Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan saldoa

Tuoreiden tietojen mukaan Lontoossa on puukotettu neljää miestä. Heidät vietiin sairaalaan, ja yksi heistä on kriittisessä tilassa. Poliisi otti tähän tapaukseen liittyen kiinni kaikkiaan seitsemän miestä.

Aiheeseen liittyen on sosiaalisessa mediassa nähtävissä videoita (yksi, kaksi), joista pääroolissa näyttäisi olevan hyvin ruskettuneita henkilöitä. Toisin sanoen kyse ei ole etnisistä briteistä, vaan niin sanotusta uusenglantilaisesta väestöstä. Enkä tarkoita pohjoisamerikkalaisen Uuden Englannin alueelta tulleita henkilöitä.

Tämä tapaus ei luonnollisesti herätä sen suurempaa kummastusta omassa mielessäni – enkä usko, arvoisat lukijani, että teidänkään ajatuksissanne. Mutta siitä huolimatta ei asiasta kertonut suomalaisuutinen katsonut aiheelliseksi mainita tapauksen maahanmuuttotaustasta. Ei tosin myöskään BBC, joka tosin mainitsi machete-miehen pukeutuneen verryttelyasuun, mutta kuvituskuvissa oli pelkästään heikosti ruskettuneita normaalisti pukeutuneita lontoolaisia ja poliiseja. 

Toisaalta on selvää, ettei tämä tapaus ole kovin merkittävä maahanmuuttajauutinen, sillä kyseessä ei ollut varsinainen terroriteko, vaan ainoastaan tappelun eskaloituminen. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – se oli jälleen yksi uusi todiste maahanmuutosta johtuvasta yhteiskunnan turvattomuuden lisääntymisestä.

* * *

Suomessa tämä turvattomuuden kasvu on onneksi tunnustettu ja sille saadaan ensi vuoden alusta myös liikkuva muistutusmerkki. Siinä on vihreällä pohjalla mustaa tekstiä. Tarkoitan tietenkin taksiautojen uusia vihreäpohjaisia rekisterikilpiä. 

Niiden lanseeraamisella toivotaan takseissa tapahtuvan rikollisuuden vähenevän kun lailliset taksit ovat asiakkaiden helposti tunnistettavissa. Lontooseen tämä ei toki liity muuten kuin sitä kautta, että niin suomalaistaksien vihreät kilvet kuin lontoolainen puukotuskin voidaan huoletta laskea eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan surulliseen saldoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mihin unohtuivat maahanmuuttajalasten epäsuorat vaikutukset?
Parrasvaloissa Nahom Lagos: Suomen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan edustaja
Hamtramck: väestön vaihtumisen koelaboratorio

Lontoossa suuri mielenosoitus – entä sitten?

Lontoossa järjestettiin mielenosoitus maan väestöpolitiikkaa vastaan. Siihen osallistui brittipoliisin arvion julkaisseen Yleisradion uutisen mukaan yli 110 000 ja ehkä peräti 150 000 ihmistä – tosin nämä luvut on myös kiistetty ja väitetty kaduilla olleen jopa miljoonia ihmisiä (esimerkki, toinen). 

Oli todellinen osallistujen määärä sitten mikä tahansa, on selvää, että alhaisimpienkin arvioiden mukaan mielenosoittajia oli todella paljon. Ja on kiistatonta, että suuri määrä kertoo siitä tyytymättömyydestä, joka Britanniassa vallitsee siellä harjoitettua väestöpolitiikkaa sekä siihen liittyviä lieveilmiöitä kohtaan.  

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten Iso-Britannian hallinto reagoi mielenosoittajien vaatimuksiin. Ja ennen kaikkea, miten britit äänestävät seuraavissa parlamenttivaaleissa, joihin tosin menee vielä vuosia, sillä edelliset järjestettiin kesällä 2024. 

* * *

Juuri nyt saarivaltion tilanne on sellainen, että Reform UK puolueen kannatus on selvästi korkein noin 31 prosentin kannatuksella. Toisena on hallituksessa istuva Työväenpuolue, jota äänestäisi noin 21 prosenttia ihmisistä. Toista perinteistä valtapuoluetta, eli Konservatiiveja kannattaa vain 17 prosenttia äänestäjistä. 

