Putinin järjetön sota

Ainakin minulle on ollut vaikeaa ymmärtää, mitä Ukrainan ja Venäjän välisessä sodassa on tarkalleen ottaen tapahtunut kuluvana vuonna. Toki on selvää, että ukrainalaiset ovat tuhonneet venäläistä infrastruktuuria droonihyökkäyksillä ja venäläiset ovat jatkaneet ukrainalaissiviilien tuhoamista Kiovassa ja muissa suurissa kaupungeissa. 

Sen sijaan silmiini on osunut vähemmän tietoa rintamatilanteen kehityksestä. Tänä aamuna huomasin kuitenkin sosiaalisessa mediassa Volodymyr Zelenskyin kertoneen, että "tällä hetkellä vihollinen on vallannut 990 neliökilometriä vuoden alusta lähtien, kun taas me olemme saaneet takaisin hallintaamme 820 neliökilometriä. Vuoden 2026 loppuun mennessä saavutamme kuitenkin tasapainon näiden pinta-alojen suhteen."

* * *

Näyttää siis siltä, että taistelevien armeijoiden menestys vaihtelee eri rintamanosilla. Kokonaisuuden suhteen muutokset ovat kuitenkin pieniä, elleivät suorastaan minimaalisia, sillä Ukrainan koko pinta-ala on 603 628 km². Toisin sanoen venäläiset ovat onnistuneet valloittamaan vajaan kahdeksan kuukauden aikana kokonaista 0,213 prosenttia uhrinsa pinta-alasta, mutta ukrainalaiset ovat ottaneet toisaalla takaisin 0,177 prosenttia. 

Siten venäläisten etenemisen nettomäärä tänä aikana on 0,037 prosenttia Ukrainan pinta-alasta. Tai toisin ilmaistuna: näillä luvuilla venäläiset saisivat koko Ukrainan haltuunsa 2731 vuoden kuluttua eli vuonna 3757. Toki se tapahtuisi "jo" vuonna 2495, mikäli Putinin armeija onnistuisi estämään Zelenskyin joukkojen tekemät takaisinvaltaukset. 

* * *

Minun nähdäkseni tämä kaikki alleviivaa Euroopassa vuosikausia käydyn sodan järjettömyyttä. Yhtä lailla sitä todistavat sotaan osallistuvien armeijoiden tappioluvut: Wikipedian mukaan venäläisiä on kuollut tai haavoittunut lähes 1,5 miljoonaa ja ukrainalaisiakin lähes puoli miljoonaa.  

Se tarkoittaa, että yli prosentti sekä Venäjän kansalaisista että ukrainalaisista on kuollut Putinin erityisoperaation seurauksena. Ensin mainitut vieraalle maalle tehdyllä ryöstöretkellä ja jälkimmäiset kotiaan ja perhettään puolustaakseen.

Siksi on kysyttävä, että millä ihmeellä Vladimir Putinin saisi ymmärtämään kaiken tämän hirveyden, kun kukaan tuskin uskaltaa – ainakaan Venäjällä – edes esittää tähän kirjaamiani lukuja hänelle? Riittäisikö edes se, jos Zelenskyin tämän kirjoituksen alussa kertomani lupaus tilanteen tasoittumisesta vuoden loppuun mennessä toteutuisi?

* * *

Ihan toivoton tilanne ei kuitenkaan ole. Ehkäpä ukrainalaisten iskut venäläiseen infrastruktuuriin johtavat lopulta – niiden takia lisääntyvän ihmisten jokapäiväisen kurjuuden seurauksena – vallankumoukseen Venäjällä. Eikä kai olisi mahdotonta, että Ukrainassa kuolleiden venäläissotilaiden omaiset saisivat jossain vaiheessa tarpeekseen jälkeläistensä tapattamisesta. 

Valitettavasti muistan tässä yhteydessä aina vanhemman virolaisen kollegani näkemyksen, jonka mukaan venäläiset eivät koskaan nouse kapinaan. Näin siksi, että he ovat aivan liian tottuneita kehnoon elämäänsä ja lisäksi heillä on perunapalstat turvaamassa välttämättömän ravinnonsaannin. Niinpä Putinkin voi – kollegani mukaan – luottaa kansansa tukeen myös järjettömän sotaretkensä aikana, vaikka se kestäisikin kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia vuosia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen on valmistauduttava Kiinan vaikutusvallan kasvuun itärajan takana
Putinin harhautus, eskalaatio vai kuolema?
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Uhkauksia ja huumoria

Iranin hallinto uhkasi tuhota Persianlahden maiden vedenpuhdistuslaitokset, mikäli USA ryhtyy tuhoamaan sen energialaitoksia. Tämän seurauksena miljoonat ihmiset joutuisivat hirvittävään tilanteeseen – olettaen, että vedentuotanto kärsisi pahasti – sillä alueen luontaiset vesivarat eivät riitä heidän tarpeisiinsa. 

Tällä uhkauksella – tai ainakin sen toteuttamisella – iranilaiset rikkovat kansainvälisiä sopimuksia, jotka kieltävät hyökkäykset siviilien elintärkeään infrastruktuuriin, kuten juomavesijärjestelmiin ja patoihin. Siis toimisivat samoin kuin venäläiset ovat tehneet Ukrainassa – ilman, että siitä on ollut heille sen kummempia seurauksia. Ja ovat tekemässä edelleen. 

Näin ollen Putinin kolmen päivän erityisoperaatiossa on luotu ennakkotapaus, joka rohkaisee iranilaisia toimimaan kyseenalaisella tavalla. Ja joka samalla osoittaa kansainvälisen lainsäädännön hampaattomuuden siviilien suojelemisen suhteen.

* * *

Jemenin huthikapinalliset on yksi merkittävimmistä Iranin proxytoimijoista alueen muita valtiota ja niiden hallintoja vastaan. Se on kuitenkin ollut suorastaan merkillisen passiivinen "isäntäänsä" kohdistuneen hyökkäyksen aikana – ehkä puhtaasti itsesuojeluvaiston pakottamana. 

Nyt huthit ovat kuitenkin ilmoittaneet aikovansa liittyä sotaan Iranin hallinnon puolella, mikäli Yhdysvallat tai Israel käyttävät Punaistamerta sitä vastaan. Käytännössä huthien kyvykkyys rajoittuisi kuitenkin vain merta kulkevien laivojen terrorisointiin. 

Valitettavasti on kuitenkin niin, että pelkästään sillä olisi merkittäviä taloudellisia seurauksia maailmankauppaan. Ja siksi – mikäli näin kävisi – joutuisi muu maailma pohtimaan, että olisiko lopultakin tullut aika ryhtyä todellisiin toimiin terroristisen huthi-hallinnon tuhoamiseksi? 

* * *

Jos kaksi edelle kirjoittamaani uhkausta ovatkin äärimmäisen vakavia, on kolmas huomiotani kiinnittänyt tapaus pikemminkin huvittava. Tarkoitan Venäjän uhkausta lopettaa bensiinin vienti ulkomaille. Tämä siis sen jälkeen kun sen öljyinfraa on kerta toisensa jälkeen tuhottu – viimeksi jopa Suomenlahden rannikon satamissa.

Toki venäläisten uhkaus osoittaa, että he ovat ymmärtäneet käyttää tapahtunutta hyväkseen. Ja keräävät pisteitä tekemällä välttämättömyydestä hyveen. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko sen uhkauksella jonkinlaista vaikutusta sodan taisteluihin, joissa Ukraina on tämän vuoden aikana päässyt selvästi niskan päälle ja näyttäisi sittenkin selviävän sodan voittajaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?

Tarttuvako iranilaiset tilaisuuteen?

Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet

Onko Trumpilla ässäkortteja hihassaan?

Venäjän ja Ukrainan välisen sodan ajankohtaisesta tilanteesta on vaikea saada selkoa, vaikka sosiaalisissa medioissa on paljon sotaa seuraavia tilejä. Valitettavasti ne ovat kuitenkin valinneet puolensa ja kirjoittavat päivityksiään oman puolen menestystä korostaen ja vastustajaa vähätellen. 

On kuitenkin hyvin selvää, että juuri nyt on tapahtumassa jotain merkittävää, koska tuoreen uutisen mukaan Venäjän duuma on hyväksynyt kolmannessa ja lopullisessa käsittelyssä lain, joka mahdollistaa kansalaisten kutsumisen asepalvelukseen koko kalenterivuoden ajan eli 1. tammikuuta – 31. joulukuuta.

Tämä on asia, jossa Vladimir Putin ottaa valtavan riskin, mikäli kutsuttuja viedään Ukrainan rintamille. Se voisi johtaa tavallisen kansan nousemaan protesteihin ja jopa vallankumousyritykseen. Tai ainakin yleisen tyytymättömyyden kasvuun nyt, kun talvi on lähestymässä Ukrainan tuhotessa yksi kerrallaan Venäjän energiainfrastruktuuria (yksi ja toinen esimerkki).

* * *

Putinin asemaa ei helpota myöskään se, että Yhdysvaltojen ja Kiinan presidentit Donald Trump ja Xi Jinping tapaavat torstaina Etelä-Koreassa. Näin siksi, että Aleksanteri-instituutin johtajan – Markku Kangaspuron – mukaan "Kiinalla on valtavat taloudelliset houkutukset heittää Putin bussin alle, jos Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasota sitä vaatii". 

Tämä johtuu siitä, että talouden kannalta USA – ja myös Eurooppa – ovat paljon Venäjää merkittävämpiä valtioita Kiinalle. Toisaalta myös Kiina on kaupallisesti äärimmäisen tärkeä Yhdysvalloille, eikä vähiten sen tuottamien ja teknologian kannalta välttämättömien raaka-aineiden takia. 

Lisäksi on huomattava, että Kiinan on lähentynyt Pohjois-Koreaa ja vaatii sisällisodassaan kommunisteilta valloittamatta jäänyttä Taiwania itselleen entistäkin pontevammin. Ehkä Xi Jinping ja Trump keskittyvätkin Ukrainan ja Venäjän sijasta siihen, ja unohtaa meitä lähempänä olevan eurooppalaisen kriisin sikseen. Elleivät he sitten päädy käyttämään Ukrainaa jonkinlaisena vaihtorahana ajaessaan omia intressejään.

* * *

Presidentti Trumpista voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta luulisin yhden asian tulleen tähän mennessä selväksi koko maailmalle: hän on yllätysten mies, jolla tuntuu olevan kerta toisensa jälkeen jonkinlaisia ässäkortteja hihassaan. 

Nähtäväksi siis jää, minkälainen lappu hänen hihastaan sujahtaa Kiinassa. Onko se valttiässä? Ja jos on, niin näkyykö siinä Putinin vai Zelenskyin kuva? 

Vai kenties kartta, jossa Taiwan on merkitty Kiinan tasavallan autonomiseksi osaksi, jonka sisäisen autonomian on luvattu jatkuvan esimerkiksi vuoteen 2099 asti? Ja vastineeksi siitä Xi on luvannut lopettaa Venäjän tukemisen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän armeija palasi panssarijunien aikaan
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Donald Trumpin kiinalaiset jutut

Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu

Donald Trumpin Intialle määräämä 50 prosentin tulli näyttäisi täyttävän tarkoituksensa. Näin ainakin Uutissuomalaisen mukaan, sillä se kertoi venäläisöljyä viedyn elokuussa Intiaan vain noin 400 000 tynnyrin päivävauhdilla, kun vielä kesä-heinäkuussa määrä oli kolminkertainen. 

Tullien lisäksi venäläisöljyn vientiä ovat vähentäneet Intian kolmanneksi suurimman öljynjalostajan päätyminen Euroopan Unionin ja Yhdysvaltain pakotelistalle sekä mahdollisesti myös EU:n heinäkuussa tekemä päätös, jonka seurauksena jäsenmailta kiellettiin venäläisestä raakaöljystä kolmansissa maissa jalostettujen polttoaineiden ostaminen. Tosin viimeksi mainittu määräys astuu virallisesti voimaan vasta vuodenvaihteessa.

Nämä ovat toki hyviä uutisia, mutta nähtäväksi jää, miten venäläisille Intian kautta virtaavan öljyrahan supistuminen vaikuttaa Ukrainan tapahtumiin. Tai minkälaiseksi muodostuu Ukrainan Venäjän energiatuotannon infrastruktuuriin (esimerkki) tekemien iskujen vaikutus sotaan. 

Oman käsitykseni mukaan näillä seikoilla ei liene suoraa merkitystä itse Venäjän armeijan toimintaan. Sen sijaan öljytulojen supistumisella saattaa olla suuriakin vaikutuksia kotirintamalla, sillä sodankäynnin alkaessa toden teolla vaikuttaa kansalaisten elintasoon vähentää se myös heidän tyytyväisyyttänsä maan johtoon - eli Vladimir Putiniin ja hänen hallintoonsa.

* * *

Tuoreimpien tietojen mukaan Ukrainan joukot ovat viime aikoina edenneet Sumyn alueen pohjoisosassa sekä Lymanin ja Pokrovskin lähellä, kun taas venäläisjoukot ovat vallanneet alueita Kupyanskin, Lymanin, Toretskin, Novopavlivkan ja Velykomyhailivkan lähellä sekä Zaporižžjan alueen länsiosassa. Toisin sanoen sota muistuttaa edelleen ensimmäistä maailmansotaa, jossa rintamalinjat pysyivät pitkiä aikoja lähes paikallaan, vaikka molempien osapuolien sotilaita kuoli kuin kärpäsiä.

Venäjän armeija on ilmeisesti myös luopunut pyrkimyksistä hyödyntää Dobropilljan suuntaan tapahtuvaa tunkeutumistaan. Tämä johtuu siitä, että se on epäonnistunut pysyvien asemien luomisessa aiemmin valloittamilleen alueille.

Jotain ehkä kertoo myös se, että viranomaiset ovat pidättäneet ukrainalaisten hyökkäysten kohteena olleen Kurskin alueen virkaa tekevän varakuvernöörin. Syytä ei ole ilmoitettu, mutta taustalla saattaa olla Kremlin pyrkimys syyttää häntä ja muita paikallisviranomaisia ​​Venäjän rajaturvallisuuden puutteista. 

Tämä voisi kertoa Moskovan ja erityisesti Vladimir Putinin pelosta kansaansa kohtaan. Näin siitä huolimatta, että hänen otteensa valtakunnastaan on edelleen vahva - mutta niin on myös hänen tietoisuutensa siitä, että venäläiset ovat ennenkin syrjäyttäneet brutaalilla tavalla sodissa epäonnistuneita hallitsijoitaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moraaliposeerauksen sijaan rautaa rajalle
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa
Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin

Päättyykö korvaamaton aikasarja?

Helsingin sanomien mukaan Havaijilla sijaitsevan Mauna Loan hiilidioksidimittaukset olisivat loppumassa osana Donald Trumpin hallinnon leikkauslistaa. Jos näin käy, se olisi suuri tieteellinen vahinko, koska kyseessä on maailman pisin yhtäjaksoisesti tätä asiaa mitannut aikasarja - ja sellaisena korvaamaton. 

Mauna Loan mittausten lopettaminen koskisi myös tätä blogia, koska olen käyttänyt juuri sen tuottamaa mittaussarjaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden proxynä niissä analyyseissä, joissa olen tarkastellut kasvihuonekaasujen ja pohjoisen napajään välistä yhteyttä. Viimeksi tämä tapahtui kuluvan vuoden tammikuun 11. päivänä - ja ensimmäisen kerran 17. tammikuuta vuonna 2018. 

Näistä syistä - siis yleinen tieteellinen ja omakohtainen peruste - omalla toivelistallani on, että Mauna Loan hiilidioksidimittauksia ei lopetettaisi, vaan niihin löytyisi rahoitus tavalla tai toisella, mikäli USA:n hallinto päättäisi sulkea rahahanat. Näin siitäkin huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidimittauksia tehdään nykyisin myös muualla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin 
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen
Kasvihuonekaasuilla ja globaalilla lämpenemisellä ei ole syy-seuraussuhdetta

Elämä ilman kunnossapitokulttuuria

Etelä-Afrikka on mielenkiintoinen antropologis-kulttuurinen seurantakohde. Olihan maan talous erinomaisessa kunnossa kun valkoinen vähemmistövalta vaihtui mustan enemmistön hallintoon. 

Tästä syystä olen silloin tällöin (esimerkki) kirjoittanut maan tapahtumista. Ja tänään teen sen nojautuen Al Jazeeran artikkeliin maan tilanteesta. 

Arabimaailman pravdan mukaan Etelä-Afrikassa on toiminut sähkönjakelu yhtämittaisesti 57 päivän ajan, mikä on pisin yhtenäinen jakso yli kahteen vuoteen. Tämä on sikäli merkittävää, että viime vuonna sähkökatkot aiheuttivat maan keskuspankin mukaan tehtaiden, toimistojen ja kauppojen sulkemisten takia tappiota peräti 51 miljoonan dollarin verran päivässä. 

Sähköongelmat eivät kuitenkaan ole ainoa haaste 62 miljoonan asukkaan maassa vaan vuosikymmeniä jatkuneet laiminlyönnit infrastruktuurin huollossa ja investoinneissa ovat johtaneet myös liikenneverkkojen ja vesihuollon rappeutumiseen. Tämä saattaa johtaa siihen, että vuodesta 1994 - eli apartheidin päättymisestä lähtien - vallassa ollut Afrikan kansalliskongressi (ANC) menettää parlamentaarisen enemmistöasemansa ensi viikon vaaleissa. Näin ainakin mielipidekyselyiden mukaan.

Etelä-Afrikassa on suuri julkinen sähköntuottaja - Eskom - jonka käytössä on lähinnä vanhentuneita ja huonosti ylläpidettyjä hiilivoimaloita, jotka ovat kärsineet myös hiili- ja kuparivarkauksista sekä korruptiosta. Niiden seurauksena presidentti Cyril Ramaphosa joutui viime helmikuussa jopa julistaman hätätilan sähkökatkojen venyessä jopa 12 tuntiin päivässä. 

Sittemmin Etelä-Afrikkaan on syntynyt yksityisiä investointeja tuulivoimaloihin ja ydinvoimaloihin, minkä seurauksena yksityinen sektori tuottaa nykyisin noin kolmanneksen Etelä-Afrikan sähköstä. Se selittää osittain sähkökatkojen viimeaikaisen vähenemisen.

Sähkökatkot ovat myös estäneet vedenpuhdistamoita käyttämästä pumppujaan, mikä on johtanut ihmisten jäämiseen ilman talousvettä. Lisäksi - Johannesburgin vesilaitoksen mukaan - lähes puolet kaikesta putkistovedestä hukkuu vuotoihin. Se tarkoittaa 70 miljoonaa litraa juomavettä joka päivä. Syynä on kunnallisten jakelujärjestelmien korkea ikä: esimerkiksi Johannesburgissa ne on suunniteltu maailmansotien välisenä aikana.

Vesilaitokset ovat alttiita myös vandalismille. Rosvot ottavat kaiken metalliosista pumppuihin ja myyvät ne eteenpäin. Eikä Etelä-Afrikassa ole sellaista infran kunnossapitokulttuuria kuin länsimaissa. Ja vaikka olisikin, on vesilaitoksilla vaikeuksia saada tuloja, koska ihmisillä ei ole varaa maksaa. 

Etelä-Afrikan vesitilannetta saattaisi sähkön tapaan auttaa siirtyminen yksityiseen vedenjakelujärjestelmään. Ja sama koskee Etelä-Afrikan valtion tukemaa rautatieyhtiötä, joka on myös joutunut huonon hallinnon ja korruptiosyytösten keskelle.

Viime vuonna ränsistyneet rautatiet aiheuttivat maan valtiovarainministeriön mukaan taloudelle menetyksiä, jotka vastaavat jopa 6 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2023. Eikä siinä kaikki, sillä julkinen rautatieyhtiö varoitti äskettäin, ettei se pysty hoitamaan 130 miljardin randin (7,2 miljardia dollaria) velkaansa ilman suoraa valtion apua. Niinpä presidentti Ramaphosa on vihjannut myös rautatieliikenteen yksityistämisen suuntaan.

* * *

Etelä-Afrikassa on ensi viikolla vaalit tilanteessa, jossa infrastruktuuri on pettämässä sekä lisäksi kolmannes koko väestöstä ja lähes puolet kaikista nuorista on työttömänä, 56 prosenttia koko väestöstä elää köyhyydessä ja talouskasvu on olematonta (tälle vuodelle on ennakoitu 0,9 prosentin kasvua).  Ja samaan aikaan rikollisuusluvut ja korruptioskandaalit ovat jokapäiväistä heinää.

Viime vuonna maan velka/BKT-suhde kasvoi 74 prosenttiin (Suomessa 75,8 prosenttia!) ja nykyinen hallitus joutuu sen takia käyttämään yli viidenneksen verotuloistaan velan korkojen maksuun. Se vie rahaa muilta aloilta – kuten koulutukselta, terveydenhuollolta ja infrastruktuurilta.

Siksi maan työttömyys olisi saatava laskuun, jotta tuloja saataisiin nykyistä enemmän. Niinpä seuraavan hallituksen - riippumatta sen kokoonpanosta - olisi keskityttävä talouden piristämiseen ja työpaikkojen luomiseen. Se voisi tapahtua esimerkiksi tarjoamalla kannustimia yksityisille infrastruktuuri-investoinneille, jotka heijastuisivat positiivisesti maan vientiteollisuuteen ja muuhun yrityselämään. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuuko Etelä-Afrikka nousemaan siitä alamäestä, jota se on ANC:n johtaman keskusjohtoisen taloutensa vetämänä lasketellut viimeiset puolitoista vuosikymmentä. Vai onko sen kohtalona vaipuminen tavanomaiseksi mustan Afrikan takapajulaksi, jossa mikään muu ei toimi kuin korruptio ja rikollisuus? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi
HS historiallisten vääryksien äärellä
Kertakaikkinen ratkaisu suunnitteilla Etelä-Afrikkaan?

Luonnonsuojelijat tieteen kimpussa

Arvoisa lukijani muistanee sen, kuinka luonnonsuojeluaktivistit halusivat suojella Uudenmaan Lapinjärvellä sijaitsevat tutkimusmetsät käytöltä. Näin siitä huolimatta, että osa näistä metsistä on jo nyt suojelukäytössä - nimittäin metsäpuiden geneettisen monimuotoisuuden suojelun. 

Metsissä tehdään myös monenlaista muuta metsäntutkimusta, joka on myös syynä sille, että metsät ovat poikkeuksellisen monimuotoisia verrattuna tavallisiin talousmetsiin. Tästä huolimatta ainakin itseäni on mietityttänyt tässä asiassa se, että eivätkö luonnonsuojelijat ymmärrä, että näin tulee olemaan myös jatkossa, vai ovatko he vain tutkimusvastaisia.

