Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Liberaalipuolue. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Liberaalipuolue. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. marraskuuta 2024

Oliko Petteri Orpon hallitus viimeinen naula poliittisen liikkeen arkkuun?

Harry "Hjallis" Harkimon johtama oppositiopuolue Liike Nyt on nykyisen porvarihallituksen aikana hankalassa asemassa. Näin siksi, että hallitus tekee tosiasiallisesti varsin samansuuntaista politiikkaa, jota Harkimo ja hänen puolueensa itsekin haluaisivat tehdä. Eikä Harkimon puolue sen takia saavuta helposti medianäkyvyyttä. 

Nettisivujensa mukaan harkimolaiset tavoittelevat esimerkiksi EU:n keskushallinnon vallan supistamista, hallintokulujen vähentämistä terveydenhuollossa, sähkötuotannon omavaraisuutta, ruuantuotannon tekemistä kannattavaksi, suomalaiskoulujen tason nostamista ja valikoivaa maahanmuuttoa. Kaikki sellaisia asioita, jotka sisältyvät tavalla tai toisella myös Petteri Orpon (kok) kabinetin hallitusohjelmaan. 

Tällaisessa tilanteessa puolueen on vaikea saada näkyvyyttä ja sitä kautta kannatusta. Niinpä harkimolaisten kannatus on pudonnut toissakevään eduskuntavaalien 2,4 prosentista vain 1,1 prosenttiin. Siis alle puoleen.    

On ilmeistä, että tämä huolettaa Harkimoa, joka ongelman ratkaistakseen on terävöittänyt poliittista retoriikkaansa ja äärevöittänyt puolueen tavoitteita. Sen merkkinä hän ehdotti eilisen Ilta-Sanomien jutun mukaan perintöveron poistamista, ruoan arvonlisäveron pudottamista 5 prosenttiin, tuloverotuksen alentamista, kotitalous­vähennyksen korottamista, menojen jäädyttämistä nykyiselle tasolle, yhteisöveron laskemista 15 prosenttiin, yritystukien pudottamista, skaalausrahaston perustamista investoinneille ja koko Suomen julistamista "erityis­talousalueeksi".

Nähtäväksi jää, onnistuuko puheiden terävöittäminen nostamaan Harkimon joukkojen näkyvyyttä ja kannatusta. Selvää kuitenkin on, että talousvaatimuksillaan puolue siirtyy hiukan vielä Liike Nytiäkin pienemmän Liberaalipuolueen suuntaan.

Talousliberalismi on sinänsä ihan hyvä aate, mutta siltä suunnalta ei Suomessa löydy juurikaan äänestäjiä, eikä siten merkittävää lisäkannatusta puolueelle. Siten saattaa hyvinkin käydä niin, että Petteri Orpon hallituksen syntyminen ja Liike Nytin jääminen sen ulkopuolelle oli viimeinen naula poliittisen harkimolaisuuden arkkuun. 

sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Katso verokoneesta päivän veroprosenttisi!

Arvoisa lukijani on epäilemättä tiedostanut, mitä tarkoittaa marginaalivero. On kuitenkin mahdollista, ettei joku hänen tutuistaan tai sukulaisistaan ole täysin oivaltanut, mitä se tarkoittaa. 

Asiaa valaistakseen on liberaalipuolueen Aarre Leinonen ohjelmoinut laskurin, jolla voi laskea oman (tai vaikka kaverin) päivittäisen veroasteen. Koska huomasin asian, päätin saman tien kirjoittaa tälle päivälle toisenkin blogimerkinnän (ensimmäinen) levittääkseni tätä verovalaistuksen ilosanomaa. 

Laskuri löytyy tästä osoitteesta: https://www.aarneleinonen.fi/marginaaliveroaste/ ja sitä voi käyttää esimerkiksi sellaisten henkilöiden opastamiseen, joiden mielestä verot ovat niin iloinen asia, että niitä pitäisi korottaa oikein hyvien asioiden takia.

lauantai 4. maaliskuuta 2023

Ylen uutistoimitus ei ymmärrä olemassaolonsa ainoaa oikeutusta

Yleisradion toimitus lienee jonkinlaisessa paniikissa, koska sitä odottavat merkittävät budjettileikkaukset vaalien jälkeen. Näin siksi, että muun muassa Kokoomus ja Perussuomalaiset - sekä pienistä puolueista ainakin Liike Nyt ja kannatustaan viime aikoina nostanut Liberaalipuolue - ovat ilmoittaneet tekevänsä näin, mikäli pääsevät hallitukseen.  

Niinpä verorahoitteisen median toimistoissa vallinnee epätoivoinen pelko tulevaisuutta kohtaan. Ja siksi luulisi, että se haluaisi profiloitua tässä tilanteessa nimenomaisesti luotettavana tiedonvälittäjänä. 

Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole päätelleen siitä, että verorahoitteisen mediamme kertoessa Sri Lankan taloudellisesta kaaoksesta ei sanallakaan mainittu sen syytä. Siis sitä, että maan talous romahti maan aiemman johdon määrättyä koko maanviljelysektorin siirtymään luomutuotantoon, minkä seurauksena sekä varsinainen ruokatuotanto että valuuttatuloja tuova teenkasvatus joutuivat vaikeuksiin.

Ylen toimitus on tunnetusti vasemmistolainen - toki höystettynä äärivihreällä kattauksella. Siinä mielessä tuoreen Sri Lanka-jutun vaikeneminen maanviljelyssä tehdyn vihreän aatteen mukaisen luomusiirtymän roolista maan talousvaikeuksien taustalla ei sinänsä yllätä. 

Mutta ei puolueellinen uutisointi varmasti myöskään kannusta poliittisen keskiviivan oikealle puolelle sijoittuvia puolueita luopumaan suunnitelmistaan leikata Ylen resursseja. Eikä Ylen toimitus ilmeisesti kykene näkemään punavihreän aatteensa läpi edes sitä, että verovaroin toimivan yhtiön uutistoimituksen ainoa oikeutus on sen välittämän tiedon mahdollisimman suuri totuudenmukaisuus sekä ennen kaikkea poliittisten painotusten puuttuminen. 

Eikä esimerkiksi tässä käsiteltyä Sri lanka-uutista siitä syystä edes yritetty tehdä täyttämään tätä kriteeriä. 

sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet

Pääministeri Sanna Marinin (sd) käytös on hänen valtakautensa lopulla alkanut vihjata yhä yksiselitteisemmin epädemokraattiisiin haaveisiin. Ensin hän suunnittelutti salassa pääministerille omaa turvallisuuspoliittista asiantuntijaa, joka oli tarkoitus asettaa virkaansa vielä tämän hallituksen aikana. 

Suunnitelma kaatui presidentin, ulkoministeriön ja puolustusministeriön vastustukseen, eikä Marin saanut seuraaville pääministereille sosiaalidemokraattista päällepäsmäriä, mikä lienee ollut hänen perimmäinen tarkoituksensa. Tai ainakin hänen touhuihinsa on vaikea löytää muuta perustetta, koska pääministerillä ovat jo nyt käytössään sekä ulko- että puolustusministeriön turvallisuuspoliittiset asiantuntijat. Eikä hän edes johda Suomen ulkopolitiikkaa. 

Vallan tunteen humalluttaman Marinin vaikeus luopua korkeasta asemastaan sai kuluneella viikolla myös toisen ilmentymän, kun hän ryhtyi julkisesti haaveilemaan SDP:n muodostamasta vähemmistöhallituksesta. Epäselväksi kuitenkin jäi, mihin eduskuntaryhmiin sen valta tukeutuisi. 

Marinin oma puoluehan näyttäisi saavan tulevissa vaaleissa vajaan viidenneksen kannatuksen ja sillä toiseksi tai kolmanneksi suurimman puolueen aseman. Puolueen veronkorostuksia korostavien ja julkisten varojen käyttöä maksimoivien talouspoliittisten linjausten perusteella on selvää, etteivät nykyopposition suuret puolueet eli Perussuomalaiset tai Kokoomus lähde tukemaan Marinin vallankipeää haavetta. 

Eivät myöskään Kristillisdemokraatit, Liike nyt tai jonkin verran huomiota herättäneen julkisten kulujen leikkauslistan tehnyt Liberaalipuolue, joka on ilmeisesti nostanut gallupeissa ryhmän "muut" kannatusta sekä saanut ehdokkaikseen kohtuullisen tunnettuja henkilöitä, kuten Suomen pankin Sanna Kurrosen.  Siten SDP:n tukipuolueiksi voisivat ryhtyä edes teoriassa vain nykyiseen hallitukseen kuuluvat puolueet.

On tietenkin hyvä kysymys, että miksi ihmeessä nämä puolueet luopuisivat mahdollisuudestaan päästä valtaan tukeakseen Sanna Marinin yksinvaltiutta. Ainakin maan vallanhimoisimpien puolueiden eli Keskustan ja RKP:n osalta ajatus on täysin mahdoton. 

Lisäksi nykyisten hallituspuolueiden yhteenlaskettu gallupkannatus ylittää juuri nyt vain niukasti 50 prosentin rajan. Se tuskin kuitenkaan riittää kansanedustajien enemmistöön, koska suomalainen vaalijärjestelmä suosii suuria puolueita eli demareiden lisäksi Kokoomusta ja Perussuomalaisia, joiden yhteenlaskettu 40 prosentin kannatus tuonee lähes 90 paikkaa eduskuntaan. 

Tämän voi päätellä esimerkiksi vuoden 2015 vaaleista, joissa kaksi suurinta puoluetta saivat alle 39 prosentin kannatuksella 87 paikkaa (43,5 prosenttia kansanedustajista). Tai vuoden 2011 vaaleista, joissa kahden puolueen yhteenlaskettu 40 prosentin kannatus riitti 86 paikkaan (43 prosenttia kansanedustajista).  

Niinpä joudun valitettavasti tekemään sellaisen johtopäätöksen, että kaunis pääministerimme on vallanhimossaan menettänyt sen vähäisenkin järkensä, jonka avulla hän on noussut puolueensa puheenjohtajaksi ja edeltäjänsä kömpelöinnin seurauksena pahasti epäonnistuneeksi maan pääministeriksi. Ja siksi ajatus hänestä myös tulevana pääministerinä alkaa tuntua vähintäänkin kammottavalta, joskin onneksi yhä epätodennäköisemmältä, vaihtoehdolta. 

sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Li Andersson ajaisi Suomen konkurssiin

Suomen valtionvelka on viime vuosina kasvanut hurjaa vauhtia. Nykyisen hallituksen aloittaessa vuonna 2019 se oli noin 106 miljardia, mutta viime vuonna jo pitkälle yli 141 miljardia euroa. 

Siksi valtiovarainministeriön virkamiehet ja vastuulliset puolueet ovat ilmoittaneet, että asiaan on tultava muutos. Mutta mitä teki Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. 

MTV3:n mukaan maamme vasemmistolaisimman eduskuntapuolueen puheenjohtaja ilmoitti, ettei suurin sopeutuksiin olisi varaa enempää kuin puoli miljardia ja arveli, että verotusta voisi kuitenkin kiristää 2,5 miljardilla eurolla. 

Toisin sanoen Andersson ei halua tinkiä edes rahan lahjoittamisesta maailmalle - Suomen kuluvan vuoden budjetissahan on varattu 0,9 miljardia euroa esimerkiksi kehitysavulle, jollainen ei ole tähän mennessä nostanut yhtäkään kehitysmaata köyhyydestään. Ja maamme pieni Liberaalipuolue on tehnyt yli yhdeksän miljardin euron leikkauslistan, johon kuuluu sen mukaan vain kohteita, joita valtion ei edes pitäisi rahoittaa.

Lisäksi edesmenneen jazzpianisti Claes Anderssonin tytär näkee tarpeelliseksi lisätä suomalaisten verotaakkaa entisestään, vaikka se kuuluu jo nykyisin maailman raskaimpiin. Ja kohtuuttoman veroruuvin tiedetään heikentävän talouden kehitystä sekä lisäävän harmaata taloutta. Toisin sanoen Li Anderssonin ajama talouslinja ajaisi maamme ennemmin tai myöhemmin konkurssiin ja maailmanpankin holhoukseen. 

Edelle kirjoitetun ulostulon valossa onkin hämmästyttävää, että Anderssonin puolueella on edelleenkin yli kahdeksan prosentin kannatus. Toivottavasti ministeri-puheenjohtajan järjettömyys kuitenkin tuli ymmärrettäväksi viimeistään tässä käsitellyn lausunnon valossa ja hänen kannattajansa siirtyvät kevään vaaleissa jonkin vastuullisemman puolueen äänestäjiksi. 

PS kello 12.50: Luulo ei ole tiedon väärtti. Li ei ole Claesin tytär, vaikka olin jostain syystä luullut niin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Veronica Honkasalolle demokratia on verovarojen lennättämistä taivaan tuuliin

sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Taloudellisen vapauden airuet

Helsingin sanomain pääkirjoittaja kiinnitti huomiotaan siihen, kuinka poliitikot ovat ottaneet vähä vähältä taloutta omaan ohjaukseensa. Näin erityisesti Euroopan Unionissa, jossa erilaiset tukipaketit ja vihreät siirtymät ovat supistaneet merkittävästi markkinaehtoisen toiminnan pelikenttää.

Tämä muutos on johtanut - pääkirjoittajan mukaan - siihen, että "Eurooppa velkaantuu, ja markkinoiden kyky tarjota tuottavuuden kasvua heikentyy". Tähän näkemykseen on helppo yhtyä.

Pääkirjoittajan kirjoitus tuli sikäli sopivasti, että tänä aamuna tietokonetta avatessani ajattelin kirjoittaa Suomen pikkuruisesta Liberaalipuolueesta. Näin siksi, että se on saanut paljon huomiota sosiaalisessa mediassa #LeikattavaaLöytyy-kampanjallaan. 

Kyse on puolueen esille nostamista julkisista kuluista, joista voitaisiin hyvin luopua ilman, että siitä aiheutuisi sen kummempia ongelmia. Päinvastoin, julkisen talouden tervehtyminen mahdollistaisi suomalaiselle talouselämälle liikkumavaraa, joten liberaaleja voisi kutsua vaikkapa Suomen taloudellisen vapauden airuiksi.

Suomalainen poliittinen kenttä on sikäli vammainen, että sieltä puuttuu kokonaan arvokonservatiivinen vasemmisto. Myös maamme perinteinen poliittinen oikeisto siirtyi 1970-luvulta alkaen kohti arvoliberalismia, kunnes kohtuullisen arvokonservatiivinen Perussuomalainen puolue otti näin syntyneen vapaan tilan talouspolitiikan keskiviivan oikealta puolelta saaden vähitellen myös vapaata tilaa vastaavan poliittisen kannatuksen.

Suomessa tosiasiallista sisä- ja EU-politiikan valtaa käyttää hallitus, joka kootaan tyypillisesti talouspoliittisen keskirajan yli. Hallituksen kokoajana toimii kuitenkin aina vaaleissa suurimman kannatuksen saanut puolue. Tämä korostaa vaalien kokonaisvoittajan vaikutusvaltaa ja siten määrittää vahvasti myös kullakin nelivuotiskaudella harjoitettavaa politiikkaa.

Tämä on näkynyt selvästi vasemmistodemari Sanna Marinin Suomessa. Maa on velkaantunut rajusti ja samaan aikaan monilla politiikan lohkoilla on tehty varsin arvoliberaaleja ratkaisuja - erityisesti ympäristö-, kehitysapu- ja maahanmuuttopolitiikassa. Tosin joskus tuntuu siltä, että konservatismi-liberaaliakseli on viivan sijaan ympyrä, sillä arvoliberalismi johtaa helposti vapauden sijasta pakkovaltavaatimuksiin, kuten aamun lehteen sovitettu erään vegaanin henkilökuva osoitti.

Suomen itsenäisyyden aikana ei poliittinen valtavirta ole kuitenkaan oikeastaan koskaan sortunut äärimmäisyyksiin. Sen mukaisesti Marininkaan hallitus ei ole mennyt etenkään EU-politiikassaan aivan niin äärivasemmalle kuin sen apupuolueet eli Vihreät ja Vasemmistoliitto olisivat halunneet, vaan Suomi on sentään pyrkinyt - vaikkakin heikolla menestyksellä - puolustamaan omaa talouttaan Brysselin taistelukentällä. 

Tähän kokonaisuuteen pyrkivät lusikkaansa tuomaan jälleen myös liberaalit. Pidän sinänsä varsin paljon heidän poliittisista linjauksistaan. Sitä valaisemaan kopioin tähän heidän tavoitteensa mukaisesta tulevaisuuden Suomesta. 

"Tulevaisuuden Suomessa yhteiskunta on vapaampi ja vähemmän hallinnoitu ja säädelty, jotta kansalainen voi saavuttaa täyden potentiaalinsa. Jotta tähän päästään:
  1. Elinkeino- ja yksilönvapauden sääntelyä on merkittävästi purettava.
  2. Verotusta on kevennettävä ja sen painopiste on siirrettävä haittojen ja kulutuksen verottamiseen.
  3. Julkisen sektorin kokoa on supistettava, tehokkuusvaatimuksia lisättävä, tehtäviä karsittava ja henkilöstön käytön painopiste tulee olla suoraan kansalaisia palvelevalla operatiivisella tasolla, ei keski- ja ylimmässä johdossa.
  4. Ajan mittaan on siirryttävä kansalaista lähellä olevaan suoraan alueelliseen demokratiaan ja samassa yhteydessä valtion keskushallintoa on pienennettävä ja tehtäviä karsittava. Alueet ovat erilaisia ja tuntevat omat olosuhteensa parhaiten.
  5. Sosiaaliturvassa on siirryttävä perustulo- tai perustilimalliin. Työelämän ulkopuolella pysyvästi oleville (kuten vanhukset ja vammaiset) tarjottava sosiaaliturva on oltava riittävä.
  6. Ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan Suomen tulee ensisijaisesti varmistaa kansalaistensa turvallisuus."
Tosiasiassa puolue sijoittuisi näillä linjauksillaan lähelle nykyistä Kokoomusta ja erityisesti Liike Nytiä. Ja sen menestys vaaleissa näkyisi todennäköisesti näiden puolueiden kannatuksessa, sillä Liberaalien potentiaaliset äänestäjät tuskin tulisivat nukkuvien puolueesta kuten lienee ainakin osin käynyt Perussuomalaisten kohdalla. 

Kun otamme huomioon suomalaisen suuria puolueita suosivan vaalijärjestelmän, johtaisi tämä poliittisen vasemmiston ja osin myös Keskustan aseman suhteelliseen vahvistumiseen. Perussuomalaisista en osaa sanoa, sillä Liberaalien maahanmuuttopolitiikka on erittäin lähellä purralaisten linjauksia ja saattaa olla, että Perussuomalaisten kannattajissa on varsinaisten arvokonservatiivien lisäksi muiden puolueiden de facto ajamaa väestönvaihtoa vastustavia talousliberaaleja. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka uudelle suomalaiselle liberaalipuolueelle riittää ensi kevään vaaleissa kannatusta. Eli riittäkö maailman ensimmäisestä liberaalista eli Antti Chydeniuksesta sekä presidentti Kaarlo J. Ståhlbergistä ja Risto Rytistä alkaen suurmiehiä maallemme tuottaneelle aatteelle vielä kannatusta?

Hallituspolitiikan kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että Liberaalipuolue pystyisi solmimaan teknisiä vaaliliittoja talouspolitiikaltaan keskilinjan oikealla puolella olevien puolueiden kanssa. Näin puolueen mahdollinen menestys ei edistäisi suomalaisen vihervasemmiston tuhoisan valtakauden jatkumista.


Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!