Nämä luvut tarkoittaisivat Suomessa sitä, että Reform UK:sta tulisi pääministeripuolue – tai mikäli muut puolueet eivät suostuisi siihen – syntyisi maahan vaikea hallituskriisi. Britannian yhden edustajan vaalipiirit voivat kuitenkin johtaa siihen – kuten on käynyt jo aiemmin – että perinteisten puolueiden kannattajat keskittävät äänensä toisilleen kaikissa niissä vaalipiireissä, joissa Reform UK:n ehdokas näyttäisi voittavan, ja näin parlamenttipaikka säilyisi vanhoilla vallanpitäjillä. 

Tätä voisi kutsua Veikko Vennamon (smp) aikanaan lanseeraamaksi pelin politiikaksi, mutta se on karua realismia Iso-Britanniassa. Ja siksi on täysin mahdollista, että saarivaltiota hallitsevat myös jatkossa konservatiivit tai työväenpuoluelaiset  – eikä sikäläinen maahanmuuttopolitiikka muutu seuraavissakaan vaaleissa oleellisesti nykyisestä, vaan Yhdistyneiden Kuningaskuntien väestörakenne muuttuu myös jatkossa siten, että Englannin, Walesin ja Skotlannin kantaväestöt jäävät lopulta vähemmistöiksi omilla kotikulmillaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Ihmissalakuljettaja sai 25 vuoden vankeustuomion
Britannia kuohuu!

Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti

Viime viikkoina on maailmalla käyty kovaa keskustelua Iso-Britannian kantaväestön tyttäriä hyväksi käyttäneistä muslimimaahanmuuttajien raiskausringeistä, viranomaisten haluttomuudesta puuttua niihin sekä tapauksista kiinni saatujen henkilöiden saamista vähäisistä tuomioista. Asiaan on ottanut kantaa esimerkiksi amerikkalainen Elon Musk (esimerkki), joka tunnetaan maailman rikkaimpana miehenä. 

Suomessa Yle julkaisi jokin aika sitten niin sanotun analyysin, jossa korostettiin sitä, että Muskin kommmentit kohdistuvat vanhaan skandaaliin. Tämä pitää sinänsä paikkansa eli puheenaiheena on vaatimus vuosien takaisten tapahtumien uudelleen tutkimiseksi. 

Siksi ajattelin tänään etsiä tietoja Iso-Britannian seksuaalirikoksista. Ensimmäisenä törmäsin BBC:n juttuun, jonka mukaan Lontoossa tapahtui vuonna 2023 yhteensä 20 000 seksuaalirikosta, joista 8 852 oli raiskauksia. Siis yksi seksuaalirikos per 26 minuuttia, joista yksi raiskaus per tunti.

Löysin myös tilaston, jonka mukaan Englannissa ja Walesissa tapahtui huhtikuun 2023 ja maaliskuun 2024 välisenä aikana 67 928 raiskausta. Lukema oli sikäli positiivinen, että kahtena edellisenä huhti-maaliskuun välisenä jaksona tilastoituja raiskauksia oli vieläkin enemmän. 

Tilastoitujen raiskausten määrä oli tilaston mukaan kasvanut vuosituhannen ensimmäiseltä vuosikymmeneltä noin viisinkertaiseksi. Lukemaan saattaa vaikuttaa se, kuinka herkästi tapaukset tulevat raportoiduksi, mutta samalla on syytä panna merkille se, että - ainakin Suomessa kantaväestöä useammin seksuaalirikoksiin syyllistyvien - muslimien määrä saarivaltiossa on samaan aikaan kasvanut noin kolminkertaiseksi.

Näiden löydösten perusteella minusta vaikuttaa siltä, että Iso-Britannian hallituksen kannattaisi miettiä vakavasti, mitä he voisivat tehdä johtamansa kansakunnan naisten turvallisuuden parantamiseksi. Ja meillä Suomessa nykyisten ja tulevien hallitusten tulee huolehtia siitä, ettemme ajaudu samanlaiseen tilanteeseen kuin britit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Maahanmuuttajien yliedustus raiskauksissa on tilastotietojakin suurempi

Lontoossa paukahti pommi ja Pariisissa välähti veitsi

Sattuipa eilen Lontoolaisessa metrossa omatekoisen pommin räjähdys ja Pariisissa puukkoisku. Lontoon pamauksesta otti vastuun ISIS ja Pariisin tapauksessa veitsimies mainitsi Allahin.

Kummassakaan tapauksessa ei kuollut ketään, mutta Lontoossa 29 ihmistä loukkaantui. Pamaukseen syyllisestä ei ole tietoa, mutta britit nostivat sen seurauksena terrorismin uhkatason korkeimmaksi mahdolliseksi. Toivottavasti se estää jatkotapahtumat ja johtaa tekijän kiinni saamiseen.

Suomessahan ei tunnetusti ole ollut kovinkaan montaa terrori-iskua. Mielenkiintoista kyllä, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen mainitsi kuitenkin eilen, että "on päästy sellaisen iskusuunnitelman väliin, jonka kohteena olisi ollut poliittisia päättäjiä".

Mönkään menneen tapauksen suunnittelijasta tai suunnittelijoista hän ei kertonut mitään. Jäi siis avoimeksi oliko taustalla äärivasemmalta tai äärioikealta ponnistavia kantasuomalaisia, ulkomaalaisia agentteja tai rikollisia vai kenties sittenkin hätää ja vainoa maahamme turvaan paenneita uussuomalaisia. Hienoa kuitenkin kuulla, että poliisi pääsi väliin ennen kuin joku poliitikoistamme päätti päivänsä.

Toivotaan, että poliisi toimii jatkossakin yhtä tehokkaasti ja ehkäisee kaikkien tahojen suunnittelemat väkivaltarikokset. Ja itsekin uhan kohteeksi joutuneet poliitikot heräävät lopultakin välttämään sellaista politiikkaa, joka riskeeraa vielä kohtuullisen turvallisen kotimaamme.

Ei kuitenkaan poliisivaltion vaan ennaltaehkäisyn keinoin. Näin kotoinen Helsinkimme säilyisi edelleenkin terrorivapaana alueena toisin kuin Lontoo ja Pariisi, joiden arkea islamilainen maahanmuutto näyttäisi muuttaneen pysyvästi.

Muutoksen pysyväisyyteen viittaa viimeaikaisten tapahtumien lisäksi ainakin se, että Britanniassa 24 prosenttia eli lähes miljoona muslimia hyväksyy terrorismin. Vastaavaa tietoa ei ole käytössäni Ranskasta, mutta pysyvään muutokseen viittaa sielläkin se, että äskettäisen tutkimuksen mukaan 28 prosenttia maan muslimeista kannattaa kovan linjan islamia ja nuorista peräti 40 prosenttia pitää sharian määräyksiä maan lakeja tärkeämpinä.

Siten Lontoon paukahdus ja Pariisin veitsenvälähdys tuskin jäävät lajissaan viimeiseksi. Suomessa sen sijaan saattaisi vielä olla mahdollisuus välttää terrorismin arkipäiväistyminen huolimatta Turun tapauksesta.

* * *

Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan Suomesta on viimeisen 12 kuukauden aikana saanut turvapaikan mm. 2231 irakilaista, 1430 afgaania, 1004 syyrialaista, 432 somalia, 344 eritrealaista ja 248 iranilaista.  Pakolaisaseman saaneista suurin osa lienee muslimeja, joten sopii toivoa, ettei heistä kukaan jakaisi Iso-Britanniassa ja Ranskassa asuvien uskonveljiensä äärimmäisiä näkemyksiä

Sama koskee luonnollisesti samalla ajanjaksolla Maahanmuuttoviraston mukaan kansainvälistä suojelua hakeneiden 1129 irakilaisen, 885 syyrialaisen, 598 eritrealaisen, 433 afgaanin, 147 somalin ja 142 turkkilaisen joukossa enemmistönä olevia muslimeita. Heistäkin huomattava osa tulee aikanaan saamaan luvan jäädä Suomeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turun puukotukset: kolme pointtia terrorismista
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?

Rasismia ja mellakoita

Viimeisen viikon aikana nähdyt Britannian levottomuudet ovat länsimaisittain aivan poikkeuksellisen rajuja. Koko liikehdintä syntyi kun jamaikalaisjengiin kuulunut 29-vuotias huumediileri ja neljän lapsen isä joutui epäselvissä oloissa poliisin ampumaksi. Juttu nostatti mustassa väestössä raivon, joka purkautui alun alkaen raivoisana ja tuhoisana mielenosoituksena. Hetken kestettyään mielenosoitukset muuttuivat yleiseksi ryöstelyksi ja ilkivallaksi, jolla ei liene etnistä kytkentää.

Tapahtumaa Suomessa analysoivat henkilöt, kuten yhteiskuntatieteilijä Antti Karjalainen, näkevät tapahtumien taustalla rotujen välisiä ristiriitoja, ellei suorastaan rasismia. Tulenaraksi on koettu ennen kaikkea se, että musta väestönosa pitää pääosin valkoihoisia poliiseja vihollisinaan.

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea uusi, Butlerin ja Brookmanin tutkimus,  jossa selvitettiin kuinka lainsäätäjät vastasivat nimen perusteella eri rotuisten ja ilmoituksensa mukaan eri puoluekantaa edustavien henkilöiden äänestämisen käytäntöihin ohjetta kaipaavaan kysymykseen.

Tutkimus osoitti, ettei puoluekanta vaikuttanut annettujen neuvojen määrään. Sen sijaan kysyjän (oletettu) rotu vaikutti tilastollisesti merkitsevästi. Demokraattisen puolueen valkoiset jäsenet vastasivat noin 6,8 prosenttiyksikköä useammin valkoiseksi kuin mustaksi oletetulle kysyjälle. Myös republikaanien valkoiset jäsenet vastasivat noin 7,6 prosenttiyksikköä useammin valkoiseksi kuin mustaksi oletetulle kysyjälle. Voidaan siis nähdä, että molempien puolueiden valkoiset jäsenet käyttäytyivät rasistisesti mustia kohtaan.

Entä värilliset? Heitä oli riittävästi tilastolliseen analyysiin vain demokraateissa. Heistä 16,5 prosenttiyksikköä enemmän vastasi mustaksi kuin valkoiseksi oletetulle kyselijälle. Analyysi osoittaa amerikkalaiset värilliset viranomaiset siis vähintäänkin ellei suorastaan tuplasti yhtä rasistisiksi kuin valkoiset.

Näyttää siis siltä, ettei rotukysymystä ja rasismia ole vielä kuopattu edes amerikkalaiseen demoratiaan liittyen, vaikka jopa maata johtava presidentti on värillinen. Rasismia ja epäluuloa on edelleen molemmin puolin. Sama pätee epäilemättä myös Lontoossa.

Edelle kirjoittamani perusteella on erittäin todennäköistä, että väestöryhmien välinen molemminpuolinen epäluulo ja suoranainen rasismi on johtanut myös nyt Britanniassa nähtyyn valtavaan tuhoon ja anarkismiin. Samalla Britannian tapahtumat voidaan listata yhdeksi monikulttuurisuuspolitiikan epäonnistumisen monumentiksi.

Brittein saarella ongelman ratkaiseminen edellyttää molemminpuolisen epäluulon hälventämistä ja keinojen keksimistä eri etnisiin ryhmiin kuuluvien väestönosien erilaisen sosiaalisen aseman tasoittamiseksi. Vain siten voidaan yhteiskunnassa saavuttaa pysyvä tasapaino. Tehtävä ei tule olemaan helppo, enkä usko että ratkaisua voidaan millään keinoin saavuttaa nopeasti maassa, jossa on sekä suuret etniset ja uskonnolliset vähemmistöt, että muutenkin epätasa-arvoinen tulonjako. Toivottavasti olen väärässä.

Meillä Suomessa on puolestaan syytä analysoida tarkasti ja ennakkoluulottomasti Britannian tapahtumat, ja selvittää perusteelliseti miten vastaavat tapahtumat voitaisiin välttää meillä. Ainakaan ei saisi, ei edes vahingossa, luoda yhteiskuntaan etnisiä (eikä muitakaan)  itsensä väärin kohdelluksi kokevia väestöryhmiä. Tämä edellyttää sosiaalisen maahanmuuttopolitiikan kentällä sekä maahan otettavien ihmisryhmien määrien että heidän sopeuttamisekseen tehtävien integrointitoimenpiteiden sovittamista sellaisiksi, ettei eriarvoisuutta pääse syntymään.

Ei saisi myöskään luoda sosiaalisesti epätasa-arvoista yhteiskuntaa edes eurokriisin ja valtion velkaantumisen varjolla. Sen sijaan olisi löydettävä keino, jolla pohjoimaisen hyvinvointivaltion malli voidaan säilyttää kaikissa oloissa ja kaikkia ihmisryhmiä tyydyttävällä tavalla.

Tehtävä ei tule olemaan helppo. Mutta juuri sen ratkaisemista varten olemme äänestäneet keväällä eduskunnan, joka keskuudestaan on asettanut hallituksen. Toivotan kaikille päättäjillemme menestystä ja ennakkoluulottomuutta vaikeassa tehtävässään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hirvittävä tragedia poikii älyllistä epärehellisyttä
Epäjärjestys luo stereotypioita
Etninen tilastointi parantaisi maahanmuuttajien sopeutumista