Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste aika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aika. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. huhtikuuta 2026

Vetoomus matalaotsaisille ihmisille

Ministeri Riikka Purra (ps) ja kansanedustaja Minja Koskela (vas) ovat kertoneet ihmisten tehneen heistä huoli-ilmoituksia viranomaisille. Kyse ei tietenkään ole todellisesta huolesta vaan näkyviin poliitikkoihin kohdistuvasta kiusanteosta.

Asiasta kertonut uutinen ei maininnnut kuinka usein Koskela on joutunut tällaisen kiusanteon kohteeksi, mutta Purra kertoi saavansa tällaisia ilmoituksia kuukausittain. Aiemmin sellaiseen oli syyllistynyt myös vasemmistolainen pikkupoliitikko.

* * *

Ymmärsin samasta uutisesta, että perättömiä – kiusaamistarkoituksessa tehtyjä – ilmoituksia tehdään myös tavallisista ihmisistä. Asiantuntijan mukaan "meillä Helsingissä näitä häirintämielessä tehtyjä ilmoituksia saapuu viikoittain, useampi kymmenen kuukaudessa".
 
Kyse on vakavasta asiasta, sillä jokainen huoli-ilmoitus joudutaan käsittelemään sosiaalihuollossa. Huoli-ilmoitus siis käsitellään, oli sen tausta mikä tahansa. Se tarkoittaa sitä, että tilanne arvioidaan ja tarvittaessa otetaan yhteyttä ja tehdään lisäselvityksiä tai jopa kotikäyntejä.

* * *

Käytännössä perättömät ilmoitukset ovat sekä kohteensa elämän vaikeuttamista että viranomaisten ajan haaskaamista ja julkisen järjestelmän väärinkäyttöä eli verovarojen tuhlaamista. Ja viime kädessä niiden vaikutus on julkisen sektorin resurssien tuhlaaminen ja sen työntekijöiden ajan haaskaaminen. Sekä ennen kaikkea avun viivästyminen sitä oikeasti tarvitsevilta. 

Siksi olisi hyvä, että – myös niin sanotut matalaotsaiset ihmiset – lopettaisivat niin poliittisilla kuin muillakin asiattomilla perusteilla tehtyjen huoli-ilmoitusten tekemisen. Ja antaisivat sellaisia käsitteleville viranomaisille rauhan keskittyä apua oikeasti tarvitsevien henkilöiden auttamiseen mahdollisimman tehokkaasti. 

torstai 26. maaliskuuta 2026

Muistutus Euroopan poliittisten johtajien kyvyttömyydestä

Ensi sunnuntaina saamme jälleen siirrellä kelloja tunnilla eteenpäin. Asiasta kertoi Uutissuomalainen, jonka mukaan "ehdotus kellojen siirron lopettamisesta odottaa yhä EU:n neuvoston käsittelyä. Kaikki jäsenmaat eivät ole muodostaneet kantaansa."

Jutussa kerrottiin myös, että "Euroopan komissio haluaa edistää kesäaikadirektiivin kumoamista. Kestävästä liikenteestä ja matkailusta vastaava komissaari Apóstolos Tzitzikostas käynnisti helmikuussa arviointityön, jossa selvitetään kellojen siirron EU-laajuisia vaikutuksia.

Selvitys on tarkoitus saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä, kertoi liikenne- ja viestintäministeriö tiedotteessa. Sen jälkeen komissio arvioi jatkotoimia."

* * *

Tämä on sikäli merkillistä, ettei kyse ole todellakaan mistään uudesta asiasta. Kirjoitinhan itsekin jo kuusi vuotta sitten, että "ehkä vieläkin kuvaavampi esimerkki EU:n kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä aktualisoitui taas viime yönä. Jouduimmehan edelleen siirtelemään kellojen viisareita, vaikka Unionin kansalaisten enemmistö haluaisi lopettaa sen ja sekä EU:n komissio että parlamentti ovat tehneet asiasta päätöksen."

Eikä siinä kaikki, sillä peräti yksitoista ja puoli vuotta sitten saatoin todeta, että "tutkimukset ovat osoittaneet kellon siirtelyn kokonaisuutena haitalliseksi, joten THL on suosittanut käytännöstä luopumista". Eikä tämä asia ole vuosien kuluessa muuttunut miksikään, sillä viime vuonna julkaistun tieteellisen yhteenvetoartikkelin mukaan "kesäaikaan siirtymiseen liittyi haitallisia vaikutuksia unen kestosta ja laadusta lisääntyneeseen uneliaisuuteen". 

* * *

Siksi on syytä toistaa jälleen kerran se tosiasia, että tämä loputon kellonsiirtelyfarssi on omiaan heikentämään ihmisten uskoa ja luottamusta Euroopan Unioniin – ellei se sitten ole tehnyt siitä jo naurunalaista. Ja mikä pahinta, se osoittaa vuosi vuodelta yhä selvemmin, ettei kyse ole pelkästään ihmisten tuntemuksista vaan karusta faktasta. 

Osoittaahan kellonsiirtelyfarssi kiistatta maanosamme johtajien järkyttävän kyvyttömyyden, joka on epäilemättä syynä siihen, että olemme jääneet sekä taloudellisesti että sotilaallisesti jälkeen Yhdysvalloista, kuten alla oleva BKT:n kehityksen näyttävä kuva kiistatta osoittaa. 

Harmi kyllä, kellonsiirtelyn ja talouden ongelmat eivät ole ainoa asia, joissa eurooppalaiset johtajat ovat epäonnistuneet. Ovathan he samaan aikaan onnistuneet myös täyttämään monet jäsenmaat kehitysmaalaisilla elintasopakolaisilla – samaan aikaan kun kantaväestön lapsiluku on pudonnut kuin lehmän häntä. 

Toki eurooppalaiset poliitikot ovat onnistuneet myös ajamaan maanosan sotilaallisen kyvykyyden niin heikoksi, että Venäjä on saanut käydä vuosikausia sotaansa Ukrainassa EU:n kykenemättä puuttumaan asiaan. Ja mikä vielä pahempi - innostaneet USA:n presidentin kyseenalaistamaan koko NATO:n hyödyllisyyden – kaikki asioita, jotka voivat johtaa jopa koko Euroopan tulevaisuuden ja sen asukkaiden elämäntavan häviämiseen. 

maanantai 23. helmikuuta 2026

Kuusitoista vuotta

Talvella 2010 lueskelin silloin tällöin sen aikaisia poliittisia blogeja, minkä seurauksena minulle syntyi vähitellen ajatus, että miksen voisi itsekin kirjoittaa ajatuksiani tähän muotoon. Lopulta päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja perustin tämän blogin. 

Blogiin tarvittiin oma esittely, joten muotoilin sellaisen. Kirjasin siihen myös perustelun bloggaamiselleni: tein sen "voidakseni kommentoida vapaasti asioita, joista kaikki eivät välttämättä ole 'oikeaoppisia' tai vallitsevan politiikan mukaisia". Tämä osoittautui hyväksi linjaukseksi, koska blogini lukijamäärä kasvoi muutamassa vuodessa merkittäväksi ja on sen jälkeen pysynyt sellaisena. 

Blogin lukijamäärä on tärkeä – tai oikeammin aivan keskeinen – tekijä sen jatkuvuudelle. Onhan selvää, ettei kukaan jaksaisi päivästä toiseen kirjoittaa ajatuksiaan näkyville, ellei niille löytyisi vastaanottajia. Ja päinvastoin, mitä useampia lukijoita blogitekstit saavuttavat, sitä suurempi on myös niiden kirjoittajan motivaatio.

On myös mukava lukea teidän ajatuksianne – arvoisat lukijani – tekstien kommenttiosastossa. Keskustelu on ollut valtaosin mielenkiintoista ja usein myös ajatuksia herättävää. Toivon mukaan näin on myös jatkossa.

* * *

"Professorin ajatuksia" täyttää tänään – 23. helmikuuta 2026 – 16 vuotta. Tämän aikana olen kirjoittanut lähes 4700 blogimerkintää, joista jokaiseen on kulunut keskimäärin ainakin puoli tuntia, joskus paljonkin pidempään. Siten olen käyttänyt tähän blogiin vuosien kuluessa vähintäänkin 2 300 tuntia. Siis 97 vuorokautta. Tai 14 viikkoa eli yli kolme kuukautta. 

Toisin sanoen "Professorin ajatuksia" on vienyt enemmän kuin neljännesvuoden mittaisen ajan elämästäni. Toivon mukaan tämä aika ei ole mennyt hukkaan, vaan siitä on ollut iloa muillekin kuin itselleni.
 
Siihen viittaa ainakin se, että puolitoista vuotta sitten tekoäly kertoi "Professorin ajatuksien" edustavan "tärkeää puolta suomalaisessa blogiskenessä, jossa käsitellään kriittisesti yhteiskunnallisia kysymyksiä. Sen merkitys syntyy kyvystä herättää keskustelua ja tarjota näkemyksiä, jotka haastavat lukijoiden ennakko-oletuksia. Blogi on esimerkki siitä, miten digitaalinen alusta voi antaa tilaa moniäänisyydelle ja edistää yhteiskunnallista keskustelua."

Lopuksi kiitokset teille, arvoisat lukijani. Kuten alussa totesin, en olisi näitä ajatuksiani pannut näytteille enää pitkään aikaan, ellei niille olisi löytynyt lukijoita! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

tiistai 3. helmikuuta 2026

Kuka ottaa vastuun?

Helsingin Sanomat kertoi, että vuonna 1981 syntynyt Abdiasis Hassan Khalif on saanut kolmen vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeuteen 14-vuotiaan tytön törkeästä puskaraiskauksesta, johon osallistui hänen lisäkseen kaksi muuta miestä. Rangaistuksen lisäksi hän joutuu osallistumaan uhrille yhteisvastuullisesti maksettaviin 13 000 euron korvauksiin.

Rangaistus olisi voinut olla pidempikin, mutta oikeus katsoi, että sitä piti lieventää, koska vuonna 2004 tehdystä rikoksesta oli kulunut niin pitkä aika. Niin, luitte oikein, arvoisat lukijani, "pitkä aika". 

Minun mieleeni tuli tapauksesta kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että eikö rangaistuksen lieventäminen edellä mainitsemallani perusteella pikemminkin motivoi rikollisia pakenemaan lain kouraa kuin auttaa heidän kiinni saamisessaan? 

Toinen seikka liittyy siihen, että kyseessä on jälleen yksi osoitus siitä, mihin maassamme harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on johtanut ilman, että yksikään sitä kannattanut poliitikko olisi ottanut siitä vastuuta. Ei ensimmäinenkään.

* * *

Jälkimmäisen asian suhteen on syytä huomioida myös toinen uutinen. Ylen mukaan konsulipäällikkö Jussi Tanner haluaisi nimittäin tuoda Al-Holin niin sanotut "suomalaislapset" maahamme.

Näin saattaa hyvinkin tapahtua riippumatta siitä haluavatko he palata koska leirillä on valta vaihtunut.  Tähän mennessä he eivät kuitenkaan ole halunneet.

Siksi on kysyttävä, että kuka ottaa vastuun siitä, ettei tämä ISIS-taustainen joukko aiheuta rikoksia, joista suomalaiset joutuvat kärsimään samaan tapaan kuin alussa mainittu 14-vuotias tyttö. Vai ottaako kukaan?

keskiviikko 28. kesäkuuta 2023

Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?

Suomen talous on edellisen vihervasemmistovetoisen hallituksen jäljiltä niin pahasti kuralla, että jopa kansalaisten selvä enemmistö on asiasta huolissaan. Siksi pitäisi olla selvää, että kaikki poliittiset tahot keskittyisivät tämän asian korjaamiseen. 

Näin ei kuitenkaan näytä olevan, vaan maamme asiat omalla hallituskaudellaan sotkenut oppositio on päättänyt tarttua Vilhelm Junnilan (ps) kehnoon vitsailuun ja vaatinut tämän erottamista ministerin tehtävästään. Toki tälläkin tavalla saa kulutetuksi ministereiden aikaa ja työtehoa tärkeämmiltä asioilta. 

Toivottavasti asia saadaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä ja oppositiokin ymmärtää sen jälkeen antaa hallitukselle työrauhan ohjelmansa toteuttamiseen, sillä maamme julkinen talous voidaan saada tasapainoon vain realistisilla ja tosiasiat tunnustavilla päätöksillä. Eli täyttämällä ministereiden ja kansanedustajien työpäivät asiallisilla esityksillä nyt käynnissä olevan wokeltavan poseerauksen sijasta. 

Koska oppositio on kuitenkin keskittynyt jälkimmäiseen, on syytä kysyä, että löytyykö sieltä minkäänlaista kykyä tai halua hoitaa Suomen asioita? Ja ihmetellä, että onko nyt nähty teatteri varmasti sitä politiikkaa, jolle vihervasemmiston äänestäjät antoivat vaaleissa tukensa?

  

sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Suomen pitäisi tehdä Puolan sakoista vipuvarsi

Kirjoitin eilen EU:n sosiaalisen ilmastorahaston luonteesta suomalaisten kalliina lahjana muille EU-maille. Tänä aamuna jouduin puolestaan vääntelemään kelloja ns. normaaliaikaan, koska EU-päättäjät eivät ole halunneet luopua tästä järjettömyydestä, vaikka se aiheuttaa mm. terveyteen liittyviä ongelmia ja jopa lisää ennenaikaisia kuolemia.  

Kellojen siirtelyn lopettaminen on ollut erityisesti Suomen ajama asia. Lisäksi sille on vankka EU-kansalaisten tuki. Siksi maamme nykyisenkin hallituksen tulisi luoda Unionin kankealle koneistolle painetta asian hoitamiseksi. 

Olisi hienoa, jos Suomen hallituksen edustajat lopettaisivat EU-ympyröissä pitämänsä puheenvuorot roomalaisen valtiomiehen Caton esimerkin mukaisesti ilmoittamalla, että "muuten olen sitä mieltä, että kellojen siirtelyn on loputtava". Tätä sanomaa voisi myös tehostaa asettamalla kellonsiirtelyn lopettamisen ehdoksi jonkin EU:lle merkittävän, mutta meille yhdentekevän, päätöksen hyväksymiselle. Toisin sanoen tehdä tällaisesta asiasta vipuvarsi, jolla EU-koneisto väännetään järjen käyttämiseen.

Alussa mainitsemani EU:n sosiaalinen ilmastorahasto ei ole Suomelle yhdentekevä, mutta EU-tuomioistuimen Puolalle määräämä sakko on sellainen. Siksi Suomen tulisi ilmoittaa vastustavansa sakon perimistä Puolalta siihen asti, kunnes EU lopettaa kellonsiirtelyn. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?
Kykeneekö EU mihinkään?
Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?

Italia tulee saamaan leijonanosan Euroopan vakausrahastosta jaettavasta tuesta. Tämä johtuu siitä, ettei maa ole huolehtinut julkisen taloutensa kuntoon laittamisesta - eli velkojensa vähentämisestä - sen jälkeen kun sen pankit viimeksi pelastettiin.

Rahoista aikoo ottaa osansa myös maan järjestäytynyt rikollisuus. Ja maan tunnetusti rehelliset poliitikotkin käyttävät lahjarahoja kasvattaakseen suosiotaan laskemalla italialaisten eläkeikää.

Tämä kaikki on luonnollisesti vastoin EU:n vakausrahaston tarkoitusta, mutta italialaiset vähät välittävät siitä. Tällainen kansallinen tottelemattomuus on meillä Suomessa täysin tuntematonta. 

Tästä hyvänä esimerkkinä toimii maamme pääministerin tekemä sopimus, jonka mukaan köyhien ihmisten Suomi maksaa elvytyspaketista noin kolminkertaisesti sen, mitä se saa takaisin. Ja vielä kehui saavutuksellaan, joka rikkoi tervettä maalaisjärkeä ja mitä ilmeisimmin myös perustuslakia vastaan. Sekä lisäksi heikentää Suomen julkisen talouden suhteellista asemaa Unionissa. 

Tänä aamuna saimme myös tuntea sen, kuinka EU vastineeksi Suomen käsittämättömästä lojaalisuudesta Unionia kohtaan jättää hoitamatta pienetkin asiat, jotka olisivat meidän tahtomme mukaisia. Eli siitä huolimatta, että kellojen siirtely on tutkitusti haitallista, 84 prosenttia Unionin kansalaisista kannattaa siitä luopumista, ja sekä komissio että europarlamentti ovat tehneet päätöksen - Suomen aloitteesta - siirtymisestä pysyvään kellonaikaan, jatkaa Unioni edelleen ihmisten kiusaamista siirrättämällä kellonaikaa kaksi kertaa vuodesta.

Aamun Ilta-Sanomien mukaan suomalaisten ylivoimainen enemmistö on perin kyllästynyt federalistiseen unirytminsä häirintään. Kysynkin tässä siitä syystä vain retoriseksi tietämäni kysymyksen, että jos Italia voi suurissa asioissa haistattaa pitkät EU:n poliittisille linjauksille, niin voisiko myös Suomen eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?

Siis ilmoittaa yksipuolisesti, että kellojen siirtely loppuu Suomessa nyt - riippumatta siitä, mitä muu EU tekee. Tai viimeistään ensi syksynä mikäli haluamme vielä kerran palata normaaliaikaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Kykeneekö EU mihinkään?
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Kykeneekö EU mihinkään?

Nyt käynnissä oleva koronapandemia vaikuttaa monella tavalla ihmisten ja valtioiden elämään. Niin myös Euroopan Unionin alueella.

Nähtäväksi jää, kuinka EU selviää niistä haasteista, joita virus on tuonut ja tuo mukanaan. Tarkoitan ensin akuuttia rajojen muodostumista Unionin alueelle ja pidemmällä tähtäimellä niitä taloudellisia vaikeuksia, joita pandemia tuo ihmisten, yritysten ja julkisten sektoreiden taloudelle.

Ainakin valmiiksi heikoissa kantimissa oleva Italia on jo syöksymässä ennennäkemättömään talouskurimukseen. Sama saattaa olla edessä Espanjalla. Ja tuskinpa Ranska tai taloudellisesti muutenkin heikot itäisen Keski-Euroopan maat tulevat selviämään kunnialla koronaepidemiasta, mikäli se saavuttaa niissä samanlaiset mittasuhteet kuin Italiassa ja Espanjassa.

Tässä tilanteessa ainakin minun luottamukseni EU:n kykyyn ratkaista ongelmia on nollassa. Sehän ei kyennyt ratkaisemaan edes Turkin yhdelle pienelle EU:n rajanpätkälle luomaa turvapaikanhakijaongelmaa, vaan Kreikan oli tehtävä se itse. Näin siitä huolimatta, että Unionin haavoittuvuus kehitysmaalaisten kansainvaelluksen edessä on ollut tiedossa jo lähes viiden vuoden ajan.

Ehkä vieläkin kuvaavampi esimerkki EU:n kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä aktualisoitui taas viime yönä. Jouduimmehan edelleen siirtelemään kellojen viisareita, vaikka Unionin kansalaisten enemmistö haluaisi lopettaa sen ja sekä EU:n komissio että parlamentti ovat tehneet asiasta päätöksen.

Edelle kirjoittamani perusteella onkin kysyttävä, että kykeneekö nykymuotoinen EU yhtään mihinkään? Ja jos kykenee, niin onko se jotain sellaista, joka veisi tavallisten Unionin kansalaisten elämää parempaan suuntaan?

Ja ellei ole, niin miksi ihmeessä me pidämme yllä tällaista kallista ylikansallista byrokraattisentahmeaa apparaattia. EU:n tämän vuoden hintalappuhan on lähes 170 miljardia euroa, josta toki osa jaetaan takaisin EU-maille käsittämättömän laajan byrokraattisen mekanismin kautta - jolla silläkin on hintansa.

Kerrottakoon tuosta mekanismista yksi omakohtainen esimerkki. Olen nimittäin hakenut yhdessä kollegoideni kanssa useita kertoja tutkimusrahoitusta EU:n puiteohjelmista, joiden kautta myönnetään yhdelle tai useammalle projektille tyypillisesti yhteensä useiden miljoonien eurojen rahoitus.

Haun ensimmäiseen vaiheeseen lähetetään yleensä kymmeniä hakemuksia, joista kunkin pituus on noin 10 sivua. Yhden tällaisen hakemuksen keskimääräinen valmisteluaika - siihen käytettynä työpanoksena (esim. 10 partneria kertaa kunkin käyttämä työaika) - lienee yhteensä vähintäänkin pari-kolme kuukautta eli sivu- ja yleiskustannuksineen hyvinkin noin 20 000 euroa EU-maiden veronmaksajien rahaa. Tämä kun kerrotaan muutamalla kymmenellä hakemuksella päästään yli puoleen miljoonaan euroon.

Jatkoon päässeet puolen tusinaa hakemusta ovatkin sitten jo maksimissaan (eli käytännössä täsmälleen) 70-sivuisia, joten niiden jokaisen valmisteluun kuluu vielä enemmän aikaa. Näitä toisen vaiheen hakemuksia tehdään tyyppillisesti noin viisi kappaletta, joten tämäkin kustantaa sen verran, että veronmaksajien piikistä kuluu yhtä myönnettyä rahoitusta kohden hyvinkin lähes miljoona euroa. Lisäksi veronmaksajien rahaa kuluu niiden virkamiesten palkkoihin, jotka arvioivat ja käsittelevät kaikki nuo hakemukset.

Toisin sanoen se raha, jonka EU jakaa alueensa tutkijoille poltetaan suurelta osin rahoitushakemuksia valmistellessa. Tuon rahan - eli tutkimusajan - olisivat EU:n puiteohjelmahakuihin osallistuneet tutkijat voineet käyttää vaihtoehtoisesti tutkimuskohteidensa tieteelliseen analysointiin. Eli edistämään niitä asioita, joita varten veronmaksaja on omistamiensa yliopistojen tai tutkimuslaitosten kautta heidät palkannut.

Kerroin tämän esimerkin siksi, että se kuvastaa hyvin sitä, mitä monikerroksinen byrokratia aiheuttaa veronmaksajien kustannuksina - ei vain tieteessä vaan koko yhteiskunnassa. Siksi olisi kaikessa politiikassa pyrittävä välttämään monikerroksista byrokratiaa mahdollisimman pitkälle. Ja siirrettävä kellojen siirtelyn kaltaiset pienet asiat kunkin jäsenmaan oman päätöksenteon varaan.

Näin olisi tehtävä erityisesti silloin, kun tuo ylikansallinen apparaatti on moneen kertaan osoittanut heikon kykynsä tehdä kansalaistensa taloutta ja hyvinvointia edistäviä päätöksiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!