Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista

Kuten kaikki suomalaiset tietävät, valittiin eilen hyvinvointialueille ja kuntiin uudet valtuustot, jotka tulevat hoitamaan ihmisten asioita seuraavien neljän vuoden aikana. Molempien vaalien suuri voittaja oli Antti Lindtmanin SDP, joka keräsi alueilla 22,5 ja kunnissa 23 prosentin kannatuksen ja tulee siten olemaan ainakin vuoteen 2029 asti koko maan suurin paikallispuolue. 

Suurimman tappion kärsi puolestaan Perussuomalaiset, jotka saivat hyvinvointialuevaaleissa yhteensä vain 7,8 ja kunnissa 7,6 prosentin kannatuksen. Sillä ei vaikuteta kovinkaan paljon suomalaiseen paikallispolitiikkaan. 

Suomen eri osien tulevaisuuteen ei vaikuteta myöskään äänestämättä jättämisellä. Siksi oli surullista huomata, että vain 54,2 prosenttia ihmisistä vaivautui äänestämään kuntavaaleissa, eikä aluevaaleissa oikeuttaan käyttänyt edes näin moni, vaan äänestysvilkkaus jäi 51,7 prosenttiin. 

* * *

Paikallisella tasolla yksi mielenkiintoisimmista kannatuskilpailuista käytiin Helsingissä, missä Kokoomus säilytti kuin säilyttikin suurimman asemansa. Sen kannatus oli 24 prosenttia kun toiseksi peräti 8,8 prosenttiyksiköllä kannatustaan nostaneella SDP:llä oli tukijoita 23,2 prosentin verran. 

Vähintään yhtä merkittävää Helsingin osalta oli kuitenkin se, että SDP nousi samalla ihmisvastaista politiikkaa tehneiden Vihreiden ohi. Näiden kannatus putosi 1,9 prosenttiyksiköllä, joten puolue jäi 17,9 prosentin kannatukseen lyöden Vasemmistoliiton vain 0,8 prosenttiyksiköllä.

Samalla on kuitenkin syytä huomata, että Helsinki on Kokoomuksen suurimman puolueen asemasta huolimatta vahvasti vihervasemmistolainen kaupunki. SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton yhteenlaskettu kannatus oli nimittäin peräti 58,2 prosenttia. Näin ollen pääkaupunki säilyttänee jatkossakin erityisesti muun Suomen asukkaille penseän linjansa, vaikka sen pääajurina toimineet vihreät menettävätkin valtaansa.

* * *

Itseäni näissä vaaleissa kiinnostivat myös niin sanottujen maahanmuuttajavaltaisten alueiden tulokset, sillä ne antavat osviittaa siitä, miten suomalaisten puolueiden kannatus tulee jatkossa muuttumaan kuun maahanmuuttajataustaisen väestön osuus kasvaa. Siksi valitsin muutaman kuntavaalien vaalipiirin Helsingistä, Espoosta, Vantaalta ja Turusta tarkasteluni kohteeksi. 

Helsingin äänestysalueella 54B eli Vuosaaren Merilahden koululla ylivoimaisesti eniten ääniä keräsi SDP peräti 43,2 prosentin kannatuksellaan. Vasemmistoliitto sai 21 ja Vihreät 10,1 prosentin kannatuksen.  

Vantaan Havukosken Havukallion koululla neljä suosituinta puoluetta olivat SDP 43,2, Vasemmistoliitto 13,4 sekä Vihreät ja Perussuomalaiset samalla 10,6 prosentin äänimäärällä. Saman kaupunginosan Tarhapuistossa äänestettiin vastaavasti kolmeksi suurimmaksi SDP 40,1, Kokoomus 13,9 ja Vasemmistoliitto 13,5 prosentin ääniosuudella.  

Espoon Suvelan äänestysalueella 007 suurimman äänimäärän keräsi SDP 41,3 prosentin osuudella. Kärkikolmikkoon mahtuivat sen lisäksi Vihreät 15,6 ja Kokoomus 13 prosentin äänisosuudella.  

SDP keräsi "heikoimman" äänisaaliinsa tunnetuista ongelma-maahanmuuttaja-alueista Turun Varissuolla, jossa sen osuus jäi "vain" 39,4 prosenttiin. Toisena tuli vasemmistoliitto 16,8 ja kolmantena Kokoomus 15 prosentin ääniosuudella. 

Näistä luvuista olen näkevinäni, että suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta hyötyisi - ainakin lyhyellä tähtäimellä - eniten juuri SDP, jolla on kyky herättää ihmisissä luottamusta sellaisilla alueilla, joilla elää paljon kehitysmaista tulleita maahanmuuttajia. Tässä mielessä oli erityisen valaisevaa verrata edelle kokoamiani tuloksia aivan toisenlaisia maahanmuuttajia keräävään Espoon Otaniemeen. 

Siellä ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi nousi Vihreä liitto 40,2 prosentin ääniosuudella, mutta myös Kokooomuksen kannatus oli valtakunnantasoa korkeampi eli 26,5 prosenttia. Sen sijaan SDP jäi 9,4 prosenttiin. 

Toisin sanoen maahanmuutolla on ilmiselvästi vaikutusta siihen, minkälaista paikallispolitiikkaa Suomen eri osissa harjoitetaan nyt ja tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aluevaaleissa ei äänestetä terveyden ja hyvinvointialueiden rahoituksesta eikä palveluiden henkilömitoituksista
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Aluevaaleissa ei äänestetä terveyden ja hyvinvointialueiden rahoituksesta eikä palveluiden henkilömitoituksista

Tänään on Suomessa kaksien vaalien päivä. Niistä kuntavaalit ovat vanhaa kauraa, mutta aluevaalien merkityksestä tuntuu olevan epäselvyyttä ainakin puolueiden puheenjohtajien ja median piirissä. 

Perustan tämän väitteeni sille, että sekä vaalikeskusteluissa että lehtien palstoilla on puhuttu valtavasti alueiden rahoituksesta, henkilöstömitoituksista, hallituksen säästötoimista ynnä muista asioista, joissa päätäntävalta on nimenomaisesti eduskunnassa. Siis Suomen valtion parlamentissa, johon tämän päivän vaaleissa ei valita ensimmäistäkään edustajaa. 

Sen sijaan nyt käytävissä aluevaaleissa etsitään ihmisiä päättämään siitä, miten kullakin hyvinvointialueella järjestetään sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi niillä resursseilla, jotka eduskunta - siis Arkadianmäellä istuva kansanedustajajoukko - hallituksen esityksestä niille allokoi. 

Siksi olisi ollut tärkeää, että vaalien alla olisi puhuttu siitä, miten jokainen puolue ja kukin ehdokas haluaisi käyttää alueilla ne varat, jotka kullekin alueelle ohjataan. Kun näin ei ole tehty, eivät äänestäjät ole juurikaan saaneet eväitä sille, ketä heidän kannattaisi aluevaaleissa äänestää. 

Onneksi kuitenkin ainakin Ylen vaalikone näyttäisi kyselevän suurelta osin asiallisia kysymyksiä, vaikka niistä kaikkiin ei ehkä olekaan kovin yksiselitteisiä vastauksia - ja sielläkin on myös kysymyksiä sellaisista asioista, joista ei päätetä alueilla, vaan eduskunnassa. Näin erityisesti kohdassa "hyvinvointialueiden tulevaisuus", jolla ei ole käytännössä mitään tekemistä nyt käytävien vaalien kanssa.

Tästä narinastani huolimatta toivon, että kävisitte - arvoisat lukijani - antamassa äänenne molemmissa tänään järjestettävissä vaaleissa. Näin siinäkin tapauksessa, ettei teille olisi kovin selvää, mihin asioihin nyt voi vaikuttaa ja mihin ei - vaikka toki uskonkin, ettei juuri teillä ole näiden vaalien tarkoituksiin liittyen mitään epäselvää, vaikka journalistit ja puolueiden puheenjohtajat ovatkin pyrkineet johtamaan äänestäjiä harhaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden
Tuleeko Helsingin sisääntuloväylien varrelle 150 000 euron hintaisia yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia?

Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta

Eilisen päivän suuri uutinen oli presidentti Donald Trumpin päätös siirtää suunnittelemansa tullimaksujen nostot 90 päiväksi muilta kuin Kiinalta. Ja sen ensimmäisenä vaikutuksena oli pörssikurssien rakettimainen nousu rapakon takana. Tämä tulee tänään - pörssien avautuessa - heijastumaan myös Suomeen. 

Trumpin päätöksellä on - kuitenkin - myös merkittävämpiä seurauksia. Niistä ensimmäinen on USA:n ja Kiinan suhteiden vajoaminen tilaan, jossa ne taisivat olla edellisen kerran ennen 1970-luvun alun ping-pong-politiikkaa. 

Tämä tulee näkymään tietenkin taloudessa, mutta myös kiinalaisten ja venäläisten suhteiden lähentymisenä. Sekä ennen kaikkea heijastuksena Taiwanin asemaan, joka on muutenkin ollut kiristymään päin sitä mukaa kun Kiina on vaurastunut ja lisännyt sotilaallista kyvykkyyttään. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei Kiinan uusien aseiden laadukkuutta ole vielä testattu oikeassa sodassa. Eikä Xi Jinpingillä tai kenelläkään muulla voi olla varmuutta sen aiheuttaman uhan vakavuudesta suhteessa amerikkalaisten suojelemaan saarivaltioon.

Euroopan kannalta tullimaksujen peruuntuminen oli tietenkin - ainakin hetkellinen - helpotus, mutta 90 päivää kuluu kolmessa kuukaudessa, minkä jälkeen edessä saattaa sittenkin olla USA:n ja Euroopan Unionin välinen tullisota kaikkine seurauksineen. Toisaalta mainittu aika - eli noin kolme kuukautta - on niin pitkä, että Trump ehtii tehdä monenlaisia käänteitä. 

Toistaiseksi voidaan todeta vain se, että alkuviikosta halventuneita osakkeita hankkineet sijoittajat tulivat tehneeksi parissa päivässä sievoisen rahakasan. Ainakin jos he myyvät ostoksensa pois ennen kuin Trump ehtii tekemään seuraavaa käännettään. 

* * *

Noin muuten näyttäisi siltä, että Suomessa kansa on tulevan viikonlopun aikana käytävissä vaaleissa valmis lisäämään vihervasemmiston kannatusta erityisesti alue-, mutta myös kuntatasolla. Molemmissa tapauksissa tarjolla on siten - vaalien jälkeen päättyvään kauteen verrattuna - keskusjohtoisuuden ja muun byrokratian kasvattamista sekä erityisesti maahanmuuttajille ja muille vähemmistöille tarjottaviin palveluihin investoimista. Ja Helsingin kohdalla kaupungin entistä tiukempaa sulkeutumista muusta maasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?
Ay-liike ja vasemmisto ajavat USA:n talouden tukemista suomalaisella rahalla
Tuleeko Helsingin sisääntuloväylien varrelle 150 000 euron hintaisia yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia?

Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Helsingin sanomat haastatteli Vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa lyhyeen artikkeliin. Sen mukaan tämä haluaisi siirtää verotuksen painopistettä saastuttamiseen ja samalla keventää työn ja yrittämisen verotusta.

Se olisikin aikamoinen muutos, sillä nykyisin 116 325 miljoonan euron verotuloista 43 004 miljoonaa kertyy tulo- ja pääomaveroista. Se on noin 37 prosenttia. 

Muita suuria veroeriä ovat pakolliset sosiaaliturvamaksut 32 439 miljoonaa euroa (28 %) sekä arvonlisäverot 25 833 (22 %). Niistä vain jälkimmäistä voitaisiin käyttää saastuttamisen verottamiseen - tosin sitäkin vain siltä osin, kuin kyse on saastumista aiheuttavista verotuskohteista.

Sen sijaan esimerkiksi energiaverojen suuruus sekä autoveron ja ajoneuvoveron yhteenlaskettu määrä ovat vain 4063 ja 1 348 miljoonaa euroa eli 4,3 prosenttia ja hiukan yli yksi prosentti koko verokertymästä.  Niinpä Sofia Virran linjaus painopisteen muutoksesta tarkoittaisi lähinnä arvonlisäveron korottamista. 

Jos Virta kuitenkin tarkoitti verotuksen painopisteen siirtämisellä sekä arvonlisä-, energia-, auto- että ajoneuvoveron kertymän kasvattamista suuremmaksi kuin työn ja yrittämisen verottamista, tulisi näitä verolajeja nostaa noin 5 880 miljoonalla eurolla eli hiukan noin 19 prosentilla, minkä lisäksi esimerkiksi työn ja yrittämisen verotusta pitäisi laskea samalla summalla. Tämä tarkoittaisi 44,5 prosentin yleistä arvonlisäkantaa eli sen nostamista noin 17,5 prosenttiyksikköä korkeamaksi kuin EU-alueen korkeinta arvonlisäprosenttia yläpitävässä Unkarissa. 

Todellisuudessa kaikki arvonlisäverotus ei liity millään tavalla saastuttamiseen, joten käytännössä Virran tarkoittamien tavaroiden ja palveluiden arvonlisäveroa tulisi kiristää vielä yllä esittämäni laskutoimituksen lopputulostakin enemmän. Siksi kuulisin mielelläni puheenjohtaja Virralta, että sanoiko hän tositarkoituksella sen mitä sanoi.

* * *

Sofia Virta kertoi myös, että Vihreillä on tavoitteena, että jokaisesta ikkunasta näkyy vähintään kolme puuta. Tässä tavoitteessa on Virran mukaan kyse viheralueiden riittävän määrän varmistamisesta ja lähiluonnon saavutettavuudesta.

Kaikista oman asuntoni ikkunoista näkyy kokonainen metsä, joten tavoite on minun kohdallani irrelevantti. Jäin kuitenkin pohtimaan, että miten mahtaa olla aivan Helsingin keskustassa. Sieltä varmaankin löytyisi sellaisia ikkunoita, joista ei näy kolmea puuta. Näin etenkin tiiviiden kaupunkikortteleiden keskeltä ja talojen alimmista kerroksista. 

Sen sijaan en ole ihan varma, että miten puuntaimet menestyisivät sellaisissa kohteissa. Tai mihin kohtaan katua tai jalkakäytävää ne sijoitettaisiin. Vai olisiko Virran tarkoitus yksinkertaisesti purkaa nämä kadut ja istuttaa niiden tilalle puurivejä?

* * *

Lopuksi maahanmuuttajavaltaisella alueella oman kertomansa mukaan asunut puheenjohtaja Virta kertoi pitävänsä typeränä kysymystä siitä, että olisiko hän itse valmis asumaan maahanmuuttajavaltaisella alueella segregaation torjumiseksi ja laittamaan lapsensa sellaisen alueen päiväkotiin tai kouluun, jotta kantaväestön lasten osuus näillä alueilla ei pienenisi liikaa. Näin siksi, ettei hän pidä ajatuksesta, jonka mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset olisivat vähemmän toivottavaa leikkiseuraa.

Kaiken kaikkiaan sain Helsingin sanomien jutun luettuani hyvän käsityksen Vihreiden puheenjohtajan loogisen ajattelun kyvyistä ja hänen edustamansa puolueen politiikasta. Ja mikä tärkeintä, pystyin sen pohjalta päättämään ilman vaikeuksia, että annanko puolueelle ja sen puheenjohtajalle kannatukseni ensi viikonloppuna järjestettävissä alue- ja kuntavaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljastava näytelmä
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?

Tuleeko Helsingin sisääntuloväylien varrelle 150 000 euron hintaisia yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia?

Mika Merano (ps) on listannut blogiinsa joukon veronmaksajien kustantamia ilmeisen turhia kuluja autonrenkaista tehdyistä strutseista Itä-Afrikan sääennusteisiin. Niitä lukiessa - mitä luonnollisesti suosittelen teille, arvoisat lukijani - ei voi kuin ihmetellä sitä vaikeutta, mikä hallituspuolueilla ja kuntapäättäjillä tuntuu olevan valtion ja kuntien budjetin tasapainoon saattamisessa. 

Julkinen raha on kuitenkin poliitikoille vapaata riistaa. Ja jokaisesta sen käyttämiseen liittyvästä päätöksestä hyötyy tai ainakin tuntee tyytyväisyyttä joku, jolla on äänioikeus. Näin jopa siinä tapauksessa, joka saattoi minut tänä aamuna Meranon blogin äärelle.

Äänioikeus tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että meille suomalaisille avautuu kahden viikon kuluttua mahdollisuus vaikuttaa verovarojen käyttöön kunta- ja aluetasolla. Ja kuntien osalta vieläpä verotuksen tasoon valitsemalla oikein sen henkilön ja puolueen, jolle antaa äänensä.

* * *

Tässä mielessä oli erinomaisen mielenkiintoista havaita tuoreesta Kokoomuksen teettämästä gallupista, että helsinkiläiset aikovat äänestää pääkaupunkimme päättäjien enemmistöksi vihervasemmiston (SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto), joka olisi saamassa 54 prosentin kannatuksen. 

Jos näin käy kahden viikon kuluttua, tulee pääkaupunkimme seuraavien neljän vuoden aikana erottumaan ja erottautumaan entistäkin selvemmin muusta Suomesta. Eihän ole syytä epäillä, ettei punavihreä hallinto jatkaisi ja suorastaan kiihdyttäisi esimerkiksi kaupungin yksityisautoilua vaikeuttavaa liikennepolitiikkaa tai käyttäisi entistäkin suurempia määriä veronmaksajien rahoja erilaisiin identiteettipoliittisiin tarkoituksiin. 

Ties vaikka Helsingin tuleva kaupunginvaltuusto näkisi tarpeelliseksi kustantaa kaikkien kaupungin sisääntuloväylien varrelle myös à 150 000 euron hintaisia autonrenkaista tehtyjä yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia. Vaikka sellaisia maasta nousevia käsiä, joiden keskisormi on nostettu pystyyn kansainvälisesti tunnetun käsimerkin tavoin.

Jokaisen kuntalaisen kannattaakin muistaa juuri nyt, että demokratiassa on sellainen sääntö, että kun vaalit on pidetty siirtyy valta voittajille - edesmenneen Johannes Virolaisen sanoin "kansa on puhunut, pulinat pois". Vielä ei kuitenkaan olla siinä tilanteessa, joten kaikilla helsinkiläisillä ja muillakin suomalaisilla on edelleen mahdollisuus vaikuttaa maksamiensa verojen käyttökohteisiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus
Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä
Tieteestä ja sen tarpeellisuudesta

Paljastava näytelmä

Opposition kovasti kaipaamat tiedot hallituksen suunnittelemista sote-säästöistä julkaistiin eilen. Lista on pitkä, mutta pääministeri Petteri Orpon (kok) mukaan kuitenkin "ihan kohtuullinen", sillä sen valmistelussa haluttiin löytää säästöjä, joilla olisi mahdollisimman pienet negatiiviset vaikutukset.

Tästä huolimatta oppositio käynnisti Antti Lindtmanin (sd) johdolla eduskunnassa melkoisen näytelmän syyttäen hallitusta edelleen säästöjen piilottamisesta, koska ministeriön tiedotteessa todettiin uudistamistyötä jatkettavan vielä sosiaalihuollon osalta. 

MTV3:n toimittaja totesikin, että kyse on vain vaalipuheesta, jossa "oppositio käyttää tilaisuutta hyväkseen kurmuuttaakseen hallitusta mahdollisimman perusteellisesti... ensin oppositio syytti hallitusta säästöjen salaamisesta ja nyt kun niistä jotakin tiedetään, niin syytetään itse säästöjä ja pelotellaan aivan hirmuisilla seuraamuksilla."

Valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) puolestaan kertoi, että "tosiasiassa sotepaketissa on useita järkeviä toimia, joissa normeja purkamalla ja tehottomia velvoitteita joustavoittamalla tehdään homma paremmin ja saadaan rahaa säästettyä... Oppositiolle on yhdentekevää, onko sotessa tehottomia normeja tai voisiko asioita tehdä järkevämmin. Tänään se vastusti jopa teknologiaa, jota se itse oli edellisellä kaudella edistämässä." 

Valtionvarainministeri totesikin lopuksi, että "ainoa, mikä oppositiota miellyttää, on raha ja sen lisääminen... Ei tarvitse ihmetellä, että Suomi on näin velkainen ja kestävyysvaje ammottava."

Tässä suhteessa olikin suorastaan tragikoomista, että kalliiksi tulevaa kehitysmaalaisten maahanmuuttoa kiihkeästi kannattava Sofia Virta (vihr) halusi tässäkin yhteydessä puolustaa juuri näihin kohdistuvaa julkisten varojen käyttöä. Tämä tapahtui Ylen vaalitentissä, jossa hän puuskahti, että "tämä keskustelu menee aina vain maahanmuuttoon, kun te hallituksessa lisäätte lapsiperheköyhyyttä, mikä syventää näitä ongelmia".

Nämä kommentit - Orposta Virtaan - ovat sellaisia, että ne kannattaisi panna merkille kaikkien oppositiopuolueita äänestämään aikovien parissa. Ja pohtia vielä kerran sitä, millaisen joukon he aikovat valtuuttaa hoitamaan suomalaisten yhteisiä asioita vaalipäivänä. 

Onhan myös kunta- ja aluevaaleissa viime kädessä kyse kuitenkin ennen kaikkea suomalaisilta kerättyjen verovarojen käytön vastuullisuudesta - eikä eilen nähty näytelmä jättänyt paljastamatta karulla tavalla suomalaisten puolueiden asemia suhteessa siihen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
Suurin osa ehdokkaista kannattaa monikulttuurista yhteiskuntaa
Vältä epärehellisiä poliitikkoja!

Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet

Blogistikollega Yrjöperskeles kirjoitti eilen EU:ssa suunnitellusta lakiluonnoksesta, jonka perusteella saastuttavat takat, kamiinat ja kiukaat kiellettäisiin vuoteen 2027 mennessä. Kirjoitus oli hyvä, enkä toista siinä mainittuja asioita vaan sen sijaan kehotan teitä - arvoisat lukijani - lukemaan kyseisen tekstin. 

Totean kuitenkin yhtyväni kollegan ilmeiseen näkemykseen siitä, että Suomen on syytä torpata tämä luonnos heti alkumetreillä. Näin siksi, että sen kustannus suomalaisten kotien ja kesämökkien omistajille olisi tolkuton - ja se tekisi saman tien laittomiksi myös yksityisten ihmisten ja Metsähallituksen sähköverkoista kaukana sijaitsevat erämaakämpät.

Sinänsä on kuitenkin kiistatonta, että takkojen ja kaminoiden käytöstä ilmakehään joutuvat pienpartikkelit ovat terveydelle haitallisia siinä missä muutkin henkityselimiin joutuvat mikrohiukkaset. Kansanterveyden ongelmaksi niistä ei kuitenkaan ole muualla kuin suurissa asutuskeskuksissa, joten suunnitellun direktiivin kohdistaminen niiden ulkopuolelle olisi silkkaa rahan tuhlaamista. 

Meidän suomalaisten tulisi myös huomata, ettei puheena oleva direktiivi olisi pelkästään kallista, vaan myös täysin järjetöntä suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamista - sillä sitähän kesämökit, rantasaunat ja erämaakämpät mitä suurimmassa määrin ovat. 

* * *

Suomalainen politiikka on saanut alue- ja kuntavaalien lähestyessä outoja piirteitä. Yksi surkuhupaisimmista oli SDP:n toiminta Kela-korvausten korvaamisasiassa. 

Esimerkiksi demareiden terveydenhuoltoasiantuntija, kansanedustaja Aki Lindén, moitti hallitusta sen takia kirjoittamalla, että "hölmöläisen politiikkaa tämä Orpon-Purran hallituksen terveyspolitiikka". Kansanedustaja Joona Räsänen puolestaan syytti hallitusta siitä, että "on pohjanoteeraus vaatia SDP:ltä selkeää politiikkaa vaalien alla kun samaan aikaan hallitus keskittyy pimittämään tulevia säästöjä kansalaisilta". 

Sen jälkeen puolue kuitenkin kannatti hallituksen esitystä eduskunnassa varmistaen sen läpimenon. Ja puheenjohtaja Antti Lindtman väitti mustaa valkoiseksi kertomalla, että puolueen linja olisi tämän asian suhteen ollut johdonmukainen. 

* * *

SDP aikoo nyt tehdä myös välikysymyksen hallituksen sosiaali- ja terveysalaan sekä koulutukseen kohdistuvista budjettileikkauksista. Puolueen mukaan säästökohteet pitää saada julkisuuteen ennen kunta- ja aluevaalien äänestyksen alkamista. 

Näin siitä huolimatta, että hallitus on pääministeri Petteri Orpon (kok) suulla luvannut tuoda asian julkisuuteen heti kun lista on valmis. Ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) on kertonut, että "näitä paraikaa neuvotellaan ja toivottavasti ne alkuviikosta viimeistään saataisiin". 

Itse vaalit järjestetään ensi kuun 13. päivänä, eli aikaa on vielä kolmisen viikkoa. Ja tosiasia on, että mitä lähemmäs vaaleja puheena olleiden budjettileikkausten ilmoittaminen menee, sitä enemmän ne vaikuttavat itse vaalitulokseen - mikä saattaisi hyvinkin olla SDP:n vaalimenestyksen kannalta edullista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU myönsi 2,5 miljardin tukipaketin Syyrian islamistitaustaiselle hallinnolle
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman

Suurin osa ehdokkaista kannattaa monikulttuurista yhteiskuntaa

Lähes neljä viidestä aluevaalien ehdokkaista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä kuin vaalikoneen väittämä ”suhtaudun myönteisesti ajatukseen siitä, että omalla hyvinvointialueellani olisi tulevaisuudessa nykyistä enemmän maahanmuuttajataustaista hoitohenkilökuntaa”. Täysin tai jokseenkin eri mieltä on 16 prosenttia ehdokkaista. Viisi prosenttia ei osaa sanoa.

Lähes yhtä suuri osa ehdokkaista on myös täysin tai jokseenkin samaa mieltä kuin väittämä "suhtaudun myönteisesti ajatukseen siitä, että kotikuntani olisi tulevaisuudessa entistä monikulttuurisempi".

Näyttää siis siltä, että äänestäjän kannattaa selvittää tarkasti ehdokkaiden ajatukset tästä aihepiiristä, jotta tulee äänestäneeksi ehdokasta, jonka näkemykset yhteiskunnan käynnissä olevasta muutoksesta vastaa hänen omiaan. Näin siksi, että väärän valinnan seuraukset saattavat olla varsin ikävät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
Ruotsalaismiehiä, ihmiskauppaa ja islamia ylioppilaskirjoituksiin
Vältä epärehellisiä poliitikkoja!

Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen

Kirjoitin helmikuun lopulla demaripoliitikosta, jonka nimen Yleisradio salasi tämän jäätyä kiinni hallussaan olleesta lapsipornosta. Eilen verorahoitteinen mediamme sitten palasi asiaan, mutta vaikeni edelleen kyseisen poliitikon puoluetaustasta.

Näin siitä huolimatta, että SDP:n pitkäaikaisella vaikuttajalla, Riku "Pirisellä oli puhelimessaan 264 pornografista tiedostoa. Niistä 49 oli lapsipornoa esittäviä kuvia ja 215 lapsipornoa esittäviä videoita. Tiedostot sisälsivät muun muassa vauvoihin ja pieniin lapsiin kohdistuvaa törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä eri muodoissaan."

Arvoisalle lukijalleni lienee yhtä selvää kuin minulle itsellenikin, että kyse on Ylen poliittisesta vaikuttamisesta. Kunta- ja aluevaalit ovat jo lähellä, joten vasemmistolainen toimituskunta ei halua gallupien mukaan tulossa olevan SDP:n vaalivoiton sulavan ainakaan omaan uutisointiinsa. 

Siksi olisi vähintäänkin kohtuullista, että demareiden johto kiittäisi vaalien jälkeen reilulla tavalla Ylen toimitusta siltä saamastaan tuesta. 

* * *

Gallupeista sen verran, että minua ihmetyttää Keskustan kannatuksen nousu viime aikoina. Tänään julkaistun mittauksen mukaan puolue olisi säilyttämässä neljän vuoden takaisen kannatuksensa sekä kunta- että aluevaaleissa huolimatta siitä, että se toimi viime hallituskaudella Suomen taloutta ja sisäistä turvallisuutta kovalla kädellä tuhonneen poliittisen vihervasemmiston apupuolueena. 

Keskustan kannatus näyttää olevan erityisen korkea juuri aluevaaleihin liittyen. Niissä lähes joka viidennen suomalaisen aikeena on äänestää sitä - sen sijaan kuntavaaleissa Antti Kaikkosen joukkojen kannatus olisi jäämässä noin viiteentoista prosenttiin. 

Mielenkiintoista on myös SDP:n korkea kannatus: se on saamassa melkoisen vaalivoiton ja nousemassa maan suurimmaksi alue- ja kuntapuolueeksi. Lisäksi Vasemmistoliitto näyttäisi olevan ottamassa aiempaa suuremman osan laitavasemmiston äänisaaliista niistä kilpailevien Vihreiden kustannuksella. 

Sen sijaan molempien päähallituspuolueiden kannatus olisi putoamassa selvästi neljän vuoden takaisesta. Se todistaa jälleen kerran sen, ettei kansa palkitse vastuullisesta talouspolitiikasta vaan elää mieluummin velaksi vaikka julkisen sektorin konkurssiin asti. 

Toki tämä on tiedetty aina. Onhan meillä siihen liittyvä sanontakin eli "kiittämättömyys on maailman palkka". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen toimitus salasi pedofiilidemarin, mutta paljasti perheriitelijäpersun puolueen
Myyräntyötä Ylestä vai myyräntyötä Ylessä?
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä

Vältä epärehellisiä poliitikkoja!

Poliitikot ovat henkilöitä, jotka haluavat päättää yhteisönsä yhteisistä asioista. Toisin sanoen ihmisiä, joiden käsiin tavalliset ihmiset luottavat veroilla kerättyjen rahojensa hoitamisen. 

Loogisesti ajatelleen tämän voisi kuvitella tarkoittavan sitä, että tavallinen vaalikarja olisi hyvinkin tarkka siitä, että poliitikkoina menestyvät vain erittäin rehelliset ihmiset, jotka osaavat katsoa yhteistä etua. Tämä käsitys on kuitenkin jälleen kerran joutunut mielenkiintoiseen valoon. Enkä tarkoita pelkästään Kepua, joka tunnetusti pettää aina - jopa innokkaimmat kannattajansa. 

Aloitettakoon silti Keskustasta, jonka kansanedustaja sekä entinen pääministeri ja puhemies Matti Vanhanen esitti muutamia päiviä sitten väitteen, jonka mukaan eduskunnan nykyinen puhemies Jussi Halla-aho suosisi kyselytunnilla hallituspuolueita. Näin tehdessään Vanhanen ei tullut ajatelleeksi, että väitteen todenperäisyys on helppo tarkastaa. 

Näin teki kansanedustaja Sanna Antikainen (ps), joka pyysi eduskunnan tietopalvelusta tilastot puhemieskausien aikaisista puheenvuorojen jakautumisista. Niiden mukaan Halla-aho on siis antanut oppositiolle jopa suuremman osuuden puheenvuoroista kuin Vanhanen itse antoi ollessaan puhemiehenä. 

Näin ollen Vanhasen ristiretki eduskunnan puhemiestä vastaan päättyi nolosti ja paljasti hänen omat puheensa epärehellisiksi. Ja samalla nosti tikun nokkaan myös maamme - tunnetusti vasemmalle kallelleen olevat - poliittiset toimittajat, jotka eivät olleet vaivautuneet tarkastamaan asiaa ennen kuin toistivat Vanhasen niin sanottua muunneltua totuutta sisältäviä väitteitä.

Toinen tuore tapaus koskee Harry Harkimoa (liik), joka on asettunut Helsingin pormestariehdokkaaksi. Siis tehtävään, johon voi asettua vain helsinkiläinen. 

Nyt on kuitenkin paljastunut, että hänen Helsingin asuntonsa on ollut Bed & Breakfast -käytössä, joten hän itse ei ole siellä asunut, vaan mitä todennäköisimmin Sipoon suuressa omakotitalossaan. Tästä huolimatta pikkupuolueen johtaja väitti sosiaalisessa mediassa, että olisi "asunut stadissa lähes koko ikäni". 

Väite voi tietenkin pitää paikkansa, mutta koska hän on Ilta-Sanomien mukaan sanonut jo aiemmin, että on asunut koko elämänsä Sipoossa, on jompikumpi väite valheellinen. Ja Harkimo siten aivan yhtä epärehellinen kuin Vanhanenkin. Mutta katsoo silti olevansa äänestäjien luottamuksen arvoinen.

Eikä kahta ilman kolmatta, sillä jatkuvasti nykyisen hallituksen julkisen talouden korjaustoimia (esimerkki ja toinen) vastustanut SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman oli yrittäjien vaalitentissä murehtivinaan sitä, että "kyllähän tässä pitää ottaa huomioon julkisen talouden raamit. Jonkun pitää pitää huolta tästä, mitä tälle velkaantumiselle käy". 

Tai neljättä, sillä Vihreiden Fatim Diarra on ollut kovasti huolissaan ilmastonmuutoksesta. Tästä huolimatta hän on päättänyt puolisonsa kanssa ottaa vastaan lahjamatkan lentokoneella Taiwaniin. 

Tämä ei tietenkään ole hänen kohdallaan mitenkään erikoista, sillä kirjoitin vain puoli vuotta sitten myös hänen taksinkäytöstään, joka ei ole sen enempää hänen vihreiden puheidensa kuin terveytensäkään kannalta kestävää. Eikä jälkimmäinen seikka ole ollut jättämättä jälkiä hänen habitukseensakaan.

* * *

Esimerkit jääkööt tällä kertaa tähän, sillä jo edelle kirjoittamani tapaukset osoittavat poliitikkojemme olevan varsiin epärehellistä väkeä. Ja siksi on kysyttävä, että miksi ihmeessä suomalaiset äänestäjät ovat valmiita jättämään yhteiseen käyttöön luovuttamansa verovarat - pitkälle yli 100 miljardia euroa - epärehellisten ihmisten hallittavaksi. 

Ovathan kaikki edellä käsittelemäni epärehelliset poliitikot tuttuja vähemmänkin politiikkaa seuraaville ihmisille ja jokainen edelle kirjaamani tapaus on luettavissa kaikkien ihmisten tavoitettavissa olevista medioista, jopa useammista. Lienee myös hyvin tiedossa, etteivät yllä käsitellyt poliitikot ole suinkaan ainoita kaltaisiaan, vaikka tulivatkin edellä nostetuksi esimerkeiksi. 

Minusta tähän olisi aika saada muutos tulevissa alue- ja kuntavaaleissa, eli äänestäjien tulisi pidättäytyä antamasta kannatustaan sellaisille poliitikoille, joka on jäänyt kiinni tahallisesta epärehellisyydestä - puhumattakaan heistä, joille on käynyt näin jo useampaankin kertaan. 

Samalla äänestäjien kannattaisi pidättäytyä äänestämästä samoja poliitikkoja sekä eduskuntaan, aluevaltuustoon että kunnanvaltuustoon. Eihän kukaan ehdi millään paneutua niissä kaikkiin päätettävänä oleviin asioihin, vaan toimii parhaimmillaankin ainakin osassa päätöksistä pelkkänä kumileimasimena. Pahimmillaan he eivät saavu edes paikalle ajaakseen äänestäjänsä toivomaa politiikkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Fatim Diarran vihreät arvot
Minkä peluri luonteelleen voi?

Jussi Halla-aho: vihervasemmisto panee köyhät kyykkyyn

Jussi Halla-aho (ps) kertoi sosiaalisessa mediassa sen itsestäänselvyyden, että Sanna Marinin (sd) vihervasemmistolaisen hallituksen politiikasta kärsivät eniten vasemmiston kannattajat. Siis juuri ne samat ihmiset, jotka ovat äänestäneet hallituspuolueet valtaan. 

Halla-ahon logiikka on virheetön. Sen mukaan liberaalin maahanmuuttopolitiikan seurauksena terveydenhoito- ja koulutuspalveluiden laatu heikkenee vauraampien ihmisten maksaessa omat palvelunsa, jolloin julkisten palveluiden varaan jäävät vain ongelmalliset maahanmuuttajat sekä kantaväestön köyhin osa. 

Halla-aholle tämäntyyppinen logiikka ei ole uutta, vaan hän ihmetteli jo vuosia sitten Vieraskirjassaan (en aamukiireessä löytänyt kyseistä tekstiä) sitä, kuinka liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa puolustavat kiivaimmin juuri ne, jotka kärsivät siitä eniten. Siis naiset ja seksuaalivähemmistöt. 

Olen kuitenkin sitä mieltä, että huolimatta näiden kahden Halla-ahon kannanoton ajallisesta etäisyydestä - tai ehkä juuri siksi - niistä löytyy totuus. Mutta samalla tuo totuus kertoo jotain oleellista siitä, miksi ihmiset kannattavat poliittista vasemmistoa. 

Kyse ei ole siitä, etteivätkö nämä ihmiset olisi nähneet poliittisen vasemmiston vallan johtaneen kaikkialla taloudellisiin vaikeuksiin, hirmuvaltaan ja/tai poliittisen establishmentin erioikeuksiin. Ei, vaan se johtuu lähinnä tosiasioiden kiertämisestä vaihtoehtoisen totuuden eli älyllisen epärehellisyyden nimissä, koska vasemmiston agenda kuulostaa hyvältä ja reilulta. 

Onhan kai jokainen lukijani kuullut siitä, kuinka sosialistinen suunnitelmatalous on hyvä järjestelmä, mutta toistaiseksi mikään valtio ei vain ole vielä tullut kokeilleeksi oikeaa sosialismia eikä ainakaan kommunismia? On ilmeisen harmillista, että huolimatta Leninin Neuvostoliitosta, Maon Kiinasta, Pol Potin Kamputseasta, Kimien Pohjois-Koreasta tai Chávezin Venezuelasta tuo kokeilu on jäänyt tekemättä. Vai olisiko kyseessä sittenkin mission impossible, kuten edelliseen virkkeeseen kirjaamastani todistusaineistosta voisi päätellä? 

* * *

Älyllinen epärehellisyys ei kuitenkaan rajoitu pelkästään poliittiseen vasemmistoon. Tämä nähtiin äskettäisissä aluevaaleissa, joissa vasemmisto ja Kokoomus sekä yllättäen myös ennen vaaleja kannatussyöksyssä ollut Keskusta menestyivät lupaamalla täysin epärealistisia palveluita kaikille hyvinvointialueille. Sen sijaan noiden julkisin varoin maksettavien palveluiden kustannuksista ja niiden seurauksista puhumaan pyrkinyt Riikka Purran (ps) puolue koki veret seisauttavan romahduksen. 

Niinpä etenkin Keskustaa innokkaasti äänestäneet maaseudun ihmiset joutuvat tulevina vuosina joko pettymään saamatta jäävistä palveluistaan tai maksamaan äänestyskäyttäytymisensä seuraukset kohonneina matkakustannuksina, kiristyneinä veroina ja maaseutuelinkeinojen edellytysten katoamisena. Eivätkä myöskään maaseudun pienissä kuntakeskuksissa Kokoomusta tai Vasemmistopuolueita äänestäneet tule saamaan heille luvattuja palveluita siinä mitassa kuin ovat odottaneet.

Tämä kaikki on nähdäkseni mahdollista siksi, että ihmisten mielestä olisi mukavaa saada kaikenlaisia palveluita ilmaiseksi. Etenkin keskitasoa köyhempien ihmisten, koska he eivät juurikaan maksa tulo- ja muita välittömiä veroja - rikkain viideskymmenesosahan maksaa 20 prosenttia kaikista välittömistä veroista. 

Mutta he eivät huomaa, että välilliset verot koskevat heitä aivan samalla tavalla kuin vauraampiakin. Tai vielä raskaamminkin, koska valtaosa verokertymästä koostuu niistä ja heidän tulotasollaan ne kirpaisevat monin verroin enemmän kuin suuripalkkaisimmilla ihmisillä. Ja siksi näiden ihmisten vapausasteet oman työnsä hedelmien eli palkan käyttämisestä pienenevät entisestään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Kouluvalintojen syistä
Halla-aho esitti loogisesti pätevät ja älyllisesti rehelliset perustelut

Äänestämättä jättäminen ei ole validi protesti

Eero Paloheimo, tekniikan tohtori ja entinen vihreä poliitikko, ehdotti mielipidekirjoituksessa vaalitulosten hylkäämistä, mikäli äänestysaktiivisuus jää alle 50 prosentin. Ajatusta hän perusteli äskettäisillä aluevaaleilla, joissa nähdyn kansalaisten passiivisuuden hän arveli johtuneen siitä, ettei uudella hallintoportaalla ollut kansalaisten hyväksyntää. 

Paloheimo on oikeassa siinä, että alhainen äänestysaktiivisuus johtaa demokratian vääristymiseen. Sen seurauksenahan yhteiskunnallisiin ratkaisuihin vaikuttavat vain niiden näkemykset, jotka vaivautuvat äänestämään. 

Toisaalta voidaan kysyä, että mikäli henkilö jättää äänestämättä, hän antaa tarkoituksellisesti vallan niille, jotka sen tekevät. Sitä paitsi kukaan ei tiedä, miksi niin moni jätti käymättä vaaliuurnilla: oliko se Paloheimon väittämää protestia järjestelmää vastaan, vaikeutta valita omaa ehdokastaan vai - ja tämä on tärkeä huomata - silkkaa laiskuutta. 

Oma näkemykseni on, ettei äänestysaktiivisuudelle pidä panna rajoja, koska elämme vapaassa yhteiskunnassa, jossa laiskuutta ei ole kriminalisoitu. Siksi äänestämättä jättäminen ei ole validi protesti järjestelmää vastaan. 

Sen sijaan sellaiseksi voitaisiin katsoa tyhjän tai muuten hylättäväksi tulevan äänen antaminen. Sitä ei voi tulkita laiskuudesta johtavaksi, joten sen painoarvo olisi aivan toinen kuin äänestämättä jättäminen. 

Ja mikäli hylättävien äänten määrä kasvaisi kymmeniin prosentteihin, olisi poliittisen eliitin vaikea väittää vaalitulosta oikeutetuksi. Ja sen myötä paine järjestelmän korjaamiseen tai johonkin muuhun kansalaisia tyydyttävään muutokseen kasvaisi kestämättömän suureksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aluevaalien tuloksesta
Äänikoikeus vaati ihmishenkiä, mutta sen käyttäminen ei kiinnosta
Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki

Omituista

Tämän aamun Helsingin sanomissa oli kirjoituksia mielenkiintoisista aiheista. Ja niissä muutamia lähinnä absurdeiksi luokiteltavia lausahduksia. 

Ensimmäisessä Päivi Räsäsen oikeustapaus oli päässyt peräti pääkirjoituksen aiheeksi. Sen sanomana vaikutti olevan, että koska homoseksuaalisuus oli aikanaan rikos ja myöhemmin sitä pidettiin sairautena, tulisi Räsäseltä viedä oikeus sanoa hänen uskontoonsa perustuva mielipiteensä asiasta.

Tarkalleen ottaen pääkirjoitustoimittaja kirjoitti, että "Räsänen ei syntynyt homoksi vaan heteroksi, joten häneltä ei vaadita kuin sitä, ettei hän loukkaa vähemmistöä. Onko se liikaa vaadittu?" 

Ehkäpä HS:n pääkirjoitustoimittajalta voisi - ottamatta kantaa akuuttiin oikeustapaukseen - kysyä samaan tapaan, että koska suomalaisten sananvapaus oli Päivi Räsäsen nuoruudessa tietyissä asioissa varsin kyseenalainen, olisiko liikaa vaadittu, että Suomen johtava sanomalehti puolustaisi hänen sananvapauttaan myös siinä tapauksessa, että se saattaa loukkaa jotakuta. Vai onko se liikaa vaadittu?

* * *

HS:n toisessa kirjoituksessa puitiin Vihreiden heikkoa vaalimenestystä. Hehän saivat kymmenisen prosenttiyksikköä vähemmän ääniä kuin muutaman vuoden takainen gallupkannatus olisi luvannut. 

Tällä kertaa absurdia oli lehden kuvaus puolueen poliittisesta tilanteesta. Sen mukaan "on jopa ristiriitaista, ettei vihreät ole suositumpi puolue. Sillä olisi kaikki ainekset menestykseen, sillä ilmasto ja tasa-arvo ovat viime vuosien suurimpia puheenaiheita."

On tietenkin totta, että ilmastosta ja tasa-arvosta on viime vuosina riittänyt puhetta. Ja onhan tuota puhetta kuultu erityisesti vihreiltä poliitikoilta. Mutta ovatkohan nuo puheet sittenkin olleet sellaisia, että vain harva suomalainen on ollut niistä samaa mieltä?

* * *

Samassa jutussa oli myös toinen absurditeetti. Tosin ei HS:n toimituksen takia, vaan siksi, että se kuvasi suomalaisen keskisuuren eduskuntapuolueen ja heidän äänestäjiensä välistä suhdetta. 

Tarkoitan kohtaa, jossa sanotaan, että "puolueessa on välillä vaikea keskustella esimerkiksi miesäänestäjien puutteesta niin oikeaoppisilla termeillä, ettei osa naisista loukkaannu tai löydä puheesta vääriä termejä". Tämä olisi koomista, ellei se olisi niin traagista. 

Nythän nimittäin puhuttiin poliitikoista, joille 7,4 prosenttia aluevaaleissa äänestäneistä halusi antaa vallan päättää hyvinvointialueiden asioista. Siis ihmisille, jotka loukkaantuvat jo siitä, että joku käyttää heidän mielestään vääriä termejä!?!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi viidestä vihreiden äänestäjästä tukee väärää puoluetta
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Eikö kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja?

Aluevaalien tuloksesta

Eilinen päivä oli historiallinen, sillä maassamme järjestettiin historian ensimmäiset aluevaalit. Niiden ylivoimaisesti merkittävin seikka oli se, ettei kansaa kiinnostanut. 

Tai sitten äänioikeutetut eivät ymmärtänyt, että nyt äänestettiin kaikkien suomalaisten kannalta erittäin tärkeän hallintoportaan luomisesta. Ja että neljän seuraavien vuoden kuluessa rakennettava himmeli tulee tästä eteenpäin olemaan meidän kaikkien ilona tai kiusankappaleena, joka syö paljon verotuloja, mutta jota on jälkikäteen hankala muuttaa.

Joka tapauksessa on kiistaton tosiasia, että mitä alhaisemmaksi äänestysaktiivisuus jää, sitä vähemmän voidaan puhua toimivasta demokratiasta. Nyt vaikuttamisesta kiinnostuneiden määrä jäi 47,5 prosenttiin, mikä tarkoitti sitä, että vaaleissa menestyivät ne puolueet, joiden kannattajille äänestäminen on syystä tai toisesta tärkeä periaate. 

Tämä näkyi vaalituloksessa, joka nosti Kokoomuksen maamme selväksi ykkösaluepuolueeksi ja palautti Keskustan suurten puolueiden joukkoon. Myös Sosialidemokraateista tuli suuri aluepuolue.

Muista puolueista Vasemmistoliitto RKP ja Kristillisdemokraatit menestyivät peruskannatukseensa nähden erinomaisesti, mutta epävarmemman äänestäjäkunnan parissa suurta suosiota nauttivat Perussuomalaiset, Vihreät ja Liike nyt saivat heikon äänisaaliin. 

Sallittakoon muutama muukin huomio. Ensinnäkin poliittinen vihervasemmisto sai vain 34,7 prosentin kannatuksen. Sen toivoisi tarkoittavan, ettei hyvinvointialueita rakennettaisi vasemmistolaisten prinsiippien mukaisesti pöhöttyneeksi, byrokraattiseksi ja siten heikosti toimivaksi monumentiksi, vaan kustannustehokkaaksi kansalaisia hyvin palvelevaksi järjestelmäksi. 

Oleellista tässä on huomata, ettei Suomeen syntynyt yhtään vihervasemmiston määräysvallassa olevaa hyvinvointialuetta. Siten missään päin maatamme ei ole odotettavissa aivan holtitonta rahanmenoa ja äärimmäisen kankeaa hallintohimmeliä, eikä edes laittomien maassaoleskelijoiden palveluita lisätä. Eivätkä paineet kokonaisveroastetta kasvattavan maakuntaveron luomiseksi nousseet merkittäviksi, vaikka Keskusta onkin arvaamaton tämän seikan suhteen.

Näitä toiveita vastaan puhuu kuitenkin nykyisten hallituspuolueiden kokonaisuudessaan hyvä menestys Keskustan ja RKP:n saadessa hyvän äänisaaliin, joka nosti hallituksen kannatuksen yhteensä 58,8 prosenttiin. Näin ollen maamme hallitus ja sen politiikka sai vaaleissa vankan tuen, vaikkei sen kannatuksesta sinänsä äänestettykään. Nykyisen jakopolitiikan nauttimasta tuesta äänioikeuttaan käyttäneiden parissa kertoi jotain sekin, että aluevaltuustojen jäsenistä 53 prosenttia tulee olemaan naisia. 

Toisaalta Keskustan vahvistuminen ja Vihreiden heikko vaalimenestys saattavat luoda ristivetoa hallituksen sisälle. Sen seurauksena valtakunnantason poliittinen päätöksentekokyky saattaa heiketä - eikä asiaa ainakaan muuta se, että Sanna Marin (sd) on osoittautunut varsin heikoksi pääministeriksi. 

Lopuksi on todettava Suomen hyvinvointialueiden jakautuminen erilaisiin ryhmiin. Keskinen ja pohjoinen Suomi tulevat olemaan keskustavetoisia, mikä tarkoittaa kovaa painetta nykyiselle ja seuraavalle hallitukselle hyvinvointialueiden rahoituksen jatkuvaksi kasvattamiseksi.

Pohjanmaan rannikolla RKP sai yksinvallan, joten sen hyvinvointipalveluita tullaan kehittämään ruotsinkielisen väestön ehdoilla. Myös Itä-Uusimaalla RKP oli suurin puolue, mutta siellä se joutuu tekemään kompromisseja muiden puolueiden kanssa. 

Länsi-Uusimaalla Kokoomus ja RKP saivat yhdessä yli 50 prosentin kannatuksen, joten siellä toteutettavat hyvinvointipalvelut tultaneen jakamaan julkisten ja yksityisten toimijoiden kesken. Sen osalta olisi erityisen tärkeää, että järjestelmä saadaan siellä toimimaan siten, ettei palveluiden laadusta tingitä eivätkä niiden hinnat karkaa käsistä. 

Jääköön analyysit tässä vaiheessa tähän. Seuraavat neljä vuottahan vasta näyttävät, mihin hyvinvointialueilla edetään ja minkälaiseksi niiden rahoituspohja lopulta muodostuu. Ehkäpä silloin myös kansa on tämänkertaista kiinnostuneempi vaikuttamaan asiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi viidestä vihreiden äänestäjästä tukee väärää puoluetta
Äänestyskopissa on syytä huomioida aluetason palveluiden ja valtakunnanverotuksen välinen yhteys
Sote-uudistuksen kustannus unohtui laskea

 

Kaksi viidestä vihreiden äänestäjästä tukee väärää puoluetta

Vihreiden politiikka on käytännössä vasemmistolaista tai jopa äärivasemmistolaista ja johtaisi ilman muiden puolueiden vastavoimaa sosialistiseen sääntely-yhteiskuntaan. Ja sen seurauksena puolueen rajattomasta vallasta seuraisi - mikäli muun maailman tapahtumista (historiallinen ja nykyinen esimerkki) on jotain opittavissa - Suomen korruptoituminen ja talouden romahtaminen. 

Siksi oli varsin mielenkiintoista, että Ylen uutisen mukaan puolueen kannattajista vain 60 prosenttia katsoi tuoreessa tutkimuksessa olevansa poliittisesti vasemmistolaisia. Toisin sanoen peräti 40 prosenttia vihreiden äänestäjistä - joista suurin osa on naisia - ei ymmärrä minkälaisen tulevaisuuden puolesta he äänensä antavat.

Ylen uutinen perustui kunnallisen kehittämissäätiön tutkimukselle. Sen mukaan Vasemmistoliiton kannattajat ovat kohtuullisen hyvin perusteella puolueensa tavoitteista - jotka eivät juurikaan poikkea Vihreiden ajamista asioista - koska heistä 90 prosenttia katsoi olevansa vasemmistolaisia. 

Itseään oikeistolaisena pitävien yhden prosentin osuus Vasemmistoliiton kannattajista kertonee pikemminkin jotain tällaisten kyselytutkimusten ongelmista kuin puolueen äänestäjien todellisista näkemyksistä. Tämän vahvistaa samansuuruinen Kokoomusta äänestävien yhden prosentin osuus, joka kertoi olevansa vasemmistoon kallellaan. 

Vihreiden ja Vasemmistoliiton lisäksi myös Sosialidemokraattien kannattajat asemoivat itsensä yli 60-prosentisesti vasemmistoon, mutta heidän joukossaan oli paljon myös itsensä poliittiseen keskustaan sijoittavia - lieneekö tähän vaikuttanut puolueen tannerilainen perintö, vaikkei se enää nykyisin näykään demareiden vasemmistosiipeen lukeutuvan Sanna Marinin johtaman puolueen politiikassa. 

Keskustan ja RKP:n äänestäjistä suurin osa sijoitti itsensä odotetusti poliittiseen keskustaan. Sen sijaan Kokoomuksen ja Perussuomalaisten vertailu on tässä suhteessa erityisen mielenkiintoista, koska eduskunta päätti taannoin sijoittaa jälkimmäisen istumajärjestyksessä Suomen oikeistolaisimmaksi puolueeksi. 

Päätös oli puolueiden äänestäjäkunnan valossa vilpillinen eli väärä. Perussuomalaisten kannattajista nimittäin vain 51 prosenttia sijoitti itsensä poliittiseen oikeistoon, kun taas kokoomuslaisista näin teki peräti 83 prosenttia. Olisiko siis tullut aika eduskunnassakin tunnustaa tosiasiat ja vaihtaa puolueiden suuren salin paikat vastaamaan tosiasioita? 

* * *

Kuten kaikki tiedämme, on huomenna aluevaalien varsinainen äänestyspäivä. Tässä mielessä Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimus sattui juuri sopivaan aikaan, vaikka sillä tuskin onkaan sen suurempaa merkitystä vaalien lopputulokseen. 

Siitä huolimatta olisi hyvä, jos äänestäjät jäisivät hetkeksi pohtimaan tutkimuksen sisältöä. Ja erityisesti sitä, että antavatko he lopulta äänensä sellaiselle ehdokkaalle ja puolueelle, jotka tosiasiallisesti ajavat heidän omaa näkemystään hyvinvointialueiden kehittämisestä. 

Vai ovatko he sittenkin joidenkin puolueiden propagandan uhreja ja tulevat vaaleissa tukeneeksi sellaista yhteiskunnallista kehitystä, joka ei vastaa heidän omaa maailmankatsomustaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?
Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa

Äänestyskopissa on syytä huomioida aluetason palveluiden ja valtakunnanverotuksen välinen yhteys

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi näkemyksensä siitä, kuinka Keskusta on tuomassa kansalaisten maksettavaksi maakuntaveroa. Hänen mukaansa "Keskusta sanoo, että jos sitten jatkossa siirretään lisää tehtäviä maakunnille, niin sitten vero".

Annika Saarikko (kepu) vahvisti asian toteamalla, että "jos siirtyisi muita tehtäviä jotka ehkä kasvattaisivat tulopohjaa, alueiden elinvoima- ja aluekehitys-tyyppiset asiat, sitten voitaisiin tätä [veroa] harkita". 

Maakuntien Suomi on mielenkiintoinen rakennelma. Sen on ainakin alkuvaiheessa tarkoitus toimia siten, että kullekin maakunnalle annetaan määräraha, jonka varassa ne toteuttavat itsenäisesti niille määrätyt tehtävät. Käytännössä tämän pitäisi tarkoittaa suomalaisille valtionverotuksen kiristymistä ja vastaavasti kunnallisveron laskemista.

Näin ainakin teoriassa. Samalla on selvää, että aluetason päättäjät - siis juuri nyt valittavana olevat henkilöt - joutuisivat toimimaan määrärahan varassa ilman mahdollisuutta vaikuttaa merkittävästi tulopuoleen. Ja siitä huolimatta heidän pitäisi kuitenkin heti alkuun toteuttaa vaalilupauksia, kuten vaikkapa ilmaista ehkäisyä alle 25-vuotiaille, sekä palkantasauksia.

Näin syntyisi nollasummapeli, jossa vaalilupausten toteuttaminen edellyttäisi jonkin toisen aluetason palvelun supistamista tai ainakin toiminnan tehostamista. Ja tämän seurauksena olisi selvää, että maakunnista asetettaisiin hyvin nopeasti valtakunnantason päättäjille kovia paineita aluerahoituksen kasvattamiseen. 

Se olisi luonnollisesti kiusallista etenkin jokaiselle istuvalle hallitukselle ainakin siinä tapauksessa, etteivät kansalaiset ymmärtäisi aluetason palveluiden ja valtakunnanverotuksen yhteyttä. Heidän ratkaisunsahan olisivat niiden suunnasta riippuen pettymyksiä joko veronmaksajille tai aluepalveluiden käyttäjille. 

Poliitikoille kivuton ratkaisu olisi siten maakuntaveron käyttöön ottaminen, jolloin syntyisi yhteys verojen ja kulujen välille. Tosin alueiden taloudellinen eriarvoisuus pakottaisi valtiovallan tasapainottamaan näiden välistä yhteyttä alueille suunnattavilla valtionosuuksilla samaan tapaan kuin se tekee nykyisin kunnille. 

Tämän hetken - eli aluevaalien - tärkein kysymys on siten palvelujen ja niiden kustannusten välinen suhde. Ja sen seurauksena kokonaisveroasteen kehitys muutenkin rankasti verottavassa Suomessa. Lisäksi nousee kysymys siitä, pitäisikö valtuustoihin valita terveydenhuoltoalan ammattilaisia, jotta päätökset pohjautuisivat todelliseen ammattitaitoon? Vai sittenkin henkilöitä, jotka ymmärtäisivät kulujen ja talouden välisen yhteyden? 

Oma ratkaisuni on äänestää ehdokasta, joka ei anna hintavia vaalilupauksia ja tähdentää menojen kurissa pitämistä toteuttamalla palvelut tehokkaasti sekä karsimalla tarpeettomia menoja. Maakuntaveron osalta asia on yksioikoinen: jokainen verotustaso lisää automaattisesti veronmaksajan taakkaa, joten sitä kannattavaa henkilöä tai puoluetta en tule missään tapauksessa äänestämään nyt enkä tulevaisuudessa.

Lopuksi tahdon sanoa, että juuri nyt ovat käsillä erityisen - siis aivan poikkeuksellisen - tärkeät vaalit. Ja siksi myös teidän, arvoisat lukijani, kannattaa käydä äänestämässä, koska vaalien tuloksella on pitkäaikaiset seuraukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sote-uudistuksen kustannus unohtui laskea
Laittomien terveydenhuolto on älyllisesti epärehellistä
Kiinassa demokratiaa ollaan supistamassa, mutta Suomessa laajentamassa - vai ollaanko?

Sote-uudistuksen kustannus unohtui laskea

Yle julkaisi eilen tiedon, jonka mukaan sote-alueiden perustamiseen liittyvä terveydenhoitoalan työntekijöiden palkkojen harmonisointi kunkin alueen korkeimpien nykypalkkojen mukaisiksi maksaisi enemmän kuin siihen on varattu budjetissa varoja. Työntekijäpuolen sopimusasiantuntijan mukaan "suurinkaan esitetty summa, 434 miljoonaa, ei riitä". 

Itse asiassa palkkaharmonisoinnin rahoitusta pidetään sosiaali- ja terveysalan työntekijäjärjestöissä täysin riittämättömänä. Avoimeksi siis jää mikä riittää ja kuka maksaa. 

Tai no. Lisäkustannusten kuittaaja ei jää epäselväksi: se on veronmaksaja joko lisäverona tai muista palveluista tinkimisenä. Mutta varojen riittävyyttä voidaan vain arvailla, koska Ylen jutun mukaan edes valtiovarainministeriöllä ei ole siitä käsitystä. 

Tästä voidaan päätellä, että sotealueet perustettiin tietämättöminä syntyvistä kustannuksista. Jokainen arvioikoon itse, oliko tämä maan johdolta eli Sanna Marinin (sd) hallitukselta vastuullista toimintaa. 

* * *

Aina voidaan leikkiä ajatusleikkejä, joten tehdään niin. 

Jos palkankorotusten summa on kaksinkertainen verrattuna siihen varattuun 434 miljoonaan euroon, vastaa se suunnilleen kuluvalle vuodelle arvioitua perintö- ja lahjaveron tuottoa (855 miljoonaa euroa). Jos se taas olisi kolminkertainen, puhuttaisiin jo tupakkaveron arvioidusta tuotosta (1 212 miljoonaa euroa).

Menopuolella kaksinkertaistuminen tarkoittaisi suuruusluokaltaan suunniteltuun kansainväliseen kehitysyhteistyöhön budjetoituja menoja (noin 849 miljoonaa euroa). Kolminkertaistuminen puolestaan veisi rahaa yhtä paljon kuin on ajateltu käyttää koko ammatilliseen ja lukiokoulutukseen (1 281 miljoonaa euroa). 

Oman mielenkiintonsa asialle luo se, etteivät nyt aluevaaleihin valmistautuvat puolueet puhu halaistua sanaa siitä, millä keinoin ne rahoittaisivat sote-uudistuksen. Tosin eilisessä Ylen vaalikeskustelussa vihervasemmiston Jussi Saramo (vas) ja Atte Harjanne (vihr) ilmoittivat halunsa lisätä maakuntaveron julkisten varojen keruun repertuaariin. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla veronmaksaja maksaa hoitonsa ja muiden palveluiden kustannukset. Tapahtuuko se yleisen valtionverotuksen vai ehdotetun maakuntaverotuksen kautta? Vai päädytäänkö lopulta tinkimään joistain muista julkisista menoista - ja jos, niin mistä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajan taksvärkkipäivä - vaiettu aihe
Hoidetaanko vai annetaanko kuolla?
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!