Ystävämme Donald Trump

Aamun uutisten mukaan presidentti Donald Trump ja Iran olisivat sopineet kahden viikon tulitauosta. Samalla – Iranin mukaan – USA olisi hyväksynyt seuraavat ehdot.

Yhdysvallat ei jatkossa hyökkää Irania vastaan.

Iran pitää jatkossakin Hormuzinsalmen hallinnassaan.

Uraanin rikastaminen sallitaan.

Kaikki ensi- ja toissijaiset pakotteet poistetaan.

Kaikki YK:n ja atomienergiajärjestön päätökset perutaan.

Iranille maksetaan sotakorvauksia.

Yhdysvaltojen joukot vedetään alueelta.

Sota päättyy kaikkialla, mukaan lukien Libanonissa.

Mikäli tämä pitää paikkansa, olisivat Iranin islamistit ottamassa rökelevoiton amerikkalaisista. Ja sen lisäksi Trump olisi pettänyt tavalliset iranilaiset jättämällä heidät maan hallinnon terrorisoitaviksi myös jatkossa. 

* * *

Eilisen uutisen perusteella Trumpin hallinnon edustaja – James D. Vance – kävi Unkarissa haukkumassa eurooppalaiset johtajat. Hänen mukaansa "byrokraatit Brysselissä ovat yrittäneet tuhota Unkarin talouden. He ovat yrittäneet heikentää Unkarin energiariippumattomuutta. He ovat yrittäneet nostaa kustannuksia unkarilaisille kuluttajille. He ovat tehneet tämän kaiken, koska he vihaavat tätä miestä."

Taustalla on tietenkin Orbánin toiminta Vladimir Putinin kolmen päivän erityisoperaation tukemiseksi estämällä – tai ainakin jarruttamalla – EU:n päätöksentekoa Ukrainan tukemiseksi (esimerkki). Ja tietenkin myös EU-maiden haluttomuus osallistua USA:n sotatoimiin Irania vastaan. 

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, syntyykö USA:n, Israelin ja Iranin välille viimeksi mainitun valtion islamistihallintoa suosiva rauha seuraavan kahden viikon aikana. Tai voittaako Orbán ensi sunnuntain vaalit Vancen vetoavulla, sillä ainakin  gallupien perusteella hän olisi häviämässä selvästi.

Tässä vaiheessa on syytä todeta ainoastaan se, että jos meidän ystävämme ovat sellaisia kuin USA:n nykyhallinto – sillä ystävänä sitä kai kaikesta huolimatta täytyy pitää – en edes halua tietää, millaisia ovat vihollisemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johanna Vuorelman mielikuvat ja todellisuus
Pitäisikö hallituksen suojella kansalaisiaan laittomilta maahanmuuttajilta?
Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet

Tosiasiat eivät puolla Timo Stewartin kovaa väitettä

Ylen Israelin ja palestiinalaisten konfliktien asiantuntijana käyttämä Timo Stewart esitti rankan väitteen. Sen mukaan Israel ja Venäjä ovat niitä harvoja maita, jotka pyrkivät siirtelemään valtioiden rajoja sodalla. 

Venäjän osalta tästä on tietenkin vahva näyttö monellakin taholla, joten hyväksyn Stewartin näkemyksen siltä osin. Sen sijaan Israelin osalta olisin varovaisempi. 

* * *

Varovaisuuteni ymmärtämiseksi on katsottava lokakuun 7. päivään vuonna 2023. Tuolloin Hamas iski Gazasta Israelin puolelle, tappoi 1 139 ihmistä, joista 764 oli siviilejä ja 373 israelilaisiin turvallisuusjoukkoihin kuuluvia henkilöitä. Lisäksi Hamas otti noin 250 panttivankia ja piilotti heidät Gazan alueelle.

Sen jälkeiset tapahtumat ovat hyvin tunnettuja. Israelin ilmavoimat iskivät Gazan alueelle, ja maavoimat tekivät operaation, jonka avulla ne ottivat – taistellen – takaisin haltuunsa Hamasin Etelä-Israelista valtaamat alueet. Israelin maavoimat tunkeutuivat vasta tämän jälkeen  – eli 20 päivää terrori-iskun jälkeen – Gazan alueelle tarkoituksenaan neutraloida Hamas ja vapauttaa panttivangit. 

Stewartin väitettä on katsottava näiden tapahtumien valossa. Eli oliko siis tosiaan niin, että Israelin hyökkäyksen motiivina oli "rajojen siirtäminen sodalla" ja sen oikeuttaakseen se – jollain mystisellä tavalla – houkutteli Hamasin tekemään järisyttävän terrori-iskunsa? 

Vai olisiko sittenkin niin, että Hamas teki iskunsa jostain muusta syystä. Sellaisia voisivat olla ainakin 1) juutalaisten turvallisuudentunteen horjuttaminen, 2) Hamasin voimanosoitus järjestön kannatuksen kasvattamiseksi palestiinalaisten keskuudessa tai 3) Israelin houkutteleminen hyökkäämään järeällä terrori-iskulla, jotta Hamas järjestönä voisi uhriutua ja saada puolelleen suuren osan maailman ihmisistä?

Jos katsomme tämänhetkistä tilannetta, näyttäisi siltä, että näistä vaihtoehdoista viimeinen on toteutunut aivan erinomaisesti. Ehkä myös yksi tai molemmat kahdesta muusta. Lisäksi Stewartin väitteen kannalta on tärkeä huomata, että Israel on allekirjoittanut tulitaukosopimuksen, joka sisältää sen vetäytymisen pois Gazan alueelta.

* * *

Stewartin väitettä tarkasteltaessa on syytä huomata myös, että aiempien vuosikymmenten aikana Israel on valloittanut Syyrialta Golanin, Jordanialta Länsirannan ja Egyptiltä sekä Gazan että Siinain. Näistä vain Golan on liitetty yli 40 vuotta sitten pysyvästi Israeliin – ilmeisesti siksi, että alueen sijainti ympäristöään korkeammalla parantaa oleellisesti maan pohjoisosien turvallisuutta. Länsirannalla on tälläkin hetkellä itsehallinto eikä Gaza aikanaan kelvannut Egyptille vaan ajautui Hamasin valtapiiriksi.

Näiden lisäksi Israel on valloittanut aika ajoin myös osan Etelä-Libanonista, mutta palauttanut sen takaisin Beirutin hallintaan. Samoin se eteni vuonna 1973 Suezin kanavan länsipuolelle, mutta palautti myös nämä alueet takaisin tehdessään rauhan Egyptin kanssa. Eikä unohdeta myöskään sitä, että Israel tunkeutui Syyrian druusialueelle suojelemaan sen asukkaita maan vallankumouksen jälkeen, mutta on ilmoittanut tavoitteekseen alueen demilitarisoinnin, eikä siis sen liittämistä juutalaisvaltioon.

Minun nähdäkseni Stewartin näkemystä Israelista maana, "joka pyrkii yhä siirtelemään rajoja sodalla", on arvioitava kaikkien edelle kirjaamien tosiasioiden valossa. Ja ainakin omasta mielestäni vastaus on yksiselitteinen: jos Lähi-idässä joku valtio pyrkii yhä siirtelemään rajoja sotimalla, sen tekee kyllä jokin aivan muu taho kuin Israel. 

Päivän aiempi merkintä:
Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syntyykö rauha vai palataanko lähtötilanteeseen?
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen
Syömälakko Hamasin puolesta

Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille

USA:n ja Ukrainan presidenttien tapaaminen johti varsin mielenkiintoisiin näkemyksiin, sillä Donald Trump pyysi lopettamaan sodan nykyisille rintamalinjoille ja Volodymyr Zelenskyi näytti hyväksyvän ajatuksen. Jälkimmäisen mukaan "meidän täytyy pysähtyä siihen, missä olemme, hän on oikeassa, presidentti on oikeassa".

