Koleaa, hellettä vai jäätävän kylmää?

Viime aikoina on kovasti kauhisteltu (esimerkki ja toinen) siitä, kuinka ilmastonmuutos on alkanut lopultakin vaikuttaa niin, että myös ihmiset huomaavat sen. Näin siitä huolimatta, että kesäkuun keskilämpö oli Suomessa selvästi alle pitkäaikaisen keskiarvon, eikä tämän päivän ennustekaan lupaa ennätyshelteitä. 

Syynä viime päivien kauhisteluun ei siten olekaan meidän oma lämpötilamme, vaan Keski- ja Etelä-Euroopan helteet. Eikä niiden ikävyyttä voi tietenkään vähätellä, sillä Espanjassa mitattiin viikko sitten kaikkien aikojen korkein kesäkuun lämpötila 

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että myös Argentiinassa ja Chilessä on nähty epätavallisia lämpötiloja. Tosin siellä ei ole ollut helteitä vaan pikemminkin ennätyksellisen kylmää. 

* * *

On siis kysyttävä, että miten ilmastomallien mukaan lämpenemiseen kaikista maapallon kolkista herkimmin reagoivan arktiksen jääpeitteen pinta-ala on kehittynyt kesäkuussa. Vastaus löytyy - kuten ennenkin - National Snow and Ice Data Centerin nettisivuilta, joten piirsin siitä kuvan.

Kuten arvoisa lukijani huomaa, on pohjoisen jäämeren kesäkuisen jääpeitteen keskimääräinen pinta-ala (mitä kuva esittää) pienentynyt kahtena vuotena peräkkäin. Siitä huolimatta se oli jonkin verran suurempi kuin vuosina 2007, 2012 ja 2016. 

Kaiken kaikkiaan ylle piirretty kuva vahvistaa sitä käsitystä, että maapallon ilmasto olisi lämmennyt varsin nopeasti 1990-luvun ja vuoden 2007 välillä ja jäänyt sen jälkeen melko vakaasti uudelle tasolle. Tai ainakin, että maapallon pohjoisimpien merialueiden vesien lämpötila olisi tehnyt näin. 

* * *

Koska en ole ennustajaeukko enkä selvännäkijä, en uskalla ennustella sitä, miten pohjoinen merijää kehittyy tulevina kuukausina. Sanottakoon nyt kuitenkin tässä, että odotan suurella mielenkiinnolla syyskuun tilastoa, koska silloin puheen oleva napajää saavuttaa vuotuisen minimikokonsa, jonka "ennätys" on niinkin kaukaa menneisyydestä kuin vuodelta 2012. 

Siksi alkaisi vähitellen olla aika rikkoa tuo ennätys. Ainakin siinä tapauksessa, että maapallon ilmasto tosiaan lämpenee vuosi vuodelta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuumat paikat pohjoisessa
Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin

Putinin ymmärys ja jumalien välinen taistelu

Venäläiskollega on ottanut kantaa Ukrainan sotaan. Hänen mukaansa "olemme puolustaneet Israelia iranilaisohjuksia vastaan – miksei myös Ukrainaa... Emme saa lamaantua ajatukseen, että provosoimme Putinia. Jos hän haluaa tehdä jotain länttä vastaan, hän tekee sen joka tapauksessa. Hän ei tarvitse provosointia, sillä hän on jo päättänyt antaa lännelle ratkaisevan iskun. Meidän on pysäytettävä hänet voimakeinoin, aivan kuten Neuvostoliitto pysäytettiin. Se on ainoa kieli, jota hän ymmärtää."

Toivottavasti professorin viesti ymmärretään länsimaissa, erityisesti Saksassa, Ranskassa, Iso-Britanniassa ja USA:ssa ja toimitaan sen mukaisesti. Eli huolehditaan siitä, että Ukrainan voitto ei jää kiinni ainakaan käytettävissä olevasta aseistuksesta. 

Näin erityisesti nyt, kun Ukraina itse on lopulta saanut aikaiseksi lakimuutoksia, joiden pitäisi vähitellen poistaa heidän krooninen miehistöpulansa. Ja Venäjä joutuu turvautumaan yhä suuremmassa määrin Kiinan ja Pohjois-Korean sekä Iranin kaltaisiin maihin omassa varustautumisessaan.

* * *

Iranista puheenollen. Oli hienoa lukea uutinen, jonka mukaan mullahien hallitseman tyrannian presidentti ja ulkoministeri ovat kuolleet heitä kuljettaneen helikopterin pudottua maahan lähellä Azerbaidzanin rajaa paikassa, jonka lähistöllä sijaitsee myös Israelin tukikohta. 

Helikopterin putoamisen syynä näyttäisi olevan huono sää. Jos näin on, on meidän ihmisten syytä kiittää kaikkia mahdollisia ilmaston ja säiden jumalia siitä, että huono sää pudotti juuri kyseisen helikopterin. 

Erityisesti sormensa näyttäisi olevan pelissä juutalaisten jumalalla, joka järjesti Israelin asukkaille näin hyvityksen siitä lähes tyhjäksi jääneestä iskusta, jonka Iran teki maata vastaan jokin aika sitten. Juuri nyt näyttäisikin siltä, että Jahve on voimakkaampi jumaluus kuin Allah.

Onneksi näyttää kuitenkin siltä, ettei helikopterin putoamiseen näytä - ainakaan uutisvirran perusteella - liittyneen ihmisten tekemää sotilaallista erityisoperaatiota, vaan kyse on pelkästään jumalien välisestä voimainkoetuksesta. Näin myös iranilaisten mullahien on helppo hyväksyä korkeiden johtajiensa menetys oikeamielisen jumalan rangaistuksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Jälkeenjääneet islamistit
Länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä

Historiallinen hetki Suomen vihreässä siirtymässä

Eilinen sähkön hintapiikki oli eräänlainen kylmä suihku pörssihintaisen sähkösopimuksen tehneille ihmisille ja yrityksille. Kovin suuri yllätys sen ei kuitenkaan olisi pitänyt olla, koska - asiantuntijanäkemyksen mukaan - eilinen "tilanne on aivan tehtyjen poliittisten päätösten ja linjausten mukainen. Sähköntuotannon muutos oli väistämätön, mutta se nopeus ja ehdottomuus millä toimittiin, johti vallitsevaan tilanteeseen". 

Tällä hän viitannee sekä ripeään fossiilisen energian tuotantolaitosten sulkemiseen ja aiemmin erityisesti poliittisen vasemmiston toimintaan ydinvoiman rakentamisen estämiseksi että niiden tilalle rakennetun tuulivoiman tuotannon suureen vaihteluun. Lisäksi myös turpeen energiakäytön alasajolla ja Venäjän kauppasaarrolla lienee omat osuutensa. 

Tämä kaikki aiheuttaa kovaa poliittista painetta. Tärkein kommentti kuultiin eilen ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäseltä, joka linjasi, että Suomeen tarvitaan lisää säästä riippumatonta perusvoimaa ja säätövoimaa, koska sähköjärjestelmämme on nykyisin liian haavoittuvainen. 

Tämä viitannee siihen, että hallitus pyrkii käynnistämään mahdollisimman nopeasti uusia energiahankkeita. On kuitenkin selvää, ettei niitä synny taikaiskusta, vaan uusien voimaloiden rakentaminen vie aikansa. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista, että Kemijoki Oy peruutti eilen aikeensa rakentaa Kemijokeen vielä yhden voimalaitoksen. Tämä Sierilän vesivoimala on ollut suunnitteilla jo pitkään ja ympäristöjärjestöt ovat vastustaneet sen rakentamista tiukasti - ja kiittäneet päätöksestä. Yhtiön mukaan hanke olisi taloudellisesti kannattamaton.

Nähtäväksi kuitenkin jää, pitääkö yhtiön päätös, sillä ainakin Kokoomuksesta kuultiin välittömästi päätöksen jälkeen vaatimus rakentaa voimala. Asiaan kantaa ottaneen Heikki Vestmanin (kok)  mukaan "Sierilän vesivoimala on käytännössä ainoa lähivuosina toteutettavissa oleva voimalaitoshanke, joka parantaa sähkön toimitusvarmuutta ja kohtuullistaa hintapiikkejä. Se pitää toteuttaa, vaikka valtio-omistajan väliintulon kautta."

Nähtäväksi siis jää, käyttääkö hallitus määräysvaltaansa valtionyhtiössä ja käskee sen rakentamaan kannattamattoman voimalaitoksen yleisen hyvän nimissä eli tasatakseen sähkön hintapiikkejä. Ja jos käyttää, niin synnyttääkö se uuden ympäristösodan Suomessa? 

Entä kuinka mahdolliseen maan hallituksen mahtikäskyyn suhtautuvat yhtiön yksityiset vähemmistöosakkaat? Niillä tuskin on suurta halukkuutta rahoittaa tappiolliseksi arvioitua hanketta. 

Tässä mielessä jää nähtäväksi myös se, minkälaisen reaktion erityisesti ympäristöjärjestöissä - ja yleisemminkin poliittisessa vihervasemmistossa - saavat aikaan mahdolliset pumppuvoimahankkeet. Sellaisillahan on tyypillisesti vähäinen teho, joten voimaloita pitäisi siksi rakentaa paljon, minkä takia niillä on helppo nähdä merkittäviä ympäristövaikutuksia. 

Kävi miten kävi, kaiken kaikkiaan eilinen sähkön hintapiikki jäänee historian lehdille yhtenä merkittävänä käännekohtana Suomen vihreässä siirtymässä. Haasteita lisää sähkönkäytön nopea lisääntyminen esimerkiksi autoliikenteen, asuntojen lämmityksen ja teollisten prosessien siirtyessä pois fossiilisista polttoaineista. Sekä tietenkin Suomen arvaamaton talvi, joka tuottaa varmuudella nyt käynnissä olevan kaltaisia äärimmäisen kylmiä pakkasjaksoja myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kylmäävän kylmää
Vihreän politiikan uhri(t)
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen

Näkyykö islantilaisen tulivuoren purkaus pohjoisessa?

Kulunut joulukuu on ollut tavanomaista kylmempi, mistä ainakin hiihdon ystävät ovat varmasti olleet kiitollisia. Rajansa kuitenkin kaikella, sillä tuoreimmat sääennusteet varoittelevat meitä suomalaisia sellaisista tulevan tammikuun hirmupakkasista, jollaisista tuskin kukaan nauttii.  

Kaiken kaikkiaan kuluva vuosi on kuitenkin syksyn uutisten (esimerkki ja toinen) mukaan ollut mittaushistorian lämpimin. Kesällä raportoitiin eri puolilta maailmaa hirmuisista metsäpaloista ja hengenvaarallisista helteistä, joiden katsotaan johtuvan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. 

Ikävä kyllä menetin luottamukseni niin sanottuihin maanpinnan mittauksiin jo lähes vuosikymmen sitten. Syynä siihen olivat monet noissa tilastoissa havaitsemani omituisuudet. 

Siksi siirryin ensin seuraamaan ensisijaisesti satelliittidataan perustuvia estimaatteja globaalin lämpötilan kehityksestä, ja havaittuani myös niissä epäilyttäviä jälkikäteismuutoksia, vaihdoin lopulta seuraamaan ennustetun ilmastonmuutoksen kehitystä pohjoisen merijään pinta-alan ja laajuuden kehitystä ilmastonmuutoksen edetessä. 

Tämän jään syyskuisen minimipinta-alan olen havainnut korreloivan vahvasti satelliittidatan kanssa, mutta poikkeavan siitä siinä, ettei tilastoihin ilmaannu jälkikäteisiä muutoksia. Siksi ei ollut yllättävää, että tänä ilmastohistorian lämpimimmäksi tituleerattuna vuonna pohjoisen napajään minimikoko oli tilastohistorian toiseksi pienin jääden jälkeen vain "ennätysvuodesta" 2012. 

Tartuin tähän aiheeseen tänä aamuna siksi, että pohjoisen merijään laajuus on viimeisten viikkojen aikana lähtenyt syystä tai toisesta poikkeuksellisen ripeään kasvuun. Sen laajuus oli nimittäin vielä joulukuun 13. päivänä ajankohtaan nähden mittaushistorian kolmanneksi pienin, mutta eilisen tiedon mukaan jo suurempi kuin vuosina 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019, 2020, 2021 ja 2022. Toisin sanoen jään laajuus oli tapaninpäivän tilastoissa suurin yhdeksään ja toiseksi suurin 19 vuoteen. 

En ole havainnut arvailuja pohjoisen merijään pinta-alan nopealle kasvulle, mutta yksi mieleeni tullut selitys voisi olla islantilaisen tulivuoren 18. joulukuuta tapahtunut purkaus. Ehkäpä sillä on ollut vaikutusta arktisen alueen merijään muodostumiseen tavalla tai toisella. 

Merijään laajuuden tuleva kehitys jää nähtäväksi tulevina päivinä, viikkoina ja kuukausina. Ja ehkäpä jossain vaiheessa saamme myös tutkitun tieteellisen selityksen tapahtuneelle riippumatta siitä, onko taustalla tulivuorten purkautuminen vai jokin muu syy. 

Sitä odotellessa voimme kuitenkin seurailla suurella mielenkiinnolla, kuinka hurjan tilastopoikkeaman nyt käynnissä oleva jään laajeneminen lopulta aiheuttaa - ja millä tavalla ennusteet tammikuun hirmupakkasista osuvat yhteen toteutuvan todellisuuden kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Selitys pohjoisen merijään sulamisen pysähtymiselle
Nostaako El Niño maapallon keskilämpötilan uuteen ennätykseen?

Viikon jännitysnäytelmä vaatii paljon poppareita

Viime viikon suuri jännitysnäytelmä oli RKP:n ja Perussuomalaisten välinen kissanhännänveto maahanmuuttopolitiikasta. Se ratkesi, kuten nyt tiedämme, Petteri Orpon voittoon ja reaktioista päätellen RKP:n vasemmistosiiven jonkinasteiseen tappioon. Hyvä näin.

Kuluvan viikon suuri jännitysnäytelmä liittyy puolestaan Ukrainan mahdolliseen vastahyökkäykseen maahan tunkeutuneita venäläisjoukkoja vastaan. Siihen suuntaan on ollut epäilyjä jo pitkään ja viimeksi eilen Ukrainan tiedustelupäällikkö vihjaisi operaation alkavan aivan lähiaikoina. Siis ehkäpä jo tällä viikolla.

Jos ja kun tämä hyökkäys alkaa, me tilanteita turvallisista kodeistamme seuraavat voimme kiinnittää huomiotamme kolmeen seikkaan. Niistä ensimmäinen on venäläisten sotilaiden taistelutahto - eli pyrkivätkö he puolustautumaan kaikin keinoin vai säntäävätkö pakoon kuin aropuput.

Toinen ja kolmas seurattavista asioista riippuvat ensimmäisestä. Jos kuitenkin oletetaan venäläisten pyrkivän yhtä urheaan vastarintaan kuin ukrainalais-venäläiset joukot aikanaan Raatteen tiellä, voimme toisena mielenkiinnon kohteena seurata kuinka tehokasta Ukrainalle toimitettu länsimainen aseistus on suhteessa venäläiseen. Eli onko se niin ylivoimaista kuin meille on uskoteltu, vai mahdollistaako venäläinen sotakalusto sittenkin merkittävän vastarinnan.

Jos sitten käy niin, että venäläiset luikkivat karkuun tai heidän kalustonsa on kelvotonta suhteessa Ukrainalle toimitettuun aseistukseen, tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, miten venäläinen yhteiskunta kestää tappion. Ja aivan erityisesti, horjuuko Vladimir Putinin asema, vai kestääkö se loppuun asti kuten tappiollisen sotansa viimeisinä päivänä itsensä hengiltä ottaneen Adolf Hitlerin aikanaan. 

Näitä odotellessa kannattaa kuitenkin varata paljon poppareita, sillä hyökkäyksen alkamispäivä on visusti varjeltu salaisuus - ja siitä päivittäin puhuminen todennäköisesti pelkkää psykologista sodankäyntiä. Tosiasia kuitenkin on, että ukrainalaisten on aloitettava hyökkäyksensä ennalta varoittamatta, mutta kesän aikana, sillä syksyllä se pysähtyy joka tapauksessa viimeistään maaston käydessä mahdottomaksi tehokkaalle sodankäynnille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän erikoisoperaation erikoisin vaihe on alkamassa
Venäläisten stressi kasvaa kunnes Ukraina iskee
Is the moral of Russians collapsing

Pohjoisen merijään pinta-ala ei ole supistunut sitten vuoden 2001, mutta onko nyt alkanut muutos?

Mauna Loan purkaus aiheutti sen, ettei tulivuoren huipulla vuodesta 1959 alkaen jatkunut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden seuranta saanut jatkoa kuluneena vuonna. Asia on sikäli harmillinen, että olen käyttänyt juuri tuota tietoa seuratessani ilmakehän hiilidioksidin ja arktisen jään välistä riippuvuutta. 

Koska Mauna Loan mittausten mukainen kehitys on kuitenkin ollut erittäin tasainen, päätin vuoden 2022 osalta käyttää sen jatkuvuuteen perustuvaa arviota. Tein sen lisäämällä edellisen vuoden mittaustulokseen (416,45 ppm) sen ja sitä edeltävän vuoden (414,24 ppm) välisen muutoksen suuruisen lisän (2,21 ppm), jolloin vuoden 2022 estimaatiksi muodostui 418,66 ppm. Tämä estimoitu arvo näkyy alla olevassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitystä esittävässä kuvassa punaisena pisteenä.  

Tämän tehtyäni pääsin tekemään samanlaisen regressioanalyysin kuin aiempinakin vuosina. Analyysin yksityiskohdat arvoisa lukijani löytää täältä, joten en kertaa niitä tähän. Totean kuitenkin, että alkuperäisenä tarkoituksenani oli seurata sitä, kuinka ilmastomallien ennustama arktisen merijään sulamisen nopeutuminen ilmenee ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa.

Pohjoisen meri- eli napajään osalta olen analyysissäni käyttänyt sen pinta-alan kunkin vuoden alinta eli syyskuun kuukausikeskiarvoa. Se löytyy täältä klikkaamalla hyperlinkkiä Sea_Ice_Index_Monthly_Data_by_Year_G02135_v3.0.xlsx ja valitsemalla avautuvasta Excel-taulukosta alalehden "NH-area". 

Vuotta 2022 koskevan analyysini tulos on esitetty seuraavassa kuvassa.

 

Kuvassa on sinisillä pylväillä esitetty X-akselille merkityistä vuosista eteenpäin laskettuna niiden vuosien määrä, joiden jälkeen yhteys Mauna Loan hiilidioksidipitoisuuden ja kustakin vuodesta alkavan napajään pinta-alatiedon välillä vallitsee regressioanalyysin mukaan syy-seuraussuhde. 

Punaisilla pylväillä on puolestaan merkitty vuodesta 2002 alkaen analyysiin käytettyjen vuosien määrä. Ne on erotettu aiemmista vuosista siksi, ettei näinä vuosina ole havaittu tilastollisesti merkitsevää syy-seuraussuhdetta ilmakehän Mauna Loan hiilidioksidimittausten ja pohjoisen napajään pinta-alan välillä. Käyttämäni tilastollisen merkitsevyyden kriteeri perusteineen löytyy täältä. 

Kaiken kaikkiaan kuvasta näkee siis sen, ettei ilmakehän hiilidioksidin ja napajään koon välillä ole ollut tilastollisesti merkitsevää syy-seuraussuhdetta vuoden 2001 jälkeen. Eikä analyysini siten tue ilmastomalleista johdettua hypoteesia, jonka mukaan arktinen napajää sulaisi kiihtyvällä vauhdilla ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa - tämä tietenkin olettaen, että jälkimmäisen kehitys on jatkanut kasvuaan vuonna 2022 samaan tapaan kuin aiempinakin vuosina. 

* * *

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä katsahtaa vielä tämän päivän tietoihin pohjoisen merijään kehityksestä. Viime viikkoina sen laajuus on nimittäin kasvanut hitaammin kuin aiempina vuosina samaan aikaan. 

Niinpä napajään laajuus on tuoreimman mittaustuloksen (5.1.) mukaan ajankohtaan nähden mittaushistorian toiseksi pienin - ainoastaan vuosi 2018 jää sen taakse. Vielä edellisen kerran asiasta kirjoittaessani (marraskuun 22. päivänä) se oli ajankohtaan nähden suurempi kuin vuosina 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2013, 2012, 2011, 2010, 2009 ja 2006, joten muutos on ollut todella nopea.

Sama kehityssuunta on nähtävissä myös jään kuukausittaisessa pinta-alassa. Se oli nimittäin painunut joulukuun tilastoissa mittaushistorian viidenneksi pienimmäksi marraskuun kuudenneltatoista sijalta. Jääkäämme siis seuraamaan, miten pohjoinen merijää kehittyy alkaneen vuoden aikana. 

Juuri nyt kuuma kysymys kuuluu, että venyykö viime viikkojen ilmastomallien mukainen arktisen merijään pienenemistrendi kuukausiksi tai jopa vuosiksi? Ja ilmaantuuko tässä käsittelemääni analyysisarjaan pitkästä aikaa uusia tilastollisesti merkitseviä ja ilmastomalleista johdettua hypoteesia tukevia tuloksia. Vai onko viime viikkojen kehityksessä sittenkin ollut kyse vain viime viikkojen väliaikaisesta kehityksestä eli arktiksella vallinneesta poikkeuksellisesta sääilmiöstä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennusteita ja selityksiä
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?
Arktiset salamat lisääntyvät, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme?

Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella

On totta, että välinpitämättömyys erilaisista asioista aiheuttaa ongelmia. Otetaan nyt vaikka teollisuuden alkuaikojen saasteet. Suomessakin vesistöt pilattiin paperiteollisuuden tuoman hyvinvoinnin takia niin näyttävästi, että aihe pääsi jopa Irwin Goodmanin esittämään lauluun Lievestuoreen Liisa. Siinähän todetaan naishenkilön suulla, että "tehdas haiskoon, leipää tuo se vain".

Tosiasia kuitenkin on, että hengitysilman ja vesistöjen pilaaminen oli epämiellyttävää myös tuolloisille poliitikoille, jotka painostivat puunjalostusteollisuuden pamput 1970-luvulta alkaen ohjaamaan tehtaiden jätevedet kulkemaan yksi toisensa jälkeen jätevedenpuhdistamojen kautta. Samalla myös savupiipuista tupruavia hajuhaittoja ryhdyttiin vähentämään. 

Vain hiukan aiemmin myös tavallisten ihmisten paskavesiä oli alettu puhdistaa, vaikka asiasta ei olekaan tehty sen suurempaa numeroa. Ei ainakaan teollisuuden syyllistämiseen verrattuna. 

Ympäristön vähitellen parantuneesta tilanteesta huolimatta aiheeseen liittyvä aktivismi teki vahvaa nousua saavuttaen aika ajoin fanatismin piirteitä. Suomessa - ja muuallakin - ympäristöaktivismi saavutti huippunsa vasta 1980-luvulla, jolloin poikkeukselliset - sääolot johtivat niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin metsissä näkyviin muutoksiin, joita väitettiin happosateiden aiheuttamiksi. Sitä ne eivät kuitenkaan olleet, koska metsissä näkyvät muutokset katosivat ilmojen palattua normaaleiksi. 

Tämän huippukohdan jälkeen ympäristöjärjestöt katosivat pitkälti julkisuudesta. Asiaan lienee vaikuttanut myös 1990-luvun lama, joka nosti politiikan keskiöön huolen akuutimpi huolia ihmisten toimeentulon jatkumisesta ja velkaantuneiden ahdingosta. 

Tätä historiallista taustaa vastaan on ollut mielenkiintoista huomata, että ilmaston lämpenemiseen liittyvät mallit ovat vähitellen nostaneet ympäristöliikkeet jälleen politiikan ehdottomaan keskiöön. Ja samalla äärevoittänyt niiden toimintaa aina fanatismiin saakka - ja samalla saanut valtamediassa lähes yhtä vahvan aseman kun aikanaan 1980-luvulla saivat ns. happosateet. 

Tästä antoi esimerkin toimittaja Maria Alander Helsingin sanomissa, joka kirjoitti positiiviseen sävyyn kulttuurihistoriallisen aarteen tuhoamisesta ympäristöfanatismin nimissä. Kotimaiseksi ihailun kohteeksi hänelle valikoitui erityisesti Elokapinan toiminta, joka pyrkii saamaan huomiota tavallisten ihmisten elämää mahdollisimman tehokkaasti hankaloittamalla - vaikka heidän vaatimansa asiat ovat olleet jo pitkään poliittisen päätöksenteon keskiössä ilmastotieteilijöiden ja päättäjien välisen vuorovaikutuksen seurauksena.

Tämä näyttäisikin olevan tyypillinen tilanne todellisuuden ja fanatismin välillä. Elokapinalla tuskin on minkäänlaista vaikutusta siihen, millä tavalla ilmastopolitiikka etenee länsimaissa, koska se on hypännyt jo liikkuvaan ja yleisen hyväksynnän saaneeseen - ja siten myös fanaatikkojen kannalta turvalliseen - junaan. 

Toki historiassa on olemassa esimerkkejä myös tilanteista, joissa liikkuvaan junaan hypännyt fanatismi on saanut vallan. Tästä hyvänä - mutta harvoin tältä kantilta katsottuna esimerkkinä - toimivat kansanvallan varjolla vallan ottanut Leninin bolshevikit, jotka pystyttivät oman 70 vuotta kestäneen hirmuvaltansa tilanteessa, jossa työläisten elinolot olivat nopeasti paranemassa ympäri maailmaa - näin myös Venäjällä, missä sosiaalidemokraatit olivat ottaneet vallan vain puoli vuotta ennen Leninin vallankaappausta. 

Tämä kaikki poliittiseen fanatismiin liittyvä on ilmeisesti tuntematonta - tai ainakin jäänyt ymmärtämättä - toimittaja Maija Alanderin mielessä. Niinpä hän antaa varauksettoman tukensa oman aikamme valtafanatismille sillä varmuudella, jonka vain täydellinen ymmärtämättömyys voi antaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:  

Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Suvaitsematonta fanatismia
Fanatismi on vaarallista

Hellettä ja koleaa

MTV3:n mukaan Intiassa ja Pakistanissa on poikkeuksellisen kuumaa. Tai ainakin helteitä on ollut poikkeuksellisen aikaisin ja paikallisia ihmisiä kauhistuttaa kuinka kuuma kesästä lopulta tulee. 

Jutun mukaan alueella esiintyy nyt nähtyjä lämpötiloja huhtikuisin noin kaksi kertaa vuosisadassa, mutta nyt niitä on ollut joka neljäs vuosi. Helleaallot ovat myös kestäneet aiempaa pidempään. Tämän kaiken taustalla on uutisen mukaan paikallisia ilmakehän ilmiöitä, mutta juurisyy löytyy ilmastonmuutoksesta.

Meillä Suomessa erityisesti huhtikuun loppu oli toisin kuin Etelä-Aasiassa suorastaan poikkeuksellisen kylmä. Esimerkiksi Helsingin lämpötilat olivat puolisen astetta tavanomaista alempia, mutta kuun viimeisinä päivinä jäätiin peräti viitisen astetta normaalista. 

Ilmastonmuutoksen seurauksena äärimmäisen nopeasti lämpenevällä arktiksella merijää oli puolestaan huhtikuun viimeisenä päivänä tehdyn mittauksen mukaan vuodenaikaan nähden mittaushistorian 13. laajin. Napajään huhtikuun viimeisen päivän laajuus oli edellisen kerran nykyistä pienempi vuonna 2013 ja se suli ensimmäistä kertaa pienemmäksi huhtikuun aikana vuonna 1989 eli mittaushistorian 11. vuonna.

Nähtäväksi siis jää, kuinka jatkossa käy. Saadaanko Intian ja Pakistanin alueella kärsiä tänä vuonna kaikkien aikojen hellekesästä? 

Entä tuleeko tänne pohjoiseen samaan aikaan pitkästä aikaa todella kylmä kesä. Sääennusteiden mukaanhan ainakaan toukokuun ensimmäisen kolmanneksen aikana ei Suomessa ole tapahtumassa oleellista lämpenemistä. Ja kuinka käy pohjoisen napajään?

  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän hintalappuja
Satelliittimittausten mukaan arktisen merijään tilavuus pienee dramaattisesti
IPCC:n raportoima uhkaava kehitys ei näy arktiksessa ilmastossa

Arktiset salamat lisääntyvät, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme?

MTV3 julkaisi artikkelin, jonka mukaan "ilmastonmuutoksen karut merkit näkyvät arktisilla alueilla yhä enemmän: salamointi on kasvanut alueella huomattavasti ja tutkijoiden mukaan tämäkin on seurausta ilmaston lämpenemisestä". Jutussa haastateltu tutkija-meteorologi kertoi myös, että "arktisen alueen muutokset voivat merkitä sekä äärimmäistä kylmyyttä että valtavia lämpöaaltoja tai muita äärimmäisiä sääolosuhteita koko Eurooppaan".

Tutkija-meteorologin mukaan "on mahdollista, että myös salamoinnin seurauksena syntyneet metsäpalot lisääntyvät tulevaisuudessa". Tämä on tietenkin aivan erityisen huolestuttavaa meille suomalaisille, jotka asumme maailman pohjoisimmassa valtiossa, jonka hyvinvointi on rakennettu pitkälle metsiin perustuvan talouden varaan. 

* * *

Ilmastotieteen vallitsevan dogmin mukaan globaali lämpeneminen on riippuvainen ilmakehän kasvihuonekaasuista (tärkeimpänä hiilidioksidi) ja vieläpä siten, että tuo muutos on ajan myötä kiihtyvä. Tästä dogmista voidaan johtaa testattavissa oleva hypoteesi, jonka mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja sen lämpötilan välinen tilastollinen riippuvuus saavutetaan ajan myötä lyhenevässä aikajaksossa. 

Parhaiten tuo hypoteesi voidaan testata maapallon pohjoisimmissa osissa, koska edellä mainitsemani dogmin perusteena käytetyt ilmastomallit ennustavat lämpenemisen olevan nopeinta maapallon pohjoisimmissa osissa. Arktisen merijään pinta-alan minimikoon kehitys suhteessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutoksiin tarjoaa tätä varten erinomaisen aineiston. 

Siksi olen vuodesta 2018 alkaen analysoinut näiden kahden muuttujan välisen tilastollisen yhteyden kehittymistä. Saamani tulokset olen puolestaan julkaissut kuvana, jossa on sinisellä merkitty niiden vuosien lukumäärä, joiden jälkeen ilmakehän hiilidioksidin ja arktisen merijään minimikoon välinen yhteys on ollut tilastollisesti merkitsevä. Aineiston laajuuden takia olen tulkinnut merkitseviksi vain aikasarjat, jotka ovat saavuttaneet tilastollisen merkitsevyyden 0,1 prosentin riskitasolla kahtena vuotena peräkkäin (tarkemmat perustelut täällä). 

Ilmastonmuutostutkimuksen vallitsevasta dogmista seuraa arktisen merijään minimikoon koon supistumisen kiihtyminen ajan myötä. Ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, tämä myös toteutuu varsin hyvin vuosien 1979 ja 2001 välillä (siniset pylväät).

Sen sijaan vuodesta 2002 alkaen ei hiilidioksidin ja napajään minimikoon välillä ole edellä ilmoittamieni kriteereiden perusteella ollut tilastollisesti lainkaan merkitsevää yhteyttä, vaan tilastollisen merkitsevyyden puuttuessa punaisiksi piirtämäni pylväät lyhenevät vuosi vuodelta. Näin siksi,  että tarkasteltavien vuosien määrä on vuosi vuodelta pienempi. Toisin sanoen ilmastotieteen vallitseva dogmi on viimeisten 19 vuoden ajan ollut räikeässä ristiriidassa napajään pinta-alasta saatujen mittaustulosten kanssa.

Tieteen yleisten periaatteiden mukaan tämä tarkoittaa, että tuon dogmin perusteena olevissa malleissa on jonkinlainen vika eli se on virheellinen. Tämän seurauksena tuota mallia tulisi joko korjata siten, että se antaisi empiiristen mittausten kanssa yhteensopivia tuloksia tai vaihtoehtoisesti tulisi koko malli ja siihen perustuva dogmi hylätä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella
Millä perusteilla luonnontieteelliset tutkimukset vanhenevat?
Arktinen napajää sulaa kiihtyvällä tahdilla - vai sulaako?

Tuleeko Euroopasta uusi Alaska

Ilta-Sanomat uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan Atlantin merivirrat ovat hidastuneet ja saattavat pysähtyä kokonaan. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei golfvirta enää lämmittäisi Eurooppaa ja Suomea, jotka muuttuisivat ilmastoltaan nykyistä Alaskaa muistuttaviksi.

Muistan tästä mahdollisuudesta puhutun jo noin kaksi vuosikymmentä sitten, joten asia ei sinänsä ole uusi. Kysymys kuuluukin, että mistä syystä asiaan on alettu kiinnittää huomiota vasta nyt, kun tähän asti on korostettu pohjoisten alueiden kuten Suomen ilmaston lämpenevän muuta maailmaa nopeammin. 

Yksi syy on tietenkin IS:n siteeraama uusi tutkimusraportti, jossa asiaa on tutkittu. Se ei siis kuitenkaan ole ensimmäinen laatuaan, joten kyseessä saattaa olla jokin muukin asia.

Yksi niistä saattaa olla pohjoisen napajään sulamisen pysähtyminen viime vuosina - siis tosiasia, josta olen raportoinut useita kertoja, mutta jota ei ole mediassa juurikaan käsitelty. Jään koon mittaushistorian tähänastinen minimikokohan on vuodelta 2012, eli lähes vuosikymmenen takaa. 

Eikä se juuri nyt näyttäisi saavuttavan uutta ennätystä tänäkään vuonna, vaikka hetken jo siltä näyttikin. Tällä hetkellä pohjoinen napajää on ajankohtaan nähden mittaushistoriansa viidenneksi pienin. 

Toisaalta tänä kesänä on raportoitu laajasti siitä, kuinka pohjoisella pallonpuoliskolla on monin paikoin ollut ennätyshelteitä - ja näinhän oli myös Suomessa (vaikka lustotutkimusten perusteella tiedämme, että tuhansia vuosia sitten ainakin Suomen metsärajalla oli vielä paljon lämpimämpää). Eli golfvirran jo nyt tapahtunut heikkeneminen ei ole jäähdyttänyt pohjoista Eurooppaa vielä niin paljon, että se estäisi lämpöennätysten syntymisen. 

Lisäksi on huomattava, etteivät ainakaan meille uutisoidut ilmastomallit ole ennustaneet pohjoisten alueiden kylmenemistä - enkä ole huomannut sellaisista malleista puhuttavan myöskään tieteen suurissa valtalehdissä Naturessa ja Sciencessä, joita seuraan säännöllisesti. Siten on selvää - olettaen että IS:n siteeraama tutkimus on luotettava - että nämä mallit ovat puutteellisia. 

Nähtäväksi siis jää, miten pohjoinen ilmasto kehittyy jatkossa - ja muuttuuko narratiivi pohjoisen ilmaston muuta maailmaa nopeammasta lämpenemisestä julkisessa keskustelussa. Vai käykö sittenkin niin, että tässä kommentoimani tiedeuutinen jää poikkeukseksi ja sekä populaarimedia että tieteen valtavirta pitävät kiinni pohjoisten alueiden nopeasta lämpenemisestä.   

Oma kysymyksensä tässä tilanteessa on se, että kuinka suuria uhrauksia ihmiskunnan on tehtävä pelastaakseen maapallon ilmastoon puutteellisten mallien perusteella kohdistuvista uhkakuvista. Ja missä vaiheessa mallien puutteellisuus voidaan katsoa niin ilmeiseksi, että näiden uhrausten tekeminen olisi syytä keskeyttää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan
Ylen valeuutinen vai ainoastaan huolimattomasti tehty esitys?
Maapallon ilmastohistoria meni uusiksi