SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

Helsingin sanomien tilaama mielipidekysely vahvisti, että SDP on suosituin puolue maahanmuuttajien parissa. Aiemmin tämä oli havaittu Suomen perustan tekemässä kyselyssä.

HS:n kyselyssä tuli esille mielenkiintoinen ero niiden välillä, jotka ovat tai eivät ole vaalioikeutettuja. Ensin mainittujen joukossa demareiden kannatus on veret seisauttava 45 prosenttia kun kaikista maahanmuuttajista heitä äänestäisi "vain" 21 prosenttia vastanneista. Eroa selittää se, että demarit ovat suosittuja erityisesti Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa syntyneiden eli humanitaarisin perustein maahamme saapuneiden ihmisten joukossa. 

* * *

Ei siis ihme, että demarit kannattavat laajaa humanitaarista maahanmuuttoa. Ja kääntäen – ovat vastustaneet johdonmukaisesti humanitaarisen maahanmuuttopoliittisia kiristyksiä. Näin puolue varjelee suosiotaan uussuomalaisten parissa ja olettaa pitkällä aikavälillä nousevansa yhä useampina vaalikausina pääministeripuolueeksi. 

Nähtäväksi jää, ymmärtävätkö suomalaiset tämän kehityksen vääjäämättömät seuraukset ja jättävät antamatta äänensä demareille. Vai jatkavatko he edelleen demareiden – tai muiden vasemmistopuolueiden – äänestämistä. Tämä on sanottava siksi, että myös Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat maahanmuuttajien parissa suositumpia kuin Kokoomus, Perussuomalaiset tai Keskusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nykyajan kansainvaellus Keir Starmerista Etelä-Afrikan mustaan hallintoon
Harri Englund muistutti suomalaista yhteiskuntaa rapauttavasta ongelmasta
Seksuaalinen turvallisuus ei ole tärkeää suomalaisnaisille

Talouskasvun vaikutukset

Tällä viikolla saamme luettavaksemme useiden yritysten toisen kvartaalin tulokset. Niiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten Suomen talouden orastava toipuminen on lähtenyt liikkeelle. 

Raportteja odotellessa voidaan toki tutkailla myös muita taloustilastoja. Aloittaa voi esimerkiksi Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemista varsin mielenkiintoisesta tiedoista. 

Ensimmäisen mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 toukokuussa 10,4 % vuoden 2025 toukokuusta. Hurjinta kasvua nähtiin kemianteollisuudessa, jonka liikevaihto nousi peräti viidenneksellä. Heikoimmin meni sähkö- ja elektroniikka- sekä metsäteollisuudella, mutta niidenkin osalta kasvulukemat olivat positiivisia. 

Toinen tilasto koski jo pitkään suossa tarponutta rakennustoimintaa. Aurinko näyttäisi paistavan myös siihen risukasaan, sillä rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi peräti 9,9 verrattuna edelliseen vuoteen. 

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten teollisuutemme liikevaihdon kasvu näkyy yritysten kvartaalituloksissa. Ja mikä vielä tärkeämpää – mikä vaikutus sillä on hartiavoimin Suomen taloutta kääntämään pyrkineen Petteri Orpon (kok) hallituksen suosioon. 

Tältä osin mielenkiintoa lisää vielä se, että kuukausi sitten julkaistun Ylen gallupin mukaan hallituksen kannatus oli laskenut hieman kuukautta aiemmasta. Lisäksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä näyttäisi tapahtuneen kannattajien siirtymistä pääministeripuolueesta valtiovarainministeripuolueen taakse. 

Ylen gallup-analyysin mukaan ensin mainitun kannatuksen lasku johtui lähinnä sitä kannattaneiden naisten siirtymisestä muiden puolueiden kannattajiksi. Siten jäljellä olevan vaalikauden aikana on syytä seurata erityisesti liikkeelle lähteneen talouskasvun vaikutusta tähän siirtymään. 

Sekä tietenkin vihervasemmistoa kannattavien naisten enemmistön ja – aivan erityisesti – nuorten naisten poliittisten näkemysten kehittymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla

Vihreiden kissojen sota

Sofia Virta (vihr) katsoi tosi-TV:ssä esiintymisen tärkeämmäksi kuin politiikan. Koska kyse on lähtökohtaisesti hyvästä asiasta – vihreiden puheenjohtaja on poissa päättämässä suomalaisten asioista – en ole itse tarttunut asiaan. 

Enkä tarttuisi nytkään, ellen olisi huomannut toisen vihreän naisen hermostuneen kilpailijattarensa suosionkalastelusta. Kyse on eläinoikeusaktivisti Elisa Aaltolasta (vihr), joka antoi Ilta-Sanomille lausunnon, jonka mukaan "mä todella odotan ja toivon sellaista vihreää puoluetta, jonka johto edistää oman uransa sijaan täysillä vihreitä arvoja. Ja on esimerkiksi paikalla silloin, kun eduskunnassa äänestetään porsaiden kastraatiosta."

Huomionarvoista oli myös se, että Aaltola kaipasi vihreiden johtoon jälleen kollia eli Ville Niinistöä (vihr). Lisäksi on syytä huomata asiasta kertoneen toimittajan lisähuomio, jonka mukaan molemmat kissatappelijat kilpailevat ensi kevään vaaleissa saman vaalipiirin äänistä. 

Ettei vain taustalla luuraisi suorastaan kissojen reviiritaistelu? 

Joka tapauksessa olisi koko Suomen etu, jos tästä kehkeytyisi todellinen vihreiden sisällissota, jossa vyön alle suunnatut verbaaliset lyönnit ylittäisivät kaikki uutiskynnykset ja naukuminen kuuluisi läpi sosiaalisen ja perinteisen median. Niin, että ainakin älykkäin osa vihreiden kannattajista ymmärtäisi, millaista joukkoa he ovat kannattaneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa
Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla

Tavoitteena malalaotsaisten johtajien järjestö

Eilisillan järkyttävän terrorismikirjoitukseni jälkeen voisin tietenkin palata takaisin rauhanomaisempiin aiheisiin. En kuitenkaan tee niin, vaan siirryn Australiasta palestiinalaisiin.

Näyttää nimittäin siltä, että olin viimevuotisessa kirjoituksessani oikeassa arvellessani, että Israel on päättänyt tuhota Hamasin johtajia sitä mukaa kun se on mahdollista. Tällä kertaa vuorossa oli järjestön aseellisen siiven asetuotannosta vastaavan johtaja.

Nähtäväksi jää, onnistuuko juutalaisvaltio näivettämään järjestön tällä strategialla. Luulisi kuitenkin, että vaikka se ei onnistuisikaan siinä määrällisesti, tulisi tulosta ainakin laadullisesti. Onhan selvää, että jos ja kun Hamasin johtotehtäviin ryhtyminen on muuttunut kuolemanloukuksi – aiemmin tavallisen rikastumisen sijaan – sitä jäisivät tavoittelemaan vain kaikista matalaotsaisimmat kiihkoilijat.

Jos olen oikeassa, tarkoittaa tämä Hamasin ja sen terroristisen kyvykkyyden nopeaa laskemista. Ja sen seurauksena pidemmällä aikavälillä – ehkä – myös järjestön suosion laskemista tavallisten palestiinalaisten parissa. 

Siksi kysymys kuuluukin, että onko minun länsimaisesta viitekehyksestä pohtimani logiikka oikein? Vai onko muslimeiden maailmankuva niin erilainen, ettei edelle kirjoittamani päde. 

Jälkimmäisessä tapauksessa Hamas onnistuu edelleen houkuttelemaan johtajikseen älykkäitä ihmisiä. Mikäli näin on, jää meidän länsimaalaisten pohdittavaksi kysymys siitä, mitä se kertoo palestiinalaisista ja heidän henkisistä kyvyistään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Hamasin johtajakysymys: riittävätkö luvassa olevat neitsyet?

Elokuvasäätiön rahoitusleikkaus oli hyvä, mutta vaatii tuekseen lakimuutoksen

Elokuvat ovat kiistatta tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Siksi Petteri Orpon (kok) hallituksen päätös vähentää uusia tuotantoja tukevan elokuvasäätiön rahoitusta noin kolmanneksella oli merkittävä päätös.

Elokuvasäätiö on tukenut suurta osaa suomalaisista elokuvista, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Osa näistä tuotannoista on löytänyt mukavasti katsojakuntansa - esimerkiksi viime vuoden katsotuin säätiön tukema elokuva "Myrskyluodon Maija" sai yli 400 000 katsojaa. Tähän vaikutti epäilemättä se, että samasta aiheesta - Suomen saaristolaisten karusta elämästä - on tehty aikanaan suosittu TV-sarja. 

Vastineeksi elokuvasäätiö on rahoittanut elokuvia, jotka eivät kiinnosta juuri ketään. Sellainen oli esimerkiksi – jo aiemmin käsittelemäni – "Parvet", joka sai vain 725 katsojaa. Sen tarkoituksena oli antaa erilaisista taustoista tuleville ihmisille mahdollisuus tuoda julki kokemuksiaan Suomesta, joten tekijöinä oli moninainen joukko, jota yhdisti ajatus suomalaisesta kansallisidentiteetistä osana koloniaalisuutta - eli suomalaisten mustamaalaaminen kaikesta mahdollisesta ja jopa mahdottomasta.

Saman katsojamäärän sai myös elokuva "Sebastian". Se kertoo nuoresta miehestä, joka pyrkii Lontoon kirjallisuuspiirehin ja viettää öitään myyden palveluita miehille maksettuna seuralaisena käyttäen salanimeä ja etsien samalla inspiraatiota esikoisromaaniinsa. Eikä lämpökameralla kuvattu – eli erikoisuudentavoittelu ja tekijöidensä egotrippailun takia tehty – elokuva "tyhjyys" vetänyt katsomoihin edes sen vertaa väkeä. 

* * *

Edelle kirjoittamieni esimerkkien valossa on selvää, että iso osa elokuvasäätiön rahoituksesta menee sellaisiin elokuviin, joiden tiedetään jo etukäteen jäävän lähes ilman katsojia. Ja siksi hallituksen päätös rahoituksen merkittävästä supistamisesta on ilman muuta sen - ja koko elokuva-alan - toimintaa tervehdyttävä. 

Tässä suhteessa on kuitenkin syytä panna merkille, että johtaja Lasse Saarisen mukaan elokuvasäätiön pitää lain mukaan tukea varsinaisen elokuvatuotannon ohella myös muun muassa elokuvien käsikirjoittamista, markkinointia ja jakelua sekä elokuvateattereita ja -festivaaleja, ja kaikki tämä pitää tehdä monimuotoisuus huomioiden. 

Saarisen näkemys on ilman muuta perusteltu, sillä tuollainen lista on kokonaisuutena järjetön. Ja siksi Orpon hallituksen olisi pikaisesti tehtävä nykyiseen lainsäädäntöön muutos, jossa elokuvasäätiön velvoitteita kevennetään poistamalla sellaiset vaatimukset, joiden perusteella rahaa käytetään tuotantoihin, joiden tuloksilla ei ole nähtävissä juuri minkäänlaista kysyntää suomalaisessa yhteiskunnassa eli koko lystin maksajien joukossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elokuvasäätiön rahoitus kannattaisi puolittaa
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

Riikka Purra jakaa ihmisiä ikäluokkien mukaan

Uutissuomalainen teki kyselytutkimuksen puoluejohtajien onnistumisesta. Kärkisijat menivät siinä odotetusti oppositiojohtajille järjestyksessä Antti Lindtman (sd), Minja Koskela (vas) ja Antti Kaikkonen (kepu). 

Kirjoitin odotetusti siksi, että oppositiossa ollaan vailla vastuuta, joten kansaa on paljon helpompi miellyttää kuin vastuullisessa hallituksessa. Tässä yhteydessä sana "vastuullinen" on oleellinen, sillä olihan edellisen pääministerin, Sanna Marinin (sd), suosio kansan parissa aivan huikea - mutta hänen hallituksensapa ei toiminutkaan vastuullisesti. 

Tässä suhteessa raskain taakka on näkyvimmillä hallituksen jäsenillä eli pää- ja valtiovarainministerillä. Heistä Petteri Orpo (kok) pärjäsi Riikka Purraa (ps) selvästi paremmin ja onnistui sentään voittamaan pahasti epäonnistuneen Sofia Virran (vihr).

Näistä kahdesta Purran tilanne oli varsin valaiseva, sillä häntä piti onnistuneimpana puheenjohtajana lähinnä keski-ikäinen ja vanhempi väestö. Sen sijaan alle 40-vuotiaiden - ja erityisesti kolmekymppistä nuorempien - parissa vain aniharva katsoi hänen katsoi onnistuneen puheenjohtajana.

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että valtiontalouden tasapainoon saattamisesta - mihin Purra pyrkii hallituksessa ja siten myös puolueensa puheenjohtajana - hyötyisivät ennen kaikkea nuorimmat suomalaiset, joilla on edessään vielä pitkä työura. Ilmeisesti tämä logiikka ei kuitenkaan avaudu nuorille tai nuorehkoille suomalaisille. Sen sijaan yli nelikymppiset suomalaiset näyttäisivät arvostavan hänen työtään.

Toinen mielenkiintoinen piirre Uutissuomalaisen kyselyssä oli se, että kaikkien puheenjohtajien kohdalla heitä parhaiten onnistuneena pitäneet olivat oman puolueen väkeä. Toisin sanoen suomalaiset eivät osaa tai halua erottaa toisistaan puoluejohtajien onnistumista oman puolueen vetäjinä näiden poliittisista linjauksista. 

Tämä tukee edelle kuvaamaani analyysiä poliittisen vastuun vaikutuksesta Riikka Purran alhaiseen suosioon. Häntä lienee arvioitu enemmän yleispolitiikan kuin puolueen johtamisen kannalta eli ihmisten vastauksiin ovat vaikuttaneet muutkin seikat, kuin varsinainen kysymyksen sisältö/tarkoitus. Mutta tämänhän te - arvoisat lukijani - jo tiesittekin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Paljastava näytelmä
Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä

Odottamaton pelko

Ilta-Sanomissa oli juttu Vladimir Putinista, joka olisi sen mukaan purkanut Sotshissa olleen palatsinsa. Artikkelissa arveltiin, että aikamme suurin imperialisti olisi niin peloissaan, ettei uskaltaisi enää asua kodissaan.

Syynä pelkoon on Ukrainan kyky iskeä Venäjälle ja tarvittaessa eliminoida Israel-tyylisesti vihollisen johtaja. Eli iskeä sotilaallisesti sinne, missä omatekoisen tsaarintekeleen tiedetään oleskelevan.

Uutinen on mielenkiintoinen erityisesti siksi, etten usko Putinille tulleen sotaa sytyttäessään missään vaiheessa sellaisiin ajatuksiin, että se saattaisi rajoittaa myös hänen henkilökohtaista elämäänsä. Mutta sen jälkeen, kun Ukraina on tuhonnut kerta toisensa jälkeen kohteita syvällä Venäjällä (esimerkki), on tämä karu tosiasia muuttunut riskiksi ja kasvavaksi peloksi oman henkirievun puolesta.

Nähtäväksi kuitenkin jää, lähteekö Ukraina jossain vaiheessa yrittämään Putinin eliminointia. Tehtävä ei nimittäin ole helppo, sillä monen asian pitää osua kohdalleen, jotta se onnistuisi. 

Pitäisi olla varma tieto Putinin sijainnista sekä kysy iskeä tarkasti juuri sinne, missä diktaattori viettää aikaansa. Sekä välttää mahdolliset harhautukset, olivat ne sitten Putinin kaksoisolentoja tai Ukrainan tiedustelulle syötettyä disinformaatiota. Ja sen lisäksi kyetä läpäisemään Putinin suojaukseen käytetyt puolustusjärjestelyt.

Toisaalta jo pelkkä Putinin kuolemanpelko on iso voitto Ukrainalle. Ja vastaavasti harmillinen tappio Putinille itselleen, joka joutuu muutenkin murehtimaan Venäjän armeijan etukäteen odotettua heikompaa menestystä hyökkäyksessään.

Puhumattakaan siitä, että Venäjän talous on korkeiden sotilasmenojen seurauksena ajautumassa valtaviin vaikeuksiin, joihin hänen hallintonsa on pyrkinyt vastaamaan veronkorotuksin ja korkoja nostamalla. Ja jotka johtavat varmuudella Putinin suosion laskuun Venäjällä sekä saattavat jopa horjuttaa hänen asemaansa maansa johtajana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Bad News for Vladimir Putin and His Imperialistic Dreams
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
Vladimir-karhu ja rohkea kettu

Suurista puolueista vain Perussuomalaiset on nousussa

Yleisradio julkaisi tänään viimeisen puolueiden kannatusmittauksen ennen sunnuntain vaaleja. Sen mukaan puolueiden suosituimmuusjärjestys olisi Kokoomus (19,8 %), Perussuomalaiset (19,5 %), SDP (18,7 %), Keskusta (10,7 %), Vihreät (9,0 %), Vasemmistoliitto (8,7 %), Kristillisdemokraatit (4,4 %), RKP (4,1 %) ja Liike Nyt (1,8 %). Ryhmän "muut" kannatus on 3,3 prosenttia. 

Tämän perusteella edellisiin vaaleihin verrattuna sunnuntain vaaleissa olisivat selvään voittoon menossa Kokoomus ja Perussuomalaiset sekä pienemmässä määrin SDP, kun taas Keskusta ja Vihreät olisivat kärsimässä rökäletappion. Muiden puolueiden kannatukset ovat kutakuinkin ennallaan.

Poliittisella kartalla vihervasemmiston kannatus oli gallupin mukaan 40,5 prosenttia ja keskusta-oikeiston 54,5 prosenttia. Lisäksi ovat ryhmän "muut" kannattajat, joiden äänet jakaantunevat kommunistisista liberaaleihin ja sinimustiin puolueisiin.

Sanna Marinin hallituksen puolueet näyttäisivät kärsineen melkoisen tappion, sillä edellisissä vaaleissa niille antoi kannatuksensa peräti 60,7 prosenttia äänestäneistä. Tappiota olisi siten tulossa viisi prosenttiyksikköä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että - ottaen huomioon hallituskauden tapahtumat ja maan nykyisen tilan - tämän suuruinen kannatuksen putoaminen on yllättävän vähäistä. 

Tämän jälkeen vaalien kannalta seuraava merkittävä mediaspektaakkeli on illan suuri vaalikeskustelu. Ja sen jälkeen vielä mahdolliset yllätykset perjantain ja viikonlopun aikana.

Lopuksi on syytä huomata, että suurista puolueista Perussuomalaisten kannatus oli edelliseen kannatusmittaukseen verrattuna lievässä nousussa kun taas SDP:n suosio oli kääntynyt alamäkeen ja myös Kokoomuksen suosio jatkoi rapistumistaan. Siten pääministerikilpailu käytäneen sunnuntaina lähinnä Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kesken. 

Ja siksi erityisesti näiden kahden puolueen kannattajien kannattaa käydä äänestämässä. Mutta toki muidenkin, jotta kansan tahto toteutuisi mahdollisimman tasapuolisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue
Kansalta vahva tuki nykypolitiikan jatkamiselle myös vaalien jälkeen
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet

 

Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys

Kuten arvoisa lukijani on varmasti huomannut, on EU:n komissio muuttunut nykyisen komission aikana yhä selkeämmin anarkistisuuteen historiansa alusta alkaen kallellaan olleen Greenpeacen valtapoliittiseksi siiveksi. Tästä viimeisin esimerkki on EU:n esitys, joka estäisi läpi mennessään Suomen siirtymisen fossiilitaloudesta puhtaampaa energiantuotantoon - erityisesti vetytalous vaatisi huonon hyötysuhteensa takia huikeasti nykyistä suurempaa energiankäyttöä. 

Taustalla on jälleen greenpeacilaisen avustajansa ohjaama komission varapuheenjohtaja, Frans Timmermans, joka on jo aiemmin valmistellut etenkin Suomen kannalta äärimmäisen haitallisia esityksiä. Tällä kertaa hän ja komissio haluaisivat asettaa energian käytölle ylärajan riippumatta siitä, miten se on tuotettu. 

Toisin sanoen Timmermansin ja komission tavoitteena on tuhota EU-maiden taloudellisen kehityksen perusta juuri nyt, kun haasteita asettaa pelkästään se, että Unionissa pitäisi ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä vaihtaa energianlähteensä huomattavalta osin toisiksi. Suomen kannalta erityisongelman muodostaa lisäksi se, että Timmermansin esitys näytti jälleen kerran tulleen yllätyksenä suomalaispoliitikoille.  

Asiasta kertoneen uutisen mukaan ministeri Mika Lintilän (kepu) mukaan "esitys on Suomen kannalta täysin järjetön. Komissio vaarantaa meidän ilmastotavoitteemme sekä puhtaan energiamme tänne vetämät investoinnit". Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija ja pääneuvottelija Pia Kotro puolestaan totesi, että "tämä direktiivi on tosi huono Suomelle. Vaikka kaikkemme teimme, niin Suomen erityispiirteitä ei otettu huomioon". 

Itse asiassa tilanne on nyt niin vakava, että elinkeinoelämän edustaja vaati Suomea jopa luopumaan mallioppilaan asemastaan. Sen teki Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Kati Ruohomäki, joka vaati, että "poliittisen puolen pitäisi selkeästi sanoa, että Suomi tekee nämä ilmastopäästöjen vähentämiseen tarvittavat investoinnit, ja että niitä ei tämä direktiivi uhkaa... jos Suomi ei tällä kertaa tavoitetta saavuta, niin selitetään komissiolle myöhemmin, että jäätiin tavoitteesta, koska teimme näitä vihreän siirtymän investointeja".

Nähtäväksi siis jää, mitä Timmermansin esityksestä seuraa. Selvää on kuitenkin, ettei se ainakaan lisää EU:n suosiota Suomessa, eikä luultavasti monessa muussakaan maassa. Eikä sitä tee sekään, ettei Unioni ole saanut lopetettua monille ihmisille hankalaa ja terveydelle haitallista jokakeväistä ja -syksyistä kellonviisareiden siirtelyäkään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta
EU:n ilmastopaketti kaatui