Täytyy luonnollisesti toivoa, ettei Haglundin käytös ole tyypillistä suomalaisille poliitikoille. Mutta toisaalta, mitä pitäisi ajatella Haglundin tapauksen valossa esimerkiksi seuraavista lausunnoista.
Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta väitti Ylen politiikkaradiossa, että "eiköhän siellä oo vääränvärisiä ihmisiä, joita pitäis täs tilanteessa puolustaa" kun puhe oli perussuomalaisten näkemyksestä – tosiasiassa olemattoman – Palestiinan tunnustamiseen.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela väitti, että "rasismi normalisoituu pääministerin siunauksella" viitaten Teemu Keskisarjan (ps) esittämään faktaan, jonka mukaan afrikkalaiset ja lähi-itäläiset maahanmuuttajat eivät ole koulutuksellisesti, sivistyksellisesti tai ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset. Ja siksi Suomeen muuttaa enimmäkseen heikkolaatuisia tulokkaita.
Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen syytti eduskunnassa pääministeri Petteri Orpoa harhaanjohtavista väitteistä työllisyys- ja talouskehityksen nousun osalta. Kuitenkin Orpo oli jo aiemmin kertonut, että hänen optimistiset näkemyksensä talouskasvusta olivat perustuneet ajankohtaiseen tilannekuvaan (esimerkki, toinen).
Nähdäkseni edelle kirjoittamani esimerkit osoittavat ex-poliitikko Haglundin Aktiassa käyttämien toimintatapojen olevan, ellei nyt aivan arkea niin kuitenkin, tavanomaisia suomalaisessa poliittisessa arjessa. Enkä usko, että sellaisten käyttäminen on yhtään sen terveempi ilmiö politiikassa kuin liike-elämässä.
Tekstit
