityksessä kaikki on sallittua

Tiedonvälitys on tunnetusti hankalaa. Dublinissa, Irlannissa, paikalliset väitöskirjatyöntekijät kehittivät uuden tiedeviestinnän keinon. He painattivat olutlasin alustoja, joissa kerrottiin erilaisia biodiversiteettiin liittyviä faktoja. Sellaisia kuin "tarvitaan ainakin neljä mehiläistä tuottamaan omenat yhtä siiderituoppia varten". Tai että "flamingo on syntyessään harmaa".

Tavoitteena oli paitsi kertoa juomia naukkaileville baarin asiakkaille mielenkiintoisia pikkutietoja, saada heidät huomaamaan kuinka arvokasta biodiversiteetti on jokapäiväisessä elämässämme. Toisin sanoen kertoa, miksi biodiversiteetin säilyttäminen on tärkeää.

Alkujaan jatko-opiskelijat olivat vieneet alustojaan vain baareihin, joiden asiakaskunta koostui yliopisto-opiskelijoista ja opettajista, mutta laajensivat pian työväenluokan suosimiin pubeihin. Jälkimmäisissä baarimikot ensin katsoivat nuoria tiedotekauppiaita vinoon, mutta pian yksi heistä soitti opiskelijoiden puuhamiehelle ja kertoi, että myös hänen kollegansa haluaisi näitä oluenalaisia tiedotusvälineitä omaan pubiinsa.

Tästä innostuneena jatko-opiskelijat olivat viime lokakuussa tuottamassa 20 000 kappaleen lisäpainosta tiedonvälitteestään jakaakseen sen edelleen pariinkymmeneen uuteen pubiin.

Aika näyttää onko tällä tiedotuskampanjalla mitään vaikutusta irlantilaisten asenteisiin biodiversiteettiä kohtaan. Mutta on kyllä myönnettävä, että ainakaan luovaa ongelmanratkaisukykyä näiltä tohtorikoulutettavilta ei puutu. Mainiota!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Innovaatioita 2020-luvun tarpeisiin?
Yksisarvisia
Muut syyt hukassa

Katainen ja Urpilainen sopuun

Näyttää siltä, että minunkin useaan kertaan kommentoima EU-maiden tukipolitiikka on saapunut Suomen osalta uuteen vaiheeseen.

Kataisen kokoomus ja Urpilaisen SDP nimittäin pääsivät sopuun Portugalin lainojen takaamisesta. Sopimuksessa Portugali velvoitettiin myymään omaisuuttansa maksaakseen lainojansa ja lainan antajat pysymään rahoineen maassa. Jälkimmäinen voi olla toiveajattelua, mutta Portugalin valtava 14 miljardin euron kultavarallisuus tullee ainakin myydyksi.

Valitettavasti Portugalin valtionvelka on kultavarantoihin nähden yli kymmenkertainen eli noin 160 miljardia. Siten arvometallikaupalla ei kovin pitkälle pötkitä. Mitä muuta Portugalin omaisuutta on tarkoitus myydä jää nähtäväksi, mutta itse en edelleenkään usko maan selviävän ongelmistaan.

Portugalin tilanteesta huolimatta tilanne ei ole läpimätä. Suomalaisen veronmaksajan kannalta tässä ratkaisussa tärkeintä ja erinomaista on nimittäin se, että jatkossa takauksiin turvautumaan joutuvilta mailta vaaditaan vakuudet. Itse vaadin näitä jo noin vuosi sitten Kreikalle myönnettäviin lainoihin. Ja marraskuussa Irlannille.

Siten hyväksyn periaatteessa tämän Kataisen ja Urpilaisen kompromissin, kunhan myös muut EU-maat saadaan sitoutumaan siihen. Näin Kreikasta alkanut dominopeli saadaan pysähtymään ennen isoja ruumiita (Espanja, Italia) ja kestämättömiä veronmaksajien syliin kaatuvia takauksia.

Harmillista tässä on se, ettei asiaa oivallettu Kreikan kanssa, kun nyt näyttää siltä, että ainakaan Kreikan kansalla ei näytä olevan minkäänlaisia aikeita hoitaa asioitaan kuntoon. Tämä ei lupaa hyvää Kreikan velkojen maksamista ajatellen.

Hallitusneuvotteluja ajatellen on puolestaan mielenkiintoista nähdä Timo Soinin ja perussuomalaisten reaktio. Soini on ilmoittanut, ettei lähde tukemaan Portugalin tukipakettia edes muutettuna. Tilanne saattaa kuitenkin kovista puheista huolimatta houkuttaa häntä, vaikka vaarana on Soinin oman uskottavuuden menetys, etenkin kun Portugali takauksista ja kultavarannoistaan huolimatta tuskin kykenee hoitamaan velkojaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lajityypillistä käytöstä
Kansanäänestus Portugalista
Pelin politiikkaa
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Kuinka verorahat turvataan?
Lisää ruokaa Irlannin tiikerille?
Poliitikot ja Kreikka

Lajityypillistä käytöstä

Ihmisen käyttäytymisen tutkijat ovat saaneet erilaisilla peleillä selville, että emme ole rationaalisia toimijoita, vaan sosiaaliseen käytökseemme vaikuttaa muun muassa oikeudentaju. Esimerkki tällaisesta tutkimuksesta on sellainen, jossa tutkija tarjoaa rahasummaa kahdelle henkilölle, joista ensimmäinen (pelaaja 1) ehdottaa rahan jakosuhdetta ja toinen (pelaaja 2) joko hyväksyy tai hylkää tarjouksen. Jos hän hyväksyy, rahasumma jaetaan kahden pelaajan kesken. Jos taas hylkää, ei kumpikaan saa mitään. Rationaalinen pelaaja 2 hyväksyisi minkä tahansa nollasta poikkeavan osuuden, koska lopputulos on hänen kannaltaan rationaalisesti ajatellen parempi kuin ei mitään. Käytännössä kuitenkin monet tutkimukset ovat osoittaneet, että liian epäsuhtaiset tarjoukset johtavat usein tarjouksen hylkäämiseen.

Tutkimusten mukaan ihmiset ovat myös valmiita rankaisemaan niitä, jotka eivät noudata yhdessä sovittuja pelisääntöjä. Näin myös silloin, kun rankaisemisesta seuraa rankaisijalle kustannuksia, mutta ei hyötyä. Erityisesti halutaan rangaista sellaisia, jotka pyrkivät hyötymään muiden yhteistyöstä kantamatta itse kortea kekoon.

Tätä taustaa vastaan katsottuna suomalaiset EU-tukien vastaisesti ajattelevat ihmiset käyttäytyvät lajillemme tyypillisesti. Tosiasiahan on, etteivät ongelmiin joutuneet maat - Kreikka, Irlanti ja Portugali - joutuneet luonnonkatastrofin tai sodan runtelemiksi, vaan ajoivat itse itsensä vaikeuksiin holtittomalla taloudenhoidollaan. Kreikka jopa valehtelemalla.

Tämän holtittomuuden näille kolmelle maalle mahdollistivat saksalaiset, ranskalaiset ja espanjalaiset pankit, jotka ottivat yhä kasvavia riskejä luotottaessaan näiden kolmen maan epätervettä kulutusjuhlaa. Ja nyt nämä samaiset pankit ovat yhdessä liemeen joutuneiden valtioiden kanssa vaatimassa talousongelmiin syyttömiä asiansa kunnolla hoitaneiden maiden kansalaisia pelastamaan ne vaikeuksistaan.

Tämä loukkaa ihmisten oikeuskäsitystä, koska ongelmien aiheuttajan tulisi olla ensimmäisenä kustannusten maksajana. Väliaikaisen EU:n takausjärjestelmän puitteissa tämä ehkä toteutuu tavallisten ongelmamaiden kansalaisten kohdalla, mutta ei heitä luotottaneiden pankkien kohdalla. Pankkeja (tai pikemminkin niiden omistajia) siis halutaan rangaista, tai ainakin ne halutaan mukaan maksamaan osuutensa. Ja kuten edellä opimme, tässä on toissijaista se, seuraako taakan oikeudenmukaisesta jaosta lopulliselle maksajalle (asiansa hoitaneiden valtioiden veronmaksaja) lisäkustannuksia tai ei.

Näin siis siitä riippumatta, vähentääkö vai kasvattaako takausrahasto ongelmamaista seuraavan laskun lopullista suuruutta. Nähdäkseni EU-päättäjät ovat tässä sotkeenuneet vanhentuneeseen käsitykseen ihmisestä rationaalisena toimijana ja unohtaneet erityisesti ihhimillisen käsityksen oikeudenmukaisuudesta.

Mitä tämä kaikki kertoo EU-eliitin kosketuspinnasta tavallisten ihmisten elämään?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansanäänestus Portugalista
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Elämme kolmen sekunnin jaksoissa
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori

Vielä kerran EU:n vakausrahastoista

Pekka Veikonpoika Vennamo on huolestunut siitä, kuinka Suomelle käy jos joku muista EU-maista menee selvitystilaan. Tästä on syytäkin olla huolissaan, enkä usko että edes nykyisiä rahastomalleja vastustava ja niistä kansanäänestystä kaipaava Timo Soini suhtautuisi sellaiseen tilanteeseen kevytkenkäisesti. Se olisi vastuutonta.

Yhtä vastuutonta olisi kritiikittä mennä lompakko levällään Brysseliin ja luvata taata muiden maiden velkoja vain voidakseen kehua olevansa Euroopan ytimessä. Tähän ei ainakaan vaalien alla ole valmis edes Jyrki Katainen.

Pohditaan siis mitä tässä tilanteessa voitaisiin ja pitäisi tehdä.

Koska nyt syntyneen tilanteen taustalla on selvästi tiettyjen PIGS-maiden (ja ehkä tulevaisuudessa myös joidenkin muiden valtioiden) tietoisesti valitseman politiikan lopputulos, on näiden maiden pelastamisen yhteydessä välttämätöntä samalla viestittää että myös vastuu asioiden kuntoon saattamisesta on näillä mailla itsellään. Jo väliaikaisen rahaston (ERVV) perustamisen välitön seurantavaikutus osoitti, etteivät ainakaan tämän rahaston viestintämekanismit ja autettavan maan omat vastuut ole riittävät sille, että tilanteeseen suhtauduttaisiin vakavasti. Taattavien ymmärtämättömyyteen ja huonoon vastuunkantomotivaatioon viittaavat myös jotkut Kreikasta tulleet uutiset. Tai Irlannin kuulumiset.

Suomen eduskuntavaalit ovat veronmaksajien onneksi johtaneet siihen, että pääministeri Mari Kiviniemi on mitä ilmeisimmin vaalitappion pelossa joutunut välttämään suoraa rahan kaatamista pyytäjien laariin; ja ainakin lehtitietojen mukaan saanut sitä kautta joitakin parannuksia pysyvään vakausopimukseen (EVM). Tämä on erinomainen asia ja osoittaa että pienikin maa voi EU:ssa saada aikaan muutoksia myös isoissa asioissa.

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.

Suomalaisten poliitikkojen pitää jo saavutetun menestyksen rohkaisemana käydä neuvotteluja taipumatta ja niin pitkään, että koko takausjärjestelmä saadaan sellaiseen kuosiin jonka suomalainen veronmaksaja voi hyväksyä. Se tarkoittaa takaukseen sijoitettujen pääomien menettämisen riskien minimointia (esimerkiksi taattavan omaisuutta pantiksi), velkatalouksia luotottaneiden rahoituslaitosten omistajien sijoitusriskin täyttä toteutumista mikäli velat kaatuvat takaajan niskaan sekä vaikeuksissa olevien talouksien saattamista takaajamaiden valvontaan kunnes tilanne on ohi.

Mikäli velkaantuneilla mailla tai heidän luotottajillaan ei ole valmiutta tällaisiin ehtoihin, ei heillä liene todellista tarvetta takauksillekaan. Eikä meillä verorahojen käytölle heidän hyväkseen. Eikä EU:lla uskottavan vakausjärjestelmän luomiselle.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Kuinka verorahat turvataan?

Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?

Portugalista kuuluu kummia. Maan hallitus on pyrkinyt tervehdyttämään velkaisen maan taloutta, mutta oppositio ei halua tukea kansan kurittamista jälleen uudella talouden kiristyskuurilla. Kun kyse on politiikasta, lienee taustalla pyrkimys oman kannatuksen lisäämiseen.

Omasta näkökulmastani ensimmäinen tähän liittyvä kysymys kuuluu seuraavasti: onko opposition toiminta seurausta Portugalille luvatusta avusta ja Euroopan vakausrahaston perustamisesta?

Tämä kysymys nousee mieleeni siksi, että mikäli Portugalin oppositio ei olisi voinut tukeutua tietoisuuteen siitä, että viime kädessä muut euromaat pelastavan maan talouden, he tuskin olisivat ottaneet riskiä koko maan talouden mahdollisesta kaatamisesta? Toki tämän tietävät vain portugalilaiset itse, mutta katse historiaan tukee ajatustani.

Otan kolme esimerkkiä.

Ensimmäinen. WinCapita-pyramidihuijauksen paljastuttua monet uhrit olivat edelleen valmiita uskomaan toiminnan rehellisyyteen. Toisin sanoen heidän halunsa pelata mahdollisesti mittavia henkilökohtaisia taloudellisia voittoja tuottavaa riskipeliä oli suurempi kuin terve järki. Peliin ei siis olisi tullut loppua koskaan, elleivät viranomaiset olisi puuttuneet siihen. Eikä ehkä sittenkään.

Toinen. Pikavippikierteet ovat aivan erinomainen esimerkki ihmisten kyvyttömyydestä rajoittaa elämäänsä taloudellisten realiteettien mukaisesti. Monet pikaluottokierteeseen joutuneet jatkavat valitsemallaan linjalla maksamalla pikavippejä uusilla samanlaisilla niin kauan kunnes seinä tulee lopullisesti vastaan. Toisin sanoen käytössä olevat tulot ylittäviä elämäntapoja ei muuteta ajoissa, vaan yli varojen eläminen jatkuu täsmälleen niin kauan kuin rahaa on jostain saatavilla. Vain pakko katkaisee tämän, usein valitettavan myöhään.

Kolmas. SKOP oli kerran dynaaminen ja ketterä pankki, jota johti kuuluisa ratsumies Christopher Wegelius. Hän toimi tehokkaasti hyödyntäen uuden entistä vapaamman rahapolitiikan keinoja ottaen kerta kerran jälkeen suurempia riskejä. Kun näin tekivät muutkin pankit, ajautui Suomi pankkikriisiin, joka maksoi suomalaisille veronmaksajille noin 50 miljardia markkaa. Siis suunnilleen yhtä paljon kuin Suomen sovittu osuus Euroopan vakausrahastosta; ja noin puolet siitä mihin osuutemme on suunniteltu kasvavan.

Wegeliukseen palaan siksi, että pankkikriisin jälkeen hän ei Suomen kuvalehden (en löytänyt juttuun linkkiä, joten tämä perustuu muistikuvani) mukaan edelleenkään ymmärtänyt tehneensä virheitä, vaan katsoi että asiat olisivat voineet mennä toisinkin. Ja jos niin olisi käynyt, pidettäisiin häntä nyt konnan sijasta suurena sankarina. Toisin sanoen hän ei edes jälkikäteen ymmärtänyt, ettei toisin olisi voinut käydä. Hänen ja SKOPin olisi pitänyt pysähtyä riskien ja ensimmäisten luottotappioiden edessä, mutta sen sijaan hän olisi jatkanut vielä pidemmälle mikäli siihen vain olisi jotenkin ollut mahdollisuus. Suomalaisten veronmaksajien onneksi ei ollut.

Antamieni kolmen esimerkin valossa monilla ongelmiin ajautumassa olevilla ihmisillä ja yhteisöillä näyttää olevan vaikeuksia tehdä ikäviä ratkaisuja ongelmien alkaessa häämöttää. Niiden sijasta entistä menoa jatketaan niin kauan kuin vain mahdollista. 

On huomattava, että nyt Eurooppaan luotu keskinäisen solidaarisuuden kerho eli Euroopan vakausrahasto on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta syvimmältään askel kohti viimeisen rajan siirtämistä kauemmas Euroopassa vaikeuksiin ajautuneilta valtioilta - ikään kuin lisäjäsen pyramidihuijaukseen, uusi pikavippiluotottaja tai vielä pieni lisä asuntojen hintakuplaan.

Edellä esitetyn perusteella Portugalin tapahtumat viittaavat siihen, että maan oppositio on välittömästi valmis hyödyntämään Euroopan vakausrahaston synnyttämän tilaisuuden siirtä lopullista päätöksentekoa myöhemmäksi. Tämä on hyvä tiedostaa, kun omalta kohdaltaan pohtii suhtautumista kyseisen rahaston tarpeellisuudesta.

Tässä yhteydessä mielenkiintoista oli myös lukea Sixten Korkmanin lausunto Kreikan tilanteesta: hän uskoo konkurssin (siis vihoviimeisen seinän asettamisen) olevan sittenkin kaikkien kannalta paras ratkaisu.  Siis juuri se ratkaisu, jota Kreikalle ja Irlannille myönnetyillä lainoilla pyrittiin ja jatkossa Euroopan vakuusrahastolla pyrittään välttämään. Harmittaa vaan, ettei Kreikan tai Irlannin lainoille vaadittu mitään takuita tai vastinetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Maksaa mitä maksaa

Kuinka verorahat turvataan?

Lisää ruokaa Irlannin tiikerille?

Poliitikot ja Kreikka

Kuinka verorahat turvataan?

Kirjoitin jo aiemmin Irlannin talouskriisistä todeteten että se pitää hoitaa, mutta ei vakuudettomasti. Samaan ajatukseen on sittemmin päätynyt esimerkiksi Jyrki Katainen. Aiemmassa kirjoituksessani jätin lainatakuun muodon avoimeksi, joten palaan tässä asiaan.

Katainen on ehdottanut, että vakuudet voitaisiin ajatella saatavan Irlannin omaisuudenhoitoyhtiön kautta. Hän ei ole tarkemmin täsmentänyt ehdotustaan, ja tuntematta tämän yhtön toimintaa on myös minun vaikea ottaa kantaa kuinka pitävä tällainen takuu olisi. Enkä tiedä miten tuollainen takaus toimisi käytännössä.

Irlannin tukea on perusteltu sillä, että Irlannin pelastaminen estää kriisin eskaloitumisen muualle Eurooppaan; ja hyödyntää sitä kautta myös meitä suomalaisia veronmaksajia. Siten Suomen valtion (kuten muidenkin Euroopan valtioiden) kannattaa ottaa yksityistä  sijoittajaa suurempia riskejä sijoittaessaan rahaa Irlantiin.


Tätä taustaa vastaan suomalaisen rahan siirtäminen pitäisi ajatella normaalina riskisijoituksena. Suomalaisten veronmaksajien varojen turvaamiseksi meidän ei kannata antaa lainaa, vaan vaihtaa suomalaisten veronmaksajien rahaa suoraan tuettavien organisaatioiden omistusta vastaan. Tällä tavalla toimien tuottoa on odotettavissa, mutta ainoastaan mikäli Irlannin talouden pelastaminen onnistuu.

Käytännössähän Irlannin tukeminen on maan pankkijärjestelmän tukemista. Koska pankit ovat yrityksiä, on niillä aina jonkinlainen omistusjärjestely. Tarvitaan siis sopimus siitä, miten tätä omistusta jaetaan pankkituen antajille.

Yksinkertaisimmin Suomen valtio voi tukea osakeyhtiömuotoisia pankkeja: niiden täytyy vain päättää Suomen valtiolle suunnattavasta osakeannista, jolloin suomalainen raha muuttuu vastaavaksi osakeomistukseksi Irlantilaisessa pankissa. Osakeannin tuoton kautta pankkiin siirtynyt suomalainen raha voidaan puolestaan käyttää pankkikriisistä selviämiseen. Yksinkertaista.

Kaikki irlantilaiset pankit eivät välttämättä ole osakeyhtiöitä, joten osalle pankeista pitäisi  räätälöidä erilainen
järjestely. Perusperiaate olisi kuitenkin sama: suomalainen raha vaihtuu omistusosuudeksi. Tämä ei voi olla ylivoimaista, mikäli molemmin puolin on aitoa halua selvitä käsillä olevasta kriisistä.