Samalla Trump ilmoitti, ettei ole valmis antamaan Ukrainalle Tomahawk-ohjuksia, joilla voitaisiin tuhota venäläisiä sotilas- ja infrastruktuurikohteita kaukana maan sisäosissa. Ei ainakaan ennen kuin on tavannut Vladimir Putinin Unkarissa.

Zelenskyi kertoi ennen tapaamista, että Ukrainan kannalta turvatakuut ovat kaikkein tärkein asia. Ainakaan suomalaismediat, BBC, USA Today tai CBS eivät kuitenkaan kertoneet mitä presidentit puhuivat niistä. Suomen presidentin, Alexander Stubbin mukaan tuki Ukrainalle jatkuu vahvana ja se "sisältää sotilaallisen ja taloudellisen avun, turvatakuut, tulitauon ja rauhanprosessin". 

Nähtäväksi siis jää, miten Putin suhtautuu Unkarissa rauhantekoon, jonka lopputuloksen hän voisi halutessaan esitellä jonkinlaisena voittona kansalleen. Mutta joka hänen aiempiin puheisiinsa verrattuna olisi kuitenkin ilmiselvä epäonnistuminen, jonka seurauksena yli miljoona venäläistä on kuollut tai invalidisoitunut. 

Siten rauha nykyisille rintamalinjoille olisi Putinille ilmiselvä riski, sillä etukäteen lienee mahdotonta sanoa, kumpi kanta – voitto vai epäonnistuminen – lopulta voittaisi venäläisten mielissä. Ja mitä siitä seuraisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
When Ukraine’s Drones Fly 2,000 km, Putin’s Confidence Shakes
Why Do Russians Tolerate Broken Infrastructure?
Peskov reagoi Venäjän erikoisoperaation heikkoon edistymiseen

Elina Valtoselle osoitettu kirje osoittaa laatijoidensa kyvyttömyyden ymmärtää tosiasioita

Israel on iät ja ajat ollut siitä outo maa, että se on hyväksynyt jopa vuosikymmenten ajan säännöllisen epäsäännöllisesti toistuvat raketti-iskut omaa siviiliväestöään kohtaan. Mutta näyttää se mitta jossain vaiheessa täyttyvän myös juutalaisilla. 

Se tapahtui siinä vaiheessa kun palestiinalaisten Hamas oli tehnyt yli tuhannen ihmisen kuolemaan ja 240 siviilipanttivangin ottamiseen johtaneen terrori-iskun ja Israel oli aloittanut vastahyökkäyksen tuhotakseen kyseisen terroristijärjestön. Tällöin - säästyäkseen kostolta ja päästäkseen kansainvälisten ns. ihmisoikeusjärjestöjen suojelukseen - terroristit piiloutuivat gazalaisten siviilien joukkoon ja sairaaloihin. 

Sen seurauksena Israelin armeijan toimet johtivat nopeasti kasvavaan määrään siviiliuhreja. Siitä huolimatta sota jatkui taukoamattomana, koska sen vaihtoehtona olisi ollut terroristien voitto tai ainakin heidän uudelleenjärjestäytymisensä ja sitä kautta sodan pidentyminen sekä lopullisten uhrien määrän kasvu.

Tätä ei ymmärretty YK:ssa, vaan siellä vaadittiin tulitaukoa terroristien ihmiskilviksi joutuneiden siviilien auttamiseksi. Kun tämä tehtiin vielä siten, että lauselmaehdotuksessa syyllistettiin vain hyökkäyksen uhri, ei sodan suhteen puolueettomalle Suomelle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin pidättäytyä sen allekirjoittamisesta.

Eilisen päivän uutisen mukaan ulkoministeriön nuoret työntekijät eivät tuolloin ymmärtäneet edelle kirjaamiani tosiasioita, vaan pyysivät ulkoministeriltä, että Suomi vaatisi palestiinalaisterroristeille hengähdys- ja uudelleenryhmittymistaukoa. Sellaisen nämä ovatkin saaneet myöhemmässä vaiheessa suostuttuaan luovuttamaan osan panttivangeistaan ja myös Suomi on ottanut kantaa tulitaukojen puolesta muun maailman ymmärrettyä tuomita myös terroristien teot. 

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että ministeriöiden henkilöstön tehtävänä on toimia hallituksen päättämien poliittisten linjausten käytännön toimeenpanijoina ja toisaalta kulloisenkin hallituksen tahtotilaa noudattavan lainvalmistelun valmistelijoina. Toisin sanoen heidän omilla mielipiteillään ei saisi olla pienintäkään vaikutusta heidän toimiinsa, vaikka niissä olisikin ristiriitaa suhteessa hallituksen linjauksiin.

Toisaalta nyt julkisuuteen tullut kirje oli osa ministeriön sisäistä ajatustenvaihtoa, eikä siinä mielessä missään tapauksessa kiellettyä. Lähinnä se osoitti ainoastaan laatijoidensa kyvyttömyyden ymmärtää laajempia kokonaisuuksia tosiasioiden pohjalta. 

* * *

Tuoreiden tietojen mukaan Etelä-Afrikka on asettunut Hamasin bulvaaniksi ja pyytänyt kansainvälistä tuomioistuinta ottamaan Israelin toimet Gazassa käsittelyyn mahdollisena sotarikoksena tai suorastaan kansanmurhana. Näin myös tulee tapahtumaan, mutta on epäselvää, millä tavoin mahdollinen päätös - suuntaan tai toiseen - vaikuttaa itse sotaan. 

Itse näen rehellisenä humanistina, että Israelin tulisi sallia kitkeä Hamas mahdollisimman tarkoin tästä maailmasta - ja muun maailman tulisi käyttää energiansa turhanaikaisten lausumien sijaan sen pohtimiseen, minkälaisella mallilla pysyvän rauhan tekeminen olisi realistista. Näin siksi, ettei se voi toteutua ainakaan vuosikymmeniä esillä olleen kahden valtion mallin pohjalta. Eikä myöskään sellaisella yhden valtion mallilla, jossa palestiinalaisista tehtäisiin suoraan Israelin kansalaisia.

Yksi tällainen ehdotus perustuu Palestiinan perustamiseen osittain Egyptin hallinnassa olevalle Siinain niemimaalle. Ja oman ehdotukseni tällaisesta mallista julkaisin jouluaattona. Kirjoitus perusteluineen löytyy täältä. 

Siksi ehdotankin, että ulkoministeriön nuoret virkamiehet ottaisivat ja keskittyisivät - ministerille osoitettujen terroristeja tukevien kirjeiden sijaan - pohtimaan näitä tai kenties aivan muita vaihtoehtoja, joilla Israeliin suuntautuvat terroristihyökkäykset loppuisivat ja myös palestiinalaiset pääsisivät kehittämään omaa hyvinvointiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pyhän maan joululahja
Sairaalassa komentokeskus ja hybridisotaa itärajalla
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä

Itsestäänselvyyksiä

Pari viikkoa sitten kansanedustaja Sara Seppänen (ps) vaati opetusministeriötä huolehtimaan siitä, että opettajat toteuttavat Suomessa annetun perustuslain ja perusopetussuunnitelman mukaista sisältöä uskonnon opetuksessa. Vaatimuksen taustalla oli se, että muslimilapsille on opetettu uskonnon tunnilla jopa ääri-islamilaista ideologiaa, johon on sisältynyt tappouhkauksia uskontoaan vaihtaville.

Siksi tartuin mielenkiinnolla Ylen uutiseen, jonka mukaan peruskoulun uskonnon opetuksessa esiintyy monien mukaan edelleen tunnustuksellisia piirteitä. Juttu oli sinänsä asiallinen, mutta ohitti lähes kokonaan Seppäsen esille nostamaan koulujemme uskonnonopetuksen suurimman ongelman keskittyessään lähes pelkästään luterilaisen kristinuskon opetuksessa esiintyvään tunnustuksellisuuteen. 

Tämä oli sinänsä outoa, vaikka en toki epäilekään, etteikö myös kristinuskon opetuksessa esiintyisi tunnustuksellisuutta ja muiden uskontojen vähättelyä. On silti outoa, etteivät koulujen - lähinnä ala-asteen - korkeakoulutetut opettajat kykene noudattamaan edes opetussuunnitelmaa, vaan tyrkyttävät pienille koululaisille omia näkemyksiään. 

Jos ja kun näin on, olisi asiaan suhtauduttava sen vaatimalla vakavuudella. Eli tunnustuksellista uskonnonopetusta - on se sitten kristinuskoa tai islamia mukailevaa - antavan opettajan toimintaan olisi puututtava yhtä jämäkällä otteella kuin muissakin työpaikoissa suhtaudutaan henkilöihin, jotka tekevät työssään tahallisia virheitä. Onhan itsestään selvää, ettei puuseppäkään saisi pitää työpaikkaansa, mikäli hän tuolitilauksen saatuaan nikkaroisi sohvan, koska tykkäisi mieluummin tehdä sellaisia?

* * *

Kuten arvoisa lukijani epäilemättä muistaa, ajettiin Sanna Marinin (sd) hallituksen aikaan maahamme sosiaaliturvan uudistus, jota voidaan kuvata jättimäisenä byrokratian kasvattamisena. Tämä näkyi sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoon kuuluvien ihmisten lisäyksenä, minkä lisäksi kuluja kasvatti päätös palkkojen harmonisoinnista kunkin tehtävän suurituloisimpien tasolle. 

Tähän ongelmaan liittyen haastateltiin Ylen uutisissa ulosanniltaan valitettavan heikkoa asiantuntijaa, joka puhui järkeä. Tämä henkilö - Riku Lehtinen - nimittäin kohdistaisi hyvinvointialueiden säästöt keskijohtoon ja hallintoon. Silloin säästämisen tarve pienenisi selvästi, koska matala organisaatio toisi muita hyötyjä.

Tosiasiallisesti on kuitenkin niin, ettei pelkästään keskijohdon irtisanominen pelastaisi tilannetta, vaan samalla pitäisi karsia niitä tehtäviä, joita varten hyvinvointialueille alkujaan palkattiin keskijohtoa. Tämänkin luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta jostain syystä minua hiukan epäilyttää, että kykenevätkö hyvinvointialueiden suuripalkkaiset johtajat vähentämään itselleen rakasta byrokratiaa ja irtisanomaan juuri niitä henkilöitä, joiden kanssa he viettävät työssään eniten aikaa.

Tarvittaessa he  kuitenkin näyttäisivät saavan tukea asiakkailtaan. Tuoreen mielipidekyselyn mukaan suomalaiset eivät nimittäin usko nykymuotoisten hyvinvointialueiden pystyvän huolehtimaan niille kuuluvista asioista. Edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa lainaten: "tarttis tehrä jotain". 

* * *

Lopuksi pari sanaa Hamasin terrori-iskun jälkeisestä Israelin toiminnasta. Sen armeijaahan on vaadittu humanitaariseen tulitaukoon mitä erilaisempien tahojen suulla Välimeren ihmiskaupan toimijana tunnetusta Lääkärit ilman rajoja -järjestöstä maailman poliittisiin johtajiin. 

Olen sinänsä samaa mieltä siitä, etteivät syyttömät saisi kärsiä sotatoimista Gazassa eikä missään muuallakaan. Tässäkin asiassa pallo on kuitenkin Hamasilla, koska Israelin pääministeri ja muut edustajat ovat moneen kertaan todenneet, etteivät he suostu tulitaukoon, ennen kuin Hamas vapauttaa panttivankinsa. Siksi on peräti kummallista, että Pyhän maan konfliktissa painetta luodaan nimenomaisesti Israelille, vaikka ratkaisun avaimet ovat Hamasilla ja palestiinalaisilla. 

Kirjoitin edellä tarkoituksella "Hamasilla ja palestiinalaisilla", koska en ole havainnut uutisia siitä, että jälkimmäiset olisivat toteuttaneet samanlaisia näyttäviä mielenosoituksia panttivankien vapauttamisen puolesta, kuin heidän maanmiehensä ystävineen ovat toteuttaneet Israelia vastaan. Sellaisia ei ole nähty sen enempää länsimaissa kuin Gazassa tai Länsirannan palestiinalaisen hallitsemilla alueilla.     

Tästä syystä minusta näyttää, ettei palestiinalaisilla tai heidän tukijoillaan ole todellisuudessa suurempaa huolta Gazan alueen ihmisten humanitaarisesta hyvinvoinnista. Tai tarkemmin sanottuna, minusta tämä vaikuttaa tosiasioiden valossa itsestäänselvältä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitä saa mitä tilaa myös Gazassa
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet

Sitä saa mitä tilaa myös Gazassa

Punaisen Ristin johtaja on vaatinut toimenpiteitä inhimillisen kärsimyksen lopettamiseksi Gazassa. Hänen mukaansa on mahdotonta hyväksyä tilannetta, jossa siviileillä ei ole turvapaikkaa pommituksilta. 

Kannanotto liittyi siihen, että Israel on aloittanut maahyökkäyksensä Gazan kaistaleelle tarkoituksenaan äskettäiseen äärimmäiseen terrorismiin syyllistyneiden ja sen jälkeen siviilien selän taakse piiloutuneiden Hamasin terroristien mahdollisimman täydellinen tuhoaminen. Siksi Punaisen ristin johtajan vetoomuksen voi katsoa koskevan ensisijaisesti Hamas-järjestöä ja sen johtoa. 

Epäilen kuitenkin, ettei Hamas muuta taktiikkaansa, vaan evää edelleen siviileiltä turvallisen tilan toimimalla myös jatkossa näiden keskuudessa saadakseen mahdollisimman paljon huomiota ja sympatiaa maailmalta. Ja sitähän se on saanutkin ottaen huomioon, että jopa YK:n pääsihteeri on vaatinut Israelia lopettamaan pitkään valmistellun hyökkäyksensä.

Tähän asiaan liittyen panin tyytyväisenä merkille Suomen pidättäytymisen ottamasta kantaa YK:n tulitaukoa vaatineessa äänestyksessä. Valitettavasti ulkoministeri Elina Valtonen (kok) kuitenkin kertoi, että Suomi olisi äänestänyt lauselman puolesta, mikäli siinä olisi selkeästi tuomittu terroristijärjestö Hamasin isku. 

Tämä olisi ollut paha virhe, sillä tulitauko juuri nyt ei olisi mitään muuta kuin terroristien pussiin pelaamista. He saisivat lisäaikaa hyökkäyksen torjumiseen, entistä parempaan piiloutumiseen siviilien joukkoon, hyökkäyksen alta pakenemiseen tai jopa maailman muiden muslimien kiihottamiseen juutalaisia vastaan. 

Tämän kirjoituksen lopuksi on syytä todeta vielä se, ettei gazalaisten tilannetta ole juurikaan syytä sääliä. Heistä 57 prosenttia suhtautui kesällä positiivisesti Hamasiin eli hyväksyi sen tavan hoitaa heidän asioitaan. 

Eivätkä palestiinalaiset - ainakaan heidän TV-lähetyksissä näytetyistä kommenteistaan päätellen - edelleenkään moiti järjestön Israeliin tekemää laajamittaista terrori-iskua, joka laukaisi nyt käynnissä olevan yhteenoton. Päinvastoin, en ole huomannut yhdenkään haastatellun palestiinalaisen syyttäneen Hamasia ahdingostaan. 

Eivätkä kai palestiinalaisetkaan sentään niin tyhmiä ole, etteivät ymmärtäisi, että - Yölinnun laulun mukaisesti - sitä saa mitä tilaa. Ja juuri siitä he nyt nauttivat riippumatta siitä, mitä YK:n pääsihteeri tai Punaisen Ristin johtaja vaativat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:n pääsihteeri valitsi historiallisen alkupisteen
Kuka hyökkäsi sairaalaan?
Tosiasioiden tunnustaminen tekisi hyvää palestiinalaisille