Itsestäänselvyyksiä

Pari viikkoa sitten kansanedustaja Sara Seppänen (ps) vaati opetusministeriötä huolehtimaan siitä, että opettajat toteuttavat Suomessa annetun perustuslain ja perusopetussuunnitelman mukaista sisältöä uskonnon opetuksessa. Vaatimuksen taustalla oli se, että muslimilapsille on opetettu uskonnon tunnilla jopa ääri-islamilaista ideologiaa, johon on sisältynyt tappouhkauksia uskontoaan vaihtaville.

Siksi tartuin mielenkiinnolla Ylen uutiseen, jonka mukaan peruskoulun uskonnon opetuksessa esiintyy monien mukaan edelleen tunnustuksellisia piirteitä. Juttu oli sinänsä asiallinen, mutta ohitti lähes kokonaan Seppäsen esille nostamaan koulujemme uskonnonopetuksen suurimman ongelman keskittyessään lähes pelkästään luterilaisen kristinuskon opetuksessa esiintyvään tunnustuksellisuuteen. 

Tämä oli sinänsä outoa, vaikka en toki epäilekään, etteikö myös kristinuskon opetuksessa esiintyisi tunnustuksellisuutta ja muiden uskontojen vähättelyä. On silti outoa, etteivät koulujen - lähinnä ala-asteen - korkeakoulutetut opettajat kykene noudattamaan edes opetussuunnitelmaa, vaan tyrkyttävät pienille koululaisille omia näkemyksiään. 

Jos ja kun näin on, olisi asiaan suhtauduttava sen vaatimalla vakavuudella. Eli tunnustuksellista uskonnonopetusta - on se sitten kristinuskoa tai islamia mukailevaa - antavan opettajan toimintaan olisi puututtava yhtä jämäkällä otteella kuin muissakin työpaikoissa suhtaudutaan henkilöihin, jotka tekevät työssään tahallisia virheitä. Onhan itsestään selvää, ettei puuseppäkään saisi pitää työpaikkaansa, mikäli hän tuolitilauksen saatuaan nikkaroisi sohvan, koska tykkäisi mieluummin tehdä sellaisia?

* * *

Kuten arvoisa lukijani epäilemättä muistaa, ajettiin Sanna Marinin (sd) hallituksen aikaan maahamme sosiaaliturvan uudistus, jota voidaan kuvata jättimäisenä byrokratian kasvattamisena. Tämä näkyi sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoon kuuluvien ihmisten lisäyksenä, minkä lisäksi kuluja kasvatti päätös palkkojen harmonisoinnista kunkin tehtävän suurituloisimpien tasolle. 

Tähän ongelmaan liittyen haastateltiin Ylen uutisissa ulosanniltaan valitettavan heikkoa asiantuntijaa, joka puhui järkeä. Tämä henkilö - Riku Lehtinen - nimittäin kohdistaisi hyvinvointialueiden säästöt keskijohtoon ja hallintoon. Silloin säästämisen tarve pienenisi selvästi, koska matala organisaatio toisi muita hyötyjä.

Tosiasiallisesti on kuitenkin niin, ettei pelkästään keskijohdon irtisanominen pelastaisi tilannetta, vaan samalla pitäisi karsia niitä tehtäviä, joita varten hyvinvointialueille alkujaan palkattiin keskijohtoa. Tämänkin luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta jostain syystä minua hiukan epäilyttää, että kykenevätkö hyvinvointialueiden suuripalkkaiset johtajat vähentämään itselleen rakasta byrokratiaa ja irtisanomaan juuri niitä henkilöitä, joiden kanssa he viettävät työssään eniten aikaa.

Tarvittaessa he  kuitenkin näyttäisivät saavan tukea asiakkailtaan. Tuoreen mielipidekyselyn mukaan suomalaiset eivät nimittäin usko nykymuotoisten hyvinvointialueiden pystyvän huolehtimaan niille kuuluvista asioista. Edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa lainaten: "tarttis tehrä jotain". 

* * *

Lopuksi pari sanaa Hamasin terrori-iskun jälkeisestä Israelin toiminnasta. Sen armeijaahan on vaadittu humanitaariseen tulitaukoon mitä erilaisempien tahojen suulla Välimeren ihmiskaupan toimijana tunnetusta Lääkärit ilman rajoja -järjestöstä maailman poliittisiin johtajiin. 

Olen sinänsä samaa mieltä siitä, etteivät syyttömät saisi kärsiä sotatoimista Gazassa eikä missään muuallakaan. Tässäkin asiassa pallo on kuitenkin Hamasilla, koska Israelin pääministeri ja muut edustajat ovat moneen kertaan todenneet, etteivät he suostu tulitaukoon, ennen kuin Hamas vapauttaa panttivankinsa. Siksi on peräti kummallista, että Pyhän maan konfliktissa painetta luodaan nimenomaisesti Israelille, vaikka ratkaisun avaimet ovat Hamasilla ja palestiinalaisilla. 

Kirjoitin edellä tarkoituksella "Hamasilla ja palestiinalaisilla", koska en ole havainnut uutisia siitä, että jälkimmäiset olisivat toteuttaneet samanlaisia näyttäviä mielenosoituksia panttivankien vapauttamisen puolesta, kuin heidän maanmiehensä ystävineen ovat toteuttaneet Israelia vastaan. Sellaisia ei ole nähty sen enempää länsimaissa kuin Gazassa tai Länsirannan palestiinalaisen hallitsemilla alueilla.     

Tästä syystä minusta näyttää, ettei palestiinalaisilla tai heidän tukijoillaan ole todellisuudessa suurempaa huolta Gazan alueen ihmisten humanitaarisesta hyvinvoinnista. Tai tarkemmin sanottuna, minusta tämä vaikuttaa tosiasioiden valossa itsestäänselvältä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitä saa mitä tilaa myös Gazassa
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet