perjantai 10. huhtikuuta 2026
Vetoomus matalaotsaisille ihmisille
torstai 26. maaliskuuta 2026
Muistutus Euroopan poliittisten johtajien kyvyttömyydestä
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä
Onhan meillä varaa
maanantai 23. helmikuuta 2026
Kuusitoista vuotta
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi
tiistai 3. helmikuuta 2026
Kuka ottaa vastuun?
keskiviikko 28. kesäkuuta 2023
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?
Kulttuurivieras tosiasioiden äärellä
Tosiasioiden muistelu satuttaa
Purra, Junnila, Ranta ja Ohisalo afgaanien tilanteesta sekä Jari Sarasvuon kommentti
sunnuntai 31. lokakuuta 2021
Suomen pitäisi tehdä Puolan sakoista vipuvarsi
Kirjoitin eilen EU:n sosiaalisen ilmastorahaston luonteesta suomalaisten kalliina lahjana muille EU-maille. Tänä aamuna jouduin puolestaan vääntelemään kelloja ns. normaaliaikaan, koska EU-päättäjät eivät ole halunneet luopua tästä järjettömyydestä, vaikka se aiheuttaa mm. terveyteen liittyviä ongelmia ja jopa lisää ennenaikaisia kuolemia.
Kellojen siirtelyn lopettaminen on ollut erityisesti Suomen ajama asia. Lisäksi sille on vankka EU-kansalaisten tuki. Siksi maamme nykyisenkin hallituksen tulisi luoda Unionin kankealle koneistolle painetta asian hoitamiseksi.
Olisi hienoa, jos Suomen hallituksen edustajat lopettaisivat EU-ympyröissä pitämänsä puheenvuorot roomalaisen valtiomiehen Caton esimerkin mukaisesti ilmoittamalla, että "muuten olen sitä mieltä, että kellojen siirtelyn on loputtava". Tätä sanomaa voisi myös tehostaa asettamalla kellonsiirtelyn lopettamisen ehdoksi jonkin EU:lle merkittävän, mutta meille yhdentekevän, päätöksen hyväksymiselle. Toisin sanoen tehdä tällaisesta asiasta vipuvarsi, jolla EU-koneisto väännetään järjen käyttämiseen.
Alussa mainitsemani EU:n sosiaalinen ilmastorahasto ei ole Suomelle yhdentekevä, mutta EU-tuomioistuimen Puolalle määräämä sakko on sellainen. Siksi Suomen tulisi ilmoittaa vastustavansa sakon perimistä Puolalta siihen asti, kunnes EU lopettaa kellonsiirtelyn.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?
Kykeneekö EU mihinkään?
Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?
sunnuntai 28. maaliskuuta 2021
Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?
Italia tulee saamaan leijonanosan Euroopan vakausrahastosta jaettavasta tuesta. Tämä johtuu siitä, ettei maa ole huolehtinut julkisen taloutensa kuntoon laittamisesta - eli velkojensa vähentämisestä - sen jälkeen kun sen pankit viimeksi pelastettiin.
Rahoista aikoo ottaa osansa myös maan järjestäytynyt rikollisuus. Ja maan tunnetusti rehelliset poliitikotkin käyttävät lahjarahoja kasvattaakseen suosiotaan laskemalla italialaisten eläkeikää.
Tämä kaikki on luonnollisesti vastoin EU:n vakausrahaston tarkoitusta, mutta italialaiset vähät välittävät siitä. Tällainen kansallinen tottelemattomuus on meillä Suomessa täysin tuntematonta.
Tästä hyvänä esimerkkinä toimii maamme pääministerin tekemä sopimus, jonka mukaan köyhien ihmisten Suomi maksaa elvytyspaketista noin kolminkertaisesti sen, mitä se saa takaisin. Ja vielä kehui saavutuksellaan, joka rikkoi tervettä maalaisjärkeä ja mitä ilmeisimmin myös perustuslakia vastaan. Sekä lisäksi heikentää Suomen julkisen talouden suhteellista asemaa Unionissa.
Tänä aamuna saimme myös tuntea sen, kuinka EU vastineeksi Suomen käsittämättömästä lojaalisuudesta Unionia kohtaan jättää hoitamatta pienetkin asiat, jotka olisivat meidän tahtomme mukaisia. Eli siitä huolimatta, että kellojen siirtely on tutkitusti haitallista, 84 prosenttia Unionin kansalaisista kannattaa siitä luopumista, ja sekä komissio että europarlamentti ovat tehneet päätöksen - Suomen aloitteesta - siirtymisestä pysyvään kellonaikaan, jatkaa Unioni edelleen ihmisten kiusaamista siirrättämällä kellonaikaa kaksi kertaa vuodesta.
Aamun Ilta-Sanomien mukaan suomalaisten ylivoimainen enemmistö on perin kyllästynyt federalistiseen unirytminsä häirintään. Kysynkin tässä siitä syystä vain retoriseksi tietämäni kysymyksen, että jos Italia voi suurissa asioissa haistattaa pitkät EU:n poliittisille linjauksille, niin voisiko myös Suomen eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?
Siis ilmoittaa yksipuolisesti, että kellojen siirtely loppuu Suomessa nyt - riippumatta siitä, mitä muu EU tekee. Tai viimeistään ensi syksynä mikäli haluamme vielä kerran palata normaaliaikaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Kykeneekö EU mihinkään?
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
sunnuntai 29. maaliskuuta 2020
Kykeneekö EU mihinkään?
Nähtäväksi jää, kuinka EU selviää niistä haasteista, joita virus on tuonut ja tuo mukanaan. Tarkoitan ensin akuuttia rajojen muodostumista Unionin alueelle ja pidemmällä tähtäimellä niitä taloudellisia vaikeuksia, joita pandemia tuo ihmisten, yritysten ja julkisten sektoreiden taloudelle.
Ainakin valmiiksi heikoissa kantimissa oleva Italia on jo syöksymässä ennennäkemättömään talouskurimukseen. Sama saattaa olla edessä Espanjalla. Ja tuskinpa Ranska tai taloudellisesti muutenkin heikot itäisen Keski-Euroopan maat tulevat selviämään kunnialla koronaepidemiasta, mikäli se saavuttaa niissä samanlaiset mittasuhteet kuin Italiassa ja Espanjassa.
Tässä tilanteessa ainakin minun luottamukseni EU:n kykyyn ratkaista ongelmia on nollassa. Sehän ei kyennyt ratkaisemaan edes Turkin yhdelle pienelle EU:n rajanpätkälle luomaa turvapaikanhakijaongelmaa, vaan Kreikan oli tehtävä se itse. Näin siitä huolimatta, että Unionin haavoittuvuus kehitysmaalaisten kansainvaelluksen edessä on ollut tiedossa jo lähes viiden vuoden ajan.
Ehkä vieläkin kuvaavampi esimerkki EU:n kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä aktualisoitui taas viime yönä. Jouduimmehan edelleen siirtelemään kellojen viisareita, vaikka Unionin kansalaisten enemmistö haluaisi lopettaa sen ja sekä EU:n komissio että parlamentti ovat tehneet asiasta päätöksen.
Edelle kirjoittamani perusteella onkin kysyttävä, että kykeneekö nykymuotoinen EU yhtään mihinkään? Ja jos kykenee, niin onko se jotain sellaista, joka veisi tavallisten Unionin kansalaisten elämää parempaan suuntaan?
Ja ellei ole, niin miksi ihmeessä me pidämme yllä tällaista kallista ylikansallista byrokraattisentahmeaa apparaattia. EU:n tämän vuoden hintalappuhan on lähes 170 miljardia euroa, josta toki osa jaetaan takaisin EU-maille käsittämättömän laajan byrokraattisen mekanismin kautta - jolla silläkin on hintansa.
Kerrottakoon tuosta mekanismista yksi omakohtainen esimerkki. Olen nimittäin hakenut yhdessä kollegoideni kanssa useita kertoja tutkimusrahoitusta EU:n puiteohjelmista, joiden kautta myönnetään yhdelle tai useammalle projektille tyypillisesti yhteensä useiden miljoonien eurojen rahoitus.
Haun ensimmäiseen vaiheeseen lähetetään yleensä kymmeniä hakemuksia, joista kunkin pituus on noin 10 sivua. Yhden tällaisen hakemuksen keskimääräinen valmisteluaika - siihen käytettynä työpanoksena (esim. 10 partneria kertaa kunkin käyttämä työaika) - lienee yhteensä vähintäänkin pari-kolme kuukautta eli sivu- ja yleiskustannuksineen hyvinkin noin 20 000 euroa EU-maiden veronmaksajien rahaa. Tämä kun kerrotaan muutamalla kymmenellä hakemuksella päästään yli puoleen miljoonaan euroon.
Jatkoon päässeet puolen tusinaa hakemusta ovatkin sitten jo maksimissaan (eli käytännössä täsmälleen) 70-sivuisia, joten niiden jokaisen valmisteluun kuluu vielä enemmän aikaa. Näitä toisen vaiheen hakemuksia tehdään tyyppillisesti noin viisi kappaletta, joten tämäkin kustantaa sen verran, että veronmaksajien piikistä kuluu yhtä myönnettyä rahoitusta kohden hyvinkin lähes miljoona euroa. Lisäksi veronmaksajien rahaa kuluu niiden virkamiesten palkkoihin, jotka arvioivat ja käsittelevät kaikki nuo hakemukset.
Toisin sanoen se raha, jonka EU jakaa alueensa tutkijoille poltetaan suurelta osin rahoitushakemuksia valmistellessa. Tuon rahan - eli tutkimusajan - olisivat EU:n puiteohjelmahakuihin osallistuneet tutkijat voineet käyttää vaihtoehtoisesti tutkimuskohteidensa tieteelliseen analysointiin. Eli edistämään niitä asioita, joita varten veronmaksaja on omistamiensa yliopistojen tai tutkimuslaitosten kautta heidät palkannut.
Kerroin tämän esimerkin siksi, että se kuvastaa hyvin sitä, mitä monikerroksinen byrokratia aiheuttaa veronmaksajien kustannuksina - ei vain tieteessä vaan koko yhteiskunnassa. Siksi olisi kaikessa politiikassa pyrittävä välttämään monikerroksista byrokratiaa mahdollisimman pitkälle. Ja siirrettävä kellojen siirtelyn kaltaiset pienet asiat kunkin jäsenmaan oman päätöksenteon varaan.
Näin olisi tehtävä erityisesti silloin, kun tuo ylikansallinen apparaatti on moneen kertaan osoittanut heikon kykynsä tehdä kansalaistensa taloutta ja hyvinvointia edistäviä päätöksiä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?
