Jussi Halla-aho kutsui eduskunnan keskustelemaan suomalaisesta korruptiosta

Hallituksen päätös 35 miljoonan euron ehdollisesta tuesta jäähallin rakentamiseksi Helsingin IFK:n jääkiekkojoukkueen pelien ja erilaisten tapahtumien pitopaikaksi suunnitellulle Garden-hallille on johtanut siihen, että eduskunnan puhemies Jussi-Halla-aho (ps) on kutsunut kansanedustajan lomalta keskustelemaan asiasta. 

Päätös on tässä tilanteessa ainoa oikea, sillä tapaus on periaatteellisesti paljon tärkeämpi kuin pelkkä 35 miljoonan euron rahasumma. Näin siksi, että sitä on syytä epäillä malliesimerkiksi suomalaisesta korruptiosta, joka ei toimi monien muiden maiden tapaan "ruskeina kirjekuorina" vaan julkisten varojen ja etujen jakelemisena poliittisen eliitin kesken. 

Asia käsitellään eduskunnassa tänään, minkä jälkeen olisi toivottavaa, että siihen on tullut selvyys. Eli hallille annettavalle tuelle löytyy kestävät perustelut, kuten myös sille, ettei tukea ole annettu muille vastaaville hankkeille – kuten Vantaan kansainvälistä rahoitusta keränneelle areenalle – tai vaihtoehtoisesti Helsinki Garden-hankkeen ehdollinen tuki perutaan. 

Pidemmällä tähtäimellä on syytä toivoa, että ratkaisu – mikä ikinä se sitten onkaan – johtaisi suomalaisen korruption läpivalaisuun ja sitä kautta poliitikkojemme moraalin kohennukseen. Eikä tämä koske pelkästään nykyistä hallitusta tai Petteri Orpoa (kok) vaan koko suomalaista poliittista kenttää. Siis aivan erityisesti veronmaksajien rahojen käytöstä itsenäisyytemme aikana eniten päättämään päässeitä vanhoja valtapuolueita SDP:tä, Keskustaa ja Kokoomusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Aittakumpu ja penistyöpaja

Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Wille Rydmanin ehdottamat STEA-avustusten kriteerit ovat tarkoituksen- ja oikeudenmukaisia

Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä

Iltalehti kertoi eilen, että Perussuomalaisten kansanedustaja ja everstiluutnantti evp. Tomi Immonen on häiriköinyt Finnairin lennolla. Hän oli saapunut lennolle humalassa ja jäänyt poistumiskehotuksen saatuaan väittelemään koneen henkilökunnan kanssa 40 minuutin ajaksi siten, että paikalle piti kutsua poliisi. Tämän seurauksena lento myöhästyi.

Immonen kertoi myöhemmin oman näkemyksensä, jonka mukaan "eilen illalla lentohenkilökunta katsoi minun olevan liian päihtynyt, jotta voisin nousta Thaimaan koneeseen. Arvio yllätti minut ja koska samalla lennolla ollut muistisairas ystäväni joutui nyt lähtemään Thaimaahan yksin, yritin neuvotella lennolle pääsystä henkilökunnan kanssa. Pyysin paikalle poliisia puhalluttamaan itseni, joka ei alkometritestaukseen suostunut." 

Myöhemmin hän oli kuitenkin käynyt puhaltamassa alkometriin, joka oli näyttänyt 0,69 promillen humalatilaa. Tätä ei ole vahvistettu miltään taholta, mutta kyseessä ei tämän tiedon mukaan olisi ollut mikään kaatokänni. 

Ylen toimittajalle kansanedustaja oli lisäksi kertonut, että "jokainen voi miettiä, että en ole kykenevä lentämään lentokonetta, mutta ehkä pystynyt kumminkin matkustamaan ja istumaan paikallani". Hän oli myös pyytänyt "vilpittömästi anteeksi" muilta matkustajilta sekä Finnairin henkilökunnalta. 

* * *

Tapaus on sinänsä vähäinen, mutta sikäli merkittävä, että se on yksi tapaus lisää siihen listaan, joka syö Perussuomalaisten uskottavuutta poliittisena liikkeenä. Enkä tarkoita tällä mitään kravattisyytöksiä, vaan esimerkiksi Timo Vornasen tai Teuvo Hakkaraisen tapauksia.

Heidän kummankaan tai Immosen teot eivät ole olleet mitään äärimmäisen vakavia rikoksia - murhia, raiskauksia, maanpetoksia tai muuta sellaista, jollaisiin esimerkiksi jotkut demarikansanedustajat (esimerkki, toinen) ovat syyllistyneet - mutta ne ovat olleet omiaan poliittisten vastustajien käytettäväksi puoluetta vastaan. Ja kun vielä lehdistökin on innokkaampi nostamaan tikun nokkaan perussuomalaisia kuin muiden puolueiden jäseniä, niin uskon, että puolueen puheenjohtaja Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä. 

* * *

Toistaiseksi olen nähnyt perussuomalaisista vain eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelän kommentoineen tapausta. Ja hänkin oli varsin lakoninen ottaessaan kantaa tapahtuneeseen. 

Mäkelän sosiaalisessa mediassa julkaiseman viestin mukaan "julkisuudessa olleet tiedot ryhmämme edustajan toiminnasta lennolla ovat ikäviä. Olemme olleet asian merkeissä yhteyksissä. Toivon hänen itse selvittävän tapahtumat lentoyhtiön ja muiden mahdollisesti asiaan liittyvien tahojen kanssa."

Nähtäväksi siis jää, miten Immosen tapaus etenee. Ja kuinka paljon se saa näkyvyyttä suomalaisissa valtamedioissa. Ja ennen kaikkea - onko sillä vaikutusta hänen puolueensa kannatukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan

Syökö Kokoomus Perussuomalaisten kannatuksen?

Ajattelin ensin olla kommentoimatta Helsingin sanomien tuoretta gallupia ja valitsin siksi tämän aamun kirjoituksen aiheeksi ilmastonmuutospelon ajaman vihreän talouden tilan Suomessa.  Näin loma-aikana ja kaiken lamauttavassa helteessä on kuitenkin hyvää aikaa kirjoittaa myös toinen blogimerkintä, joten tartun tässä vielä lyhyesti HS:n gallupiin.

Sen mukaan Perussuomalaisten kannatus on kääntynyt rajuun laskuun. Taustalla saattaisi lehden käyttämän asiantuntijan mukaan olla Jussi Halla-ahon (ps) ilmoitus luopua puheenjohtajan pestistään. Lisäksi tämä epäili, että Perussuomalaisten kannatuksen laskussa näkyisi populistipuolueelle tyypillinen muita puolueita suurempi stokastinen vaihtelu.  

Tämä analyysi lienee ainakin osatotuus, mutta yhtä merkittävä tai jopa merkittävämpi seikka saattaa olla Kokoomuksen suunnalta kuulunut aiempaa tiukempi puhe maahanmuutosta. Se on saattanut kääntää sellaisten ihmisten päitä, joita joidenkin perussuomalaisten edesottamukset ovat kiusanneet tai jotka suhtautuvat EU:hun positiivisesti, mutta pitävät maahanmuuttoa sitä tärkeämpänä kysymyksenä. 

Joka tapauksessa HS:n tutkimuksen tulos lienee varsin luotettava, koska myös Ylen viimeisin gallup muutaman viikon takaa kertoi samanlaista tarinaa. Siten näyttäisi siltä, että Kokoomus on ottamassa selkeää johtoasemaa oppositiossa ja hakemassa ennakkosuosikin paikkaa tuleviin eduskuntavaaleihin. 

Tämä asema saattaa hyvinkin pitää, mutta mikäli EU-politiikasta syntyy seuraavan parin vuoden aikana Suomelle uusia vastuita tai velvollisuuksia, tai jos kehitysmaalaisten kansainvaellus paisuu oleellisesti nykyisestä tai uussuomalaisiin liittyvä rikollisuus saavuttaa entistä hurjempia mittasuhteita, riippuu jatko Kokoomuksen johdon poliittisista linjauksista. 

Eli mikäli puolue näyttäytyy kovin federalistisena tai suorastaan epäisänmaallisena, tai kannattaa löperöä suhtautumista elintasopakolaisuuteen, saattavat monet puoluetta nyt nähdyn gallupin mukaan kannattaneet ihmiset sittenkin vaihtaa uudelleen suosionsa kohdetta. Toisaalta siirtyminen ainakin piirun verran rydmanis-kalevaisten linjausten suuntaan maahanmuutto-asioissa saattaisi hyvinkin syödä lisää Perussuomalaisten kannatusta. Vaalikarjahan on epäilemättä unohtanut jo kauan sitten, ettei sen enempää Rydmanin kuin Kalevankaan kannanotoilla ole ollut vaikutusta Kokoomuksen käytännön toimiin maahanmuuttokysymyksissä.

Lisäksi paljon riippuu siitä, kuka siirtyy Perussuomalaisissa halla-ahoksi halla-ahon tilalle. Ja ennen kaikkea, kuinka uusi puheenjohtaja onnistuu puolueen linjan kirkastamisessa äänestäjille. Sekä tietenkin siitä, minkälaiseksi tuo linja muuttuu. 

Itse gallupista vielä sen verran, että panin surukseni merkille sen, kuinka kaikkien kolmen vihervasemmistopuolueen kannatus nousi piirun verran. Toki nämä muutokset mahtuvat kyselyn virhemarginaaleihin, mutta minusta on hämmästyttävää, että hallituksen täysin vastuuton talouspolitiikka voi saada rationaalisina pidettyjen suomalaisten parissa edelleen - kahden vuoden vastuuttoman hallitustaipaleen jälkeen - peräti 37,6 prosentin kannatuksen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa
Matkalla mitättömyyteen
Atte Kaleva johtaa vaalikarjaa harhaan kertomalla totuuden islamista

Maahanmuuton kasvu näkyi petoksissa, raiskauksissa ja pahoinpitelyissä

Alkuvuosi alkoi pettäen, raiskaten ja pahoinpidellen. Näin voisi tiivistää poliisin näkemyksen alkuvuoden (tammi-maaliskuu) rikostilastoissa kasvaneiden tekojen luonteen. Muilta osin rikollisuuden eri lajit ovat pysyneet ennallaan tai vähentyneet.

Omaisuusrikosten kokonaismäärä on alkuvuoden aikana laskenut lähes viidellä prosentilla viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna, mutta petosrikosten määrä kasvoi peräti 29 prosenttia. Kehitys johtuu nettipetosten määrän kasvusta.

Petosrikoksissa ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen rikosten osuus on noussut verrattuna edelliseen vuoteen (46%). Ulkomaan kansalaisten osuus asianomistajina on vieläkin suurempi eli 51%.

Henkirikoksia kirjattiin saman verran kuin edellisenä vuonna. Väkivaltarikosten määrä nousi noin 2,4 prosenttia ja pahoinpitelyrikokset 2,5 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

Pahoinpitelyrikoksissa ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen rikosten osuus on noussut edellisestä vuodesta yli puolella (410 rikosta). Samaan aikaan sellaisten tapausten määrä, joissa ulkomaalainen on pahoinpitelyrikoksen asianomistaja, määrä on noussut yli 46 prosenttia (363 tapausta).

Alkuvuoden aikana poliisin tietoon tuli 94 seksuaalirikosta enemmän kuin vuotta aiemmin vastaavana ajankohtana. Yhteensä seksuaalirikoksia oli 838 kappaletta.

Seksuaalisia ahdisteluita tuli poliisin tietoon 132 eli 88 tekoa enemmän kuin edellisen vuoden tammi-maaliskuun aikana. Ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen seksuaalirikosten määrä nousi 55:llä.

Tänä vuonna kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ulkomaan kansalaista epäillään 34 seksuaalisesta ahdistelusta. Siinä on saavutettu virstanpylväs, sillä Suomen kansalaisten tekemiksi epäiltyjen rikosten määrä oli "vain" 32 rikosta eli ulkomaan kansalaisia vähemmän.

Ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen raiskausrikosten määrä on noussut yli viidenneksellä (9 rikosta). Raiskausrikoksissa ja seksuaalisissa ahdisteluissa ulkomaalaisten asianomistajien määrät ovat myös nousseet.

Yhteenvetona tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden tapahtumista voitaneen todeta, että suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristuminen näyttää nurjia puoliaan yhä selkeämmin. Ongelmana tässä on se, ettei meidän saati EU:n poliittinen järjestelmä näytä osaavan tulkita lukuja oikein. Eikä ainakaan tunnustaa tosiasioita maahanmuuttopolitiikkansa perusteeksi.

Toki samaan hengenvetoon on todettavat, ettei tilanne ole Suomessa vielä yhtä karmaiseva kuin Ranskassa, Saksassa, Belgiassa, Iso-Britanniassa tai Ruotsissa. Tässä suhteessa olisi hyvä jos maamme poliittiset päättäjät osaisivat tunnustaa tosiasiat ja ymmärtäisivät, että ainoa syy Suomen "jälkeenjääneisyyteen" tässä asiassa on maamme ovien pysyminen kiinni haittamaahanmuutolta edellä mainittuja valtioita pidempään.

Siten Suomen on helppo pitää yllä edellä mainittuja maita parempaa tilannetta yksinkertaisesti huolehtimalla siitä, ettei maamme houkuta tulevina vuosina petoksiin, raiskauksiin tai väkivaltaan taipuvaisia ihmisiä. Tämä ei luulisi olevan liian vaikeaa. Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vantaalle ilmaantui pahoinpitelevä nuorisojoukko
Turvapaikanhakijat paljastivat karvansa
Bahaaldin Omar uhkailee rikollisuudella

Turvapaikanhakijat paljastivat karvansa

Eilisen päivän merkittävin uutinen kertoi, että Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden vapaaehtoinen paluumuutto Suomesta lähtömaihin on jatkunut ennätysvauhdilla. Lähtijöitä oli ennätyskuukausi helmikuussa 176 ja maaliskuussakin 173.

En voi olla iloitsematta tapahtuneesta, vaikka tahti ei huimaakaan päätä ennätyksestä huolimatta. 176 henkilön kuukausivauhdilla kestää nimittäin peräti 15 vuotta ennen kuin kaikki viime vuonna meiltä parempaa elintasoa hakemaan saapuneet noin 31 599 turvapaikanhakijaa ovat poistuneet maasta.

En laskenut elintasopakolaisten määrään mukaan syyrialaisia, koska heillä voidaan ajatella olevan edes jonkinlainen tarve kansainväliseen suojeluun - irakilaisille, somaleille tai afgaaneille löytyy turvapaikkoja kotimaastakin. Syyrialaisillekin olisi toki ollut tarjolla suojaa myös matkan varrella.

* * *

Uutisessa kerrottiin myös niistä syistä, miksi turvapaikanhakijat ovat palaamassa kotimaihinsa. Vastaanottokeskuksista kantautuneiden tietojen perusteella Suomi on ollut pettymys monille turvapaikanhakijoille. He kun olivat ajatelleet saavansa nopeasti oleskeluluvan ja perheensä Suomeen.

Täällä heille on sitten selvinnyt, että perheenyhdistäminen ei välttämättä onnistu, eikä työpaikkojakaan ole. Myös turvapaikkapäätöksen saaminen on kestänyt kauemmin kuin he ovat odottaneet.

Myös oman kotiseudun vakauden heikkeneminen on uutisen mukaan saanut tulijoita palaamaan kotiseudulle. Jos esimerkiksi heidän perheilleen on sattunut jotain, on pitänyt lähteä takaisin kotimaahansa.

Nämä kotiinpaluun syyt vetävät kyllä hiljaiseksi ja panevat kysymään kuinka sinisilmäisiä me suomalaiset oikein olemme? Uskommeko todellakin, että tällaisilla syillä maastamme poistuvat henkilöt ja heidän kaltaisensa olisivat ihan oikeasti turvapaikan tarpeessa ja oikeutettuja tuottamaan jokaiselle suomalaiselle vauvasta vaariin 220 euron vuotuisen kustannuksen?

Minä en usko, koska kyse on ilmiselvästä suomalaisten hyväntahtoisuuden sekä hädässä olevien ihmisten auttamiseen tarkoitetun järjestelmän väärinkäytöstä. Edellytän tämän asian ymmärtämistä myös maahanmuuttoviraston työntekijöiltä ja poliittisilta päättäjiltä nyt kun turvapaikanhakijat ovat paljastaneet todellisen karvansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU voisi tukea Irakin ja Somalian taloutta
Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen
Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia

Tieverkoston yhtiöittämisessä on piiloverovaara

Helsingin Sanomat esitteli tänä aamuna viisi mallia siitä, kuinka autoilijoilta voitaisiin kerätä tieverkon ylläpidon rahoitus, mikäli niiden omistus yhtiöitettäisiin. Siis yhtiöitettäisiin valtion omistamaksi yhtiöksi, mutta ei yksityistettäisi.

HS:n juttu on hyvä ja selkeä, joten siitä ei sen enempää. On kuitenkin syytä kirjata pari sanaa uudistuksen veroluonteisista seurauksista.

Ensinnäkin ministeri Anne Bernerin (kesk) ehdottaman yhtiöittämisen varsinaisena tavoitteena lienee suurten tieverkkoinvestointien rahoittamisen helpottaminen. Tämä tarkoittaa irrottamista valtion budjetista, jonka vapaata käyttöä vaikeuttavat alijäämiä rajoittavat EU-tason päätökset.

Toisin sanoen yhtiön olisi mahdollista ottaa tieverkkoa varten lainoja silloinkin, kun valtiontalouden alijäämät eivät sitä muuten sallisi. Tämä luonnollisesti edesauttaisi maamme surkeaan tilaan ajautuneen tieverkoston kunnossapitoa.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että myös valtionyhtiön lainat on maksettava takaisin ennemmin tai myöhemmin. Tämä tapahtuisi nostamalla käyttömaksujen hintoja rahantarpeen mukaan. Tarkemmin ajatellen tämä tarkoittaa sitä, että ministeri Berner on synnyttämässä maahamme uudenlaista piiloverotuksen muotoa, jonka yhtenä tarkoituksena on harhauttaa sekä veronmaksajia että Euroopan Unionia.

Hyvää asiassa on kuitenkin se, että tieyhtiölle omasta autoilustaan maksava tietäisi mihin rahat menevät. Tämä olisi iso parannus nykyiseen tilanteeseen, jossa autoilun veroeurot palautuvat heikosti tieverkoston ylläpitoon.

Ellei sitten tieverkkoyhtiö alkaisi pöhöttyä hallintoa kasvattamalla ja johtajien tulotasoa korottamalla. Tämä on todellinen vaara erityisesti poliittisesta valvonnasta valtionlaitoksia enemmän irrallaan olevissa luonnollista monopolia pyörittävissä yhtiöissä. Esimerkkejä on helppo löytää.

Toinen puoli Bernerin esityksessä on tiemaksujen käyttöönoton yhteydessä luvattu muiden verojen alennus. Ministerihän on luvannut, ettei teiden käyttämisen hinta saisi ainakaan nousta uudistuksen yhteydessä.

On siis uskottava, että tiemaksua käyttöönotettaessa kompensaatio muuhun verotukseen vastaa tiemaksujen määrää. Sen sijaan en jaksa uskoa, ettei alentuvan verotuksen mahdollistamia veronkorotuksia otettaisi käyttöön ennemmin tai myöhemmin etsittäessä ratkaisuja julkisen rahoitusvajeen täyttämiseen.

Ellei näitä veroja haluttaisi kohdistaa suoraan autoverotukseen, voitaisiin samat rahasummat kerätä joko tulo- tai muun välillisen verotuksen kautta. Näin yhteyden osoittaminen tieverkoston yhtiöittämiseen olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta. Veronmaksajan kukkarossa se kuitenkin näkyisi.

Missään ei ole myöskään ollut esillä sellaista näkemystä, etteivätkö aluksi päätetyt teiden käyttömaksut voisi ajan myötä nousta paljonkin korkeammiksi kuin nyt mahdollisesti käyttöön otettavat. Näin myös niiden kautta voitaisiin kerätä nykyistä enemmän veroluonteista rahoitusta julkisten palvelujen pyörittämiseen ja siitä leipänsä saavien ihmisten elättämiseen.

Ministeri Bernerin ehdotus sisältää siis sekä aidon mahdollisuuden tieverkkojen ylläpitomahdollisuuksien parantamiseksi, että ajan myötä realisoituvan veroluoteisten maksujen korotusriskin. Niiden kontrolloimiseksi olisi hyvä, mikäli tutkimuslaitokset tai mediatalot alkaisivat seurata kansalaisiin kohdistuvan verotuksen kehittymistä siten, että mukana olisivat myös monopoliasemassa palveluita tuottavien yhtiöiden keräämät tienkäyttömaksujen kaltaiset piiloverot.

Vain siten voitaisiin välttää kansalaisten kukkarosta julkisiin menoihin kupattavan rahamäärän nostaminen entisestään. Ja välttää siitä aiheutuvan työn tekemisen ja yrittämisen mielekkyyden vielä nykyistäkin tehokkaampi alasajaminen. Ja sen seurauksena tapahtuva koko yhteiskunnan kurjistuminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen
Julkisen kulutuksen ja verotuksen dilemma
Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?

Sumea varainhankintamenetelmä maksimoi maailmanparannusmenot

Kirjoitin pari päivää sitten maahanmuuton kustannuksista. Laskin turvapaikanhakijavyöryn vuotuiseksi hinnaksi 1200 miljoonaa euroa eli 2,2 prosenttia valtion budjetista. Tai 220 euroa per Suomen kansalainen. Siitä noin 40 prosenttia kerätään suorina tuloveroina ja loput valtion muina tuloina.

Olen aiemmin kirjoitellut myös kehitysyhteistyön kustannuksista. Siitä kirjoittaessani tarkoitukseen käytettiin rahaa yli miljardi euroa vuodessa. Nyt avun määrä on pudonnut 800 miljoonaan euroon eli 1,4 prosenttiin valtion menoista. Kansalaista kohti laskettuna summa on siis pudonnut noin 145 euroon.

Ovatko edellä mainitut summat suuria vai pieniä on tietenkin suhteellinen asia. Arvatenkin punavihreät aatteet omaava pitää niitä järkyttävän pieninä, koska hänen mielestään jo pelkästään kehitysapuun pitäisi lahjoittaa vähintään 0,7 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Se tekisi 1700 miljoonaa euroa eli 3,1 prosenttia valtion budjetista.

Toisaalta monia muita poliittisia ajatussuuntia kannattavissa ihmisissä on paljon niitä, joiden mielestä summat ovat valtavan suuria. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan pyri ottamaan kantaa siihen rahoituksen tasoon, joka meidän olisi käytettävä maailmanparannukseen, vaan pohdin veronkantojärjestelmän merkitystä summan suuruudelle.

* * *

Meillä verojen keruuseen ovat oikeutettuja valtio ja kunnat. Tulevaisuudessa ilmeisesti myös maakunnat. Kaikki kolme ovat niin suurten ihmisjoukkojen yhteisöjä, että verojen keruun ja kerätyn rahan käytön välinen suhde lienee tavalliselle veronmaksajalle sumea.

Lisäksi näin suurissa yksiköissä kerätään rahaa niin moniin eri tarkoituksiin, että yksittäisten kuluerien osuus yhteisistä kuluista lienee varsin hämärä suurimmalle osalle ihmisistä. Eihän meiltä kukaan kysy koskaan haluammeko lahjoittaa vuosittain 220 euroa maahanmuuttokuluihin tai 145 euroa kehitysapuun.

Onhan niin, ettei julkisia veroja voi edes kerätä siten, että kansalaiselta kysyttäisiin paljonko he tahtovat lahjoittaa rahaa jokaisen budjetin kohdan rahoittamiseen. Näin siksi, että yksittäisiä menoeriä on aivan liikaa.

Kannattaa kuitenkin ajatella mitä tapahtuisi, jos näin tehtäisiin. Olisiko esimerkiksi arvoisa lukijani valmis luovuttamaan yhteensä 365 euroa edellä puheena olleisiin tarkoituksiin? Ja perheen ollessa kyseessä saman summan puolison sekä kunkin lapsen osalta?

Vai arvelisiko hän esimerkiksi kympin riittävän koko perheen osuudeksi maailmanparannukseen? Vai tuntisiko hän sittenkin niin suurta solidaarisuutta hädänalaisia kohtaan, että haluaisi lahjoittaa pelkästään kehitysapuun 0,7 prosenttia BKT:sta vastaavat 309 euroa ja ehkäpä 500 euroa maahanmuuton kustannuksiin? Sekä tietenkin samat summat muiden perheenjäsenten osalta.

* * *

Yksi mieleeni tullut tapa hahmottaa maailmanparannuksen varainkeruun problematiikkaa on vertaus taloyhtiöiden kokouksiin. Niissähän päätetään asunto-osakeyhtiöiden varojen keruusta ja rahankäytöstä. Siis laaditaan budjetti niin pienelle joukolle ihmisiä ja asioita, että jokainen ymmärtää kokonaisuuden ja pystyy ottamaan siihen kantaa.

Näissä kokouksissa käydään käsittääkseni tiukkoja keskusteluja esimerkiksi remonttien tarpeista, koska samassa yhteydessä päätetään myös jokaisen maksettavaksi tulevasta yhtiövastikkeen nostamisesta tai lainan ottamisesta. Toisaalta ihmiset ymmärtävät myös, että tarpeelliset korjaukset on tehtävä ajallaan, koska ilman huolenpitoa asuntoyhtiö rapistuu ja menettää samalla arvonsa.

Sen sijaan en ole kuullut asunto-osakeyhtiöiden kokouksissa koskaan pohditun ehdotusta kerätä ylimääräistä vastiketta naapurin vaikeuksissa olevan perheen auttamiseen. Saati ehdotusta asuttaa tämän naapurin isännän ryyppäämisestä kärsivää työtöntä aikamiespoikaa omaan asuntoyhtiöön ilman velvoitetta maksaa osuuttaan yhtiön kuluista.

Enkä ihan tältä istumalta usko, että sellaiset ehdotukset menisivät läpi kovinkaan monessa asunto-osakeyhtiössä, vaikka niissä epäilemättä saattaakin asua yksittäisiä ihmisiä, jotka kannattaisivat edellä kuvatunkin kaltaista taloyhtiön toimintaa.

* * *

Loppupäätelmänä tästä kaikesta totean, että maailmanparantaminen näyttäisi liittyvän sen talousyksikön kokoon, joka kerää siihen varat. Yksittäiset ihmiset saattavat kyllä tehdä huomattavia lahjoituksia, mutta suurin osa ihmisistä ei sellaiseen halua ryhtyä. Siksi taloyhtiöissä ei harrasteta maailmanparannusta, vaikka monet ihmiset lahjoittavatkin rahaa erilaiseen hyväntekeväisyyteen.

Niinpä on selvää, että jos verovarat kerättäisiin ja käytettäisiin muutamien kymmenien tai satojen ihmisten ryhminä nämä tuskin sijoittaisivat kovin kummia rahasummia kehitysapuun tai maahanmuuton kustannuksiin. Koska näin ei kuitenkaan ole, vaan veronkannon kohteena olevien ihmisten joukko ja rahoitettavien asioiden määrä ovat kasvaneet niin suureksi, etteivät maksajat pysty hahmottamaan sitä kunnolla, on maailmanparannus alkanut elää omaa elämäänsä ja voida hyvin.

Julkisten rahavarojen keruu ja käyttö on kokonsa vuoksi muuttunut puhtaasti edustukselliseksi eli poliitikkojen päätettäväksi. Sellaisessa järjestelmässä läpi menevät asiat, joille on voimakkaita ja kyvykkäitä ajajia. Elleivät näiden haluamat asiat mene läpi sellaisenaan, ne voi ennemmin tai myöhemmin ujuttaa yhteisten varojen käyttöön jonkinlaisena sulle-mulle lehmänkauppana.

Näin julkisten verojen käyttö irtoaa rahoittajien (eli kansalaisten) valvonnasta ja pyrkii kasvamaan, koska rahaa jaettaessa voi aina tyydyttää juuri sitä asiaa haluavia kansalaisia. Muita ihmisiä asia ei juurikaan kiinnosta. Sen sijaan budjetin pienentäminen kirpaisee aina jotakin äänestäjäryhmää, eikä siksi ole poliitikkojen keskuudessa suosittua.

* * *

Kehitysapuvarojen ympärille on syntynyt suuri edunsaajien joukko jo kauan sitten ja se on pitänyt esimerkiksi nykyisen hallituksen kehitysapuvaroja supistavista päätöksistä kovaa meteliä. Myös maahanmuuttoon on syntynyt oma vastaanottokeskuksia ja kotouttamistoimintaa pyörittävä "teollinen klusterinsa", jonka voi odottaa pyrkivän pitämään kiinni turvapaikanhakijoihin liittyvästä bisneksestä. Siten siihenkin tarkoitukseen upotetuilla varoilla on pitkään jatkuessaan vaarana muuttua pysyväksi omaa elämäänsä eläväksi kulueräksi.

Niinpä turvapaikkabisneksen alkaessa jossain vaiheessa supistumaan siitä hyvinvointinsa saavat ihmiset pyrkivät vaikuttamaan sekä julkisuudessa että etenkin kulisseissa tulijamäärän eli oman tulonlähteensä kasvattamiseksi. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää, etteivät maahanmuuttoon käytettävät varat pääsisi vakiintumaan samanlaiseksi saavutetuksi eduksi kuin on käynyt kehitysapubisnekselle.

Tämän vaaran torjuminen edellyttää kahta asiaa. Ensimmäinen ja tärkeämpi on tulijavirran suitsiminen mahdollisimman pieneksi. Toinen on maahamme hyväksyttävien tulijoiden pikainen integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan siten, että kotouttamisklusterin elinikä jää mahdollisimman lyhyeksi. Valitettavasti jälkimmäinen ei nykyisillä tulijoiden kansallisuuksilla ja heidän tähänastisen integroitumishistoriansa valossa näytä kovinkaan todennäköiseltä.

Suomalaisen veronmaksajan olisi siis syytä olla nykyistä paremmin tietoinen siitä, mihin hänen työllään ansaitsemia varoja käytetään. Ja osata aikanaan äänestyskopissa välittää tahtonsa myös verovarojen käyttökohteiden hyväksyttävyydestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen
Iloinen veronmaksaja?
800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen

Suomen ja Venäjän sopimus pohjoisten rajanylityspaikkojen rauhoittamiseksi näyttäisi toimivan, koska ihmisvirta Pohjois-Suomeen on tyrehtynyt. Myös Turkin kanssa tehty sopimus näyttäisi pitävän; mahdollisesti Makedonian itsepuolustuksellisten toimien takia.

Juuri nyt näyttäisi siis siltä, että itäiset kulkureitit EU:n alueelle olisi saatu tukituksi. Käytännössä se tarkoittaa lähinnä syyrialaisten, irakilaisten ja afgaanien joukkorynnistyksen hiipumista. Ainakin väliaikaisesti.

Samaan aikaan Libyasta on muodostumassa uusi EU:n alueelle pyrkivien kansainvaellusreitti. Sen merkkinä tämän viikon maanantaina ja tiistaina Libyan ja Sisilian väliseltä merialueelta käytiin noutamassa EU:n alueelle noin 4 000 ihmistä. Ilmeisesti kesän sarastus on saanut ihmissalakuljettajien bisnekset kukoistamaan, sillä koko alkuvuonna tulijoita oli tiistaihin mennessä saapunut "vain" hieman alle 20 000.

Merkittävää tässä on se, etteivät uudet tulijat ole peräisin täysin sekaisin olevasta Syyriasta tai edes Irakista. Sen sijaan he tulevat Afrikasta.

Minusta oli mielenkiintoista huomata, että yleensä vahvasti löperöä maahanmuuttopolitiikkaa ajava Helsingin Sanomat tuli lipsauttaneeksi pääkirjoituksessaan, että "leijonanosa Afrikasta tulevista turvapaikanhakijoista pyrkii Eurooppaan taloudellisista syistä... takana on korruptoitunutta ja mielivaltaista hallintoa, liiallista väestönkasvua, nuorisotyöttömyyttä ja ruoan hinnan nousua." Nyt Välimeren yli pyrkiville ei siis liene tiedossa turvapaikkaa eikä toivottavasti muutakaan oleskelulupaa.

Edelle kokoamani tämän aamun uutisointi jätti avoimeksi yhden järisyttävän suuren asian. Se kuuluu näin: pysähtyykö Lähi- ja Keski-idästä viime vuonna räjähtänyt turvapaikanhakijavirta vai etsiytyykö se uusille reiteille?

Tämä kysymys ei ole triviaali eikä sen vaikutus olematon. Jos näemme tänä vuonna uuden ryntäyksen EU:n alueelle, voimme vain kuvitella, minkälaiset seuraukset sillä on niin EU:n yhtenäisyyteen, ihmisten turvallisuudentunteeseen tai talouteen.

Humanitaarisen maahanmuuton talousvaikutuksista saimmekin tänä aamuna pienen vinkin. Helsingin Sanomien uutisen mukaan hallitus varasi sen hoitamiseen 400 miljoonaa euroa enemmän kuin aiemmin oli suunniteltu.

Lisäys tarkoittaa noin 0,73 % kaikista valtion budjetin 54,4 miljardin euron menoista. Eli jokaisesta maksamastasi valtionverotuksen 1000 veroeurosta käytettäisiin 7,3 euroa tämän lisän kattamiseen, ellei sitä otettaisi velaksi, jolloin päälle on laskettava vielä korkokulut.

Samaisessa jutussa Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallion arvioi, ettei 400 miljoonan euron lisärahoitus riitä, vaan ”maahanmuutosta tullee satojen miljoonien eurojen lisäkustannukset, joista sitten tehdään lisätalousarvioita".

Ja tämä kaikki siis aiemmin päätetyn yli 800 miljoonan euron päälle. Kun luvut lasketaan yhteen, päädytään yli 1,2 miljardiin euroon. Se tekee noin 22 euroa jokaista maksamaasi valtionveroeuroa kohti. Keskituloiselle suomalaiselle se tarkoittaa tuloverosta noin 90 euroa. Lisäksi verovelvollisen maksettavaksi tulee jokaisesta arvonlisäverollisesta (24%) tuhannen euron ostoksesta noin viisi euroa.

Lisäksi kustannuksiin osallistuvat yritykset, sakotetut, tulleja maksavat ja kaikki muutkin valtion kassaa kartuttavat siten, että valtion kassaan saadaan yhteensä tarvittavat 1,2 miljardia euroa. Siis noin 220 euroa jokaista Suomen kansalaista kohti.

Tässä tilanteessa on syytä toivoa, ettei elintasopakolaisille ryhdytä myöntämään oleskelulupia, että syyrialaisten ja irakilaisten joukkovaellus ei löydä uusia kulureittejä ja että niin Suomesta kuin muistakin EU-maista löytyy paljon iloisia veronmaksajia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia
Monikulttuurisuus kukkii jälleen mediassa
Maahanmuuton kustannukset vuonna 2016

Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia

MTV3 välitti Kalevan teettämän kyselyn tulokset, joiden mukaan 28% suomalaisesti suhtautuu positiivisesti vastaanottokeskusten perustamiseen omaan kuntaan ja 26% kannattaa sitä. Lopuille asia on yhdentekevä.

Tulos on varsin mielenkiintoinen ennen kaikkea siksi, että se osoittaa vastaanottokeskuskysymyksen olevan paljon vähemmän tunteita herättävä kuin itse polttopulloiskujen ja mielenosoitusten perusteella olin luullut. Mutta onko se ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että suomalaisista 96% haluaisi rajoittaa maahanmuuttoa?

Ihmisten vastauksiin kyselyssä ovat vaikuttaneet muun muassa seuraavat seikat. Vastaanottokeskukset tuovat paikkakunnalle julkista rahaa ja työpaikkoja. Lisäksi keskusten asukit lähtevät pois ainakin maaseudulta päätöksen saatuaan: joko etnisen viiteryhmänsä luokse isoihin kaupunkeihin, takaisin kotimaahansa tai kadotakseen maan alle.

Helsingissä ja muissakin isoissa kaupungeissa on puolestaan jo totuttu kaikenvärisiin ihmisiin, joiden määrä ei muutu sinne eikä tänne yhden vastaanottokeskuksen takia. Lisäksi näiden kaupunkien asukkaat on muutenkin aivopesty maaseutua tehokkaammin punavihreälle kuplalle ominaiseen maailmanparannukseen.

Monet saattavat myös ajatella, että jos näitä turvapaikanhakijoita nyt joka tapauksessa otetaan, niin jonnekinhan heidät on sijoitettava. Miksei siis myös oman kunnan alueelle - kunhan tuo paikka ei ole aivan naapurissa.

Myös Iltalehti uutisoi asiasta lyhyesti. Sen mukaan kaikkein varauksellisimmin vastaanottokeskuksen perustamiseen oman kunnan alueelle suhtautuvat keski-ikäiset ja maaseudulla asuvat. Siten vastaanottokeskuksia haluavat ovat tyypillisesti nuoria kaupunkilaisia.

Kaiken kaikkiaan näyttäisi siis siltä, että mikäli maahanmuuttopolitiikkamme on jatkossakin löperöä, olisi vastaanottokeskuksia sijoitettava lähinnä suurten kuntien alueelle. Ruotsin kokemusten mukaan tämä on myös maahanmuuttajien toiveissa.

Asian kääntöpuolena vastaanottokeskuksen pystyttäminen maaseudulle on paljon halvempaa ja siellä myös niiden tarjoamien työpaikkojen tarve on suurempi. Lisäksi vastaanottokeskusten sijainti tulijoiden mielestä epämiellyttävissä paikoissa saattaa vähentää uusien turvapaikanhakijoiden halua tulla juuri Suomeen.

Poliittisen päättäjän on siis syytä pohtia tarkasti, miten suhtautua nyt tehtyyn kyselyyn. Painottaako keskuksista syntyviä kustannuksia vai sittenkin vastaanottavan yhteisön suopeita asenteita?

Itse suosittelisin edelleen jättimäisen vastaanottokeskuksen rakentamista mahdollisimman kauas kaikesta muusta asutuksesta, koska se vähentäisi ajan myötä turvapaikkasirkuksesta koituvia kustannuksia sekä tulijamäärän vähenemisen, että suorien kulujen osalta. Lisäksi vastaanottokeskuksen asukkien aiheuttamat häiriöt kantaväestölle jäisivät näin mahdollisimman pieneksi.

Niin tai näin. Toistaiseksi turvapaikanhakijarintamalla on tyventä. Tosin Välimeren rantamilla on jo syntymässä seuraava kansanvyöry - ulottuuko se tänne Pohjantähden alle jää nähtäväksi, mutta joka tapauksessa on erinomainen asia, että Suomen turvapaikkapolitiikkaa ollaan reivaamassa edes hiukan nykyistä tiukemmaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanparantaminen johti kiristykseen
Ulkomaalaistaustaisten osuus 21 prosenttiin seuraavan 14 vuoden kuluessa Helsingin seudulla
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

Joukkoraiskaus laivalla ja muita mysteereitä

Eilisiltana paljastui, että Silja Linen opiskelijaristeilyllä oli tapahtunut raiskaus. Asiasta uutisoivat ruotsalaismediaan viitaten varsin yhtäpitävästi Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV3 ja Turun Sanomat.

Niiden jutut lukemalla sai tietää, että neljä yli 18-vuotiasta henkilöä oli joukkoraiskannut risteilyn aikana yhden yli 18-vuotiaan ruotsalaistytön. Samoin jutuissa kerrotaan, että laivasta poistuttaessa kaikki miehet olivat kävelleet jonossa.

Lopuksi neljä henkilöä oli otettu kiinni kuulusteluja varten. Joillekin oli tehty myös DNA-testejä. Voinemme siis luottaa siihen, että raiskaajat joutuvat ruotsalaisen oikeuden eteen.

Lisävaloa tapahtumiin saamme yleensä luotettavan some-lähteestä: Paavo Tajukankaan mukaan samaisella risteilyllä on otettu kiinni kahdeksan somalitaustaista henkilöä. Heistä neljä pidätettiin epäiltynä joukkoraiskauksesta ja neljä muuta huume-epäilyjen takia.

Monikulttuuri on siis some-huhujen perusteella jälleen kerran osoittautunut voimavaraksi ja rikkaudeksi. Ja kotimainen (sekä sen siteeraama ruotsalainen) lehdistö maahanmuuttajarikollisia suojelevaksi.

* * *

Monikulttuuri uhkaa osoittautua voimavaraksi ja rikkaudeksi myös Suomen Turussa, jossa valtuuston varavaltuutettu ja vuoden uusturulaisenakin tunnettu Ahmed Al Chibib (sd) on joutunut poliisin kanssa hankauksiin. Tulli nimittäin epäilee häntä veropetoksista ja tupakkatuoterikkomuksista.

Lisäksi hän on rikkonut jo vuosia elintarvikemääräyksiä. Niiden seurauksena juhlitun uusturkulaisen välit virkamiehiin ovat tulehtuneet niin pahoin, että eräässä tarkastusraportissa mainitaan hänen kotikulttuurissaan valitettavan yleinen pommiuhkaus. Turun Sanomien uutinen ei kuitenkaan kerro, kuka sen on sanonut.

Al Chibinin osalta tulenarin kysymys liittyy kuitenkin epäilyihin, että toiminta olisi saanut jatkua poliittisen suojelun turvin. Ainakin sosiaali- ja terveyslautakuntaa johtava Jarmo Rosenlöf (sd) vahvistaa olevansa yksi heistä, vaikka kiistääkin painostaneensa virkamiehiä.

Tätä näkemystä tukee ympäristöterveydenhuollon johtaja Liisa Palmu, jota ei hänen oman kertomansa mukaan ole koskaan painostettu. Toivottavasti hän on kommentissaan rehellinen.

* * *

Aamun uutisannin perusteella jäämme siis odottelemaan sitä, pitääkö some-tieto ruotsinlaivan raiskaajien uusruotsalaisesta etnisestä taustasta paikkansa. Samoin jäämme jännityksellä seuraamaan vuoden 2009 uusturkulaisen tulevia seikkailuja.

Odotellessa voimme toivoa saavamme lisätietoa myös aamun kolmannesta mysteeristä. Sen mukaan 19-vuotias suomalaistyttö putosi Thaimaassa hotellin viidennestä kerroksesta riitaannuttuaan 26-vuotiaan ruotsalaispoikaystävänsä kanssa.

Jutun luettuani jäin miettimään oliko kyse humalaisen nuoren varomattomuudesta, poikaystävän arvelemasta itsemurhasta vai peräti aivan oikeasta murhasta? Jos kyse oli jälkimmäisestä, olisi mielenkiintoista tietää oliko suomalaisneidon poikaystävä kanta- vai uusruotsalainen?

Näin siksi, että naapurimaassamme on sattunut uusruotsalaisten parvekkeelta putoamisia silloin tällöin. Toivottavasti tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse siitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusturkulaisten liikuntapalvelut
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Raiskaus ja raiskaus - entä sitten?

Miksi EU on epäonnistunut?

Helsingin Sanomat kirjoitti aamulla Euroopan Unionin suuresta muutoksesta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Tämän se teki haastattelemalla ranskalaista sosialistipoliitikkoa Huber Védrinea.

Itse kirjoitus ei vaadi pitkiä kommentteja. Niistä selvitään parilla Védrinen siteerauksella.

"Eurooppalaisilla oli tuolloin [2000-luvun alussa] hyviä ja mukavia, vaikkakin hieman abstrakteja ajatuksia. Haluttiin ´enemmän Eurooppaa´. Ikään kuin maailmassa olisi ollut vain miljardeja sympaattisia ihmisiä. Olemme kylpeneet epärealistisessa politiikassa ja nyt olemme kokeneet brutaalin törmäyksen todelliseen maailmaan."

"Tavoitteena on säilyttää eurooppalainen elämäntapa, joka on yhteinen meille kaikille. Eurooppalainen yhteiskunta on ainutlaatuinen, sellainen, jota parempaa ei historiassa olla nähty. Täydellinen se ei tietenkään ole, mutta kaikki on tehty, jotta olemme päässeet mahdollisimman hyvään."

Molemmat siteeraukset voin allekirjoittaa ongelmitta. Näin uskoisin myös arvoisan lukijani voivan tehdä niihin perehdyttyään, sillä nähdäkseni molemmissa pitäisi olla kyse itsestäänselvyyksistä.

On kuitenkin hyvä, että myös EU-politiikan vasemmalla laidalla joku lopultakin sanoo ääneen sen, että poliittisten johtajien älyllinen epärehellisyys on johtanut Euroopan Unionin henkiseen epäonnistumiseen. Ja että tuosta epäonnistumisesta on syytä oppia ja ryhtyä toimiin, joiden tavoitteilla on myös kansalaisten hyväksyntä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Terrorismimyönteiset asukkaamme

Iltalehti kertoi aamuyöstä Savon Sanomien tietoihin perustuen, että maahamme on marraskuun jälkeen saapunut saapunut turvapaikanhakijana kymmeniä henkilöitä, joilla on terroritausta. Ennen marraskuuta terrorikytköksiä omaavia henkilöitä oli maassamme noin 300.

Ministeri Petteri Orpo kertoi myös, että Suomessa on kohonnut terrorismiriski. Orpon mukaan on myös mahdollista, että Suomessa "tapahtuu jokin yksittäinen teko".

Suomessa on tapahtunut jatkuvasti pieniä humanitaarisiin maahanmuuttajiin kytkeytyneitä yksittäisiä tekoja, kuten pahoinpitelyitä ja raiskauksia. Petteri-ministeri ei kuitenkaan liene tarkoittanut tällaisia tekoja vaan jotain suurempaa. Sellaista, jonka tapahtuessa ilmoille kajahtaa arabiankielinen Jumalan ylistyshuudahdus.

Tässä tilanteessa olisi suotavaa, että ministeri Orpo ja hänen ministeriönsä löytäisivät keinon terroristikytköksiä omaavien ihmisten neutraloimiseksi. Siis heidän tekemisensä vaarattomiksi. Varmin keino siihen lienee näiden ihmisten lähettäminen samanmielisten pariin esimerkiksi Syyriaan, Irakiin, Somaliaan tai Nigeriaan.

Haittapuolena tässä ratkaisussa olisi kuitenkin ongelman siirtäminen noissa maissa elävien ja sikäläisestä terrorismista kärsivien ihmisten niskoille. Mutta ehkäpä Petteri Orpo ja sisäministeriön virkamiehet löytävät paremman ratkaisun - siitähän he korkean palkkansakin saavat.

Lopuksi on syytä palata tuohon terrorismitaustaisten ihmisten lukumäärään. Tunnettuja tapauksia on siis joitain kymmeniä yli kolmensadan. Valitettavasti tämä ei liene koko totuus, sillä emme tiedä kuinka moni terrorismikytkös on valtiovallalle tuntematon. Onko sellaisia yksittäisiä, kymmeniä vai satoja?

Toinen asia, jonka valtiovalta tuntee heikosti on maassamme asuvien terrorismisympatioita tuntevien henkilöiden määrä. Mikäli muslimiväestömme on tässä suhteessa samanlaista kuin Britanniassa, tuntee näitä sympatioita lähes neljännes. Se tarkoittaisi yhteensä reilusti yli 15 000 terrorismimyönteistä ihmistä 65 000 muslimiasukkaamme joukossa.

Edelle kirjoitetun perusteella on tietenkin kysyttävä, onko meillä muilla Suomen asukkailla syytä huoleen näiden ihmisten takia? Entä onko terrorismimyönteisten ihmisten määrä maassamme jo nyt riittävä, vai haluammeko asuttaa heitä vielä enemmän maahamme?

Entä luotammeko vain siihen, ettei meillä kuitenkaan tapahdu mitään - paitsi ehkä jokin yksittäinen teko? Entä ymmärrämmekö, että riittävän pitkällä aikavälillä epätodennäköinenkin asia muuttuu todennäköiseksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia

Brysselin iskut juonsivat oikeuslaitoksen rikollisia suosivasta linjasta

Helsingin Sanomat kertoo Brysselin tapahtumien tekijöistä seuraavaa.

"Ibrahim... ja Khalid el-Bakraoui[lla] on lehtitietojen mukaan Belgian passi... Ibrahim tuomittiin... oikeudessa jo vuonna 2010. Hänen kerrotaan hyökänneen Brysselissä rahanvaihtotoimistoon ja ampuneen sen jälkeen poliisia Kalašnikov-rynnäkkökiväärillä. Khalidin puolestaan kerrotaan syyllistyneen väkivaltaiseen autokaappaukseen vuonna 2011.

Turkin viranomaiset kertoivat keskiviikkona uutistoimisto Reutersille, että Ibrahim el-Bakraoui karkotettiin viime kesäkuussa Turkista Hollantiin... Turkki varoitti sekä Belgiaa että Hollantia miehen taustoista...

24-vuotias Laachraoui... oli Brysselin ensimmäisiä Syyriaan lähteneitä jihadisteja ja hänellä oli jo vuonna 2012 taistelunimi ´Abu Idriss´. Laachraoui etsintäkuulutettiin jo joulukuun alussa."

Edelle kopioimani perusteella yksi Brysselin terroristi-iskun osasyistä oli länsimaisen oikeusjärjestelmän rikollisia ymmärtävä rangaistuslinja, sillä mitä ihmettä rynnäkkökiväärillä poliisia ampunut henkilö tekee vapaana kuuden vuoden kuluttua? Etenkään kun Turkin viranomaiset olivat varoittaneet belgialaisia.

Pohdittavaksi jää myös suhtautuminen terroristijärjestöihin kuuluviin henkilöihin. Miten "yksi ensimmäisistä jihadisteista" on päästetty Syyriasta takaisin Eurooppaan? Ja miten hänen on onnistunut pysytellä vapaana etsintäkuulutuksesta huolimatta?

* * *

Samaan aikaan Suomessa hovioikeus linjasi, ettei terroristijärjestönä jo pitkään tunnettua Al-Shababia tietoisesti tukenutta henkilöä voida tuomita terrorismista, koska hän saattoi olla tietämätön rahojen käyttämisestä terrorismiin. Tuomion peruste ei ole yksiselitteinen, mistä kertoo käräjäoikeuden antama rangaistus samasta teosta.

Tapahtunut vahvistaa sitä käsitystäni, että oikeusjärjestelmässämme ylempiin oikeusasteisiin valikoituu todellisuudesta irrallaan olevia ihmisiä. Olen kirjoittanut asiasta jo aiemmin.

Belgian tapauksen yhteydessä on syytä muistaa myös hovioikeuden päätös vapauttaa yksi Suomen kaikkien aikojen häikäilemättömimmistä rikollisista, eli  Abdiqadir Osman Hussein syyskuussa 2016. Näin siitä huolimatta, ettei päätös saanut tukea miestä tunteneilta tai tutkineilta viranomaisilta. Toivottavasti Abdiqadir ei tunne samanlaista viehtymystä terrorismiin kuin edellä mainitut "belgialaiset" uskonveljensä.

* * *

Ei kuitenkaan niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Helsingin Sanomat nimittäin kertoi, että Suomen poliisi on lennättänyt Irakiin jo noin 500 sieltä maahamme parempaa elintasoa etsimään saanutta, mutta saamaansa palvelutasoon tyytymätöntä "hädänalaista". Hintaa operaatiolle on kertynyt vajaa miljoona euroa.

Kyse on ehdottomasti yksi kuluvan vuoden parhaista julkisista investoinneista, koska maahamme jäävien irakilaisen keskimääräiset kustannukset veronmaksajalle heidän elämänsä aikana ovat samaa luokkaa - eli noin miljardinmiljoonan. Siten yhden tänne jääneen irakilaisen kustannuksella on voitu maksaa 500 muun kuljetus takaisin kotimaahansa. Tuotto on siis noin 500-kertainen.

Toki vielä paremman tuoton saa niille sijoituksille, jotka estävät irakilaisten tulon kokonaan maahamme. Mallia siitä näytti alkuviikosta tasavallan presidentti, joka sopi itärajan tukkimisesta itäisen naapurimme kanssa. Samaan sarjaan pääsisi hallitus, mikäli se eduskunnan tukemana päättäisi vähentää Suomen houkuttelevuutta tulijoille tavalla tai toisella - mieluiten molemmilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä

Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella

Brysselin iskut osoittivat jälleen kerran, että meillä on käsissämme valtava ongelma, joka kytkeytyy islamilaisista kulttuureista suuntautuvaan humanitaariseen maahanmuuttoon. Ongelma näyttäisi juuri nyt korostuvan Belgiassa, jonka asukkaista vain 5,9 prosenttia tunnustaa Muhammedin profeetakseen.

Eilisten iskujen valossa oli mielenkiintoista kuulla, mitä terrorismiasiantuntija Hussein al-Taeella oli sanottavana tapahtuneesta. Hänen ykkösviestinsä ainakin edellä linkitetyn uutisen mukaan on tässä tilanteessa se, että poliitikkojemme pitäisi "yrittää olla kalastelematta poliittisia irtopisteitä sanomalla esimerkiksi, että tässä on tämä sallivuus tai tämä on sen suvakkitoiminnan tulosta".

Lisäksi hän kertoi, että "suurin osa näistä ihmisistä, jotka ovat tähän maahan tulleet, ovat lähteneet ISIS:iä ja kuolemaa karkuun, ja ne muut, tai suurin osa heistä, ovat tulleet paremman elämän toivossa, mutta ISIS ei ole lähettänyt ihmisiä."

Terrorismiasiantuntijan sanoma on siis lähinnä se, että vaikka osa muslimeista harrastaakin terrorismia, ei heidän virtaansa Eurooppaan saa lopettaa. Päin vastoin, se olisi taipumista terroristien tahtoon, sillä ISIS pyrkii kertomaan Euroopan sydämessä tapahtuvilla terroriteoilla, että "pakolaisuutta ei kannata harrastaa... koska  teidän elämänne tulee olemaan todella tukalaa, olitte sitten leireissä Irakissa ja Turkissa tai sitten muualla".

Asiantuntijan mukaan tekojen kaksi muuta motiivia olivat länsimaiden painostaminen poistumaan Irakista ja Syyriasta sekä sen osoittaminen, että muslimimaissa tapahtuneissa terroriteoissa kuolleista ei välitetä yhtä paljon kuin länsimaissa tapahtuneiden iskujen uhreista. Eli länsimaalaisiin kohdistuvan katkeruuden herättäminen ja vahvistaminen muslimeissa.

Asiantuntijalla oli myös ehdotus siitä, kuinka meidän tulisi torjua muslimiterrorismia. Hänen mukaansa "niiden yhteisöjen ja erityisesti muslimiyhteisöjen, jotka ovat täällä ja vakiintuneet tänne, intressinä on estää ISIS:iin rekrytoitumista ja radikalisoitumista. He haluavat näyttää hyvältä ja antaa islamista paremman kuvan. Yhteistyö näiden kanssa poikii yleensä sen, että ideologiaa vastaan taistellaan ideologialla. Eli käytetään islamia siihen, että estetään Isistä ja värväytymistä siihen. Se on erittäin tärkeää, ja sitä täytyy tapahtua laajemmin Suomessa."

Summa summarum. Asiantuntijamme mukaan johtopäätös Brysselin terrori-iskuista on siis se, että poliitikkojemme tulee harrastaa vahvaa itsesensuuria, jatkaa maahamme kohdistuvaa muslimi-invaasiota sekä luottaa täällä jo oleviin muslimiyhteisöihin terrori-iskujen torjunnassa.

Sitä hän ei kuitenkaan tullut maininneeksi, että länsimaiden muslimiyhteisöstä iso osa kannattaa terroritekoja. Eikä sitäkään, että Pariisin viimesyksyisten tapahtumien perusteella itse tulijoita hanakampia terroristeja ovat heidän länsimaissa syntyneet lapsensa. Entä mahtaako hän olla tietoinen siitä, että jo ennen eilisiä iskuja 96% suomalaisista halusi rajoittaa muslimien maahanmuuttoa?

Tämä on enemmän kuin mielenkiintoista.

Onneksi sentään suojelupoliisi lienee tilanteen tasalla, koska ylitarkastaja Tuomas Portaankorva totesi samassa uutisessa, että "viranomaisten on kyettävä hankkimaan tietoa myös sellaisilta alueilta, joita kutsutaan tiedustelukatveiksi. Eli alueita, joilla esimerkiksi ympäröivä yhteisö sallii laittoman toiminnan ja sen valmistelun, ja joista on äärimmäisen hankala – joskus jopa mahdotonta – saada sellaista tietoa, jonka perusteella voitaisiin puuttua siihen toimintaan."

Voiko tuon sanoa suoremmin: meilläkin esiintyy yhteisöjä, jotka suojelevat ja tukevat terroristeja. Toivottavasti ylitarkastaja ei kuitenkaan tarkoittanut terrorismiasiantuntijan mainitsemia vakiintuneita muslimiyhteisöjä, vaan joitakin vähäisempiä ja löyhempiä porukoita.

Portaankorvakaan ei puuttunut Suomeen kohdistuvan terrorismiuhan perimmäiseen syyhyn, eli maahamme kohdistuvaan muslimi-invaasioon. Onneksi siinä asiassa aktiivinen toimija löytyi tasavallan poliittiselta huipulta.

Presidentti Sauli Niinistö nimittäin sopi venäläisen kollegansa Vladimir Putinin kanssa eilen siitä, että rajaliikennettä rajoitetaan Lotta–Raja-Joosepin ja Sallan raja-asemilla. Rajoitukset koskevat kolmansien maiden kansalaisia, siis juuri niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Ja jotka esimerkiksi Belgian, Ranskan, Espanjan ja Iso-Britannian  kokemusten valossa ovat turvallisuusriski myös meidän maallemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta

Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan

Valtioneuvosto on muuttamassa vammaisten palveluja asettamalla yläikärajaksi 75 vuotta. Asiasta on Helsingin Sanomien mukaan noussut poliittinen myrsky.

En ole lukenut lain perusteluja, mutta ilman sitäkin tiedän mistä on kyse. Suomalaisilta veronmaksajilta kerätystä rahasta. Tai oikeammin sen puutteesta.

Olemme siis yhteiskuntana tulleet siihen tilanteeseen, ettei veronmaksajilta ole kerättävissä kaikkea sitä rahoitusta, jolla voitaisiin järjestää vammaisten vanhusten palvelut. Asia ei tule yllätyksenä, sillä muita julkisten menojen supistuskohteita ovat olleet esimerkiksi tutkimus, koulutus, päivähoito ja jopa sisäisestä turvallisuudesta vastaava poliisitoimi.

Toisin sanoen maassamme on juuri nyt meneillään sellainen julkisen sektorin alasajo, joka vaikuttaa syvällisesti lähes kaikkien suomalaisten peruspalveluihin ja yhteiskunnan aivan tärkeimpiin rakennuspalikoihin. Sekä myös yhteiskunnan heikoimpien, kuten vammaisten vanhusten, elämänlaatuun.

Tilanteen korjaamiseksi maamme hallitus on ehdottanut pakkolakeja, käynnistänyt yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ns. yhteiskuntaneuvottelut ja pyrkinyt sosiaali- ja terveysjärjestelmän tehostamiseen, jotta maamme talouskehitys ja kansalaisten palvelut voitaisiin turvata myös jatkossa.

Tätä taustaa vastaan oli suorastaan irvokasta lukea maahanmuuttoasioissa poliittisen agendansa tosiasioiden kieltämiselle, suoranaiselle valehtelemiselle ja puhtaalle unelmahötölle perustavan Helsingin Sanomien pääkirjoittajan kirjoitus, jossa väitettiin seuraavaa: "Suomen kaltaisella oikeusvaltiolla ei pitäisi olla mitään syytä rajata turvapaikanhakijoiden oikeutta oikeusavustajan käyttöön".

Tämä siis tilanteessa, jossa maahan on rynnännyt joukoittain ihmisiä, joilla ei ole edellytyksiä muuhun kuin asettumiseen yhteiskunnan turvaverkon elätettäväksi. Joiden hyvin harjoiteltuihin kertomuksiin uskotaan, elleivät ne ole ilmeisiä valheita. Jotka valittavat saamistaan palveluista. Ja joista tyytymättömimmät palaavat suurin joukoin takaisin lähtömaihinsa valehdeltuaan aiemmin paenneensa sieltä hengenvaaran ja vainon perusteella.

Helsingin Sanomien pääkirjoittajalle olisi vaikea olla nauramatta, ellei asia olisi vakava. Niinpä nauramisen sijaan lainaan vain lehden toista tämän aamun pääkirjoitusta, jossa todetaan, että "joskus propaganda on niin paksua, että se kääntyy itseään vastaan."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen

JK kello 7:07. Luettuani Helsingin Sanomia lisää törmäsin nyyhkytarinan piirteitä omaavaan kirjoitukseen, jossa kerrottiin tulijoiden matkan Turkista Lesbokselle kestävän pahimmillaan useita tunteja. Mielenkiintoinen "tieto", koska matka on pituudeltaan vain noin viiden kilometrin pituinen ja tulijoiden kumiveneissä on ainakin uutiskuvien perusteella moottorit. Varsin ilmeistä ja lisäksi kovin paksua HS-propagandaa siis tämäkin juttu.