Peltojen vettämisellä on seurauksensa

Euroopan unionin ennallistamisasetuksen seurauksena on osa suomalaisista turvepelloista vetettävä. Se tarkoittaa joko niiden viljelykäytön lopettamista kokonaan tai peltojen muuttamista kosteikkoviljelyyn. Tämän seurauksena erityisesti pohjanmaalaisten peltojen määrä laskee ja suomalaisen ruuan määrä vähenee nykyisestä. 

Samalla pohjalaisten maanviljelijöiden talouden selkäranka on vaarassa murtua ja jopa peltolakeuksistaan tunnettu kansallismaisema kadota. Samalla suomalaisen ruuan huoltovarmuus heikkenee, koska kivennäis- ja turvemaiden peltojen altistuminen kadolle tapahtuu yleensä eri vuosina. 

Voidaan siis hyvin kysyä, että onko tämä kestävää kehitystä vai hulvatonta riskinottoa suomalaisten ruokaturvallisuudella. Sitä taas kannattaa arvioida ruokaomavaraisuutta tarkastelemalla.

* * *

Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin kananmunia yksitoista, sianlihaa seitsemän, leipäviljaa viisi ja maitotuotteita kaksi prosenttia enemmän kuin käytettiin. Näiden osalta muutaman prosentin poistaminen pelloista ei siis aiheuttaisi riippuvuutta viennistä. 

Sen sijaan siipikarjan, kurkun, juuresten, naudanlihan, herukoiden, tomaatin, sokerin, vademien ja omenoiden suhteen olemme jo valmiiksi tuonnin varassa. Sitä enemmän, mitä alemmas listalla mennään. 

Näiden tuotteiden osalta omavaraisuuden puute siis syvenisi entisestään ennallistamistoimien seurauksena. Sen seurauksena saisimme - etenkin kivennäismaiden - katovuosina käyttää entistä enemmän rahaa ruuan tuomiseen ulkomailta, mikä luonnollisesti heikentäisi Suomen vaihtotasetta entisestään. 

* * *

Sallittakoon lopuksi pari pientä historiallista anekdoottia, jotka valaisevat edellä käsittelemään ruuan omavaraisuuden puuttumisen ongelmaa. 

Vuoden 1868 tammikuussa Suomessa kuoli nälkään 8 000, helmikuussa 9 400, maaliskuussa 14 500, huhtikuussa 20 600 ja toukokuussa 25 200 ihmistä. Kaikkiaan niin sanottuina suurina nälkävuosina ruuan puutteeseen kuoli peräti 150 000 suomalaista.

Tämä oli seurausta useita vuosia jatkuneista epätavallisista sääoloista, joiden seurauksena suuri osa viljasadosta menetettiin vuosi toisensa jälkeen. Lisäksi tilannetta pahensi Suomen senaatin kyvyttömyys toimia riittävän määrätietoisesti ja ripeästi ruuan saamiseksi maahan.

Nälkävuosien jälkeen Suomen maataloutta monipuolistettiin erityisesti karjatalouden suuntaan ja lisäksi parannettiin liikenneyhteyksiä. Näin toivottiin voitavan vähentää katovuosien ikäviä seurauksia sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.

Näistä toimista huolimatta Suomi joutui uudelleen ruokapulaan jatkosodan vuosina 1942 ja 1943, mistä sen pelasti vain saksalaisten tarjoama ruoka-apu. Kääntöpuolena sille oli kuitenkin pakkositoutuminen Saksaan vielä kauan senkin jälkeen, kun Hitlerin tiedettiin häviävän sodan ja Suomessa ymmärrettiin, että uppoavasta laivasta olisi päästävä pois. 

Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista - osin ruokaturvan takia - joten tällä asialla oli historian kulkua määräävä merkitys viimeisen kerran vielä juuri ennen sodan päättymistä vuonna 1944, jolloin vilja-apu muodosti yhden keskeisen osan Ryti-Ribbentrop-sopimusta. Onni onnettomuudessa oli, että saatu apu mahdollisti puna-armeijan suurhyökkäyksen pysäyttämisen Tali-Ihantalassa ja Viipurinlahdella sekä suoranaisen rökelevoiton Ilomantsissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille
Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen

Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit

Tuoreen väestöennusteen seurauksensa pääministeri Petteri Orpo (kok) kertoi hallituksen toteuttavan toimia, jotka edistävät työperäistä maahanmuuttoa, ja samaan aikaan kiristävät humanitaarisen maahanmuuton lainsäädäntöä pohjoismaiselle tasolle.  Hän totesi myös, että  "työperäinen maahanmuutto on se, mitä meidän täytyy edistää ja mitä me haluamme edistää. Me tarvitsemme sitä."

Myös toisen suuren hallituspuolueen edustaja eli Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä otti kantaa asiaan. Hänen mukaansa ennusteen toteutuminen on epävarmaa, koska viime aikojen kiihtynyt maahanmuutto johtuu lähinnä ukrainalaisista, joiden virta Suomeen tuskin jatkuu kovin pitkään.

Tästä huolimatta hänenkin mukaansa "hallitus tekee ihan oikeanlaisia toimia työperäisen maahanmuuton suhteen, että tiukennetaan ehtoja, joilla maahan saa tulla ja täällä voi työskennellä. Nämä ihmiset, jotka näiden vaatimusten voimassa ollessa voivat jäädä maahan, todennäköisesti tuottavat aika hyvin kansantaloudelle."

* * *

Pystyn hyvin yhtymään näihin näkemyksiin, mutta samalla muistutan, että vaikka hallitus ilmeisesti saattaakin maahanmuuttopolitiikkamme nykyistä selvästi järkevämmille linjoille, olisi tämän linjan pidettävä myös vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen. Enkä usko, että niiden tulos määräytyy niinkään harjoitetun maahanmuuttopolitiikan perusteella, vaan pikemminkin yleisen talouspolitiikan seurauksena. 

Tästä syystä hallituksen olisi huolehdittava Suomen ja sen julkisen talouden kääntymisestä kasvuun käytännössä viimeistään vuoden 2026 alkupuolella, jotta se tuntuisi ihmisten elämässä ennen kevättä 2027, jolloin vaalit järjestetään. Muussa tapauksessa vaarana on vasemmiston valtaanpaluu ja sitä kautta nyt tehtyjen uudistusten vesittyminen ja siirtyminen taloudellisesti ja sisäisen turvallisuuden kannalta kestämättömään maahanmuuttopolitiikkaan.

* * *

Tässä yhteydessä on muistutettava myös siitä, että teknologia kehittyy tällä hetkellä erityisen nopeasti. Ja siksi on käytännössä varmaa, että tekoälyn ohjaamat robotit korvaavat päivä päivältä yhä enemmän työntekijöitä. 

Olen esimerkiksi täysin varma siitä, että jos itse joudun jossain vaiheessa vanhainkotiin, minua hoitavat siellä - Japanin esimerkin - mukaisesti robotit. Eikä niiden käyttö rajoitu pelkästään vanhusten hoitamiseen, vaan robotit ja tekoäly tulevat korvaamaan mitä moninaisimpia työntekijöitä vielä omana elinaikanani.

Käytetäänhän tekoälyä jo nykyisinkin esimerkiksi tietokoneohjelmien tekemiseen tai proteiinien avarauusrakenteen selvittämiseen. Enkä näe periaatteellista estettä sille, etteivätkö tekoälyn ohjaamat robotit rakentaisi tulevaisuudessa vaikkapa oopperataloja tai huolehtisi maataloustuotantoketjusta viljanviljelystä aina eläinten teurastukseen, lihan pakkaamiseen ja sen kuljettamiseen kauppoihin. 

On myös käytännössä varmaa, että tekoälyrobotit tulevat jossain vaiheessa tarjoamaan päivisin hissikapuloita ja iltaisin olutta laskettelukeskusten lomalaisille. Enkä ihmettelisi, vaikka näkisimme jonain päivänä yrityksen, jonka omistaja valitsisi toimitusjohtajakseen tekoälyn tai tutkimusryhmän, jonka itsenäisinä jäseninä toimisivat erilaiset tekoälyt ja robotit - tästäkin on jo nähty ensiaskeleet. 

Toisin sanoen työmarkkinat tulevat jo tällä vuosisadalla muuttumaan radikaalisti. Eikä siksi ole tarvetta äkillisiin väestöpoliittisiin paniikkireaktioihin, vaikka akuutin työvoimapulan takia juuri nyt onkin hyvä panostaa jonkin verran työperäiseen maahanmuuttoon sekä tietenkin mahdollistaa nuorille ihmisille lasten hankkiminen - jos ja kun he niitä haluavat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fertiliteettitilastot ja maahanmuuton tarve
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
DeepStack: tietokone, joka voitti pokeripelin

Historiallista tuontitavaraa

Maatalouden leviäminen varhaisten sivilisaatioiden keskuudessa on ollut yksi merkittävimmistä tapahtumaketjuista ihmiskunnan historiassa. Se mahdollisti ennennäkemättömän väestönkasvun joka johti aikanaan väestökeskittymien syntyyn ja johti lopulta nykyaikaisten yhteiskuntien syntymiseen. 

Tästä huolimatta varhaisten maatalousolosuhteiden ja -käytäntöjen yksityiskohdat ovat edelleen varsin epäselviä. Siksi tuoreessa tutkimuksessa raportoidut - Espanjan La Dragassa tehdyt - havainnot tuottivat mielenkiintoista tietoa varhaisesta maataloudesta. Tutkimuksessa selvisi, että noin 7 000 vuoden takaiset yhteiskunnat kehittyivät ilmastollisesti suhteellisen kosteisiin - eli suotuisiin - olosuhteisiin. 

La Dragan asukkaiden muinoin viljelemien vehnän ja ohran jyvien hiili- ja typpi-isotooppien ja painon perusteella näytti siltä, että alueen maanviljelijät harjoittivat jo tuolloin laajamittaista maataloutta pienten puutarhamaisten palstojen sijaan. Näitä löydöksiä verrattiin myös kuudestatoista muusta varhaisesta maatalousyhteisöstä tehtyihin havaintoihin. 

Jyvien koon ja tähkien rakenteen perusteella voitiin päätellä myös, että eurooppalaisen maatalouden alkumetreillä viljeltyjen kasvien ominaisuudet olivat todennäköisesti varsin samanlaisia kuin nykyisissä viljelykasveissa. Tämä tarkoittaa sitä, että maatalous oli kehittynyt ja sen tärkeimmät piirteen vakiintuneet muualla. Siten se saapui Länsi-Eurooppaan valmiina elämäntapana - eli tuontitavarana - jonka leviämisen mahdollistivat silloiset suotuisat olosuhteet.

* * *

Edelle lyhyesti referoimani tutkimus vahvistaa sitä käsitystä, että yksi ihmiskunnan historian tärkeimmistä kehitysaskeleista on otettu muualla kuin Länsi-Euroopassa. Ja toki tiedämme, että ehkäpä juuri tämän seurauksena ensimmäiset korkeakulttuurit - eli sumereiden, babylonialaisten, assyrialaisten ja egyptiläisten valtakunnat - syntyivät Euroopan sijasta nykyisen Irakin ja Egyptin alueella. 

Ja Eurooppa nousi noiden alueiden rinnalle ja ohi vasta paljon myöhemmin ensin kreikkalaisten ja sitten roomalaisten ansiosta. Ja eurooppalaisten selkeä ylivoima kulttuurien välisessä kilpailussa sai odottaa aina uuden ajan alkuun saakka. 

Maailma on kuitenkin juuri nyt siirtynyt uuteen kehitysvaiheeseen, jossa eteläiset ja pohjoiset väestöryhmät ovat nopeasti sekoittumassa eteläisten kansojen vyöryessä lapsiköyhään Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Nähtäväksi jää, minkälaiseen muutokseen se tulee johtamaan. 

Eli ottaako ihmiskunnan kehitys uusia loikkia eteenpäin kuten tapahtui 7 000 vuotta sitten maataloutta harjoittavien ihmisten saapuessa Länsi-Eurooppaan? Vai seuraako siitä jotain samantapaista kuin läntisessä Euroopassa tapahtui Rooman läntisen osan sortuessa ajanlaskun ensimmäisen vuosisadan puolivälin tienoilla tapahtuneiden kansainvaellusten puristuksessa? 

* * *

Lopuksi lunastan eilisen lupaukseni. Eli paljastan siinä mainitun "täysin riippumattoman tahon". Kuten kirjoitustani seuraavassa keskustelussa jo arvattiinkin, oli blogani arvioinut taho tekoäly eli ChatGPT. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fertiliteettitilastot ja maahanmuuton tarve
Lapsiuhreja, sukulaisia ja supernopeaa evoluutiota
Russakan ihmeelliset seikkailut

Geenieditoitu tomaatti

Luin suurella mielenkiinnolla tuoreen tutkimusraportin, jossa oli geenisaksien avulla onnistuttu sekä pidentämään tomaattien säilyvyyttä että lisäämään sen aromeja. Lopputulosta testattiin 28 vapaaehtoisella, joista 71 % piti geenieditoitujen tomaattien mausta enemmän kuin tavallisten.

Nähtäväksi siis jää, milloin maailmanmarkkinoille ilmaantuu aiempaa maukkaampia ja säilyvämpiä tomaatteja, jotka myyntiluvan saatuaan syrjäyttävät perinteisin jalostusmenetelmin aikaansaadut lajikkeet. Tai milloin sellaisia saadaan markkinoille myös Suomessa. 

Tämä on sikäli merkittävä kysymys, että geenipohjaisen ruuan markkinaosuus on kasvanut muualla maailmassa nopeasti. Ja tämä kehityksen oletetaan kiihtyvän kuluvalla vuosikymmenellä. Tästä esimerkkinä toimii maissinviljely, joka perustuu USA:ssa nykyisin lähes pelkästään geneettisesti muokattuihin lajikkeisiin. 

Euroopan unioni harasi pitkään tätä kehitystä vastaan, mutta lopulta senkin on pitänyt antaa periksi. Ja siksi myös EU:ssa on tarkoitus jatkossa hyödyntää maataloustuotteissa tieteen uusimpia saavutuksia, mutta mitä hitaammin ja byrokraattisemmin tämä prosessi etenee, sitä enemmän Eurooppa jää ruuantuotannossaan muun maailman jalkoihin. 

Nähtäväksi siis jää, haluaako ja pystyykö eurovaalien jälkeinen EU-hallinto nostamaan Unionin siitä ruokakuopasta, johon Unionin aiemmat hallitsijat ovat olleet sitä saattelemassa. Vai onko maanosamme maataloustuottajien kohtalona tulla kokonaan haudatuksi siihen kuoppaan tai säilyä ainoastaan eräänlaisena tukiaisten varassa elävänä ulkoilmamuseona? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta toivoa munuaispotilaille
Meemisodan uhrit
Johtivatko EU:n talousahdinko ja CRISPR-tekniikka Monsanto-kauppaan?

Vironvenäläiset, ihmiselämän reunaehdot ja vihreä siirtymä

Virossa on tekeillä valtava koulu-uudistus, jonka myötä maan itäosissa - eli Narvan alueella - luovutaan kaksikielisestä opetuksesta. Asiasta kertoneessa uutisessa oli virke, johon pysähdyin sitä lukiessani. 

Sen sanoi maan venäjänkielisen vähemmistön edustaja, jonka mukaan "me emme ylipäänsä ajattele putineja tai natoja, koska ennen kuin voi ajatella, pitää saada ruokaa pöytään. Haluamme vain normaalia elämää, turismin paluuta ja vastaavaa".

Toinen - niin ikään - venäjänkielinen henkilö totesi niin ikään pysäyttävästi, että "viroa osaavilla on Narvassa selvästi venäjänkielisiä korkeampi sosiaalinen asema. Johtajat ovat aina vironkielisiä... Siksi meillä on tilanne, jossa kaupungin ainoaan vironkieliseen päiväkotiin kuten myös ainoaan vironkieliseen kouluun on jatkuva pitkä jono".

Molemmat kommentit kertovat valaisevalla tavalla siitä, mikä ihmisille on viime kädessä tärkeää. Eli toisin sanoen ihmisten perimmäisistä prioriteeteista. 

Tämä olisi hyvä huomata myös suomalaisessa ympäristö- ja ilmastokeskustelussa. Ja niihin liittyen esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvässä päätöksenteossa. 

Jos ja kun tavoitteena on - uskoisin tämän koskevan lähes kaikkia suomalaisia - ekologisesti kestävä tulevaisuus, kannattaisi sen toteuttamiseksi huolehtia siitä, että mentäisiin ihmisten henkilökohtaisen elämän kestävyyden ehdoilla. Eli tehtäisiin tarvittavia lainsäädännöllisiä muutoksia tai toteutettaisiin kansainvälisiä sopimuksia siten, ettei vaarannettaisi ihmisten jokapäiväistä leipää tai muita elämän edellytyksiä. 

Metsäalalla tämä tarkoittaisi ainakin kahta asiaa. Yksi on metsänomistajien toimintaedellytysten ja omaisuudensuojan turvaamisen huomioiminen kaikissa lainsäädännön muutoksissa ja toinen metsiä hyödyntävän teollisuuden käytettävissä olevan raaka-ainemäärän ennustettavuudesta huolehtiminen pitkälle tulevaisuuteen, jotta Suomeen investoiminen ei käy niille liian riskipitoiseksi ja investointipäätökset tulisi yrityksille siitä syystä liian riskipitoisiksi tehtäväksi tänne Pohjantähden alle. 

Maataloudessa taas olisi huolehdittava siitä, että karjankasvattajien ja viljelijöiden toimintaedellytykset säilyvät, jotta saamme myös tulevaisuudessa kotimaista ruokaa. Tässä asiassa erityisesti turvemaille perustetut pellot ovat avainasemassa, koska ne on todettu valtaviksi hiilidioksidilähteiksi ja siksi ympäristöväellä - ja jopa tutkijoilla - näyttäisi olevan kova halu sosialisoida ne - tai ainakin rajoittaa omistajien päätösvaltaa oman omaisuutensa. Jos heidän tahtoaan noudatettaisiin, autioituisi Suomen maaseutu laajoilla alueilla Pohjanmaaalta Kainuuseen ja Lappiin. Eli olisi valtava inhimillinen katastrofi.

Jos edellä esittämistäni reunaehdoista pidettäisiin kiinni, ei niin sanottu vihreä siirtymä herättäisi likimainkaan niin paljon vastarintaa tai inhimillistä kärsimystä kuin se tekee tällä hetkellä, sillä ihmisille on aina tärkeintä - ensin lainaamani vironvenäläisen näkemyksen mukaisesti - oman elämän edellytysten turvaaminen. Ja toisaalta - kuten toinen lainaamani vironvenäläinen totesi - ovat ihmiset valmiita tekemään elämässään suuriakin muutoksia, kunhan he vain näkevät sen kokonaisuuden kannalta järkeväksi ja omia intressejään palvelevaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen
Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

Jäsenmaiden on skarpattava seuraavissa komissaarinimityksissä

Yksi Euroopan komission viimeaikaisista hankkeista on yritys kieltää metsästys lyijyä sisältävillä luodeilla. Kosteikkoalueilla on jo tällainen määräys voimassa, mutta kangasmailla se on vielä sallittua. 

Mikäli komissio saa tahtonsa läpi, säästyy moni vesieläin lyijymyrkytykseltä, mikä on tietenkin hieno asia. Nyt on kuitenkin niin, että tälläkin asialla on kääntöpuolensa. 

Siitä kertoneen Maaseudun tulevaisuuden jutun mukaan lyijyluotien kieltäminen aiheuttaisi Euroopalle melkoisen turvallisuusriskin, sillä mikäli niiden valmistus lopetettaisiin, ei sota-aikana pystyttäisi reagoimaan ammusten kasvavaan tarpeeseen nopeasti. 

Tämä ongelma on paljastunut Venäjän Ukraina-hyökkäyksen seurauksena. Sen aikanahan on todettu jo moneen kertaan, että osapuolien taistelukyky on heikentynyt yksinkertaisesti ammuspulan takia - taisteluissa niitä on kulunut paljon enemmän kuin kukaan oli tullut ajatelleeksi ennen sotaa. 

Maanpuolustuskykynsä kertaalleen tärvänneen Ruotsin hallitus onkin tällä kertaa ollut hereillä ja ilmoittanut vastustavansa EU:n ehdotusta ottaa käyttöön lyijyn täyskielto. Toivottavasti näin tekee mahdollisimman pikaisesti myös Suomi ja sen jälkeen - tai sitä ennen - myös kaikki muut EU-maat. 

* * *

Kaikkineen täytyy todeta, että tämäkin asia osoittaa kuinka kelvoton nykykomissio puuhastelee kerta toisensa jälkeen meidän päämme menoksi. Siitä esimerkkinä toimii yhtä lailla MT:n toinen juttu, jossa kerrotaan siitä kuinka komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin oma parlamenttiryhmä EPP yrittää kaataa kaksi EU:n vihreän siirtymän kannalta oleellista lakiesitystä. 

Näiden esitysten valmistelusta komissiossa on vastannut sen Greenpeacen liekanarussa sätkyttelevä varapuheenjohtaja, sosiaalidemokraatti Frans Timmermans. Asia ei ole Suomenkaan kannalta vähäinen, sillä esimerkiksi ennallistaminen olisi iso haaste sekä metsä- että maataloudelle. 

Toivon mukaan jäsenmaat suhtautuvat vuonna 2024 aloittavaa uutta komissiota synnytettäessä aiempaa vakavammin sen jäsenten valintaan. Ja nimittävät komissaareiksi kotimaidensa politiikassa epäonnistuneiden jyrkikataisten tai ursulavonderleyenien sijaan järkeväksi tiedettyjä henkilöitä, jotka osaavat nähdä kokonaisuuksia ja sitä kautta kääntää EU:n kurssin nykyiseltä degeneraatiolinjalta takaisin jäsenmaiden ja niiden asukkaiden kannalta positiiviseksi toimijaksi.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa komission metsäpolitiikka
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä

Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet

Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtaja astui esiin ja totesi sen yksinkertaisen tosiasian, ettei Suomi pysty ylläpitämään nykyisiä sote-palveluja. Sen estävät sekä taloudelliset että henkilöstön määrään liittyvät seikat. 

Hänen mukaansa "fakta on se, että meidän henkilöstömme ei riitä sen palvelun tuottamiseen, johon jopa rahamme riittäisivät. Meidän on pakko alkaa saneerata sellaista palvelua, joka on vähemmän vaikuttavaa."

Tätä työvoimapulaa on siis vaikeuttanut erityisesti hyvää tarkoittanut hoitajamitoituspäätös. Se on esimerkiksi pakottanut palvelunjärjestäjiä ohjaamaan hoitajia erityisesti ympärivuorokautiseen hoivaan, jolloin käsiä ei ole riittänyt kaikkiaan muihin tehtäviin - ja pahimmassa tapauksessa sairaalahoitoa tarvitsevia ihmisiä on jouduttu lähettämään kotiinsa potemaan vaivojaan.

* * *

Kuten Paasikivi aikanaan totesi on tosiasioiden tunnustaminen viisautta. Niin tässäkin tapauksessa. 

Poliitikkomme ovat viime vuosina halunneet perustaa maakuntien laajuiset hyvinvointialueet, joissa työskentelevien palkkataso on harmonioitu parhaiten ansaitsevien mukaan kysymättä onko yhteiskunnalla siihen varaa. Samoin he ovat päättäneet hoitajamitoituksesta kysymättä onko siihen käytettävissä käsiä. 

Edellä linkittämäni jutun mukaan viime tammikuun aluevaalien alla käydyissä keskusteluissa palvelujen karsiminen ei saanut puolueilta kannatusta. Pikemminkin puhuttiin palvelutason parantamisesta. Ja nyt Siperia näyttäisi opettaneen - kuten hyvinvointipalvelujohtajan ulostulo osoittaa.

Tässä tilanteessa - siis rajallisten resurssien todellisuudessa - suomalaisen vaalikarjan on syytä jäädä miettimään, kuinka tärkeänä se pitää terveydenhuoltoa. Toisin sanoen sen tulee kevään vaaleissa ottaa kantaa siihen, mihin rajallisia julkisia resurssejamme käytetään: onko varmasti niin, että haluamme edelleen syytää vuosittain yli miljardi euroa kehitysmaiden gepardihatuille ja tahdomme huolehtia maahamme pyrkivien elintasopakolaisten hrmh... elintasosta. Tai näemmekö yhä maksamisen väärteiksi kaikki Etelä-Euroopan maiden vaatimat varainsiirrot? 

Vai onko sittenkin parempi, että terveydenhuoltomme tasoa lasketaan nykyisestä. Tai jätetään vaikkapa tietyn iän ylittäneiden tai huonoja elintapoja noudattaneiden ihmisten sairaudet hoitamatta.

* * *

Lopuksi vaihdan aihetta. Moitiskelin nimittäin eilen Vihreitä sen metsäpolitiikasta. 

Tänä aamuna luin kuitenkin uutisen siitä, että Vihreiden "puoluevaltuusto kannattaa geenimuunneltuja organismeja (GMO) koskevan sääntelyn purkamista". Tämä on järkevä kannanotto, sillä nykyaikaisten maatalouskasvien jalostusmenetelmien hylkimisellä EU:n maatalous jää kustannustehokkuudessaan vuosi vuodelta yhä enemmän muun maailman jälkeen - ja täällä tehtävä tutkimus jopa auttaa muuta maailmaa kasvattamaan tätä eroa. 

Tosin vajaan kymmenyksen kannatuksen omaavan suomalaispuolueen mahdollisuudet vaikuttaa asiaan rajoittunevat lähinnä muille annettavan esimerkin asteelle. Mutta hyvä edes niin, sillä ehkäpä vihreiden päätös saa myös poliittisen kenttämme muut - vielä moderneja kasvinjalostusmenetelmiä vierastavat - puolueet nyt tehdyn linjauksen taakse. Ja näin syntyvä yhteinen näkemys saadaan leviämään aikanaan myös muihin Unionin poliittisiin päättäjiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin kabinetti päätti olla pihtailematta
Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista

Poistaako kiinalainen kapitalismi afrikkalaisten ruokapulan?

Osaa maailmasta uhkaa juuri nyt ruokapula, koska Venäjän hyökkäys naapuriaan vastaan uhkaa Ukrainan viljatoimituksia. Erityisen ongelmallista tämä on sellaisille kehitysmaille, jotka ovat riippuvaisia tuontiruuasta. 

Perimmältään ongelma on peräisin kehitysmaiden viime vuosikymmenten väestöräjähdyksestä, mutta myös globaalin ruuantuotannon valtavasta ylijäämästä, joka on dumpattu halvalla tai kehitys- ja katastrofiapuna ilmaiseksi kehitysmaihin. Näin on onnistuttu ehkäisemään tehokkaasti niiden oman ruokatuotannon kehittämistä. 

Tämä kaikki on ollut mahdollista siksi, että vauraissa maissa on tuotettu ruokaa yhä tehokkaammin. Se perustuu ennen kaikkea tieteelliseen tutkimukseen, joka on lisännyt satotasoja vuosikymmenestä toiseen etenkin vihreän vallankumouksen aikana ja sen jälkeen.

Tämä kehitys näyttää jatkuvan myös tulevaisuudessa. Siitä esimerkkinä toimikoon tuore tutkimusartikkeli, jossa kiinalainen tutkimusryhmä oli onnistunut yhden geenin ilmentymistä muokkaamalla kehittämään riisilajikkeen, joka käytti typpeä tehokkaammin, kasvoi nopeammin ja tuotti suuremman sadon kuin tavallinen riisi. 

Riisiä ei toki viljellä Euroopassa, mutta globaalisti se on yksi maailman tärkeimmistä ravintokasveista. Siten siinä saavutettava kehitys on maailman ruokahuollon kannalta oleellista mahdollistaessaan yhä suuremman viljasadon saavuttamisen niissä maissa, joissa sitä viljellään. Ja joissa suhtaudutaan suopeasti geneettisesti muokattuihin kasvilajikkeisiin.

Tuo suhtautuminen on itse asiassa muuttumassa yhä merkittävämmäksi asiaksi. Sen seurauksena maatalouden tehokkuuden ero tieteen tuloksia hyödyntävien maiden ja tätä kehitystä vastaan haraavan EU:n välillä tulee kasvamaan ajan myötä. Nähtäväksi jääkin, johtaako tämä jossain vaiheessa suunnanmuutoksen myös Unionin alueella. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei viljakasvien jalostus pelasta kehitysmaiden maataloutta. Niissä väestöräjähdys yhdistettynä länsimaisen ruuan dumppaamiseen pitää maatalouden kehityksen aisoissa. Ellei sitten kiinalaisten pyrkimys muuttaa afrikkalainen maatalous oman ruokansa lähteeksi muuta tilannetta, koska markkinatalouden lait toimivat myös mustassa maanosassa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS kertoi puolitotuuden Sri lankan vihreästä katastrofista
Eettiset munat?
Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle

Presidentti Sauli Niinistön huolet

Presidentti Sauli Niinistö kertoi suomalaisille sen yksinkertaisen totuuden, että "nälkä taitaa vaikuttaa vähän nopeammin kuin ilmastonmuutos". Näin siitä huolimatta, että hänen mukaansa "ilmastonmuutos ei häviä mihinkään". 

Niinistön tarkoituksena oli muistuttaa kansalaisia ruokaomavaraisuuden tärkeydestä ja tässä hän on luonnollisesti oikeassa. Varoittava esimerkki löytyy muun muassa Sri Lankasta, jossa omavaraisuus heitettiin maailmanparantamisen alttarille karmaisevin seurauksin. 

Kaikeksi onneksi suomalainen maatalous on edelleen kohtuullisen hyvässä kunnossa, joskin riippuvainen tuontilannoitteista. Akuutista ruokapulasta meillä ei siten ole pelkoa. 

Ilmastonmuutoksenkin kanssa voimme olla suhteellisen huolettomia, ainakin mitä tulee pelättyyn pohjoisten alueiden muuta maailmaa nopeampaan lämpenemiseen. Juuri nyt esimerkiksi arktisen alueen merijään laajuus on vuodenaikaan nähden suurimmillaan sitten vuoden 2014 eli sen pieneneminen on pysähtynyt ainakin väliaikaisesti. 

Eikä Pohjois-Suomenkaan vuosilämpötilastoissa näytä olevan merkkejä kuumien vuosien lisääntymisestä, sillä Sodankylän mittausaseman vuosilämpötilaennätys on edelleen vuodelta 1938. Sen sijaan näyttäisi siltä, että maatalouden katojen kannalta kriittiset kylmät vuodet näyttäisivät puuttuvan alkaneen vuosituhannen tilastoista. 

Samasta trendistä kertoo pohjoisten alueiden RSS-satelliittimittaus (North polar), jonka vuodesta 1979 alkanut kuukausittainen lämpötilasarja näyttää seuraavalta (Y-akselin yksiköt ovat lämpötila-anomalioita asteina). 

Kuten siitä näkyy, on ilmastonmuutoskauhun nostattanut lämpötilojen 1900-luvun loppuvuosikymmenien nopea nousu taittunut, eikä pohjoisten alueiden lämpötila ole noussut yli kymmeneen vuoteen tämänkään datan perusteella. Siksi tulevaisuuteen on syytä suhtautua luottavaisesti sekä ilmaston että maatalouden suhteen, kunhan poliittiset päätöksemme huolehtivat jälkimmäisen toimintaedellytyksistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen
Keväisiä ajatuksia vihreistä ja muista siirtymistä
Tekeekö vesi Professorista sosialistin?

HS kertoi puolitotuuden Sri lankan vihreästä katastrofista

Helsingin sanomat julkaisi uutisen Sri Lankan tilanteesta. Sen mukaan rehottava korruptio ja hillitön velkaantuminen ajoivat Sri Lankan talouden suureen sekasortoon. 

Jutussa on esitetty kolme grafiikkaa, joista ensimmäisessä nähdään maan valuutan romahtaneen maaliskuussa, toisessa näytetään inflaation lähteneen nousukiitoon viime vuoden lopulla ja kolmannessa on esitetty maan valuuttavarannon laskeneen jo vuodesta 2019 alkaen. Taustalla on jutun mukaan myös koronapandemia, joka pahensi maan velkaantumista.

HS:n jutun saamissa kommentissa mainittiin vielä muita mahdollisia syitä. Sellaisia ovat väestönkasvu vuoden 1960 noin 10 miljoonasta 22 miljoonaan sekä fossiilisten polttoaineiden kallistuminen ja ehtyminen. 

Blogistikollega Vasarahammer kirjoitti myös aiheesta viitaten Mikko Paunion kirjoitukseen omassa blogissaan. Paunio puolestaan viittasi Foreign policy-lehden artikkeliin. Myös Time-lehti kirjoitti asiasta. 

Näiden kirjoitusten mukaan maasta nyttemmin pakoon lähteneen presidentin hallitus asetti valtakunnallisen kiellon synteettisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden tuomiselle ja käytölle sekä määräsi maan kaksi miljoonaa maanviljelijää siirtymään luomuviljelyyn. Tästä seurasi luonnollisesti sietämätön ruokapula, koska orgaanisessa viljelyssä satotasot jäävän keskimäärin selvästi pienemmiksi kuin perinteisessä maataloudessa. 

Kaiken tämän seurauksena Sri Lanka joutui turvautumaan riisin tuontiin aiemman omavaraisuuden sijaan. Samalla maan valuutanlähde eli teentuotanto romahti lannoitekiellon takia, jolloin maan valuuttatilanne vajosi kestämättömäksi. 

Tämän kaiken seurauksena hallitus joutui perumaan lannoitekieltonsa, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Ja nähtäväksi jää, millä tavalla maan tuleva johto pystyy viemään valtiolaivaansa eteenpäin.

Suosittelen tässä vaiheessa lukemaan sekä Vasarahammerin että Paunion edellä linkitetyt blogitekstit nähdäkseen niiden johtopäätökset liittyen Euroopan Unioniin. Omalta osaltani tyydyn ihmettelemään vain sitä, miksi Helsingin sanomat salasi omassa raportissaan lukijoilta Sri Lankan ongelmien keskeisimmän perussyyn. 

Oliko lehden tarkoituksena kohdistaa lukijoihinsa valheellista vihreää propagandaa nyt kun EU:ssakin ollaan tekemässä vihreää siirtymää maatalouden alalla? Vai oliko jutun tehnyt toimittaja vain tietämätön kaikista tosiasioista ja kirjoitti siksi omaan punavihreään agendaansa sopivaa puolitotuutta selvittämättä asiaa sen tarkemmin - suurin osa suomalaistoimittajistahan on tutkitusti punavihreitä.

Oli totuus kumpi tahansa, niin joka tapauksessa Helsingin sanomat tuli julkaisseeksi malliesimerkin kelvottomasta journalismista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kertovatko kuvat enemmän kuin tuhat sanaa - vai olenko väärässä?
Politiikan ensimmäinen uhri
Omituista

Keväisiä ajatuksia vihreistä ja muista siirtymistä

MTV3 otsikoi tuoreen sääuutisensa kysymällä, että "Alkaako terminen kevät tänä viikonloppuna? Meteorologi lupaa viikonlopuksi jo terassikelejä, eikä lämpöaallolle näy loppua". Tämä ei tietenkään maaliskuun puolivälin lähestyessä ole kovin suuri uutinen, sillä laskeehan esimerkiksi Ilmatieteen laitos maaliskuun ensimmäiseksi kevätkuukaudeksi. 

Suomessa lämpötilojen nousu kohti kesää otetaan yleensä vastaan suurella ilolla, sillä onhan takana pitkä ja luminen talvi. Toisin kuin Suomessa, odotettaneen maapallon toisella puolella Australiassa nyt innolla alkavaa talvikautta, koska viime vuosien kesiin on liittynyt hurjia metsäpaloja.

Noiden palojen syistä julkaisi Frontiers in Ecology and Environment tiedelehti vertaisarvioidun katsausartikkelin, joka toi mieleen Donald Trumpin aikanaan mainitseman suomalaisten metsien haravoinnin. Siinä "annettiin ensimmäisen kvantitatiivinen todiste alueen metsäalueista, jonka mukaan ne sisälsivät vähemmän pensaita ja enemmän ruohoa ennen kolonisaatiota". 

Siten jutun mukaan Australian alkuperäiskansojen palonhallintakäytäntöjen katoaminen on johtanut laajoja alueita paloalttiiksi, jonka seurauksena on nähty ennennäkemättömän laajoja metsäpaloja. Toki on muistettu mainita myös ilmaston lämpeneminen. 

Tämä vei minut taas Australian keskiosien Alice Springsiin, jonka ilmastotilastojen historia ei juurikaan ole lisännyt luottamustani sikäläisen tilastoinnin luotettavuuteen.  Niinpä riensin jälleen kerran tilastojen ääreen ja löysin ikäväkseni alla olevan kuvan.

Kuten arvoisa lukijani huomaa, on Keski-Australian ilmaston historia muuttunut jälleen kerran verrattuna edelliseen käyntiini, jolloin ilmaston arveltiin kyseisellä paikkakunnalla lämmenneen varsin suoraviivaisesti aina 1940-luvulta 2020-luvulle, vaikka sen tänä päivänä kerrotaankin yllä olevan kuvan perusteella olleen varsin vakaa aina 1980-luvun alusta asti! 

* * *

Vladimir Putinin hyökkäys Ukrainaan ja sitä seuranneet talouspakotteet ovat Euroopassa ja myös täällä Suomessa johtamassa nopeaan irtautumiseen venäläisestä energiasta. Se tapahtuu ensisijassa täyttämällä energiavarastoja muualta maailmasta tuotavilla fossiilisilla - ja Suomessa turpeen palauttamisella - mutta samalla edistynee myös ns. vihreä siirtymä, koska ainakin pidemmällä aikavälillä tultaneen kiirehtimään fossiilisten energianlähteiden korvaamista bioenergialla sekä tuuli-, aurinko- ja ydinvoimalla.

Bioenergiasta sattui silmiini mielenkiintoinen USA:n tiedeakatemian julkaisusarjan tutkimusraportti, jossa oli selvitetty maissista tehdyn bioetanolin ympäristöjalanjälkeä. Siinä havaittiin, että bioetanolin valmistus kasvatti maisiin hintaa 30 ja muiden viljojen 20 prosentilla sekä laajensi maissin viljelyalaa peräti 2,8 miljoonalla hehtaarilla ja sen seurauksena peltojen pinta-alaa 2,1 miljoonalla hehtaarilla vuodesta 2008 vuoteen 2016. 

Nämä muutokset lisäsivät vuotuista lannoitteiden käyttöä kolmesta kahdeksaan prosenttiin sekä nostivat veden laatua alentavien yhdisteiden määriä kolmesta viiteen prosenttiin. Siten bioetanolin tuotanto tuotti yhtä paljon tai jopa neljänneksen enemmän kuin fossiiliset polttoaineet. Niinpä tutkijat pitivät maissietanolia huonona ratkaisuna pyrittäessä ympäristöystävällisempään tulevaisuuteen.

* * *

Suomessahan arvanheitolla uusiutumattomaksi määriteltyä turvetta ryhdyttiin ajamaan alas todella voimallisesti jokin aika sitten. Putinin sota on kuitenkin johtanut siihen, että myös meillä on viime päivinä tehty peruutusliikkeitä. Tämä olikin viimeinen hetki, sillä turveyrittäjät olivat jo ryhtyneet tuhoamaan kalustoaan.

Toivottavasti tämä turvesoppa saa suomalaiset päättäjät jatkossa harkitsemaan paremmin toimiensa järkevyyttä. Vanhan sanonnan mukaanhan on nimittäin niin, ettei hosumalla synny kuin kusipäisiä lapsia. Ja sellainen meillä olisi käsissämme juuri nyt, mikäli Putin olisi päättänyt aloittaa sotansa vain vuotta tai kahta myöhemmin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin sodan taloudellinen hinta
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Australian ilmastohistoria meni uusiksi

Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita

Europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr) on päässyt syksyllä mieleiseensä tehtävään eli EU-parlamentin ympäristö­valiokunnan pääneuvottelijaksi hiilinieluja koskevassa, niin sanotussa Lulucf-asetuksessa. Tätä mandaattiaan hän on käyttänyt tekemällä ehdotuksen maankäyttösektorin hiilinielun kokonais­tavoiteen nostamiseksi 490 miljoonaan hiilidioksidi­ekvivalentti­tonniin vuonna 2030. 

Se on 58 prosenttia enemmän kuin komission heinäkuussa antamassa esityksessä, jossa tavoite oli 310 miljoonaa tonnia. Suomen osuus kasvaisi 17,8 miljoonasta tonnista 30 miljoonaan tonniin eli yli 68 prosenttia. 

Niinistö siis haluaisi asettaa Suomelle muita EU-maita tiukemman tavoitteen ja siten vaikeuttavan entisestään metsänhoitoa ja maataloutta täällä pohjoisen ankarissa oloissa. Näin siitä huolimatta, että Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja totesi viime viikolla, etteivät muut toimialat pystyisi korvamaan metsäsektorin alasajoa. n

Uutta tuotantoa ei hänen mukaansa syntyisi riittävän paljon eikä riittävän nopeasti, koska ongelmana ei ole pelkästään metsäsektorin uusien innovaatioiden syntyminen riittävän nopeasti, vaan myös sen arvonlisän aleneminen, jota nykyiset tuotteet synnyttävät. Hänen mukaansa metsäsektorin toimintaedellytysten raju heikentäminen vaarantaisi nykytuotteitakin.

Uusien tuotteiden osaltakin EU on asettanut erilaisia kapuloita suomalaisten rattaisiin. Yhden esimerkin nosti tänä aamuna esille VTT:n tutkimusprofessori, joka kertoi puusta tehtyjen muovia korvaavien tuotteiden tulleen EU:ssa luokitelluksi yhtä haitallisiksi kuin fossiilisista raaka-aineista tehdyt muovit. 

Maatalous on Suomessa puolestaan ruokaturvan tuoja. Ilman toimivaa maataloutta olisimme ruuan osalta tuonnin varassa, ja kuten tämän syksyn sähkön hintojen nousu on osoittanut, sellaisella saattaa olla ikäviä seurauksia.

Nähtäväksi siis jää, miten Ville Niinistön kannattajat reagoivat hänen toimiinsa ja miten suomalaiset ylipäänsä suhtautuvat EU:n edesottamuksiin suomalaisten hyvinvoinnin perustan alasajajana. Jatkammeko entiseen malliin nyökyttelemällä päätämme mitä erilaisimpiin meille haitallisiin direktiiveihin, vai ryhdymmekö jossain vaiheessa puolustamaan myös omaa etuamme? 

Entä kuinka käy vihreän siirtymän, jos kansalaisten elämä siihen liittyvine muutoksineen käy sietämättömäksi? Reagoivatko siihen ainoastaan ranskalaiset, vai nähdäänkö myös Suomessa aiempaa vahvempaa kansalaisaktivismia? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä

Tekeekö vesi Professorista sosialistin?

Suomalaiset hallitukset ovat aika ajoin yksityistäneet julkista omaisuutta pilkkahintaan karmaisevin seurauksin. Tunnetuin esimerkki lienee sähköverkkojen yksityistäminen, jonka seurauksena sähkölaskut ovat olleet niin rajussa nousussa, että poliitikot ovat joutuneet tekemään kömpelöitä yrityksiä rajoittaakseen vapaata markkinaa.  

Ongelmana sähkön ja monen muunkin asian suhteen on se, että julkinen omistaja luopui ns. luonnollisesta monopolista, jolloin yritysten väliseen kilpailuun perustuva markkinamekanismi ei rajoita tarjottavan palvelun hintoja. Näin palvelun tarjoaja voi rahastaa tuotteestaan täsmälleen niin paljon kuin vain kehtaa.  

Tämän kehityksen yhtenä virstanpylväänä oli aikanaan Kemiran lannoitetuotannon myyminen norjalaiselle Yaralle. Siinä kyse ei ollut luonnollisesta monopolista vaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen siirtämisestä yksityiseen ja vieläpä ulkomaiseen omistukseen. Myös tällaisen kaupan lopputuloksena on palvelun käyttäjän kustannusten raju nousu. 

Parhaillaan suomalaisessa lannoitekaupassa on käynnissä mielenkiintoinen käänne. Erinomaisesti hoidettu perheyhtiö Berner on nimittäin ostanut venäläisiä lannoitteita maahan tuovan ja edelleen jalostavan yrityksen ja myy niitä selvästi edullisempaan hintaan kuin Yara suomalaista lannoitetta. 

Yara ei tietenkään ole katsonut muutosta rauhassa, vaan tiedostaa siitä seuraavan taloudellisen tuoton kapenemisen. Tästä uutisoi eilen Maaseudun tulevaisuus, jonka mukaan yhtiö kieltäytyy jatkossa toimittamasta tuotteitaan Bernerin maatalouskaupalle eli Viljelijän Bernerille. 

Lopputuloksena saattaa hyvinkin olla se, että Yara maksaa Viljelijän Berneristä selvän ylihinnan ja ostaa sitä kautta sen monopoliasemaa uhanneen perheyrityksen pois maatalouskaupasta ja pelastaa sitä kautta määräävän markkina-asemansa. Loppuhinnan maksaa tietenkin suomalainen kuluttaja suomalaisten maataloustuotteiden korkeiden tuotantokustannusten pysyessä korkealla ja tullessa laskutetuksi elintarvikkeiden hinnoissa.

Tässä suhteessa on mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu kansalaisaloitteelle veden yksityistämisen kieltämisestä. Se on nyt saanut selvin luvuin maa- ja metsätalousvaliokunnan puoltavan lausunnon ja on syytä toivoa, että koko eduskunnasta löytyy enemmistö, joka päättää säilyttää vesihuollon jatkossakin julkisena palveluna. Näin estyisi se, että jälleen yksi uusi luonnollinen monopoli päätyisi jonkun suuromistajan - ehkäpä vielä ulkomaalaisen kuten Yara - rahantekokoneeksi.

Kuten arvoisa lukijani tietää, en ole varsinaisesti julkiseen omistukseen perustuvan eli sosialistisen talouspolitiikan kannattaja. On kuitenkin asioita, joita kannattaa katsoa pragmaattisesti ja erilaisten yksityisten monopolien välttäminen on yksi sellaisista. Ja siksi joidenkin asioiden sosialisointi on järkevää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laillistettu ryöstö
Jyväskylä ja luonnollinen monopoli
Markkinatalous Harvardin professorin silmin

Brexit uudessa valossa

Helsingin sanomat kumosi tänään aiemman juttunsa, jonka perusteella Britannian EU-ero olisi johtanut taloudelliseen katastrofiin. Näin ei siis ole käynyt.

HS:n uudemman jutun mukaan "tavaravienti EU:hun lisääntyi edelliskuukauteen eli tammikuuhun verrattuna peräti 46,6 prosenttia. Taustalla oli etenkin koneiden, liikennevälineiden kuten autojen sekä kemian alan tuotteiden kuten lääkkeiden vienti."

Sen sijaan EU:lle Britannian lähtö näyttäisi edelleen aiheuttavan harmaita hiuksia, sillä "tuonti EU:sta Britanniaan toipui lievemmin eli 7,3 prosenttia tammikuusta. Tuonti kasvoi 1,2 miljardia puntaa eli 1,4 miljardia euroa". Näin Britannian ja EU:n kauppatase muuttui yhdessä kuukaudessa varsin paljon.

Viime aikoina olemme saaneet lukea toisestakin Brexitin aiheuttamasta erosta EU:n ja Britannian välillä. Saarivaltio on nimittäin koronarokotusten edistymisessä aivan eri tasolla kuin Unioni - siis jälkimmäisen tappioksi. 

Näistä Britannian kannalta hyvistä uutisista huolimatta emme vielä pysty sanomaan oliko EU-ero maalle hyvä vai huono toimi. Iso kysymys sen kannalta on varsinkin maan yhtenäisyyden säilyminen uudessa tilanteessa: lähteekö Skotlanti omille teilleen ja ratkeaako Pohjois-Irlannin tilanne rauhanomaisesti?

Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, ettei Brexit ollut Britanniassa asuville sellainen katastrofi kuin suomalaisessa mediassa ennen EU-eroa annettiin toisinaan ymmärtää. Niinpä jää nähtäväksi millä tavoin Brexit vaikuttaa jatkossa EU:n yhtenäisyyteen.

* * *

Helsingin sanomat uutisoi myös tropiikin metsäkadosta. Sen mukaan EU:ssa on nyt pyrkimys kieltää metsiä tuhoavien tuotteiden myynti.

Ensinnäkin EU:n huoli on aiheellinen siinä mielessä, että tropiikin metsäkato on todellinen ongelma sekä maapallon hiilinielun että monimuotoisuuden katoamisen kannalta. Ja juuri siihen keskittyvillä toimilla on suurin vaikutus pyrittäessä tasapainoon talouden, ilmastotoimien ja biodiversiteetin kesken.

Toiseksi, tässä maailmanparantajien ajassa oli mielenkiintoista huomata, kuinka ongelma halutaan ratkaista. Suunnitelmissa on nimittäin - ei enempää eikä vähempää kuin - brasilialaisen lihan ja soijan, indonesialaisen palmuöljyn sekä länsiafrikkalaisen kaakaon tuontikielto Euroopan Unioniin.

Avoimeksi kuitenkin jäi, että miten noiden maiden ja alueiden nopeasti kasvavan väestön muutenkin hauraasta taloudesta sen jälkeen huolehdittaisiin. Lisättäisiinkö kenties noihin maailmankolkkiin menevää kehitysapua vai kutsuttaisiinko sieltä kenties leivättömiksi jääneitä maanviljelijöitä elintasopakolaisiksi Eurooppaan?

Ratkaisujen osalta lienee selvää, etteivät ne enää koskisi Britanniaa. Ellei mukaan lasketa sitä, että se hyötyisi edellä mainittujen tuotteiden ylitarjonnasta aiheutuvasta hintojen pudotuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Wille Rydman paljasti ja Britannia erosi

  

Tsaarintekele on lukenut Stalininsa

Venäjän ja Ukrainan välit ovat jälleen kiristyneet. Sen merkkinä Venäjä on viime päivinä keskittänyt joukkojaan maiden väliselle rajalle.

Venäjän tarkoitusperiä ei tarkalleen ottaen tiedetä, mutta joka tapauksessa on selvää, että välien kiristymisen syynä oli Ukrainan pyrkimys suuntautua kohti länttä. Vuoden 2014 kriisi käynnistyi juuri tästä syystä, eikä EU sen enempää kuin muutkaan länsivallat tehneet käytännössä mitään Ukrainan auttamiseksi. Tosin jälkikäteen lännessä asetettiin Venäjälle sanktioita, jotka ovat aiheuttaneet suuria ongelmia esimerkiksi suomalaisille maataloustuottajille.

Näin Venäjän tsaarintekele sai vahvistuksen sille, että tiukan paikan tullen lännestä ei ole venäläisen imperialismin estäjäksi. Tämä vahvistettiin hiukan myöhemmin Syyrian sodassa. 

Stalin aloitutti Suomessa talvisodan Mainilan laukauksilla eli lavastetulla aggressiolla Venäjää vastaan. Putin on Stalininsa opiskellut ja vetoaa juuri nyt Itä-Ukrainan levottomuuksiin ja sanoo niiden kiihtymisen pakottavan maansa asevoimat puuttumaan tilanteeseen. En epäile, etteikö levottomuuksia saataisi tarvittaessa kiihtymään. 

Länsivallat toimivat aiemmin nähtyjen periaatteidensa mukaan. Suuria puheita riittää kuin Saddam Husseinilla, mutta sotilaallista tukea Ukraina tuskin tulee saamaan. 

Parhaassakin tapauksessa asiasta ryhdytään käymään länsimaiden kesken neuvotteluita, joiden aikana Putin toimii tietäen, ettei länsi tule puuttumaan käynnissä olevaan konfliktiin, jossa Venäjä on mukana. Riskit ovat yksinkertaisesti liian suuret.

Ukrainan ja maailmanrauhan kannalta parasta olisi, mikäli länsimaat eli käytännössä Nato sijoittaisi pikavauhdilla Ukrainaan suuren sotilaallisen voiman. Silloin tilanne kääntyisi päinvastaiseksi ja liian suurten riskien ottaminen nousisi esteeksi venäläisille ja Putinille. Näin rauha säilyisi, vaikka Itä-Ukraina säilyisikin venäläisten valvonnassa.  

Yksi avoinna oleva kysymys liittyy Putinin toiminnan motiiveihin. Itse epäilen sen liittyvän hänen koronapandemian aikana heikentyneeseen asemaansa venäläisten parissa. Itsevaltiuden säilyttäminen vaatii siten toimenpiteitä ja niitähän tunnetusti saadaan siirtämällä kansalaisten huomio ulkopolitiikkaan. Parhaiten tsaarintekeleen asiaa ajaisi menestyvä valloitussota. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maan ystävien puolustusdoktriini jäi epäselväksi
Venäjä-dilemma
Kova kovaa vastaan Ukrainassa - mutta miksi?

Vanhat normit säilyvät ja näkyvät pitkään

Kiina on nykyisin maailman toinen suurvalta. Siksi myös jokaisen suomalaisen on hyvä tutustua sikäläiseen elämänmenoon ja kulttuuriin. 

Siihen liittyen kirjoitin aikanaan kuinka ei ole lainkaan sattuma, että teollinen vallankumous tapahtui juuri Pohjois-Euroopassa. Tuolloin kirjoitukseni perustui tieteelliseen julkaisuun, jonka mukaan kiinalaiset riisin- ja vehnänviljelijät erosivat toisistaan siten, että vehnänviljelijöiden jälkeläiset olivat ajatuksiltaan analyyttisempiä ja yksilökeskeisempiä kuin riisinviljelijöiden nuoriso. Eli muistuttivat ajattelultaan eurooppalaisia.

Huomasin eilen uuden aiheeseen liittyvän tieteellisen artikkelin, jossa oli jälleen tutkittu kiinalaisia riisin- ja vehnänviljelijöitä. Sen tulosten mukaan niissä Kiinan osissa, joissa on perinteisesti viljelty riisiä vallitsevat selvästi tiukemmat sosiaaliset normit kuin vehnänviljelyalueilla. Ja nämä erot ovat jopa suurempia kuin alueiden kaupungistumisesta tai taloudellisesta kehittyneisyydestä johtuvat erot.

Tutkijat selvittivät myös sitä, kuinka riisinviljelyn historiallinen yleisyys vaikuttaa eri valtioissa vallitsevien arvojen sitovuuteen. Tulokset olivat selviä: mitä selkeämmin maan historia sitoutui riisinviljelyyn, sitä tiukemmat ja yhteisöllisemmät sosiaaliset normit siellä vallitsivat. Harmi kyllä, Suomi ei ollut mukana vertailussa.

Tiukkojen arvojen parissa elävät ihmiset priorisoivat sosiaalista järjestystä, ovat itsekriittisempiä ja käyttävät esimerkiksi huumeita vähemmän kuin väljien normien hallitsemissa yhteisöissä. Toisaalta tiukat normit ehkäisevät luovuutta, mikä on todettu myös Kiinan historiallisilla riisialueilla, joilta haetaan merkitsevästi perinteisiä vehnäalueita vähemmän uusista innovaatioista kertovia patentteja. Tiukkoja normeja noudattavat yhteisöt saattavat kuitenkin tuottaa tehokaasti sellaista kasautuvaa kehitystä, jossa jo olemassa olevia innovaatioita kehitetään systemaattisesti paremmiksi.  

Tämän kanssa yhdensuuntaisesti kiinalaiset innovaatiokeskukset sijaitsevat historiallisilla vehnäalueilla. Ne ovat todennäköisesti myös helpompia seutuja muuttajille, koska löyhempiin arvoihin on helpompi sopeutua. 

Jos ja kun historiallisella maanviljelyllä on Kiinassa edelleen näin suuri merkitys, herää kysymys siitä, kuinka kauan kestää ennen kuin riisinviljelijöiden ja vehnänviljelijöiden jälkeläisten arvot yhtenäistyvät. Tämä kysymys on tietenkin tulevaisuuden tutkijoiden selvitettävä, mutta on merkillepantavaa, että riisinviljelijöiden kulttuuri näkyy edelleen esimerkiksi opiskelijoiden ja Starbucksissa kahvittelevien kiinalaisten käytöksessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kirsi Liimatainen uskoo edelleen sosialistiseen utopiaan
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

Kirkon ristiretki valkoista heteromiestä vastaan

Kirkko ja kaupunki -lehden perusteella maamme evankelisluterilainen kirkko on lähtenyt ristiretkelle lihaa syövää heteromiestä vastaan. Ensin lehti julkaisi kolumnin, jossa rinnastettiin eläinten tuotanto Saatanan tuhotekoihin. Ja seuraavaksi sen julkaisema toinen kirjoitus syytti maailman etuoikeutetuimpiin ihmisiin kuuluviksi väittämäänsä valkoista miestä uhriutumisesta.

En tiedä mihin Kirkko ja kaupunki tai sitä julkaisevat pääkaupungin seurakunnat pyrkivät tämänkertaisella ulostulollaan. Joka tapauksessa ne ovat onnistuneet pahoittamaan ainakin suomalaisten eläintuottajien mielen, eikä jälkikäteinen selittelykään taida juuri auttaa. En myöskään usko, että nuo kirjoitukset lisäisivät kirkon suosiota tavallisten työtä tekevien ja kirkollisveronsa maksavien suomalaismiesten keskuudessa. 

Tuo eläinkirjoitus oli sikäli mielenkiintoinen, että samaan aikaan on Pohjanmaalta paljastunut eläinsuojelurikos, jossa on tapettu lampaita antiikkisin menoin ja suunnatonta kärsimystä tuottaen. Syynä siihen on ollut islamilaisten fanaatikkojen ruokaan liittyvien vaatimusten täyttäminen eläinparkojen kustannuksella. Ainakaan tätä kirjoitettaessa Kirkko ja kaupunki ei ollut ottanut asiaan minkäänlaista kantaa, saati tuominnut tekoa.

Näyttäisikin siltä, että Kirkko ja kaupunki tekee - todennäköisesti ymmärtämättömyyttään - työtä ainoana puolueena valkoista heteromiestä muiden ihmisten kanssa tasa-arvoisena pitävän Perussuomalaisten eteen. Onhan hyvin tunnettua, että suomalaisten sympatiat asettuvat aina altavastaajan puolelle. Ja juuri nyt sellainen on nykyaikana tavallinen naisista ja hyvästä lihasta tykkäävä mies, jonka ihmisyyden on aiemmin kyseenalaistanut vihervasemmiston hallitsema valtamedia ja nyt siis myös kristillisen kirkkomme näkyvin julkaisu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia
Päivi Räsänen, Raamattu ja homoseksuaalisuus
Kirkon linja pakolaiskysymyksissä

 

Paljastuksia mansikanpoiminnasta

Helsingin Sanomat kertoi suomalaisen mansikkatilan töiden järjestelyistä. Luin jutun ja päätin kopioida seuraavat kohdat arvoisan lukijani hämmästeltäväksi.

"Fyysinen yötyö taitaakin olla tärkeä syy sille, miksei tätä tehdä suomalaisvoimin. Esa Rannikko kertoo usein pyytäneensä suomalaisiakin öiseen hallantorjuntaan – kolmen tunnin päästä paikalle on saattanut ilmestyä joku."

"Vastaanottokeskuksesta väkeä voisi tulla enemmänkin, mutta työhaluja hillitsee kannustinloukku. Turvapaikkapäätöstä odottava saa kuukaudessa 315 euroa vastaanottorahaa. Jos menee töihin, rahan menettää."

"Ripeä ukrainalainen voi kerätä 7–25 kiloa tunnissa. Suomalaisnuorella taas saattaa mennä puoli tuntia pelkkään vessareissuun puhelimen kanssa."

Yle puolestaan kertoi suomalaisille tehdystä mielipidekyselystä, jonka mukaan "suurin osa kyselyyn vastanneista tukisi valtiontaloutta mieluummin lainarahalla kuin leikkaamalla palveluista".

En kommentoi sen enempää edelle kirjoittamiani kohtia, mutta paljastan kuitenkin niiden herättäneen itsessäni monenlaisia ajatuksia kansakuntamme tulevaisuudesta. Ja koko suomalaisuuden.

Lisäksi totean, että HS:n mukaan mansikkatilalla maksettiin palkkaa maatalousalan työehtosopimuksen mukaisesti. Se ei ehkä ole kovin paljon, mutta sillä pystytään tuottamaan kotimaista mansikkaa kannattavasti sellaiseen hintaan, että se käy kaupaksi maamme toreilla ja kaupoissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin ja työajan lyhennys
Miten marjanpoiminnasta saisi kiinnostavaa?
Marjanpoimintaa

Sademetsätuhon syyt

Aamun lehti päivitteli Amazonian sademetsien tuhoutumisella. Jutun mukaan "yhden sademetsähehtaarin polttamisesta vapautuu saman verran hiilidioksidia kuin 250 suomalaisen vuoden autoiluista tai 250 000 kasvihuonetomaattikilon tuottamisesta".

Kun huomioidaan, että Amazonian sademetsistä katoaa joka vuosi vähintään Pirkanmaan kokoinen alue ymmärtää, ettei kyse ole pikkuasiasta maailman hiilinielujen kannalta. Siksi oli hienoa, että lehti tarjosi meille aineksia sen pohtimiseen, mistä ongelma johtuu ja mitä sille voisi tehdä.

Jutun mukaan suurin syyllinen sademetsien katoamiseen on ihmisten lihansyönti. Näin siksi, että hävitettävästä sademetsästä noin 80 prosenttia raivataan laitumeksi.

Toki Brasiliassa on myös metsänhakkuita. Niistä suuri osa on laittomia - monesti meilläkin jatkuvan kasvatuksen nimellä uutta tuloaan tekeviä arvokkaimpien puiden poimintahakkuita - eikä hakattuja metsiä kunnosteta uudelleen kasvukuntoon kuten Suomessa.

Jutussa todettiin myös metsäkadon todellinen syy: nykyisin sademetsien ylläpito ei mahdollista ihmisten elämää. Eli paikallinen väestö ei saa siitä rahaa - toisin kuin maataloudesta.

Tämän muuttamiseksi toimittaja suositteli, ettei suomalainen kuluttaja ostaisi brasilialaista naudanlihaa eikä edes kanaa, jonka rehu on tuotettu siellä. Niiden sijaan kannattaisi käyttää brasilialaisia tuotteita, joita voidaan tuottaa sademetsien siimeksessä.

Alussa linkittämässäni jutussa kerrottiin, että sademetsistä huolissaan olevat voisivat alkaa maksaa niiden pystyssä pitämisestä hiiliveroa. Näin metsästä syntyisi paikalliselle omistajalleen arvo - olettaen etteivät rahat päädy korruption ammottavaan kitaan.

Lisäksi jutun lopussa arvellaan, että "loppujen lopuksi sademetsien suojelu on silkkaa politiikkaa: lakeja, asetuksia sekä ennen kaikkea niiden valvontaa ja rangaistusten jakamista". Lisäksi koko tarinan viimeinen virke kuuluu, että "oikeastaan vaikein kysymys onkin, miten sillä voi tienata, että on kaatamatta puun".

* * *

Suomessa metsäpuiden yhteenlaskettu tilavuus - hiilivarasto - on kasvanut jatkuvasti jo kymmeniä vuosia. Siihen on syynä se, että meillä omistaja saa metsistään puuta myymällä rahaa. Ja hänet on velvoitettu hakkuiden jälkeen saattamaan metsänsä uuteen kasvuun.

Omistajan kannalta tulevien puukauppojen tili on tehnyt myös metsien kasvua ja tukkipuun osuutta lisäävästä metsänhoidosta kannattavaa - etenkin kun sitä on osittain tuettu julkisista varoista. Ilman metsien hakkuiden jälkeistä uudistamista ja metsänhoitoa kasvaisivat metsämme aivan oleellisesti vähemmän kuin nykyisin - näin vaikka metsiä ei olisikaan raivattu pelloiksi paremman taloudellisen tuoton toivossa.

Järkevän metsäpolitiikan ja metsänkäytön ansiosta Suomen metsien sisältämä hiilivarasto on kasvanut jo vuosikymmeniä, vaikka samalla puiden varassa on syntynyt maailmanluokan metsäteollisuus. Ei siis voi kylliksi alleviivata metsien omistajalleen antaman arvon merkitystä metsien hiilivarastoille meillä ja muualla - ja ihmetellä aamun lehden loppukaneettia puiden kaatamatta jättämisestä.

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että myös meillä Suomessa on päätään nostanut ja asiaa ymmärtämättömien poliitikkojen ja kansalaisten suosiota saanut metsien talouskäytön vaikeuttaminen tai palaaminen jatkuvaan kasvatukseen. Sellaisen politiikan loogisia seurauksia voimme ihailla tämän aamun sademetsäjutusta: ellei metsällä ole arvoa omistajalleen, ei siitä pidetä myöskään huolta.

Samalla on todettava aamun lehdessä mainitusta hiilinielukorvauksesta, että sen jatkuvuuden edellytyksenä on irtorahan löytyminen ja poliittinen suuntaaminen kyseiseen tarkoitukseen, kun taas metsien vastuullisesta talouskäytöstä hiilinielujen säilyttämiseen tarvittavat varat syntyvät normaalin liiketoiminnan tuloksena. Arvoisa lukijani voinee itse päätellä, kumpi vaihtoehto tarjoaa pysyvämmän ratkaisun hiilinielujen kasvattamiselle tässä poliittisten muotivirtausten maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Akanoita
Miksi enää ei ole varaa piikoihin?

Pitäisikö perintöoikeus poistaa?

Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston professori Lassi Linnanen oli Helsingin Sanomien haastateltavana jutussa, jossa esiteltiin hänen varsin radikaaleja ajatuksiaan siitä, mitä meidän pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Jutusta oleellinen on kirjattu otsikkoon: "Lomat, ylenpalttiset asuin­neliöt ja kaikki muu luksus verolle – Rikkaiden kuuluukin hävitä ilmasto­toimissa".

En puutu tässä jutun sisältöön sen enempää, mutta kiinnitin huomiotani yhteen Linnasen heittoon. Sen mukaan hän pohti sitä, että "miksi omaisuuden pitäisi periytyä... Etuoikeutettujen jälkeläiset säilyvät etuoikeutettuina. Pitääkö olla näin?".

On totta, että omaisuuden periminen lisää ihmisten syntyperäistä eriarvoisuutta ja sitä kautta ehkäisee meritokratiaa eli omien kykyjen avulla menestymistä, jota sinänsä pidetään yleisesti yhteiskunnan toimivuuden kannalta erinomaisena asiana. Jos siis pidämme meritokratiaa ensisijaisena tavoitteena, olisi perimisoikeuden poistaminen varsin looginen toimenpide.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Siitä tarjoaa esimerkin 1700-luvulla Suomessa tehty isojako. Siinä kylien maat jaettiin aiempien kapeiden sarkojen sijaan isompiin lohkoihin, jolloin isännälle syntyi mahdollisuus ryhtyä kehittämään viljelymenetelmiään muista riippumatta.

Kun omaisuus vielä periytyi (yleensä) vanhimmalle pojalle, syntyi maatalouteen pitkäjänteisyyttä, joka aikanaan johti välittömän nälkäkuoleman mahdollisuuden katoamiseen ja lopulta maatalouden ylituotantoon. Näin selvärajainen oma ja jälkeläisille periytyvä omistusoikeus aloitti kehityksen, jonka seurauksena Suomen muuttui tyypillisestä kehitysmaasta teolliseksi hyvinvointivaltioksi.

Tämän oivallus on aamun lehden toisen jutun mukaan viety kehitysapuna Etiopiaan. Siellä viljelijät ovat nyt voineet rekisteröidä luotettavasti maapalstansa itselleen periytyväksi omaisuudeksi.

Tämän seurauksena on syntynyt samankaltainen kehityskulku kuin Suomessa 1700-luvulla eli paikalliset viljelymenetelmät ovat alkaneet kehittyä. Samalla on ilmaantunut yllättäviä sivuvaikutuksia: naisten tasa-arvo on kasvanut ja miesten kiinnostus useampiin vaimoihin on vähentynyt.

Tätä taustaa vastaan en ole lainkaan varma siitä, onko professorikollegan puuskahdus perintöoikeuden poistamisen siunauksellisuudesta loppuun asti mietitty. Lisäksi suosittelisin ihan yleisestikin jonkinasteista varovaisuutta yhteiskunnan perusrakenteisiin puuttumisessa ilmastonmuutoksen uhan torjuntaoperaatioissa. Kovin radikaaleihin toimiin kun liittyy aina riski siitä, että lapsi saattaa mennä pesuveden mukana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi hyvää uutista - vai onko?
Vantaalainen tragedia
Kaksinaismoralismin kukkanen