Ennen päätöksentekoa on vain muistettava varmistaa, ettei lähdetä tukemaan sellaisia rahoituslaitoksia, joilla ei edes tuettuna ole mahdollista muuttua voitolliseksi. Eli lunastaa aikanaan suomalaisten omistusosuutta takaisin. Tästä lunastusoikeudesta voitaisiin sopia etukäteen (sitoen se vaikka jonkin indeksin kautta määriteltyyn kurssitasoon; huomioiden samalla suomalaisille veronmaksajalle kohtuullinen tuotto sijoitukselleen) tai jättää koko asia Suomen tulevien hallitusten päätettäväksi.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lisää ruokaa Irlannin tiikerille
Poliitikot ja kreikka
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Lisää ruokaa Irlannin tiikerille?

Kun Kreikan kriisi puhkesi, riensivät EU-maat pelastamaan sitä, jotta saksalaiset pankit eivät kriisiytyisi ja vaarantaisi euron vakautta. Näin siitä huolimatta, että kreikkalaiset olivat tulleet eurooppalaiseen perheeseemme valehtelemalla tilastonsa eli niin sanotusti kusettamalla meitä.

Kreikka painiskelee ongelmiensa kanssa, eikä varmuutta maan pelastumisesta ole. Alkuvaikeuksien jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että ainakin kreikkalaiset yrittävät parhaansa. Aika näyttää riittääkö se, vai jääkö koko prosessista "luottotappio" suomalaisille veronmaksajille ja muille tukirahojen lainaajille.

Mutta kuten jo alkujaan epäiltiin, eivät ongelmat jääneet Kreikkaan, vaan nyt saattaa olla vuorossa Irlanti. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että vielä muutama vuosi sitten Irlantia esiteltiin eurooppalaisen aluepolitiikan kruununjalokivenä, kelttiläisenä tiikerinä. Takapajuinen maa oli saatu kukoistamaan eurooppalaisella rahalla ja kehityshankkeilla reilussa vuosikymmenessä. Talouskasvu oli jopa kymmenprosenttista ja kehityksen uskottiin jatkuvan pitkälle 2010-luvulle.

Irlannin kehitys tuo mieleen 1990-luvulla kuolleen rakkaan isoäitini, joka tapasi sanoa "ettei kannettu vesi kaivossa pysy". Ei ilmeisesti puhallettu tiikerikään karju ikuisesti, vaan eurooppalaiset tukirahat valuivat lopulta asuntojen hintoihin sun muuhun sellaiseen, minkä seurauksena syntyi samanlainen kupla kuin Suomessa 1980-luvun lopussa. Ja ihan niin kuin Suomessa, kupla lopulta puhkesi. Ja nyt keskustellaan siitä pitäisikö euromaiden pelastaa Irlanti samalla tavalla kuin Kreikkakin. Myös perustelut ovat samankaltaiset.

Oma mielipiteeni tämänkaltaisista päätöksistä ei ole muuttunut - kyllä Irlantikin pitää varmasti tavalla tai toisella pelastaa. Mutta ei vastikkeetomalla lainalla kuten Kreikka. Talousoppineet ratkaiskoon miten lainalle voidaan järjestää pitävät takuut, mutta jos euroja jälleen jaetaan ilman mitään takeita niiden takaisin saamisesta, heikkenee koko euroalueen taloudellinen stabiilius merkittävästi.

Toisin sanoen pelkään, että ryhdymme rakentamaan Irlannin (ja Kreikan) kokoisen kuplan sijasta koko Euroopan kokoista kuplaa. Ja jos se puhkeaa, kuten kaikki kuplat ovat aina puhjenneet, voivat tulokset olla ennen näkemättömät. Pelottavat.

Enkä ainakaan minä halua jättää sellaista perintöä lapsilleni, vaan vaadin poliitikoilta vastuullisia toimia Irlannin asiassa.

Eli vastikkeelliselle lainalle kyllä, mutta vastuuttomalle rahankylvämiselle ehdoton ei.


Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliitikot ja kreikka
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku