Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?

Kuten kaikki tiedämme, saatiin Gazaan lopulta tulitauko ja terroristisen Hamasin pari vuotta sitten ottamat panttivangit vapautettiin. Onko alueella nyt siis rauha ja ihmisillä hyvä tahto?

Yhden vastauksen tähän on antanut Hamas, joka on tappanut sotatoimien loputtua noin kolmekymmentä palestiinalaista. Ainakin osa heistä teloitettiin kadulla. 

Hamasin mukaan kyse oli rikollisista, mutta heidän tekemiensä rikosten laatu on epäselvää. Palestiinalaisterroristien mukaan kyse on Israelin "kätyreistä", mutta saattaa olla pikemminkin niin, että ainakin osa tapetuista oli Hamasin kanssa vallasta kilpailevien klaanien jäseniä. 

Oli asia sitten niin tai näin, on tänään ja huomenna mielenkiintoista seurata medioista, ketkä kaikki tuomitsevat nähdyt teloitukset. Ovathan ne – perusteistaan riippumatta – kiistatta poikkeuksellisen räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia. 

Erityisen kiinnostunut olen tässä suhteessa alueen ihmisoikeusloukkauksista aiemmin mölynneiden Vasemmistoliiton kansanedustajan Veronika Honkasalon, SDP:n Nasima Razmyarin ja Vihreiden Sofia Virran edesottamuksista tässä suhteessa. Tulihan näille kauniimman sukupuolen edustajille heti aselevon alettua tilaisuus osoittaa, ettei heidän motiivinsa ole ollut antisemitistinen vaan aidosti ihmisoikeusperusteinen. Eli kaikenlaisen väkivallan vastustaminen riippumatta sen tekijästä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen

Syömälakko Hamasin puolesta
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?

Syntyykö rauha vai palataanko lähtötilanteeseen?

Tämän aamun suomalaisessa kansainvälisten uutisten tarjonnassa oli kaksi ylitse muiden. Niistä Suomen kannalta merkittävämpi liittyi Iso-Britannian konservatiivipuolueeseen, mutta sitä suuremman kansainvälisen huomion saanee Gazan rauhanneuvotteluissa saavutettu yhteisymmärrys. 

Sen mukaan Israel ja Hamas ovat päässeet sopuun siitä, että 20 vielä elossa olevaa juutalaista panttivankia vaihdetaan kahteen tuhanteen vankiloissa istuvaan palestiinalaiseen rikolliseen. Vaihto on tarkoitus tehdä 72 tunnin sisällä aseleposopimuksen voimaantulosta. Samalla sovittiin siitä, että Israelin armeija vetäytyy osittain Gazan alueelta. 

Sopimus on tarkoitus allekirjoittaa tänään torstaina, mutta ilmeisesti sitä ennen Israelin parlamentin on hyväksyttävä sen sisältö. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsevät panttivangit vapauteen todennäköisesti maanantaina. Palestiinalaisvankien vapauttaminen sen sijaan alkaisi mahdollisesti jo sunnuntaina, koska siihen aiotaan ryhtyä 72 tunnin sisällä sopimuksen toimeenpanosta. 

Valitettavasti vielä ei ole sovittu terroristien eli Hamasin aseistariisunnasta eikä Gazan hallinnon tulevaisuudesta, vaan molemmat asiat ovat yhä auki. Siten rauhan syntyminen Pyhälle maalle ei suinkaan ole vielä varmaa. 

Ja rehellisesti sanottuna, vaikka aivan kaikki asiat sujuisivat erinomaisesti, jää kuitenkin nähtäväksi, millaiseksi Israelin ja palestiinalaisten tulevaisuus kehittyy. Tässä suhteessa erityisen epäselvää on, että mahtavatko kaikki palestiinalaiset malttaa mielensä, ja pidättäytyä terroriteoista odotellessaan kansansa hitaasti paranevia elinolosuhteita. 

Vai palataako nyt tekeillä olevasta rauhasta sittenkin tulevien vuosien aikana takaisin lähtötilanteeseen, josta eivät hyödy muut kuin rikastuvat terroristijohtajat – tosin hekin vain henkensä uhalla.

Päivän aiempi merkintä:
Kannatuksen katoamisella on seurauksensa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?
Miten tämä voi olla liian vaikeaa Timo Miettiselle ja Katariina Mustasillalle?
Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy

Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa

Viime sunnuntaina nähtiin jälleen uusi käänne Gazassa kun Israelin armeija aloitti operaation, jonka tarkoituksena on ottaa haltuun koko alue ja  - ainakin maan valtiovarainministerin mukaan - siirtää sen väestö jonnekin muualle. Jälkimmäinen toimenpide olisi yksinkertaisesti sotarikos, enkä muutenkaan usko, että Israel löytäisi jostain valtion, joka ottaisi noin kaksi miljoonaa palestiinalaista vastaan.

Asiasta on uutisoitu näyttävästi suomalaisissa medioissa, ja esimerkiksi Ylen erinomainen kriisialueiden toimittaja Antti Kuronen kirjoitti aiheesta pitkän raportin. Sen mukaan Israelilla on kolme vaihtoehtoa.

Niistä ensimmäinen on se, että Israel jakaa Gazan osiin, joiden välillä ihmiset eivät voi liikkua. Toisen mukaan palestiinalaiset ajettaisiin kokonaan pois Gazasta. Lisäksi saattaa käydä niin, että USA kyllästyy ja painostaa Israelin aselepoon ja tilanne jää enemmän tai vähemmän ennalleen. 

* * *

Vähemmälle huomiolle suomalaismedioissa on jäänyt se, että yhä suurempi osa Gazan alueella elävistä ihmisistä on kyllästynyt Hamasin toimintaan. Sen merkkinä palestiinalainen kristitty jakoi eilen sosiaalisessa mediassa videon, jossa kymmenet tuhannet palestiinalaiset osoittivat mieltään gazalaisen Khan Yunisin kaduilla huutaen "halusimme elää" ja "Hamas ulos, ulos!"

Omalta osaltani ihmettelen syytä sille, että suomalaisten veronmaksajien kustantama mediatalo on jättänyt runsaasta aiheeseen liittyvästä uutisoinnistaan pois tämän aspektin. Päinvastoin, ihmisten kyllästyminen Hamasiin voisi lopulta olla se tie, joka johtaisi pysyvään rauhaan myös palestiinalaisalueilla. 

Näin toki vain siinä tapauksessa, että sekä palestiinalaiset että Israelin juutalaiset pystyisivät kohtuullisessa ajassa rakentamaan toimivat välit, jossa molemmat osapuolet tunnustaisivat toistensa oikeudet ja pyrkisivät rauhanomaiseen yhteiseloon. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko tämä liikaa vaadittu nyt, kun väestöryhmien välistä akuuttia vihanpitoa on kestänyt jo lähes 80 vuotta - ja sillä on lisäksi tuhansien vuosien tausta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä nähtiin egotrippailua vakavan asian varjolla
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa