Maailma lankesi Hamasin johdon virittämään ansaan

Gazan sota on pysynyt otsikoissa siitä lähtien kun Hamas teki ilmeisen onnistuneen terrori-iskunsa Israelin puolella. Sen jälkeen Israel teki tiheästi asutulle Gazan kaistalle hyökkäyksen, jonka seurauksena on kuollut valtava määrä siviilihenkilöitä. 

Minun nähdäkseni on päivä päivältä käynyt yhä selvemmäksi, että Pyhän maan tapahtumat ovat noudattaneet palestiinalaisjohtajien suunnitelmia eli Israel ja länsimaat ovat astuneet heidän virittämäänsä ansaan. Alkuperäinen terrori-teko on kadonnut jo kauan sitten maailman uutisvirrasta ja korvautunut medioissa lukemattomilla palestiinalaissiviilien kärsimyksiä kuvaavilla filminpätkillä. 

Näin Hamas on saanut haluamansa eli kaikkialla arabimaailmassa - ja muuallakin kehitysmaissa - "säälipisteitä" keräävää näkyvyyttä samaan aikaan kun Israelia on arvosteltu päivä päivältä yhä rankemmin myös länsimaissa. Siten juuri nyt voi epäröimättä todeta, että Hamas on mediasodassa ainakin 6-0 johdossa suhteessa juutalaisvaltioon. 

Tästä esimerkiksi näyvät parhaillaan Hamasin toivomuksesta käytävät neuvottelut sotatoimien lopettamisesta Gazan kaistaleella ramadanin ajaksi. Myös tämä näyttää pikemminkin julkisuuspolitiikalta kuin vakavalta pyrkimykseltä lopettaa sotatoimet, sillä Hamas voisi tietenkin lopettaa - joka tapauksessa sotilaalliseen tappioon päättyvän sotansa - yksinkertaisesti laskemalla aseensa ja vapauttamalla juutalaiset panttivangit. 

Näin se ei kuitenkaan aio tehdä, vaan on ilmoittanut, että Gazaan voitaisiin saada aselepo 24–48 tunnissa, jos Israel suostuu Hamasin vaatimuksiin.

Väännän rautalangasta: kun sodassa tappiolla oleva osapuoli esittää sotatoimien lopettamiselle vaatimuksia, jotta sen rökittämisestä - ja siitä väistämättä seuraavista palestiinalaissiviilien kärsimyksistä - luovuttaisiin, ei kyse ole muusta kuin julmasta ja raa´asta valtapolitiikasta. Ja sen myötä miljoonaomaisuuksista nauttivien palestiinalaisjohtajien oman aseman pönkittämisestä. 

Itselleni Gazan sodassa hämmästyttävintä onkin ollut maailman johtajien kyvyttömyys nähdä sen todellisia syitä ja tarkoitusperiä. Siis sitä, että palestiinalaisten taloudellinen tilanne koheni vuosikausia kestäneen rauhantilan aikana nopeasti, minkä seurauksena radikaalin Hamasin suosion on täytynyt kääntyä laskuun. Ja samalla riski sen johtajien pankkitileille virtaavan rahavirran loppumisesta on kasvanut päivä päivältä.

Niinpä Gazan alueen positiivinen kehitys täytyi saada pysäytetyksi, joten avuksi otettiin keinoista vanhin eli väkivalta. Se kohdistettiin Israelin puolelle mahdollisimman raakana ja verisenä, jotta vastaisku olisi varmasti äärimmäisen kova ja aiheuttaisi arabien ja muslimien parissa etnis-uskonnollisia patrioottisia tunteita. 

Näin myös tapahtui ja Israel astui Hamasin johtajien virittämään ansaan, jota se ei voinut välttää oikeastaan millään tavalla. Ja palestiinalaisjohtajien asia sai maailmanlaajuista tukea - eikä vain arabien ja muslimien parissa, vaan myös muissa kehitysmaissa ja länsimaiden arvoliberaalin vasemmiston joukossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazan hätäapua varten tarvitaan uusi järjestö ja Israelin tuki
Poliittisesti oikeaoppinen blogimerkintä
Pyhän maan joululahja

Ukrainan vastahyökkäys näyttää etenevän heikosti - vai eteneekö?

Suomalaislehdistö ja ilmeisesti muutkin länsimaiden mediat ovat julkaisseet näyttävästi juttuja Ukrainan alkaneesta vastahyökkäyksestä. Niiden mukaan venäläiset ovat onnistuneet tuhoamaan myös ihmeidentekijäksi mainostettuja Leopard-panssarivaunuja. Lisäksi suomalaisupseeri arvosteli tiukasti ukrainalaisten sotilaallista osaamista, eikä Ukraina vaikuta muutenkaan menestyvän erityisen hyvin. 

Tämä on tietenkin karvasta kalkkia meille suomalaisille, jotka toivomme lähes yksimielisesti ukrainalaisten voittoa. Ja jotka olemme uskoneet sodan aiempien tapahtumien perusteella sekä länsimaisen aseistuksen että ukrainalaisen sotilaallisen osaamisen paremmuuteen suhteessa venäläisiin. 

Pienen poikkeuksen teki kuitenkin Yleisradio, joka huomautti venäläisbloggareiden olleen varsin vaisuja hyökkäyksen lähdettyä käyntiin. Ja arveli, että tämä saattaisi tarkoittaa sitä, että ukrainalaiset olisivat sittenkin menestyneet sodassa paremmin kuin on annettu ymmärtää. Samassa jutussa haastateltu asiantuntija totesi myös, ettei Ukraina ole vielä sitonut kaikkia joukkojaan taisteluihin.

Nähtäväksi jää, tarkoittaako tämä sitä, että nyt nähdyt hyökkäykset eivät sittenkään ole sen enempää kuin hämäysoperaatioita, joiden tarkoituksena on pakottaa vihollinen siirtämään rintaman muista osista miehitystä ukrainalaisten nyt ahdistelemille puolustuslinjoille. Siis samaan tapaan kuin viime kesänä ukrainalaiset saivat venäläiset uskomaan hyökkäyksen kohdistuvan rintaman eteläosaan Hersoniin, kun se lopulta käyntiin lähdettyään suuntautuikin itään päin ja johti nopeaan menestykseen - ja sen jälkeen vielä sekasortoisten venäläisten ajamiseen pois myös Hersonista.

Mikäli edelle kirjoittamani spekulaatio osoittautuu oikeaksi, saattaa läntisten medioiden valtavirran harjoittaman negatiivissävytteisen uutisoinnin tarkoituksena olla venäläisten harhaanjohtaminen lankeamaan samankaltaiseen ansaan kuin vuosi sitten. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei minulla ole kristallipalloa. Ja vaikka olisikin, se tuskin kertoisi tulevaisuudesta yhtään mitään. 

Tästä huolimatta on syytä toivoa, että rintamatilanne Ukrainassa on vastahyökkääjille valoisampi kuin nyt käytettävissä olevien lehtijuttujen valossa näyttää. Mutta samalla on muistettava, että huolimatta neuvostoliittolaisten murskatappioista Saksaa vastaan vuonna 1941, pystyivät he loppujen lopuksi voittamaan Hitlerin armeijan vuoteen 1945 mennessä - toki yhdessä muiden liittoutuneiden kanssa - eikä venäläisiä tule siitä syystä aliarvioida myöskään nyt käytävässä sodassa. 

Totesihan sotamarsalkka Mannerheimkin talvisodan aluksi taktisesti kyvyttömistä neuvostojoukoista taisteluiden loppuvaiheissa, että "venäläiset olivat nyt oppineet ´orkestroimaan´ eri aselajien yhteistoiminnan".  Toisin sanoen he ovat kyllä oppimiskykyisiä, eikä Putinin armeijankaan voi odottaa olevan yhtä kädetön Ukrainan tämänvuotisen vastahyökkäyksen edessä kuin vuosi sitten. Ja siksi on toivottava, että myös ukrainalaiset ovat kehittäneet uusia konsteja heidän lyömisekseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viikon jännitysnäytelmä vaatii paljon poppareita
Aiheuttaako venäläiskapinallisten hyökkäys ongelman Ukrainalle?
Venäjän erikoisoperaation erikoisin vaihe on alkamassa