Luin suurella mielenkiinnolla tuoreen tutkimusraportin, jossa oli geenisaksien avulla onnistuttu sekä pidentämään tomaattien säilyvyyttä että lisäämään sen aromeja. Lopputulosta testattiin 28 vapaaehtoisella, joista 71 % piti geenieditoitujen tomaattien mausta enemmän kuin tavallisten.
Nähtäväksi siis jää, milloin maailmanmarkkinoille ilmaantuu aiempaa maukkaampia ja säilyvämpiä tomaatteja, jotka myyntiluvan saatuaan syrjäyttävät perinteisin jalostusmenetelmin aikaansaadut lajikkeet. Tai milloin sellaisia saadaan markkinoille myös Suomessa.
Tämä on sikäli merkittävä kysymys, että geenipohjaisen ruuan markkinaosuus on kasvanut muualla maailmassa nopeasti. Ja tämä kehityksen oletetaan kiihtyvän kuluvalla vuosikymmenellä. Tästä esimerkkinä toimii maissinviljely, joka perustuu USA:ssa nykyisin lähes pelkästään geneettisesti muokattuihin lajikkeisiin.
Euroopan unioni harasi pitkään tätä kehitystä vastaan, mutta lopulta senkin on pitänyt antaa periksi. Ja siksi myös EU:ssa on tarkoitus jatkossa hyödyntää maataloustuotteissa tieteen uusimpia saavutuksia, mutta mitä hitaammin ja byrokraattisemmin tämä prosessi etenee, sitä enemmän Eurooppa jää ruuantuotannossaan muun maailman jalkoihin.
Nähtäväksi siis jää, haluaako ja pystyykö eurovaalien jälkeinen EU-hallinto nostamaan Unionin siitä ruokakuopasta, johon Unionin aiemmat hallitsijat ovat olleet sitä saattelemassa. Vai onko maanosamme maataloustuottajien kohtalona tulla kokonaan haudatuksi siihen kuoppaan tai säilyä ainoastaan eräänlaisena tukiaisten varassa elävänä ulkoilmamuseona?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta toivoa munuaispotilaille
Meemisodan uhrit
Johtivatko EU:n talousahdinko ja CRISPR-tekniikka Monsanto-kauppaan?
Tekstit
