Tampereen uimahallit kumosivat vanhat valheet

Tänä aamuna minulla on hyviä uutisia. Nyt on nimittäin Suomessa – tai ainakin Pirkanmaalla – päästy wokelluksessa niin pitkälle, etteivät yleisiin uima-altaisiin hien mukana päätyneet mikrobien ravinteet (kuten typpiyhdisteet) ja/tai itse mikrobit ole enää haitallisia. 

Ei myöskään ole syytä epäillä, etteivätkö nämä uimavedessä ei-toivotut ainekset katoaisi suihkussa, vaikka uimahallin asiakkaalla olisikin uikkarit tai burkini päällään. Eikä sovi kuvitella, etteivätkö ihmiset riisuisi uima-asuaan saunan jälkeisen pesun ajaksi – jotta tulisi puhdasta jälkeä – ja pukisi sitä sitten takaisin ylleen ennen uima-altaaseen menoa. 

* * *

Niin se on, Eskoseni... ei kun arvoisa lukijani. Kuten meille on aiemminkin kerrottu, niin kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä. Eikä niitä siksi sovi arvostella. Sen sijaan on – Arja Alhon (sd) vanhaa viisautta lainatakseni – opeteltava uimaan. 

Siellä likavedess... ei kun uima-altaassa molskiessaan voi samalla hämmästellä, että vielä seitsemän vuotta sitten meille valehdeltiin, että "uimaveteen joutuu paljon hiuksia, karvoja, bakteereita, hiekkaa ja ihoa mikäli uimapukua ei riisuta ja peseydytä kunnolla". Enää ei valehdella – tai vaikka valehdeltaisiinkin vielä jossain perähikiällä, niin ei ainakaan monikulttuurisella Tampereella. 

Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tamperelaistyyppinen empatia johti Donald Trumpin valtaannousuun
Tieteellistä tietoa wokelluksesta
Janni Tikkanen, translaki ja luvallinen tirkistely

Merkillinen välikysymys

Ministeri Wille Rydman sai eilen luottamuslauseen eduskunnalta. Tämä oli odotettua, eikä siksi ansaitsisi tulla blogikirjoituksen aiheeksi. 

Päätin kuitenkin kirjata lyhyen huomion tämän prosessin omituisimmasta piirteestä. Eli välikysymyksen seuraavasta kohdasta. 

"Helsingin Sanomat uutisoi 19.6.2022 silloisen kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydmanin pitkään jatkuneesta epäasiallisesta ja ahdistavasta käytöksestä alaikäisiä ja nuoria naisia kohtaan. Artikkelissa useat naiset kertoivat Rydmanin lähennelleen heitä tavalla, jonka he olivat kokeneet ahdistavana heidän ollessaan alaikäisiä tai merkittävästi Rydmania nuorempia. Artikkelin perusteella Rydman hyödynsi poliittista asemaansa hankkiutuakseen tekemisiin nuorten naisten ja tyttöjen kanssa. Rydman on puolustautunut väittämällä artikkelissa haastateltujen naisten valehtelevan sekä jutun tehneiden toimittajien vääristelevän totuutta ja näin syyllistyneen kunnianloukkaukseen... Esitutkinnassa ei löytynyt tukea sille, että HS:n artikkelin tai siinä haastateltujen naisten sanomat asiat olisivat miltään olennaisilta osin valheellisia." 

Välikysymyksessä annettiin siten ymmärtää, että Rydman olisi tosiasiallisesti toiminut kuten naiset olivat HS:n jutun mukaan väittäneet. Ja kuitenkin Ylen haastatteleman oikeusoppineen, apulaisprofessori Tatu Hyttisen mukaan "tällaista tulkintaa syyttäjän päätöksistä ei voi tehdä". 

Hyttinen kertoi lisäksi, että "lakiin lisättiin korotettu pykälä. Siinä todetaan, että jos negatiivinen arvostelu liittyy henkilön toimintaan politiikassa, silloin on korotettu kynnys [tiedotusvälineen] rikosvastuulle... Tämä syyttämättäjättämispäätös kertoo sen, että tämä ajatus on mennyt läpi oikeuskäytännössä".

Lisäksi Hyttinen kertoi, että "tästä voidaan tulkita niin, ettei syyttäjien mielestä HS:n jutussa esitetty ainakaan täysin perusteettomia ja valheellisia väitteitä Rydmanista". Muotoilu on sikäli mielenkiintoinen, että se lienee voimakkain mahdollinen tapa ilmaista näkemys HS:n jutun sisällön totuusarvosta sanomatta suoraan sen olleen puhdasta puppua, vaikka kaikilla lehdistömme päätoimittajilla ei olekaan kykyä ymmärtää tätä. 

Muistutan myös, että kokoomuslainen nuorisopoliitikko Binga Tupamäki (kok) on julkaissut sosiaalisessa mediassa oman näkemyksensä tapaukseen liittyvistä ihmissuhteista ja HS:n toimittajan journalistisesta käytöksestä. Kannattaa lukea koko viestiketju läpi. 

Tätä taustaa vastaan minusta on  peräti merkillistä, että eduskunnan oppositio lähti tekemään välikysymystä sellaisen lehtikirjoituksen perusteella, jonka totuusarvo on kyseenalainen. Eikä käsittänyt tätä edes eduskunnan Rydmanille antaman luottamuksen jälkeen. Tämä ei anna kovin hyvää kuvaa välikysymyksen allekirjoittaneiden puolueiden tai poliitikkojen arvostelukyvystä. 

Eikä heidän pyrkimyksestään pitäytyä tosiasioissa. Eikä etenkään kyvystä tehdä hyviä päätöksiä Suomen ja suomalaisten parhaaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toverituomioistuin
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen