Mätä järjestelmä

Suomalainen sosiaaliturva on ilmeisen ylimitoitettua. Tämä johtopäätös voidaan tehdä tuoreessa Ylen jutussa haastatellun kolmekymppisen terveen naisen kommenttien perusteella.

Hän nimittäin kysyi, että "miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla ja antaisit elämäsi sille ja et saa siitä mitään? Jos kaikki mahdollisuuksien rajoissa olevat työpaikat ovat tuollaisia, on ehkä parempi olla ottamatta niitä vastaan ja vaatia parempia ehtoja."

Jutusta ei selvinnyt, mitä haastateltu tarkoitti "tuollaisilla työpaikoilla", mutta kuitenkin tarkensi, että "usein tarjotaan aina samoja ratkaisuja, että yritä kovemmin, treenaa, syö terveellisemmin. Kun yrität ja yrität aina pari kuukautta, eikä onnistu, se on tosi raskasta – epäonnistua uudelleen ja uudelleen."

Siitä voitaneen päätellä, että hän on työskennellyt useammassakin paikassa, mutta ollut kykenemätön hoitamaan tehtäviään. Se ei kuitenkaan hänen mukaansa tarkoita, että hänessä olisi vikaa. Ei suinkaan, vaan hän arveli, että "ehkä työelämä itsessään on sellaista, että siellä on tosi vaikeaa pysyä terveenä ja huolehtia itsestään".

Toki hän löysi vikaa myös lainsäädännöstä. Siitä hän nostaa "esimerkiksi karenssiajat: työntekijän on vaikeaa irtisanoutua, vaikka pomo kiusaisi työntekijää, koska karenssin takia ei saa työttömyyskorvausta". 

Sitä paitsi häntä kalvoi ilmiselvästi kateus, mikä ilmeni näkemyksenä, jonka mukaan "yleensä työpaikoissa on tarkoitus tehdä jostain toisesta tyypistä rikkaampi". Ehkäpä hän ei ollut huomannut, että aivan kaikilla on mahdollisuus ryhtyä yrittäjäksi ja rikastua - tai että se se vasta vaatiikin työntekoa.

Kaiken tämän jälkeen ei kenellekään liene yllätys, että haastatellun naisen mielestä kapitalistinen järjestelmä on mätä. Tosin hän ei kertonut, mikä olisi hänen mieleisensä vaihtoehto: sosialismi, anarkismi, fasismi, feodalismi vai kenties metsästäjä-keräily? Ikävää noissa kaikissa tosin on se, ettei niistä yhdessäkään selviä tekemättä elantonsa eteen mitään - toisin kuin tässä meidän omassa kapitalistisen talouteen nojaavassa ns. hyvinvointivaltiossamme.

Ylen jutulla - ja haastatellulla - oli kuitenkin onnellinen loppu. Hän ei nimittäin ole enää pelkästään työtä tekevien elätti, vaan saa osan toimeentulostaan apurahoista, satunnaisista freelance-toimittajan töistä ja puhujakeikoista. Eli on "vain" eräänlainen puolipäiväelätti. 

Niin tai näin. Meitä Ylen jutun lukeneita lohduttanee se, että saamme maksaa omasta työstämme kertyvillä verovaroilla haastatellun elämän kuluja tästä päivästä hänen kuolemaansa asti. Siinä mielessä yhdyn hänen näkemykseensä, jonka mukaan tämä meidän järjestelmämme on tosiaan mätä. Niin on.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Vasemmalla laidalla
800 euron perustulo?