Peltojen vettämisellä on seurauksensa

Euroopan unionin ennallistamisasetuksen seurauksena on osa suomalaisista turvepelloista vetettävä. Se tarkoittaa joko niiden viljelykäytön lopettamista kokonaan tai peltojen muuttamista kosteikkoviljelyyn. Tämän seurauksena erityisesti pohjanmaalaisten peltojen määrä laskee ja suomalaisen ruuan määrä vähenee nykyisestä. 

Samalla pohjalaisten maanviljelijöiden talouden selkäranka on vaarassa murtua ja jopa peltolakeuksistaan tunnettu kansallismaisema kadota. Samalla suomalaisen ruuan huoltovarmuus heikkenee, koska kivennäis- ja turvemaiden peltojen altistuminen kadolle tapahtuu yleensä eri vuosina. 

Voidaan siis hyvin kysyä, että onko tämä kestävää kehitystä vai hulvatonta riskinottoa suomalaisten ruokaturvallisuudella. Sitä taas kannattaa arvioida ruokaomavaraisuutta tarkastelemalla.

* * *

Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin kananmunia yksitoista, sianlihaa seitsemän, leipäviljaa viisi ja maitotuotteita kaksi prosenttia enemmän kuin käytettiin. Näiden osalta muutaman prosentin poistaminen pelloista ei siis aiheuttaisi riippuvuutta viennistä. 

Sen sijaan siipikarjan, kurkun, juuresten, naudanlihan, herukoiden, tomaatin, sokerin, vademien ja omenoiden suhteen olemme jo valmiiksi tuonnin varassa. Sitä enemmän, mitä alemmas listalla mennään. 

Näiden tuotteiden osalta omavaraisuuden puute siis syvenisi entisestään ennallistamistoimien seurauksena. Sen seurauksena saisimme - etenkin kivennäismaiden - katovuosina käyttää entistä enemmän rahaa ruuan tuomiseen ulkomailta, mikä luonnollisesti heikentäisi Suomen vaihtotasetta entisestään. 

* * *

Sallittakoon lopuksi pari pientä historiallista anekdoottia, jotka valaisevat edellä käsittelemään ruuan omavaraisuuden puuttumisen ongelmaa. 

Vuoden 1868 tammikuussa Suomessa kuoli nälkään 8 000, helmikuussa 9 400, maaliskuussa 14 500, huhtikuussa 20 600 ja toukokuussa 25 200 ihmistä. Kaikkiaan niin sanottuina suurina nälkävuosina ruuan puutteeseen kuoli peräti 150 000 suomalaista.

Tämä oli seurausta useita vuosia jatkuneista epätavallisista sääoloista, joiden seurauksena suuri osa viljasadosta menetettiin vuosi toisensa jälkeen. Lisäksi tilannetta pahensi Suomen senaatin kyvyttömyys toimia riittävän määrätietoisesti ja ripeästi ruuan saamiseksi maahan.

Nälkävuosien jälkeen Suomen maataloutta monipuolistettiin erityisesti karjatalouden suuntaan ja lisäksi parannettiin liikenneyhteyksiä. Näin toivottiin voitavan vähentää katovuosien ikäviä seurauksia sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.

Näistä toimista huolimatta Suomi joutui uudelleen ruokapulaan jatkosodan vuosina 1942 ja 1943, mistä sen pelasti vain saksalaisten tarjoama ruoka-apu. Kääntöpuolena sille oli kuitenkin pakkositoutuminen Saksaan vielä kauan senkin jälkeen, kun Hitlerin tiedettiin häviävän sodan ja Suomessa ymmärrettiin, että uppoavasta laivasta olisi päästävä pois. 

Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista - osin ruokaturvan takia - joten tällä asialla oli historian kulkua määräävä merkitys viimeisen kerran vielä juuri ennen sodan päättymistä vuonna 1944, jolloin vilja-apu muodosti yhden keskeisen osan Ryti-Ribbentrop-sopimusta. Onni onnettomuudessa oli, että saatu apu mahdollisti puna-armeijan suurhyökkäyksen pysäyttämisen Tali-Ihantalassa ja Viipurinlahdella sekä suoranaisen rökelevoiton Ilomantsissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille
Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen

Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen

Suomi on ainakin toistaiseksi sitoutunut taloutensa hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä. Nähtäväksi jää, onnistutaanko tässä, vai jääkö sitoutuminen kuolleeksi kirjaimeksi. Tosiasia kuitenkin on, että tieteellinen tutkimus on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti uusia keksintöjä, jotka auttavat tämän tavoitteen saavuttamista. 

Yhdestä sellaisesta raportoitiin Nature Energy -lehdessä. Siinä oli aiheena vetyä polttoaineeksi aurinkovoiman avulla tuottavan voimalaitoksen tehostaminen. Tällainen uusiutuvan energian avulla tuotettu vety voisi toimia vihreänä polttoaineena ajoneuvoille. 

Ongelma on kuitenkin siinä, että vaikka aurinko-vesi -teknologia on usein osoittautunut lupaavaksi laboratorio-olosuhteissa, on sen laajentaminen käytännön mittakaavaan ollut haasteellista koskien kustannuksia, tehokkuutta ja vakautta. 

Nyt julkaistussa Sveitsin Liittovaltion teknillisen korkeakoulun tutkimuksessa oli suunniteltu prototyyppi voimalaitoksesta, joka keskittää auringonvalon suureen astiaan ja muuntaa sen sitten sähköksi aurinkopaneeleilla. Siinä hajotettiin vettä happi- ja vetykaasuksi sisäänrakennetulla elektrolyysillä, joka sai virtansa aurinkopaneeleista ja kierrätetystä lämmöstä.

Tämä voimalaitos muunsi yli 20 prosenttia keräämästään aurinkoenergiasta vedyn polttoaineeksi. Tämä on  ennätyksellisen korkea tulos kierrätettyä lämpöä käyttävälle järjestelmälle todellisissa olosuhteissa. Tärkeää on, että laitos tuotti vetyä kahden kilowatin teholla, mikä on yli kaksi kertaluokkaa korkeampi kuin aiemmat saavutukset. Toisin sanoen, edelle linkittämässäni raportissa kuvattu tutkimus vei maailmaa yhden askeleen lähemmäs kestävän kehityksen polttoaineita.

Yleisesti ottaen minulla onkin sellainen käsitys, että nyt, kun uusiutuvaan energiaan liittyvään tutkimukseen on ohjattu aiempaa enemmän varoja, tapahtuu fossiilisista polttoaineista luopuminen nopeammin kuin olemme aavistaneetkaan. Suomessa tämä on jo käytännössä varmaa siksi, että meillä myös yksityinen elinkeinoelämä on päättänyt siirtyä uusiutuviin energianlähteisiin - veikkaisin syyksi Venäjän Ukraina-toimia, jotka tekivät kaikille selväksi omavaraisuuden tärkeyden. 

Tämä kaikki tarkoittaa käytännössä sitä, ettei poliittisilla päätöksillä ole tämän asian kannalta enää juurikaan merkitystä - kunhan vihreää siirtymää ei ryhdytä suorastaan estämään. Ja siksi poliittisten toimijoiden - kuten maan hallituksen, kansanedustajien, kunnanvaltuutettujen ja niin edelleen - ainoaksi ja tärkeimmäksi tehtäväksi tässä muutoksessa jää huolehtiminen siitä, ettei siirtymä aiheuta kohtuuttomia vaikeuksia yksityisille ihmisille eikä teollisuuden toimintaedellytyksille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvo Maria Ohisalolle ja Vihreille
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Ylen uutistoimitus ei ymmärrä olemassaolonsa ainoaa oikeutusta

Venäjä on ajamassa 141 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon energian hinnoista. Meillähän siihen vaikuttavat sekä Ukrainan sodan aiheuttama venäläisen öljyn tuonnin loppuminen, keskeneräinen vihreä siirtymä sekä eduskunnan hallituspuolueiden ja arpapelin voimalla päättämä turpeen käytön loppuminen. 

Tähän liittyen oli mielenkiintoista lukea siitä, kuinka peräti 141 miljoonaa ihmistä on vaarassa joutua äärimmäiseen köyhyyteen Venäjän ja Ukrainan sodan pahentaman energiakriisin seurauksena. Tähän lopputulokseen päätyivät hollantilaiset tutkijat arvioidessaan mallien avulla kivihiilen, öljyn ja maakaasun hintojen vaikutusta kotitalouksiin 116 eri maassa. 

Tutkijat tarkastelivat sekä suorien kustannusten kasvua - kuinka paljon kotitalouden polttoainelasku kasvoi - että epäsuorien kustannusten nousua. Eli kuinka paljon ylimääräistä rahaa jouduttiin käyttämään tavaroihin ja palveluihin. 

Analyysi osoitti, että maailmanlaajuiset energiakustannukset kotitaloutta kohden kasvaisivat 62,6-112,9 %, mikä vastaa kotitalouden kulutuksen 2,7-4,8 %:n nousua, josta suuri osa johtui epäsuorista kustannuksista ja oli pääasiassa seurausta raakaöljyn ja öljytuotteiden kohoavista hinnoista. 

Tutkijoiden mukaan tämä kriisi osoittaa, että riippuvuus fossiilisista polttoaineista lisää energiaturvallisuusriskiä. Siihen he eivät kuitenkaan ottaneet kantaa, minkälaisia riskejä liittyy vihreiden energiamuotojen käyttämiseen.

Normaalilla maalaisjärjellä ajatellen lienee kuitenkin selvää, että mitä monipuolisempi energiantuotantovalikoima kullakin valtiolla on käytössään, sitä pienempi vaikutus yksittäisten energiamuodon kriisillä on sen asukkaiden elämään ja vaurauteen. Samoin on selvää, että mitä korkeampi energiavaraisuus eri mailla on, sitä vähemmän niissä elävillä ihmisillä on syytä huoleen energian loppumisesta tai kallistumisesta. 

Siksi on hyvä, että Suomessa energiaa tuotetaan monilla eri tavoilla. Fossiilisen tuontitavaran lisäksi käytössä on puuta, ydinvoimaa, vesivoimaa ja tuulivoimaa. Ja Olkiluodon ydinvoimalan lopulta käynnistyessä saavuttanemme lopulta myös keskimääräisen energiaomavaraisuuden, joskin kasvava tuulienergian osuus saattaa myöhemminkin aiheuttaa ajoittaisia tuontitarpeita etenkin talvien kylminä pakkasjaksoina. 

Kaiken kaikkiaan Suomi ja me suomalaiset voimme suhtautua varsin rauhassa omaan energiatulevaisuuteemme. Kunhan vain pidämme huolen, että energiantuotantoomme liittyvät päätökset pysyvät omissa käsissämme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Virheellistä argumentointia
Vihreä metsäpolitiikka menee metsään
USA luottaa fossiilisen energian halpuutukseen vihreässä siirtymässä

Hätkähdyttäviä kuvia

Olen silloin tällöin kirjoitellut tähän blogiin Kiinan nopeasta kehityksestä, jonka seurauksena se on noussut jopa haastamaan Yhdysvaltain johtoaseman maailmassa. Viimeksi tein näin elokuussa, jolloin kerroin kiinalaisten edistyksestä tieteen saralla. Ja sen jälkeen vielä muutama päivä sitten englanninkielellä presidentti Xi Jinpingin todettua pitävänsä tiedettä ja teknologiaa valtakuntansa "ensisijaisena tuotantovoimana, lahjakkuutta ensisijaisena voimavarana ja innovaatioita ensisijaisena kasvun veturina". 

Tähän asiaan liittyen törmäsin eilen Twitterissä riippumattoman itävaltalaisen ajatushautomon edustajan julkaisemaan kuvapariin, jossa on esitetty kartalla kumpi on niille suurempi kauppakumppani: USA vai Kiina (tosin twiitissä puhuttiin suurimmasta kauppakumppanista, mutta se ei ainakaan Suomen kohdalla ole kumpikaan, joten oletan tarkoitetun vain mainittujen kahden kauppakumppanin keskinäistä vertailua). Kopioin sen tähän alle:

Ainakin itse hätkähdin - ellen suorastaan järkyttynyt - kuvan välittämästä Kiinan kauppataloudellisen merkityksen kasvusta tällä vuosituhannella. Toki Kiinan menestys Afrikassa ja ehkä Aasiassakin oli hyvin tiedossa, mutta sitä en osannut ajatella, että näin olisi myös Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. 

Kuvassa oli mielenkiintoista myös se, että Suomi oli tässä yksi harvoista eurooppalaisista poikkeuksista. Meillä USA on edelleen Kiinaa suurempi kauppakumppani toisin kuin esimerkiksi Saksalla, Ruotsilla, Norjalla tai Espanjalla. 

Tämä samainen kuva sai myös jatkoa, kun edellä mainittua viestiä seuraavaan keskusteluun liitettiin kuva, jossa mukaan oli otettu myös EU, vaikka se ei valtio olekaan. Kopioin sen tähän. 

Tämän mukaan EU on edelleen Kiinaa merkittävämpi kauppakumppani monille valtioille - mukaan lukien suurin osa Afrikan maista. Sen sijaan Kiina pysyy EU huomioitunakin ykkösenä Etelä-Amerikassa ja suuressa osassa Aasiaa. 

Nähtäväksi jää pysähtyykö kiinalaisten kaupallinen voittokulku jossain vaiheessa. Näin erityisesti vauraiden länsimaiden parissa, jotka ovat Venäjän Ukrainaan suuntautuneen hyökkäyksen seurauksena heränneet huomaamaan, että riippumattomuus kilpailevista suurvalloista saattaa johtaa hankaliin tilanteisiin. 

Asia kannattaa muistaa myös Suomessa, sillä meidänkin on syytä huolehtia omavaraisuudesta ainakin tärkeimpien asioiden kuten ruuan ja energian suhteen. Toivottavasti tämä asia muistetaan myös EU:n sisäisissä väännöissä siitä, kuinka maailma pelastetaan ennustetun ilmastonmuutoksen tai monimuotoisuuden vähenemisen kaltaisilta uhkakuvilta. Ja katsotaan, ettei omaa turvallisuuttamme uhrata näille alttareille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
China is betting on scientific excellence
Menettääkö USA johtoasemansa Kiinalle?
Terve itsekkyys ei ole synti

WMO ennusti mittaushistorian lämpimintä vuotta

Yksi tämän blogin kestoaiheista on meneillään olevan ilmastonmuutoksen seuranta. Siksi on syytä huomioida myös Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) ennuste, jonka mukaan saamme kärsiä mittaushistorian lämpimimmästä vuodesta erittäin todennäköisesti seuraavan viiden vuoden sisällä. Tämän todennäköisyydeksi on laskettu 93 prosenttia.

Ilmaston lämpenemisen pitäisi näkyä erityisen nopeasti arktisella alueella ja siten myös pohjoisen merijään pinta-alassa, jonka vuosittain syyskuussa saavuttaman minimikoon ennätys on jo vuodelta 2012. Siksi on syytä asettaa tässä blogissa hypoteesi, jonka mukaan pohjoinen merijää sulaa mittaushistoriansa pienimmäksi seuraavan viiden vuoden aikana. 

WMO ennakoi myös, että Pariisin ilmastosopimuksessa mainittu 1,5 asteen raja ylittyisi hetkellisesti yli 50 prosentin todennäköisyydellä seuraavan viiden vuoden aikana. Järjestön johtaja Petteri Taalaksen mukaan tämän rajapyykin saavuttamisen jälkeen ilmastovaikutukset tulevat kasvavissa määrin haitallisemmiksi ihmiskunnalle ja koko planeetalle. 

Tosin tuo mainittu raja ylittynee vain, mikäli seuraavaan viiteen vuoteen sattuu El Niño-ilmiö, joka lämmitti ilmastoa viimeksi vuonna 2016 ja sitä ennen 2008. Wikipedian kuvauksen mukaan El Niño syntyy kun ilmanpaine nousee Tyynenmeren länsiosassa, jolloin pasaatituulet laantuvat, ja siitä seuraa meren pintaveden lämpeneminen Tyynenmeren itäosassa päiväntasaajan tienoilla. Tämä lämpeneminen ilmenee 2–7 vuoden jaksoissa (tavallisimpia ovat 3–4 vuoden jaksot), ja kukin lämmin kausi kestää vuoden tai puolitoista.

Toisin sanoen olemme saaneet jo nyt elää tavallista pidemmän ajanjakson ilman  El Niñoa. Nähtäväksi jää, tarkoittaako se, että seuraavalla kerralla lämpeneminen tulee tavanomaistakin rajumpaa? Vai eikö ilmiön vaihteluvälillä ole sen kummempaa merkitystä.

* * *

Joka tapauksessa Suomessa on nyt ollut varsin kylmä kevät. Ja sen seurauksena maanviljelijöiden kylvötyöt ovat pahasti myöhässä. Satoa ei kuitenkaan ole vielä menetetty, mutta ennätyssuuret syyskylvöt ovat kuluneen talven seurauksena tuhoutuneet monin paikoin. 

Tämän seurauksena viljelijät joutuvat kylvämään nämä pellot uudelleen, mikä tietenkin lisää heidän kustannuksiaan. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun Venäjän toimet Ukrainassa ovat nostaneet polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat ennennäkemättömän korkeiksi. 

Niinpä peräti 40 prosenttia viljelijöistä aikoo supistaa omaa viljelyalaansa - osa harkitsee peltojensa jättämistä kokonaan viljelemättä. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi Suomen ruokaomavaraisuuden supistumista tilanteessa, jossa maailman ruokahuolto on jo muutenkin vaikeuksissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos ja väestönkasvu tuottavat tuhansia uusia viruksia
Hellettä ja koleaa
Tilasto ja sen selitykset

Vihreiden naisten logiikka

Suomi on lähiaikoina jättämässä hakemuksensa NATO:on liittymisestä. Sen läpimenosta päättävät NATO:n jäsenmaat, joista Yhdysvaltojen näkemys painaa vaa´assa eniten. 

Suomessa NATO:n jäsenyyttä kannattaa kansanedustajien enemmistö kaikista merkittävistä puolueista pois lukien Vasemmistoliitto. Niistä erityisen mielenkiintoista on ollut seurata Vihreiden NATO-kantoja, jotka ovat olleet erittäin myönteisiä. 

Niinpä luulisi, että Suomessa ja erityisesti Vihreissä oltaisiin tarkkoina siitä, ettei tässä tilanteessa ärsytettäisi liittymisestämme päätöksiä tekeviä NATO:n jäsenmaita. Eli pyrittäisiin pitämään niiden suhtautuminen Suomeen positiivisena ainakin siihen asti, kunnes jäsenyyden toteutumisesta on olemassa lopullinen päätös. 

Siksi olin pudota tuoliltani kun tulin lukeneeksi Vihreiden nuorten puheenjohtajan Peppi Seppälän viestin sosiaalisesta mediasta. Sen mukaan "Suomen ulkopolitiikan tulee olla feminististä. Jos Yhdysvaltojen korkein oikeus kumoaa laajan aborttioikeuden tulee Suomen ja EU:n asettaa pakotteita ja osoittaa tukensa naistenoikeuksille."

Jäin hetkeksi istumaan paikalleni ja sen jälkeen ryhdyin kirjoittamaan tätä blogimerkintää. Koin nimittäin ymmärtäväni jotain oleellista vihreästä ajatusmaailmasta.

Oivallukseni mukaan Vihreässä haave... ei kun ajatusmaailmassa kaikenlaiset asiat ovat toisistaan täysin erillisiä ja puolueen linja kuhunkin asiaan määrittyy aina sen perusteella mikä vaihtoehto on oman aatteen kannalta oikeaa, pehmoista ja pörröistä. Siten Seppälälle ei liene tullut mieleenkään, että kaksi hyvää asiaa - NATO:n kautta lisääntyvä turvallisuus ja USA:n korkeimman oikeuden aborttikieltoa vastustavat pakotteet - voisivat olla jotenkin ristiriidassa keskenään. 

* * *

Tähän liittyen oli mielenkiintoista huomata, että pari päivä sitten Maaseudun tulevaisuuden kolumnisti Hannes Mäntyranta kiinnitti huomiota vihreän ministerin - Emma Karin - näkemyksiin A-studiossa. 

Hänen mukaansa tämä oli todennut, että bioenergian saatavuuden turvaamiseksi "on arvioitu, paljonko on saatavissa nuoren metsän hoitotoimien seurauksena kestävää haketta Suomen metsistä...  Meillä on tekemättä nuoren metsän hoitotoimenpiteitä… Me nostimme tukitasoja, jotta… harvennuksia saadaan tehtyä ja tämä tulee tekemään myös sen, että meillä tulee olemaan kestävämpää kotimaista haketta enemmän käytössä". 

Kävi siis siten, että Kari - sanoessaan nuoren metsän hoidosta saatavaa bioenergiaa eli haketta kestäväksi - ilmaisi pitävänsä myös avohakkuumetsätaloutta kestävänä. Näin siksi, että jos nuoren metsän hoito ja harvennukset tuottavat kestävää puuta, tuottavat sellaista myös avohakkuut, koska kaikki mainitut toimenpiteet liittyvät elimellisesti ja nimenomaisesti vain avohakkuumetsätalouteen.

Vielä viime kesänä ministeri Kari on kuitenkin ollut sitä mieltä, että luontokadon pysäyttäminen "edellyttäisi kaikkien luonnontilaisten vanhojen metsien suojelemista, vähemmän avohakkuita, enemmän jatkuvaa kasvatusta". Käytännössä näiden vaatimusten toteuttaminen tarkoittaisi talousmetsien pinta-alan vähentämistä (suojelu) ja sen hehtaarikohtaisen tehokkuuden vähentämistä (jatkuva kasvatus) nykyisestä. Ja siten myös lähinnä avohakkuumetsätalouden sivutuotteensa syntyvän bioenergiatuotannon rajua alasajoa.

Onko siis niin, että Emma Kari - Mäntyrannan sanoin - on kääntänyt takkiaan? Vai oliko kyse sittenkin samasta asioiden keskinäisestä irrallisuudesta, josta puhuin Peppi Seppälän kohdalla. Eli ettei ministeri kyennyt havaitsemaan ristiriitaa puhuessaan kahdesta aatteen kannalta hyvästä asiasta: metsistä saatavan bioenergian hyödyntämisestä ja luontokadon pysäyttämisestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Satiiri Vihreiden alamäen syistä

Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen

Euroopan Unioni ja monet muut maat mukaan lukien Yhdysvallat on päättänyt taivuttaa Venäjän lopettamaan sotaretkensä Ukrainaan talouspakotteiden ja aseellisen avun kautta. Näistä jälkimmäinen luonnollisesti vahvistaa Ukrainan asevoimia välittömästi sen jälkeen kun toimitukset ovat perillä. 

Sen sijaan ensimmäisen vaikutukset eivät periaatteessa vaikuta kuin aikaviiveellä, mutta käytännössä vaikutus tulee varsin pikaisesti, koska Venäjän rupla on jo ehtinyt reagoida siihen. Niinpä kaikki ulkomainen tavara tulee tavalliselle venäläiselle kalliimmaksi kuin ennen sotaa. 

Tuoreen tiedon mukaan Venäjän ruplan kurssi on noin 0,008 dollaria eli 0,8 amerikkalaista senttiä. Se on noin 29 prosenttia alempi kuin perjantaina. 

Tämän toimenpiteen tarkoituksena on ennen kaikkea saattaa venäläiset protestoimaan nykyistä hallintoa vastaan. Tyytymättömyyttä on toki ilmennyt jo nyt, sillä Venäjällä on pidätetty noin 3 500 mielenosoittajaa.

Nähtäväksi siis jää kuinka nopeasti talouspakotteet vaikuttavat Venäjällä. Eli ehtivätkö ne saattamaan Putinin hallinnon vaikeuksiin ennen kuin Ukrainan sotilaallinen selkäranka katkeaa - jos on katketakseen. 

Euroopan kannalta oleellista on myös se, kuinka Venäjä asettaa vastapakotteita. Katkaiseeko se energian viennin Eurooppaan ja saattaa etenkin Saksan ja Italian - mutta myös Suomen - vaikeuksiin. 

Tämä on seikka, joka on jatkossa huomioitava EU:ssa aiempaa vakavammin. Meidän on nostettava energiaomavaraisuuttamme ja ennen kaikkea vähennettävä riippuvuuttamme Venäjästä. Se tarkoittaa toisaalta Venäjältä tuotavasta fossiilisesta energiasta ja uraanista luopumista - tai ainakin varalähteen varmistamista - mutta myös oman Venäjästä riippumattoman energiatuotannon rakentamista ylläpitämistä. 

Jo nyt näemme, että erityisesti Saksan päätös luopua omasta ydinenergiastaan on ollut yksinkertaisesti typerää, koska se on ajanut EU:n suurimman talouden vaarallisen riippuvaiseksi Venäjästä. Samoin voidaan nähdä, että Suomen tulisi miettiä vielä uudelleen, mitä se tekee turvetuotannon pikaiselle alasajolle. Onko todellakin niin, että meillä on suurempi tarve ilmastomalleihin perustuvan tulevaisuuden uhan ennätysnopeaan torjuntaan kuin Venäjän naapureilleen aiheuttaman akuutin vaaran vähentämiseen?

Vihreän siirtymän osalta nyt avautunut tilanne tarkoittaa toisaalta kannustetta rakentaa uusia voimalaitoksia, mutta myös hidastetta luopua käytettävissä olevista omista energialähteistä. Siksi gobaalin lämpenemisen torjunnan kokonaisuus on harkittava kokonaan uudelleen siten, että huomioon otetaan ilmastopolitiikan lisäksi myös akuutti poliittinen tilanne.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aamu-uutinen Venäjältä antoi toivoa paremmasta
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
Vihreä siirtymä Kazakstanista Saksaan