Tieverkoston rapautuminen pysähtyi

Suomi on harvaan asuttu maa, jossa etäisyydet ovat pitkiä. Sen seurauksena sekä ihmisten että tavaroiden kuljettaminen edellyttää toimivaa liikenneverkostoa, joka koostuu sekä rautatie- että maantieverkostosta. Näistä ensin mainittu on viime aikoina ollut keskustelun keskiössä, koska se halutaan - lähinnä sotilaspoliittisista syistä - muuttaa kapearaiteisemmaksi kuin nykyisin. 

Harvaan asutussa maassa rautatiet eivät kuitenkaan yksinään riitä kattamaan ihmisten liikkumis- ja tavaroiden kuljetustarpeita, vaikka ne ovatkin tehokkaita väyliä suurten asutuskeskusten välillä. Maantiet sen sijaan johtavat jokaiseen kylään ja kaikkien talojen nurkille, joten myös rautatie- ja jopa lentokuljetusten perille pääsemiseen tarvitaan maanteitä. 

Lisäksi yksi Suomen tärkeimmistä teollisuudenaloista on metsäteollisuus, jonka raaka-aineet kasvavat hajautetusti ympäri valtakunnan. Eikä niitä voi saada sieltä jalostettavaksi tehdaspaikkakunnille kuin metsäautoteistä ja paikallisteistä alkavia liikenneverkostoja pitkin. 

* * *

Edellä mainitsemistani syistä on ollut äärimmäisen lyhytnäköistä, että suomalainen tieverkosto on päästetty rapautumaan. Vielä vuonna 2016 maassamme oli "vain" noin 8 ooo kilometriä heikkokuntoisia teitä. 

Tämä määrä oli noussut vuonna 2021 eli edellisen hallituskauden puolivälissä noin 9 000 kilometriin. Eikä siinä kaikki, sillä seuraavan kahden vuoden aikana niiden määrä lisääntyi reilusti yli tuhannella kilometrillä, koska asia ei kiinnostanut silloista Sanna Marinin (sd) vihervasemmistolaista hallitusta.

Nykyinen Petteri Orpon (kok) hallitus lähti kuitenkin eri linjoille ja sen seurauksena vuoden 2024 aikana huonokuntoisten teiden määrä laski karvan verran. Eniten parannusta tapahtui vilkkailla tieverkon osilla, mutta vähäliikenteisten teiden kunto heikkeni edelleen. 

Hinnan teiden heikosta kunnosta maksavat tiellä kulkevien ajoneuvojen omistajat rikkoontuneina renkaina, joiden vaihtamisesta aiheutuu helposti satojen eurojen ylimääräinen kustannus. Lisäksi heikkokuntoisilla teillä olevat vaaran paikat lisääntyvät vaarantaen kaikkien teillämme liikkuvien ihmisten turvallisuuden, eikä merkityksetöntä liene myöskään teollisuuden raaka-ainekuljetusten ajallinen pidentyminen. 

Kaiken tämä lisäksi olisi ymmärrettävä, ettei tässä puheena oleva ongelma ole pelkästään lineaarinen, vaan pikemminkin eksponentiaalinen, koska teiden alkava rapautuminen - kuten vettä imevät reiät asfaltissa - kiihdyttävät entisestään teiden kunnon heikkenemistä. Tämän seurauksena suomalaisen tieverkoston ylläpitäminen maksaa ajan myötä sitä enemmän, mitä huonommassa kunnossa niiden pinnoitteet pidetään.  

Toivoa siis sopii, että maanteiden kunnon parantaminen jatkuisi myös tulevina vuosina ja hallituskausina, jotta ihmisten ja tavaran liikkuminen harvalukuisessa ja pitkien yhteyksien Suomessa säilyisi siedettävänä. Eivätkä tieverkoston hoitokustannukset kasvaisi mahdottomiksi hallita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HSL:n edustaja esitti autoilun matka-aikojen pidentämistä
Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
Ilmastopaneelin puheenjohtajan suloisenpunaisia ajatuksia

Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta

Tuoreen tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista aikoo vähentää liikkumistaan, mikäli liikennepolttoaineiden hinnat nousevat huomattavasti. Jo nyt yli 70 prosenttia alle 30 000 asukkaan paikkakunnilla asuvista ihmisitä pitää polttoaineiden korkeita hintoja vapautta rajoittavina ja yli 80 000 asukkaan paikkakunnillakin näin ajattelee puolet.

Suomessa polttoaineiden hintoihin vaikuttavat voimakkaasti verot, joita peritään autoilusta monin tavoin. Tällaisia veroja ovat Wikipedian mukaan autovero, ajoneuvovero ja liikennepolttoaineiden sisältämä polttoainevero. Lisäksi autoilijat maksavat käyttövoimaveroa sekä liikenne- ja autovakuutusten sisältämää vakuutusmaksuveroa. 

Autoista ja liikennepolttoaineista peritään myös arvonlisäveroa ja liikennevakuutus on Suomessa pakollinen vakuutus. Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan valtio kerää lähes kahdeksan miljardia euroa vuodessa autoilusta. Tästä summasta noin neljännes palaa liikenneverkkojen ylläpitoon ja kehittämiseen, eli kuusi miljardia menee valtion muihin tarpeisiin. 

Tässä mielessä oli hämmästyttävää lukea paikallislehdestä, että huonokuntoisten teiden määrä Suomessa kasvaa kuluvana vuonna 500 kilometrillä. Priorisoinnin avulla pidetään maanteiden vilkkain verkosto - jossa liikenteestä kulkee noin 70 prosenttia - kohtuullisessa kunnossa, mutta muut tieosuudet saavat rapistua. Lisäksi jatketaan kävely- ja pyöräilyväylien päällysteisiin panostamista.

Kiinnitin eilen huomioni Nurmijärvelle jääneeseen autoon, jonka rengas oli hajonnut - luultavasti osuttuaan asfaltissa olevaan kuoppaan. Olinhan itsekin väistellyt lukemattomia samanlaisia kuoppia matkani varrella. 

Olisi joskus mielenkiintoista nähdä selvitys, jossa laskettaisiin se kustannus, joka syntyy autoilijoille teiden heikon kunnon takia. Omalta osaltani olen vuosien varrella joutunut ostamaan varmuudella yhden huonon päällysteen takia hajonneen renkaan autooni. Hintaa taisi tulla parisataa euroa ja päälle tuntikausia hukkaantunutta aikaa. 

Renkaiden lisäksi kustannuksia syntyy esimerkiksi autojen jousitusten, iskunvaimentimien ja nivelien ylimääräisestä kulumisesta. Sekä epäilemättä myös hajonneesta päällysteestä syntyvien palasten hajottamista tuulilaseista. 

Ilmeisesti on kuitenkin niin, ettei autoilun erilaisten verotuottojen maksajaa tärkeämmiksi katsottujen edunsaajien tarpeita kattavia julkisia rahoja voida siirtää liikenteen kulujen korvaamiseen. Eikä näin tule tapahtumaan myöskään vihreän siirtymän kautta, sillä myös sähköautoista tullaan aikanaan keräämään edellä mainitut kahdeksan miljardia euroa verotuottoja. 

Tämän kaiken on mahdollistanut suomalainen äänestäjä valittuaan edustajakseen henkilöitä, joiden mielestä suomalaisten liikkumistarpeet ovat alisteisia esimerkiksi Venäjää Ukrainan sodassa tukevien maiden kuten Etiopian sääennusteille. Niihinhän ollaan upottamassa huomattavia määriä kehitysapurahoja. 

Tilanteeseen ei kuitenkaan ole tulossa muutoksia, koska tämän kirjoituksen alussa mainitusta kyselystä ilmeni, että vain 32 prosenttia suomalaisista aikoo äänestää poliitikkoja, jotka lupaavat laskea polttoaineiden hintaa. Siksi autoilun tuottojen käyttöpäätöksistä ei oikeastaan ole valitusoikeutta. 

Tai olisi toki, mutta vasta 2. huhtikuuta 2023, jolloin valitaan maallemme seuraava eduskunta. Se edellyttäisi kuitenkin suurta muutosta äänestäjien käyttäytymisessä. 

Enkä itsekään kehota ketään äänestämään sillä perusteella, lupaako ehdokas panna tiet kuntoon tai kertooko hän aikovansa alentaa polttoaineiden veroja. Sen sijaan suositteleen äänestäjiä kannattamaan sellaisia ehdokkaita, joiden voi odottaa priorisoivan verovarojen käytön ensisijaisesti suomalaisten hyväksi - ja silloinkin katsovan, voisiko joistain menoista luopua, jotta kansalaisten palkastaan käteen jäävän rahan osuus kasvaisi nykyisestä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän hintalappuja
Keskustan liikenneveropolitiikka on mielenkiintoista
Tieverkoston yhtiöittämisessä on piiloverovaara