Kantaväestön luuserit on nyt tutkittu, mutta entä maahanmuuttajat?

Helsingin sanomat julkaisi kouluelämään liittyvän väitöskirjan tehneen Leea Lakan havainnoista mielenkiintoisen artikkelin. Siinä kuvattiin sellaisten takapenkin luusereita, joiden ymmärrys ei riittänyt siihen, että he olisivat käsittäneet koulussa menestymisen olevan tie kohti parempaa tulevaisuutta. 

Jutun alussa painotettiin, että "koulut olivat ´ihan tavallisia yläkouluja´, joissa maahanmuuttajataustaisia oli vähän". Siitä huolimatta takapenkkiläisten kiinnostus koulunkäyntiin oli kollektiivisesti olematonta ja suurelta osin luokkakavereiden työskentelyä häiritsevää. 

Aamulla jutun luettuani jäin miettimään, että olisi hienoa, mikäli joku toinen leealakka tekisi väitöskirjan seuraamalla sellaisia "ihan tavallisia yläkouluja", joissa - kehnosti opintiellään menestyviä - maahanmuuttajataustaisia on paljon. Ja HS tai joku muu media julkaisisi samankaltaisen artikkelin hänen havainnoistaan. 

Uskon, että tällainen vertaileva tutkimus tarjoaisi paljon eväitä ja erityisesti aineksia johtopäätöksiin siitä, miten suomalaista koulujärjestelmää ja sen käytänteitä olisi kehitettävä, jotta mahdollisimman moni oppilas - niin kanta- kuin maahanmuuttajaväestöönkin kuuluva - saisi opintieltään sellaiset tiedot ja taidot, joilla hän voisi vaikuttaa positiivisesti sekä omaan elämäänsä että koko yhteiskuntaan.

Päivän aiempi merkintä:
Anders Adlercreutzin miljoonat ja vanhempien vastuut

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan
Lumikokkare, koira ja väestötieto
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka