Jääkiekon maailmanmestaruus kirvoitti Osmo Soininvaaralta aivoituksen

Kun Suomi voitti toissayönä jääkiekon maailmanmestaruuden, heräsi myös ikivihreä poliitikkomme Osmo Soininvaara. Hän paalutti oman näkemyksensä sosiaalisessa mediassa kirjaamalla tililleen, että "saamme kiittää jääkiekon MM-kullasta sitä, etteivät persut olleet vielä 1990-luvulla suuri puolue eivätkä siten saaneet karkotetuksi Aleksander Barkovia ja hänen vanhempiaan maasta.

Osmon viestin luettuani olin ensin huvittunut, mutta sitten vakavoiduin pohtimaan, että uskooko vanha vihreä ihan oikeasti, että perussuomalaiset henkilöinä ja Perussuomalaiset puolueena vastustaa sellaisia maahanmuuttajia, jotka elättävät itsensä työtä tekemällä. Kuten Suomessa syntyneen Alexanderin kaima-isä on tehnyt Tampereen Tapparan laskuun.

* * *

En pohdinnoissani päässyt selvyyteen Osmon aivoituksista, mutta on kieltämättä kiusallista, että jopa kansallisesti tunnetut poliitikot harjoittavat leimakirveen käyttöä poliittisia vastustajiaan – etenkin perussuomalaisia ja heidän puoluettaan – vastaan. Lisäksi on vähän surullista, että Soininvaara katsoi tarpeelliseksi jakaa ennakkoluulojaan yhdessä niistä harvoista tilanteista, jotka yhdistävät suomalaisia kansakuntana. 

Sellaisen sijaan kaipaisin häneltä ja muilta poliittiset temmellyskentät ja kisailut jättäneiltä veteraaneilta sellaista asennetta, joka kannustaisi meitä nuorempia suomalaisia rakentamaan yhdessä parempaa Suomea. Valitettavasti tämä taitaa kuitenkin olla liikaa toivottu. 

* * *

Vaikka itseäni eivät jääkiekko tai muut joukkue-urheilulajit suuremmin kiinnostakaan, on hienoa, että suomalaiset pystyvät olemaan maailman parhaita. Sellainen on pienten kansojen kohdalla mieltä nostattavaa ja – väistämättä esille nousevista soininvaaroista huolimatta – isänmaallista henkeä kohottavaa. Lisäksi se vahvistaa luottamusta omaan osaamiseen.

Toivoa tietenkin sopii, että tämä henki ja luottamus näkyy tulevina vuosina myös arkisessa taloudessa ja työelämässä. Siinä missä jääkiekkomiehemme voittivat ennen kaikkea joukkueena, voi Suomikin rakentaa itselleen jälleen hyvän tulevaisuuden luottamalla itseensä, toimimaan keskinäisessä yhteistyössä, kehittämällä osaamistaan ja – meidän kaikkien työtä tekevien osalta – tekemällä laadukasta jälkeä siinä ammatissa ja työpaikassa, mikä meidän kunkin kohdalle on osunut!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus
Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä
Kertulle pronssi ja jääkiekkojoukkueelle historiallinen ensimmäinen olympiavoitto!

Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus

Osmo Soininvaara kirjoitti eilen otsikolla "Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat". Itse tekstissä hän puhuu yksisuuntaisesti - mutta sinänsä todenmukaisesti - niin sanotusta laitaoikeistosta ja sen salaliittoteorioiden aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä. Mutta unohtaa aivan yhtä haitallisen laitavasemmistolaisen wokeltavan disinformaation seurauksista. 

Tästä puutteesta huolimatta Soininvaara on sikäli oikeassa, että luotettavan ja puolueettoman median puute on Yhdysvalloissa vakava ongelma, koska mediakenttä on jakautunut kahteen osaan, joista yhtä - ja vain yhtä - seuraa republikaaninen ja toista - ja pelkästään sitä - demokraattinen kansanosa. Näin syntymättä jäävä yhteisen amerikkalaisen näkemyksen puute on johtanut maan vakavaan jakautumiseen kahteen leiriin. 

Soininvaara astuu kirjoituksessaan toisellekin harhatielle ryhtyessään yhdistämään Ylen tarvetta sen rahoituksen suuruuteen. Ja syyttämällä perussuomalaisia siitä, että he haluaisivat Suomeen "samanlaista tiedotusilmapiiriä kuin on Yhdysvalloissa. Haluavat, että ilmaiseksi on tarjolla vain valeuutisia."

Ongelmanahan meillä Suomessa on nimenomaisesti se, ettei Yle ole pysynyt roolissaan koko kansaa palvelevana poliittisesti puolueettomana mediana, vaan on vääristänyt toimintaansa vuosi vuodelta yhä enemmän laita- ja jopa äärivasemmistoon kallistuvaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii toimittaja Sanna Ukkolan julkaisema tietovuoto, jonka mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen kymmeniä monimuotoisuuteen ja inkluusioon liittyviä propagandatapahtumia, tehnyt toimittajien valinnoista outoja tilastoja sekä lisäksi vielä salannut tämän kaiken hinnan.

En ryhdy tässä referoimaan syntynyttä keskustelua muuten, kuin toteamalla Ylen johdon pyrkineen ensin kiistämään Iltalehteen kolumneja kirjoittavan Sanna Ukkolan esittämät asiat, mutta jääneen niin sanotusti rysän päältä kiinni valehtelusta, koska selvästikin joku Ylen sisältä on vuotanut tietoa tälle. Siis tietoa, jonka esille tuomisen koko yhtiön toiminnan kustantaville veronmaksajille pitäisi kaiken järjen mukaan olla itsestäänselvyys.

Palatakseni Soininvaaran kirjoitukseen. Oleellista siinä on - puutteistaan huolimatta - sen oivaltaminen, että pystyäkseen toimimaan yhteiskunnan jakautumista ehkäisevänä voimana, olisi Ylen kyettävä tuottamaan tosiasioihin perustuvaa uutisointia, jossa yhtiön omat - tai sen työntekijöiden henkilökohtaiset - intressit eivät vaikuta tulkintaan. Ja lisäksi juontamaan ihmisten ajattelua avartavia keskusteluohjelmia, joihin on kutsuttu tasapuolisesti kuhunkin asiaan perehtyneitä eri poliittisten suuntausten edustajia.

Myöskään yhtiön esittämän ja tuottaman muun ohjelmiston ei pitäisi olla poliittisesti motivoitunutta. Tai ei ainakaan kansaa hajottavaa, vaan kaikkia suomalaisia ja heidän muodostamansa yhteiskunnan toimivuutta ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä parantavaa ohjelmaa. Eikä sen enempää yhden ideologian pakkosyöttöä kuin toisen mustamaalaamistakaan. 

Se on nimittäin juuri tämä asia, joka on nostattanut perussuomalaisissa ja muissa ajattelevissa ihmisissä tyytymättömyyttä Yleä kohtaan. Siis ei jonkinlainen kaipuu valeuutisten kuulemiseksi vaan toive Ylen poliittisesti tasapuolisesta toiminnasta. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää - ja tunnustaa - kaikkien asiasta keskustelua käyvien tahojen parissa. Ja enemmän kuin kenenkään muun juuri Ylen vastaavien päätoimittajien, joiden eilen iltapäivällä julkaisemassa puolustelutekstissä tämä asia näytti unohtuneen kokonaan.

Lopuksi. Mitä tulee Ylen kustannuksiin, tulee sen tietenkin laskea samassa suhteessa kuin valtion muidenkin toissijaisiksi katsottavien toimintojen. Tämä tietenkin edellyttäen, että yhtiön toiminta täyttää edellä puheena olleet yhteiskunnallisen tasapuolisuuden vaatimukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Toverituomioistuin
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Maria Ohisalo on ihana nainen

Maria Ohisalo (vihr) on poliittista blogia pitävän ihmisen kannalta ihana nainen. Näin siksi, että hän kehittelee jatkuvasti uusia ideoita, joiden arviointi on tällaisen blogin leipä ja suola. 

Tällä kertaa kiinnitin huomiotani siihen, että humanitaarista maahanmuuttoa ykkösprioriteettinaan pitävä sisäministerimme on jälleen keksinyt uuden keinon edistää kehitysmaalaisten kansainvaellusta. Enkä nyt tarkoita raja-aseman auki pitämistä, mikäli suuri itänaapurimme mahdollisesti käynnistäisi hybridivaikuttamiskampanjan pikkuveljensä esimerkin mukaisesti meidän rajoillamme. 

Sen sijaan tai pikemminkin lisäksi Ohisalon mukaan "meidän tulee pohtia vaihtoehtojen luomista nykytilanteelle, joka tällä hetkellä johtaa usein laittomiin ulkorajojen ylityksiin ja ihmissalakuljettajiin turvautumiseen". Ja ilmaisi ajatuksenaan, että Suomen tulisi harkita kehitysmaalaisille olevista ihmisistä saapua maahan laillisesti myös esimerkiksi työntekijöinä tai opiskelijoina.

Näin sisäministerimme tuli kertaheitolla määritelleeksi uudelleen sen, minkälaista työperäistä maahanmuuttoa maamme tulisi harjoittaa sekä minkälaista opiskelija-ainesta korkeatasoiseksi usein mainittu koulutusjärjestelmämme saisi leivottavakseen  ammattimiehiksi ja -naisiksi, maistereiksi ja tohtoreiksi sekä myös koneinsinööreiksi, johon ammattiin tällä väellä on sanottu olevan aivan erityisen otollinen tausta.

Koska kyse on sisäministeristä, jääkäämme odottamaan saako hän tahtonsa läpi hallituksessa ja edelleen eduskunnassa. Jos näin käy, jääkäämme odottamaan työnantajien rekrytointitarjouksia sekä eri-asteisten oppilaitosten päätöksiä näiden opiskelijoiden opetuksen aloittamiseksi. 

Vai käykö sittenkin niin, kuten vihreiden entinen mahtimies Osmo Soininvaara on todennut työmarkkinoistamme, että nämä ihmiset olisi ay-liikkeen toimesta jo "hinnoiteltu ulos työmarkkinoilta", koska työnantajat eivät haluaisi maksaa pienintäkään työehtosopimuksessa määriteltyä taulukkopalkkaa heidän työpanoksestaan.

Tai pelkäisivätkö yliopistot ja ammattikoulut - kuten itse luulen - kehitysmaalaisten kouluttumaisen olevan turhan hankalaa, koska suuri osa maahamme saapuvista turvapaikanhakijoista ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Ei ainakaan millään länsimaisella kielellä. 

Ohisalon ehdotuksen vastaanottoa odotellessamme voimme kuitenkin maistella ja maiskutella sisäministerin ihanan raikkaita ulostuloja, joita realismi tai tosiasiat eivät rajoita. Näin toimien ihmisten ideoiden rajanahan on vain mielikuvituksen vilkkaus - eikä sisäministeriämme voi todellakaan syyttää ainakaan sen puutteesta.  

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen
Huolestunut ministeri ja älyllinen epärehellisyys
Maria Ohisalolta uusi linjaus

Nykyaikaisten kansainvaellusten jatkoa

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

Sanonta tuli mieleeni kun luin eilen illalla ministeri Kai Mykkäsen (kok) oivalluksen siitä, että Afrikasta Eurooppaan tullaan väestöräjähdyksen takia. Saman totesi myös Osmo Soininvaara (vihr) äskettäisessä blogikirjoituksessaan, jossa hän mainitsi Euroopan aikanaan nopean väestönkasvun purkautuneen Amerikkaan.

Omalta osaltani totesin jo vuonna 2010 tämän blogin neljännessä kirjoituksessa, että nykyaikaisen kansainvaelluksen perimmäisenä ajurina toimii Lähi-idän ja Afrikan nopea väestönkasvu. Ja vähän kuin Soininvaara nyt seitsemän vuotta myöhemmin, vertasin kehitysmaalaisten tulijavirtaa Euroopasta (tarkalleen ottaen puukkojunkkareiden Pohjanmaalta) Amerikkaan suuntautuneeseen siirtolaisuuteen.

Toisin kuin Soininvaara, tein myös eron amerikansuomalaisten ja nykyisten elintasopakolaisten välille. Siinä missä suomalaiset osallistuivat rakentavasti uuden maailman rakentamiseen, näyttää nykyisten maahanmuuttajien tuleminen johtaneen laajoihin ongelmiin.

Kuluneen seitsemän vuoden kehitys on sittemmin vahvistanut tuolloisen näkemykseni. Tämän osoittavat mm. monet islamistiset terrori-iskut, seksuaalirikosten kasvu, tulijoiden segregoituminen omille asuinalueilleen ja heidän heikko työllistymisensä. Sekä toisaalta myös kantasuomalaisten kyllästyminen ongelmia aiheuttaneisiin tulijoihin.

Käsillä olevan probleeman ratkaisemiseksi käy edelleen seitsemän vuotta sitten antamani ohje: "toivoisinkin eurooppalaisten poliittisten päättäjien uskaltavan kohdata Afrikan ja Lähi-idän liiallisesta väestönkasvusta johtuvan kansainvaelluksen silmät auki, rehellisenä ja tosiasiat tunnustaen. Vain siltä pohjalta voidaan ongelma ratkaista, mikäli se on ratkaistavissa."

Tässä mielessä on hienoa, että ministeri Mykkänenkin on viimein oivaltanut elintasopakolaisuuden varsinaisen ajurin. Seuraavaksi hänen ja muiden poliitikkojemme pitäisi ymmärtää ja ratkaista se, miten nykyiset maahanmuuttajat saataisiin rakentamaan eurooppalaista yhteiskuntaa sen sijaan, että he luovat sen sisälle ristiriitoja ja ongelmia.

Tällä tiellä tulisi mahdollisimman pian oivaltaa, että nykyiset ns. suvaitsevaisuudesta lähtevät maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka ovat perusteiltaan täysin pielessä, eivätkä tule ratkaisemaan kansainvaelluksen luomia ongelmia. Kun tämä on hyväksytty, voidaan ryhtyä luomaan kokonaan uusia suuntaviivoja, joiden ensimmäisenä tärkeänä tehtävänä on väestöräjähdyksen pysäyttäminen lähtömaissa ja toisena tavoitteena jo saapuneiden tulijoiden sulautuminen näkymättömäksi osaksi eurooppalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
Nykyajan kansainvaelluksesta

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti edustavansa älyllistä epärehellisyyttä

Puheenjohtaja Antti Rinne asetti eilen SDP:n tavoitteeksi tasa-arvon edistämisen työmarkkinoilla. Tarkalleen ottaen hän halusi nostaa ns. naisten euron 90 senttiin seuraavalla vaalikaudella.

Mielenkiintoista kyllä, sekä Osmo Soininvaaran perustellun käsityksen että Keskuskauppakamarin laskelmien mukaan tuollainen taso olisi tasa-arvon heikentämistä, mutta ei nyt puututa siihen. Oletetaan sen sijaan, ettei Rinne puhele vain sumuttaakseen vaalikarjaa, vaan tavoittelee aidosti naisten palkkatason nostamista suhteessa miehiin.

Minulla ei ole mitään naisten ja miesten palkkatasa-arvoa vastaan, kunhan se perustuu miesten ja naisten tasa-arvoiseen panokseen, osaamiseen ja käytettävyyteen eli hänen tarjoamaansa hyötyyn työnantajan kannalta. Sen sijaan pidän älyllisesti epärehellisenä tasa-arvovaatimuksia mieheltä, joka torppasi vain viikko sitten esityksen, joka olisi poistanut yhden ison esteen naisten tasa-arvolta työmarkkinoilla. Eli nuorten naisten työllistymistä ja työuran etenemistä ehkäisevän hoivatyön tuen nykyistä tasa-arvoisemman jakamisen miehen ja naisen kesken.

Vielä epärehellisemmäksi Rinne osoittautui jättämällä kertomatta tehokkaita keinoja sille, miten hänen tavoitteensa saavutetaan. Siihen eivät riitä epämääräiset vihjaukset osa-aikatyön ja hoivatyön yhdistämisestä, osa-aikatyön ulottamisesta molempiin vanhempiin tai muistelot työväenliikkeen sadan vuoden takaisista saavutuksista. Niiden sijaan tarvitaan konkreettisia esityksiä lakien ja asetusten pohjaksi.

Jotta Rinteellä ja muillakin halukkailla olisi jotain mistä alkaa, teen ehdotuksen. Poistettakoon ihan ensimmäisenä toimena kokonaan työnantajan velvoite maksaa vanhempainvapaalle jäävälle työntekijälle palkkaa ja siirrettäköön se täysimääräisenä yhteiskunnan vastuulle. Tämähän on tasa-arvokysymys niin kauan, kuin molemmat sukupuolet eivät pysty synnyttämään, eivätkä jää tasapuolisesti kotiin.

* * *

Antti Rinteen älyllisesti epärehellinen ulostulo kertoo vanhan ajan "yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista" vaalipropagandasta. Tasa-arvo on vanhaa työväenliikkeen retoriikkaa ja kuulostaa hyvältä. Lisäksi se kosiskelee äänestäjien enemmistöä eli kauniimpaa sukupuolta.

Tosiasia kuitenkin on, että enemmistö naisista ei halua työelämän tasa-arvoa, jos sen hintana on yhteiskunnan kustantaman lastenhoito-oikeuden rajaaminen heidän omalta osaltaan. Sen sijaan he haluavat molemmat.

Tavoite on kuitenkin ongelmallinen, sillä miesten ja naisten samapalkkaisuuden merkittävin este Suomessa on nuorten naisten palkkaamiseen liittyvä ylimääräinen riski työnantajalle. Siksi naiset voivat saavuttaa samapalkkaisuuden vain, mikäli heidän työuransa eivät edes lastenhoitovapaiden suhteen eroa miehistä.

Niin kauan kuin tällainen ero on olemassa, on hyväksyttävä myös miesten ja naisten erilainen urakehitys ja siis myös palkkataso. Näin tulisi myös älyllisesti rehellisen Rinteen tehdä, sillä juuri hänen johdollaan päätettiin viikko sitten haudata yksi esitys tähän tilanteeseen pääsemiseksi.

Jos siis haluaisin olla ilkeä, lopettaisin tämän kirjoituksen toteamalla että puheenjohtaja Rinne osoitti ulostulollaan olevansa älyllisesti epärehellinen pölhöpopulisti, jonka agendana on talouden uhraaminen poliittisen tarkoituksenmukaisuuden alttarille seurauksista välittämättä. En kuitenkaan ole ilkeä, joten jääköön sanomatta.

Sen sijaan totean, että lastenhoidon osalta olemme ihmiselämän perimmäisten kysymysten äärellä: hoivatyön tärkeyden perusteella voidaan kyseenalaistaa työelämän tasa-arvoisuuden oikeutus. Toisin sanoen, jos äidin antama kasvatus on luonnollisempaa ja parempaa kuin miehen ja tuottaa siten koko yhteiskunnan kannalta paremman seuraavan sukupolven, voidaan argumentoida työelämän tasa-arvovaatimusten olevan toissijaisia.

Sitä en tosin tiedä, onko asia näin. Siis ovatko naiset miehiä parempia varhaiskasvattajia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työelämän tasa-arvosta puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä
Korvaamattomien henkilöiden perässä
Missi, tissi ja pissi