Suomeen tarvitaan laadukas eutanasialainsäädäntö

Eduskunnan  sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenien enemmistö näyttäisi kannattavan armokuoleman eli eutanasian sallimista myös Suomessa. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, vaikka toki tarkoitukselliseen ihmisten surmaamiseen liittyy myös ongelmia. 

Oman elämäni aikana olen joutunut pohtimaan asiaa useammankin sellaisen ihmiskohtalon valossa, joissa elossa pysyminen ei ole ollut arvokasta tai edes henkilön itsensä mielestä toivottavaa. Enkä näe, että haluaisin missään tilanteessa joutua sellaiseen tilanteeseen. 

Toisaalta ymmärrän hyvin, että eutanasiaan saattaa liittyä monenlaisia väärinkäytöksiä. Samoin tiedostan sen, ettei lääkärin tai sairaanhoitajan ensisijainen tehtävä – saati kutsumus – ole ihmisten surmaaminen vaan heidän parantamisensa. 

* * *

Näistä syistä Suomeen mahdollisesti – toivottavasti – säädettävää eutanasilakia ei saa tehdä hutiloiden eikä juuttuen kylläpäs/eipäs-tyyppiseen väittelyyn. Eli ensin on päätettävä eutanasian sallimisesta, ja mikäli vastaus on kyllä, paneuduttava sen jälkeen huolehtimaan siihen liittyvän lainsäädännön mahdollisimman korkeasta laadusta.

Tässä prosessissa ensiarvoisen tärkeää on ottaa oppia niistä valtioista, joissa eutanasia on jo nyt sallittu. Ja tuoda niistä hyvät puolet suomalaiseen eutanasiaan ja samalla ehkäistä ilmenneet ongelmat.

Lopputulokseksi ei tule hyväksyä kuin sellainen laki, joka jättää päätösvallan yksiselitteisesti ja ainoastaan täydessä ymmärryksessä olevan ihmisen oman tahdon varaan. Eikä pakota yhtäkään terveydenhuollon työntekijää osallistumaan eutanasian täytäntöönpanoon vastoin hänen omaa – ilman painostusta annettua – suostumustaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikseivät suomalaiset saa eutanasiaa kotimaassaan?
Helsingin Sanomat Vihreiden ja Vasemmistoliiton asialla
Kuinka haluaisit kuolla?

Tapaus Charlie Kirk

Kuten arvoisa lukijani varmasti tietää, ammuttiin keskiviikkona Yhdysvalloissa konserva­tiivisen nuoriso­järjestön Turning Point USA:n perustaja Charlie Kirk. Ampujan henkilöllisyys ei toistaiseksi ole tiedossa, mutta hän vaikuttaisi julkisuuteen saatettujen kuvien perusteella olevan valkoihoinen nuori mies. 

Murhaan käytetty ase on ilmeisesti löydetty, mutta ampujan henkilöllisyyttä ei ole saatu selville – tai ainakaan sitä ei ole julkistettu. Sen sijaan aseessa olleista ammuksista löytyi kaiverruksia, jotka ilmentävät transseksuaalista ja antifasistista ideologiaa. 

Tällä perusteella on epäilty, että ampujan motiivi olisi vasemmistoliberaalinen tai ainakin maailmankatsomukseen liittyvä. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – presidentti Donald Trump on toivonut tunnetusti oikeistokonservatiivisia kannattajiaan reagoimaan rauhanomaisesti.

* * *

Omalta osaltani näen, että vaikka ihmiselämän väkivaltainen päättäminen on jo itsessäänkin äärimmäisen vakava rikos, on murhan ikävin seuraus pidemmällä aikavälillä sen vaikutus sananvapauteen ja sitä kautta amerikkalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen. Näin siksi, että Charlie Kirk tunnettiin henkilönä, joka oli valmis julkiseen väittelyyn sellaisten ihmisten kanssa, joiden maailmankuva poikkesi radikaalisti hänen omastaan. 

Näin hän piti – siitä huolimatta, että sijoittui näkemyksineen poliitiikan konservatiivisimpaan laitaan – yllä puoluerajat ylittävää debattia maassa, jossa ihmisten välisen polarisaation linjat ovat viime vuosina kiristyneet huomattavasti. Ja tuli tämän toimintansa seurauksena tapetuksi sen sijaan, että olisi noussut valtakunnantason poliittiseksi vaikuttajaksi. 

Riskinä tässä tilanteessa on se, että murhan seurauksena myös muut rohkeasti näkemyksiään esille tuovat – eli yhteiskunnallista keskustelua käyvät – ihmiset vaikenevat peloissaan, jolloin ääripäiden dialogi supistuu entisestään. Samalla amerikkalaisen yhteiskunnan polarisoituminen syvenee ja pahimmassa tapauksessa päädytään tilanteeseen, jossa kulloinkin vallassa oleva poliittinen liike – tai ainakin sen kannattajat – jää vaille tervehdyttävää yhteiskunnallista kritiikkiä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelko ajoi Josifinsa lukeneen Putinin murhaamaan Aleksei Navalnyin
Ylen toimittaja ja USA:n rasistinen poliisiväkivalta
Sananvapaus ja fasistinen ideologia

Halla-ahon raiskaukset, Stubbin kommentit ja Haaviston terroristit

Helsingin sanomien gallupin mukaan presidenttiehdokas Jussi Halla-ahon (ps) kannatus on noussut kuukauden aikana kolmestatoista kahdeksaantoista prosenttiin ja on vain kahden prosenttiyksikön päässä Pekka Haaviston (vihr) kannatuksesta. Kuukauden takaiseen tilanteeseen verrattuna ero näiden kahden ehdokkaan välillä oli supistunut peräti 78 prosentilla ja sopii tällä hetkellä selvästi kyselyn virhemarginaaliin.

Tämä vahvistaa, että jo aiemmin nähtävissä ollut trendi näiden kahden ehdokkaan kannatuksen kehityksessä on toteutumassa ja Halla-aho on nousemassa Alexander Stubbin (kok) haastajaksi vaalien toiselle kierrokselle. Tosin se edellyttää sitä, että nyt nähty kannatuksen kehityssuunta jatkuu ja hänen kannattajansa käyvät ilmaisemassa tahtonsa myös vaaliuurnilla.

Lisäksi Halla-ahon nouseminen toiselle kierrokselle edellyttää, että hänen taakseen asettuu vähintään yhtä paljon taktisia äänestäjiä kuin Haavistonkin. Eli nyt on tullut Olli Rehnin (kepu), Harry Harkimon (liik) ja Mika Aaltolan kannattajille aika siirtää äänensä omalta suosikkiehdokkaaltaan Halla-aholle, jotta Suomen välttyminen uudelta tarjahalos-tyyppiseltä presidenttikaudelta voitaisiin varmistaa jo vaalin ensimmäisellä kierroksella. 

* * *

Suomalainen media on varsin usein (esimerkki, toinen ja kolmas) tuonut esille sitä, että Jussi Halla-aho herättää monissa suomalaisissa vastustusta. Ja sen seurauksena maamme toimittajilla on selkeä näkemys siitä, ettei hänellä ole mahdollisuuksia vaalin toisella kierroksella. 

Halla-ahon vastustaminen taas johtuu paljolti siitä, että hänen vanhoja kirjoituksiaan on julkisuudessa esitetty kerta toisensa jälkeen virheellisesti. Yksi tunnetuimmista vääristellyistä kannanotoista koskee hänen kommenttiaan siihen, että yhteiskuntamme monikulttuuristuminen johtaa lisääntyviin raiskauksiin. 

Sen väitetään kerta toisensa jälkeen sisältäneen toivomuksen tiettyjen naisihmisten raiskaamisesta. Eikä tämä toisteltu väite suinkaan sisällä sellaista toivetta, kuten kyseisen tekstin asianomainen kohta ilmaisee: "raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan."

Tämä näkemys perustuu luonnollisesti tilastotietoihin tiettyjen maahanmuuttajaryhmien korkeasta osuudesta raiskauksiin. Eikä tuoreitakaan esimerkkejä ole vaikea löytää, kuten Babacar Fayen eilen uutisoitu raiskaustuomio osoittaa.

* * *

Mikäli Halla-aho etenisi presidentinvaalin toiselle kierrokselle, käytäisiin sen jälkeen vaalikamppailu, jonka aikana hänen ja Alexander Stubbin (kok) väliset erot tulisivat nykyistä selkeämmin esille. Mikäli siinä tilanteessa jompikumpi ehdokkaista osoittautuisi ylivertaiseksi suhteessa toiseen, saattaisi vaalitulos kääntyä kumman tahansa eduksi - siis myös Halla-ahon. 

Omalta osaltani uskon, että jälkimmäisen vaalivoitto ei ole pelkästään mahdollinen vaan jopa todennäköinen. Onhan Stubb ehtinyt - kaikesta varovaisuudestaan huolimatta - jo nyt antamaan kommentteja, jotka tasavallan presidentin sanomana olisivat suorastaan vaarallisia Suomelle. Eivätkä hänen puutteelliset johtamistaitonsakaan ole jääneet huomaamatta, kuten Harry Harkimo totesi eilen.

Sama asetelma nousee esille tietenkin myös siinä tapauksessa, että Stubbin vastustajaksi vaalin toisella kierroksella nousee Pekka Haavisto. Hänen kannatuksensa on toki ollut alamäessä, mutta mikäli Stubb jatkaa outojen kommenttiensa laukomista ja Haavisto onnistuu vaalitenteissä, saattaa jälkimmäinen lopulta voittaa äänestäjien enemmistön puolelleen. 

Valitettavasti myös Haavisto on osoittanut menneinä vuosina todellisen karvansa, kuten erityisesti omien valtuuksien ylittäminen terroristinaisten maahamme tuomiseksi osoitti. Siksi hän olisi presidenttinä Suomelle yhtä lailla vaarallinen kuin Stubb. 

Edelle kirjoittamistani syistä olisi erinomainen asia, mikäli vastuulliset suomalaiset huolehtisivat jo ensimmäisellä kierroksella siitä, että presidentinvaalin toisella kierroksella olisi mahdollista äänestää sellaista ehdokasta, jonka harkintakykyyn voitaisiin luottaa myös kriisitilanteessa. Eli jos ja kun ulkopoliittinen tilanteemme kiristyy seuraavien kuuden vuoden aikana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalitaktikoinnin aika
Haaviston kannatus alamäessä, mutta tuleeko Stubbista presidentti?
Kuinka Pekka Haavistosta tehdään presidentti?

Veräjämäen pahoinpitely johti merkintään

Olen lyhyeen aikaan kirjoittanut kaksi merkintää liittyen suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksiin. Niistä ensimmäisessä esitin perustellun näkemykseni siitä, mikseivät Vihreät tule puheenjohtajavaihdoksestaan huolimatta toimimaan tulevaisuudessa järkevän maahanmuuttopolitiikan puolesta, vaan pikemminkin päinvastoin. Eikä sitä valitettavasti tule tekemään muukaan poliittinen vasemmistomme - ei ainakaan ilman aivan oleellista valaistumista.

Toisessa merkinnässäni toivoin, että hallitusneuvotteluja käyvät poliitikkomme tunnustaisivat tosiasiat ja ymmärtäisivät hallitusohjelmaa laatiessaan puuttua riittävällä vakavuudella maahanmuuttopolitiikassamme tehtyihin virheisiin. Tarkennan nyt vielä tässä, että sanomani oli suunnattu erityisesti RKP:n ja Kokoomuksen hallitusneuvottelijoille.

Palasin aiheeseen tässä blogimerkinnässäni siksi, että Helsingin sanomat kertoi Helsingin Veräjämäessä sattuneesta väkivallanteosta, jossa nuorisojoukko pahoinpiteli perheenisän sukulaisineen. HS ei tapansa mukaan edes vihjannut rikollisten etnisestä taustasta, mutta kuten jo edellisessä kirjoituksessani totesin, tämänkaltaiset tapahtumat ovat maassamme harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurausta riippumatta tekijöiden etnisestä taustasta. 

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Ilta-Sanomat kertoi Aseman Lapset ry:n tiimipäällikön kertoneen, että puolet nykynuorten tekemistä pahoinpitelyistä on kostoja. Siis jotain sellaista, joka oli äärimmäisen harvinaista suomalaisen nuorten käyttäytymiskoodistossa ennen 1990-luvulla alkanutta suurta kansainvaellusta.  

* * *

Tämän kirjoituksen lopuksi pyydän kaikkia blogiini kommentteja jättäviä henkilöitä jättämään kirjoittamatta kaikenlaiset rasistiset ulostulot ja ihmisiin kohdistuvat uhkaukset sekä muiden keskustelijoiden henkilöön käyvät kommentit. Asialliset asiat voi sanoa tässäkin - sinänsä tunteita kuumentavassa - yhteydessä myös ilman sellaisia. Ja väittelyssähän paremmuuden ratkaisevat aina argumentit eivätkä väitteet keskustelijoiden henkilökohtaisista ominaisuuksista.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalais-tyyppinen nuorisokulttuuri vaatii keskustelun lisäksi tekoja
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta

Halla-aho ja Marin kohtasivat politiikanteon vaikeuksia

MTV3 järjesti eilen TV-tentin neljän suurimman puolueen puheenjohtajille. Mielestäni kaikki puheenjohtajat selvisivät tentistä kohtuullisen hyvin. 

Tosin ensimmäiseksi minua hämmästytti Jussi Halla-ahon (ps) kiemurtelu silloin, kun kysyttiin koronavirusrokotteen ottamisesta. Sen sijaan, että hän olisi sanonut ottavansa rokotteen koronavirusta vastaan heti kun se on saatavilla, hän vetosi siihen, ettei vielä ole tullut aika ottaa asiaan kantaa. 

Nähdäkseni tässä näkyi se, että Perussuomalaisten äänestäjäkunnasta kohtuullisen suuri osa suhtautuu rokotteisiin negatiivisesti. Sitä en tiedä, kuuluuko Halla-aho tähän ryhmään, mutta epäilen että hän on liian fiksu ollakseen niin hölmö. Tätä käsitystä tukee se, että hän toimittajan ahdisteltua sai lopulta sanotuksi mahdollisimman monen ihmisen rokottaminen olevan tärkeää, koska se tarjoaa väestölle laumasuojan.

Tapaus lieneekin kertonut puheenjohtajan omien asenteiden sijasta siitä, kuinka vaikeaa politiikan tekeminen toisinaan on. Rokotusasiahan on Halla-aholle ja hänen puolueelleen toissijainen seikka, johon tieteellisesti perustellun kannan ottaminen ei tuo puolueelle uusia kannattajia, mutta saattaa kuitenkin karkottaa valtavan joukon äänestäjiä. Sama vaikeus lienee aiemmin vaikuttanut myös puolueen nousevan tähden Riikka Purran (ps) kannanotoissa.

Nyt jää sitten nähtäväksi, mitä tapahtuu puheenjohtajan epäröityä päivänselvässä asiassa. Johtaako se vastoin odotuksia loogiseen ajatteluun perustavien ihmisten pakoon puolueen kannattajakunnasta? Vai katsovatko nämä puheenjohtajan tavoin, että tietyt muut asiat - joiden suhteen Perussuomalaiset on ainoa loogisesti järkevän vaihtoehdon kannattaja - painavat vaakakupissa enemmän.

* * *

Samaisessa tentissä toinen huomionarvoinen seikka oli pääministeripuheenjohtaja Sanna Marinin (sd) haluttomuus kertoa, miksi hallitus haluaa tukea kuntia COVID-19-pandemian aiheuttamien taloudellisten menetysten takia kolmella miljardilla, vaikka jo kaksikin riittäisi täyttämään niiden rahoitusvajeen.

Toimittaja pani pääministerin vastaamaan neljään kertaan tähän kysymykseen, ja tämä jätti aina vastaamatta samalla tavalla. Tapaus jätti pääministeristä kieltämättä varsin typerän vaikutelman. 

Näin etenkin, kun Jussi Halla-aho arveli ylimääräisen miljardin johtuvan siitä, että tulossa on kunnallisvaalit. Eli toisin sanoen hän arveli pääministerin tukevan hallituspuolueiden vaalikampanjaa miljardilla eurolla veronmaksajien rahaa. Nähtäväksi jää, millä tavalla tämä vaikuttaa SDP:n kannatukseen.

* * *

Muuten olen sitä mieltä, että Suomen asema oikeusvaltiona joutuu kyseenalaiseksi, mikäli ministeri Pekka Haavisto (vihr) pääsee kuin koira veräjästä kansanedustajista koostuvan perustuslakituomioistuimen vapauttavalla tuomiolla, jollaisen hän on ennakkotietojen mukaan saamassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä Halla-ahon ja kepulaisten viikonlopun sanailussa oli kyse?
Kuntavaalit ratkaisevat hallituksen kohtalon
Riikka Purra sortui kuolemanvakavaan populismiin

Poliittinen kenttä polarisoituu

Verkkouutiset kertoi tänään mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Sen mukaan Suomessa on vain yksi ääripuolue. Se on Vasemmistoliitto, jonka kannattajakunnasta suurin osa asemoi itsensä äärimmäiselle äärivasemmalle.

Vasemmistolaisiksi itsensä luokittelivat myös Vihreiden ja SDP:n kannattajakunnat, ja juuri tässä järjestyksessä. Myös näiden puolueiden äänestäjät ovat vuosien saatossa siirtyneet kohti vasemmistoa; aiemmin poliittisen keskustan liepeillä majailleiden Vihreiden osalta tämä siirtymä on ollut suorastaan järisyttävä.

Enemmistöltään äärioikeistolaista kannattajakuntaa ei löytynyt yhdeltäkään puolueelta. Sen sijaan keskiviivan oikealle puolelle kallistui eniten Kokoomuksen ja hiukan vähemmän Kristillisdemokraattien, RKP:n ja Keskustan kannattajakunnat.

Myös Perussuomalaiset on vuosien mittaan muuttunut kannattajakunnaltaan yhä oikeistolaisemmaksi puolueeksi, mutta sen kannattajajoukosta suurin ryhmä asemoi itsensä edelleen keskelle keskustaa. Jakauma on kuitenkin vahvasti oikealle vinoutunut ja joukossa oli myös pieni äärioikeistolaisiksi itsensä luokitteleva joukko. Sama koski myös Kokoomusta ja Keskustaa.

Tutkimuksen tulos kertoo ennen kaikkea suomalaisen politiikan polarisoitumisesta. Omasta mielestäni tämä voidaan tulkita siten, että elämme poliittisesti poikkeuksellisen aktiivista aikaa, vaikka olemmekin vielä kaukana siitä "sosialistien ja ei-sosialistien" kilpailun leimaamasta menneisyydestä, jonka itse muistan nuoruudestani.

Nähtäväksi jää, luoko tämä asetelma lähitulevaisuudessa myös samanlaista loistavaa viihdettä kuin 1970-luvun alkupuolen poliittiset TV-väittelyt, joista muistan erityisellä lämmöllä silloisen Uuden Suomen päätoimittajan Pentti Poukan, joka pesi vasemmistolaiset kanssakeskustelijansa kerta toisensa jälkeen munaskuitaan myöden.

Vaikka poliittista TV-viihdettä ei olisikaan luvassa, on tässä kirjoituksessa mainittava vielä se, että monet näkevät poliittisen kenttämme polarisoituneen kahtia: toisella puolella on lähes kaikista eduskuntapuolueistamme muodostuva "järjestelmäpuolue", jota vastassa on ainoastaan Perussuomalaiset. Näkemykselle löytyy perusteita ainakin maahanmuutto-, kulttuuri- ja sananvapauskysymyksistä, mutta ei näköjään vasemmisto-oikeisto -akselista.

On kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista, että kannatukseltaan moninkertainen "järjestelmäpuolue" edustaa kehitysmaalaisten maahanmuuton suhteen selvää vähemmistöä ja Perussuomalaiset enemmistöä. Kaiken maahanmuuton suhteenkin tilanne on aika lailla tasan. Nähtäväksi jää, heijastuuko tämä jatkossa puolueiden kannatuksessa ja/tai vaalituloksissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion
Suomalaisten mielestä kulttuuri ja uskonto ovat seksuaalirikosten tärkeimpiä selittäjiä
62% suomalaisista kannattaa väliaikaisia turvapaikkoja