Mahad Ahmed on SDP:n linjaan erinomaisesti sopiva kaupunginvaltuutettu

SDP:n helsinkiläisvaltuutettu oli käynyt Espanjassa jonkinlaisia kursseja, joiden päätteksi hän sai todistuksen, jossa luki "Master of Arts In Protocol & Soft Diplomacy Skills". Niinpä hän oli kertonut vaalimainonnassaan olevansa diplomatian ja poliittisen konsultoinnin maisteri.

Käytyjen kurssien sisältö ei likimainkaan vastaa eurooppalaista maisterintutkintoa, joten valtuutetun vaalimainonta oli harhaanjohtavaa, vaikkei kuitenkaan suoranaista valehtelua. Jos asia olisi jäänyt tähän, en olisi kiinnittänyt asiasta kertovaan MTV3:n uutiseen sen kummempaa huomiota.

* * *

Nyt pääsi kuitenkin käymään niin, että Ahmed oli vastannut toimittajan puhelimessa tekemään kysymykseen maisterintutkinnosta, että se on laajuudeltaan 180 opintopistettä. Ja vielä erikseen kysyttäessä sanonut olevansa asiasta varma.

Myöhemmin tämä kaupunginvaltuuston jäsen, Mahad Ahmed (sd) oli kuitenkin tunnustanut, ettei hän ole maisteri siinä merkityksessä kuin kyseinen titteli ymmärretään tavallisesti Suomessa. Ja myönsi siten epäsuorasta johtaneensa vaalikarjaa harhaan. Eli valehdelleensa.

En väitä, että poliitikot olisivat aina rehellisiä, eikä Ahmed ole sikäli mitenkään poikkeava kaupunginvaltuutettu. Eikä etenkään edustamansa puolueen riveissä. 

Olenhan itsekin kirjoittanut vuosien mittaa paljon pahempiakin tekoja tehneistä demaripoliitikoista – siis sellaisista kuin Abdul Mannan, Hussein Al-Taee tai Abe Zakole. Mutta tulihan näistä verrokeista kieltämättä mieleen, että Ahmed näyttäisi sopivan aivan erinomaisesti puolueensa yleiseen linjaan. 

Päivän edellinen merkintä:
Terrorismi vetoaa suomalaisiin

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtamediat mainitsivat SDP:n ja Keskustan otsikoissaan - ymmärtääkö Donald Trump Vladimir Putinia
SDP:n on erotettava Hussein Al-Taee
Omituisten demariotusten kerho laajenee

Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Suomessa annetaan ihmisille monenlaista koulutusta. Niistä arvostetuin ja eniten aikaa vievä on ylempi korkeakoulu- eli maisterintutkinto, joka opiskelijoiden tulisi suorittaa viidessä vuodessa. 

Tämä tutkinto määrittelee koulutustason, joka vaaditaan moniin valtion ja kunnan virkoihin, mutta käytännössä sen suorittaneet henkilöt muodostavat myös - erityisesti suurten - yritysten parhaiten palkatun työvoiman ja johtajiston. Toisin sanoen maisterintutkinnon suorittaneiden henkilöiden työsuorituksella on erityisen tärkeä rooli suomalaisen yhteiskunnan yleisen ja erityisesti taloudellisen menestyksen kannalta.  

Yleisradio kuitenkin kertoi, että juuri ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen tässä tavoiteajassa onnistuu alle puolelta opiskelijoista, koska he kärsivät yleisesti mielenterveysongelmista. 

Siksi on kysyttävä, että onko suomalaisen yhteiskunnan tuleva menestys siis kiinni mielenterveysongelmaisista? Ja jos vastaus on myöntävä - kuten näyttäisi - mitä se tarkoittaa maamme nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta?

Tämä on kysymys, josta en ole huomannut juurikaan keskusteltavan poliittisissa yhteyksissä. Eikä ylimmän väestönosan mielenterveysongelmia ole huomioitu pohdittaessa syitä sille, että maamme talous on ollut halvaantuneessa tilassa vuodesta 2008 alkaen - siis nyt jo seitsemättätoista vuotta.

Eikä suomalaisten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden mielenterveydestä ole edes hiiskahdettu mahdollisena selittäjänä sille, että haitallisen maahanmuuttajaväestön määrän on annettu räjähtää vuoden 2015 jälkeen. Eikä näitä ihmisiä ole pystytty sopeuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan he erottuvat edelleen aivan liian selvästi rikos- ja työttömyystilastoissa.

* * *

Siksi kysyn, että olisiko Suomessa tullut aika selvittää niitä syitä, jotka ovat johtaneet siihen, että maan suurimmat tulevaisuuden toivot joutuvat niin yleisesti mielenterveysongelmien kouriin. Omalta osaltani epäilen, että ongelman syitä olisi etsittävä ennen kaikkea suomalaislasten ja -nuorten kasvatuksesta. Eli viime kädessä suomalaisten muuttuneista kasvatuksen arvoista ja käytännöistä. 

Epäilen nimittäin, että meille on pesiytynyt kasvatukseen - lainsäädännön ja arvojen muuttumisen takia - käytäntöjä, joiden seurauksena lapsille ei kehity aiempien sukupolvien tapaan resilienssiä kohdata elämässä väistämättä vastaan tulevia vaikeuksia. Eikä opiskeleville nuorille aikuisille siten ole kehittynyt keinoja selvitä opintojen ja samanaikaisen itsenäisen elämään siirtymisen mukanaan tuomasta stressistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten mielenterveysongelmista
Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Ylen toimitus näytti keskisormea

Yleisradion budjetista ollaan leikkaamassa jonkinlaista siivua. Se johtuu lähinnä siitä, että Suomi on elänyt yli varojensa, minkä seurauksena laskun kuittaavien veronmaksajien taakka on pyrittävä helpottamaan.

Mutta saattaa olla, että jo pitkään vasemmalle kallellaan olevan mediayhtiön linja innoittaa joitakin ministereitä - nimiä tai puolueita arvailematta - pikemminkin maksimoimaan kuin minimoimaan Yleen kohdistuvia budjettisupistuksia. Ja siksi sen olisi järkevää pyrkiä pidättäytymään ilmiselvästä keskisormen nostelusta maan hallituspuolueita vastaan. 

Siis sellaisesta, joka nähtiin eilen. Silloinhan verorahoitteinen mediamme teki jutun vaalikonevastauksista kysymykseen, jossa tiedusteltiin ehdokkaiden näkemyksiä siitä, pitäisikö turvapaikanhakijoiden asia käsitellä jossain muualla kuin EU:n rajojen sisällä.

Ja sisällytti siihen osion, jossa aiheesta haastateltiin tutkijaksi tituleerattua Erna Bodströmiä, joka toki on siirtolaisinstituutin tutkijatohtori, mutta myös sosiaaliturvaperusteista turvapaikanhakua tukeva kansalaisaktivisti. Siis kaikkea muuta kuin neutraali henkilö, jollaisina tutkijoilta tavataan kysyä näkemyksiä. 

Lisäksi muistamme, että Bodström on aiemmin valehdellut samassa asiassa silmää räpäyttämättä. Ja levitellyt muutenkin omia virheellisiä kuvitelmiaan siitä, miksi monilla suomalaisilla on negatiivinen suhtautuminen joihinkin turvapaikanhakijaryhmiin.

Koska tämä(kin) tapaus osoittaa, ettei Ylen toimitus näytä ymmärtävän omaa parastaan, annan sille yhden vihjeen: kannattaisi siirtyä poliittisesti motivoidusta propagandasta asialliseen uutisointiin, jossa mahdolliset aktivistit esiintyvät neutraalin asiantuntijan sijasta asiaa ajavina aktivisteina. Jos siis halutaan kutsua haastateltavaksi asiantuntijoiksi tutkijoita, olisi syytä huomioida heidän mahdolliset asiaan liittyvät poliittiset intohimonsa, jotta ne eivät vaarantaisi kommenttien neutraaliutta.  

Näin siksi, että Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen olemassaolon ainoa kestävä peruste on luotettavan ja poliittisesti neutraalin tiedon tuottaminen Suomen kansalaisille. Eikä Erna Bodströmin kaltaisen ensisijaisen aktivistin kutsuminen tutkijaksi ole sellaista, vaikka hänellä onkin tutkijan titteli ja tohtorin tutkinto.

* * *

JK kello 7.15: Huomasitteko muuten - arvoisat lukijani - että Yle jätti uutisoimatta Suomeen tehtävän miljardin euron investoinnin ihan kuin sellaisia satelisi maahamme päivittäin. Syitä voimme vain arvailla. Oma veikkaukseni on, että yhtiön toimituksessa pelätään ihmisten tulkitsevan tämän jättipotin nykyisen hallituksen ansioksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Miksi valehtelet, Erna Bodström?

Johanna Vehkoon ja Junes Lokan tapaus sai ratkaisunsa - entä sitten?

Toimittaja Johanna Vehkoon ja oululaisen paikallispoliitikko Junes Lokan välisen sananvaihdon johdosta käyty oikeusistuimia kuormittava teatterinäytelmä sai päätöksensä korkeimmassa oikeudessa. Sen seurauksena Vehkoo saa jatkossa kutsua Lokkaa tunnetuksi rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi.

Korkeimman oikeuden mukaan "provosoivia tai vihamielisiä kannanottoja julkisuudessa esittänyt taikka ääriajattelusta tunnettu poliitikko tai julkisuuden henkilö altistaa itsensä kovallekin kritiikille ja hänen sietokynnyksensä tulee tämän vuoksi olla tavanomaista korkeampi". Nähtäväksi jää, missä tilanteessa näitä sanoja lähdetään koeponnistamaan oikeusteitse. 

Siis testaamaan sitä, millaiset kannanotot johtavat siihen, että poliitikkoa tai julkisuuden henkilöä saa altistaa oikeuden mainitsemalle kovallekin kritiikille. Tai keitä kaikkia voidaan jatkossa kutsua päätöksen mukaisiksi poliitikoiksi tai julkisuuden henkilöiksi. 

Toivoni on, ettei tätä pelleilyä enää jatkettaisi, eikä kukaan lähtisi kuormittamaan oikeuslaitoksia koeponnistusretkillä, vaan antaisi niille aikaa ratkoa todellisia rikostapauksia. Ja ymmärtäisi sen - kuten lapsille aikanaan opetettiin - ettei haukku haavaa tee. 

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että koska oikeustieteen tutkinto on yksi halvimmista yliopistojen koulutuksista, tulisi sen opiskelijamäärät kaksinkertaistaa siten, ettei juristeista olisi jatkossa pulaa. Näin heidän ylitarjontansa johtaisi oikeuden tuomareiden ja asianajajien nykyisin huimien palkkojen laskuun siten, että myös tavallisella palkansaajalla olisi varaa oikeudenkäynteihin. Ja oikeusistuimilla olisi varaa rekrytoida enemmän tuomareita ratkomaan ihmisten kiistoja. 

Nykyisinhän oikeuden ratkaisuja voivat hakea käytännössä vain kaikkein rikkaimmat - joilla on riittävästi raahaa - sekä köyhimmät - joiden kulut kuittaa veronmaksaja. Tämä ei ole kunniaksi suomalaiselle oikeusvaltiolle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eikö kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja?
Lainsäädäntömme on vajonnut lasten ymmärryskyvyn tasolle
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo