Sanna Marin uhosi, mutta miksi?

Suomen entinen pääministeri Sanna Marin (sd) on ilmoittanut olevansa valmis palaamaan Suomen politiikkaan, mikäli Venäjä hyökkäisi Suomeen. Lisäksi hän vaati eurooppalaisia varustautumaan ja ampumaan ilmatilaansa loukkaavat venäläiset hävittäjät alas. 

Tämä oli kieltämättä varsin yllättävä ulostulo, jonka perusteita voimme vain arvailla. Omalta osaltani epäilen, että kyse saattaisi olla Marinin presidenttikampanjan aloituksesta: olihan jo etukäteeen selvää, että tällaisilla puheilla saa Suomessa palstatilaa eli julkisuutta. 

* * *

Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan, että niin sanotun tyttöhallituksen kädenjälki oli siksi tuhoisa, että pelkkä ajatuskin Marinista valtionpäämiehenä puistattaa. Maan talous lähti syöksykierteeseen, josta se on – ehkä – oikenemassa vasta nyt, julkinen velka räjähti edelleen jatkuvaan kasvuun, maahan tuotettiin islamisteja, sote-alueeita nousi maahan kuin sieniä sateella ja kaikkea politiikkaa ohjasi syvimmältään orwellilainen intersektionaalisen feminismin aate.

Siksi olisi hienoa, että Marin jatkaisi kansainvälisissä tehtävissä ja menestyisi niissä myös jatkossa. Ja ennen kaikkea – pysyttelisi poissa suomalaisesta politiikasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP vaaransi Suomen turvallisuuden
Mitä sitten, jos Risto Rytin tilalla olisi ollut Sanna Marin tai Petteri Orpo?
Sanna Marinin näkemyksestä

Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?

Verkkouutiset kertoi, että maailman yleisradioyhtiöiden esikuva BBC on vuosina 2023–2024 maksanut seksuaalivähemmistöön kuuluville ylemmän tason johtajille 15,6 prosenttia ja etnisten vähemmistöjen edustajille 12,6 prosenttia korkeampaa palkkaa kuin valkoihoisille heteroseksuaaleille. Lisäksi yhtiön uusien työntekijöiden valinta tapahtuu etnis-rasistisin perustein, joiden mukaan heistä tulee olla 50 prosenttia naisia, 20 prosenttia tummaihoisia ja ainakin 12 prosenttia vammaisia.

Tähän on johtanut niin sanottu DEI-ajattelu, jossa korostetaan työyhteisön diversiteettiä, tasa-arvoa ja integraatiota lähinnä niin sanotun intersektionaalisen tasa-arvokäsitteen kautta. Ei siis ihme, että TaxPayers’ Alliance -järjestön johtaja Elliot Keck on todennut pakkomielteisen diversiteettiajattelun johtaneen sellaiseen syrjintään, jolta sen pitäisi ihmisiä suojata.

Tämä uutinen on myös meidän suomalaisten kannalta mielenkiintoinen siitä syystä, että BBC on ollut kautta aikain verovaroin toimivan Yleisradiomme esikuva. Ja siksi olisi mielenkiintoista nähdä selvitys, jossa myös sen harjoittamaa diversiteettipolitiikkaa tarkastellaan puolueettomasti.

* * *

Ylen oman nettisivut kertoivat viime syyskuussa, että yhtiössä "tehdään säännöllisesti henkilöstökyselyjä, joissa selvitetään mm. yleläisten työhyvinvointiin, työilmapiiriin ja keskustelukulttuuriin liittyviä kokemuksia. Seuraavassa kyselyssä on mahdollisuus antaa palautetta myös työyhteisön yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvistä toimenpiteistä". 

Lisäksi yhtiössä on järjestetty henkilöstölle pakollista "monimuotoisuuskoulutusta", josta kaikki osallistujat eivät ole olleet kovin innostuneita.  Lisäksi yhtiö on jo vuonna 2023 ilmoittanut, että se "pyrkii edistämään henkilöstön monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta rekrytoimalla mahdollisimman monipuolisesti eri taustoista tulevia työntekijöitä".

Toisin sanoen verorahoitteinen mediamme ei näyttäisi vielä sortuneen aivan samanlaiseen rasistis-feministiseen henkilöstöpolitiikkaan kuin esikuvansa, mutta on kuitenkin ottanut jo pitkiä askeleita siihen suuntaan. Lisäksi on selvää, että tämä kehitys tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, mikäli yhtiön hallintoneuvosto ei ole hereillä ja huolehdi erityisen tarkkaavaisesti sen rekrytointi- ja palkkauspolitiikan meritokraattisuudesta sekä työsuoritusperusteisuudesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa

Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun

Verkkouutisten mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen 40 koulutustilaisuutta monikulttuurisuudesta. Sitä varten on ostettu palveluita konsulttiyritys Deideiltä, jossa työskentelevät muun muassa Dakota, Nasim ja Jasmin nimiset henkilöt. 

Koulutukset ovat vapaaehtoisia yleläisille ja niissä on tarkoitus kertoa osallistujille, mitä monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja inkluusio tarkoittavat työelämäkontekstissa sekä mistä syystä nämä teemat ovat työelämässä tärkeitä. Lisäksi yleläisiä on opastettu tiedostamattomien ennakkoluulojen maailmaan.

Tämä kaikki on ehkä hiukan erikoista, mutta ehkä kuitenkin vain kulmakarvoja kohottavaa. Sen sijaan se, ettei Verkkouutisille kerrottu koulutuksiin käytettyä rahasummaa tai että Deideistä tavoitettu henkilö katkaisi puhelun kuultuaan toimittajan kysymyksen vaativat selitystä. Onhan kyse kuitenkin julkisen palvelun yhtiöstä ja sellaisesta verovarojen käytöstä, jonka tulee ehdottomasti olla avointa.

Tapaus liittynee Ilta-Sanomien aiempaan havaintoon, jonka mukaan Yleläiset ovat kehittäneen monimuotoisuuslaskurin, joka ohjaa toimittajia suuntaamaan huomionsa ohjelmiin kutsuttavien ihmisten etniseen taustaan, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen näiden asiantuntemuksen sijasta. Toisin sanoen soveltamaan laitavasemmiston suosimaa sovinistisrasistista intersektionaalisen feminismin aatetta henkilövalinnoissaan.

Näiden tietojen perusteella minusta näyttää siltä, että Ylellä on käytössään liika rahaa, jota on käytetty poliittisesti motivoituun henkilöstön aivopesuun. Ja siksi sen budjettia olisi syytä leikata sekä alistaa yhtiön johdon toiminnan asiallisuus puolueettoman tahon tutkittavaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?
Ylen toimitus näytti keskisormea
Ylen hallituksen puheenjohtajan epäasialliset puhelut

Kunniamurha ja intersektionaalinen feminismi

Viime aikojen humanitaarinen maahanmuutto on muuttanut suomalaista yhteiskuntaa. Yksi merkittävistä muutoksista on kunnia-, eli asiallisesti oikeammin häpeämurhien, ilmaantuminen yhteiskuntaamme. 

Yksi sellainen tapahtui mitä ilmeisimmin Vantaalla, missä Itä-Uudenmaan käräjäoikeus vangitsi keskiviikkona 43-vuotiaan miehen epäiltynä 34-vuotiaan naisen murhasta. Nainen oli hakenut miehestään avioeroa. 

Suurin osa suomalaisista tiedotusvälineistä on jättänyt vihjaamatta mitään murhatun naisen tai murhaajan etnis-kulttuurisesta taustasta, mutta MTV3 julkaisi valokuvan murhatun naisen epätoivoisesta erohakemuksesta. Sen kieliasusta voi päätellä henkilön olevan maahanmuuttajataustainen ja siihen viittaavat myös Ilta-Sanomien tiedot. 

Tapaus ei ole mitenkään ainutlaatuinen, sillä maassamme on aiemminkin tapahtunut häpeän motivoimia kunniamurhia (esimerkki ja toinen). Siitä huolimatta sen pitäisi herättää yhteiskunnan päättäjät toimimaan siten, etteivät tämän kaltaiset humanitaarisen maahanmuuton seuraukset muodostu osaksi jokapäiväistä elämää Suomessa. 

Tarkemmin sanottuna Suomessa on pidettävä kiinni niistä arvoista, joille maamme on rakentunut. Yksi oleellisimmista on miesten ja naisten välinen tosiasiallinen tasa-arvo, jonka taustalla on jopa vuosituhantinen taistelu ankarien elinolojen pohjoisessa maassa, missä elämiseen on aina tarvittu täyttä työpanosta molemmilta puolisoilta. 

Ja joka sai viimeisen silauksensa toisen maailmansodan pyörteissä, jolloin naiset joutuivat kantamaan vastuun yhteiskunnan toiminnasta miesten jouduttua rintamalle puolustamaan maamme itsenäisyyttä ja vapautta. Ja jotka kestivät ja huolehtivat vielä sodan jälkeenkin rintamalla fyysisiä ja henkisiä vammoja saaneet miehensä kunnialla hautaan.

Tässä suhteessa on huomattava, ettei niin sanottu intersektionaalinen feminismi suinkaan edusta tasa-arvoa, vaan on apartheid-tyyppinen sovinistis-rasistinen järjestelmä, jossa ihmisten arvo määritellään syntymässä saatujen ominaisuuksien perusteella. Ja jonka kannattajien epäilen suhtautuvan vähättelevästi - tai ainakin ymmärtäväisesti - jopa kunniamurhiin, jotka edustavat partiarkaalista ylivaltaa sen raaimmassa muodossa. 

Saahan sellaisen tekijä kehitysmaataustansa perusteella järjestelmään kuuluvia niin sanottuja "rotupisteitä", sillä - Wikipedian mukaan - etenkin miessukupuoli, heteroseksuaalisuus ja valkoisuus ovat... valta-asemasta nauttivia identiteettejä". Ja kaksi niistä täyttyy mitä ilmeisimmin tässä käsittelemäni murhan tehneen aviomiehen kohdalla.

Toivon tietenkin olevani tässä asiassa väärässä ja että sen merkiksi joku intersektionaalinen feministi astuu julkisuuteen vaatien elinkautista linnareissua vaimonsa murhaan syyllistyneelle miehelle sekä vaatii tämän edustaman kunniakulttuurin perinpohjaista kitkemistä maastamme. Toisaalta tällä asialla ei liene sen suurempaa merkitystä niin kauan, kuin kehitysmaalaisten kansainvaellus maahamme jatkuu - ja johtaa lopulta siihen, että jo vuosikymmeniä laskussa olleiden murhien määrä alkaa lisääntyä uudelleen Ruotsin malliin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin käräjäoikeus ei ymmärtänyt kunniamurhaajaa
Kunniamurha, josta feministit vaikenevat?
Kunniväkivallasta ja ilmastorikoksista

Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi

Vihreiden puheenjohtajan eilinen eroilmoitus sai liikkeelle varsin monia mahdollisesti puheenjohtajaksi pyrkiviä poliitikkoja. Kehottaisin kuitenkin puoluetta valitsemaan Ohisalon seuraajan ehdottomasti intersektionaalisen feminismin hengessä. Näin siitä huolimatta, etten ole juurikaan kannattanut vihreiden ajatuksia ja toivoin eilen huonosti harkittuani puolueen valitsevan pikemminkin porvarillisen ja arvokonservatiivisen puheenjohtajan.

Syön siis eiliset sanani ja totean, että puolueen tulisi nojautua tässä asiassa aivan ehdottomasti intersektionaaliseen feminismiin. Muussa tapauksessahan sitä voidaan syyttää omien periaatteidensa syömisestä ja ihmisvihasta. 

Vai ajatteleeko joku, että puolueen uskottavuus ei kärsisi siitä, että puolueen periaateohjelmassa kerrotaan sen olevan "feministinen, antirasistinen ja yhdenvertaisuutta kannattava puolue. Feminismillä tavoitellaan kaikille vapautta olla oma itsensä sekä yhteiskunnan eriarvoisuutta aiheuttavien valtarakenteiden aktiivista purkamista. Vihreä feminismi on intersektionaalista, eli huomioi sukupuolen lisäksi myös muut yhdenvertaisuuteen vaikuttavat tekijät, kuten etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, iän, luokan tai sosioekonomisen aseman sekä syrjinnän moniperusteisuuden."

Tästä syystä katsoisin, että ilmoittautuneista esimerkiksi Atte Harjanne tai Saara Hyrkkö eivät tule kyseeseen. Sen sijaan Oras Tynkkysellä ja aivan erityisesti Fatim Diarralla voisi olla mahdollisuuksia. Ensimmäinenhän kuuluu seksuaalivähemmistöön ja jälkimmäisellä on etunaan sukupuolen lisäksi ruskea ihonväri, joten hänen syrjimisensä puheenjohtajavalinnassa olisi ilmiselvää rasismia.  

* * *

Vihreät sanoo olevansa paitsi feministipuolue, niin myös kiinnostunut ympäristöasioista. Ja niistä merkittävimpiin kuuluu ilmastonmuutos. 

Siksi tässä yhteydessä on syytä mainita myös se, että Helsingin sanomat kertoi maailman merten pintalämpötilojen olevan korkeampia kuin koskaan ennen mittaushistorian aikana. Jutun mukaan se ennakoi uutta ilmastoa lämmittävän El Niño -ilmiön nousua. 

Tämä olisi tietenkin äärimmäisen mielenkiintoinen asia, sillä ilmaston lämpeneminen on viime vuosina pysähtynyt sekä HS:n jutun, arktisen merijään että RSS-satelliittidatan perusteella. Toisin oli kuitenkin vuosina 2007 ja 2012, jolloin merijää suli tähänastisen mittaushistoriansa pienimpään pinta-alaan, kuten alle piirtämästäni kuvasta näkyy.

Juuri tällä hetkellä valtamerten lämmin pintavesi ei kuitenkaan näy pohjoisen napajään koossa. Sen laajuus oli kyllä jokin aika sitten ajankohtaan nähden aivan mittaushistorian pienimpien joukossa, mutta on nyt palautunut jälleen vuosia 2006, 2007 ja 2015-2021 suuremmaksi. Vuoden 2012 huhtikuun puolivälissä se oli kuitenkin nykyistä selvästi laajempi, vaikka sitten syyskuuksi supistuikin sekä minimilaajuuteensa että -pinta-alaansa. 

Nähtäväksi siis jää, toistaako pohjoinen merijää vuoden 2012 temppunsa El Niño -ilmiön seurauksena ja sulaa kesän aikana pienemmäksi kuin kertaakaan vuoden 1979 jälkeen. Vai pysytteleekö se sittenkin edellisiä El Niño -vuosia laajempana? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvo Maria Ohisalolle ja Vihreille

WMO ennusti mittaushistorian lämpimintä vuotta
Onko kaikki nyt kunnossa?

Neuvo Maria Ohisalolle ja Vihreille

Vaaleissa rökäletappion kärsineen Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo ilmoittaa tänään sen, haluaako hän jatkaa puolueensa puheenjohtajana. Asiasta kertoneen MTV3:n mukaan useat puolueen piirijohtajat haluavat hänen lähtevän. 

Ohisaloa edelsi puheenjohtajana nykyinen europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr), jonka poliittinen linja oli selkeästi seuraajaansa pragmaattisempi. Hänenkin aikanaan puolue oli toki kallellaan vasemmalle, mutta sen julkinen kuva - johon vaikuttaa ennen kaikkea puheenjohtajan toiminta - ei sentään sisältänyt Ohisalon aikana korostuneita valtameren takaa Suomeen rantautunutta wokellusta tai järjenvastaista intersektionaaliseksi feminismiksi nimettyä ihmisten synnynnäisiin ominaisuuksiin perustuvaa luokittelujärjestelmää.

Ohisalon ohjaama Vihreiden aatteellisten linjausten muutos on tapahtunut samalla, kun maata on hallinnut vihervasemmistolainen hallitus, jonka linjauksissa on niin ikään esiintynyt näitä arvoliberaaleja ylilyöntejä myötäileviä näkemyksiä. Samalla poliittisen vasemmiston kokonaiskannatus on pudonnut vaalimenestyksen perusteella noin kolmannekseen äänioikeutetuista - ja samalla arvokonservatiivisista Perussuomalaisista on tullut maan suosituin puolue nuorison parissa. 

Tämä on sikäli outoa, että Vihreiden alkuperäisen agendan keskiössä olleet ympäristöasiat ovat samaan aikaan muuttuneet ihmisten mielissä yhä merkittävämmiksi seikoiksi. Toisin sanoen Ohisalon johtama Vihreä puolue ei ole onnistunut luomaan uskottavaa vaihtoehtoa niiden hoitamiseksi - arvatenkin koko puolueen linjan luistettua yhä fanaattisemmaksi kaikissa sen esillä pitämissä asioissa. Yhtenä tämän muutoksen merkkinä oli Perussuomalaisten sulkeminen ulos mahdollisena hallituskumppanina jo ennen vaaleja.

Siksi Ohisalo tekisi itselleen ja puolueelleen palveluksen, mikäli hän jättäisi puheenjohtajuuden. Ja samalla suosittelisi puoluetta valitsemaan seuraajakseen henkilön, joka pystyisi oleman sortumatta arvoliberaaliin fanatismiin ja ohjaisi Vihreitä muutenkin siirtymään tunkkaisen sosialismin tavoittelusta kohti pragmaattisia linjauksia, joiden pohjalle voitaisiin rakentaa koko Suomen tulevaisuutta yhdessä maamme muiden poliittisten liikkeiden kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka
Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia
Maria Ohisalo on ihana nainen

Wokeltajat harhateillä

Helsingin sanomat julkaisi lauantaina artikkelin, jossa se kertoi wokelluksen tuhonneen joidenkin Helsingin yliopiston laitosten ilmapiirin. Koska kyse ei ole ns. kovien tieteiden yhteisöistä vaan pikemminkin humanistiseen opetukseen liittyvästä ongelmasta, saattaa ilmiö johtaa näillä aloilla tehtävän suomalaisen riippumattoman tutkimuksen ja opetuksen lopulliseen tuhoutumiseen.  

Suomi ei kuitenkaan ole wokelluksen suurvalta, vaan Yhdysvalloissa ja muualla anglosaksisissa maissa tämä fanaattinen ajatussuunta on paljon keskeisempi yhteiskunnallinen piirre kuin meillä Suomessa. Ja aivan erityisesti asia on ollut esillä sikäläisissä yliopistoissa. 

Siksi ajattelin tänään kertoa teille - arvoisat lukijani - parista tuoreesta uutisesta, jotka olen lukenut arvovaltaisesta tieteellisestä julkaisusta. Tapaukset ovat mielestäni varsin mielenkiintoisia. 

Ensimmäinen uutinen kertoi arvostetusta perulaissyntyisestä amerikkalaisprofessorista, joka erotettiin vuonna 2019 USA:n tiedeakatemiasta jouduttuaan syytetyksi seksuaalisesta häirinnästä. Perulainen oikeus kuitenkin ratkaisi asian professorin eduksi ja määräsi väärän ilmiannon tehneen naisen 48 400 dollarin sakkoihin sekä langetti tälle vuoden ja kahdeksan kuukauden mittaisen ehdonalaisen vankeustuomion.

Professori ei kuitenkaan ole jättänyt asiaa, vaan on viemässä USA:n tiedeakatemian oikeuteen, koska "he osoittavat edelleen piittaamattomuutta olemalla julkisesti kääntämättä kurssia" hänen julkisessa kohtelussaan. Amerikkalaiseen tyyliin perulaisprofessorilla on myös merkittävä vahingonkorvausvaatimus: peräti viisi miljoonaa dollaria. 

Nähtäväksi jää, kuinka asia ratkeaa. Jotain wokelluskulttuurin lonkeroiden ulottumisesta ympäri maailman kertoo kuitenkin se, että YK julkaisi näkemyksen, jonka mukaan "olemme huolissamme siitä, että häirintäilmoituksen tehneen naisen tuomitsevaan alemman oikeuden tuomioon ei sisältynyt uhrikeskeistä ja sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa". 

Ja jatkoi edelleen, että "jos tuomioistuimen päätös pysyy voimassa, se voi vaientaa muut seksuaalisen väkivallan uhrit ja eloonjääneet sekä estää heitä puhumasta hyökkääjiään vastaan". Näin siis siitä huolimatta, ettei - oikeuden mukaan - tapaukseen liittynyt lainkaan seksuaalisen väkivallan uhreja, saati eloonjääneitä tai hyökkääjiä. 

Nähtäväksi jää, kuinka tapaus etenee. Toivottavaa tietenkin on, että 1) perulaisoikeus olisi alun perin ratkaissut asian oikein - eli mitään väärää ilmiantoa pahempaa laittomuutta ei olisi tapahtunut - ja että 2) professorin ja USA:n tiedeakatemian välisen oikeustapaukseen saataisiin oikeudenmukainen tai ainakin lakiin perustuva ratkaisu.

Toinen tapaus liittyi siihen, että NASA kieltäytyi aikanaan muuttamasta avaruuteen sijoitetun teleskoopin - James Webb Space Telescope - nimeä, vaikka sitä vaadittiin. Vaatimukset perustuivat siihen, että James Webb oli mahdollisesti auttanut homomiesten puhdistamisessa liittovaltion työvoimasta.

Tästä on nyt saanut itkupotkuraivarin The Royal Astronomical Society - eli Britannian kuninkaallinen tähtitieteen seura. Se on nimittäin päättänyt, ettei sen kustantamissa sarjoissa julkaistuissa tiederaporteissa saa enää käyttää teleskoopista sen oikeaa nimeä, vaan sitä on kutsuttava JWST:ksi. 

Tapauksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että NASA:n virallinen historioitsija yhdessä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa oli selvittänyt Webbin roolia koskevia arkistoja, mutta ei ollut löytänyt nimen vaihtamista edellyttäviä todisteita. Tätä taustaa vastaan Brittien päätös ei näyttäisi olevan kunniaksi tieteelliselle seuralle, jollaisen luulisi toimivan pikemminkin tosiasioiden kuin muodissa olevien poliittisen aatteiden perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä
Tyttöjen katselu ennen ja nyt

Tyttäret älkööt vaivautuko

Mikäli arvoisalla lukijallani on urheilullisesti lahjakas tytär, joka haluaa menestyä kansainvälisessä kilpailussa, kannattaa hänen huomata tämän aamun uutinen. Siinä nimittäin kerrottiin Triathlonin kansainvälinen lajiliiton päättäneen, että transsukupuoliset urheilijat voivat jatkaa kilpailemista naisten sarjassa.

Triatlonhan on kolmen kestävyyslajin yhdistelmä, jossa uidaan, pyöräillään ja juostaan pitkiä matkoja. Toisin sanoen se mittaa urheilijoiden äärimmäistä kestävyyttä - täysimittainen suoritus kestää naisilla noin yhdeksän tuntia.

Jos ja kun murrosiän poikina käyneet nuoret transsukupuoliset saavat nyt osallistua kilpailuihin, se tarkoittaa ettei biologisilla naisilla ole lajissa menestymisen mahdollisuuksia. Eikä naisten siten kannata enää panostaa triathloniin ainakaan kilpailullisessa mielessä. 

Näin ollen kansainvälinen triathlonliitto on osoittanut äärimmäistä sovinismia ja välinpitämättömyyttä naisurheilijoiden oikeusturvasta ja ilmaisseet selväsanaisesti, että tyttäret älkööt vaivautuko heidän lajiinsa. Tämän osoittaa esimerkiksi se, että naisistaan välittävä kansainvälinen uimaliitto on tehnyt vastaavassa asiassa päinvastaisen päätöksen, jossa transihmiset on huomioitu perustamalla heille oma sarjansa. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla maailman naisasialiikkeet ja ihmisoikeusjärjestöt reagoivat triathlonliiton sovinismiin. Vai reagoivatko lainkaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totuuden jälkeinen aika
Transnaisille oma sarja
Plan International yllätti

Jo toinen Ylen toimittaja ilmoittautui rasistis-sovinistiseksi

Eilinen uutinen kertoi, että toimittaja Maryan Abdulkarim jättää Ylen aamu-tv:n Jälkiviisaat-raadin lähes kuuden vuoden jälkeen. Syyksi hän ilmoitti sen, että entinen ulkoministeri Timo Soini liittyy raadin jäseneksi: entisen perussuomalaisen arvot ovat kuulemma Abdulkarimille liikaa. 

Hänen mukaansa "se, että istun samassa tilassa Soinin kanssa, saattaisi antaa kuvan, että olen OK hänen toimintansa kanssa". Tämä on poikkeuksellisen merkittävä kommentti maahanmuuttajataustaiselta henkilöltä, jota on pidetty hyvin yhteiskuntaamme sopeutuneena. 

Annettu peruste nimittäin osoittaa, ettei Abdulkarim ymmärrä mitään suomalaisesta kulttuurista. Tai niistä syistä, miksi yhteiskunta on täällä ihmisille niin paljon parempi kuin siellä, missä hänen juurensa ovat. 

Tarkoitan sitä, että viimeistään Lapuan liikkeen kukistumisen jälkeen ihmisillä on ollut sananvapaus, jota kunnioitetaan silloinkin, kun itse ollaan eri mieltä. Sanonnan mukaan "asiat riitelevät, eivät ihmiset".

Tämän arvon sijasta Abdulkarim haluaa eristäytyä itsensä kanssa erimielisistä henkilöistä. Tämä on ajatusmalli, jota noudattamalla yhteiskuntaan luodaan pitkällä aikavälillä polarisaation kierre, joka puhkeaa ennemmin tai myöhemmin väkivaltaisesti. 

Toki Abdulkarim on jo aiemminkin osoittanut kyvyttömyytensä ymmärtää moniarvoista yhteiskuntaa. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että hän on ollut perustamassa ihmisiä synnynnäisten ominaisuuksien perusteella luokittelevaa rasistis-sovinistista Feminististä puoluetta. 

Nyt kuulluilla perusteilla myös Abdulkarim liittyi siihen maahanmuuttajanaisten joukkoon, jonka suvaitsemattomuudesta meille antoi esimerkin toinen maahanmuuttajataustainen toimittaja Renaz Ebrahimi. Kuten muistamme, tämä hyödynsi Ylen ohjelmaa oman performanssinsa esittämiseen ottaen uhrikseen pahaa aavistamattoman Esko Valtaojan, jota oli pyydetty mukaan keskustelemaan yhteiskunnassa esiintyvästä rasismista. 

Näyttääkin siltä, että Yleisradio on epäonnistunut pahasti rekrytointipolitiikassaan. Syynä siihen toivon olleen hyvä pyrkimys työllistää maahanmuuttajanaisia toimittajiksi ja sitä kautta edistää toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan syntymistä. Tämä osoittautui kuitenkin virhearvioksi, koska kaksi Ylen maahanmuuttajarekryyteistä on osoittautunut tehtäväänsä täysin sopimattomiksi. 

Onhan yksi tärkeimmistä toimittajan tehtävistä olla yhteydessä monenlaisten ihmisten kanssa - myös sellaisten, jotka tuntuvat vastenmielisiltä. Ja juuri tätä eivät Abdulkarim tai Ebrahimi ole halunneet tehdä. 

Nyt nähdyn tilanteen - ja erityisesti niille annettujen perustelujen - edessä on myös verorahoitteisen mediamme syytä harrastaa vakavalla mielellä itsetarkastelua. Eli jos positiivinen syrjintä johtaa sovinistis-rasistisen käytöksen normalisoitumiseen, olisiko tulevaisuuden rekrytointitilanteissa syytä tehdä ihmisten palkkauspäätökset puhtaasti hakijoiden henkilökohtaisen osaamisen ja kykyjen perusteella. Sen sijaan, että niiden edelle asetetaan ihmisten synnynnäisiä ominaisuuksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Feministisiä mielenterveysongelmia
Sanoma Oy islamistien asialla

Neiti huhtikuu

Afrikkalaisessa Moswanan valtiossa on tuoreiden sosiaalisen median tietojen mukaan syntynyt pienimuotoinen kriisi, sillä siellä valittiin viime yönä vuorokauden vaihtuessa - pitkän perinteen mukaisesti - valtakunnan kaunein nainen, eli neiti huhtikuu. Kalabaliikki syntyi siitä, että sysimustan väestön asuttaman maan kauneimmaksi neidoksi valittiin vaaleaihoinen irakilaistaustainen maahanmuuttajatyttö.  

Suurin osa maan poikkeuksellisen liberaalista väestöstä riemuitsi asiasta, sillä se katsoi valinnan osoittavan maan oloihin erinomaisesti sopeutuneen irakilainen maahanmuuttajayhteisön saavuttaneen tasa-arvon ja valtaväestön luottamisen. Poikkeuksen muodosti pieni joukko moswanalaisia intersektionaalisia feministejä. 

He nimittäin ryhtyivät - maan parlamentin edustalla rinnat paljaana - protestoimaan tehtyä valintaa, koska heidän mukaansa valittu tyttö on niin sanotussa globaalissa uhrihierarkiassa korkeammalla kuin maan alkuperäisväestö. Ja siten hänen valintaansa oli heidän mukaansa sekä natsihenkinen, rasistinen että sovinistinen teko, eikä sitä olisi missään tapauksessa pitänyt tehdä. 

Irakilaisneidon sijaan valituksi olisi intersektionaalisten feministien mukaan pitänyt tulla ehdokkaana ollut tummaihoinen transnainen, joka oli viime keväänä voittanut ylivoimaiseen tapaan maan mestaruuden painin naisten välisarjassa. 

Tapaus jakoi silmänräpäyksessä demokraattiset arvot syvästi sisäistäneet moswanalaiset, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että intersektionaaliset feministit saivat jopa yöaikaan vastaansa miss huhtikuuta puolustavan puolen tuhannen osallistujan vastamielenosoituksen. En kuitenkaan ole edellä linkittämäni sosiaalisen median perusteella päässyt vielä kunnolliseen käsitykseen siitä, miksi tämä kaikki tapahtui juuri huhtikuun ensimmäisenä päivänä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Geenieditoitu kotka
Pieni Moswana on Afrikan helmi

Wokellusta päiväkodissa

Helsingin sanomien tänään julkaiseman mielipidekirjoituksen mukaan kirjoittajan poika on viime viikon naistenpäivän jälkeen "ottanut useasti esille sen, miten juhlapäivää hänen päiväkodissaan vietettiin. Tytöt saivat päättää leikeistä ja muista asioista ilman neuvottelemista, ja heille laulettiin laulu. Kun pojat kysyivät, milloin olisi heidän vuoronsa päättää tai milloin heitä juhlittaisiin, heille oli kerrottu, että tytöt saivat tehdä päätökset naistenpäivänä, koska pojat ja miehet tekivät päätökset vuoden muina päivinä."

Kuten lukijani varmasti huomasi, on lapselle annetussa perustelussa kyse suorasta valheesta - miehethän eivät todellakaan tee kaikkia päätöksiä "vuoden muina päivinä". Eivät politiikassa, eivät työelämässä, eivät vapaa-ajalla, eivätkä etenkään perheissä - eivätkä varsinkaan Suomessa. Sitä paitsi pienet pojat eivät päätä kaikista asioista myöskään lasten leikeissä, mikäli niihin osallistuu molempia sukupuolia. 

On myös selvää, että kirjoittajan kuvaaman sukupuolten vastakkainasettelun korostaminen kasvatuksessa on väärin kaikki lapsia kohtaan. Sen välittämä sanoma on tasa-arvon vähentämisen sijaan lasten ihmiskuvaa vääristävä ja sellaisena vaikutuksiltaan pienten ihmisten henkiselle kasvulle äärimmäisen haitallista. 

Yksi mielenkiintoinen seikka tässä tapauksessa on se, kuka teki päätöksen mielipidekirjoittajan mainitsemasta tavasta viettää naistenpäivää päiväkodissa. Oliko se omavaltaisesti kyseisen lastentarhan henkilökunta, kaupungin hallintovirkamies tai poliittinen johto vai peräti opetusministeriö? 

Oli syyllinen kuka tahansa, on tapahtunut karu esimerkki siitä, minkälaisiin älyttömiin vinoutumiin Atlantin toiselta puolelta meille rantautunut wokelluskulttuuri on johtanut. Eikä se olisi ollut mahdollista ilman suomalaispoliitikkojen ja -medioiden kritiikitöntä hypetystä tätä ilmiötä kohtaan. 

Onhan jopa nykyinen hallitus linjannut tasa-arvopolitiikkansa perustuvan intersektionaaliseen feminismiin, joka liittyy kiinteästi samaan uhriajattelusta ponnistavaan uusvasemmistolaiseen suuntaukseen kuin wokelluskin. Ja joka on - jos mahdollista - vielä 1970-luvun neuvostojohtoista taistolaisuuttakin järjettömämpi tapa hahmottaa maailmaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Nämä uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta
Poikien päivä oli ja meni
Sanna Marin: luokkataistelija ja harhaanjohtaja

Omituista

Tämän aamun Helsingin sanomissa oli kirjoituksia mielenkiintoisista aiheista. Ja niissä muutamia lähinnä absurdeiksi luokiteltavia lausahduksia. 

Ensimmäisessä Päivi Räsäsen oikeustapaus oli päässyt peräti pääkirjoituksen aiheeksi. Sen sanomana vaikutti olevan, että koska homoseksuaalisuus oli aikanaan rikos ja myöhemmin sitä pidettiin sairautena, tulisi Räsäseltä viedä oikeus sanoa hänen uskontoonsa perustuva mielipiteensä asiasta.

Tarkalleen ottaen pääkirjoitustoimittaja kirjoitti, että "Räsänen ei syntynyt homoksi vaan heteroksi, joten häneltä ei vaadita kuin sitä, ettei hän loukkaa vähemmistöä. Onko se liikaa vaadittu?" 

Ehkäpä HS:n pääkirjoitustoimittajalta voisi - ottamatta kantaa akuuttiin oikeustapaukseen - kysyä samaan tapaan, että koska suomalaisten sananvapaus oli Päivi Räsäsen nuoruudessa tietyissä asioissa varsin kyseenalainen, olisiko liikaa vaadittu, että Suomen johtava sanomalehti puolustaisi hänen sananvapauttaan myös siinä tapauksessa, että se saattaa loukkaa jotakuta. Vai onko se liikaa vaadittu?

* * *

HS:n toisessa kirjoituksessa puitiin Vihreiden heikkoa vaalimenestystä. Hehän saivat kymmenisen prosenttiyksikköä vähemmän ääniä kuin muutaman vuoden takainen gallupkannatus olisi luvannut. 

Tällä kertaa absurdia oli lehden kuvaus puolueen poliittisesta tilanteesta. Sen mukaan "on jopa ristiriitaista, ettei vihreät ole suositumpi puolue. Sillä olisi kaikki ainekset menestykseen, sillä ilmasto ja tasa-arvo ovat viime vuosien suurimpia puheenaiheita."

On tietenkin totta, että ilmastosta ja tasa-arvosta on viime vuosina riittänyt puhetta. Ja onhan tuota puhetta kuultu erityisesti vihreiltä poliitikoilta. Mutta ovatkohan nuo puheet sittenkin olleet sellaisia, että vain harva suomalainen on ollut niistä samaa mieltä?

* * *

Samassa jutussa oli myös toinen absurditeetti. Tosin ei HS:n toimituksen takia, vaan siksi, että se kuvasi suomalaisen keskisuuren eduskuntapuolueen ja heidän äänestäjiensä välistä suhdetta. 

Tarkoitan kohtaa, jossa sanotaan, että "puolueessa on välillä vaikea keskustella esimerkiksi miesäänestäjien puutteesta niin oikeaoppisilla termeillä, ettei osa naisista loukkaannu tai löydä puheesta vääriä termejä". Tämä olisi koomista, ellei se olisi niin traagista. 

Nythän nimittäin puhuttiin poliitikoista, joille 7,4 prosenttia aluevaaleissa äänestäneistä halusi antaa vallan päättää hyvinvointialueiden asioista. Siis ihmisille, jotka loukkaantuvat jo siitä, että joku käyttää heidän mielestään vääriä termejä!?!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi viidestä vihreiden äänestäjästä tukee väärää puoluetta
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Eikö kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja?

Nämä uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta

Joskus uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta. Yhdestä tällaisesta tapauksesta saatiin lukea eilisestä Ilta-Sanomista.  

Juttu alkoi seuraavilla sanoilla: "merkittävä havainto ilmasto- ja energiastrategian sukupuolivaikutusten arvioinnista on, että miesten osuus sähköautojen omistamisesta on suurempi kuin naisten oletettavasti tuloerosyistä".

Näin oli jutun mukaan todettu pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen uudessa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa. Siinä ratkaisua pohdittiin siten, että "tukien suunnittelussa voisi selvittää, voidaanko naisten sähköautojen hankintaa mahdollista vauhdittaa esimerkiksi verotuksen keinoin". Siis mitä ilmeisimmin asettaa erilainen sähköautojen verokanta miehille ja naisille.

Lisäksi hallituslähteet olivat tulleet siihen johtopäätökseen, että sähköautojen nykyiset hankintatuet hyödyttävät naisten ja muunsukupuolisten sijasta lähinnä hyvätuloisia miehiä, joilla on kiinnostusta, tietotaitoa ja varallisuutta tehdä tarvittavat hankinnat. Tämä ei luonnollisesti lisää tasa-arvoa eikä tasoita tulonjakoa, mutta olisi ollut hyvä muistaa niiden sähköauton hankintaan kykenevien maksavan myös ne verot, joilla hankintatuet maksetaan. 

IS:n uutinen sai luonnollisesti paljon huomiota sosiaalisessa mediassa. Siellä huomattiin mm. se, että sukupuolensa voi hallitusohjelman mukaan päättää jatkossa itse, joten ehkäpä moni varakas mies ilmoittaa itsensä naiseksi, jolloin myös sukupuolten väliset tuloerot tasoittuvat. Tai ainakin kirjaisi kulkuvälineensä vaimon nimiin.

Huumoria sinänsä. Mutta todellisuudessa on haudanvakava asia, että keskellä uuden koronavirusmuunnoksen leviämistä, kiihtyvää inflaatiota ja Suomen kilpailukyvyn rakenteellista rapistumista hallituksemme puuhastelee edellä mainitun kaltaisten asioiden kanssa. 

* * *

Mietin, että mahtaisiko arvoisaa lukijaani yhtään lohduttaa, että jossain muualla päin maailmaa ollaan - jos mahdollista - vieläkin hassahtaneempia. Uuden Seelannin viranomaiset ovat nimittäin uusimassa koulujensa tiedeopetusta ottamalla länsimaisen tieteen rinnalle alkuperäisväestönsä "tavan tietää".

Tuo alkuperäiskansan tietämistapa perustuu joukkoon myyttejä, kulttuurisia tapoja, traditioita sekä käytännön viisautta ympäristönhoidossa, keinoja ottaa kiinni eläimiä ja niin edelleen. Minkäänlaista tieteellistä testausta näiden tietojen paikkansapitävyyden suhteen ei kuitenkaan ole tehty.

Tosin Uuden Seelannin alkuperäiskansan tiedontapojen tiedetään monissa tapauksissa olevan ristiriidassa nykyaikaisen länsimaisen tieteen kanssa. Tämä koskee vähemmän yllättävästi heidän myyttejään maailman synnystä mutta myös ympäristönhoidon viisautta. 

Jälkimmäisen osalta on myös hyvin tiedossa, että jo ennen eurooppalaisten saapumista oli alkuperäiskansa hävittänyt puolet koriseutunsa metsistä, suuren osan megafaunaa ja muita eliölajeja sekä  köyhdyttänyt alkeellisen maataloutensa seurauksena maaperää. Toisin sanoen kyseisen tiedontavan soveltaminen on ollut ainakin ekologisesti kestämätöntä.

Nähtäväksi jää, millä tavoin alkuperäiskansan tietämistavan kauppaaminen koululaisille länsimaisen tieteen vertaisena lähestymistapana todellisuuteen vaikuttaa tulevien uusiseelantilaisten tapaan hahmottaa maailma. Ja lisääkö se saarivaltion luonnon ympäristöarvoja, nostaako asukkaiden elintasoa tai lisääkö vaikkapa sukupuolten välistä tasa-arvoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Juhannuskauheuksia
Kokemusasiantuntijuus suojaa propagandalta

Mitä USA:n väestöryhmien koulutuserot kertovat intersektionaalisesta feminismistä

Intersektionallisen feminismin kannattajat perustelevat ihmisten luokittelua synnynnäisten ominaisuuksien perusteella sillä, että siten voitaisiin lisätä eri väestöryhmien tosiasiallista tasa-arvoisuutta. Näkemyksen taustalla on - mahdollisesti tiedostamaton - rasistis-sovinistinen käsitys siitä, että jotkin väestöryhmät olisivat synnynnäisesti muita kyvyttömämpiä. 

Tämän näkemyksen kannalta oli mielenkiintoista lukea jokin aika sitten julkaistu tutkimus, jossa oli selvitetty koulutuksen vaikutusta eri väestöryhmien välisiin eliniän eroihin USA:ssa vuosina 1990 - 2018. 

Siinä verrattiin vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita muuhun väestöön 25 - 75-vuotiaiden joukossa eli sellaisten ihmisten parissa, joilla kuolleisuus on tutkimuksessa tarkasteltuna aikana kasvanut huumeiden yliannostusten, itsemurhien ja alkoholiperäisen maksasairauden kautta, mutta laskenut sydän- ja verisuonisairauksien osalta. Toisin sanoen mitattiin koulutuksen vaikutusta amerikkalaisten elämänlaatuun.

Tutkimuksen mukaan koulutettujen ja kouluttamattomien ihmisten eliniän erot kasvoivat tässä joukossa yli kaksinkertaiseksi tutkittuna aikavälinä. Sama trendi päti erikseen tarkasteltuna sekä valkoisiin että mustiin. Samaan aikaan mustien ja valkoisten välinen ero koulutettujen joukossa supistui peräti 70 prosentilla, mutta ei ollut kadonnut vielä kokonaan. 

Tutkimus siis osoitti, että USA:n musta väestö voisi parantaa elämänlaatuaan oleellisesti kouluttautumalla ja antaisi heille mahdollisuuden jopa saavuttaa valkoisen väestön tasoinen elämän laadukkuus lähivuosina. Sen sijaan kouluttautumatta jättäminen heikentää elämänlaatua sekä mustien että valkoisten parissa, mikä näkyy ennenaikaisten kuolemien lisääntymisenä.

Kysymys tietenkin kuuluu, että millä tavoin tämä pitäisi tulkita intersektionaalisen feminismin vaatimusten suhteen. Tukeeko se rasistis-sovinistisia vaatimuksia väestöryhmien erilaisesta kohtelusta synnynnäisten ominaisuuksien takia, vai päinvastoin. Eli olisiko sittenkin niin, että ihonväri pitäisi Martin Luther Kingin unelman mukaisesti vain jättää huomiotta ja rohkaista kaikkia ihmisiä synnynnäisiin ominaisuuksiin katsomatta huolehtimaan omista asioistaan nykyistä paremmin - ja kannustaa kaikkia nuoria pyrkimään parempaan elämään ns. mahdollisuuksien tasa-arvon kautta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhannuskauheuksia
Poikien päivä oli ja meni
Intersektionaalinen feminismi vai rasismi?

Juhannuskauheuksia

Iltalehden menaiset-osio on listannut juhannusta varten (?) erilaisia kauheuksia, joita nykymaailmassa ei saisi enää suvaitsevaisuuden nimissä sanoa. Niinpä kopioin ne tähän arvoisan lukijani muistilistaksi, jotta hän välttyy munaamasta itseään juhannuskokon loisteessa. Samalla liitän jokaiseen kohtaan myös itselleni epäselväksi jääneisiin seikkoihin liittyviä lisäkysymyksiä.

1. Älä kysy nuorelta naiselta, onko tällä poikaystävää. 

- Entä saako vanhalta naiselta kysellä miesystävästä? Tai saako nuorukaiselta kysellä tyttöystävästä? Entä poikaystävästä sellaiselta neitokaiselta, jonka tietää kuuluvan sukupuolikäyttäytymisensä suhteen enemmistöön?

2. Älä puhu seksuaalivähemmistöstä elämäntapana.

-  Entä saako seksuaalivähemmistöisen sukupuolimieltymyksistä puhua sukupuolivietin vääristymänä tai sairautena, jollaisia ne ovat ainakin evolutiivisessa mielessä?  

3. Älä pohdi kenenkään sukupuolta.

- Saako kuitenkin pohtia omaa sukupuoltaan, vai pitääkö siitäkin olla hiljaa? Entä onko eläintenkin sukupuolten pohtiminen kiellettyä?

4. Älä kysele transseksuaalilta sukupuolen korjausleikkauksista.

- Entä saako pohdiskella heteronaisen mahdollisia silikoneja, mikäli rinnanympärys on edellisen tapaamisen jälkeen kasvanut silminnähden ja tämä korostaa asiaa pukeutumisellaan?

5. Älä kehu LBQT-ynnä muita siitä, jos tämä näyttää mieheltä tai naiselta.

- Mutta saako nuorta heteroneitoa kutsu naiselliseksi? Tai heteronuorukaista miehekkääksi?

6. Älä oleta kaikkien homoseksuaalien tykkäävän samoista asioista.

- Saako sitten olettaa kaikkien homoseksuaalien tykkäävän eri asioista? Tai kaikkien heteroseksuaalien tykkäävän samoista asioista?

7. Älä kieltäydy käyttämästä sateenkaarisanastoa.

-  Pitääkö sitten olla hiljaa jos sateenkaarisanasto ei ole käytön puutteessa tullut tutuksi? Entä onko myös heteronormatiivisen sanaston käyttämisestä kieltäytyminen kiellettyä?

8. Älä kysele transseksuaalin entistä nimeä.

- Saako kuitenkin kysyä transseksuaalin nykyistä nimeä? Entä synnynnäisen sukupuolensa kanssa sinut olevan entistä nimeä, jos tämä on esimerkiksi avioitunut?

9. Älä kysele kaapista ulostulon päivämäärää.

- Entä saako kysellä kaapista ulostulon syistä tai seurauksista?

Näillä käyttäytymisohjeilla ja avoimeksi jääneillä kysymyksillä toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää juhannusaattoa. Muistakaa yötöntä yötä juhliessanne ja asioista varovaisesti keskustellessanne tehdä myös taikoja riippumatta omasta seksuaalisesta suuntautumisestanne. 

Tässä muistin virkistykseksi kokoelma kopioituna Wikipediasta - tosin en tiedä mitä seksuaalivähemmistöt mahtavat niistä tuumia tai miten ne soveltuvat heidän pari- tai monisuhteisiinsa. Sillä ei kuitenkaan liene väliä, koska nykyinen maailma on rationaalinen ja suvaitsevainen (kuten edeltä ilmenee) ja siksi kaikki ymmärtävät taikojen olevan pelkkää romanttista leikittelyä, josta kenenkään ei pidä pahastua. 

1. Katsottaessa kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison.

2. Saniaisen, kukattoman itiökasvin, saattoi uskomuksen mukaan nähdä kukkivan vain juhannusyönä. Silloin kukka piti kiireesti poimia. Kukka toi poimijalleen taikavoimia. 

3. Jos juhannusyönä liikkui metsässä, saattoi joskus nähdä virvatulen palavan. Sen alta löytyisi aarre.

4. Jos juhannuskokon hiilloksille heittää juhannusaattona kalastetun lahnan, voi kalan kylkiruotojen huomata osoittavan tulevaa puolisoa.

5. Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä.

6. Juhannusta vasten yöllä kokon polttamisen perästä naimakuntoiset ja -haluiset tytöt kieriskelevät alastomina poikatalojen ruispelloissa, jotta näiden talojen pojat rakastuisivat heihin.

7. Kun juhannusaattoyöksi laittaa sitomattoman vihdan tyynynsä alle, näkee tulevan puolisonsa yöllä sitovan sen.

8. Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.

9. Kun juhannusyönä kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan alastomana, niin kolmannella kerralla tulee sitten se tuleva elämänkumppani vastaan.

10. Tulevan puolisonsa näkee, kun menee juhannusyönä kosken keskelle vesikivelle istumaan ihan alasti, ainoastaan olkiside vyönä.

11. Jos juhannusyönä tyttö lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin hänen sulhasensa haamu tulee häntä tervehtimään.

12. Tulevan puolison voi nähdä juhannusyönä unessa, jos on laittanut tyynynsä alle yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen.

13. Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa.

14. Jos juhannusyönä näkee kyykäärmeen voi tulevan puolisonsa löytää siitä ilmansuunnasta, jonne käärme pakenee.

15. Tulevan sulhon voi nähdä, jos kello 12 juhannusyönä kiertää saunan kolmesti ja katsoo sitten luukusta sisään tai kurkistaa alastomana lähteeseen. Jos turvaudut saunatemppuun, varaa sulholle jokin lahja, sillä muuten pahat voimat uhkaavat.

16. Mihin suuntaan juhannuskokon kärki kaatuu, sillä suunnalla oleva talo saisi pian naitettua tyttärensä.

17. Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin.

18. Juhannuskokon poltettuaan hyppäävät tytöt lempeään nostaakseen kokon savun yli.

19. Kun juhannusyönä asettaa peilit vastakkain ja toiseen peiliin katsoo, näkee toisesta peilistä tulevan sulhasensa/morsiamensa.

20. Kun juhannussaunan jälkeen heittää saunavastan saunan katolle, niin siitä suunnasta, mihin vastan pää (puinen osa) osoittaa, tulee heittäjälle sulhanen.

21. Kun juhannusyönä asettaa tyynynsä alle ennen nukkumaan menoa seitsemän erilaista kukkaa, jotka on poimittu seitsemältä eri niityltä, tulee yöllä unessa tuleva sulhanen tervehtimään.

22. Juhannusaattona pitää virsikirja kädessä juosta seitsemän kertaa myötäpäivään pihan suurimman kiven ympärillä. Kun kivelle juhannusyönä palaa, näkee tulevan sulhasensa.

23. Neito voi kuunnella juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin kukahtaa, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos ei kuku lainkaan, tulee sulho vielä samana vuonna.

24. Jos juhannusyönä kerää seitsemän kukkaa/yrttiä ja ylittää seitsemän aitaa ja nukkuu kukat tyynyn alla, niin unessa näkee tulevan sulhasen/morsiamen.

25. Jos kaataa tilkan väkijuomaa veteen juhannuskokon peilikuvan kohtaan ja kala hyppää, tietää se intohimoista avioliittoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä
Sukupuolten hermostot eroavat toisistaan noin 30 prosenttia

Poikien päivä oli ja meni

Jyväskyläläinen nainen sanoi mielipidekirjoituksessaan eri sukupoliin liittyvän itsestäänselvyyden, joka tuntuu viime vuosina unohtuneen ainakin poliitikoilta ja median edustajilta. Siksi asia on syytä välittää myös tässä blogissa. 

Hänen mukaansa "tasa-arvo on sitä, että pieni lapsi saa sukupuolestaan riippumatta yhtäläisen viestin siitä, että on tärkeä, rakastettu ja huomionarvoinen yhteiskunnan jäsen juuri sellaisena kuin on. Sellaisista lähtökohdista kasvava lapsi oppii terveellä tavalla arvostamaan ja kunnioittamaan itsensä lisäksi myös muita."

Naisen lausuman laukaisi se, että 16.5. oli poikien päivä, jota juuri kukaan ei huomioinut millään tavalla. Esimerkiksi valtioneuvoston jäsenet eivät julistaneet päivää sosiaalisessa mediassa, kuten Marin ja Ohisalo tekivät vastaavana tyttöjen päivänä, eikä lehdistö kirjoittanut asiasta sivukaupalla.

Ja kuitenkin, pojat ovat lapsena aivan yhtä haavoittuvia kuin tytöt ja hitaammin kehittyvinä he kaipaisivat kannustamista ehkä näitäkin enemmän. Mutta tätä heille eivät suoneet sen enempää meidän edustajamme politiikassa kuin toimittajamme julkisessa sanassakaan.

Ehkä syynä tähän on miesten historiallinen valta-asema yhteiskunnassa. Siinä paino on kuitenkin sanassa "historiallinen", sillä nykyiset neitokaiset ovat paljon nuorukaisia koulutetumpia ja nousevat siten mitä todennäköisimmin yhteiskunnallisissa asemissa näiden rinnalle ja ohikin, mikäli ovat - toisin kuin nykyisin - valmiit tekemään aikuisella iällä sen vaatiman työn. 

Vai olisiko poikien päivän unohtamisen syy sittenkin nykyisin hallituksen toimintaa ohjaavassa intersektionaalisessa feminismissä, joka sovinismin ja rasismin parhaiden perinteiden mukaisesti arvottaa ihmiset sukupuolen ja ihonvärin perusteella. Ja sitä kutsutaan orwellilaisen uuskielen parhaiden perinteiden mukaisesti tasa-arvoksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Emma Kari totalitaristisen uuskielen asialla
Kelvoton analyysi
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?

Intersektionaalinen feminismi ja pyhän maan ongelmat

Helsingin sanomat kertoi, että meneillään oleva Israelin ja Hamasin välinen yhteenotto on johtanut USA:n demokraattisen puolueen BLM-siiven vaatimaan suurvallan Israel-politiikan muuttamista. Jutussa ei kerrottu kuinka suuri osa demokraattipuolueesta on uuden linjauksen takana, mutta uudet vaatimukset herättävät epäilemättä ajatuksia niin Israelin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin keskuudessa. 

Ensin mainittujen voisi kuvitella kuuntelevan niitä kauhun vallassa, sillä lienee selvää, että pidemmällä aikavälillä Israel on heikoilla miljardin muslimin muodostaman uhan edessä, mikäli sillä ei ole Yhdysvaltain tukea. Palestiinalaiset ääriryhmät puolestaan lienevät saaneet lisää pontta väkivaltaiselle kapinalleen Israelia vastaan.

Nähtäväksi kuitenkin jää, mikä on lopputulos. Järkevää toki olisi, että Israel luopuisi jatkuvia ongelmia aiheuttavasta siirtokuntapolitiikastaan ja palestiinalaiset sen seurauksena hakeutuisivat vastakkainasettelun sijasta yhteistyöhön hyvinvointia luomaan kykenevien naapureidensa kanssa. 

Nyt USA:sta kantautuvat uutiset voivat toki kyllä tukea tuota ensimmäistä seikkaa, mutta jälkimmäinen siirtynee yhä kauemmas realismista. Ja pitkä vastakkainasettelun kierre ja sen synnyttämä molemminpuolinen epäluottamus huolehtinevat siitä, että järkevä ratkaisu siirtyy yhä kauemmas, eikä sellaista tulla saavuttamaan minun elinaikanani, jos koskaan. 

Ajatuksia BLM-porukan ulostulo herättää epäilemättä myös USA:n juutalaisten parissa. Hehän ovat perinteisesti kannattaneet demokraatteja, mutta kaikki tuskin jakavat BLM-siiven näkemyksiä luvatun maan väestöryhmien väleistä. Siten on varsin mahdollista, että moni amerikanjuutalainen siirtyy jatkossa äänestämään varmuuden vuoksi republikaaneja. 

Samoin pidän mahdollisena, että BLM-näkemykset saattavat kallistaa demokraattien ja republikaanien välimaastossa haahuilevia ei-juutalaisia harkitsemaan republikaanien puolelle siirtymistä, vaikka he olisivatkin viime vaaleissa asettuneet Joe Bidenin taakse.

Eli käykö tässä siten, että pienehkö intersektionaalisten feministien ryhmä aikaansaa Trumpin kauden jälkeen sekasortoon ajautuneet republikaanit uuteen nousuun, jonka seurauksena demokraattien valtakausi maailman merkittävimmän suurvallan johdossa jää neljään vuoteen? Pidän tätä varsin mahdollisena etenkin siinä tapauksessa, että USA:n perinteistä lähi-itäpolitiikkaa ajanut presidentti Biden ei korkean ikänsä takia halua tai pysty seuraavissa vaaleissa asettumaan ehdolle toiselle kaudelle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielenkiintoinen Trump
Yle älyllisesti epärehellisenä
Kuun tavoittelu taivaalta on johtanut palestiinalaiset ahdinkoon

Intersektionaalinen feminismi vai rasismi?

Yle ja MTV3 julkaisivat samanlaisen Amnestyn Internationalin väitteisiin perustuvan uutisen, jonka mukaan yksityinen palkkasotilasyhtiö olisi pelastanut Mosambikin Palman kaupunkiin hyökänneiden islamistien jaloista valkoiset ihmiset ennen tummahipiäisempiä. Jopa koiria olisi pelastettu ennen mustia.

Jos ja kun näin on käynyt, on se tietenkin ikävää niiden kannalta, jotka jäivät viimeisiksi. Mutta sitä uutiset eivät kertoneet miksi näin pääsi käymään. 

Koska pelastajaksi mainitaan yksityinen yhtiö, lienee sillä ollut toimeksiantaja, joka on saanut ohjeet siitä, missä järjestyksessä ihmisiä pelastetaan. Jos näin on, ja oletamme paikalla olleiden valkoisten olleen juuri niitä, jotka olivat palkanneet yhtiön pelastamaan ihmisiä, on kai varsin luonnollista, että heidät pelastettiin ensimmäisinä. Ja että nämä ihmiset ottivat myös lemmikkejään matkaan. 

Jos taas kyseinen yhtiö oli esimerkiksi Mosambikin hallituksen, YK:n tai EU:n pelastustoimiin rekrytoima, oli toiminta moraalisesti kestämätöntä. Valitettavasti kotimaiset uutistenvälittäjämme eivät kuitenkaan kertoneet kuka oli palkkasotilasyhtiön rekrytoija ja sen kulujen maksaja - oletettavasti siksi, ettei siitä hiiskunut myöskään Amnesty. 

Nähdäkseni jälkimmäinen vaihtoehto on lähinnä teoreettinen, sillä ainakaan YK:lla tai EU:lla ei ole koskaan ollut tapana palkata yksityisiä palkkasotilasyhtiöitä hoitamaan tehtäviään - enkä usko Mosambikin hallituksenkaan toimineen niin. Niinpä tähänkin uutiseen implisiittisesti luotu rasismikytkentä lienee vain esimerkki intersektionaalista feminismiä noudattavasta uutisoinnista, jossa valkoisten ihmisten - ja erityisesti heteromiesten - ihmisoikeudet ovat ihonvärin takia alisteisia muille ihmisille. 

Lisäksi uutinen kertoi kotimaisten medioidemme journalistisesta laiskuudesta. Jopa Amnestyn kaltaisen poliittisesti vasemmalle värittyneen kansalaisjärjestön uutisia julkaistaan sellaisenaan ilman pienintäkään lähdekritiikkiä tai lisäselvitystä uutisoitujen tapahtumien taustoista.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministisiä mielenterveysongelmia
Amnestyn ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys saivat lisävalaistusta
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet