Putinin harhautus, eskalaatio vai kuolema?

Uutissuomalaisen mukaan Venäjän hallinnon äänitorvi Dmitri Peskov oli eilisiltana kertonut toimittajille Venäjän vallanneen ukrainalaisen Kostjantjnivkan kaupungin kokonaan. Amerikkalainen Insitute for the Study of War puolestaan kiisti tiedon todeten, että venäläiset joukot ovat kyllä saavuttaneet taktisia edistysaskeleita Kostjantjnivkassa, mutta "suurin osa venäläisestä läsnäolosta kaupungissa koostuu pienistä tunkeilijaryhmistä, jotka ovat hajallaan Ukrainan joukkojen asemien seassa".

Syyksi Peskovin liioitteleville puheelle ISW väitti pyrkimyksen vaikuttaa länsimedian sotauutisointiin tänä viikonloppuna, koska Yhdysvalloissa on maan 250-vuotisjuhlat. Nähtäväksi siis jää, onko venäläisten erityisoperaatio edistynyt, vai onko Kostjantjnivkan valtausväitteissä kyse pelkästä Putinin hallinnon propagandasta. 

* * *

Iltalehden pääkirjoituksessa Lauri Nurmi puolestaan spekuloi sillä, että Valdimir Putin saattaa kokea Nicolae Ceaușescun kohtalon. Tällä kommentillaan hän asettui samalle kannalle, kuin tein itse joitakin aikoja sitten todetessani, ettei "Putinilla olisi enää tulevaisuutta, mikäli Venäjä palaisi Ukrainasta tappion kärsineenä".

Toki Ukrainassa käytävän sodan tapahtumia on vaikea seurata – kuten Kostjantjnivkankin tapaus osoittaa – koska liikkeellä on paljon molempien osapuolen tiliin disinformaatiota levittäviä tahoja. Näin erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa sana on vapaa jokaiselle halukkaalle. 

Joka tapauksessa jo pitkään on ollut selvää, ettei Putinin kolmen päivän erityisoperaatio ole onnistunut yhtään paremmin kuin Stalinin puna-armeijalleen määräämä "kahden viikon sotaretki Helsinkiin" vuonna 1939. Tästä syystä on mahdollista – ellei jopa todennäköistä – että Putin joutuu julkistamaan ainakin jonkinasteisen liikekannallepanon maassaan. 

Sen seurauksia voidaan vain arvailla. Selvää kuitenkin on, että mikäli pakkorekrytointi toteutetaan, on lopputuloksena paljon lapsensa ja puolisonsa menettäneitä Venäjän kansalaisia, jotka tuskin kiittävät tapahtuneesta maansa johtajaa. Ja vähintäänkin mielessään hautovat samankaltaisia ajatuksia kuin Nurmi tai allekirjoittanut. 

* * *

Tämä saattaa myös olla syy sille, että Venäjän diktaattori on painostanut valkovenäläistä kollegaansa liittymään sotaan. Näin hän voisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: venäläisiä kuolisi taisteluissa – ehkä – nykyistä vähemmän ja ukrainalaisten asema vaikeutuisi rintaman pituuden kasvaessa pidemmäksi. 

Toisaalta presidentti Aljaksandr Lukashenka epäilemättä ymmärtää, etteivät ukrainalaiset nostaisi käsiään pystyyn, vaan panisivat vastaan parhaan kykynsä mukaan. Eli ryhtyisivät kasvattamaan perheenjäseniään menettäneiden valkovenäläisten määrää. 

Se lisäisi entisestään pelkoa vallankaappauksesta tai ainakin kapinasta, koska maassa on jo vanhastaan tyytymättömyyttä hänen hallintoonsa. Ja siksi hän pyrkinee myötäilemään Putinia kaikilla muilla tavoilla paitsi lähettämällä sotilaitaan eteläiseen naapurimaahansa.

Jos Putin kuitenkin lopulta pakottaa valkovenäläiset mukaan sotaan, on meillä eurooppalaisilla totinen paikka: hyväksymmekö tapahtuneen taivastellen vai teemmekö asialle jotain konkreettista. Siis jotain, joka on enemmän kuin puheenpärinää ja materiaalisen avun toimittamista ukrainalaisille?

* * *

Kun soppaan liitetään vielä Ilta-Sanomien julkaisemat spekulaatiot siitä, että Venäjän armeija saattaisi tehdä Valko-Venäjän tai Kaliningradin kautta – "erehdykseksi verhotun" – sotilaallisen iskun Puolaan, näyttäytyy tilanne entistä vakavampana. Ja siten eurooppalainen turvallisuustilanne lievästi sanottuna arveluttavalta. 

