Tekoäly ja kolibakteeri ne yhteen soppii, huomenna...

Helsingin sanomat kertoi tänä aamuna, että tekoäly eli kielimallit heijastelevat kehittäjiensä arvomaailmaa. Juttu perustui samoihin kysymyksiin, joita HS on esittänyt vaalien yhteydessä eri puolueiden ehdokkaille. Se mahdollisti vertailun puolueisiin ja niiden arvoihin.

Suurin osa kielimalleista on kallellaan arvoliberalismiin ja vasemmalle – lähinnä niitä ovat suomalaispuolueista SDP, Vihreät ja RKP. Ja vastaavasti kauimmaisimpana Perussuomalaiset. 

Tätä uutista lukiessa on hyvä muistaa että ihmiset tuskin kyselevät kielimalleilta juurikaan arvoista, vaan pikemminkin erilaisista faktoista. Niiden osalta nykyiset kielimallit ovat ainakin oman kokemukseni mukaan varsin luotettavia. 

* * *

Satuin eilen lukemaan myös tieteellisen artikkelin, jossa käsiteltiin aivan uudenlaista tekoälyyn perustuvaa lähestymistapaa, jossa Paul Ahavi ja kumppanit käyttivät kolibakteeria elävänä tiedonkerääjänä analysoimalla sen luontaisia kasvureaktioita COVID-19- eli koronapotilaiden plasmanäytteissä. Tämä tapahtui ilman geneettistä muokkausta tai erityislaitteistoa.

Käytännössä tutkijat luokittelivat COVID-19-taudin varhaisvaiheen plasmanäytteitä sen perusteella, kuinka vakavaksi tauti myöhemmin kehittyi. Luokittelu perustui ainoastaan bakteerien kasvudataan ja sitä analysoitiin koneoppimisen eli tekoälyn avulla. 

Tutkimus osoitti, että tekoäly pystyi analysoimaan kolibakteerin potilaiden plasmassa olevien metaboliitten vaikutukset kolibakteerin kasvuun ja yhdistämään ne taudin tulevaan kehitykseen. Toisin sanoen se onnistui bakteerikasvua analysoimalla erottamaan lieväksi kehittyvän taudin vakavasta - eli päättelemään kuka selvisi tartunnasta itsekseen ja kuka tarvitsi hoitoa.

Tulostensa perusteella – suora käännös – tutkijat "asemoivat biologisen reservoir-laskennan vankaksi, skaalautuvaksi ja edulliseksi alustaksi älykkäälle biosensoinnille, diagnostiikalle ja bio-digitaaliselle hybridilaskennalle. Samalla ne tarjoavat uusia mekanistisia näkökulmia elävien järjestelmien laskennallisiin kykyihin."

Kolibakteerin ja tekoälyn yhdistetty kyky ennustaa COVID-19-taudin kehitystä oli tarkkuudeltaan likimain samaa luokkaa kuin on mahdollista saavuttaa tarkoilla – ja erittäin hintavilla – biokemiallisilla mittauksilla. Tämä tarkoittaa, että yhdistelmä tarjoaa mitä ilmeisimmin aiempaa monin verroin edullisemman tavan analysoida laajoja potilasmääriä mitä erilaisimpien epidemioiden yhteydessä – ja jopa kehitysmaissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekoäly loi bakteereita tappavia viruksia

Yllättävää älykkyyttä
Outojen otusten tekoäly-analyysi tuotti lupaavia tuloksia

Koulutuspoliittinen kynnyskysymys hallitusohjelmaan

Yle julkaisi jutun, jonka mukaan palkittu amerikkalaisprofessori kertoi sen itsestäänselvyyden, että lähtökohta hyvälle koulutuspolitiikalle ja toimiville ratkaisuille ovat tutkimukset, joista saadaan kausaalitietoa eli tietoa koulutuspoliittisten valintojen syy-seuraussuhteista.

Jutun mukaan tällaista tietoa ei kuitenkaan ole Suomessa, vaan maamme koululaisten oppimistulosten romahduksen syyt ovat pitkälti arvausten varassa. Toisin sanoen viime vuosien koulutusjärjestelmän muutosten seurauksia ei tiedetä, vaan ne ovat arvausten varassa.

* * *

Jos ja kun amerikkalaisprofessori on oikeassa, on syytä kysyä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä vastaavien tahojen – ministereiden, virkamiesten ja opetusalan ammattilaisten – osaamisen ja ymmärryksen perään. Ja ihmetellä, että miten tällaiseen tilanteeseen on voitu tulla 21 vuosisadalla, jolloin koko yhteiskunnan kehitys on ainakin viimeisten sadan vuoden ajan perustunut tieteelliseen tietoon.

Lisäksi jokaisen maamme tulevaisuudesta huolissaan olevan suomalaisen on vaadittava, että tähän asiantilaan tulee muutos – mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Eli jo pääministeri Petteri Orpon (kok) ja hänen opetusministerinsä Anders Adlercreutzin (ruots) on ryhdyttävä toimiin syy-seurausanalyysiin soveltuvan tutkimustiedon saamiseksi jo ensi lukuvuodesta lähtien. 

Lisäksi olisi hyvä, jos puolueet ilmoittaisivat jo ennen ensi vaaleja sitoutumisestaan sellaiseen hallitusohjelmaan, joka sisältää korjauksen amerikkalaisprofessorin mainitsemaan ongelmaan. Ja lisäksi kaikkien vakavasti otettavien puolueiden puheenjohtajien eli pääministeriehdokkaiden tulisi ilmoittaa pitävänsä suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämiseen liittyvän seurantajärjestelmän kehittämistä hallitukseen osallistumisen ehdottomana kynnyskysymyksenä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesälomien lyhentäminen vaikuttaisi koululaisten kesätyömahdollisuuksiin
Härkää sarvista vai islamia lapsille
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi

Pohjoinen merijää sulaa sittenkin

On tullut aika palata ilmakehän hiilidioksidin ja pohjoisen napajään viime vuoden syyskuun keskimäärisen pinta-alan väliseen riippuvuussuhteeseen. Tein siksi jälleen kerran regressioanalyysin näiden kahden välisestä suhteesta – vuosien 1979 ja 2025 välillä – käyttäen hiilidioksipitoisuutena Mauna Loan mittauksia ja jään pinta-alan NSIDC:n datoja. 

Vuodesta 2018 (vuoden 2017 data) alkaen vuosittain tekemäni analyysin perusajatus on johdettu seuraavista premisseistä: 1. ilmastomuutos on ilmastonmuutoshypoteesin mukaan kiihtyvä prosessi, 2. mallit ennustavat lämpötilan nousun olevan arktisella alueella muuta maapalloa nopeampaa ja 3. napajään pinta-alan muutokset toimivat hyvänä proxynä maapallon pohjoisimpien osien lämpötilamuutoksille. 

Alla olevassa kuvassa on sinisellä värillä merkitty ne vuodet, joista alkavat vuosittaiset mittaukset ovat osoittaneet tällaisen riippuvuussuhteen olemassaolon käyttämälläni kriteerillä (kahtena peräkkäisenä vuonna P<0,01). Pylväiden korkeus puolestaan osoittaa kuinka monen kyseistä ajankohtaa seuraavan vuoden jälkeen tämä tilastollinen merkitys on saavutettu. 

Punaisella on merkitty ne vuodet, joissa tällaista tilastollista merkitystä ei ole. Tällöin pylväiden korkeus osoittaa mittaukseen käytettävissä olleiden vuosien määrä. 

Kuten arvoisa lukijani huomaa, napajään minimikoko supistui aikasarjan alkuvuosina siten, että sillä oli – regressio-analyysiin mukaan – selkeä tilastollinen syy-seuraussuhde ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen. Lisäksi tämä suhde tiivistyi lähes vuosi vuodelta aina vuodesta 2001 alkaneeseen aikasarjaan asti. 

Sen jälkeen tapahtui kuitenkin muutos, sillä vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvoi edelleen tasaisesti, ei jään pinta-alan muutos saavuttanut tilastollista merkitystä ennen kuin viime vuonna. Silloin myös vuodesta 2002 alkanut havaintosarja oli tilastollisesti merkitsevä, mutta vasta kaksi kertaa pidemmän havaintosarjan perusteella kuin edellisestä vuodesta alkanut sarja. 

Tänä vuonna uutta oli se, että nyt myös vuodesta 2003 alkanut aikasarja saavutti tilastollisen merkitsevyyden. Näin ollen voidaan todeta, että pohjoinen merijää on kyllä sulanut tilastollisesti merkitsevästi myös viime vuosina, mutta prosessi ei ainakaan sen vuotuisen minimikoon perusteella ole ollut kiihtyvä, kuten ilmastomallit ovat ennustaneet.

* * *

Tässä suhteessa on mielenkiintoista myös se, että vaikka arktinen napajää jäikin tänä vuonna pienimmillään suuremmaksi kuin kuutena muuna vuonna (2007, 2012, 2016, 2020, 2003 ja 2024), suli se loka-, marras- ja joulukuussa nopeasti ja sen pinta-ala saavutti viime kuussa mittaussarjan pienimmän joulukuisen keskikokonsa. Tämä näkyy alla olevassa kuvassa (jonka alkupää on kieltämättä kysymyksiä herättävä, mutta en osaa antaa sille selitystä). 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoisen merijään pinta-ala kasvoi lokakuussa suhteessa viime vuoteen
Ennuste: 2040-2050-luvulla syntyy ilmasto- ja ympäristökriisien sarja
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen

Lähes neljännes oikeistolaisesti ajattelevista on älyllisesti epärehellisiä

Elinkeinoelämän valtuuskunnan kyselyn mukaan suomalaisista 49 prosenttia pitää itseään oikeistolaisena, 19 prosenttia keskustalaisena ja 31 prosenttia vasemmistolaisena. Näiden lukujen pitäisi näkyä myös puoluekannatuksissa, joten päätin verrata niitä viimeisimmän Yleisradion gallupiin. 

Suomalaiset puolueet istuvat eduskunnassa vasemmalta oikealle seuraavassa järjestyksessä: Vasemmistoliitto, SDP, Vihreät, Keskusta, RKP, Liike Nyt, Kristillisdemokraatit, Kokoomus ja Perussuomalaiset. Tämän järjestyksen on tarkoitus vastata myös puolueiden sijoittumista vasemmisto-oikeisto-akselilla. 

Jos aloitetaan vasemmalta, niin perinteisten vasemmistopuolueiden eli Vasemmmistoliiton ja SDP:n yhteenlaskettu kannatus Ylen gallupin mukaan on 34,9 prosenttia. Se tarkoittaa, että näitä puolueita kannattaa vasemmistolaisesti ajattelevien lisäksi myös oikeistolaiseksi itseään väittäviä - heidän osuutensa koko kannattajakunnasta on 3,9 prosenttiyksikköä eli suunnilleen saman verran kuin Kritillisdemokraattien tai RKP:n koko kannatus. 

Todellisuudessa vasemmistolaista politiikkaa - eli suurta julkista sektoria, korkeita veroja ja niin edelleen - ajaa perinteisten työväenpuolueiden lisäksi myös Vihreät, joka sijoittuu poliittisella kartalla pikemminkin laita- kuin maltilliseen vasemmistoon. Siten vasemmistolaisten puolueiden kokonaiskannatus nousee peräti 42,5 prosenttiin eli 11,5 prosenttia vasemmiston kannatuksesta tulee itsensä oikeistolaisiksi ilmaisevilta. 

Toisin sanoen enemmän kuin joka kymmenes suomalainen tukee sellaisia yhteisten asioiden poliittisia advokaatteja, joiden toiminta on vastoin heidän omia näkemyksiään. Tai toisin ilmaistuna, noin 23 prosenttia oikeistolaisesti identifioituvista suomalaisista kannattaa vasemmistolaista politiikkaa ajavaa puoluetta - eli he ovat älyllisesti epärehellisiä. 

En osaa sanoa syytä tähän omituiseen poliittiseen käytökseen, mutta minusta tässä olisi hyvä aihe esimerkiksi yhteiskuntapoliittiseen opinnäytetyöhön. 

* * *

Yksi mahdollisuus voisi olla tunnetusti vasemmalle kallellaan oleva toimittajakuntamme, jonka arvomaailma saattaa heijastua heidän työnsä tuloksiin ja siten ohjata kansalaisia harhaan. Eli kuvittelemaan vasemmistopuolueiden ajavan näiden ihmisten näkemysten mukaisia asioita, vaikka näin ei olisikaan.

Saattaa myös olla, että suomalaisten vasemmistopuolueiden retoriikka on sellaista, että äänestäjien ajatukset ohjautuvat pois näiden perimmäisistä tavoitteista. Mutta kuten edelle kirjoitin, tämä asia pitäisi selvittää tutkimuksen keinoin. 

Lopuksi totean että edellä tekemäni vertailun pitäisi herätellä myös poliittisessa keskustassa ja erityisesti oikeistossa sijaitsevia puolueita terävöittämään omaa viestintäänsä, jotta kansalaiset saisivat oikean kuvan puoluepoliittisen kenttämme ajamista asioista. Onhan selvää, että erityisesti oikeistopuolueemme ovat epäonnistuneet rajusti oman viestinsä esille tuomisessa, koska niiden kannatus (37,8 %) jää yli yhdentoista prosenttiyksikön päähän siitä, mitä sen tulisi olla EVA:n kyselyn mukaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Heittääkö Sofia Virta haasteen Minja Koskelalle? 
Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi
Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut

Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti

Viime viikkoina on maailmalla käyty kovaa keskustelua Iso-Britannian kantaväestön tyttäriä hyväksi käyttäneistä muslimimaahanmuuttajien raiskausringeistä, viranomaisten haluttomuudesta puuttua niihin sekä tapauksista kiinni saatujen henkilöiden saamista vähäisistä tuomioista. Asiaan on ottanut kantaa esimerkiksi amerikkalainen Elon Musk (esimerkki), joka tunnetaan maailman rikkaimpana miehenä. 

Suomessa Yle julkaisi jokin aika sitten niin sanotun analyysin, jossa korostettiin sitä, että Muskin kommmentit kohdistuvat vanhaan skandaaliin. Tämä pitää sinänsä paikkansa eli puheenaiheena on vaatimus vuosien takaisten tapahtumien uudelleen tutkimiseksi. 

Siksi ajattelin tänään etsiä tietoja Iso-Britannian seksuaalirikoksista. Ensimmäisenä törmäsin BBC:n juttuun, jonka mukaan Lontoossa tapahtui vuonna 2023 yhteensä 20 000 seksuaalirikosta, joista 8 852 oli raiskauksia. Siis yksi seksuaalirikos per 26 minuuttia, joista yksi raiskaus per tunti.

Löysin myös tilaston, jonka mukaan Englannissa ja Walesissa tapahtui huhtikuun 2023 ja maaliskuun 2024 välisenä aikana 67 928 raiskausta. Lukema oli sikäli positiivinen, että kahtena edellisenä huhti-maaliskuun välisenä jaksona tilastoituja raiskauksia oli vieläkin enemmän. 

Tilastoitujen raiskausten määrä oli tilaston mukaan kasvanut vuosituhannen ensimmäiseltä vuosikymmeneltä noin viisinkertaiseksi. Lukemaan saattaa vaikuttaa se, kuinka herkästi tapaukset tulevat raportoiduksi, mutta samalla on syytä panna merkille se, että - ainakin Suomessa kantaväestöä useammin seksuaalirikoksiin syyllistyvien - muslimien määrä saarivaltiossa on samaan aikaan kasvanut noin kolminkertaiseksi.

Näiden löydösten perusteella minusta vaikuttaa siltä, että Iso-Britannian hallituksen kannattaisi miettiä vakavasti, mitä he voisivat tehdä johtamansa kansakunnan naisten turvallisuuden parantamiseksi. Ja meillä Suomessa nykyisten ja tulevien hallitusten tulee huolehtia siitä, ettemme ajaudu samanlaiseen tilanteeseen kuin britit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Maahanmuuttajien yliedustus raiskauksissa on tilastotietojakin suurempi

Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen

Ylen juttu kertoi, että "ilmastotutkijat ovat panneet merkille, miten muutokset toisella puolella maapalloa vaikuttavat myös Kalifornian oloihin... Kun arktisten alueiden merijää lämpenemisen takia hupenee, merivesi lämpenee ja siitä haihtuu yhä enemmän kosteutta ilmakehään pohjoisnavan yläpuolelle. Se vaikuttaa maapallon pohjoisosaa kiertävään suihkuvirtaukseen niin, että Yhdysvaltain länsiosien yllä vaikuttava korkeapaineen alue vahvistuu... Tämä taas merkitsee voimakkaampaa kuivuutta ja itätuulia Kaliforniaan."

Kiinnitin jutussa huomioni sanoihin "Kun arktisten alueiden merijää lämpenemisen takia hupenee", koska olen seurannut tuon merijään kehitystä vuodesta 2017 lähtien. Pian sen jälkeen eli tammikuusta 2018 alkaen olen vuosittain laskenut ilmakehän vuosittaisen hiilidioksidipitoisuuden ja pohjoisen merijään kunkin vuoden minimipinta-alan (eli syyskuisen pinta-alan) välisen tilastollisen yhteyden. 

Näin tein siis myös tänä vuonna samaan tapaan kuin tammikuussa 2018 ja sain lopputulokseksi seuraavan kuvaajan. Siihen on kunkin vuoden kohdalle merkitty se vuosien määrä, jolloin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja merijään pinta-alan välillä voidaan havaita tilastollisesti merkitsevä yhteys.

Kuvasta näkyy siten se, että vuoden 1979 jälkeen tällainen yhteys voidaan nähdä vasta vuosien 1979-2009 välisestä tilastotiedosta laskettuna eli 30 vuoden jälkeen. Vuonna 2001 vastaava yhteys saavutetaan kuitenkin jo kymmenessä vuodessa eli vuoteen 2011 mennessä. Tämä tarkoittaa, että ilmakehän hiilidioksidilla ja merijäällä on oleellisesti tiiviimpi yhteys - joko syy ja seuraus tai korrelaatio - vuoden 2001 jälkeen verrattuna siihen, mitä se oli vuoden 1979 jälkeisinä vuosina. 

Vuoden 2002 jälkeen näyttäisi kuitenkin tapahtuneen merkittävä muutos, koska ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja merijään pienenemisen välille saadaan kyseisestä vuodesta alkaen tilastollisesti merkitsevä yhteys vasta 22 vuoden jälkeen eli viime vuoteen mennessä. Eikä merkitsevää yhteyttä havaita sen jälkeen lainkaan, minkä takia olen värjännyt vuosien 2003-2022 pylväät punaisiksi eli ne osoittavat pelkästään tilastolliseen testaukseen käytettävissä olleiden vuosien määrän.

Edelle kuvaamissani laskelmissa olen käyttänyt Mauna Loalta mitattua ilmakehän hiilidioksidin pitoisuutta. Sen kasvu on ollut tasaista tai lievästi kiihtyvää, kuten alle kopioimastani kuvasta näkyy. 

Tämä tarkoittaa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus korreloi vahvasti ajan kanssa. Eli myöskään ilmastonmuutoksen ajallisen edistymisen ja arktisen merijään pinta-alan välillä ei ole ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ainakaan viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. 

Asiaa voi tietenkin tarkastella myös suoraviivaisemmin katsomalla yksinkertaisesti pohjoisen napajään pinta-alan syyskuista kokoa, kuten tässä kuvassa.

Siitä nähdään, että pohjoisen merijään sulaminen on - ainakin toistaiseksi - loppunut vuoden 2007 jälkeen. Eikä sillä siten näyttäisi olevan mitään tekemistä Los Angelesin tämän vuoden maastopalojen kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
EU:n komission ja Kanada metsäpalojen välinen yhteys

"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Eilinen kirjoitukseni herätti vilkasta keskustelua, jonka lopputuloksena yksi - kirjoituksiin kriittisesti suhtautuva - lukijani ilmoitti tekevänsä blogistani tutkimuksen julkaistakseen sen kahden vuoden kuluttua. Toivottavasti hän pitää lupauksestaan kiinni sekä noudattaa tutkimuksessaan hyvän tieteellisen käytännön mukaisia periaatteita. 

Lupaus innoitti minut pyytämään erästä täysin riippumatonta tahoa analysoimaan "Professorin ajatuksia blogin sisältöä ja merkitystä". Vastaus tuli nopeasti ja kopioin sen tähän sellaisenaan.

* * *

"Professorin ajatuksia" -blogi on mielenkiintoinen tapaus suomalaisessa blogiskenessä. Sen merkitys ja vaikutus voidaan analysoida useasta näkökulmasta: sisältö, yhteiskunnallinen vaikutus, sekä blogin merkitys digitaalisen keskustelun kentässä.

Sisällön analyysi

Blogi keskittyy ajankohtaisiin ja usein kiistanalaisiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Kirjoitukset ovat analyyttisia, ja niissä esitetään voimakkaasti kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä. 

Blogi käsittelee usein teemoja, kuten:

Politiikka ja talous: Blogissa käsitellään Suomen ja kansainvälistä politiikkaa, talouden kehitystä, ja näiden vaikutuksia yhteiskuntaan.

Maahanmuutto ja monikulttuurisuus: Nämä aiheet ovat keskeisiä, ja niistä kirjoitetaan usein kriittisestä näkökulmasta. Kirjoitukset voivat herättää vahvoja reaktioita, koska ne käsittelevät monimutkaisia ja tunteita herättäviä aiheita.

Ympäristö ja ilmastonmuutos: Blogi ottaa kantaa myös ympäristökysymyksiin, usein korostaen skeptisyyttä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä toimia kohtaan.

Yhteiskunnallinen vaikutus

"Professorin ajatuksia" -blogi toimii kanavana, jossa käsitellään teemoja, jotka eivät aina saa yhtä laajaa huomiota valtamediassa. Tämä tekee blogista tärkeän osan vaihtoehtoista mediakenttää. Blogi tarjoaa näkemyksiä, jotka voivat olla vastoin yleisiä käsityksiä, ja siten se voi haastaa lukijoitaan ajattelemaan kriittisesti.

Anonyymius antaa kirjoittajalle vapauden ilmaista ajatuksiaan ilman henkilökohtaisia seurauksia, mutta se voi myös vähentää kirjoitusten painoarvoa akateemisessa tai journalistisessa kontekstissa, koska lähteen taustoja ei voida tarkasti arvioida.

Digitaalisen keskustelun merkitys

Blogi on merkittävä osa suomalaisen digitaalisen keskustelun ekosysteemiä. Se mahdollistaa nopean reagoinnin ajankohtaisiin tapahtumiin ja tarjoaa foorumin, jossa erilaiset mielipiteet voivat kohdata. Kommentointimahdollisuus edistää vuorovaikutusta lukijoiden keskuudessa, vaikka keskustelut saattavatkin joskus polarisoitua.

Yhteenveto

"Professorin ajatuksia" -blogi edustaa tärkeää puolta suomalaisessa blogiskenessä, jossa käsitellään kriittisesti yhteiskunnallisia kysymyksiä. Sen merkitys syntyy kyvystä herättää keskustelua ja tarjota näkemyksiä, jotka haastavat lukijoiden ennakko-oletuksia. Blogi on esimerkki siitä, miten digitaalinen alusta voi antaa tilaa moniäänisyydelle ja edistää yhteiskunnallista keskustelua.

* * *

Lopuksi, arvoisat lukijani, päätin toistaiseksi jättää - tavoistani poiketen - kertomatta käyttämäni "täysin riippumattoman tahon" identiteetin, koska sillä tiedolla ei pitäisi olla mitään merkitystä lausunnon sisällön arvioimisessa. Eikä myöskään alla olevaan kommentointikenttään - toivottavasti - syntyvässä asiallisessa keskustelussa. 

Palaan asiaan seuraavassa suomenkielisessä blogimerkinnässäni. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde
Neljätoista vuotta ajatuksia maahanmuutosta, rikollisuudesta, ilmastosta, politiikasta, historiasta, urheilusta ja tieteestä
Asiallista kieltä, kiitos!

Plug Power haluaa investoida miljardeja Suomeen

Eilisen päivän jymyuutinen oli amerikkalaisen Plug Power -yhtiön ilmoitus kolmen vetytehtaan mahdollisesta rakentamisesta Suomeen. Kyse olisi 3,9-7,3 miljardin euron investoinnista ja tuhansien uusien työpaikkojen syntymisestä maahamme. Siis erittäin merkittävästä asiasta. 

Helsingin sanomat ehtikin jo kertoa, ettei kyseinen yritys ole tuottanut voittoa yhtenäkään vuonna tällä vuosituhannella. Tarkemmin sanottuna sitten vuoden 1997. 

Sen sijaan investoijakandidaatti on tänä aikana onnistunut tekemään yhteensä 2 920 miljoonan dollarin tappiot, joista 680 miljoonaa dollaria viime vuonna. Siksi minun oli aivan pakko katsoa onko kyseessä täysi vitsi, jossa tarkoituksena on jollain tavalla hyötyä suomalaisten sinisilmäisestä innosta päästä maailman nopeimmaksi vihreäksi siirtyjäksi. 

Hyvää yrityksessä on ensinnäkin se, ettei sitä ole perustettu näitä investointeja varten, vaan se on ollut olemassa edellä mainitut 26 vuotta. Lisäksi Plug Power on ollut kovassa kasvussa ja arvelee liikevaihtonsa kasvavan kuluvana vuonna 1,4 miljardiin euroon.  

Kovin ristiriitaiselta siis näyttää. Ja siksi etsin yrityksen osakekurssin pidemmän ajan kehityksen, joka osoitti, että aikanaan lähes 67 dollarissa käyneen osakkeen nykyarvo on selvästi alle kymmenen dollarin - ja pudonnut äskettäin jopa alle kahdeksaan dollariin. 

Löysin myös tiedon, jonka mukaan yritys on viimeisten vuosineljänneksien aikana alittanut kerta toisensa jälkeen analyytikkojen ennusteet. Toisaalta nämä arvelevat sen tästä huolimatta kääntyvän voitolliseksi vuonna 2025.

Osinkoa yritys ei luonnollisesti ole maksanut ainakaan viime vuodelta, mutta jotain hyvää siinä kuitenkin näyttäisi olevan, koska analyytikkojen keskimääräinen arvio siitä oli kaikesta edelle kirjoittamastani huolimatta varovainen ostokehotus. Eli ainakin heidän mukaansa kyseessä olisi todennäköisesti kannattava sijoituskohde. 

Wikipedia puolestaan tiesi kertoa, että "maaliskuun 2. päivänä 2021 Plug Power ilmoitti... Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomissiolle..., ettei se pystynyt toimittamaan ajoissa vuosikertomustaan... Maaliskuun 16. päivänä 2021 yhtiö ilmoitti joutuvansa muuttamaan taloudellisia raporttejaan vuosilta 2018 ja 2019 sekä joitakin viimeaikaisia kvartaaliraportteja". 

Lisäksi saman lähteen mukaan yhtiötä "vastaan on meneillään osakkeenomistajien ryhmäkanne arvopaperihuijauksesta, jossa väitetään, että yhtiö on vääristellyt ja/tai jättänyt ilmoittamatta kyvyttömyytensä toimittaa vuoden 2020 vuosikertomus ajallaan ja että sillä on materiaalivajauksia sisäisissä taloudellisten raporttien valvontajärjestelmissään".

Näillä perusteilla sanoisin, että antaa Plug Powerin tulla Suomeen ja toivottakoon sille parasta, mutta pidättäydyttäköön veronmaksajien varojen käyttämisestä sen tänne saamiseksi. Tai täällä toimimisen tukemiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen
Terästehdas, hömötiainen ja Rydman
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

Sanna Marin: häikäilemätön ellei suorastaan härski poliitikko

MTV3:n toimittaja kysyi Hornetien Ukrainalle luovuttamispuheisiin liittyen, että "onko pääministeri Sanna Marin täysin... häikäilemätön". Jutussa hän ihmetteli sitä, että "Marin ensin kieltäytyi kommentoimasta asiaa. Sitten kun pääministeri asiaa kommentoi..., hän syytti oppositiota ja mediaa asian paisuttelusta ja väärin ymmärtämisestä. Mitään virhettä hän ei myöntänyt tehneensä, eikä luvanneensa mitään."

Kuten tiedämme, teki Marin ison virheen ja ilmaisi asian siten, että hänen lausuntonsa tulkitseminen lupaukseksi oli vääjäämätöntä. Ja nyt näyttää siltä, että ukrainalaiset ovat ottaneet pääministerimme puheet enemmän kuin tosissaan.

Oman käsitykseni mukaan Marin ei voinut olla tietämätön - ei ainakaan lupauksensa jälkeen - vaan hän oli nimenomaisesti häikäilemätön, ellei suorastaan härski. Eikä pelkästään tässä omaa tulevaisuuttaan todennäköisesti petaavassa asiassa, vaan myös muissakin yhteyksissä.

Kauniin pääministerimme röyhkeys on nimittäin näkynyt myös hänen puheissaan äänestäjille siitä, että näiden tulisi äänestää Sosialidemokraatteja omasta puoluekannastaan riippumatta, jotta maahan saataisiin hänen mieleisensä hallitus. Li Andersson (vas) ei kuitenkaan ole innostunut asiasta ja Ville Niinistö (vihr) on noussut suorastaan takajaloilleen, kuten hänen ulostulonsa sosiaalisessa mediassa on osoittanut.

Europarlamentaarikko totesi nimittäin aivan suoraan, että "sen verran paljon demarit piruilevat vaalikampanjoinnissaan vihreille ja vasemmistoliitolle, että puolueella voi olla kaverit vaalien jälkeen vähissä. Se että kehottaa ihmisiä äänestämään omien ensisijaisten arvojensa vastaisesti on ala-arvoista kampanjointia ja vallanhimoa."

Niinistön luonnehdintaan on helppo yhtyä jokaisen, joka arvostaa monipuoluedemokratiaa. Toisaalta demokratia on myös valtaa, joten sen maksimointi - eli Marinin kehotus vihreille ja vasemmistoliittolaisille - on tavallaan järkevää. 

Tosiasia kuitenkin on, että jos sille tielle lähdetään, muuttuu suomalainen politiikka lopulta kovin erilaiseksi kuin tänä päivänä. Kirjoitin asiasta analyysin reilut kaksi vuotta sitten - eikä poliittinen vasemmisto todellakaan selviäisi voittajaksi siinä tilanteessa.

Lopuksi on todettava, etten jaksa olla ihmettelemättä miksi Sanna Marin näyttää edelleen nauttivan vahvasta suosiosta suomalaisten parissa. Onko kysymys siitä, että hänen ulkonäkönsä on poliitikoksi poikkeuksellisen edullinen? Vai vaikuttaako hänen esimerkillinen sisälukutaitonsa korona-ajan tiedotustilaisuuksissa edelleen ihmisten mielikuviin niin vahvasti, ettei edes pääministerin härskiys tai hallituksen täydellisen epäonnistunut talouspolitiikka vaikuta heidän näkemyksiinsä?

En tiedä vastauksia näihin kysymyksiin, mutta ehkäpä joku politiikan tutkijoiden ja käyttäytymistieteilijöiden monitieteinen tutkimusryhmä jonain päivänä selvittää tämän itselleni täysin käsittämättömän Marin-kultin logiikan. Sitä ennen me - poliittiset näkemyksemme oleellisiin tosiasioihin perustavat ihmiset - voimme vain hämmästellä.

 Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue
Sanasta Sannaa ja sarvesta miestä
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet

Kenen käsialaa?

Kuten kaikki dekkarista pitävät tietävät, on rikostekninen käsialatutkimus tärkeä menetelmä selvitettäessä erilaisia rikoksia. Siinä pyritään kirjoitustyyliä analysoimalla selvittää, voidaanko käsin kirjoitetut asiakirjat yhdistää tiettyihin kirjoittajiin vertaamalla niitä tunnettuihin esimerkkeihin. 

Rikostekninen käsialatutkimus tarkoittaa siis kirjoitusnäytteiden vertailua siihen vihkiytyneiden rikostutkijoiden toimesta. Ja ihmisten oikeusturvan kannalta on tietenkin tärkeää ymmärtää, kuinka tarkkaa ja luotettavaa heidän työnsä on. 

Siksi oli mielenkiintoista lukea laajamittaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin käsialavertailujen tarkkuutta ja luotettavuutta. Siinä oli koekaniineina 86 käsialavertailuja suorittavaa ammattirikostutkijaa, joista kukin teki noin 100 käsialavertailua viiden tason päätelmäskaalalla. Näin saatiin kokoon 7 196 päätelmää käyttäen yhteensä 180 eri vertailusarjaa. 

Vääriä positiivisia päätelmiä tehtiin 3,1 prosentissa tapauksista, kun taas 1,1 prosentissa tehtiin vääriä negatiivisia päätelmiä. Lisäksi vääriä positiivisia päätelmiä tehtiin huomattavasti enemmän kaksosten kirjoittamista näytteistä (8,7 prosenttia) verrattuna ei-kaksosten tekemiin (2,5 prosenttia). 

Tutkimuksessa havaittiin myös mielenkiintoisia yhteyksiä rikostutkijoiden koulutuksen ja suorituskyvyn välillä. Alle kahden vuoden koulutuksen omaavilla tutkijoille tuli yleensä enemmän virheitä kuin kokeneemmille kollegoilleen, mutta he raportoivat myös pidemmän koulutuksen saaneisiin nähden suuremman määrän todellisia positiivisia ja negatiivisia päätelmiä. Tämä johtui siitä, että he tulkitsivat tuloksensa näitä useammin luotettaviksi (tietämättömyyden luomalla varmuudellako?). 

Siten kokeneemmat eli vähintään kahden vuoden koulutuksen saaneet tutkijat osuivat kokemattomampia kollegoitaan selvästi todennäköisemmin oikeaan silloin kun antoivat lausunnon, jota he itse pitivät luotettavana. Toisin sanoen työssään parkkiintuneiden rikostutkijoiden työn tuloksissa sekä positiivinen että negatiivinen ennustearvo olivat korkeampia. 

Tutkimuksessa testattiin myös rikostutkijoiden analyysien toistettavuutta antamalla heille kahteen kertaan saman käsialanäytteet. Siinä 68 prosenttia päätelmistä toistettiin tarkalleen samanlaisina molemmilla kerroilla ja 92 prosenttia toistettiin hyvin samansuuntaisina. Mutta – ja se on iso mutta – yksi prosentti päätelmistä oli jopa täysin vastakkaisia.

Mielenkiintoista oli sekin, että tulkittujen tekstien kirjoitustyylillä (kaunokirjoitus vai tekstaaminen) ei ollut yhteyttä rikostutkijoiden virheisiin. Molemmissa onnistuttiin osumaan oikeaan - mutta syntyi myös virheitä - aivan yhtä lailla.

Tämä kaikki on arvoisan lukijani epäilemättä hyvä muistaa seuratessaan TV:stä rikossarjaa tai lukiessaan jännittävää dekkaria. Ehkäpä tässä referoimani tutkimus nimittäin innoittaa jotakuta kirjailijaa tai käsikirjoittajaa sisällyttämään juttuunsa virheellisen tulkinnan käsialanäytteistä. Ja harhauttamaan myös sillä tavalla katsojaansa/lukijaansa, jotta tämä ei onnistuisi arvaamaan ennen loppuratkaisua, että hovimestari on syyllinen. 

Sivumennen sanoen - eli kun nyt kerran syyllisistä puhutaan - on syytä panna merkille tuore uutinen, jonka mukaan kaikki tunnistetut pääkaupunkiseudun katujengiläiset ovat maahanmuuttajataustaisia. Epäilen kuitenkin, ettei heidän tunnistamisessaan ole hyödynnetty rikosteknistä käsialatutkimusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rydmanin olisi tehtävä tutkintapyyntö HS:n ja Ilkka-Pohjalaisen päätoimittajista
Ville Ranta ja todellisuus
Pituustutkimus osoitti, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia

Ylen A-studio lopetti Perussuomalaisten syrjimisen

Olen aiemmin seurannut Ylen eri puolueille tarjoamaa aikaa ajankohtaisohjelmissa ja todennut, että verorahoitteinen mediamme on selvästi syrjinyt henkilövalinnoissaan perussuomalaisia. Koska seuraavat eduskuntavaalit ovat jo muutaman viikon kuluttua, päätin tehdä samanlaisen analyysin alkaneen vuoden osalta. 

Toisin sanoen keräsin Ylen verkkosivuilta listan eri puolueiden edustajista A-studio-nimikkeellä olevissa ohjelmissa - mukaan lukien tämän illan ohjelma, josta nämä tiedot olivat myös saatavissa jo nyt. Tuloksena sain listan, jonka mukaan näissä ohjelmissa oli eniten perussuomalaisia (yhdeksän kertaa) ja heidän jälkeensä järjestyksessä Kokoomus (kahdeksan), Sosialidemokraatit (seitsemän), Vasemmistoliitto (kuusi), Vihreät ja Keskusta (viisi) sekä Kristillisdemokraatit (kaksi) ja Liike nyt (yksi). RKP ei saanut A-studioon lainkaan edustajaansa, mutta toisaalta heillä lienee palstatilaa sitäkin enemmän Ylen ruotsinkielisissä lähetyksissä. 

Suhteutin nämä luvut myös puolueiden vaaleissa saamien kansanedustajien määrään. Siten syntyi lista, jonka mukaan Liike Nyt sai kokoonsa nähden eniten näkyvyyttä koska sen ainoa kansanedustaja pääsi ohjelmaan yhden kerran. Muut puolueet saivat kansanedustajiensa määrään nähden näkyvyyttä seuraavasti: Kristillisdemokraatit (0,40 esiintymiskertaa/kansanedustaja), Vasemmistoliitto (0,38), Vihreät (0,30), Perussuomalaiset (0,23), Kokoomus (0,21), Sosialidemokraatit (0,18) ja Keskusta (0,16). 

Suhteutin luvut myös puolueiden viime vaaleissa saamaan ääniosuuteen. Sen mukaan suhteellisesti eniten näkyvyyttä sai Vasemmistoliitto (0,73 esiintymiskertaa/kannatusprosentti). Sitä seurasivat Vihreät (0,52), Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit (0,51), Kokoomus (0,47), Liike Nyt (0,44), Sosialidemokraatit (0,39) ja Keskusta (0,36). 

* * *

Tämän selvityksen tärkein havainto oli se, että Yle näyttää lopettaneen A-tunnuksen alla lähetettävissä poliittisissa keskusteluohjelmissaan aiemmissa vastaavissa analyyseissäni (tässä, tässä, tässä, tässä, tässä) havaitsemani Perussuomalaisten systemaattisen syrjimisen. 

Syitä tälle voimme vain arvailla. Ehkäpä kyse on osaltaan näistä pienistä selvityksistäni, joista yksi sai palstatilaa ainakin Suomen Uutisissa, mutta luulisin tärkeimmän syyn löytyvän ennemminkin Perussuomalaisten vaatimuksista Ylen toimintaa varten kerättävän veron kohtuullistamiseksi yhdistettynä puolueen melko todennäköiseen nousuun vaalien jälkeiseen hallitukseen. 

Muista puolueista Vihreiden viimeaikainen yliedustus (tässä, tässä ja tässä) näyttäisi edelleen jatkuvan Ylen ajankohtaisohjelmissa. Tämä selittynee lähinnä Ylen toimittajakunnan poliittisilla näkemyksillä - kuten myös Vasemmistoliiton tällä kertaa saama suuri näkyvyys - mutta ehkä osaltaan myös viime aikoina paljon esillä olleilla ympäristökysymyksillä. 

Palaan asiaan vielä juuri ennen vaaleja. Onhan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, onnistuuko Yle säilyttämään poliittisen neutraliteettinsa myös vaalikamppailun viimeisillä viikoilla. Itse luonnollisesti toivon, ettei verorahoillani pyrittäisi sen enempää sorsimaan kuin suosimaankaan poliittisia liikkeitämme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa

Irtopisteiden keräämistä isänmaan asialla

Suomen hakemus liittymisestä NATO:on lähestyy päivä päivältä, niin nopeasti kuin parlamentaarisen demokratian synnyttämä tahmeus vain sallii. Samalla tasavallan johto varmistelee, että maamme ilmaus kiinnostuksesta sotilasliittoon ei kohtaa vastustusta. 

Eilen saavutettiinkin yksi tärkeimmistä etapeista tällä matkalla. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli nimittäin selvittänyt, että Unkari tulee puoltamaan maamme kutsumista NATO:n jäseneksi. 

Erityisen merkille pantavaa on ollut kotimaisten poliitikkojemme sopuisuus käydyssä keskustelussa. Tosin aina löytyy joku, joka ei voi vastustaa irtopisteiden keruuta edes isänmaan turvallisuuden kannalta keskeisissä asioissa. 

Tästä antoi esimerkin Vasemmistoliiton ryhmänjohtaja Jussi Saramo, joka syytti perussuomalaisia siitä, että nämä olisivat olleet aiemmin Venäjän suurimpia tukijoita ja nyt siis takinkääntäjiä. Tämä sai Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran toivomaan, "ettei salissa haukuttaisi ketään putinisteiksi tai sotahulluiksi. Mutta mikäli näitä termejä joku kokee välttämättömäksi käyttää, niin toivoisin, että niitä silloin edes käytettäisiin oikein."

Myös Sari Essayah (krist) otti kantaa Saramon käytökseen. Hänen mukaansa "kun eduskunta nyt aloittaa tämän ajankohtaisselonteon käsittelyn, niin varmasti meidän tässä salissa tulee ennen kaikkea näyttää esimerkkiä siitä kansallisesta yhtenäisyydestä ja miettiä sanavalintojamme".

Nähtäväksi jää, saavuttiko Saramo kommentillaan kannatusta omiensa keskuudessa, vai ymmärrettiinkö jopa siellä, ettei isänmaan asioilla kannata yrittää keräillä ylimääräisiä pisteitä. Selvää on kuitenkin se, ettei hän kommentillaan ainakaan vähentänyt oman puolueensa ja purralaisten välistä polarisaatiota. 

Näin etenkin, kun Vasemmistoliitolla on ollut ja on suuria vaikeuksia ymmärtää Venäjän aiheuttamaa uhkaa Suomelle siinä, missä perussuomalaiset ovat olleet sen suhteen jakautuneina. Vasemmistoliitto sen sijaan on edelleen vahvasti NATO-vastainen, vaikka sielläkin on nähty säröilyä. 

Perussuomalaisten osalta analyysi on sen sijaan ollut tilanteen muuttuessa analyyttistä, kuten jokainen voi havaita Jussi Halla-ahon juuri ennen Naton kannatuksen rajua nousua eli Venäjän hyökkäystä esittämästä näkemyksestä. Emmekä toki ole unohtaneet sitä ryöpytystä, jonka Halla-aho sai vain puolitoista kuukautta sitten lausuttuaan ajatuksia, jotka tällä hetkellä olisivat puhdasta valtavirtaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset poliitikot asettuivat vastahankaan kun Halla-aho pyysi länsimaita pelastamaan ukrainalaissiviilit
Halla-aho älyllisesti rehellisenä
Jussi Saramo puhui muunneltua totuutta