Kirjolohenkasvattajat eivät ymmärtäneet, että on turha itkeä kun maito on jo maassa

Oikeutta eläimille oli kuvannut kalankasvattamoilta materiaalia, jota Yleisradion MOT-ohjelma näytti kaikelle kansalle. Tapaus oli sikäli mielenkiintoinen, että se osoitti suomalaisessa kirjolohenkasvatuksessa olevan sellaisia ongelmia, joita siinä ei saisi olla ja tukee samalla Euroopan kalantuotantoa hallitsevaa ja maailman laajinta norjalaista pussilohenkasvatusta. 

Itselleni hämmästyttävintä ohjelmassa olivat suomalaisten kalankasvatusta valvovan viranomaisen laiminlyönnit. Erityisen käsittämätöntä oli se, ettei aluehallintovirastoilta löytynyt raportteja kalankasvattamoille tehdyistä hyvinvointitarkastuksista, jollaisia olisi tullut tehdä kaikissa niissä tapauksissa, joissa eläinlääkäri on ilmoittanut viranomaisille puutteita eläinten hyvinvoinnissa. 

Ruokaviraston virkamiehen mukaan "tarkastuksia kuitenkin tehdään satoja vuosittain. Pidän epätodennäköisenä, etteikö olisi ollut tilanteita, jotka olisivat edellyttäneet hyvinvointia koskevan tarkastuslomakkeen täyttämistä." 

Onko suomalaiseen kalankasvatukseen siis pesiytynyt korruptoitunut järjestelmä, jossa yrittäjä on toimivinaan vastuullisesti ja virkamies on valvovinaan huolellisesti?

* * *

Nähtäväksi joka tapauksessa tulee se, mitä MOT-ohjelmasta seuraa. Virkamiehen mukaan kalankasvatuksen toimijoiden koulutukseen ja sitä valvovan viranomaisen toiminnan puutteisiin tullaan jatkossa paneutumaan entistä paremmin.  

Se olisikin merkillistä, mikäli näin ei tehtäisi. Valitettavasti nyt ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jota vanha kansa on kuvannut sanonnalla "on turha itkeä kun maito on jo maassa". 

MOT-ohjelman jälkeen suomalainen kirjolohenkasvatus ehti nimittäin jo saamaan negatiivisen leiman, jonka ennaltaehkäiseminen olisi ollut paljon helpompaa kuin vahinkojen korjaaminen. Ja monet närkästyneet suomalaiset tulevat ostamaan suomalaisen kirjolohen  sijaan norjalaista kassilohta, joka muutenkin hallitsee maailman ruokakalamarkkinoita. Eikä se ole yhtään sen eettisempää kuin suomalainenkaan tuotanto - pikemminkin päinvastoin.

Tästä syystä jokaisen suomalaisen kirjolohenkasvattajan ja valvovan virkamiehen olisi syytä katsoa sekä peiliin että kollegoihinsa. Ja miettiä, että miten tämä asia meni noin niinkuin omasta mielestä. 

* * *

Tarkoitan sitä, että kalataloussektorin ja viranomaisten olisi ollut syytä huomata ne varoitukset, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on saatu niin turkistarhoilta kuin karjankasvatuksestakin. Eli ymmärtää, kuinka aktivistit eivät kaihda keinoja nostaakseen eläintuotannon ongelmia kaiken kansan nähtäville. 

Ja etteivät he kaihda sen jälkeen kaikkien löydöstensä käyttämistä hyödyksi mustamaalatakseen koko tuotannonalan piittaamatta sen seurauksista yrittäjien taloudelle tai koko suomalaiselle ruuantuotannolle. Eivätkä edes tunnetusti terveellisen kalan käytölle osana suomalaista ruokavaliota. 

Niinpä nyt nähdyn MOT-ohjelman jälkeen jää nähtäväksi, parantaako suomalaisen kalankasvatuksen mainetta kalankasvattajaliiton edustajan vakuuttelu siitä, että suomalainen kalankasvatus on kaiken kaikkiaan vastuullista ja kestävää elintarviketuotantoa. Tai se, että kalankasvattajat itse ovat kyselyissä sanoneet pitävänsä kirjolohien hyvinvointia ja terveyttä ykkösasianaan. 

Eikä kirjolohibisnekselle taida tehdä hyvää sekään, että ihmisten silmissä on jo saattanut syntyä epäilys sen suhteen, että onko suomalaisten kasvattamoiden kalakuolleisuus niin vähäistä kansainvälisessä vertailussa, kuin meille on kerrottu. 

Sen sijaan on varmaa, että norjalaiset ovat valmiita korvaamaan suomalaisen kirjolohen kauppojen kalatiskeiltä, mikäli kansa päättää boikotoida sitä nyt esille tulleiden laiminlyöntien takia. Eikä menetettyä markkinaosuutta ole helppo saada enää takaisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Turkistalous vakavan paikan edessä

Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta

Tänä aamuna luin Helsingin sanomista mielipidekirjoituksen, jossa oli tiivistetty erinomaisesti yksi talouden merkittävimmistä kulmakivistä. Siis se, että "uudet työpaikat syntyvät yleensä uudistumiskykyisiin ja kasvaviin yrityksiin, ja näin tapahtunee myös tulevaisuudessa... Työn tuottavuus kasvaa osaamisen, tehokkaampien toimintatapojen ja koneiden sekä uusien tai uudistettujen tuotteiden avulla."

Asia on juuri siten kuin mielipidekirjoittaja on sen muotoillut. Ja se tulisi ottaa huomioon tehtäessä kotimaista innovaatio-, yritys- ja teollisuuspolitiikkaa. 

Luettuani tyytyväisenä kyseisen kirjoituksen katsahdin Maaseudun tulevaisuutta. Ja se palautti minut maan tasalle. 

Sieltä löytämäni jutun mukaan suomalainen lupakäytäntö on nimittäin siirtämässä meidät syrjään nykyaikaisesta kalankasvatuksesta. Syy on - ah niin perin suomalainen ellei suorastaan tsaristinen. Eli maamme byrokraatit näyttäisivät ymmärtäneen tehtäväkseen yhteiskuntaa stagnoivan byrokratiaperinteen ylläpitämisen sen sijaan, että olisivat ymmärtäneet roolikseen taloudellisen toiminnan edistämisen myös lupa-asioissa. 

Suomen ja Ruotsin suurimman kirjolohen kasvattajan ahvenanmaalainen toimitusjohtaja nimittäin kertoi, että viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaiset kalankasvattamot ovat saaneet vain jokusen luvan. Ja silloinkin luparuljanssi valituksineen on kestänyt vuosia ja saattanut maksaa yrittäjälle 100 000 euroa, vaikkei lupaa edes olisi saanut. Niinpä kirjolohenkin kasvatukseen jatkossa tehtävät investoinnit tehdään lähinnä Ruotsissa ja Virossa.

Eikä siis ihme, että jo nyt kulutamme kotimaisen kirjolohen sijaan lähinnä norjalaista lohta. Ja rikastutamme sitä kautta öljymiljardeissaan muutenkin kieriskeleviä vuonomaalaisia - ja jatkossa yhä useammin siis myös ruotsalaisia ja virolaisia. 

Tätä taustaa vastaan ei siten kannata ihmetellä, ettei Suomen talous ole lähtenyt Nokian romahduksen jälkeen sellaiseen lentoon kuin hyvinvointivaltion ylläpitäminen edellyttäisi. Eikä se näillä yrityspoliittisilla asenteilla tule sitä kyllä koskaan tekemäänkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Markkinatalous Harvardin professorin silmin
Mistä työllisyys syntyy?
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?