Sukupuoliriippuvaista puoskarointia

Yksi länsimaissa viime vuosikymmeninä yhä suositummaksi nousseen arvoliberalismin seurauksista on ollut halu tunnistaa tunnistaa sukupuolesta riippuvia tarpeita erilaisiin lääketieteellisiin hoitoihin. Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Madeline T. Olivier ja hänen kumppaninsa osoittivat tuoreessa tutkimuksessaan, että neurotieteiden tutkimusartikkeleiden otsikoissa esiintyy muihin lääketieteen aloihin verrattuna suhteettoman usein väitteitä sukupuolesta.

Niinpä tutkijat halusivat tietää, minkälaiseen tutkimustietoon nämä artikkelit perustuvat. Ja analysoivat tästä syystä 200 viimeaikaisesta käyttäytymis- ja aivotieteiden artikkelia, joiden otsikossa esitettiin väite sukupuolesta tai sukupuoli-identiteetistä riippuvasta vaikutuksesta.

* * *

Tutkijat totesivat, että vain 24 prosenttia analysoiduista tutkimusraporteista tuki väitettä asianmukaisella näytöllä eli vaikutus sukupuolten välillä testattiin tilastollisesti – ja tulokset olivat väitteen mukaisia. Yhdeksässä prosentissa tutkimuksista kuvattiin kyllä asianmukainen testi, mutta tulokset olivat puutteellisia tai puuttuivat kokonaan. Toisessa yhdeksässä prosentissa tulokset olivat suoraan ristiriidassa esitetyn väitteen kanssa. Suurimmassa osassa artikkeleista (58 %) vaikutusten tilastollista merkitsevyyttä sukupuolten välillä ei verrattu lainkaan.

Asianmukaista näyttöä esiintyi vähiten käyttäytymistieteiden, kliinisen neurologian, neurotieteiden, psykiatrian, psykologian ja päihteiden käyttöä koskevan tutkimuksen piirissä (18 %) ja psykologiassa eniten (39 %). Eläintutkimuksissa väitettä tuettiin asianmukaisella näytöllä merkitsevästi harvemmin (15 %) kuin ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa (34 %).

Erityisen huolestuttavaa on, ettei asianmukaisten analyyttisten menetelmien käyttö ollut yhteydessä lehden arvostukseen tai artikkelin saamiin viittausten määriin, eli puheena olevalla tieteenalalla tehty vertaisarviointi ei ole toiminut asianmukaisesti. Siten edes julkaisufoorumista tai artikkeleiden saamien siteeratusten määristä ei voi päätellä tutkimuksessa esiintyneiden väitteiden luotettavuutta. 

* * *

Kaiken kaikkiaan tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että käyttäytymis- ja aivotieteissä esitetyt väitteet sukupuolesta tai sukupuoli-identiteetistä riippuvista vaikutuksista eivät useimmiten perustu asianmukaiseen näyttöön. Ja siten asettivat kyseenalaiseksi – eli totesivat puoskaroinniksi – sukupuolesta riippuvien tutkimusten käyttämisen lääketieteellisten hoitojen perusteena.

Tämä ongelma olisi hyvä tunnistaa niin suomalaisten lääkäreiden kuin naisasia- ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvien kansalaisliikkeidenkin parissa. Sekä ennen kaikkea taloutensa kanssa kamppailevilla hyvivointialueilla, joiden vähiä varoja tuskin kannattaa käyttää sukupuolispesifiseen neurologiaan tai psykologiaan liittyviin hoitoihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irrotettavia sukupuolielimiä pikkulapsille
Pekka Aittakumpu ja penistyöpaja
Sukupuolenkorjaus ei auta vaan pahimmillaan jopa pahentaa tilannetta

Rahat vedonlyöntitoimistoon vaiko ei – kas siinäpä vasta pulma

Tänä aamuna virsi on lyhyt. Tai epistola. Tai näin maallisemmin pelkkä blogimerkintä.

Näin siksi, että toissapäivänä (13.9.) pohjoinen merijää oli kuluvana syksynä ensimmäistä kertaa laajempi kuin edellisenä päivänä. Ei paljon, mutta kuitenkin noin tuhat neliökilometriä. 

Olettaen, ettei pohjoinen merijää ala kasvaa uudelleen, se jäi kuluvana vuonna laajemmaksi kuin vuosina 2007, 2008, 2011, 2012, 2015, 2019, 2020, 2023 ja 2024. Ja vaikka alkaisikin, sen laajuus voisi käytännössä ohittaa vain vuoden 2008 minimilaajuuden. 

Suppeimmillaan merijää oli vuonna 2012, joten siitä alkaa olemaan aikaa. Tilastokakkosena on puolestaan kuuden vuoden takainen vuosi 2020, joka sekään ei ollut aivan äsken. Eikä kahta ilman kolmatta, sillä sen sijan nappasi vuosi 2007 eli 23 vuoden takainen tilastotieto.

* * *

Edelle olen kirjannut vain mitattuja faktoja. Ja vieläpä sellaisia, joiden tilastohistoriassa en ole havainnut merkittäviä jälkikäteisiä korjauksia. 

Siksi täytyy kysyä, miten edelle kirjaamani tilastotieto suhtautuu siihen, että vain kolme vuotta sitten julkaistun mallinnuksen mukaan pohjoinen merijää sulaa jo vuonna 2030 tai ainakin pian sen jälkeen. Kirjoitin tuosta ennusteesta tuoreeltaan ja päätin merkintäni sanoihin "tulinhan tässä jälleen kerran dokumentoineeksi tämän blogin muistiin yhden ilmastontutkijoiden hypoteesin, jonka aika tulee joko falsifioimaan tai osoittamaan oikeaksi". 

Siksi ajattelin, että nyt – kun lähes puolet tutkijoiden antamasta sulamisajasta on kulunut – olisi sopiva hetki tarkastella väliaikatilannetta. Toki tutkijoiden tiukimman ennusteen toteutumiseen on aikaa vielä neljä vuotta seitsemästä, mutta rehellisesti täytyy sanoa, etten edelle kirjoittamieni faktojen perusteella lähtisi sijoittamaan vähiä rahojani vedonlyöntitoimistoon tämän asian puolesta. 

Vaikka olisihan se kieltämättä mielenkiintoista tietää, millaisen voittokertoimen sille voisi saada. Näin siitäkin huolimatta, että kesän aikana Ranskassa rikottiin kaikkien aikojen lämpöennätys ja koko maapallon mallinnettu keskilämpötilakin oli elokuussa mittaushistoriansa korkein. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoinen merijää sulaa sittenkin
Pohjois-Euroopan hikinen ja kylmä tulevaisuus
Sulaako arktinen merijää ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntyessä?

Mielipiteenvapaus ja virkavastuu ristiriidassa

Helsingin Uutiset kertoi Annamaija Hakamasta, joka on valmis maksamaan jopa Elokapinan nuorten aktivistien sakkoja, jos nämä tuomitaan kansalaistottelemattomuudesta. Hakaman mukaan esimerkiksi liikenteen tilapäinen pysäyttäminen on pieni haitta verrattuna ilmastonmuutoksen aiheuttamiin tappaviin helteisiin.

Hän on maksellut elokapinalaisten sakkoja aiemminkin ja päässyt sen seurauksena jopa oikeuteen epäiltynä rikokseen kiihottamisesta. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteet. 

* * *

Suomen kansalaisena Annamaija Hakamalla on tietenkin oikeus poliittisiin mielipiteisiin ja sakkojen maksamiseen muiden puolesta. Ja tätä oikeutta hän aikoo HU:n jutun mukaan käyttää jälleen seuraavassa Elokapinan mielenosoituksessa. 

Silti on kysyttävä, että vaikuttavatko Hakaman mielipiteet ja osallistuminen kiistanalaisen äärijärjestön toimintaan hänen työhönsä Opetushallituksessa, jossa hän toimii viestinnän asiantuntijana tehtävänään välittää oikeaa ja puolueetonta tietoa suomalaisen poliittisen päätöksenteon tueksi. En löytänyt pikaisella haulla tietoa, onko hän virka- vai työsuhteessa, mutta mikäli ensimmäisessä, on hänellä jopa erityinen velvollisuus tähän.

* * *

Toki Hakama on vain yksi poliittisesti sitoutuneista ministeriöiden työntekijöistä. Erityisesti korkeimpien virkamiesten nimitykset tapahtuvat yleensä poliittisin perustein, jolloin he epäilemättä palvelevat erinomaisesti virkaan asettajaansa, mutta voidaan toki kysyä, että kuinka motivoituneesti ja arvovapaasti vaikkapa vasemmistoliittolaisen ministerin virkaansa asettama henkilö toteuttaa seuraavan ministerin – vaikkapa kokoomuslaisen – antamia toimeksiantoja.

Virallisen totuuden mukaan virkavelvollisuus ratkaiseen asian. Sen perusteella henkilö voi – ja hänen suorastaan pitää – toimia riippumatta henkilökohtaisista näkemyksistään ja sitoutumistaan, sekä tuottaa päätöksentekijälle kaikki kulloiseenkin asiaan liittyvä tieto ilman poliittisperusteisia painotuksia. 

* * *

Otetaan kuviteltu esimerkki, jossa Elokapinan toimintaan osallistuvan viranomaisen tehtäväksi annetaan selvittää mitä seurauksia ärhäkästä kansalaisaktivismista on tavalliselle ihmiselle. Raportoiko hän silloin varmasti kaikki asiaan mahdolliset liittyvät seikat, vai "unohtaako" tai vähätteleekö niistä ympäristöaktivismin kannalta kiusallisimpia. Tai painottaako ilmaisunvapauden ja sivullisten oikeuksien suhteessa ensin mainittua?

Tämä on aihe, joka ansaitsisi varmasti yhden ellei useammankin korkeatasoisen väitöskirjan verran tutkimusta. Mahtaisikohan sellaiseen löytyä rahoittajaa Suomen Akatemialta, ministeriöiltä tai vaikkapa yksityisiltä säätiöiltä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommentti ministeri Rydmanin rahoituspäätökseen
Helsinki tuottaa asukkailleen sutta ja sekundaa – ilman huolta huomisesta
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?

Koulutuspoliittinen kynnyskysymys hallitusohjelmaan

Yle julkaisi jutun, jonka mukaan palkittu amerikkalaisprofessori kertoi sen itsestäänselvyyden, että lähtökohta hyvälle koulutuspolitiikalle ja toimiville ratkaisuille ovat tutkimukset, joista saadaan kausaalitietoa eli tietoa koulutuspoliittisten valintojen syy-seuraussuhteista.

Jutun mukaan tällaista tietoa ei kuitenkaan ole Suomessa, vaan maamme koululaisten oppimistulosten romahduksen syyt ovat pitkälti arvausten varassa. Toisin sanoen viime vuosien koulutusjärjestelmän muutosten seurauksia ei tiedetä, vaan ne ovat arvausten varassa.

* * *

Jos ja kun amerikkalaisprofessori on oikeassa, on syytä kysyä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä vastaavien tahojen – ministereiden, virkamiesten ja opetusalan ammattilaisten – osaamisen ja ymmärryksen perään. Ja ihmetellä, että miten tällaiseen tilanteeseen on voitu tulla 21 vuosisadalla, jolloin koko yhteiskunnan kehitys on ainakin viimeisten sadan vuoden ajan perustunut tieteelliseen tietoon.

Lisäksi jokaisen maamme tulevaisuudesta huolissaan olevan suomalaisen on vaadittava, että tähän asiantilaan tulee muutos – mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Eli jo pääministeri Petteri Orpon (kok) ja hänen opetusministerinsä Anders Adlercreutzin (ruots) on ryhdyttävä toimiin syy-seurausanalyysiin soveltuvan tutkimustiedon saamiseksi jo ensi lukuvuodesta lähtien. 

Lisäksi olisi hyvä, jos puolueet ilmoittaisivat jo ennen ensi vaaleja sitoutumisestaan sellaiseen hallitusohjelmaan, joka sisältää korjauksen amerikkalaisprofessorin mainitsemaan ongelmaan. Ja lisäksi kaikkien vakavasti otettavien puolueiden puheenjohtajien eli pääministeriehdokkaiden tulisi ilmoittaa pitävänsä suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämiseen liittyvän seurantajärjestelmän kehittämistä hallitukseen osallistumisen ehdottomana kynnyskysymyksenä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesälomien lyhentäminen vaikuttaisi koululaisten kesätyömahdollisuuksiin
Härkää sarvista vai islamia lapsille
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi

Miksi naisen rinnat merkitsevät niin monelle seksiä?

Hyvää naistenpäivää, arvoisat lukijani!

Helsingin sanomat julkaisi päivän kunniaksi jutun otsikolla "Miksi naisen rinnat merkitsevät niin monelle seksiä?", jossa ei annettu vastausta kysymykseen. Sen sijaan siinä puhuttiin lähinnä kähminnästä, imetyksestä, rintasyövästä ja julkkisten rinnat paljastavasta pukeutumisesta. 

Minä – tutkijana eli tiedemiehenä – puolestani tiedän, että tutkimustiedon perusteella naisten rinnat ovat yksi ihmislajin sekundaarisista sukupuoliominaisuuksista. Siis yksi murrosiässä kehittyvistä, fyysisistä piirteistä, jotka erottavat sukupuolet toisistaan, mutta eivät liity suoraan lisääntymiseen suoraan vaan lisäävät vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta. 

Toisin sanoen naisilla on rinnat siksi, että ne herättävät miesten huomiota ja aiheuttavat näissä seksuaalista himoa. Se puolestaan johtaa useinkin sukupuoliseen kanssakäymiseen, josta ennen tehokkaiden ehkäisymenetelmien kehittymistä seurasi raskaus eli kummankin osapuolen suvun jatkuminen eli heidän geeniensä säilyminen ihmisen evoluutiossa. 

Tiedän kyllä monien älähtävän tässä kohtaa, että rintojen tarkoitus on vauvojen ruokinta. Enkä tietenkään kiistä sitä, mutta huomautan, ettei siihen tarvita näyttäviä naisen kehosta ylös nousevia tissejä, kuten vaikkapa lähimpien sukulaistemme – simpanssien ja gorilloiden – naaraiden lattarinnat osoittavat. 

Toisin sanoen rintojen alkuperäinen tarkoitus on toki lasten imetys, mutta ihmisen evoluution kuluessa rinnat ovat kehittyneet myös tehokkaasti miesten seksuaalista halua herättäviksi naisen ominaisuuksiksi. Ja siksi vastaus HS:n otsikossaan esittämään kysymykseen on kahdella sanalla ilmaistuna "evolutiivinen menestys" eli "luonnonvalinnan seuraus". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisia ihmisiä ja apinaihmisiä
Miksi nainen pettää miestään?
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Uutta tietoa pääkaupunkiseudun demografisesta muutoksesta

Suomen Perusta on julkaissut raportin, jonka mukaan maahanmuuttajataustaisten ihmisten osuus väestöstä on Helsingissä 20 %, Espoossa 25 % ja Vantaalla 30 %. Lisäksi se toteaa, että maahanmuuttajataustainen väestön osuus alle 16-vuotiaista on yli puolet jo 15:lla pääkaupunkiseudun asuinalueella.

Eri lähiöiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Maahanmuuttajia on erittäin paljon esimerkiksi Vuosaaressa, kun taas esimerkiksi Ullanlinnassa ja Pakilassa osuus jää hyvin pieneksi. Näin pääkaupunkiseudun alueet eriytyvät nopeasti toisistaan.

Maahanmuuttajia asuu erityisesti vuokra-asunnoissa, mitä kuvaa se, että heidän osuutensa ARA-vuokra-asuntojen asukkaista on melkein kaksinkertainen verrattuna heidän väestöosuuteensa. Näissä asunnoissa he ovat enemmistönä 16 pääkaupunkiseudun asuinalueella.

Maahanmuuttajat eivät myöskään ole tuoneet rikkautta pääkaupunkiseudulle, sillä heidän tulonsa jäävät selvästi kantaväestöä alhaisemmiksi. Vuosina 2020—2022 pääkaupunkiseudulle muuttaneiden ulkomaalaistaustaisten palkat ovat olleet Helsingissä 54,1 %, Espoossa 50,1 % ja Vantaalla 53,1 % kantaväestön palkkatuloista – siis vain hiukan yli puolet. Tämä on luonnollisesti johtanut erilaisten yhteiskunnallisten tukien runsaaseen käyttöön, mikä rasittaa pääkaupunkiseudun kaupunkien julkista taloutta.

* * *

Minusta oli myös mielenkiintoista, ettei Yleisradio tehnyt – ainakaan ennen tämän blogitekstin kirjoittamista – juttua Suomen Perustan raportista. Tosin ei sellaista tehnyt myöskään Helsingin sanomat tai MTV3:kaan. Eikä edes Uutissuomalainen, Demokraatti tai Kansan uutiset. 

Nähtäväksi jää, julkaiseeko joku tai jotkut näistä medioista ehkä myöhemmin lukijoilleen tiedon Suomen Perustan tutkimuksen tuloksista. Olisihan tutkittu tieto erittäin tärkeää ihmisten luodessa itselleen käsitystä maahanmuuton vaikutuksista Suomessa. 

Positiivista tässä suhteessa oli kuitenkin se, että Kokoomuksen Verkkouutiset huomioi raportin samoin kuin – luonnollisesti – Perussuomalaisten Suomen Uutiset. Valitettavasti nämä mediat eivät liene kovin suosittuja sen väestönosan piirissä, jonka käsitykset maahanmuutosta ovat kaikkein ruusuisimmat. 

Siksi suomalainen maahanmuuttokeskustelu ja siinä käytetyt argumentit – ainakin sen kannattajien puolella – pyörinevät myös tulevaisuudessa pikemminkin mielikuvien ja ennakkoluulojen kuin tutkitun tiedon varassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakunila on Suomen Mogadishu
Espoon Finnoossa on asuntoja, jotka kaipaavat asukkaita
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista

Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

Suomen sisäministeri Mari Rantanen (ps) on todennut, että musliminaisten käyttämien, kasvot osittain tai kokonaan peittämien burka- ja niqabhuivien kieltäminen julkisilla paikoilla on välttämätöntä. Hänen mukaansa "meidän pitää pystyä puolustamaan suomalaista kulttuuria ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa kaikilla naisilla on oikeus kulkea kasvot näkyvillä kulttuuri- ja tai perhetaustasta riippumatta".

Perussuomalaisten lisäksi huntukieltoa - ainakin kouluihin - on ilmoittanut kannattavansa myös sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok). Sen sijaan RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz (ruots) pitää lainsäädäntöä turhan järeänä toimena ja on vihjannut, että oppilaitokset voisivat tarvittaessa kieltää haluamansa huivit omissa järjestyssäännöissään.

Eilen myös pääministeri otti kantaa musliminaisten alistamiseen tarkoitettujen huivien käyttökysymykseen. Petteri Orpon (kok) lähestymistapa oli teknokraattinen, sillä hän ilmoitti, ettei burkhakieltoa ole kirjattu hallitusohjelmaan, ja sen ulkopuolelta otetaan asioita hallituksen agendalle vain siinä tapauksessa, että kaikki hyväksyvät ne.

Näyttää siis ilmeiseltä, että muslimimiehet voivat myös jatkossa pakottaa naisensa ja tyttärensä peittämään päänsä lähes kokonaan. Positiivista asiassa on kuitenkin se, että ainakaan toistaiseksi tällainen alistaminen ei näyttäisi olevan kovin yleistä maassamme, vaan musliminaiset näyttäisivät käyttävän lähinnä asusteita, joissa kasvot jäävän näkyviin.

Tässäkin yhteydessä jää kuitenkin huomaamatta se, että mahdollisesti hyvinkin suuri osa muslimitytöistä pakotetaan perheissään myös näihin - hiukan hallituksessa nyt puheena oleva asusteita vähemmän peittäviin vaatteisiin - sen sijaan, että he voisivat pukeutua kuten tahtovat. Tässä suhteessa on syytä huomata Vantaan iranilaistaustaisen kaupungin­valtuutetun Eva Tawasolin (vihr) kertoneen, että hänen kohdallaan huivin riisuminen täysi-ikäistymisen kynnyksellä johti sekä fyysiseen että henkiseen kunnia­väkivaltaan. 

En löytänyt tästä asiasta varsinaista tutkimustietoa, mutta on selvää, että jo yksittäistenkin naisten pakottaminen itsensä peittämiseen on vastoin suomalaisen yhteiskunnan perinteitä ja naisten tasa-arvoa. Ja siksi on hyvä, että asiasta käydään juuri nyt keskustelua sekä hallituksessa että sen ulkopuolella. 

Tässä tilanteessa ei ole kuitenkaan syytä vähätellä tutkitun tiedon puuttumisen merkitystä.  Siksi ehdotan, että aiheesta tehtäisiin vähintäänkin Pro Gradu -tasoinen selvitys jossakin maamme yhteiskuntatieteellistä tutkimusta harjoittavista yliopistoistamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hijab-huivien riisumiselle tuli kova hinta
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?

Tutkijatohtori Daria Krivonos, kansanedustaja Wille Rydman ja Suomen Akatemian tehtävä

Suomen Akatemian päätös rahoittaa Daria Krivonosin tutkimsta "Intiimi manikyyri: femininisoitu työ, (itse-)hoiva ja rodullistetut kohtaamiset kynsistudioissa" on herättänyt suurta huomiota. Siihen on ottanut kantaa myös kansanedustaja Wille Rydman, jonka mukaan "vähempikin ´tieteen ja tutkimuksen vapaus´ riittäisi tässä maassa". 

Rydmanin kommenttiin otti kantaa myös tutkimushankkeen vetäjä, jonka mukaan kansanedustajan kommentit kumpuavat naisvihasta ja rasismista. Samalla hän perusteli tutkimushankkeensa tarpeellisuutta varsin erikoisella tavalla.

Krivonos nimittäin ilmoitti, että "heti kun yritetään tuoda näkyvyyttä maahanmuuttajien ja naisten tekemälle työlle, katsotaan, että rahaa käytetään väärin... Euroopassa alalla työskentelee nimenomaan itäeurooppalaisia ja Kaakkois-Aasiasta kotoisin olevia naisia. Tutkimus on siksi täysin perusteltu." Lisäksi hän perusteli tutkimuksensa tarvetta sillä, että kauneusala on maailmanlaajuisesti monien miljardien eurojen suuruinen, kasvava ala. 

Rydman puolestaan vastasi, että "nähdäkseni hänen kommenttinsa on syytä antaa puhua puolestaan". Ja arveli, että "emme nähtävästi voi luottaa siihen, että Suomen Akatemia täysin vapaasti harkitessaan ohjaisi rahoitusta kohteisiin, joihin rahoitus on tarkoitettu".

* * *

Minun nähdäkseni Krivonos teki kommenteillaan jättimäisen karhunpalveluksen tieteelle.  Näin siksi, ettei hän - eikä myöskään hankkeen julkinen kuvaus - kertonut käytännössä mitään niistä hyödyistä, joita puheena olevan hankkeen odotetaan tuottavan tieteelle tai yhteiskunnalle. 

Tämä on äärimmäisen ikävää, sillä asian noustua esille hänellä olisi ollut tilaisuus puolustaa näkyvästi hankettaan ja perustella yleisemminkin vapaata perustutkimusta, joka on Suomen Akatemian tutkijatohtorirahoituksen virallinen viitekehys. Sen sijaan hän valitsi lapsellisen uhriutumisen keinokseen vastata esitettyyn kritiikkiin. 

* * *

Onneksi Krivonosilla - ja luultavasti myös Suomen Akatemialla - on edelleen mahdollisuus tarkentaa vastausta kiinnittäen huomiota esille nostamiini seikkoihin. Toivon näin myös tapahtuvan jo siitäkin syystä, että vapaa perustutkimus on aivan liian hyödyllinen ja arvokas asia menettääkseen rahoitusta vain siitä syystä, ettei sitä osata puolustaa asiallisin argumentein.

Tietenkin toinen mahdollisuus on, ettei hankkeeseen sisälly tutkimuksellista uutuusarvoa eikä siitä odoteta seuraavan käytännön hyötyjä. Näin ei pitäisi kuitenkaan olla - ei ainakaan sen varsin runsaan kokemuksen perusteella, joka itselläni on aivan toisen Akatemian toimikunnan rahoituspäätösten kriteereistä.

Jos näin kuitenkin olisi, pitäisi Suomen Akatemian Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan ryhdistäytyä ja tarkistaa, että sen toiminta - ja rahoituspäätökset - vastaavat suomalaisen yhteiskunnan sille asetettamia tehtäviä ja tavoitteita. 

Ne ilmenevät Akatemian omasta ilmoituksesta, jonka mukaan se "tukee korkealaatuista, vastuullista ja vaikuttavaa tutkimusta kaikilla tieteen ja tutkimuksen aloilla sekä sen hyödyntämistä yhteiskunnan parhaaksi". Minun nähdäkseni tämä on erinomaisesti sanottu ja sitä tulee käyttää johtavana periaatteena kaikissa rahoituspäätöksissä - myös kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksessa.

Päivän aiempi blogimerkintä:
Hyvän omantunnon ostamisesta

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteestä ja sen tarpeellisuudesta
Strategisen tutkimuksen neuvoston maahanmuuttopoliittinen esitys kaatui
Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana

Tutkimus osoitti julkisomisteisten yritysten tehottomuuden

Julkiselle sektorille eli valtiolle ja kunnille voidaan ostaa palveluita joko yksityisiltä toimijoilta tai valtion omilta - sitä varten perustetuilta - julkisomisteisilta yrityksiltä. Erona näiden välillä on omistuksen lisäksi se, että jälkimmäisiltä eli niin sanotuilta inhouse-yhtiöiltä tehtyjä hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa. 

Tämä tilanne tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, ettei inhouse-yhtiöihin kohdistu samanlaista kustannustehokkuuspainetta kuin yksityisiin toimijoihin. Ja siksi on tärkeää, että niiden tehokkuutta valvotaan sekä hallinnollisesti että tutkimuksen kautta. 

* * *

Jälkimmäiseen tehtävään on tarttunut Jyväskylän yliopisto, joka julkaisi kaksi tutkimusta, joiden mukaan inhouse-yhtiöiden kustannustehokkuus on selvästi heikompi kuin yksityisesti omistettujen yritysten. Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkasteltiin inhouse-yhtiön kulu- ja laskutusrakennetta ja vertailtiin sitä yksityiseen tilitoimistoon, joka oli ostanut inhouse-yhtiön liiketoiminnan. 

Yksityisen yrityksen hinnat olivat tutkimuksen perusteella keskimäärin 41 % alhaisemmat kuin inhouse-yhtiöllä. Siinä huomattiin myös, että työntekijöiden tehokkuus parani yksityistämisen jälkeen peräti 82,5 % ja työvoimakustannukset laskivat keskimäärin 8 %. 

Tutkimus osoitti lisäksi, että inhouse-yhtiöllä oli vähemmän laskutettavia asiakkaita ja siellä tehtiin vähemmän työtunteja kuin yksityisissä yrityksissä. Kuitenkin inhouse-yhtiössä työskenteleville maksettiin keskimäärin 14 % parempaa tuntipalkkaa.

Jyväskyläläisten toisen tutkimuksen mukaan yksityistäminen parantaa inhouse-yritysten kustannustehokkuutta ja sitä kautta myös säästää valtioiden ja kuntien kustannuksia. Siten markkinaehtoisten toimijoiden käyttö julkisen sektorin hankinnoille voisi - niiden liikevoittovaatimuksesta huolimatta - olla julkisyhteisöille huomattavasti kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin inhouse-yritykset.

* * *

Nämä Jyväskylän yliopiston tutkimukset aiheuttivat heti vastalauseen, jonka mukaan etenkin jälkimmäisessä tutkimuksessa olisi julkaistu vääriä tietoja. Valittajan mukaan tutkimus on harhaanjohtava muun muassa siksi, ettei inhouse-yhtiön ole tarkoituskaan tuottaa voittoa vaan kustannustehokasta palvelua omistajilleen. Lisäksi tutkimuksessa käytettyjen mittareiden on väitetty olevan sopimattomia vapailla markkinoilla olevien toimijoiden ja inhouse-yhtiöiden vertailuun.

Tutkimusten tekijä Reetta Ghezzi on puolestaan todennut, että "rakentava palaute ja kritiikki on aina tervetullutta. Jos tutkimuksesta löytyy selkeästi virheitä, niin totta kai me haluamme tietää siitä. Mutta jos tulokset eivät miellytä, se ei ole mielestäni asiallinen kritiikki."

Poliitikoista ainakin Kokoomuksen Tere Sammallahti on ottanut asiaan kantaan toteamalla, että jos inhouse-yrityksissä ollaan huolissaan tutkimuksen paikkansapitävyydestä, niin "helpoin tapa hälventää epäilyjä olisi antaa inhouse-yhtiöiden piilottelemat talousluvut tutkijoiden käyttöön. Aleksandr Solzhenitsyniä vapaasti mukaillen: He tietävät. Me tiedämme. He tietävät, että me tiedämme. Ja sitä rataa."

* * *

Nähtäväksi siis jää, mitä jyväskyläläisten tutkimuksista seuraa. Yleisenä periaatteena voidaan kuitenkin todeta, että tutkimusten tulokset ovat voimassa siihen asti, kunnes joku on osoittanut niissä kiistattomia virheitä tai on uudella tutkimuksella saavuttanut erilaisia tuloksia. 

Kumpikaan näistä ei ole toteutunut jyväskyläläisten tutkimusten osalta, vaikka asia on äärimmäisen tärkeä verovarojen käytön ja siten koko yhteiskunnan kannalta. Ja siksi soisi, että aiheesta tehtäisiin nopeasti lisätutkimuksia, jotka joko vahvistaisivat tai falsifioisivat tässä puheena olleiden tutkimusten tulokset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö
Jyväskylä ja luonnollinen monopoli
Hankintalaki on kallis, mutta haitallinen

Ylen toimitus näytti keskisormea

Yleisradion budjetista ollaan leikkaamassa jonkinlaista siivua. Se johtuu lähinnä siitä, että Suomi on elänyt yli varojensa, minkä seurauksena laskun kuittaavien veronmaksajien taakka on pyrittävä helpottamaan.

Mutta saattaa olla, että jo pitkään vasemmalle kallellaan olevan mediayhtiön linja innoittaa joitakin ministereitä - nimiä tai puolueita arvailematta - pikemminkin maksimoimaan kuin minimoimaan Yleen kohdistuvia budjettisupistuksia. Ja siksi sen olisi järkevää pyrkiä pidättäytymään ilmiselvästä keskisormen nostelusta maan hallituspuolueita vastaan. 

Siis sellaisesta, joka nähtiin eilen. Silloinhan verorahoitteinen mediamme teki jutun vaalikonevastauksista kysymykseen, jossa tiedusteltiin ehdokkaiden näkemyksiä siitä, pitäisikö turvapaikanhakijoiden asia käsitellä jossain muualla kuin EU:n rajojen sisällä.

Ja sisällytti siihen osion, jossa aiheesta haastateltiin tutkijaksi tituleerattua Erna Bodströmiä, joka toki on siirtolaisinstituutin tutkijatohtori, mutta myös sosiaaliturvaperusteista turvapaikanhakua tukeva kansalaisaktivisti. Siis kaikkea muuta kuin neutraali henkilö, jollaisina tutkijoilta tavataan kysyä näkemyksiä. 

Lisäksi muistamme, että Bodström on aiemmin valehdellut samassa asiassa silmää räpäyttämättä. Ja levitellyt muutenkin omia virheellisiä kuvitelmiaan siitä, miksi monilla suomalaisilla on negatiivinen suhtautuminen joihinkin turvapaikanhakijaryhmiin.

Koska tämä(kin) tapaus osoittaa, ettei Ylen toimitus näytä ymmärtävän omaa parastaan, annan sille yhden vihjeen: kannattaisi siirtyä poliittisesti motivoidusta propagandasta asialliseen uutisointiin, jossa mahdolliset aktivistit esiintyvät neutraalin asiantuntijan sijasta asiaa ajavina aktivisteina. Jos siis halutaan kutsua haastateltavaksi asiantuntijoiksi tutkijoita, olisi syytä huomioida heidän mahdolliset asiaan liittyvät poliittiset intohimonsa, jotta ne eivät vaarantaisi kommenttien neutraaliutta.  

Näin siksi, että Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen olemassaolon ainoa kestävä peruste on luotettavan ja poliittisesti neutraalin tiedon tuottaminen Suomen kansalaisille. Eikä Erna Bodströmin kaltaisen ensisijaisen aktivistin kutsuminen tutkijaksi ole sellaista, vaikka hänellä onkin tutkijan titteli ja tohtorin tutkinto.

* * *

JK kello 7.15: Huomasitteko muuten - arvoisat lukijani - että Yle jätti uutisoimatta Suomeen tehtävän miljardin euron investoinnin ihan kuin sellaisia satelisi maahamme päivittäin. Syitä voimme vain arvailla. Oma veikkaukseni on, että yhtiön toimituksessa pelätään ihmisten tulkitsevan tämän jättipotin nykyisen hallituksen ansioksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Miksi valehtelet, Erna Bodström?

Tieteestä ja sen tarpeellisuudesta

Viime aikoina Suomessa on käyty paljon keskustelua tieteen oikeutuksesta. Tikun nokkaan on nostettu erityisesti joitakin Suomen Akatemian rahoittaman humanistisen tutkimuksen hankkeita, joiden arvostelijat - etunenässä diplomi-insinööri Mika Merano - näkevät olevan lähinnä poliittisesti motivoitua puuhastelua. 

Kritiikki on tietenkin aina hyvästä ja tiedeyhteisön tulisi uhriutumisen sijaan vastata sellaiseen asia-argumentein. En tässä ota kantaa siihen, onko näin tapahtunut tai ei, mutta nostan kuitenkin esille hyttysten ja niissä elävien bakteereiden ja virusten - ensituntumalta mahdollisesti hyvinkin turhanaikaiselta tuntuvan - tutkimusaiheen uudenlaisen sovelluksen. 

* * * 

Denguevirukset leviävät hyttysten mukana ja aiheuttavat ihmisissä kuumetautia, joka voi olla tappava. Denguekuumeeseen sairastuu vuosittain noin 100 miljoonaa ihmistä, joiden lisäksi jopa kolminkertainen määrä sairastaa taudin oireettomana, mutta levittäen sitä eteenpäin. 

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan tämä tauti yleistyy erittäin nopeasti, mistä kertoo se, että raportoitujen tautitapausten määrä kasvoi vuodesta 2000 vuoteen 2013 nelinkertaiseksi. 

Yksi mahdollinen strategia estää denguekuumeen leviämistä on lisätä laboratoriossa muunneltujen hyttysten vapauttamista, ja nyt kuluvana vuonna tämä keino on saavuttamassa uuden läpimurron. Voittoa tavoittelematon Maailman hyttysohjelma on nimittäin kehittänyt ja testannut Wolbachia pipientis -bakteeria kantavia keltakuumehyttysiä. 

Tämä bakteeri estää hyttysiä välittämästä tiettyjä viruksia ja leviää niiden jälkeläisille silloin, kun ne parittelevat villien hyttysten kanssa. Sen seurauksena bakteeria kantavien hyttysten levittäminen luontoon vähentää dengue-tapauksia ja sairaalahoitoja. 

Syksyllä 2023 tutkijat ilmoittivat, että denguetapaukset vähenivät käsitellyillä alueilla alle viiteen prosenttiin toistaiseksi suurimmassa muunneltujen hyttysten vapauttamiskokeessa. Sen seurauksen Maailman hyttysohjelma on päättänyt laajentaa toimintaansa. 

Suunnitelmissa on muun muassa suurimman Wolbachia-hyttysen tuotantolaitoksen avaaminen Brasiliaan vielä tänä vuonna. Lisäksi Maailman hyttysohjelma odottaa, että Maailman terveysjärjestö WHO antaisi tänä vuonna virallisen ohjeistuksen muunneltujen hyttysten käytöstä, jolloin useammat maat voisivat ottaa menetelmän käyttöön.

* * *

Lienee selvää, että sen jälkeen kun tutkijat olivat selvittäneet hyttysten merkityksen virusten kantajina sekä Wolbachia-bakteereiden roolin niiden leviämisessä, ovat kaikki ihmiset yksimielisiä siitä, että niiden tutkiminen on ollut järkevää. Luulen kuitenkin, että ennen tämän tiedon - siis aiheesta tehdyn perustutkimuksen - olemassaoloa monikin tieteen ulkopuolinen ihminen olisi voinut kritisoida rahan ja ajan käyttämistä hyttysissä elävien bakteereiden tutkimukseen. 

Tämä esimerkki alleviivaa sitä - mikä kaikkien tiedettä ja rahoituspäätöksiä kritisoivien ihmisten olisi hyvä muistaa - että perustutkimuksen tarkoituksena on selvittää sellaisia asioita, joista ei ole olemassa aiempaa tietoa. Ja siitä syystä on mahdotonta tietää etukäteen, mistä tutkimushankkeesta seuraa joskus tulevaisuudessa hyötyä ja mistä taas pelkästään käytännön elämän kannalta merkityksettömiä tuloksia. 

Tämä tosiasia on hyvä perustelu rahoittaa kaikenlaisia tutkimuksia, koska muussa tapauksessa moni ennalta arvaamaton tieteen hyöty jäisi saavuttamatta. Ja hyväksyä se, että vain osa tutkimukseen suunnatusta rahoituksesta johtaa mihinkään hyödylliseen.

Toisaalta on myös selvää, että perustutkimuksen rahoituspäätöksiä tehdessä on aina varmistettava, että rahoitettava tutkimussuunnitelma on sellainen, että sitä noudattamalla - siis esitetyllä aineistoilla ja käytettävillä menetelmillä - on mahdollisuus saada selvyys tutkittavaan ongelmaan ja että näin saavutetaan uutta tieteellistä tietoa. Näin toimien voidaan maksimoida tutkimukseen käytettävän rahoituksen hyöty. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?

Saksalaista paskatietoa

Sosiaalisessa mediassa on käyty kovasti keskustelua suomalaisen tieteen rahoituksesta, tarpeellisuudesta ja laadusta. Kommentoin sitä jo aiemmin, mutta en malta - tavallaan siihen liittyen - olla vielä kertomatta Saksassa tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin fossiloitunutta ulostetta. Siis todella vanhaa paskaa

Tarkemmin sanottuna tutkimuksessa analysoitiin sukupuuttoon kuolleiden hyeenojen jätöksiä, joista tutkimuksen tehneet paleontologit onnistuivat määrittämään jääkauden aikaisen karvaisen villasarvikuonon DNA-sekvenssejä. Sarvikuonojen DNA:ta löytyi luolahyeenojen ulosteista siksi, että ne saalistivat villasarvikuonoja. Ja työnsä tuloksena Peter Seeber Saksan Konstanzin yliopistossa onnistui kollegojensa kanssa selvittäämään ensimmäistä kertaa sen koko mitokondriaalisen genomin.

Villasarvikuonot olivat samankokoisia kuin nykyiset valkoiset sarvikuonot, ja vaelsivat Pohjois-Euraasiassa vielä 14 000 vuotta sitten. Ennen tätä tutkimusta lajin eurooppalaisesta populaatiosta tiedettiin kuitenkin vain vähän. 

Tässä käsittelemässäni tutkimuksessa löydetyt erot eurooppalaisten ja siperialaisten villasarvikuonojen genomien välillä olivat varsin suuria ja viittasivat siihen, että niiden populaatiot erkanivat toisistaan jo noin 450 000 vuotta sitten. Toisin sanoen lajin levinneisyysalue ei ollut esihistoriallisella ajalla yhtenäinen koko Euraasian mantereella, vaan koostui ainakin kahdesta erillisestä populaatiosta.

Lopuksi totean, että edellä kuvaamani tutkimus on tieteellisesti äärimmäisen korkeatasoinen ja sen tulokset toivat kiistatta uutta tieteellistä tietoa, joka ainakin omasta mielestäni oli myös erittäin mielenkiintoisia. Ainakin luokassa, jota voisi kuvailla sanoilla "on kiva tietää". 

En tässä yhteydessä ota kantaa siihen, oliko saavutettu tieto sen arvoista, että siihen investoitu rahoitus sai riittävästi katetta. Siitä lienee jokaisella lukijallani oma - ja sinänsä yhtä arvokas - mielipide kuin itsellänikin. 

Sen sijaan totean, ettei tehdyn tutkimuksen hyötyä tai hyödyttömyyttä voi edes arvioida tässä vaiheessa, sillä tutkimuksen aikana siirtyi tietoa ja osaamista vanhemmilta tutkijoilta nuoremmille ja siinä kehitettiin mahdollisesti myös uusia tutkimusmenetelmiä tai ainakin paranneltiin vanhoja. Siten tehdyn tutkimuksen loppusaldo on - tosin vain teoriassa - mitattavissa vasta sitten, kun näiden sarvikuonotutkimuksen aikana oppia saaneiden nuorempien tutkijoiden ja mahdollisesti syntyneiden uusien menetelmien kautta saavutettavat tieteelliset edistysaskeleet ja niiden sovellukset ovat arvioitavissa. 

Siksi päätän tämän kirjoitukseni toteamalla sen yksinkertaisen tosiasian, että ilman ihmisten inhimillistä kiinnostusta kaikenlaisiin asioihin meilläkin kuljettaisiin edelleen heinäkengissä ja rukoiltaisiin jumalaa siunaamaan kaskettuihin metsiin kylvettyjä nauriita. Ja katovuoden sattuessa ihmettelisimme lastemme ruumisarkkujen äärellä, että minkä syntiemme takia meitä näin rangaistaan.

Mutta kiitos tuon kiinnostuksen - joka nykyaikaisessa yhteiskunnassa on institutionalisoitu yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin - meillä on kansainväliset viljamarkkinat, supermarketit, sähköverkot, internetit,  kulkuvälineet sun muut mukavuudet, jotka kummasti helpottavat elämää. Jopa siihen mittaan, että voimme rauhassa pohdiskella jopa sitä, minkälaisia sarvikuonoja Euraasian mantereella liikuskeli viimeisen jääkauden aikana - sekä riittävästi osaamista ja rahaa, jotta voimme sen selvittää.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Uutta toivoa munuaispotilaille

Poliittisen korrektiuden aiheuttama raiskaus

Meillä Suomessa on monilla poliitikoilla ja medialla ollut tapana vähätellä maahanmuuttajiin tilastollisesti korreloivia rikostyyppejä puhumalla yksittäistapauksista. Tai jättää lievissä rikoksissa kertomatta rikokseen syyllistyneen henkilön humanitaariseen maahanmuuttajuuteen liittyvä status. 

Olen usein pohdiskellut, että ovatko nämä hyvää tarkoittavat poliitikot ja toimittajat tulleet ajatelleeksi, että heidän toimillaan on synkeä kääntöpuoli. Siitä yhtenä esimerkkinä julkaisi Iltalehti uutisen, jonka mukaan pariskunta oli lähtenyt kahden maahanmuuttajamiehen asunnolle tutustuttuaan näihin espoolaisessa kauppakeskuksessa. 

Lopputuloksena pariskunta huumattiin ja nainen raiskattiin tämän oltua niin sekavassa tilassa, ettei hänellä "ollut muistikuvaa siitä, kuinka moni mies hänen kimpussaan oli". Asiasta käydyssä oikeudenkäynnissä muuan Abdi tuomittiin kahden vuoden ja yhden kuukauden rangaistukseen tapahtuneesta. 

Edellä kerrottu tapahtuma olisi ollut vältettävissä, mikäli huumauksen uhriksi joutunut pariskunta olisi ymmärtänyt, ettei kahden muslimimiehen asunnolle kannata lähteä missään tilanteessa. Ei siksi, etteivätkö nämä voisi olla aivan kunnollisia miehiä, vaan siksi, että muslimimiehistä huomattavan suuri osa syyllistyy nähdyn kaltaisiin rikoksiin. Ja siitä syystä heihin liittyvä riski on suuri.

Siten kysymys kuuluu, että pitäisikö vastuuttomille suomalaispoliitikoille ja -medioille asettaa jonkinlainen vastuu edellä kuvatun kaltaisista tapahtumista. Vai hyväksymme sen, että nykyinen poliittiseen korrektiuteen perustuva tiedonsalailukäytäntö tuottaa enemmän tai vähemmän tasaisin välein kantasuomalaisia uhreja? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tynkkysen tuomiosta tosiasioiden perusteella
Huolestunut ministeri ja älyllinen epärehellisyys
Löytyykö vastuunkantajaa?

Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?

Ilta-Sanomat julkaisi jutun Robert Heleniuksen ruokavaliosta. Sen mukaan nyrkkeilijä syö kilon lihaa joka päivä. Siis kaksinkertaisen määrän siihen nähden, mitä ravitsemustieteilijät suosittelevat koko viikon maksimiannokseksi. 

Jutussa Helenius totesi, että "sillä kroppani toimii parhaiten. Päivittäin tarvitsen vähintään 250 grammaa proteiinia. Nauta sopii minulle kaikissa muodoissa, sikaakin syön, ja kanasta en oikein pidä, mutta sitäkin tulee syötyä."

Kyse on tietenkin poikkeuksellisen huippu-urheilijan ravinnosta. Siis sellaisesta, jolla urheilijan suorityskyvyn on havaittu pysyvän mahdollisimman korkeana. Siitä huolimatta odotan suurella mielenkiinnolla, minkälaista keskustelua Heleniuksen ruokavaliosta syntyy. 

Totesihan hän jutussa myös kummeksuvansa "sitä, että nykyään promotaan vegeruokavaliota niin paljon. Ei siitä saa tarpeellisia mineraaleja ja vitamiineja. Ihmisten aivopesu on aika kauheaa. Rehut jätän eläimille."

Tämä lienee nykyvegaaneille kuin punainen vaate haavoitetulle härälle. Eikä Heleniuksen näkemys liene mieleinen myöskään ilmastoahdistuksesta kärsiville. Joita sivumennen sanoen löytyy erityisesti nuorista naisista, joiden parissa myös veganismi on paljon muita väestöryhmiä tavallisempaa. 

Nämä neitokaiset ja pikkurouvat - kuten ennen vanhaan tavattiin sanoa - kärsivät myös sellaisesta ongelmasta, että he näkevät maailman tulevaisuuden pelottavampana ja epävarmempana kuin miehet. Lisäksi he suhtautuvat kyynisesti sekä omaansa että koko maailman tulevaisuuteen.

Tämä on linjassa sen kanssa, että kansainvälisen meta-analyysin perusteella veganismiin liittyy keskimääräistä suurempi masennus- ja ahdistusriski etenkin nuorten parissa. On kuitenkin epäselvää, kumpi on muna ja kumpi kana. Eli altistaako vegaaninen ruokavalio näköalattomuudelle, tulevaisuudenpelolle ja uskonpuuttelle omiin kykyihin, vai onko se "vain" seurausta niistä?

Jos kyse on ensimmäisestä vaihtoehdosta, olisi yhteiskunnan nykyinen positiivinen suhtautuminen vegaaniseen ruokavalioon korjattava. Onhan selvää, ettei julkisin toimin ole syytä lisätä ihmisten ongelmia vaan pikemminkin pyrkiä vähentämään niitä. 

Ja siksi edellä kuvaamaani muna-kana ongelmaan olisi syytä hakea mahdollisimman pikaisesti vastaus tutkimuksen keinoin. Mutta mahtaakohan tällaiselle tutkimukselle löytyä tekijää ja tekijälle rahoittajaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen
Tulevaisuus on jauhomatotortilloissa
Miksi lihansyönti on syntiä?

Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa

Tutkijan tehtävänä on yrittää ymmärtää todellisuutta täsmälleen sellaisena kuin se on. Tämä tarkoittaa tieteellisten teorioiden ja hypoteesien muodostamista niistä tiedoista, joita kulloinkin on käytettävissä sekä koejärjestelyiden suunnittelemista niiden koettelemiseksi. 

Erityisen tärkeää on pyrkimys osoittaa vallitsevia teorioita vääräksi. Tällöin keskeiseksi seikaksi nousee sen varmistaminen, että koejärjestely vastaa varmasti juuri haluttuun kysymykseen, eikä vääristy jonkin suunnittelussa huomaamatta jääneen ilmiön takia. Ja tämän välttämiseksi on palattava tämän kirjoituksen ensimmäiseen kappaleeseen, eli suunnitteluvaiheessa on otettava huomioon mahdollisimman tarkoin kaikki jo aiemmin tiedossa olevat asiat, jotka voisivat vaikuttaa kokeen tulokseen. 

Edellä kuvattu on yleensä mahdollista useimmilla tieteenaloilla. Poikkeuksiakin on kuten esimerkiksi historia, jonka kulkua ei voi toistaa. 

Olen itse omalla tieteellisellä urallani muotoillut tutkimuskohteisiini liittyen monenlaisia hypoteeseja ja testannut niitä. Usein hypoteesini ovat saaneet vahvistusta, mutta toisinaan olen myös joutunut tunnustamaan ne vääräksi. Jälkimmäisessä tapauksessa olen joutunut tunnustamaan vajaan tietämykseni tutkittuun asiaan ja muotoilemaan tutkitun ilmiön selityksen uudelleen.

* * *

Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan hämmästyin lukiessani uutista siitä, kuinka Puola on ottanut maaperälleen peräti 2,5 miljoonaa ukrainalaista, mutta kieltäytyy edelleen päästämästä rajan yli Lähi-Idästä saapuvia turvapaikanhakijoita. Samassa jutussa nimittäin lainattiin Ulkopoliittisen instituutin tutkija Kristiina Silvania, jonka mukaan tähän eroon "ei ole muuta selitystä kuin että nämä ovat valkoisia ja kristittyjä".

Koska kyseessä on tutkija, ihmisten pitäisi periaatteessa voida luottaa siihen, että näin selkeän kannan taustalla on kiistatonta tutkimustietoa. Siis esimerkiksi tutkimuksia siitä, millä tavalla puolalaiset suhtautuvat erivärisiin tai eriuskoisiin ihmisiin. Ja mistä syistä he suhtautuvat siten kuin suhtautuvat.

* * *

Siksi selvittelin hiukan tähän liittyvää tieteellistä kirjallisuutta ja tein aihepiiriin liittyen seuraavia havaintoja. Täydellinen kirjallisuuskatsaus tämä ei kuitenkaan ole. 

Yksi. Korkeamman koulutuksen ja ammattitaidon omaavat ihmiset suosivat maahanmuuttoa todennäköisemmin kuin matalan koulutuksen saaneet riippumatta maahanmuuttajien ammattitaidon tasosta. Asenne on samanlainen sekä työssä olevien että työtä tekemättömien parissa, joten suhtautumisella tulijoihin ei ole juuri lainkaan tekemistä sen kanssa, että ihmiset pelkäisivät tulijoiden vievän työpaikat heidän edestään. Sen sijaan selitys ihmisten asenteisiin tulijoita kohtaan tuntuisi löytyvän heidän omista arvoistaan ja uskomuksistaan.

Kaksi. Ihmisten maahanmuuttoasenteita muokkaavat huolet tulijoiden kulttuurivaikutuksista – ja vähemmässä määrin sen taloudellisista vaikutuksista – koko kansakuntaan.

Kolme. Rodulliset tai kulttuuriset ennakkoluulot ovat tärkeä osa maahanmuuttoa koskevia asenteita. Tämä rajoittuu kuitenkin maahanmuuttoon maista, joissa on etnisesti erilainen väestö.

Neljä. Kantaväestöön kuuluvat ihmiset suhtautuvat maahanmuuttoon negatiivisesti erityisesti sellaisilla alueilla, joilla asuvista ihmisistä suuri osa on syntynyt EU:n ulkopuolella ja joilla maahanmuuttajaväestön työttömyysaste on korkea. Asiaan vaikuttaa myös kantaväestön työttömyysaste: jos se on korkea, ovat myös asenteet EU:n ulkopuolelta tulevaan maahanmuuttoon vähemmän negatiivisia.

Viisi. Kontaktit maahanmuuttajiin vähentävät heihin kohdistuvia negatiivisia mielipiteitä, erityisesti ammattitaitoisten ihmisten kohdalla. Maahanmuuttajavirrat saavat kuitenkin keskitasoisesti ja matalasti koulutetut ihmiset arvioimaan negatiivisesti maahanmuuton taloudellisia seurauksia. Kaiken kaikkiaan ihmisten koulutustaso selittää suurimman osan maahanmuuttajien taloudellisen merkityksen kognitiivisesta arvioinnista, ainakin korkean tulotason maissa.

Kuusi. Belgiassa sekä yksityiset vuokranantajat että kiinteistönvälittäjät syrjivät marokkolaisen nimen omaavia ihmisiä. Alueiden kantaväestön omat asenteet tai heidän kokemansa uhka ei kuitenkaan vaikuttanut syrjintään sen enempää alueilla, joilla väestön asenteet olivat kielteisempiä tai koettu uhka oli suurempi. Asuntoja vuokraavat kutsuivat kuitenkin vähemmän sekä belgialaisnimisiä että marokkolaisnimisiä ehdokkaita paikkakunnille, joilla asenteet ovat negatiivisia tai koettu uhka maahanmuuttajien taholta on suurempi. 

Seitsemän. Ihmiset osaavat yhdistää ihonvärin sävyn eri maahanmuuttajaryhmiin ja heidän välisensä erot tässä kyvyssä liittyvät heidän ennakkoluuloihinsa ja mielipiteisiinsä maahanmuutosta. 

* * *

Tieteellistä kirjallisuutta - tutkimusraportteja ja yhteenvetoartikkeleita - olisi ollut todella paljon enemmänkin, mutta riittäköön tämä satunnaisotos tähän. Totean kuitenkin, etten löytänyt tukea ulkopoliittisen instituutin tutkijan näkemykselle ihonvärin merkityksestä puolalaisten erilaiselle käyttäytymiselle eri maahanmuuttajia kohtaan. 

Lähimmäksi Silvanin näkemystä osui tuo seitsemäs tutkimusraportti, jossa todettiin ihmisten olevan tietoisia eri maahanmuuttajien ihonväreistä sitä paremmin, mitä negatiivisempia heidän asenteensa tulijoihin olivat. Mutta siinäkään ihonväri ei siis ollut asenteita selittävä tekijä, vaan seurausta ihmisten muista syistä johtuvista asenteista.

Ja noissa kuudessa ensimmäisessä artikkelissa oli sitten valotettu mitä nuo muut syyt voisivat olla. Ja siltä osin ulkopoliittisen insituutin tutkijan väite kristinuskosta saa jonkinlaista tukea. Mutta siinäkään kyse ei liene itse uskonnosta vaan yhteys lienee pikemminkin tulkittava mittatikuksi vastaanottavan väestön ja maahanmuuttajien välisen kulttuurisen eron suuruudesta.

* * *

Koska olen itse tutkija, olen aina tarkka siitä, mitä sanon omaan tieteenalaani kuuluvista asioista julkisuudessa - oli kanavana sitten perinteinen tai sosiaalinen media tai esiintyminen erilaisissa tilaisuuksissa. Se tarkoittaa pyrkimystä siihen, että puhun vain tietoa, jolle on olemassa vahva tutkimuksellinen peruste. 

Jos sitten kuitenkin vaikka MTV3:n toimittaja pyytää vastauksia asioista, jotka ovat heikommin tunnettuja, annan toki hänelle parhaaseen ymmärrykseeni perustuvan vastauksen. Mutta tuon samalla esille näkemykseeni liittyvän epävarmuuden. Ja näinhän tein myös tässä kirjoituksessa kirjaamalla sanat "täydellinen kirjallisuuskatsaus tämä ei kuitenkaan ole". 

Siksi en voi tutkijana sietää sellaisia perusteettomia lausuntoja, jollaisen Ulkopoliittisen instituutin tutkija Kristiina Silvan oli antanut MTV3:lle. Näin erityisesti siksi, että tieteen kaapuun verhottuina niitä ei voi pitää eettisesti hyväksyttävinä. Ja lisäksi ne hämärtävät tieteellisen ja arkitiedon välistä eroa ja sellaisina heikentävät tutkitun tiedon merkitystä ja arvostusta yhteiskunnassamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Maahanmuuttajien kohtaamisteoria osoittautui virheelliseksi
Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?

Vladimir Putin ja kulttuurin synty

Sillä aikaa kun läntinen maailma on omaksunut demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen ja ihmisten yhä kasvavan vapauden elää oman tahtonsa mukaan, on Venäjä kerta toisensa jälkeen epäonnistunut tämän kulttuurin omaksumisessa. Demokratian sijaanhan siellä hallitsee näennäisdemokraattisia kulisseja hyödyntävä Vladimir Putin lähes yksinvaltiaan elein.

Heikosti sujuneen Ukrainan sodan seurauksena Putin pyrkii eristämään alamaisensa myös länsimaiselta tiedonvälitykseltä ja samalla globaalilta kulttuurilta estämällä heiltä internetin ja monien sosiaalisen median alustojen käytön. Tämä on tietenkin venäläisten - ja koko maailmankin - kannalta ikävää, mutta tämän blogin kannalta mielenkiintoista, koska hänen pyrkimyksensä toivat mieleeni jokin aika sitten lukemani tutkimusraportin. 

Siinä oli tutkittu tulenkäytön alkamisen historiaa ja todettu sen alkaneen noin 400 000 vuotta sitten kutakuinkin samaan aikaan ympäri maailmaa. Toisin sanoen, tulta ei mitä todennäköisimmin kesytetty muista riippumattomasti eri ihmisyhteisöjen parissa, vaan sen jälkeen kun joku keksi sen, siirtyi taito naapuriheimoille, jotka omivat tulen käytön sen jo taitavilta ryhmiltä. Toisin sanoen ihmisille tyypillinen kulttuurien leviäminen alkoi viimeistään tällöin. 

Samaan tapaan oli levinnyt myös Levalois-teknologiaksi kutsuttu kivityökalujen valmistustapa noin 100 000 vuotta myöhemmin. Sen sijaan sitä vanhemman Acheulian teknologiaan kuuluvien kivityökalujen ilmaantuminen antropologiseen aineistoon kesti satoja miljoonia vuosia - eikä siten todennäköisesti levinnyt ihmisryhmien välillä tietojen ja tapojen vaihtamisen kautta. 

Toisin sanoen Acheulian työkalujen syntyessä kulttuurievoluutio ei vielä hallinnut maailman kehitystä, vaan alkoi ohjata ihmisten elämää noin 400 000 vuotta sitten. Ja on sen seurauksena johtanut yhä kiihtyvään kulttuurievoluutioon, joka on mullistanut niin ihmisten kuin muunkin eliökunnan elämän maapallolla. 

Ja nyt suuruudenhullu Putin siis kuvittelee voivansa pysäyttää tämän satojen tuhansien vuosien kehityksen omassa valtakunnassaan. Siis valtakunnassa, joka on hänen sotilaallisen virhearvionsa takia parhaillaan syöksymässä taloudelliseen kaaokseen ja sen myötä lamaan, joka varmemmin kuin mikään muu tulee nostamaan omaisuutensa menettäneet ihmiset häntä vastaan ja ennemmin tai myöhemmin kaatamaan hänen hallintonsa. 

Itse asiassa tämän tuhon merkit ovat jo nähtävissä. Onhan Venäjän keskuspankin johtaja osoittanut halunsa jättää uppoavan laivan ja maan aiempien talousuudistusten arkkitehti on jo lähtenyt maasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Menneiden aikojen perheidylli
Kuinka moralisoiva jumala syntyi?
Kulttuuri muokkaa evoluutiota

Onko karismaattinen guru uskottavampi kuin tieteentekijä?

Nykymaailmassa on monilla tahoilla tarve kertoa ihmisille valeuutisia - esimerkkinä vaikka presidentti Putin tai erilaiset salaliittoporukat. Näin siitä huolimatta, että kokonaisuuden kannalta olisi kaikkien etu, että ihmiset ja yhteisöt tekisivät päätöksiään tosiasioiden perusteella. 

Siksi kaikissa vähänkin vauraammissa maissa on organisoitu tutkimusta, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa maailmasta ja maailmankaikkeudesta. Toisaalta ihmiset ovat taipuvaisia täyttämään tiedontarvettaan myös erilaisilla uskomuksilla tai kokonaisilla uskonnollisilla oppirakennelmilla. Niinpä maailmassa on tuhansia erilaisia uskontoja suurista maailmanuskonnoista mitä omituisempiin lahkoihin, erilaisiin uususkontoihin ja kaikenlaisten gurujen vetämiin yhden asian oppirakennelmiin. 

Nämä seikat tulivat mieleeni kun eteeni sattui tutkimus, jossa oli selvitetty erilaisten tietolähteiden luotettavuutta ihmisten silmissä. Siinä haluttiin ymmärtää, kuinka yksittäisten ihmisten uskonnolliset maailmankuvat vaikuttavat heidän luottamukseensa erilaisiin tiedonlähteisiin. 

Asiaa selvittääkseen tutkijat pyysivät yli 10 000 internetin käyttäjää 24 maasta lukemaan fiksulta kuulostavia, mutta kuitenkin todellisuudessa merkityksettömiä lausuntoja näyttäen samalla kuvaa tekstin oletetusta lähteestä. Kuvat taas oli valittu siten, että niissä oleva henkilö oli ulkonäöltään helposti tunnistettavissa joko hengelliseksi tai tieteelliseksi auktoriteetiksi. 

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että maasta tai uskonnollisuudesta riippumatta osallistujat pitivät tutkijaksi tunnistetun hahmon absurdeja väitteitä uskottavampina kuin henkiseltä johtajalta tuleviksi kuvittelemiaan väitteitä. Tämä lainalaisuus oli kuitenkin heikompi niillä ihmisillä, jotka olivat ilmoittautuneet vahvasti uskonnollisiksi - eli heidän luottamuksensa tieteeseen, verrattuna uskonnollisiin väitteisiin, oli heikompi kuin muilla ihmisillä. Lisäksi tutkijat havaitsivat viitteitä siihen, että ihmiset ponnistelisivat enemmän sellaisen viestin tulkitsemiseen, jonka lähteeseen he luottavat.

Tutkijat nimesivät havaintonsa Einstein-ilmiöksi. Ja loppukaneetissaan he totesivat, että on runsaasti esimerkkejä, jotka osoittavat, että tiede toimii tärkeänä uskottavuuden vihjeenä. Esimerkiksi Donald Trumpin veljentyttären sukuhistoriakirjaa koristaa uskottavuutta lisäävä teksti "Mary L. Trump, PhD", kosmeettisten tuotteiden mainokset sisältävät usein tieteeseen viittavia väitteitä kuten "kliinisesti todistettu" tai "ihotautilääkärien suosittelema" ja jopa tupakkateollisuus on vedonnut tieteeseen esimerkiksi maniostamalla, että "lääkärit polttavat Cameleita enemmän kuin muita savukkeita". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto
Hölynpölyä
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle

Vantaan vankilassa tapetun raiskaajan tausta pitäisi paljastaa demokratian takia

Vantaan vankilan matkasellissä tapettiin vanki. Tekijästä ei ole lehtitietojen mukaan tietoa, mutta samassa tilassa oli viisi muutakin henkilöä. 

Tapettu mies oli 21-vuotias henkilö, joka aloitti seksuaalirikollisen uransa viimeistään 18-vuotiaana. Uhreina hänellä olivat olleet tekoaikaan 14- ja 15-vuotta vanhat tytöt. 

Vantaan vankilassa mies oli asianomistajana pahoinpitelyjutussa, jossa hän oli ollut uhrina. Siihenkään tapaukseen ei ole kerrottu syytä, joten emme voi tietää oliko vankilatapossa kyse spontaanista väkivallanteosta vai kenties aiemmin kesken jääneestä kostosta.

Sinänsä emme tiedä tapauksesta kyllä paljon muutakaan. Tosin miehen ja uhrin ikä, sekä tapetun nuorukaisen raiskauksesta saaman tuomion pituus - 2,5 vuotta - sopivat tähän iranilaismiehen tapaukseen. Poliisi ei kuitenkaan ole vahvistanut asiaa, eikä kyse siten ole välttämättä juuri tästä henkilöstä. 

Oli kyseessä sitten kyseinen iranilaishenkilö tai vaikka kantasuomalainen jolppi, minun täytyy tunnustaa, ettei häntä tule ikävä. Enkä myöskään ryhdy arvailemaan vankilassa tapahtuneen veriteon syytä. 

Sen sijaan ihmettelen poliisin vaitonaisuutta tapauksen taustoista, koska sekä epäillyt henkilöt että henkirikoksen todistajat voidaan rajata samassa sellissä olleisiin henkilöihin, eikä kuolleen raiskaajan taustojen salaamiselle voi siten olla tutkinnallisia syitä. 

Sen sijaan avoimen yhteiskunnan kannalta olisi tässäkin tapauksessa tärkeää kertoa se, onko kyseessä kotimainen raiskaaja - jota meidän tulee valitettavasti sietää rajojemme sisällä - vai ulkomailta tänne tullut henkilö, jonka läsnäolo on puhtaasti poliittinen päätös. Jälkimmäisessä tapauksessa olisi myös hyvä, mikäli kerrottaisiin, onko kyseinen alaikäisten tyttöjen hyväksikäyttäjä saapunut maahamme paetakseen henkilökohtaista vainoa vai tekemään työtä. 

Näin siksi, että nämäkin tiedot ovat osa sitä kokonaisuutta, jonka eri puolia tarkastelemalla voidaan arvioida suomalaisen maahanmuuttopolitiikan hyötyjä ja haittoja. Ja demokraattisessa maassa kansalaiset voivat antaa valitulle politiikalle tukensa tai vastalauseensa äänestämällä vaaleissa sen jatkamisen tai lopettamisen puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiedotus nuorten vanhemmille!
Varoittavatko mediamme maahanmuuttajaraiskaajista?
Teini-ikäisten tyttöjen vanhemmille

Sata vuotta metsätietoa on tarua ihmeellisempää

Suomalaiset - tai ainakin kaikki punavihreät sellaiset - taitavat luulla, että Suomen metsät ovat surkeassa kunnossa tai jopa katoamassa ylisuurten hakkuiden takia. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys, kuten Taloussanomien vuodelta 2019 peräisin olevassa jutussa todettiin.

Tämä tuli mieleeni, kun törmäsin Twitterissä tietoon valtakunnallisen metsien inventoinnin 100-vuotisjuhlasta. Ja etsin sen jälkeen asiaan liittyneen tiedotteen, jonka mukaan suomalaisten metsien puumäärän kasvu on hidastunut, mutta siitä huolimatta meillä on vihreää kultaa enemmän kuin koskaan kuluneen sadan vuoden aikana. Tai kuten edelle linkitetty Taloussanomien juttu kertoi, enemmän kuin satoihin vuosiin.

Tiedote sisälsi muitakin mielenkiintoisia tietoja. Punavihreäthän ovat väittäneet, että esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeän lahopuun määrä olisi romahtanut ja vanhat järeät puut ja lehtipuut olisivat vähentyneet.

No, totuus on näidenkin seikkojen valossa tarua ihmeellisempää. Valtakunnallisen inventoinnin mukaan monimuotoisuuden kannalta tärkeän kuolleen puun määrä on edelleen lisääntynyt Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessakin sen aiemmin havaittu väheneminen on pysähtynyt.

Vanhojen puiden määrä on puolestaan pysynyt viimeiset vuosikymmenet aika lailla ennallaan, mutta järeiden yli 40 cm läpimittaisten puiden määrä on kasvanut inventoinnin 100 vuoden aikana eteläisimmässä Suomessa peräti 20-kertaiseksi. 

Edellä kuvaamani totuus ja taru suomalaismetsien tilasta kertoo kouriintuntuvasti siitä kuinka likaisilla korteilla erilaiset poliittiset kansalaisjärjestöt pelaavat mediapeliä. Ja poliittisesti samansuuntainen media viestii tämän sellaisenaan ihmisille niin metsien kuin muidenkin asioiden suhteen. 

Vai olisinko sittenkin väärässä tämän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen osalta. Eli olisiko kuitenkin niin, että punavihreän kuplan ulkopuolella elävät suomalaiset ovat perillä metsiemme tilasta paremmin kuin mediasta voisi päätellä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalajoen metsäpalojen historiallinen viitekehys
Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
Maapallon metsäpinta-ala kasvaa vauhdikkaasti

Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto

Aiemmin oli tavallista luonnehtia eri ihmisryhmiä suorasukaisesti. Esimerkiksi tummaihoisen afrikkalaisväestön ulkonäöstä saatettiin sanoa, että "neekeri on väriltään musta tai ruskea, hiukset ovat mustat ja lampaan villan tapaan kiharat. Huulet ovat vahvat, nenä matala ja hampaat viistot." 

Eikä luonnehdinta koskenut ainoastaan ihmisten ulkonäköä, vaan myös väestöryhmien luonteesta esitettiin kaikenlaisia väitteitä. Siis sellaisia kuin "neekeri ei koskaan tee työtä, kun hänellä vain on tarpeeksi syömistä". Tai "eivät he koskaan ole pitkävihaisia, siksi he ovat liian iloisia mieleltään. Meidänkin soutajamme lauleskelevat, lörpöttelevät ja hoilaavat aamusta iltaan."

Kuten arvoisa lukijani tietää, ei edelle kirjoittamani kaltaisia luonnehdintoja enää suvaita. Eikä edes tummaihoisen afrikkalaisväestön ikiaikaista ruotsista aikanaan väännettyä suomenkielistä neekeri-nimitystä, koska samaa alkuperää olevaa sanaa on Yhdysvalloissa käytetty rasistisessa tarkoituksessa.

Nykyajan kielletyt aiheet eivät kuitenkaan rajaudu pelkästään ikävältä kuulostavien sanoihin tai epätäsmällisiin yleistyksiin, vaan esimerkiksi ihmisryhmien välisten henkisten erojen tieteellinen tutkiminen on poliittisesti varsin epäkorrektia. Näin siitä huolimatta, että tiedämme esimerkiksi älykkyyden periytyvän samankaltaisesti kuin pituuden - ja että ihmisten pituuksissa on ihmisryhmien välisiä perinnöllisiä eroja. Loogisesti tämä tarkoittaa, että samankaltaisia eroja esiintyy varmuudella myös ihmisryhmien älykkyyksien välillä. 

* * *

Tämän aamun Helsingin sanomissa kerrottiin, että Haitissa oli siepattu 17 lähetyssaarnaajaa ja heidän läheistään. Tapauksen tarkemmat yksityiskohdat ovat HS:n jutun mukaan vielä epäselviä, mutta siinä kerrottiin kuitenkin, että "pääkaupunki Port-au-Princen köyhimmät alueet ovat olleet vuosia aseistautuneiden jengien hallinnassa, ja viime aikoina jengit ovat laajentaneet valtaansa kaupungissa ja sen ympärillä". 

STT:n jutussa tätä tarkennettiin kertomalla, että "pääkaupungista arviolta puolet jengien hallinnassa" ja että "Haitin pääkaupungissa toimivan ihmisoikeusjärjestön mukaan vuoden 2021 ensimmäisten kolmen vuosineljänneksen aikana kirjattiin yli 600 sieppausta". 

Siten HS:n uutinen lienee ylittänyt suomalaismedioiden uutiskynnyksen vain siksi, että siepatut olivat amerikkalaisia. Aiemminhan uutiskynnys ylittyi kun haitilaisten presidentti murhattiin - jolloin meitä muistutettiin myös siitä, että maa on ollut jo vuosikaudet syvän poliittisen ja taloudellisen kriisin rampauttama.

Kuten muistamme, on Haiti läntisen pallonpuoliskon ainoa maa, jossa väestö koostuu heti itsenäisyyden jälkeen toimeenpannusta kansanmurhasta johtuen lähes kokonaan tummaihoisista afrikkalaistaustaisista ihmisistä. Siksi on poliittisen korrektiuden kannalta harmillista, että juuri se on läntisen pallonpuoliskon vähiten kehittynyt ja köyhin valtio ja - kuten lähetyssaarnaajauutiset ja presidentin murha kertoivat - rikollisuuden riivaama. 

Ikävää on myös se, ettei väestön merkitystä maan katastrofaalisen tilanteen taustalla ole nykyaikana korrektia tutkia. Olisihan selvää, että missä tahansa muussa aiheessa korkea korrelaatio jonkin ongelman mahdollisen syyn ja seurauksen välillä johtaisi hypoteesiin, jonka totuusarvoa punnittaisiin tieteellisin keinoin. Ja näin maailman parantamiseen käytettävän tieteellisen tiedon määrä lisääntyisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haiti on köyhä ja siksi jää
Oliko Trump rasisti puhuessaan persläpimaista?
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin