Helsingin sanomat kirjoitti jutun pohjoiskaukaasialaisista muslimimiehistä, jotka ovat suojelupoliisin mukaan uhka Suomen turvallisuudelle. Siinä miehet – vähemmän yllättävästi – kertoivat, etteivät he ole uhaksi kenellekään, eikä toimittaja kyseenalaistanut tätä näkemystä.
Jutusta ei jäänyt lukijalle käteen kuin se, että osa miehistä on ollut tekemisissä ISIS:ssä toimineen Belgiassa tuomitun terroristin kanssa. Ja siksi ainakin neljän haastatellun pakolaisasema ja oleskelulupa on peruttu ilman muuta perustetta kuin väite heidän aiheuttamastaan turvallisuusuhasta.
Venäjälle miehiä ei kuitenkaan palauteta, koska siellä heidän henkensä saattaisi olla vaarassa. Ja siksi he elävät jatkossa edelleen Suomessa Kelan toimeentulon varassa, millä – yhden turvallisuusuhaksi luokitellun mukaan – pärjää kyllä. Mutta minkä suojelupoliisi toivoo olevan niin hankalaa, että miehet poistuisivat kaikessa hiljaisuudessa maastamme.
Toimittaja kertoi myös, ettei suojelupoliisi perustele päätöksiään millään tavalla, koska se vaarantaisi tulevaisuuden tiedonhankinnan. Tämä on toki lähtökohtaisesti oikeusvaltion näkökulmasta ongelmallista, mutta maamme turvallisuuden kannalta välttämätöntä.
* * *
Jutun luettuani jäin hiukan ristiriitaisiin tunteisiin. Onhan selvää, että Suomessa elävien ihmisten turvallisuus on ensisijaisen tärkeää, ja jos joku on sille uhaksi, ei hänen oleskelunsa maassamme ole suotavaa.
Yhtä selvää on, että suojelupoliisin tulee kyetä suorittamaan tehtäväänsä tehokkaasti, eikä sen toimia tai edes toimintatapoja kannata – eikä edes voi – siksi läpivalaista julkisuudessa. Sen sijaan sitä tulee valvoa ilman julkisuutta.
Jutussa kerrottiin, että suojelupoliisin päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta se johtaa äärimmäisen harvoin päätösten muuttumiseen. Lisäksi valitusten käsittely tapahtuu sikäli poikkeuksellisesti, ettei valittaja saa tietoa päätösten perusteluista.
Toisin sanoen toimittaja antoi epäsuorasti ymmärtää, että suojelupoliisin toiminnassa olisi sellaisen mielivallan mahdollisuus, joka ei sovi oikeusvaltioon. Ja että sen uhreina olisi juuri nyt joukko muslimimiehiä.
* * *
Jostain syystä HS:n toimitus jätti kuitenkin kertomatta, ettei suojelupoliisi suinkaan ole valtio valtiossa, vaan myös sen toiminta on jatkuvan valvonnan alaista. Tuo valvoja on tiedusteluvalvontavaltuutettu, jonka tehtävänä on vahtia laillisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelussa.
Valtuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jolla on rajoittamaton tiedonsaantioikeus suojelupoliisin asiakirjoihin ja tietoihin sekä pääsy tiloihin ja tietojärjestelmiin, jotta hän voi tehdä tarkastuksia. Hänellä on myös oikeudessa puheoikeus, ja hän voi kannella tuomioistuimen ratkaisusta, jos se on tehty väärin perustein.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu voi valvoa tiedustelumenetelmien käyttöä myös reaaliaikaisesti, ja hänellä on oikeus keskeyttää niiden käyttö. Lisäksi hänellä on velvollisuus ilmoittaa esitutkintaviranomaisille, jos hän havaitsee laittomuuksia.
Tiedusteluvalvontavaltuutetun lisäksi eduskunnassa on tiedusteluvalvontavaliokunta, joka valvoo yleisellä tasolla sitä, millaista tietoa tiedustelulla tuotetaan ja miten tiedustelua tehdään. Sillä on oikeus ottaa oma-aloitteisesti käsiteltäväksi mikä tahansa suojelupoliisin valvontaan kuuluva asia ja mahdollisuus laatia mietinnön eduskunnan täysistunnolle, jos se katsoo asian merkityksen vaativan sitä.
* * *
Minusta näyttääkin siltä, ettei Helsingin sanomat suinkaan pyrkinyt edellä linkittämälläni jutulla suinkaan kertomaan lukijalleen objektiivisesti suojelupoliisin toiminnasta, vaan sen sijaan vaikuttamaan lukijoidensa maahanmuuttopoliittisiin asenteisiin jättämällä jutusta pois oleellisesti asiaan liittyviä faktoja. Tällainen saattaa – muiden salaliittoteorioiden tapaan – olla vaikuttavaa retoriikkaa, mutta samalla myös ilmeisen tarkoituksellista harhaanjohtamista.
Toki valistuneet lukijat ymmärtävät tämän, mutta valitettavasti kaikki eivät ole sellaisia. Ja siksi laatulehtenä yleisesti pidetyn HS:n artikkelin jutussaan harjoittama puolitotuuden viljely ei ole omiaan parantamaan yhteiskuntamme ilmapiiriä sen enempää kantaväestön kuin maahanmuuttajienkaan kannalta.
Tekstit
