Ilmastohyödyt katosivat savuna ilmaan

Nyt kävi niin, että Kalajoen maastopalo johtui ilmastonmuutoksesta. Asiasta ei ole epäilystä, sillä se lähti liikkeelle tuulivoimalan rakennustyömaalta. Tuulivoimaloita puolestaan rakennetaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Asiasta ei siis ole epäilystä.

Avoimeksi kuitenkin jäi, kuinka kauan Kalajoen uusien tuulivoimaloiden lapojen pitää pyöriä, jotta ne ovat kuitanneet tulipalon takia aiheutuneet hiilipäästöt. Puhumattakaan niistä taloudellisista menetyksistä, jotka tulipalo metsänomistajille aiheutti. 

Nykyaikaisten tuulivoimaloiden historia osoittaa, että niihin liittyy melkoinen tulipalojen riski. Siitähän ei ole kuin neljä vuotta, kun Haminassa paloi tuulivoimala - silloin ei tosin syttynyt metsäpaloja.

Myös suuressa lännessä eli Yhdysvalloissa on tänä kesänä roihunnut melkoisia tulipaloja. Yksi niistä tuhosi metsän, jonka tarkoituksena oli kompensoida sellaisten suuryritysten kuin Microsoftin ja British Petroleumin kasvihuonekaasupäästöjä. 

Jälkimmäisen osalta avoimeksi jäi, pitääkö yritysten nyt kompensoida tulen takia kompensoimatta jääneet päästönsä. Vai tyydytäänkö siihen, etteivät päästöt nyt sitten oikeasti tulleetkaan kompensoiduiksi? 

Tartuin tähän aiheeseen, koska tapaukset osoittavat, etteivät ilmakehän kasvihuonekaasuja alentavien toimien nettotulokset ole laskettavissa huomioimatta niihin liittyviä riskejä. Kysymys siis kuuluu, että ollaksemme älyllisesti rehellisiä, tulisi hiilikompensaatioiden ja metsien keskelle rakennettavien tuulivoimaloiden hiilitaseessa huomioida myös niihin liittyvät metsäpalo- ja muut tuhoriskit.

Nähtäväksi jää, syntyykö yhteiskunnassa laajempaa keskustelua näistä riskeistä. Oma arvaukseni on, ettei synny, sillä nykyinen ilmastonmuutoksen torjuntamenetelmäkirjo kaikkine kompensointeineen ja uusine teknologioineen tarjoaa alalla toimiville ja sitä tukeville tahoille tutkijoista ympäristöjärjestöihin aivan liian suuria taloudellisia ja muita palkkioita, jotta niistä haluttaisiin luopua. 

Ja siksi jatkossakin ajatellaan eli kuvitellaan, että hiilinielut vastaisivat yksi yhteen fossiilisten päästöjen vähentämistä. Ja siksi Suomessakin vaaditaan myös tulevaisuudessa taloutemme yhden selkärangan muodostavan metsätalouden vähentämistä, vaikka EU-komissio ymmärsikin pyörtää idioottimaisimmat ajatuksensa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalajoen metsäpalojen historiallinen viitekehys
Kanadan rajut metsäpalot ovatkin tavanomaisia
Ilmastopaneelin puheenjohtajan suloisenpunaisia ajatuksia

Suomalaisen matkapuhelimen dilemma

Microsoft päätti jätti-irtisanomisista, joiden seurauksena yhtiön toiminta Salon kaupungissa päättyy kokonaan. Päätös ei tullut yllättäen, vaan oli pikemminkin looginen seuraus jo Nokian aikana alkaneesta suomalaisen matkapuhelinbisneksen alamäestä.

Siksi onkin yllättävää, että pääministeri Sipilä tuntuu pitävän uuden matkapuhelinyksikön perustamista Suomeen hyvänä tai toivottavana asiana. Vaikka hän puhuukin erikoispuhelimista, on vaikea nähdä että sellaisilla saataisiin aikaiseksi kovin kannattavaa ja pitkäaikaista yritystoimintaa alalla, jolla jopa suurin toimija menestyy kehnonlaisesti ja vain brändäyksessään erinomaisesti onnistunnut Apple pystyy myymään laitteitaan suurella katteella.

Tarkoitan sitä, että jos uusi suomalainen kännykänvalmistaja onnistuisikin tekemään onnistuneen erikoispuhelimen, sen edessä olisi dilemma. Joko se ei tuottaisi merkittäviä liiketaloudellisia voittoja, tai jos tuottaisi, se saisi välittömästi vastaansa jättiläismäisen ja siksi ylivoimaisen kilpailijan.

Tätä taustaa vastaan on tarkasteltava myös huhuja Nokian paluusta kännykkämarkkinoille. Yhtiön tarkoituksena on ilmeisesti lähteä liikkeelle pienillä investoinneilla eli pelkällä suunnittelutyöllä ja jättää isommat riskit puhelimet valmistavalle alihankkijalle.

Käytännössä tavoitteena lienee pelkästään rahastaa maailmalta se, mitä vanhan brändin avulla on vielä rahastettavissa. Yhtiön kännykkäbisneksen nousua maailman huipulle tuskin edes tavoitellaan.