Erityisen vakava tilanne on siksi, ettemme tiedä mikä on ydinasemahti Venäjän vastaus tilanteessa, jossa sillä on jo nyt vaikeuksia konventionaalisin asein käytävissä taisteluissa? Voisiko se turvautua tehokkaimpiin aseisiinsa, mikäli maan tilanne Ukrainassa vaikeutuisi entisestään, eikä Valko-Venäjä lähtisi etelärajansa yli helpottamaan venäläisten tilannetta?

Entä jos puolalaiset teurastaisivat rajan yli "erehdyksessä" tulleen venäläisosaston? Miten venäläiset vastaisivat siihen? Ja miten reagoisivat läntiset johtajat?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin Venäjän tulevaisuus
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa
Sodankäynnin suuri muutos

Jussi Halla-aho muistutti arvojemme ja sananvapauden tärkeydestä

Tänä aamuna päätin, että lyhyestä virsi kaunis. Näin siksi, että eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) otti kantaa sananvapauteen Venäjän aiheuttaman hybdiriuhan viitekehyksessä. 

Hänen mukaansa "vähintään yhtä tärkeää kuitenkin on, että emme ylireagoi. Olemme puolustamassa vapautta ja demokratiaa, eikä meidän pidä turvautua keinoihin, joilla nakerramme juuri näitä arvoja. Kansalaisten vapautta ilmaista mielipiteitään ja käydä kriittistä keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ei tule rajoittaa, eikä poliittisia vastustajia tai erilaisia mielipiteitä saa leimata hybridivaikuttamiseksi."

Tämä on tärkeä viesti omassa asiayhteydessään, mutta koskee yhtä lailla kaikkea poliittista viestintää ja keskustelua. Siksi on toivottavaa, että hänen sanansa kuullaan ja ymmärretään – myös muiden kuin sotilaallisen viitekehyksen osalta – läpi koko poliittisen kentän. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallisesta keskustelusta runkkuringin kautta kaninkoloon

Onko homoseksuaalisuus luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio?
Poliisi pidätti miehen Vantaa Länsimäessä

Mistä ruotsalaisegyptiläisen tapaus kertoo?

Yleisradio ja MTV3 kertoivat, että ruotsalaisegyptiläinen mies on suunnitellut polttavansa Raamatun ja Tooran. Ja on hakenut oikein poliisilta lupaa tehdäkseen sen. 

Miehen mukaan "pyhien kirjojen polttaminen on jokseenkin inhottavaa, mutta olen vihainen ja teen sen saadakseni aikaan keskustelua". Nähtäväksi jää, syntyykö sitä. Ja jos syntyy, niin mistä aiheesta. 

Jutun luettuani jäin miettimään, että millähän tavalla kristityt tai juutalaiset suhtautuvat Raamatun tai Tooran polttamiseen. Syntyykö jumalattomia mellakoita pitkin maailmaa, uhataanko kirjanpolttaja tappaa vai ryhdytäänkö jossain päin maailmaa polttelemaan Ruotsin lippuja - mikäli tuhansista huutavista suista roiskuvan kuolan kastelemat kansallistunnukset vain saadaan palamaan?

Vai jääkö näiden pyhien kirjojen polttaminen sittenkin vähäisemmälle vastareaktiolle. Ja jos ja kun näin käy, minkälaisiin huomioihin se johtaa - ei kristityistä ja juutalaisista vaan - oman pyhän kirjansa polttamisesta kerta toisensa jälkeen raivostuvista muslimeista. 

Ei siis ihme, että ruotsalaisegyptiläisen miehen moskeijassa kirjanpolttajakandidaattia oli kehotettu olemaan tekemättä tekoaan. Pyyntö, joka sinänsä yllätti - ainakin minut - selväjärkisyydellään. 

Oma mielenkiintonsa on silläkin antaako poliisi luvan mainittujen kirjojen polttamiselle. Ainakaan tällaisen päätöksen tekemiselle ei Ruotsin laissa liene lakipykälää, johon tukeutua. Eikä ruotsalaisegyptiläiselle liene siten tulossa minkäänlaisia seurauksia, vaikka hän polttaisi mainitut pyhät kirjat ilman poliisin lupaakin. 

Lopuksi on todettava, että kaikenlaisten pyhien kirjojen polttaminen on sinänsä tyhmää. Eikä niitä - edes Koraaneja - polttaisi kukaan, ellei maailmassa eläisi miljardia ihmistä, joiden uskonnon piirissä on valtavasti ihmisiä, jotka reagoivat pyhän kirjansa polttamiseen riehumalla ja raivoamalla. Ellei näin olisi, ei edes Rasmus Paludan jaksaisi pitää yllä koraaninpolttamisperformanssejaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko muslimit koiria?
Ranskalaisen teinitytön tapaus
Kuin aivottomat eläimet