Tähän asiaan jonkinlaista selvyyttä toi tämä aamun Helsingin sanomien artikkeli, jossa kerrottiin kaupunkiekologista, joka - vähemmän yllättävästi - vastusti kaupungin päätöstä sijoittaa jäähalli pieneen metsälämpäreeseen Myllypuron kaupunginosassa. Paikka on sikäli tähän tarkoitukseen sopiva, että se rajautuu vieressä olevaan liikuntapuistoon.

Suojeluekologi kuitenkin katsoi, että kyseinen metsikkö on erittäin arvokas suojelukohde, vaikka sen pituus on vain parisataa metriä ja toisella puolella on avoin kenttä. Lisäksi metsikön vieressä on yksi maan eniten liikennöidyistä väylistä eli Kehä I. 

Niinpä ekologi vihjaisikin, että tämän metsikön sijaan uusi jäähalli pitäisi sijoittaa pellolle. Tosin niistäkin hän totesi, että "toki esimerkiksi Viikin koepeltojen linnusto on arvokasta" - siis vihjaisi, että jäähalli voitaisiin kenties sijoittaa tuolle tutkimukseen varatulle maaperälle.

Itseäni tässä hämmästyttää se, ettei luonnonsuojelupiireissä tunnuta ymmärrettävän lainkaan maa- ja metsätieteiden tarvitsevan tiedonkeruuta varten koepaikkoja, vaan on lähdetty niiden valtaamiseen luonnonsuojelun nimissä. Muutenhan jouduttaisiin luottamaan pelkään mallinnukseen ilman empiiristä sidosta todellisuuteen. 

Tätä kirjoittaessa tuli vielä mieleen kolmaskin samaan suuntaan viittaava äskettäinen tapaus. Se koski luonnonsuojelijoiden onnistunutta kaappausta muuttaa niin sanotun jatkuvan kasvatuksen Rautavaaralla sijaitseva varsin tuore seuranta-ala suojelumetsäksi. Tämän seurauksena jatkossa saadaan aiottua vähemmän tutkimustietoa juuri sellaisesta metsänhoidosta, jota ympäristöihmiset haluaisivat lisätä Suomessa.

Luonnonsuojelijoiden tutkimuskielteisyytenä näyttäytyvä toiminta ei siten näyttäisi olevan sattumaa, vaan erittäin määrätietoista toimintaa. Valitettavasti sen motiiveja on vaikea ymmärtää - ellei kyse sitten ole yksinkertaisesti siitä, että he ovat todenneet yliopistojen ja tutkimuslaitosten olevan taloustoimintaa harjoittaviin tahoihin verrattuna avuttomia vastustajia - ja tarjoavan suojelijoiden hattuihin helppoja voitonsulkia, joilla päteä omissa piireissään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylämaan koirasusivalitukset lisäävät ammuttavien susien määrää
Virheellistä argumentointia
Vihreä metsäpolitiikka menee metsään

Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta

Tuoreen tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista aikoo vähentää liikkumistaan, mikäli liikennepolttoaineiden hinnat nousevat huomattavasti. Jo nyt yli 70 prosenttia alle 30 000 asukkaan paikkakunnilla asuvista ihmisitä pitää polttoaineiden korkeita hintoja vapautta rajoittavina ja yli 80 000 asukkaan paikkakunnillakin näin ajattelee puolet.

Suomessa polttoaineiden hintoihin vaikuttavat voimakkaasti verot, joita peritään autoilusta monin tavoin. Tällaisia veroja ovat Wikipedian mukaan autovero, ajoneuvovero ja liikennepolttoaineiden sisältämä polttoainevero. Lisäksi autoilijat maksavat käyttövoimaveroa sekä liikenne- ja autovakuutusten sisältämää vakuutusmaksuveroa. 

Autoista ja liikennepolttoaineista peritään myös arvonlisäveroa ja liikennevakuutus on Suomessa pakollinen vakuutus. Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan valtio kerää lähes kahdeksan miljardia euroa vuodessa autoilusta. Tästä summasta noin neljännes palaa liikenneverkkojen ylläpitoon ja kehittämiseen, eli kuusi miljardia menee valtion muihin tarpeisiin. 

Tässä mielessä oli hämmästyttävää lukea paikallislehdestä, että huonokuntoisten teiden määrä Suomessa kasvaa kuluvana vuonna 500 kilometrillä. Priorisoinnin avulla pidetään maanteiden vilkkain verkosto - jossa liikenteestä kulkee noin 70 prosenttia - kohtuullisessa kunnossa, mutta muut tieosuudet saavat rapistua. Lisäksi jatketaan kävely- ja pyöräilyväylien päällysteisiin panostamista.

Kiinnitin eilen huomioni Nurmijärvelle jääneeseen autoon, jonka rengas oli hajonnut - luultavasti osuttuaan asfaltissa olevaan kuoppaan. Olinhan itsekin väistellyt lukemattomia samanlaisia kuoppia matkani varrella. 

Olisi joskus mielenkiintoista nähdä selvitys, jossa laskettaisiin se kustannus, joka syntyy autoilijoille teiden heikon kunnon takia. Omalta osaltani olen vuosien varrella joutunut ostamaan varmuudella yhden huonon päällysteen takia hajonneen renkaan autooni. Hintaa taisi tulla parisataa euroa ja päälle tuntikausia hukkaantunutta aikaa. 

Renkaiden lisäksi kustannuksia syntyy esimerkiksi autojen jousitusten, iskunvaimentimien ja nivelien ylimääräisestä kulumisesta. Sekä epäilemättä myös hajonneesta päällysteestä syntyvien palasten hajottamista tuulilaseista. 

Ilmeisesti on kuitenkin niin, ettei autoilun erilaisten verotuottojen maksajaa tärkeämmiksi katsottujen edunsaajien tarpeita kattavia julkisia rahoja voida siirtää liikenteen kulujen korvaamiseen. Eikä näin tule tapahtumaan myöskään vihreän siirtymän kautta, sillä myös sähköautoista tullaan aikanaan keräämään edellä mainitut kahdeksan miljardia euroa verotuottoja. 

Tämän kaiken on mahdollistanut suomalainen äänestäjä valittuaan edustajakseen henkilöitä, joiden mielestä suomalaisten liikkumistarpeet ovat alisteisia esimerkiksi Venäjää Ukrainan sodassa tukevien maiden kuten Etiopian sääennusteille. Niihinhän ollaan upottamassa huomattavia määriä kehitysapurahoja. 

Tilanteeseen ei kuitenkaan ole tulossa muutoksia, koska tämän kirjoituksen alussa mainitusta kyselystä ilmeni, että vain 32 prosenttia suomalaisista aikoo äänestää poliitikkoja, jotka lupaavat laskea polttoaineiden hintaa. Siksi autoilun tuottojen käyttöpäätöksistä ei oikeastaan ole valitusoikeutta. 

Tai olisi toki, mutta vasta 2. huhtikuuta 2023, jolloin valitaan maallemme seuraava eduskunta. Se edellyttäisi kuitenkin suurta muutosta äänestäjien käyttäytymisessä. 

Enkä itsekään kehota ketään äänestämään sillä perusteella, lupaako ehdokas panna tiet kuntoon tai kertooko hän aikovansa alentaa polttoaineiden veroja. Sen sijaan suositteleen äänestäjiä kannattamaan sellaisia ehdokkaita, joiden voi odottaa priorisoivan verovarojen käytön ensisijaisesti suomalaisten hyväksi - ja silloinkin katsovan, voisiko joistain menoista luopua, jotta kansalaisten palkastaan käteen jäävän rahan osuus kasvaisi nykyisestä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän hintalappuja
Keskustan liikenneveropolitiikka on mielenkiintoista
Tieverkoston yhtiöittämisessä on piiloverovaara