Ja onhan meillä vielä jäljellä yksi suomalainenkin matkapuhelinyhtiö, eli Jolla. Sen siivet eivät ole riittäneet nousuun: yhtiön tilasta kertonee käyttöjärjestelmän ja puhelintuotannon eriyttäminen toisistaan. Se mitä olen kuullut puhelimesta viittaa käyttöjärjestelmän erinomaisuuteen, mutta puhelimen keskinkertaisuuteen.

Joka tapauksessa yhtiön läpimurto merkittäväksi kansainväliseksi toimijaksi on jäänyt tekemättä, mutta käyttöjärjestelmän osalta tilanne saattaa muuttua, mikäli Venäjä valitsee Sailfishin älypuhelinpalvelujensa alustaksi. Siinä on Jollan mahdollisuus, ei niinkään raudan takomisessa. Vastaavaa poliittisiin realiteetteihin perustuvaa tilaisuutta ei kuitenkaan ole ihan helposti löydettävissä toiselle suomalaiselle matkapuhelinyhtiölle.

Joka tapauksessa on siis selvää, ettei entisten hyvien aikojen paluusta kannata haaveilla. Koska nyt kuitenkin vapautuu runsaasti ammattitaitoista työvoimaa, on toivottavaa että heidän osaamisensa saataisiin suunnattua kännyköitä järkevämpiin kohteisiin - siis sellaisiin, joissa heidän osaamisensa voidaan yhdistää vallankumouksellisiin ideoihin.

Siis sellaisiin, joiden edessä on nopeasti kasvava kansainvälinen markkina, jota liian monet muut eivät ole oivaltaneet. Toisin sanoen olisi löydettävä aloja, joiden tilanne ja tulevaisuus olisi juuri nyt samankaltainen kuin Nokialla oli edessään 1980-luvun lopulla. Sellaiset eivät kuitenkaan mitä todennäköisimmin liity kännyköiden valmistamiseen, vaikka saattaavatkin hyödyntää mobiiliteknologiaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen, Saksan ja Kreikan talouksien kohtalonyhteys
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Yrittämisen kannukset kuntoon!

Nokian ja Microsoftin liitto

Nokian ja Microsoftin liiton järkevyyttä on epäilty monella taholla. Myös Nokian osakkeen arvo romahti ainakin  väliaikaisesti. Seuraavat viikot näyttävät palautuuko se ennalleen.

Tässä tilanteessa suomalaiset kokivat, että yksi meidän taloutemme lippulaiva myytiin jälleen kerran alennusmyynnillä. Vaikka eihän sitä myyty lainkaan; se vain ryhtyi yhteistyöhön. Ja muistetaan nyt sekin, että huomattava osa Nokian omistuksesta on ulkomailla jo ennestään.

Omalla tavallaan osuvasti suomalaisten ajattelua kuvaava on tämän päivän Helsingin Sanomissa ollut Tuomas Nurmen mielipidekirjoitus, jossa hän esitti että Nokian olisi pitänyt tässä tilanteessa jatkaa Symbianin ja Meegon pohjalta. Näin erityisesti koska suljettu Windows-ympäristö tuskin houkuttaa näiden käyttöjärjestelmien ympärille kehittynyttä innovaatioyritystoimintaa.

Minustakin on surullista, että Nokia ei pystynyt jatkamaan omillaan. Suru ei kuitenkaan ole syy kieltää tosiasioita. Nokia ja sen ympärille keskittynyt yritystoiminta on epäonnistunut uusien innovaatioiden tuottajana. Nokian puhelinten käyttö ei enää houkuta etenkään nuorisoa. On parempi tehdä ratkaisuja nyt, kun yritys on vielä maailman suurin alallaan ja tuottaa voittoa. Se antaa pelivaraa.

On yksinkertaisesti typerää sortua sellaiseen älylliseen epärehellisyyteen, että aiemmalla linjalla jatkaen Nokia olisi pystynyt valloittamaan takaisin asemansa maailman johtavana mobiililaitteiden valmistajana. Mikään tosiasia ei viittaa siihen, että se olisi ollut mahdollista. Myös yrityksen johdossa asiaa on pohdittu ja meitä ulkopuolisia paremman Nokian tilanteen tuntemuksen pohjalta tehty johtopäätökset. Aika sitten näyttää onnistuuko Nokian ja Microsoftin liitto.

Ja muistetaan sekin, että Meego kyllä jää; avoimen alustan järjestelmänä se tarjoaa edelleenkin mahdollisuuksia myös Nokian ympärillä toimineille innovaatioyrityksille. Ne ovat nyt vain selkä seinää vasten: tällä kertaa oivalluksia on synnyttävä nopeasti ja niiden on oltava niin hyviä, että käyttäjät ostavat Meego-puhelimia ennen kuin Windows-Nokioita. Näin voidaan osoittaa Tuomas Nurmen olevan kirjoituksessaan oikeassa. Jos taas ei, se alleviivaa Nokian tekemän Microsoft-ratkaisun oikeaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nokia ja kustannukset
Voisikohan olla...
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori